Koska siis teidän ortodoksien kuvat l. ikonit ovat sydämillenne niin tärkeät; ajattelin viimeistä kommenttiani(edellisessä avauksessa), jossa joku sanoi ikonin olevan ns. "ikkuna Hengelliseen maailmaan".
Tästä kumpusi mieleeni Kristuksen useat vertaukset rakennuksiin taloihin, varsinkin ihmisen sisäiseen rakennukseen, jonka Herramme hajoitti maahan ja rakensi kolmessa päivässä uudeksi luomukseksi aamen.
Koen nyt näin - teillä, kuten kaikilla meillä Herran omilla on oma hengellinen rakennuksemme Pyhän Hengen temppeli. Kuten arvostelua teidän ortodoksien puolelta piisasi paljon meidän luterilaisten kolkkojen kirkkosaliemme ulkonäöstä, se isoksi osaksi pitää paikkansa, mutta Luojan kiitos poikkeuksia riittää paljon, varsinkin vanhojen kirkkojemme osalta löytyy hyvin kauniita pyhättöjä sekä ulkoisesti että sisältä, kunnes 1950-luvulla arkkitehdit lähtivät hakemaan idästä oppinsa Stalinin jälkeisestä "laatikko"-arkkitehtuurista, ja valitattavasti suunnittelu ja rakentaminen edelleen jatkuu suorakulma kädessä. Toivotaan että se loppuu pian.
Tämä moderneista kirkkosaleistamme kritiikkinä.
Te ortodoksit olette tietääkseni säilyttäneet kauneudentajunne varsinkin kirkkojenne suhteen, kehut siitä teille. Taiteilijana arvostan kaikkea kauneutta ja olenkin siteerannut "kauneuden olevan yksi Jumalan osa".
Lähden nyt purkamaan itse rakennusta ja rakennuksen hengellistä sisältöä, johon kuuluu myös ulkopuoli, mutta josta Herra ei paljon puhunut, enkä koe itsekään sitä niin tärkeänä.
Kirkoissamme ja rakennuksissamme on siis seinät, ikkunoita ja ovi. Puhun nyt ensin ikkunoista, koska aloitinkin niihin liittyvänä ikoni-keskustelun.
Ikkunoista katsotaan ulos. Te ortodoksit siis katsotte ikonienne kautta hengellisesti Kristusta "sisäisestä rakennuksestanne" ulos.
Ovesta kuljetaan sisään ulos. Herra Jeesus käy siis hengellisesti ruumiimme temppeliimme ovesta sisään ja ulos, kuten Sana sanoo. Kuten hän myös sanoo olevansa meidän lammasten ovi. Herramme tähdentää luvussa 9 että vain hänen, Kristus-oven kautta käy tie hänen luoksensa eritellen varkaat ym. jotka tulevat yrittävät muuta kautta kuin ovesta. Ikkunoista katsellaan, mutta ovesta siis todella käydään.
Nyt tullaan pointtiin: Koen jotenkin, että vaikka teillä ortodokseillä on "rakennuksessanne" ovi Kristuksen luo, niin jotenkin ette käytä sitä, tai sitten jotenkin estätte Kristuksen pääsyn "rakennukseenne". Ja jostain syystä lainaten Herramme sanoja "missä sinun sydämesi on siellä on oleva aarteesi", niin te olette jostain syystä nostanet pienoiseksi aarteeksi sydämellenne katselemisenne ikkunoistanne ikonin avulla Kristukseen.
Edelliseen liittyen näen Johanneksen evankeliumin 17. luvun Jeesuksen ylimmäispapillisen rukouksen sanat opetuslasten ja meidän kaikkien puolesta kiteyttävän asian ytimen - tässä Herramme puhuu, rukoilee jatkuvasti puolestamme että me olisimme hänessä Kristuksessa, niinkuin Herra on Isässä Jumalassa. TÄLLÖIN me kaikki olemme myös Isässä. Mutta vain Kristuksessa ja Kristuksen kautta(se ovi, portti) - me olemme Isässä.
Ja huomio - Herra puhuu hänessä OLEMISESTA, ei hänen katselemisestaan.
Näin koen teillä ortodokseilla olevan: ette käytä Kristus ovea tullaksenne ollaksenne hänessä häntä, että olisitte samalla Isässä yhä enenevässä määrin, kuten Kristus on täysin Isässä juotuaan viimeisen maljan.
