Miten päästä eroon vihasta?

n81

Mietin tätä, kun luin taas täällä juttuja, ja tunsin kuinka viha nousi. Se nousee aina sellaisten juttujen kohdalla, joissa tuomitaan, syytetään ja haukutaan toisia.

Se haittaa keskustelua, sillä vaikka kuinka tiedän, että olen vihainen ja pitäisi rauhoittua, niin en voi. Ajattelen vaan raivoissani, kuinka voi olla niin ymmärtämättömiä ihmisiä.

Joskus nämä ihmiset, joille olen vihainen, ovat ateisteja. Mutta tuntuu, että vähintään yhtä usein he ovat kristittyjä!

Tämä ei pistä minua epäilemään kristinuskoa, kun tiedän, että maltillisiakin ihmisiä sieltä löytyy.

Mutta en vaan voi ymmärtää noita ihmisiä, kuinka he voivat tulkita sen asian niin erilailla kuin minä.

Haluaisin ymmärtää. En halua vihata heitäkään. Mutta miten se onnistuu?

Vai pitääkö vihasta päästä eroon, vai pitääkö se vaan osata kanavoida? Joku on joskus sanonut, että tunteet eivät voi olla väärin. Ei vaan saa toimia niiden tunteiden mukaisesti aina. Miten sekin onnistuu?

Eikö teitä ateistejakin tai muita raivostuta se, kun joku fanaatikko tekee asiastanne ihan tyhmän? Tiedän, että maltillisia ateistejakin on, eivätkä kaikki vihaa kristinuskoa ja kristittyjä.

Käsittääkseni esim. vapaa-ajattelijat on jakaantunut kahteen eri ryhmään, ateistiseen ja uskonnottomaan. Ateistien päämäärä on enemmän antikristillinen, uskonnottomat ovat vaan uskonnottomia. Jälkimmäinen ryhmä kuulostaa minusta paljon järkevämmältä. Vaan enpä tiedä sen enempää tästäkään asiasta.

60

1251

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Vaisnava

      Viha kulkee käsi kädessä himon kanssa. Mitä tehokkaammin kitket himon itsestäsi, sitä harvemmin huomaat tulevasi vihaiseksi.

      Voit himoita tällä tavalla ihan mitä tahansa rahasta ja mammonasta jonkun toisen ihmisen seuraan. Kaikki me tavalliset tallaajat olemme enemmän tai vähemmän himon peitossa.

      Ehkäpä sinä himoitset maailmaa, joka ajattelisi kuten sinä ajattelet. Kukapa meistä ei himoitsisi itsensä näköistä maailmaa! Ja kun emme saa, mitä himoamme, tulemme vihaisiksi.

      Viha syö sinua sisältä ja saa sinut voimaan huonosti. Oletko huomannut, että mitä enemmän joku tulee Herran omaksi, sitä vähemmän hänestä löytyy vihaa? Jos esikuvamme tulevat toimeen ilman vihaa, mekin voimme tulla. Ja vihan juuret ovat himossa.

      Uskon, että meidän kannattaa viljellä luottamusta Jumalaan, jättää murheemme Hänen käsiinsä ja opetella olemaan tyytyväisiä siihen, mitä Hän meille antaa. Sillä tavalla meidän ei tarvitse himoita ja vihata.

      • EclipsE

        hyviä pointteja annoit.
        Vihalla on paha taipumus tuhota lähinnä kantajansa.
        Vaikka se voikin olla puhdistava, hienostunut arominen liekki.

        Näet jos joku aiheuttaa sinulle vihan tunteen, niin saat sisääsi ahnaan syövyttävän liekin.
        Vaikka kuinka vihaat, niin todennäköisesti se ei vahingoita mitenkään sitä joka sen vihan aiheutti, vaan kuluttaa ainoastaan sinua itseäsi.
        Siksi tie voittoon käy tuon tunteen sammuttamisella.

        Se mitä kerroin sinulle, ja se mitä sanoin n81, on muodostettava kultaisen keskitien.


      • n81

        Mutta jos sanotaan, että tunteet eivät ole koskaan väärin? Että esim. vihaa on ookoo tuntea, kunhan ei anna sen vaikuttaa toimiinsa, että vaikka kanavoi sen jotenkin? Koska viha on kuitenkin inhimillinen tunne, jos tukahduttaa sen kokonaan, niin tulee helposti neuroottiseksi. Siksi minusta on ihan terveellistä olla kuitenkin ihan reilusti vihainen välillä, eikä vaan yrittää koko ajan leikkiä yltiöpositiivista.

        Lisäksi minusta tuntuu mahdottomalta olla tuntematta vihaa, jos näen vääryyttä tapahtuvan. Miten olla sellaisessa tilanteessa ihan pokkana muka vaan? Eikö vääryyttä tulisi vihata? Eräs kerran sanoi, että viha on annettu siksi ihmiselle tunteeksi.

        Toisaalta, mistä tietää, mikä on vääryyttä. Koska juuri siksihän tulee vihaiseksi, kun esim. joku muu on vihainen. Siksikö sanotaan, että viha synnyttää vihaa? Synnyttääkö minunkin vihani lisää vihaa jossain toisessa, jos annan sen näkyä?

        Ja niinkuin Eclipse sanoi, eihän se viha vahingoita ketään niin paljon kuin minua itseäni, koska viha ei ole mikään mukava tunne ja itse siis saa siitä kärsiä.

        En himoitse itseni näköistä maailmaa, en tod. Olis aika ankea sellanen maailma... toivoisin myös itsessäni parannusta moniin asioihin, niinkuin jo sanoinkin.


      • Vaisnava
        n81 kirjoitti:

        Mutta jos sanotaan, että tunteet eivät ole koskaan väärin? Että esim. vihaa on ookoo tuntea, kunhan ei anna sen vaikuttaa toimiinsa, että vaikka kanavoi sen jotenkin? Koska viha on kuitenkin inhimillinen tunne, jos tukahduttaa sen kokonaan, niin tulee helposti neuroottiseksi. Siksi minusta on ihan terveellistä olla kuitenkin ihan reilusti vihainen välillä, eikä vaan yrittää koko ajan leikkiä yltiöpositiivista.

        Lisäksi minusta tuntuu mahdottomalta olla tuntematta vihaa, jos näen vääryyttä tapahtuvan. Miten olla sellaisessa tilanteessa ihan pokkana muka vaan? Eikö vääryyttä tulisi vihata? Eräs kerran sanoi, että viha on annettu siksi ihmiselle tunteeksi.

        Toisaalta, mistä tietää, mikä on vääryyttä. Koska juuri siksihän tulee vihaiseksi, kun esim. joku muu on vihainen. Siksikö sanotaan, että viha synnyttää vihaa? Synnyttääkö minunkin vihani lisää vihaa jossain toisessa, jos annan sen näkyä?

        Ja niinkuin Eclipse sanoi, eihän se viha vahingoita ketään niin paljon kuin minua itseäni, koska viha ei ole mikään mukava tunne ja itse siis saa siitä kärsiä.

        En himoitse itseni näköistä maailmaa, en tod. Olis aika ankea sellanen maailma... toivoisin myös itsessäni parannusta moniin asioihin, niinkuin jo sanoinkin.

        Voiko tunteesta, joka aiheuttaa tuntijalleen pelkkää psyykkistä ja fyysistäkin tuskaa, todella olla hyötyä? Vääryyttä vastaan voi taistella tyynestikin, ja tyynenä pystyy tekemään harkitsevampia siirtoja kuin vihapäissään.

