vaan demokratiaa Tanskan ja weimarin tasavallan tyyliin.Maanomistajia peloteltiin sosialisoinnilla.Eli valehdeltiin jotta saataisiin aikaan sisällissota.
Punaiset eivät tavoitelleet
sosialismia
30678
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Mallina oli Venäjän bolsevismi.Se kävi ilmi, kun perustettiin sodan jälkeen Suomen Kommunistinen puolue. Sen säännöt olivat 1:1 bolsevikkien kanssa.Sosialismia tuputettiin ainakin vuoteen 1990. Taitaa jatkua vieläkin.
Huvittavaa on, että Venäjälle paenneet kommmunistijohtajat teloitti 10 000 muun suomalaisen kommunisitn kanssa juuri sama järjestelmä, jota oltiin ajamassa Suomeen.
Kansanvaltuuskunnan antamamilla julistuksilla ei ollut paperin arvoa.
No ihan varmasti sillä kapinaan lähteneellä johtoporukalla oli tavoitteena bolsevistinen Suomi, joka sitten liittyisi neuvostojen maan suureen perheeseen. Otto Wille Kuusinen muisteli näitä asioita myöhemminkin ja yritti toteuttaa vanhan unelmansa Terijoen hallituksella 1939. Se ettei punaisten rivimiehillä ollut käsitystä siitä mitä puuhattiin, on toinen juttu. Juuri tähän hommaan työväenliike hajosi, syntyi kommunistinen liike ja sosialidemokraatit. Ensimmäiset pyrkivät sosialismiin tarvittaessa asein (oli puolueohjelmassa ainakin 1970-luvun alukuun saakka), toiset hyvinvointivaltioon demokratian keinoin. Eli 100% varmuudella punaisten johtoklikki tähtäsi kommunistiseen Suomeen, joka olisi sitten liittynyt Neuvostoliittoon. Tämä on fakta.
Miten punaiset olisivat voineet haluta liittyä valtioon, jota ei 1918 ollut vielä edes olemassa?
joo kyllä leninin porukka oli jo vallankahvassa.
vai onko toverilla parempaaa tietoa. opeta mulle jos on. muuten mee häppeemään typeryttäs
Joo oli, jos nyt vallankahvassa olemisena voi pitää Venäjän tilannetta 1918 keväällä. Mutta Neuvostoliitto perustettiin vasta myöhemmin, joten tuskin siihen kukaan oli liittymässä. Voit siis hävetä ihan itseksesi.
onko sillä nyt vitun merkitystä mikä oli valtion nimi. koti "bolsut" oli läheisessä yhteistyössä leninin kanssa. kansanvaltuuskunnalla oli pitkälle menevä sopimus bolsujen kanssa.
kiitos mielenkiinnosta.
Ja loppu on spekulaatiota.
Vain 3kk kuluttua kapinan loppumisesta Kapinan johto ilmaisi teesinsä rautaisen yksiselitteisesti.
"Työväen diktatuurivallan kautta on luotava kommunistinen yhteiskunta järjestys pakkoluovuttamalla kaikki maa ja kapitalistinen omaisuus sekä järjestyneen työväen omalla toiminnalla järjestettävä kaikki tuotanto ja tuotteiden jako — ei siis ole, ei vallankumouksen kautta, eikä ennen sitä, pyrittävä vain korjailemaan kapitalistista riistojärjestelmää siedettävämmäksi. - Yrjö Sirola - SKP, Moskova"
YRJÖ SIROLAN PUHE SUOMEN VALLANKUMOUKSESTA
KOMINTERNIN PERUSTAVASSA KOKOUKSESSA 3.2.-1919
Toverit!
Vuosi on kulunut siitä, kun Suonien työväenluokka taisteli elämästä ja kuolemasta porvariston lahtarijoukkoja vastaan. Suomen työläiset nousivat rohkeasti puolustamaan vapauttaan ja elämäänsä sekä torjumaan taantumuksellisten valkokaartilaisten hyökkäystä. Työläiset eivät olleet poliittisesti tai sotilaallisesti valmistautuneet sellaiseen taisteluun riittävästi, mutta he pitivät rintamalla puoliaan kolme kuukautta. Samaan aikaan he järjestivät rintaman takana yhteiskunta- ja talouselämää.
