Toverilla ei järki seiso koskaan.
Toveri voi sammua, mutta toverin järki ei sammu. Se on työssä 24 tuntia vuorokaudessa.
Toveri on uupumaton ystäväsi.
Ajatelkaa jos tovereita ei olisi. Mitä Pappa Manninen tekisikään pitkinä päivän hetkinä ilman tovereita?
Raukka olisi ihan ypöyksin. Ilman seuraa ja toverillista ilmapiiriä.
Kyllä maailma olisi kaamea paikka ilman tovereita ...
Jotta Papallakin olisi seuraa olisi suotavaa, että
tulisitte Hakaniemeen, Vapunviettoon.
Edes säälistä Pappaa kohden?
Vai eikö teillä sydämettömillä ihmisillä ole lämmintä sydäntä?
Siinä tapauksessa voitte tulla ihan Papan kiusaksi.
Toveri voi sammua, mutta toverin järki ei sammu. Se on työssä 24 tuntia vuorokaudessa.
Toveri on uupumaton ystäväsi.
Ajatelkaa jos tovereita ei olisi. Mitä Pappa Manninen tekisikään pitkinä päivän hetkinä ilman tovereita?
Raukka olisi ihan ypöyksin. Ilman seuraa ja toverillista ilmapiiriä.
Kyllä maailma olisi kaamea paikka ilman tovereita ...
Jotta Papallakin olisi seuraa olisi suotavaa, että
tulisitte Hakaniemeen, Vapunviettoon.
Edes säälistä Pappaa kohden?
Vai eikö teillä sydämettömillä ihmisillä ole lämmintä sydäntä?
Siinä tapauksessa voitte tulla ihan Papan kiusaksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Empatia on voimavara,jota on jaettu säästeliäästi.
Meidän sivuillamme kirjoittavat porvarit ovat pikkuporvareita. Heidän maailmankuvansa peilautuu heidän puheistaan.
Pikkuporvari on innovatiivinen,ahkera ja tekee pitkää työpäivää. Aionkin ostaa innovatiiviseltä,ahkeralta ja pitkää työpäivää tekevältä porvarilta mikkihiiren näköisen ilmapallon torilta.
Vappuna porvarit ja kommunistit menevät sillibrunssille. Pikkuporvarit kuorivat heille keittiössä sipuleja. Itkettää,eikä sipulien takia.
Itkettää siksi,että pikkuporvari ei saa sitä ainoatakaan vapaapäivää, ja itkettää siksi,että se pikkuporvari samaistaa itsensä siihen isoon porvariin eikä sitä samaa silliä syövään työmieheen.
Vapun jälkeen pikkuporvarit ja nappikauppiaat tulevat kertomaan meille kommunisteille,miten tämän maan tärkein voimavara on itsellinen yrittäjä. Yhdessä päivässä he ovat unohtaneet sen,
kuka söi sillin ja poksautti pallon.
Ai perkele miten mie rakastan yrittämistä.
Minulla on vesillä kaksi poikaa ja pojanpoika.Minulla on maissa vaimo ja äiti,siis kaksi miniää ja mummo. Kuppilan pitäjällä on yrittäjäriski. Kuppilan pitäjä saa tunkea yrittäjäriskinsä perseeseensä jos puhutaan todellisesta riskistä. Minulla on vesillä kaksi poikaa ja pojanpoika,eikä niitä vehkeitäkään ole joulupukilta saatu.
Hyvällä paikalla sijaitsevan kuppilan saa 60 tuhannella. Isojen porvarien kanssa ryypätessäni olen nähnyt heidän antavan pikkuporvarin ovipojalle tippiä isännän kuukausiansion verran.
Sitten kun työ ei enää kannata,revin paatin perästä irti vetokelan,myyn sen ja jään Wäinättären kanssa eläkkeelle. Minulla on aikaa kultavärille. Kenties me löydämme kaapistamme kumilakanan ja puoli litraa hyvää oliiviöljyä.
Pitäähän se joskus olla kommunistillakin luistelemisen aika.
Ajatus huvittaa minua jo edeltä käsin. Minäkö ottaisin tekohampaat lasista ja purisin Wäinätärtä nänniin. Siihen nänniin jolla hän on imettänyt seitsemän poikaani ja viisi tytärtä. Tapanani ei ole polvistua paitsi elämänmittaisten asioiden edessä.Wäinättären kanssa näin on ja lähestyn häntä kunnioittaen.Tokihan muistan,miten lähes puhkoin silmäni nänneihin nuorena.