        Viha tosiaan synnyttää lisää vihaa tai ainakin tuskaa. Monet perheriidat alkavat siitä, että yksi tulee vihaiseksi ja antaa sen näkyä / kuulua. Ei hän välttämättä sitä itsekään huomaa. Lopulta kaikki ovat joko vihaisia tai surullisia, eikä riita pääty, ennen kuin viha on saatu talosta kokonana ulos. Parempi olisi katkaista vihan kiertokulku kun se on vasta heikko taimi.

        En ole itsekään vapaa vihasta, mutta pyrin siihen. Yltiöpositiivista ei tarvitse esittää; vihan torjuminen kumpuaa omien tunteiden tarkastelusta, syitten löytämisestä ja pakkomielteiden hylkäämisestä. Päämäärä ei ole yltiöpositiivisuus vaan mielenrauha.


      • EclipsE
        Vaisnava kirjoitti:

        Voiko tunteesta, joka aiheuttaa tuntijalleen pelkkää psyykkistä ja fyysistäkin tuskaa, todella olla hyötyä? Vääryyttä vastaan voi taistella tyynestikin, ja tyynenä pystyy tekemään harkitsevampia siirtoja kuin vihapäissään.

        Viha tosiaan synnyttää lisää vihaa tai ainakin tuskaa. Monet perheriidat alkavat siitä, että yksi tulee vihaiseksi ja antaa sen näkyä / kuulua. Ei hän välttämättä sitä itsekään huomaa. Lopulta kaikki ovat joko vihaisia tai surullisia, eikä riita pääty, ennen kuin viha on saatu talosta kokonana ulos. Parempi olisi katkaista vihan kiertokulku kun se on vasta heikko taimi.

        En ole itsekään vapaa vihasta, mutta pyrin siihen. Yltiöpositiivista ei tarvitse esittää; vihan torjuminen kumpuaa omien tunteiden tarkastelusta, syitten löytämisestä ja pakkomielteiden hylkäämisestä. Päämäärä ei ole yltiöpositiivisuus vaan mielenrauha.

        "Voiko tunteesta, joka aiheuttaa tuntijalleen pelkkää psyykkistä ja fyysistäkin tuskaa, todella olla hyötyä?"

        Entä jos tämä onkin rakkaus?

        "A seeker went to ask a sage for guidance on the Sufi way.

        The sage counseled,

        "if you have never trodden the path of love, go away and fall in love;

        then come back and see us."

        Eli tuntemuksiin ei kannata kiinnittää liikaa huomiota, vaan myöskin siihen mikä on oikein, ja Rakkaus voittaa kaiken.

        (Tämä ei siis ole rakkautta kyseenalaistaakseni, vaan sinun lausettasi pohtien. Rakkaus kun se on agape)


      • Vaisnava
        EclipsE kirjoitti:

        "Voiko tunteesta, joka aiheuttaa tuntijalleen pelkkää psyykkistä ja fyysistäkin tuskaa, todella olla hyötyä?"

        Entä jos tämä onkin rakkaus?

        "A seeker went to ask a sage for guidance on the Sufi way.

        The sage counseled,

        "if you have never trodden the path of love, go away and fall in love;

        then come back and see us."

        Eli tuntemuksiin ei kannata kiinnittää liikaa huomiota, vaan myöskin siihen mikä on oikein, ja Rakkaus voittaa kaiken.

        (Tämä ei siis ole rakkautta kyseenalaistaakseni, vaan sinun lausettasi pohtien. Rakkaus kun se on agape)

        Jos rakkaudesta on PELKKÄÄ psyykkistä ja fyysistäkin tuskaa, siitä kannattaa maalaisjärjellä pyristellä eroon, vaikkei se helppoa olisikaan :) Eikö?

        Rakkaus isolla ärrällä voittaa kaiken, mutta usein sekoitamme siihen himoa, pakkomielteitä siitä, millainen toisen tulisi olla ja miten hänen tulisi käyttäytyä.


      • Filosofi
        Vaisnava kirjoitti:

        Jos rakkaudesta on PELKKÄÄ psyykkistä ja fyysistäkin tuskaa, siitä kannattaa maalaisjärjellä pyristellä eroon, vaikkei se helppoa olisikaan :) Eikö?

        Rakkaus isolla ärrällä voittaa kaiken, mutta usein sekoitamme siihen himoa, pakkomielteitä siitä, millainen toisen tulisi olla ja miten hänen tulisi käyttäytyä.

        >Rakkaus isolla ärrällä voittaa kaiken, mutta
        >usein sekoitamme siihen himoa, pakkomielteitä
        >siitä, millainen toisen tulisi olla ja miten
        >hänen tulisi käyttäytyä.

        Johtuu kasvatuksesta ja vaikutteista, joita olemme ympäriltämme saaneet.

        Todellinen rakkaus (jota en voi kuvata vielä tarkemmin) ei satu. Tai en usko sen sattuvan, korkeintaan egoon joka tajuaa olevansa pelkkää illuusiota, jonkun toisen keksimä kuvajainen.


      • EclipsE
        Vaisnava kirjoitti:

        Jos rakkaudesta on PELKKÄÄ psyykkistä ja fyysistäkin tuskaa, siitä kannattaa maalaisjärjellä pyristellä eroon, vaikkei se helppoa olisikaan :) Eikö?

        Rakkaus isolla ärrällä voittaa kaiken, mutta usein sekoitamme siihen himoa, pakkomielteitä siitä, millainen toisen tulisi olla ja miten hänen tulisi käyttäytyä.

        "Jos rakkaudesta on PELKKÄÄ psyykkistä ja fyysistäkin tuskaa, siitä kannattaa maalaisjärjellä pyristellä eroon, vaikkei se helppoa olisikaan :) Eikö?"

        Sehän on käytännössä Rakkauden puutetta.

        "Rakkaus isolla ärrällä voittaa kaiken, mutta usein sekoitamme siihen himoa, pakkomielteitä siitä, millainen toisen tulisi olla ja miten hänen tulisi käyttäytyä."

        Mehän olemme Jumalan rinnalla vertauskuvia, jolloin minuutemmekin on vain symboli.
        Sama pätee meidän varjo-rakkauteen..tosin rakastamme koska Jumala teki sen ensin.


    • Filosofi

      Ennen itselläkin rupesi keittämään, kun luin samankaltaisia juttuja. Totesin, että noiden kirjoitusten luonne oli sellainen, joka ärsytti itseäni myös. Myöhemmin kävi ilmi, että juuri nuo tunnetilat: vihaisuus, kärsimättömyys, itsepäisyys, väliinpitämättömyys olivat niitä, joita en halunnut kohdata itse. Sitten opin hyväksymään itsessäni nuo piirteet enkä välttelemään tai piilottelemaan niitä. Toin ne päivänvaloon, koin ne osana inhimillisyyttäni ja opin hyväksymään ne myös muissa. Tosin tämä vaati niiden huomaamista, tunnistamista ja asenteen muutosta niiden suhteen.

      Kullakin ihmisellä on oma syynsä olla vihainen, kärsimätön, itsepäinen tai jotain muuta. On vain opeteltava olemaan menemättä samoille tunnetasoille. Kaksi vihaista ihmistä saa aikaan vaan tappelun, itse tykkään enemmän suhtautua vihaiseen kommenttiin, ihmiseen tai asiaan tyynellä mielialalla, tarkastelevana. Yritän hakea syytä tuohon tilaan. Yleensä uskon, että ihmiset eivät ole pelkästään vihaisia johonkin tiettyyn asiaan, vaan se "tietty asia" vaan on se viimeinen pisara, joka katkaisee kamelin selän. Pohjalla on jo liuta muita ongelmia.