Suomen työläisten ensimmäinen vallankumous lyötiin. Punakaartissa taistelleiden miesten ja naisten rohkeus ja valmius uhrautua sekä venäläisten toverien arvokas apu eivät riittäneet torjumaan suomalaisten, ruotsalaisten, saksalaisten ja venäläisten upseerien johtamien valkokaartien kansainvälisten joukkojen hyökkäystä. Huhtikuun lopussa Saksan imperialismi lähetti vakinaisia joukkoja taisteluun. Silloin valkoiset pystyivät estämään pyrkimyksen evakuoida vallankumouksen parhaat elossa olevat voimat Venäjälle.
Valkoisten verikoirien barbaarinen kostonjano tunnetaan kaikkialla maailmassa. Kuukausia "lahtarit" riehuivat työläismiehiä, -naisia ja -lapsia vastaan. Suomalaisten työläisten lisäksi satoja venäläisiä tovereita ja punakaartien kouluttajia ammuttiin. Suomen sanomalehdissä vastikään julkaistujen raporttien mukaan murhattuja on yli 13 000 henkeä, mutta yhä ilmestyy kertomuksia 100-300 tai useamman työläisen teloittamisesta jollakin paikkakunnalla. Lisäksi keskitysleireillä on kuollut 15 500 ihmistä nälkään, tauteihin ja puutteeseen.
Nämä veriset tosiasiat eivät ole lainkaan liioiteltuja. Niiden pitäisi myös varottaa kaikkia työläisiä, jotka kuvittelevat rauhanomaisen rin-nakkainolon porvarien kanssa olevan demokraattisella pohjalla mahdollista. Me toivomme, että Kolmannen internationaalin toverit iskostavat Suomen kokemukset omien maidensa työläisten mieliin.
Nämä kokemukset voi ilmaista lyhyesti. Työväenluokan on määriteltävä periaatteellinen asemansa huolellisesti ja mahdollisimman nopeasti. Se ei saa viivytellä tehdessään pesäeron aineksiin ja ryhmiin, jotka ovat jo osoittautuneet työläisten pettäjiksi tai jotka saattavat hylätä heidät ratkaisevalla hetkellä. Kysymystä demokratian ja diktatuurin suhteesta ei pidä pimittää - vallankumouksellisen tilanteen syntyminen on selitettävä juurta jaksain. Työväenluokka ei saa antaa aloitetta viholliselle, sen on pikemminkin käytävä hyökkäykseen mahdollisuuksien mukaan itse valitsemallaan hetkellä ja murskattava porvariston valtaelin, valtiokoneisto.
Meitäkin innoitti liian kauan ideologia "yhteisestä" työväenliikkeestä. Vasta vallankumouksen jälkeen hajaannuksesta tuli väistämätön, ja linjat erottautuivat selvästi. Porvarillinen diktatuuri antoi vanhan sosiaalidemokratian oikeistolaisimmalle siivelle järjestymis-ja lehdistö-"vapauden", jotta se tyynnyttäisi työläisiä. Nämä petturit ovat tehneet parhaansa mitätöidäkseen Suomen proletariaatin viimevuotisen vallankumouksen ja propagoidakseen työväenliikettä, joka toimii rauhanomaisesti eduskunnassa, ammattiyhdistyksissä ja osuuskunnissa.
Jotkut pikkuporvarilliset piirit ovat kuunnelleet heitä, ja he saavat aika lailla ääniä vaaleissa nyt ja tulevaisuudessa. Mutta näiden porvariston lakeijoiden kehotukset ovat vieraita joukoille, joita kiusaa vankeus, nälkä ja köyhyys. Työläisten muistot valkoisesta terrorista ovat yhä tuoreet, ja he voivat nähdä elävän esimerkin proletariaatin diktatuurista Venäjällä. Suomen vallankumouksellisella työväenluokalla ei ole mitään yhteistä näiden Scheidemannien ja Brantingin tovereiden kanssa, jotka veljeilevät Bernissä maailman kaikkien sosiaalipetturien kanssa. Se työväenluokka on nyt vallankumouksellisempi kuin koskaan. Jopa porvarillinen lehdistö todistaa, että se tervehtii kommunistipuolueen perustamista. Siitä on riittävästi todisteita.