Ne muutamat Herran Jeesuksen omat, jotka olen kokenut olevan Kristuksessa(tottakai mekin olemme jossain määrin, mutta kuinka vähän loppujen lopuksi! Tarkoitan tällä itseänikin.), niin heidän armolahjansa ovat alkaneet toimia 1. Kor.12-14 lukujen mukaisesti: näiden uskovien "malja" on alkanut valua ylitse, kun "rakennus" eli Pyhän Hengen temppeli on täynnä Herran henkeä.
Lyhyt tiivistys edellisestä:
Isä Kristuksessa, Kristus meissä Sinussa veli/sisar, me vain silloin Isässä. Eikä tähän ole mitään muuta tietä - ei ikkunaa, ei takaovea - vaan Kristus lammasten ovi. Tällöin Kristus, joka on seurakunnan pää, saa alkaa elää.
Rukoilen hyvin usein: "Kristus, en enää minä, vaan Sinä minussa, tule Herra Jeesus, auta minua! Anna Isä Jumala Kristuksen Jeesuksen kautta lupaamasi Pyhä Henki, sillä muuten en jaksa elää! Tule ja tee minut eläväksi, anna jälleen kerran syntini anteeksi, kiitos, aamen."
Tästä kumpusi mieleeni Kristuksen useat vertaukset rakennuksiin taloihin, varsinkin ihmisen sisäiseen rakennukseen, jonka Herramme hajoitti maahan ja rakensi kolmessa päivässä uudeksi luomukseksi aamen.
Koen nyt näin - teillä, kuten kaikilla meillä Herran omilla on oma hengellinen rakennuksemme Pyhän Hengen temppeli. Kuten arvostelua teidän ortodoksien puolelta piisasi paljon meidän luterilaisten kolkkojen kirkkosaliemme ulkonäöstä, se isoksi osaksi pitää paikkansa, mutta Luojan kiitos poikkeuksia riittää paljon, varsinkin vanhojen kirkkojemme osalta löytyy hyvin kauniita pyhättöjä sekä ulkoisesti että sisältä, kunnes 1950-luvulla arkkitehdit lähtivät hakemaan idästä oppinsa Stalinin jälkeisestä "laatikko"-arkkitehtuurista, ja valitattavasti suunnittelu ja rakentaminen edelleen jatkuu suorakulma kädessä. Toivotaan että se loppuu pian.
Tämä moderneista kirkkosaleistamme kritiikkinä.
Te ortodoksit olette tietääkseni säilyttäneet kauneudentajunne varsinkin kirkkojenne suhteen, kehut siitä teille. Taiteilijana arvostan kaikkea kauneutta ja olenkin siteerannut "kauneuden olevan yksi Jumalan osa".
Lähden nyt purkamaan itse rakennusta ja rakennuksen hengellistä sisältöä, johon kuuluu myös ulkopuoli, mutta josta Herra ei paljon puhunut, enkä koe itsekään sitä niin tärkeänä.
Kirkoissamme ja rakennuksissamme on siis seinät, ikkunoita ja ovi. Puhun nyt ensin ikkunoista, koska aloitinkin niihin liittyvänä ikoni-keskustelun.
Ikkunoista katsotaan ulos. Te ortodoksit siis katsotte ikonienne kautta hengellisesti Kristusta "sisäisestä rakennuksestanne" ulos.
Ovesta kuljetaan sisään ulos. Herra Jeesus käy siis hengellisesti ruumiimme temppeliimme ovesta sisään ja ulos, kuten Sana sanoo. Kuten hän myös sanoo olevansa meidän lammasten ovi. Herramme tähdentää luvussa 9 että vain hänen, Kristus-oven kautta käy tie hänen luoksensa eritellen varkaat ym. jotka tulevat yrittävät muuta kautta kuin ovesta. Ikkunoista katsellaan, mutta ovesta siis todella käydään.
Nyt tullaan pointtiin: Koen jotenkin, että vaikka teillä ortodokseillä on "rakennuksessanne" ovi Kristuksen luo, niin jotenkin ette käytä sitä, tai sitten jotenkin estätte Kristuksen pääsyn "rakennukseenne". Ja jostain syystä lainaten Herramme sanoja "missä sinun sydämesi on siellä on oleva aarteesi", niin te olette jostain syystä nostanet pienoiseksi aarteeksi sydämellenne katselemisenne ikkunoistanne ikonin avulla Kristukseen.