      Ihmisten tulkinta perustuu siihen, mitä he tietävät, mitä heille on opetettu, mitä johtopäätöksiä he ovat tehneet aiemmin jne. plus tietenkin sen hetkinen tunnetila. Kullakin on oma totuutensa. Harvoista asioista pääsee yhteisymmärrykseen, ilman että jäisi jokin kalvamaan sielua (omaatuntoa) jollakin osapuolella.

      Viha on siitä kätevä työkalu, ainakin minun mielestäni, että kun tulet vihaiseksi jostain asiasta, se kertoo suunnan, johon sinun on laajennettava ymmärrystäsi. Esim. kuten kipu vatsassa kertoo, että siellä on joku normaalista poikkeava ongelma, joka on korjattava. Et alistu sille, vaan käytät sitä työkaluna. Rationaalista pohdiskelua voi käyttää oikein vain kun mieli ei raivoa vaan on tyyni.

      Heh, siinäpä omakohtaisia näkemyksiä ihmistunteista. Todellakin, "kauneus on katsojan silmässä". Jos haluaa muuttaa jonkin ruman asian kauniiksi, joutuu muuttamaan "silmäänsä" eli asenteitaan. Mielestäni tämä on oikeaoppinen tapa. Mitäs mieltä muut ovat?

      • n81

        Toi on semmonen asenne, jota olen itsellänikin yrittänyt kehittää! Eli miettiä miksi olen vihainen jne... kuitenkaan en usko vihan tukahduttamiseen tms. koska se on ihan normaalitunne. Mutta ei sitä pitäisi hirveesti muihinkaan purkaa, vaan käsitellä itse itsessään.

        Meikäläisellä vaan on niin kova temperamentti, ja muutenkin tunteet heittelehtii. Esim. saatan joskus alkaa itkeä tosi helposti, liikuttua jostain ihan typerästä jutusta. Tai sit nauran ihan tyhmille jutuille. Varmaan aika yleinen ongelma naisilla, ihan fysiologinen sellanen... ärsyttää vaan, kun en normaalisti ole mikään herkkä ihminen, TOD. Ja yritän just analysoida tunteita. Ei vaan oo kovin helppoo analysoida tunteitaan kun on niin vihanen et näkee punaista ja niinpoispäin...

        Oon silloin myös tosi herkkä toisten ihmisten tunnetiloille. Eli jos toinen on iloinen, niin olen itsekin, jos toinen on surullinen, niin alan itkeä. Empatiaksikohan sitä kutsutaan, kun pystyy eläytyä toisen tunnetiloihin? Joka tapuksessa se on aika kamalaa loppujen lopuksi.

        No siis tässä viha-asiassahan ongelma on nimenomaan minussa, niinkuin sanoin.

        Mutta edelleen, miten sitten pitäisi suhtautua ymmärtämättömiin ihmisiin? Kohauttaa vaan olkaa ja antaa olla? Ajatella, että olen minäkin joskus ymmärtämätön? Mutta miten ymmärtää esim. just sellasia ihmisiä, jotka ei ymmärrä muita? Ymmärrätkö? :)


      • Filosofi
        n81 kirjoitti:

        Toi on semmonen asenne, jota olen itsellänikin yrittänyt kehittää! Eli miettiä miksi olen vihainen jne... kuitenkaan en usko vihan tukahduttamiseen tms. koska se on ihan normaalitunne. Mutta ei sitä pitäisi hirveesti muihinkaan purkaa, vaan käsitellä itse itsessään.

        Meikäläisellä vaan on niin kova temperamentti, ja muutenkin tunteet heittelehtii. Esim. saatan joskus alkaa itkeä tosi helposti, liikuttua jostain ihan typerästä jutusta. Tai sit nauran ihan tyhmille jutuille. Varmaan aika yleinen ongelma naisilla, ihan fysiologinen sellanen... ärsyttää vaan, kun en normaalisti ole mikään herkkä ihminen, TOD. Ja yritän just analysoida tunteita. Ei vaan oo kovin helppoo analysoida tunteitaan kun on niin vihanen et näkee punaista ja niinpoispäin...

        Oon silloin myös tosi herkkä toisten ihmisten tunnetiloille. Eli jos toinen on iloinen, niin olen itsekin, jos toinen on surullinen, niin alan itkeä. Empatiaksikohan sitä kutsutaan, kun pystyy eläytyä toisen tunnetiloihin? Joka tapuksessa se on aika kamalaa loppujen lopuksi.

        No siis tässä viha-asiassahan ongelma on nimenomaan minussa, niinkuin sanoin.

        Mutta edelleen, miten sitten pitäisi suhtautua ymmärtämättömiin ihmisiin? Kohauttaa vaan olkaa ja antaa olla? Ajatella, että olen minäkin joskus ymmärtämätön? Mutta miten ymmärtää esim. just sellasia ihmisiä, jotka ei ymmärrä muita? Ymmärrätkö? :)

        En kokisi tuollaista herkkyyttä haitaksi. Tässä tapauksessa luulen, että hyvä tapa vihan "prosessoimiseen" on tehdä se sitten kun on rauhoittunut. Useimmiten se vaatii sitä, että vihaisena pelaa pelin kuten aina ennenkin, mutta tiedostaa että asialle on parempi uhrata mietiskelyhetki myöhemmin, kuin unohtaa koko asia. Uskon, että ongelma tulee myöhemmin takaisin tavalla tai toisella...
        Kuullostaako järkeenkäyvältä? "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää." En ole vieläkään päässyt eroon kliseisten vertausten käytöstä... :)

        Mukavan pulman pistit tuohon loppuun. Yrittäessäni löytää vastausta siihen ajoin itseni alkuun useamman kerran :) Ehkä laitan kysymyksesi jemmaan muhimaan ja jään odottamaan vastausta.


    • EclipsE

      Tuli mieleen tuosta ateistisesta, ja uskonnottomasta.
      Minä olen tavallaan, tai ainakin pyrin olemaan uskonnoton kristitty.

      Epäilykin jakautuu kahteen osaan. Etsimis-epäilyyn, taikka sitten vastauskoepäilyyn, jossa ei käytännössä välitetä uskosta, tai totuuden etsimisestä (terveestä epäilystä, rakentavuudesta.)
      "15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
      3:16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos."

      Aivan myöskin viha. Ei viha ole Rakkauden vastakohta, sillä Jumala on Rakkaus, mutta myöskin koston vihainen Jumala.
      Rakkaudella ei ole vastakohtia, ainoastaan tuota vastakohtaa lähelle ylettyy pelko.
      Kyllä Kristuskin osoitti vihastumisensa niitä kohtaan jotka väärensivät totuutta.
      Eli aivan kuten epäilyskin, on viha valjastettava rakentavuuteen.
      On oltava hidas vihastumaan, mutta ei silti tarvitse antaa vastapuolen vedättää.

      "Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus."

      "Älä puhu tyhmän kuullen, sillä hän katsoo ymmärtäväiset sanasi ylen."

      "Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi."