Suomalaisen kommunistisen puolueen perustivat Moskovassa elokuun lopulla maanpakolaiset. Mutta me elämme täysin uudenlaisessa pakolaisuudessa - olemme pakolaisia sosialistisessa maassa. Me, jotka olimme radikaaleja ja vasemmistoradikaaleja, saimme kommunistiset käsityksemme tutkimalla omaa vallankumoustamme, oppimalla tuntemaan venäläisten toverien teoreettisen työn ja tutustumalla kommunistisen järjestötyön elävään esimerkkiin täällä Venäjällä. Puolueemme avoimessa kirjeessä toveri Leninille me kerroimme tästä ja selitimme kokemuksiamme yksityiskohtaisemmin.
Keskuskomiteamme työskentelee Pietarissa, josta me olemme harjoittaneet agitaatiota Venäjällä asuvien suomalaisten työläisten ja talonpoikien parissa. Olemme perustaneet Venäjälle noin kaksikymmentäviisi kommunistista järjestöä, julkaisseet yli neljäkymmentä kirjasta ja perustaneet sanomalehden sekä suomen- että ruotsinkielisen aikakauslehden. Yhteistyö venäläisten toverien kanssa on järjestetty puolueessa, neuvosto-instituutioissa sekä talouden ja kulttuurin alueilla. Sotilaalliset valmistelut ovat tietenkin tärkeät. Sotilasjärj jestömme harjoittaa puna-armeijassa olevia suomalaisia sotilaita. Heitä varten on suomennettu noin viisitoista kirjaa.
Suomessa toimii monia salaisia kommunistisia järjestöjä. Ne levittävät kirjallisuutta ja aikakauslehtiä, harjoittavat propagandaa ja vankeudesta, kidutuksesta ja kuolemasta huolimatta valmistelevat kapinaan nousua. Tammikuun lopussa pidetty konferenssi, johon osallistui edustajia Suomesta, hyväksyi useita teesejä Suomen vallankumouksen lähitehtävistä.
Olemme hyvin varmoja, että taistelemme pian uskollisten toveriemme rinnalla Suomessa. Vakaumuksemme pohjaa kiihkeän halumme ohella Suomen tilanteen arvioimiseen. Jopa pienessä Suomessa näkyvät ylikypsän, lahoavan imperialistisen kapitalismin vaikutukset. Suomen porvaristo on muovannut pienen maailmansa omaksi kuvakseen. Rappio ja moraalittomuus ovat yleistä. Spekulaatio ja petokset kukoistavat, nälkäkuolemat yleistyvät. Valtion budjetti on noussut 100 miljoonasta yli miljardiin, ja verot ja valtion velka kasvaneet vastaavasti. Lahjonta on laajaa ja kulttuuri on myynyt itsensä. Armeijassa on inhottavasti mahtaileva upseeristo, ja diktaattori elää kuninkaallisen loisteliaasti. Taantumus vallitsee kaikkialla.
Rappion yleistä tilaa osoittaa se, että kun isänmaalliset mässailevat valloitusunelmilla, Ahvenanmaan ja muiden paikkakuntien ruotsinkielinen väestö puuhaa eroa. Kaunista kuvaa täydentää tietenkin poliisin toiminta ja porvarikaartien väkivalta - vallankumouksellisten kiduttaminen, lukuisat kotietsinnät, pidätykset, kidutus Espanjan inkvisition tyyliin, pakenemisesta epäiltyjen vankien ampuminen, jne.
Tuollainen järjestelmä ei voi pysyä hengissä kauan. Vallankumouksellisen jännityksen räjähtämiseen tarvitaan vain kipinä. Se tulee kansainvälisen tilanteen kehittymisen myötä. Saksa-seikkailun päätyttyä täyteen fiaskoon Suomen porvaristo on luonut ystävälliset suhteet En-tenteen, joka odottaa uuden renkinsä palvelevan hyvin maailman imperialismin taistelua bolsevismia vastaan. Sitä osoittavat suomalaisten sotaretki Viroon ja vastavallankumouksellisten venäläisten joukkojen aseistaminen Suomessa, vaikka nämä joukot ovat valmiit taistelemaan jopa Suomen itsenäisyyttä vastaan.
