uskovaisten hurja hyökkäily ateisteja kohtaan siitä, että he oikeastaan tietävät, että ateistit ovat oikeassa, mutta eivät voi myöntää, että heitä on kusetettu tarinalla jumalasta. Joka on lisäksi niin käsittämättömän älytön juttu, että on kummallista, jos ketään ei hävetä myöntää uskovansa siihen.
Johtuuko
***
6244
0Äänestä
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mutu-juttu, joka kyllä meni pieleen. Heti, kun voit kertoa, mikä on sisimpäsi rauhan salaisuus, voin tuohon uskoa. Sitä ei ole. Oikeassa ovat vain suhteessa itseensä nähden, koska uskovat omaan uskomattomuuteensa ja sen loukkaamattomuuteen.
Anna sinäkin olla. Epävarmuutesi oikein paistelee tässä mielipiteessäsi.
Se oli kysymys, johon sinä sitten vastasit tyypilliseen uskistyyliin, kun aloit väittää, että minulla ei ole "sisimmässäni rauhaa".
noin, kun kirjoitat.
Lisäbonuksena atte-palstalla häiriköinnistä saa sentään yhteyden ihmisiin. Kun se oma jumalusko on laimentunut pliisuksi, eikä jesse enää vastaa rukouksiin, niin täällä ainakin ihminen vittuilee sulle takaisin. Sekin on parempi kuin uskovan tyhjyys hybriksensä jälkeen.
Uskovat vaikuttavat aika yksinäisiltä ihmisiltä:(
se mieletön viha ateisteja kohtaan. Muuta ei ole kuin lapsena päähän taottu usko, eikä siitä sitten voi enää perääntyä, jos aikansa jumalista paasannut. Todella säälittävää.
Monesti se vaatii ensin jonkun henkilökohtaisen tragedian. Esimerkiksi oma lapsi kuolee syöpään, vaikka kuinka on rukoiltu. Ei siinä kukaan tervejärkinen enää voi uskoa että rukous oikeesti auttaa. Helvetin epäreilua, mutta elämä joskus on.
Suurin katkeruus on siitä, että uskonnottomat elävät synnitöntä elämää iloisina ja vapaina.
Ei paina mieltä huoli omasta kehnoudesta. Inhimillisyys on ok ja jokainen saa olla oma itsensä.
Uskovien jatkuva pelko synneistään ja mahdollisesta kadotuksesta on melkoinen stressitekijä elämässä. Ja takaraivon kuiskaus, että taikki on huuhaata, on omiaan lisäämään stressiä. Kyllä silloin kateus vapaita kohtaan nousee kenessä tahansa.
Huumorintajukin siinä katoaa pelätessä, minkä voi huomata uskovien kirjoituksissa. Pienikin ironia menee aivan hukkaan, kun kaikki otetaan niin tosissaan, eikä kirjoitusten sävyjä eroteta.