      • Vaisnava

        ...ole mikään koston vihainen herra. Sen näkee jo Hänen parhaista palvojistaan, jotka loistavat Häntä ympärilleen (uskonnostaan riippumatta). Ovatko he vihaisia ja kostonhimoisia? Vai riittääkö heiltä ymmärrystä ja rakkautta niillekin, jotka pitävät itseään heidän vihollisinaan?

        Sen sijaan jumalat pienellä jiillä voivat joskus joutua kostonhimon valtaan. Hymyillen Krishna pisti Taivaanherran kuriin, kun tämä yritti kostaa ihmisille sen, etteivät olleet uhranneet tälle rakkaita lehmiään :) Krishna ei kostanut, vaan yksinkertaisesti esti Taivaanherraa saamasta mitään pahaa aikaan niin kauan, kunnes tämä nöyrtyi. Siinä on meille mallia.


      • EclipsE
        Vaisnava kirjoitti:

        ...ole mikään koston vihainen herra. Sen näkee jo Hänen parhaista palvojistaan, jotka loistavat Häntä ympärilleen (uskonnostaan riippumatta). Ovatko he vihaisia ja kostonhimoisia? Vai riittääkö heiltä ymmärrystä ja rakkautta niillekin, jotka pitävät itseään heidän vihollisinaan?

        Sen sijaan jumalat pienellä jiillä voivat joskus joutua kostonhimon valtaan. Hymyillen Krishna pisti Taivaanherran kuriin, kun tämä yritti kostaa ihmisille sen, etteivät olleet uhranneet tälle rakkaita lehmiään :) Krishna ei kostanut, vaan yksinkertaisesti esti Taivaanherraa saamasta mitään pahaa aikaan niin kauan, kunnes tämä nöyrtyi. Siinä on meille mallia.

        kostoista punainen.

        "Mene nyt ja johdata kansa siihen paikkaan, josta minä olen sinulle puhunut; katso, minun enkelini käy sinun edelläsi. Mutta kostoni päivänä minä kostan heille heidän rikoksensa."

        "48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;"

        " Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston, hän pesee jalkansa jumalattoman veressä.
        94:1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa."

        "Sillä hävittäjä käy Baabelin kimppuun, ja sen sankarit vangitaan, heidän jousensa murretaan; sillä Herra on koston Jumala: hän maksaa tarkoin."

        "Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on."

        Älä leiki omistavasi, tai tuntevasi Jumalaa.
        Tai sano tuomiten kuka on Hänen silmissään lopulta hyvä, tai syytettävä.
        Sinun ei ole tarpeen kertoa Jumalasta muu kuin se mikä on totta, omaksi parhaaksesi.
        Jumala tietää, ihminen ei.
        Etsi siis Jumalaa ja rakasta häntä kaikesta voimastasi ja ymmärryksestäsi, niin voit olla onnellinen.
        Jumala on Rakkaus, mutta ihmisen pahuus saa palkkansa.
        Sillä Jumala on suvereeni. Armollinen, sillä tuntee meidän heikkouden, mutta Hän on myöskin äärimmäisen oikeudenmukainen sillä tietää että olemme teoistamme vastuussa.

        Krisha on hyödytön, jollei ymmärrä Kristusta, jonka edessä kaikki kumartaa. Häntä mallinsi Krisha, häntä ennusti Buddha. Jotta myöskin pakanat ymmärtäisi merkkien täyttäjän, joka on itse merkki.
        Kalki avatar- tiedätkö mitä se tarkoittaa?
        "Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.
        19:14 Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen."


      • n81

        Vaikka viha onkin minusta inhimillinen tunne, jota ei saisi tukahduttaa, niin sen mukaan toimiminenkaan tai puhuminen ei ole minusta oikein tahi Jumalan tahdon mukaista. Inhottaa aina lainata Raamattua, mutta minulle tuli sieltä mieleen esim. Gal. 5:19-21. Mistä käy ilmiselvästi ilmi, että vastoin Hengen tahtoa ovat vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus... myös Johanneksen kirjeessä puhutaan siitä, että Jumala on rakkaus. Tällainenkin sitaatti siellä on: "Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa." Ja toinen: "Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee."

        En siis voi ajatella, että viha on Jumalan tahdonmukaista missään tapauksessa. Korkeintaan inhimillinen juttu, mutta moni muukin juttu on ihan inhimillistä, mutta silti väärin.


      • Vaisnava
        EclipsE kirjoitti:

        kostoista punainen.

        "Mene nyt ja johdata kansa siihen paikkaan, josta minä olen sinulle puhunut; katso, minun enkelini käy sinun edelläsi. Mutta kostoni päivänä minä kostan heille heidän rikoksensa."

        "48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;"

        " Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston, hän pesee jalkansa jumalattoman veressä.
        94:1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa."

        "Sillä hävittäjä käy Baabelin kimppuun, ja sen sankarit vangitaan, heidän jousensa murretaan; sillä Herra on koston Jumala: hän maksaa tarkoin."

        "Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on."

        Älä leiki omistavasi, tai tuntevasi Jumalaa.
        Tai sano tuomiten kuka on Hänen silmissään lopulta hyvä, tai syytettävä.
        Sinun ei ole tarpeen kertoa Jumalasta muu kuin se mikä on totta, omaksi parhaaksesi.
        Jumala tietää, ihminen ei.
        Etsi siis Jumalaa ja rakasta häntä kaikesta voimastasi ja ymmärryksestäsi, niin voit olla onnellinen.
        Jumala on Rakkaus, mutta ihmisen pahuus saa palkkansa.
        Sillä Jumala on suvereeni. Armollinen, sillä tuntee meidän heikkouden, mutta Hän on myöskin äärimmäisen oikeudenmukainen sillä tietää että olemme teoistamme vastuussa.

        Krisha on hyödytön, jollei ymmärrä Kristusta, jonka edessä kaikki kumartaa. Häntä mallinsi Krisha, häntä ennusti Buddha. Jotta myöskin pakanat ymmärtäisi merkkien täyttäjän, joka on itse merkki.
        Kalki avatar- tiedätkö mitä se tarkoittaa?
        "Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.
        19:14 Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen."

        "Krisha on hyödytön, jollei ymmärrä Kristusta, jonka edessä kaikki kumartaa."

        Herran nimi on Krishna, ännällä. Ja jos Kristus on Jumalan poika, Kristus on Krishnan poika.

        Minä en leiki omistavani Krishnaa, koska Hän omistaa minut, ja tiedän Hänestä sen, minkä Hän on minulle sanassaan ja teoissaan kertonut. Sen kerron mielelläni kaikille kiinnostuneille :)

        Vanhan Testamentin jumalkäsitys on mielestäni raaka, enkä tunnista sen herraa samaksi Korkeimmaksi Jumalaksi, jota minä palvon. Jeesuksen puheista välittyy kyllä oikeakin Jumala.

        Jollei tästä aiheesta synny muuta kuin juupas-eipäs -väittely, voitaisiin oikeastaan jättää se käymättä, eikö? :)


      • EclipsE
        Vaisnava kirjoitti:

        "Krisha on hyödytön, jollei ymmärrä Kristusta, jonka edessä kaikki kumartaa."

        Herran nimi on Krishna, ännällä. Ja jos Kristus on Jumalan poika, Kristus on Krishnan poika.

        Minä en leiki omistavani Krishnaa, koska Hän omistaa minut, ja tiedän Hänestä sen, minkä Hän on minulle sanassaan ja teoissaan kertonut. Sen kerron mielelläni kaikille kiinnostuneille :)

        Vanhan Testamentin jumalkäsitys on mielestäni raaka, enkä tunnista sen herraa samaksi Korkeimmaksi Jumalaksi, jota minä palvon. Jeesuksen puheista välittyy kyllä oikeakin Jumala.