On selvää, että tämä seikkailu päättyy romahdukseen. Se on merkki taisteluun. Tällä kertaa seuraamme uskollisten ja rohkeiden edeltäjiem-me, Venäjän työläisten käytännön esimerkkiä ja pystytämme rautaisen proletariaatin diktatuurin. Me uskomme maailman työläisten tukevan Venäjän kansainvälistä neuvostotasavaltaa. Suomen työläisetkin taistelevat Kommunistisen, kolmannen internationaalin lipun alla työläisten neuvostotasavaltojen maailmanlaajuisen liiton puolesta.
Yrjö Sirola
Alkuperäinen saksaksi.
No jos luulet voivasi perustella jälikäteisselityksillä asiaa, siitä vaan. Kumma vaan, että kun asia oli noin selvä ja 100 % faktaa sinulle, et onnistunut löytämään yhtään faktaa ajalta ennen sodan päättymistä.
Liitosta uupuu juttusi edelleen.
Kumma juttu...?
Teksti ja tavoitteet ovat Yrjö Sirolan päästä ja sinä yrität pehmenellä punakaartin lopullisa ja aitoja tarkoitusperiä syyttelemällä minua.
Sinähän se tässä olet jotain todistelemassa. Sirolalla tuskin on hiilikellarissaan nettiyhteyttä.
Joka tapauksessa siitä ei ole näyttöä, että liittyminen Neuvosto-Venäjään olisi ollut tavoitteena. Punaisten voitosta olisi saattanut se seurata, mutta se onkin jo eri asia.
Ai sodan jälkeen tapahtuneilla asioilla perustellaan sitä mikä oli tavoitteena sotaa ennen? No sitten varmaan Suomellakin oli jatkosodassa tavoitteena YYA-sopimus, koska sehän toteutui sodan jälkeen.
Olisiko paljon pyydetty, jos opiskelisitte historiaa?
oli Suomen äärivasemmiston tavoitteena jo marraskuusta 1917 lähtien. Kansanvaltuuskunta oli vain vallaton keulakuva. Totuus tuli esiin sodan jälkeen, kun ei enää voitu hämätä suomalaisia.NL tuki avoimesti kapinallisia vuosikymmenet.
Marraskuussa Suomessa hädin tuskin kukaan edes tiesi kuka Lenin on. Puhumattakaan että hänen oppejaan olisi tavoiteltu. Lenin veti lähes kaikki venäläiset joukot pois Suomesta välittömästi ja antoi Suomeen jääneille joukoille puolueettomuskäskyn.
Suomessa kehoittaen punaisia kapinaan moneen kertaan. Neuvoja kävivät antamassa mm. Stalin ja Kollontay. Venäläiset joukot olivat yhtesityössä punaisten kanssa tukien näiden terroria.Lenin lupasi ja lähetti myös aseita. Itsenäisyyden tunnustaminen oli vain taktinen välivaihe.
Leninin "tuki" punaisille oli erittäin haparoivaa. Joukkoja vedettiin pois ja puolueettomuuskäskyjä annettiin. Venäjä olisi helposti voinut pitää Suomen itsellään, mutta Leninin otteiden takia ei pitänyt.
Lenin oli luvannut Saksna keisarille irroittaa Venäjän sodasta. Tämän lupauksen hän pitikin. Senb valvomiseksi saksalaset miehittivät Baltian ja halusivat joukkoja Suomeen. Ei Leninillä ollut resurssej uhmatata Saksaa, eikä siis liittää Suomea takaisin Venäjään.Halua olisi ollut.Sillä asiallahan Suomen punikit olivat.
Niin, Suomea vastaan Leninin resurssit olisivat riittäneet mainiosti. Myös Saksaa vastaan Leninillä olisi ollut Suomessa hieman mahdollisuuksia, mutta Baltiassa ei, joten sitä kautta Saksa olisi voinut kylläkin päästä selustaan.