Edelliseen liittyen näen Johanneksen evankeliumin 17. luvun Jeesuksen ylimmäispapillisen rukouksen sanat opetuslasten ja meidän kaikkien puolesta kiteyttävän asian ytimen - tässä Herramme puhuu, rukoilee jatkuvasti puolestamme että me olisimme hänessä Kristuksessa, niinkuin Herra on Isässä Jumalassa. TÄLLÖIN me kaikki olemme myös Isässä. Mutta vain Kristuksessa ja Kristuksen kautta(se ovi, portti) - me olemme Isässä.
Ja huomio - Herra puhuu hänessä OLEMISESTA, ei hänen katselemisestaan.
Näin koen teillä ortodokseilla olevan: ette käytä Kristus ovea tullaksenne ollaksenne hänessä häntä, että olisitte samalla Isässä yhä enenevässä määrin, kuten Kristus on täysin Isässä juotuaan viimeisen maljan.
Ne muutamat Herran Jeesuksen omat, jotka olen kokenut olevan Kristuksessa(tottakai mekin olemme jossain määrin, mutta kuinka vähän loppujen lopuksi! Tarkoitan tällä itseänikin.), niin heidän armolahjansa ovat alkaneet toimia 1. Kor.12-14 lukujen mukaisesti: näiden uskovien "malja" on alkanut valua ylitse, kun "rakennus" eli Pyhän Hengen temppeli on täynnä Herran henkeä.
Lyhyt tiivistys edellisestä:
Isä Kristuksessa, Kristus meissä Sinussa veli/sisar, me vain silloin Isässä. Eikä tähän ole mitään muuta tietä - ei ikkunaa, ei takaovea - vaan Kristus lammasten ovi. Tällöin Kristus, joka on seurakunnan pää, saa alkaa elää.
Rukoilen hyvin usein: "Kristus, en enää minä, vaan Sinä minussa, tule Herra Jeesus, auta minua! Anna Isä Jumala Kristuksen Jeesuksen kautta lupaamasi Pyhä Henki, sillä muuten en jaksa elää! Tule ja tee minut eläväksi, anna jälleen kerran syntini anteeksi, kiitos, aamen."
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin kuin ei janoiselle ole merkitystä sillä, tarjotaanko vesi hänelle kristallilasista vaiko tuohiliposta, niin ei Jumalalle ole tarkeintä se, millä sanoilla ja millä ulkoisilla tunnusmerkeillä kukin uskonsa osoittaa.
Tärkeintä on itse usko. Vain sen kautta on mahdollisuus pelastukseen.
Kuinka usein saammekaan huomata ajattelevamme, että tuo ihminenhän osoittaa uskonsa ihan väärin. Kuvittelemme tietävämme, kuinka tulee uskoa oikein. Unohdamme, ettei taivasten valtakunnan avaimia ole annettu meidän haltuumme!
Paljoa ei Jumala meiltä vaadi. Miksi siis me vaatisimme toinen toisiltamme. Armon saamme, jos suostumme sen ottamaan vastaan.
Herra Jeesus Kristus, armahda minua syntistä.
Herra Jeesus sanoi miehelle, jonka tytär oli kuolemaisillaan:"Älä pelkää, usko ainoastaan."
Ja juuri kuollut tyttö heräsi eloon kuolonunesta: Talita kuum!:)
Herra sanoo:"Katso, minä seison ovella ja kolkutan. Se joka avaa minulle oven, minä tulen hänen huoneeseensa, ja aterioitsen hänen kanssansa."
Jotenkin näin kohta meni en muista tarkasti. Tässä Jeesus kolkuttaa sydämiemme ovia tahtoen tulla meihin, tehdäksemme ruumiimme eläväksi Pyhän Hengen temppeleiksi.
Mieleen tulee pyhä ehtoollinen tästä kohdasta, mutta sisältö on mielestäni paljon syvempi, ehkä yksi kristillisyyden eläväksi tulemisen tärkeimpiä vertauksia; kun me uskovat olemme yhteisellä aterialla Herran kanssa, hän viitannee tässä oman lihansa syömiseen ja oman verensä juomiseen. Juuri Johanneksen evankeliumin kuudes luku, ja erityisesti 53-59 jakeet olivat opetuslapsillekin kovaa puhetta, jonka takia moni erkani Herrasta.
Tämä Elämän Leipä, Kristus, joka on Jumalan Sana, vain tekee eläväksi, ja antaa iankaikkisen elämän(jae 58). Mitkään tavarat, kuvat tai kullankimallus kirkoissa eivät tee uskovaisen elämää eläväksi.