        Jollei tästä aiheesta synny muuta kuin juupas-eipäs -väittely, voitaisiin oikeastaan jättää se käymättä, eikö? :)

        "Herran nimi on Krishna, ännällä. Ja jos Kristus on Jumalan poika, Kristus on Krishnan poika."

        Älä rienaa!
        Kristus on Jumala.

        "Minä en leiki omistavani Krishnaa, koska Hän omistaa minut, ja tiedän Hänestä sen, minkä Hän on minulle sanassaan ja teoissaan kertonut. Sen kerron mielelläni kaikille kiinnostuneille :)"

        Mutta sinä siinä samalla eksytät ihmiset uskomaan että tienviitta on Jumala. Sen sijaan että se olisi jotain mikä osoittaa Jumalaan.

        "Vanhan Testamentin jumalkäsitys on mielestäni raaka, enkä tunnista sen herraa samaksi Korkeimmaksi Jumalaksi, jota minä palvon. Jeesuksen puheista välittyy kyllä oikeakin Jumala."

        Älä puhu Jumalasta muuta kuin mikä on totta, eikö jo riitä että koettelet Häntä palvelemalla nimiä ja kuvia?
        Voit ajatella tuon suvereeniuudesta johtuvan eron seuraavasti:
        Jumala on Vihan hehkuva liekki. (VT)
        Kristus on Rakkauden loputon kirkas Valo.(UT)
        Pyhä henki on näitä yhdistävä, näiden entiteetin toimiva voima, yhtäsuuri, joka saa aikaan vain hyvää.(Raamatun henkeyttäjä)
        Nämä kolme ovat Yksi ainoa.

        "Jollei tästä aiheesta synny muuta kuin juupas-eipäs -väittely, voitaisiin oikeastaan jättää se käymättä, eikö? :)"

        Niin, minähän olen vain "sokea kristitty" joka kiusaa teitä "valaistuneita" puupäitä.


      • Vaisnava
        EclipsE kirjoitti:

        "Herran nimi on Krishna, ännällä. Ja jos Kristus on Jumalan poika, Kristus on Krishnan poika."

        Älä rienaa!
        Kristus on Jumala.

        "Minä en leiki omistavani Krishnaa, koska Hän omistaa minut, ja tiedän Hänestä sen, minkä Hän on minulle sanassaan ja teoissaan kertonut. Sen kerron mielelläni kaikille kiinnostuneille :)"

        Mutta sinä siinä samalla eksytät ihmiset uskomaan että tienviitta on Jumala. Sen sijaan että se olisi jotain mikä osoittaa Jumalaan.

        "Vanhan Testamentin jumalkäsitys on mielestäni raaka, enkä tunnista sen herraa samaksi Korkeimmaksi Jumalaksi, jota minä palvon. Jeesuksen puheista välittyy kyllä oikeakin Jumala."

        Älä puhu Jumalasta muuta kuin mikä on totta, eikö jo riitä että koettelet Häntä palvelemalla nimiä ja kuvia?
        Voit ajatella tuon suvereeniuudesta johtuvan eron seuraavasti:
        Jumala on Vihan hehkuva liekki. (VT)
        Kristus on Rakkauden loputon kirkas Valo.(UT)
        Pyhä henki on näitä yhdistävä, näiden entiteetin toimiva voima, yhtäsuuri, joka saa aikaan vain hyvää.(Raamatun henkeyttäjä)
        Nämä kolme ovat Yksi ainoa.

        "Jollei tästä aiheesta synny muuta kuin juupas-eipäs -väittely, voitaisiin oikeastaan jättää se käymättä, eikö? :)"

        Niin, minähän olen vain "sokea kristitty" joka kiusaa teitä "valaistuneita" puupäitä.

        Jos rienaan, hävittäköön Krishna minut. Se, että sanon ääneen totuuden, ei ole rienausta :) Kyllä Jumalasta ja hengellisestä kehityksestä kiinnostuneilla ihmisillä on oikeus tietää kristinuskon vaihtoehdoista.

        Krishna on Jumala, ei tienviitta. Nipottaja Hän ei ole, joten hyökkäyksesi ovat kuin kärpäsen surinaa Hänen korvissaan :)

        Kiitän VT-UT -selvityksestäsi. Olenkin jo pitkään miettinyt, mihin koko Vanhaa Testamenttia tarvitaan. Tuntuu, että aina kun joku sitä kauhistelee ja löytää siitä epäkohtia, kristityt vastaavat "lue UUTTA Testamenttia!"

        En muuten suinkaan väitä itseäni tai ketään muutakaan täällä valaistuneeksi. Valaistunut on se, joka hohtaa täysillä Herran valoa. Kuten arvatenkin Jeesus. Valaistusta kohti ponnistelevat uskovat vain tuikkivat valoa, enemmän tai vähemmän.


      • EclipsE
        Vaisnava kirjoitti:

        Jos rienaan, hävittäköön Krishna minut. Se, että sanon ääneen totuuden, ei ole rienausta :) Kyllä Jumalasta ja hengellisestä kehityksestä kiinnostuneilla ihmisillä on oikeus tietää kristinuskon vaihtoehdoista.

        Krishna on Jumala, ei tienviitta. Nipottaja Hän ei ole, joten hyökkäyksesi ovat kuin kärpäsen surinaa Hänen korvissaan :)

        Kiitän VT-UT -selvityksestäsi. Olenkin jo pitkään miettinyt, mihin koko Vanhaa Testamenttia tarvitaan. Tuntuu, että aina kun joku sitä kauhistelee ja löytää siitä epäkohtia, kristityt vastaavat "lue UUTTA Testamenttia!"

        En muuten suinkaan väitä itseäni tai ketään muutakaan täällä valaistuneeksi. Valaistunut on se, joka hohtaa täysillä Herran valoa. Kuten arvatenkin Jeesus. Valaistusta kohti ponnistelevat uskovat vain tuikkivat valoa, enemmän tai vähemmän.

        "Jos rienaan, hävittäköön Krishna minut. Se, että sanon ääneen totuuden, ei ole rienausta :) Kyllä Jumalasta ja hengellisestä kehityksestä kiinnostuneilla ihmisillä on oikeus tietää kristinuskon vaihtoehdoista."

        Epäjumalaa ei haittaa vaikka todellista Jumalaa et tunnustaisi.
        Saatanan ovelin juoni on ettei sitä olisi olemassakaan.

        "Kiitän VT-UT -selvityksestäsi. Olenkin jo pitkään miettinyt, mihin koko Vanhaa Testamenttia tarvitaan. Tuntuu, että aina kun joku sitä kauhistelee ja löytää siitä epäkohtia, kristityt vastaavat "lue UUTTA Testamenttia!"

        Eipä kestä. VT:n mukana olo johtuu myöskin siitä että tässä oli tarkimmat profetiat ja valitun kansan dokumentit Messiaasta, pelastajasta.
        Tosin, itse näkisin Tooran olevan mielenkiintoinen koodeksi, gematrian ja muun suhteen, eli siten kirjaimet ovat vaate aarteen päällä, kun Paavalikin sanoi että olemme vapaat kirjaimesta, henkeen.
        Eli sikäli UT menisi ilmankin. VT on ehkäpä vaativampi.
        Mutta Raamatun piilosymboliikka opettaa kultaista keskitietä, se on minun teesini.
        Esim. sen huomaat Psalmi 118, sen huomaat keskivaiheilla sijaitsevan Saarnaajan kirjaan kultaisen keskitien ohjeestakin, eli kyllä koko Raamattu on hyödyllinen.

