Kapitalismin synnyssä ja kehityksessä tavaratalous laajeni voimakkaasti ja työvoimastakin tuli tavara. Sitä ostetaan ja myydään edelleen, vaihdetaan markkinoilla. Työvoimatavaralla, kuten kaikilla muillakin tavaroilla on sille ominainen arvo ja hinta. Tuotteiden jako työväenluokan ja kapitalistien kesken tapahtuu tämän mukaan. Työläinen saa tuottamistaan tuotteista osan, joka vastaa hänen työvoimansa arvoa.
Työvoiman arvo on puolestaan sama kuin sen valmistamiseen tarvittu yhteiskunnallisesti välttämätön työmäärä. Toisin sanoen työvoiman eloonjäämisen ja jatkuvuuden, uusintamisen turvaavien tarvikkeiden määrä. Työvoiman arvo on siis sama kuin kaikkien niiden tarvikkeiden arvo, joiden avulla työläinen, työvoiman omistaja, keskimäärin pysyy normaalissa työkunnossa. Nämä tarvikkeet ja niiden arvo vaihtelevat ilmaston, luonnonolojen ja kussakin maassa vallitsevan elintason mukaisesti. Vastaten aina tietyn maan ja aikakauden luokkasuhteita ja oloja. Työvoiman arvoon sisältyvät myös mm. kasvatus-, kodinhoito ja koulutuskustannukset.
Kapitalisti ostaa työvoimatavaraa, koska tällä on kyky, sitä tuotannollisesti kuluttaessa, työssä, aikaansaada arvo, joka on sen omaa, uusintamiseen tarvittavaa arvoa suurempi. Näin työläinen luo työprosessissa paitsi työvoimansa arvoa vastaavan arvosuuruuden myös enemmän: työläinen luo lisäarvon. Tämän perusteella työpäivä voidaan jakaa välttämättömään työhön, jonka aikana työläinen luo oman arvonsa sekä lisäarvon luovaan lisätyöhön. Lisäarvon anastus on kapitalismin liikkeellepaneva voima ja kannustin, kapitalistisen talouden peruslaki.
Työvoiman arvo on puolestaan sama kuin sen valmistamiseen tarvittu yhteiskunnallisesti välttämätön työmäärä. Toisin sanoen työvoiman eloonjäämisen ja jatkuvuuden, uusintamisen turvaavien tarvikkeiden määrä. Työvoiman arvo on siis sama kuin kaikkien niiden tarvikkeiden arvo, joiden avulla työläinen, työvoiman omistaja, keskimäärin pysyy normaalissa työkunnossa. Nämä tarvikkeet ja niiden arvo vaihtelevat ilmaston, luonnonolojen ja kussakin maassa vallitsevan elintason mukaisesti. Vastaten aina tietyn maan ja aikakauden luokkasuhteita ja oloja. Työvoiman arvoon sisältyvät myös mm. kasvatus-, kodinhoito ja koulutuskustannukset.
Kapitalisti ostaa työvoimatavaraa, koska tällä on kyky, sitä tuotannollisesti kuluttaessa, työssä, aikaansaada arvo, joka on sen omaa, uusintamiseen tarvittavaa arvoa suurempi. Näin työläinen luo työprosessissa paitsi työvoimansa arvoa vastaavan arvosuuruuden myös enemmän: työläinen luo lisäarvon. Tämän perusteella työpäivä voidaan jakaa välttämättömään työhön, jonka aikana työläinen luo oman arvonsa sekä lisäarvon luovaan lisätyöhön. Lisäarvon anastus on kapitalismin liikkeellepaneva voima ja kannustin, kapitalistisen talouden peruslaki.
Vastaukset 2
Vanhimmat
että näin se homma kulkee!
"Työvoiman arvo on siis sama kuin kaikkien niiden tarvikkeiden arvo, joiden avulla työläinen, työvoiman omistaja, keskimäärin pysyy normaalissa työkunnossa. Nämä tarvikkeet ja niiden arvo vaihtelevat ilmaston, luonnonolojen ja kussakin maassa vallitsevan elintason mukaisesti. Vastaten aina tietyn maan ja aikakauden luokkasuhteita ja oloja. Työvoiman arvoon sisältyvät myös mm. kasvatus-, kodinhoito ja koulutuskustannukset."
Osuvasti tiivistetty.Tämä on epäselvää monelle vasemmistolaisellekin!