Kuppilan pitäminen ja nappikauppa ei ole mielestäni elämän mittainen asia. Tänään juoksupojasta ei voi tulla kauppaneuvosta ja se on kyllä ihan porvareitten oma syy.
Virtuaalijohtajamme manna on hyvin kuvannut yrittäjän asemaa. Eikö tällä palstalla ole yhtäkään yrittäjää,joka minun lisäkseni asettaisi mannisen jutut kyseenalaiseksi.
Työllistääksensä yhden työntekijän keskimääräisen suomalaisen firman liikevaihdon pitää olla miljoona. Seitsemän työntekijän yrityksessä kustannukset kertaantuvat.
Virtuaalijohtajallamme Mannisella on joskus 15 työntekijää. Joskus hänellä on 65. Joskus hän laajentaa yritystään ulkomaille ja lähettää terveisiä Floridasta.
Me kohtuullisesti järjissämme olevat oivallamme toki,että mannisen fyysinen henkilö on remppa kauppatieteen opiskelijoita.
Miljoona/työntekijä on sääntö,jonka pankki pankki lainoittaa. Mannisen tapaiset yritäjät voivat pitää markettia Iisalmessa. Se tarkoittaa,että yritys toimii vuokratontilla ja on napaansa asti sidoksissa keskusliikkeeseen. Mannisen kaupassa Pitäjänmäellä pakattu kuuden haponkestavän ruuvin sarja maksaa kaksi ja puoli euroa.
Jos tuo tehtäisiin vesillä,niin sitä nimitettäisiin merirosvoudeksi.
Mannisen maailmankäsityksen mukaan se on liiketoimintaa. Mannisen käsityksen mukaan hänen kannattaa myydä nippeleitä siksi,että hän saa siitä kuusi senttiä.
Meidän järkevästi ajattelevien ihmisten mielestä viljakilosta viljelijälle jäävä osa on naurettavan pieni. Kauppahan sen katteen syö. Kaupasta eivät hyödy manniset. Mannisten osa tässä maailmassa on selittää lapsiperheille sapuskan korkea hinta. Manniset elävät sillä.
Manniset eivät kyseenalaista ketjun ylärakennetta.Manniset elävät kuudella sentillä.
Eniten Mannisissa vituttaa se,että he selittävät minulle sen,etten tulisi toimeen ilman heitä.
Minäkö en tulisi toimeen ilman kuudensentin välistävetäjiä?
Manninen antaa meille työtä. Tahtoisin nähdä yrittäjäyhteiskunnan. Siinä kaikki paistavat toisilleen pitsaa,pesevät naapurinsa paitoja ja pitävät videovuokraamoa.
Kuuden sentin loisena yhteiskunnassa manninen uskoo asiaansa. Manninen unohtaa,että yhteiskunnan on tuotettava lisäarvoa ja se tapahtuu käymällä kiinni murikkaan.
Minä käyn kiinni murikkaan.Työni jälkeen siitä murikasta tulee kauppakelpoinen hyödyke. Typeryydessään manninen uskoo,että prosessin ratkaisevin vaihe on myynti. Totta helvetissä minä ja pääomasijoittaja uskomme,että manninen elättää meitä kuuden sentin katteellaan.
Lähen marssille vaikka paita on pieni. Kyllä suomalainen yhteiskunta on hyvin rakennettu. Kommunistitkin lihovat niin,etteivät sovi vaatteisiinsa
.
punalippu korkealla ja maha pystyssä?
tuli vaan mieleen tuosta kirjoituksestasi pikkuporvareista ja ilmapallojen myynnista niin kuinka ollakaan, juuri viime yönä tupakkakopissa työkaveri muisteli nuoruuttaan kahdeksankymmentäluvun alkupuolelta kuinka viisitoistavuotias pojannassikka repi helpolla vappuaattona/päivänä toista tuhattakin markkaa ylimääräistä rahaa myymällä näitä ensimmäsiä folioilmapalloja. muistatko ne? ei mitään koristeluja, ainoastaan peilaava folio. 50 markkaa per pallo ja kaksikymmentä viisi niistä itselleen. siihen aikaan ilmapallot olivat in, niitä meni hakaniemessä ja kruununhaassa ja siinä ympärillä hyvin kaupaksi ja rahan arvokin oli vähän toista. että älä ala nostamaan nokkaasi ja arvostelemaan ilmapallonmyyjiä. kai ne on työmiehiä- tahi poikia siinä missä sinäkin?
mutta niin tai näin; minä lähden suihkuun ja töihin. hyvää vapun jatkoa kaikille ja muistakaa niiden loiventavien kanssa, että huomenna arki taas jatkuu...