        Tuo jaottelu minkä tein oli hieman karkea, mutta kuvauksellisen suuntaa-antava.
        Sillä Jumalahan on siltikin Rakkaus (eikä vain se vihan liekki.), eli voisi puhua että VT:n ja UT:n ilmenemismuodoista, joiden kokonaisuuden PH auttaa ymmärtämään.
        Tuhoamisen uudistavan voiman sinä Hindulaisena ymmärrätkin, tosin ainoastaan Jumala voi täydellisesti luoda jopa tuhomalla.

        "Valaistunut on se, joka hohtaa täysillä Herran valoa. Kuten arvatenkin Jeesus. Valaistusta kohti ponnistelevat uskovat vain tuikkivat valoa, enemmän tai vähemmän."

        Pitkästä aikaa vähemmän riidanhaluinen kommentti johon minäkin voin yhtyä.
        Kiitos. :)


    • mtll

      Huomaa, että on meitä nauravia provoilijoitakin jotka näkevät pintaa syvemmälle. On oikeasti hauskaa miten helposti ns. palstan pätemisen tarpeessa olevat itseään älykkäinä pitävät lähtevät mukaan pelkkään provoiluun ja paljastavat samalla itsekkin olevansa vittumaisia...

      Minä en usko mihinkään jumaliin, jeesuksiin tai muuhunkaan yliluonnolliseen. On huvittavaa huomata, että palstan uskovaiset ihmiset eivät ole sen kummempia kuin me muutkaan ääliöt.

      Tulee vain mieleen, että kuinka se Pyhä Henki teissä oikein vaikuttaa, tuskin kuinkaan.

      On siis tärkeää myöntää olevansa vittumainen ihminen, siitä se lähtee..

      • n81

        Sen nyt voin myöntää suoralta kädeltä :) siitähä vähän niinkuin oli kysekin. Että miten EI olisi veemäinen.

        Provoilijoita on, mutta niin on myös tosissaan olevia ihmisiä. Ainakin ne suvaitsemattomat kristityt heebot ja muijat ovat ihan totta. Samoin luulisin, että vastapuolella on myös ihan tosissaan olevia tyyppejä.


    • ???

      ?????

    • Tellu

      Vihastun, kun kuulen miten ihmiset käyttävät ivaa, pilkkaa ja suoranaista v-tuilua runnoakseen läpi omia halujaan, toiveitaan ja näkemyksiään. Omassa perheessäni oli niin viileä ja ivallinen ilmapiiri, että takuulla opin itsekin ivailun jalon taidon. Mutta se ei tarkoita sitä että tuntisin itseni jotenkin nokkelaksi jos siihen alennun.

      Pettyneeksi ja masentuneeksi vain.

      Vihastun epäoikeudenmukaisuudesta, ihmisten halveksunnasta toisiaan kohtaan, kieroilusta ja vilpillisyydestä.

      Mutta onko vihastuminen sama asia kuin (pysyvä) viha? Kestoviha syttyy ehkä sitten kun kaiken päähänpotkituksi tulemisen jälkeen alkaa tuntua siltä ettei saa elämässä enää ollenkaan tilaisuuksia, kukaan ei rakasta eikä arvosta. - Tämä tietysti on harhaa. Aina on hetkiä jolloin ihmistä ei täysin lannisteta, itse voi aina rakastaa ja arvostaa itseään. Miksi pitäisi luottaa siihen mikä tulee oman itsen ulkopuolelta? Emmehän ole enää vauvoja, jotka tarvitsevat tuttipulloa...

      Omasta uskostaan voi tietysti löytää sellaisen nostokurjen, joka nostaa maisen p-skan yläpuolelle. Kunhan ei samantien pamahda ylemmyydentuntoiseksi...

      Viha on pelkoa siitä ettei koskaan enää ole paremmin kuin nyt, masentavana hetkenä. Maailman vihaisimmat ihmiset ovat masennuksesta kärsivät, mutta he kääntävät vihan itseään kohtaan: miksi olen olemassa, minä kurja etc. (Vrt. Job.)

      Vihasta pääsee kun alkaa kyseenalaistaa asioita. Onko siitä mitään hyötyä että olen vihainen? Muuttuuko sillä mikään, vai muuttuisiko paremminkin sillä että en ole vihainen? Onko tuo ihminen, jolle kenties olen vihainen, tehnyt jotain niin konkreettista että elämäni on ihan oikeasti pilalla hänen takiaan? (Tuskin!)

      Onko siis kyseessä kärpänen vai härkänen.

      • n81

        Mut juu. Minusta ne epäoikeudenmukaisuus, halveksunta sun muut on ihan tarpeeks pahoja juttuja, että monenkin elämä niistä menee pilalle.

        Eri asia sitten, auttaako viha siihen mitään. Sehän vaan tekee lisää vahinkoa.

        Kysymys kuuluukin: mikä sitten auttaa?


      • Tellu
        n81 kirjoitti:

        Mut juu. Minusta ne epäoikeudenmukaisuus, halveksunta sun muut on ihan tarpeeks pahoja juttuja, että monenkin elämä niistä menee pilalle.

        Eri asia sitten, auttaako viha siihen mitään. Sehän vaan tekee lisää vahinkoa.

        Kysymys kuuluukin: mikä sitten auttaa?

        mieleen tulee että luopuminen auttaa. Sitä vaan antaa itsensä kyllästyä, eikä enää jaksa välittää.

        Jos ajatellaan jotain tärkeämpää kuin vain henkilökohtaisen ylpeyden loukkaantumista, jos ajatellaan vaikkapa sitä mitä maailmalla tehdään sotien, sorron ym. ohessa niin siinähän meinaa seota kun oikein se vääryys rehottaa. Itse tietysti "turvaan karmaan" ja ajattelen että väärää tehneet kokevat vääryyttä. Mutta ei se saa silti tehdä välinpitämättömäksi, että kärsikööt vaan, kun ovat sen ansainneet. Niin kylmä ei sydän saa olla. Auttaa pitää yrittää edes, jos voi.

        Mutta asiat joille ei vaan täältä lintukodosta mahda mitään... Pitää kaiketi vaan uskoa että kärsimys loppuu aina, JOTAKIN on sellaista, mikä säilyy kuolemankin jälkeen, eikä tämä kaikki ole ollut vain turhaa ilveilyä ja näytelmää vailla mieltä.

        Kaiketi täytyy osata sulkea oma mielensä. Jos ei sulje sydäntä siinä samalla, niin se auttaa, ehkä. Se, että ei vaan enää jaksa raivostua.


      • Filosofi
        Tellu kirjoitti:

        mieleen tulee että luopuminen auttaa. Sitä vaan antaa itsensä kyllästyä, eikä enää jaksa välittää.

        Jos ajatellaan jotain tärkeämpää kuin vain henkilökohtaisen ylpeyden loukkaantumista, jos ajatellaan vaikkapa sitä mitä maailmalla tehdään sotien, sorron ym. ohessa niin siinähän meinaa seota kun oikein se vääryys rehottaa. Itse tietysti "turvaan karmaan" ja ajattelen että väärää tehneet kokevat vääryyttä. Mutta ei se saa silti tehdä välinpitämättömäksi, että kärsikööt vaan, kun ovat sen ansainneet. Niin kylmä ei sydän saa olla. Auttaa pitää yrittää edes, jos voi.