Leninin riesana olivat 1918 valkoiset armeijat sekä Puola. Pahimmillaan hänellä oli vain suppeat alueet Pietarin ja Moskovan ynmpärillä hallussaan.Voimaa alkoi olla vasta 1920, kun valkoarmeijat sammuivat, Puola oli lyöty takaisin Ukrainasta ja mm. kasakat tuhottu.
Itse asiassa vuonna 1920 Leninillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet hyökätä Suomeen. Saksa oli tuossa vaiheessa pelistä pois, ja Suomi oli kansanmurhan jäljiltä vielä henkitoreissaan. Mitään talvisodan henkeä ei olisi todellakaan syntynyt, sillä punaiset eivät olisi ikinä auttaneet valkoisia Venäjää vastaan. Mutta eivätpähän vaan hyökänneet. Ilmeisesti Suomi ei loppujen lopuksi ole niin kauhean kiinnostava muiden kuin suomalaisten itsensä mielestä.
Suomesta todella puuttui ja puuttuu maailmanmahteja todella kiinostavat raaka-ainevarat ja muut sellaiset asiat.Metsiä Venäjällä oli ja on edelleen omasta takaa monin verroin.Jotain arvoa on tietysti sijainnilla idän ja länenn välissä. Sehän on juuri Saksan ja Vneäjän kiinnostusta herättänyt, tämä sijainti.
Neuvostojohtajista ainakin Lenin, Trotski, Stalin ja Bukharin puhuivat myöhemmin siitä miten Suomen olisi pitänyt päätyä neuvostomaaksi neuvostomaiden perheeseen. Arvo Poika Tuominen, Otto Wille Kuusinen ja moni muu suomalaiskomukka on puhunut samasta asiasta myöhemmin. Tietysti sinä sanot ettei kapinan ajalta ole näyttöä, mutta onhan se kummaa jos mukana olleet miehet ovat jäkikäteen keksineet moisia juttuja lämpimikseen. Mutta sinähän se tiedät asiat näköjään paremmin kuin mukana olleet bolshevikkipomot, jotka johtivat kapinaa 1918. Sinänsä merkittävä saavutus on tietää asioista ja tavotteista enemmän ja paremmin kuin mukana olleet kapinan suunnittelijat.
"Itse asiassa vuonna 1920 Leninillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet hyökätä Suomeen. Saksa oli tuossa vaiheessa pelistä pois, ja Suomi oli kansanmurhan jäljiltä vielä henkitoreissaan. Mitään talvisodan henkeä ei olisi todellakaan syntynyt, sillä punaiset eivät olisi ikinä auttaneet valkoisia Venäjää vastaan. "
Lenin palautteli itsenäistyneitä maita bolsevikki-Venäjän yhteyteen mm Ukrainan, Armenian ja mitä niitä olikaan.
Suomi, Puola ja Baltian maat olivat länsivaltojen tunnustamia ja siksi turvassa.
Suomi oli 1919 siirtynyt Mannerheimin johdolla länsimaiseen demokratiaan ja sisäinen eheytyminen oli alkanut.
Mitään kansanmurhaahan ei ollut tapahtunut, vaan punaisten enemmistö oli armahdettu jo -18 aikana.
Kansandemokratialla tarkoitettiin sitä, että alhaalta päin kuunneltiin kommunisteja. Neuvostoliitossa ei näin tehty. Sosiaalidemokraatit voitiin hyväksyä rauhanaatteen ja propagandan välineeksi. Lenin ei käyttänyt tuollaista sanaa kuin demokratia vaan puhui neuvostoista ja sentralismista. Minkä takia te kyselette näitä, kun tunnette Kuusisenne paljon paremmin. Lenin ei pelotellut vaan hirtätti maanomistajia.
syljen punalipulle!!! god bless usa
just niin kokoomus on kykypuolue ja parhaat naiset esim jaana pelkonen ja eijariitta korhola
Ne tavoitteli Venäjään liittymistä eikä mitään Rooseveltin maareformia. Turha on valehdella.