"Taivas ja maa katoavat, mutta minun Sanani ei koskaan katoa."
ja kolkutan"- kohta löytyy Herran kehoituksesta Laodikean seurakunnalle Ilmestyskirjan 3. luvusta ja 20 jakeesta.
vielä kuinka luterilainen virsikirja estää pääsyn Kristuksen luo.
sanoituksista, ja varsinkin temmosta on vaikeaa tulkita ilossa laulaen. Riippuu hyvin paljon laulujen sovittajasta.
Sillä "Ilo Herrassa on väkevyytemme" - minun mottoni.
Kerro vuorostasi, miten ortodoksien laulut kertovat ilosta Kristuksessa? Tuletteko iloisiksi kun laulatte?
paremmin vastaa "Akatistos Suloisimmalle Herrallemme Jeesukselle Kristukselle". Löydät sen ortodoksi.netin liturgisista teksteistä.
ap:n kirjoituksen tapaisiin aloituksiin. Ortodoksisuus-palsta ei ole sitä varten, että protestanttihihhulit tulevat tänne esittelemään omia uskonnäkemyksiään, vaan se on tarkoitettu ortodoksisuudesta keskustelemiseen.
Siis jätetään omaan arvoonsa nämä tämän tapaiset aloitukset. Jos sellaisiin ei vastata mitään, niin nämä häiriköt poistuvat palstalta.
olet oikeassa, mutta toisaalta... Olen huono tunnistamaan häirikön. Kyllähän nämä Hermanni Jiin mietteet ovat semmoisia ettei niillä juurikaan ole yhteistä ortodoksisen uskon kanssa. Kuitenkin voihan vilpitönkin ihminen esitellä käsityksiään, jotka poikkeavat reippaasti omistani.
inhimillisestä ja demokraattisesta kannastasi sananvapauden puolesta!
Onhan näin, että me olemme tällä hetkellä KRISTINUSKO- palstalla, johon lienee kuuluu ortodoksisuuskin, vai mitä sinä olet mieltä, sinä, joka haluat kieltää sananvapauden? Onko diktatuuri mielestäsi oikea hallintamuoto? Sillä puheellasi itsessäsi osoitat merkkejä itsevaltiaan, ja tässä tapauksessa
HENGELLISEN VÄKIVALLAN suuntaan, joka mielestäni on pahin "Kristuksen ruumista" hajoittavia asioita(Jos luet Sanaa, ymmärrät edellisen).
T.Ollolle vielä lauluista: meillä on ns.vapaissa suunnissa Tuomaslaulukirja jossa on esim. Pekka Simojoen ja Anna.Mari Kaskisen ylistys- ja kiitoslauluja; nyt on varsinkin kotiseurakunnissa otettu uudelleen käyttöön "Lauluja Jeesuksesta"-lauluvihko, jossa raikaa ihania sekä vanhoja että uusia sanoituksia sävellyksiä ylistyslauluja rakkaasta Vapahtajastamme. Suosittelen lämpimästi varsinkin jälkimmäiseseen tutustumista teille ortodokseille kaikille.
Silloin saatte iloa, ilon Herrassa, jonka näen jotenkin kaavamaisissa liturgialauluissanne jäävän paitsi. Siunausta kaikille!
että ortodoksisuus on kokonaan eri uskonto kuin protestanttinen hihhulismi, sen tähden puhut koko ajan ohi aiheen. Emme tarvitse tällä palstalla vieraiden uskontojen mainostusta. Jos haluat keskustella ortodoksisesta kristillisyydestä, niin tutustu siihen ensin.
Jos haluat keskustella kristinuskosta, niin tutustu raamattuun!
Missä todellisuudentajusi?
Raamatusta eikä mistään muustakaan, koska sinulta puuttuu kirkon ohjaus. Huhhuh tuollaista se sitten on kun oppimattomat maallikot lukevat Raamattua omin päin! Protestantismi on joukko hereettisiä oppeja, eivätkä protestantit kuulu kristinuskon piiriin.
ikkunatirkistelijä.
Et ole ymmärtänyt ortodoksisesta teologiasta yhtään mitään.
Katselet sitä teologiaa suljetuin silmin, niin kuin itse sen haluat ymmärtää.
Laajenna silmiäsi ja näkemystäsi. Saatat saada uusia ikkunoita elämääsi.