        Mutta asiat joille ei vaan täältä lintukodosta mahda mitään... Pitää kaiketi vaan uskoa että kärsimys loppuu aina, JOTAKIN on sellaista, mikä säilyy kuolemankin jälkeen, eikä tämä kaikki ole ollut vain turhaa ilveilyä ja näytelmää vailla mieltä.

        Kaiketi täytyy osata sulkea oma mielensä. Jos ei sulje sydäntä siinä samalla, niin se auttaa, ehkä. Se, että ei vaan enää jaksa raivostua.

        Käsitän kirjoituksesi "luopumisesta" siten, että unohtaa vihansa heittämällä sen romukoppaan. Olen itse käyttänyt tuota menetelmää jo pitkään, näennällisesti olen tyyni, mutta pitää myöntää että ratkaisu on, ainakin omalta osaltani, vain lyhytkestoinen. Se viha huutelee sieltä romukopasta, ja sisimmässään tietää ettei ongelmaa ole ratkaistu. Sitten yhdessä vaiheessa totesin, että se huutelu todellakin tekee hulluksi, epäkokonaiseksi.

        Kirjoittaessani ensimmäistä viestiäni tähän topikkiin, sain vision, että vihaa ei tulisi yrittää tukahduttaa (ryhtyä sokeaksi sen suhteen) vaan käydä sen kimppuun ja ratkaista syy, minkä takia ITSE tulee vihaiseksi, mitä siis pelkää sisimmässään. Tätä kautta purkaa se vyyhti, joka on luotu ja saada paljon käyttökelpoista lankaa (tuo oli tosi omituinen vertaus??) Lankaa ei siis saa, jos heittää vyyhdin kaappiin. Eikä näin ollen voi tehdä esim. villarukkasia.

        Ja en aloittaisi prosessointia vihasi kohteesta, vaan vihastasi. Miksi vihani on olemassa? Pelkäänkö tulevani vihani kohteen kaltaiseksi? Vai pelkäänkö tuskaa, jonka kohtaan tulemalla vihani kohteen kaltaiseksi? Muiden vihaa? Näitä kysymyksiä asettamalla voi (tai sitten ei :) päästä lähemmäksi itse totuutta. Uskon, että ratkaisut kaikkiin ongelmiin löytyvät ihmisen sisältä, eivät ulkoapäin.

        Vertaan mielellään vihaa kipuun; se kertoo, että sielussa on jotain mikä tarvitsee ratkaisua. Ilman sitä ei voi jatkaa. Siinä mielessä ei vihaa kannata unohtaa, uskottelee vaan itselleen että "ei tuolla ole sudenkuoppaa", vaikka sisimmässään tietää että on.

        Kun purkaa sielunsa sanat tänne keskustelupalstalle, oma egokin saa samalla kaipaamansa selvityksen. Aika hyödyllistä, luulen ma.


      • Vaisnava
        Filosofi kirjoitti:

        Käsitän kirjoituksesi "luopumisesta" siten, että unohtaa vihansa heittämällä sen romukoppaan. Olen itse käyttänyt tuota menetelmää jo pitkään, näennällisesti olen tyyni, mutta pitää myöntää että ratkaisu on, ainakin omalta osaltani, vain lyhytkestoinen. Se viha huutelee sieltä romukopasta, ja sisimmässään tietää ettei ongelmaa ole ratkaistu. Sitten yhdessä vaiheessa totesin, että se huutelu todellakin tekee hulluksi, epäkokonaiseksi.

        Kirjoittaessani ensimmäistä viestiäni tähän topikkiin, sain vision, että vihaa ei tulisi yrittää tukahduttaa (ryhtyä sokeaksi sen suhteen) vaan käydä sen kimppuun ja ratkaista syy, minkä takia ITSE tulee vihaiseksi, mitä siis pelkää sisimmässään. Tätä kautta purkaa se vyyhti, joka on luotu ja saada paljon käyttökelpoista lankaa (tuo oli tosi omituinen vertaus??) Lankaa ei siis saa, jos heittää vyyhdin kaappiin. Eikä näin ollen voi tehdä esim. villarukkasia.

        Ja en aloittaisi prosessointia vihasi kohteesta, vaan vihastasi. Miksi vihani on olemassa? Pelkäänkö tulevani vihani kohteen kaltaiseksi? Vai pelkäänkö tuskaa, jonka kohtaan tulemalla vihani kohteen kaltaiseksi? Muiden vihaa? Näitä kysymyksiä asettamalla voi (tai sitten ei :) päästä lähemmäksi itse totuutta. Uskon, että ratkaisut kaikkiin ongelmiin löytyvät ihmisen sisältä, eivät ulkoapäin.

        Vertaan mielellään vihaa kipuun; se kertoo, että sielussa on jotain mikä tarvitsee ratkaisua. Ilman sitä ei voi jatkaa. Siinä mielessä ei vihaa kannata unohtaa, uskottelee vaan itselleen että "ei tuolla ole sudenkuoppaa", vaikka sisimmässään tietää että on.

        Kun purkaa sielunsa sanat tänne keskustelupalstalle, oma egokin saa samalla kaipaamansa selvityksen. Aika hyödyllistä, luulen ma.

        Loistava viesti, kiitos :) Ja kiva tuo lankavertaus. Juuri tuollaista analysointia ihmisten pitäisi harjoittaa.


      • EclipsE
        Tellu kirjoitti:

        mieleen tulee että luopuminen auttaa. Sitä vaan antaa itsensä kyllästyä, eikä enää jaksa välittää.

        Jos ajatellaan jotain tärkeämpää kuin vain henkilökohtaisen ylpeyden loukkaantumista, jos ajatellaan vaikkapa sitä mitä maailmalla tehdään sotien, sorron ym. ohessa niin siinähän meinaa seota kun oikein se vääryys rehottaa. Itse tietysti "turvaan karmaan" ja ajattelen että väärää tehneet kokevat vääryyttä. Mutta ei se saa silti tehdä välinpitämättömäksi, että kärsikööt vaan, kun ovat sen ansainneet. Niin kylmä ei sydän saa olla. Auttaa pitää yrittää edes, jos voi.

        Mutta asiat joille ei vaan täältä lintukodosta mahda mitään... Pitää kaiketi vaan uskoa että kärsimys loppuu aina, JOTAKIN on sellaista, mikä säilyy kuolemankin jälkeen, eikä tämä kaikki ole ollut vain turhaa ilveilyä ja näytelmää vailla mieltä.

        Kaiketi täytyy osata sulkea oma mielensä. Jos ei sulje sydäntä siinä samalla, niin se auttaa, ehkä. Se, että ei vaan enää jaksa raivostua.

        "Jos ajatellaan jotain tärkeämpää kuin vain henkilökohtaisen ylpeyden loukkaantumista.."

        Hahahaa, onko sinulla muka jokin tärkeämpää kuin oma Minuus, ja se että miten sen tuot esille, ja miten siihen suhtaudutaan?


      • Tellu
        EclipsE kirjoitti:

        "Jos ajatellaan jotain tärkeämpää kuin vain henkilökohtaisen ylpeyden loukkaantumista.."

        Hahahaa, onko sinulla muka jokin tärkeämpää kuin oma Minuus, ja se että miten sen tuot esille, ja miten siihen suhtaudutaan?

