Anteeksi kaikilta

poistua lopullisesti. Ihanko lääkkeillä ja viinalla vai junan alle. Vaiko peräti aseen avulla. Itse suosittelisin köydenpätkää ja männynoksaa.

Olemassaolostaan ei tarvitse anteeksi pyydellä. Kukaanhan tänne ei omasta vapaasta tahdostaan ole syntynyt. Meidät on tänne joku maailmaan saattanut, kysymättä meiltä itseltämme halusimmeko syntyä vai emme.
Täältä pois lähteminen oman käden kautta ei olekaan niin yksiselitteistä.(jos siitä kyse edes oli?)

Mitäpä jos antaisitkin anteeksi hänelle, joka sitä anteeksiantoa nyt eniten tarvitsee, sinä itse.
Itselleenkin täytyy joskus olla lempeä ja antaa anteeksi.
On vaikea hyväksyä heikkouksiaan, kun itsetunto on nollassa ja sen alapuolella.Ympärillään näkee vain pahuutta, kovan, epäoikeudenmukaisen ja kylmän maailman. Mutta kun et ole ainoa, joka noin kokee. Kaikilla nuo samat tunteet joskus käy mielessä. Miettii elämän tarkoitusta, miettii minuuttaan ja suhteita muihin ihmisiin.
Katselemalla ihmisten pelkkää ulkokuorta ja pinnallista elämää, erehtyy monta kertaa. Taustalla voikin olla suunnatonta henkistä kärsimystä ja pahaa oloa.
Teitpä päätöksen minkä tahansa, et menetä mitään, juttelemalla jonkun kanssa tuntemuksistasi.
Se vaatii yhtä suurta rohkeaa askelta itseltäsi, mutta saattaa avata silmät huomaamaan, että elämä suruinen ja iloineen on elämisen arvoista, ja joku toinen saattaa tarvita juuri sinua päästäkseen samojen asioitten ylitse.

Syksy on joillekin, samoin kuin kevät toisille masennuksen aikaa, ei sitä pidä hävetä. Kun asian ottaa esille, huomaat että meitähän riittää.
Tyhjääkin tyhjemmät sanat saattavat kuulostaa suuressa henkilökohtaisessa hädässä mitättömiltä, mutta tulevat ne kuitenkin täydestä sydämestä.

Tsemppiä sinulle ja toivottavasti löydät olkapään johon nojata tai vaikka tuntemattoman ystävän täältä netistä, joka heikkoina hetkinä nostaa jaloilleen.
Pidä itsestäsi huolta!

aina tulee vaikeita aikoja,
enemmän ku kukaa haluais..
mut sitä tää on..
elämää!
jos vaikeudet ja surut löytää
niin kyllä joskus onnikin:)