        Oletan, että jos minun pitäisi valita jompikumpi näistä:

        a) joku loukkaa ylpeyttäni
        b) joku rääkkää elävää olentoa (muuta kuin minua)

        niin ottaisin ennemmin vaihtoehdon a. En tiedä miksi näin valitsen, sillä kuitenkin olen äärimmäisen itsekeskeinen ihminen, mutta minusta vain tuntuu että se on ainoa oikea valinta.


      • Tellu
        Filosofi kirjoitti:

        Käsitän kirjoituksesi "luopumisesta" siten, että unohtaa vihansa heittämällä sen romukoppaan. Olen itse käyttänyt tuota menetelmää jo pitkään, näennällisesti olen tyyni, mutta pitää myöntää että ratkaisu on, ainakin omalta osaltani, vain lyhytkestoinen. Se viha huutelee sieltä romukopasta, ja sisimmässään tietää ettei ongelmaa ole ratkaistu. Sitten yhdessä vaiheessa totesin, että se huutelu todellakin tekee hulluksi, epäkokonaiseksi.

        Kirjoittaessani ensimmäistä viestiäni tähän topikkiin, sain vision, että vihaa ei tulisi yrittää tukahduttaa (ryhtyä sokeaksi sen suhteen) vaan käydä sen kimppuun ja ratkaista syy, minkä takia ITSE tulee vihaiseksi, mitä siis pelkää sisimmässään. Tätä kautta purkaa se vyyhti, joka on luotu ja saada paljon käyttökelpoista lankaa (tuo oli tosi omituinen vertaus??) Lankaa ei siis saa, jos heittää vyyhdin kaappiin. Eikä näin ollen voi tehdä esim. villarukkasia.

        Ja en aloittaisi prosessointia vihasi kohteesta, vaan vihastasi. Miksi vihani on olemassa? Pelkäänkö tulevani vihani kohteen kaltaiseksi? Vai pelkäänkö tuskaa, jonka kohtaan tulemalla vihani kohteen kaltaiseksi? Muiden vihaa? Näitä kysymyksiä asettamalla voi (tai sitten ei :) päästä lähemmäksi itse totuutta. Uskon, että ratkaisut kaikkiin ongelmiin löytyvät ihmisen sisältä, eivät ulkoapäin.

        Vertaan mielellään vihaa kipuun; se kertoo, että sielussa on jotain mikä tarvitsee ratkaisua. Ilman sitä ei voi jatkaa. Siinä mielessä ei vihaa kannata unohtaa, uskottelee vaan itselleen että "ei tuolla ole sudenkuoppaa", vaikka sisimmässään tietää että on.

        Kun purkaa sielunsa sanat tänne keskustelupalstalle, oma egokin saa samalla kaipaamansa selvityksen. Aika hyödyllistä, luulen ma.

        Oikeastaan tarkoitin sellaista luopumista että vihan energia vain yksinkertaisesti palaa loppuun, että se ei enää pysy. Siinä vaiheessa ei tietystikään olekaan enää mitään minnekään heitettävää, kun ei mitään ole!

        Esim. "väitellessäni" hra E:n kanssa olen toisinaan tullut sellaiseen tilaan että en vain jaksa välittää. En välitä siitä miltä hänestä tuntuu, enkä siitä miltä minusta tuntuu. Ja minulle yleensä on hyvin tärkeää huolehtia kaikkien ihmisten tuntumisista. Tässä tilassa kun kaikki alkaa olla yhdentekevää, saatan ruotia omaa itseäni siten, että vastapuoli saa selkeitä "aseita" minua vastaan. Mutta ovatko ne aseita, kun en välitä siitä miten minun egooni suhtaudutaan? Tulen asteittain aina vain häpeämättömämmäksi, positiivisella tavalla.

        Viha liittyy hyvin paljon egon ylläpitämiseen, ja minuahan kiinnostaa egon muokkaaminen (ellei siitä voi peräti luopua).

        Tehtävä on vaikea, ehkä mahdoton. Mutta arvokas haaste.

        Olet muuten oikeassa: ongelmat harvemmin ovat ulkopuolella, ne ovat omassa minässä!


      • EclipsE
        Tellu kirjoitti:

        Oletan, että jos minun pitäisi valita jompikumpi näistä:

        a) joku loukkaa ylpeyttäni
        b) joku rääkkää elävää olentoa (muuta kuin minua)

        niin ottaisin ennemmin vaihtoehdon a. En tiedä miksi näin valitsen, sillä kuitenkin olen äärimmäisen itsekeskeinen ihminen, mutta minusta vain tuntuu että se on ainoa oikea valinta.

        Tuntuisi että ylpeytesi on sinulle elävä olento, jumalaolento.


      • kristitty
        EclipsE kirjoitti:

        Tuntuisi että ylpeytesi on sinulle elävä olento, jumalaolento.

        eplipsi hyväksyy paganalta vain vastauksen jossa sanotaan että koko maailma saa hukkuva paskaansa, ei muuta

        kato kristityillä ainoostaan on totuus ja rakkavus toisiaan kohtaan kaikki muut on apinoita


    • turha

      Ajattele että ihmisellä ei ole vapaata tahtoa ja kaikki hänen tekonsa ovat seurausta hänen aivopestyjen aivojen käskyistä. On vaikea vihata ihmistä jos ajattelee hänen olevan syytön tekoihinsa.

      Mitä vikaa vihassa muuten on? Se on tunne siinä missä rakkaus, ilo, suru, epätoivo ja niin edelleen, ne ovat kaikki värejä elämän väripalettissa.

      "Se haittaa keskustelua, sillä vaikka kuinka tiedän, että olen vihainen ja pitäisi rauhoittua, niin en voi. Ajattelen vaan raivoissani, kuinka voi olla niin ymmärtämättömiä ihmisiä."

      Toivottavasti ymmärrät, että jotkut saattavat ajatella samoin sinusta. Jos et ymmärrä sitä, niin olet yhtä ymmärtämätön kuin ihmiset joiden ymmärtämättömyys saa sinut raivon valtaan.

      "Eikö teitä ateistejakin tai muita raivostuta se, kun joku fanaatikko tekee asiastanne ihan tyhmän?"

      Ei, edelleen jos ajattelee kaikkien olevan aivopestyjä on huomattavasti helpompi ymmärtää toisinajattelijoita ja kunnioittaa heidän ajatuksiaan yhtä paljon/vähän kuin omiaan.

      "Käsittääkseni esim. vapaa-ajattelijat on jakaantunut kahteen eri ryhmään, ateistiseen ja uskonnottomaan. Ateistien päämäärä on enemmän antikristillinen, uskonnottomat ovat vaan uskonnottomia."

      Kuulostaa kyllä aika hullulta, voitko vähän perustella käsityksiäsi. Mitäköhän mahdat tarkoittaa ateistien antikristillisellä päämäärällä?

      • n81

        "Ajattele niin ja näin"

        Arvaapa vaan, ajattelenko käskystä noin vaan jotain? EN, koskapa minun aivoni eivät ole niin vaan "pestävissä". Kehottaisin sinua myös tutstumaan termiin "aivopesu" ja mitä se tarkoittaa. Epäilenpä, että moista kovin monenkaan ihmisen kohdalle sattuu.

        Ihmisen en ajattele olevan syytön omiin tekoihinsa. Sehän poistaisi esim. rikosvastuun kokonaan. Ja minäkin voin ihan hyvin valita, että rikonko tuon ikkunan vai enkö riko, ja jos valitsen, että rikon sen, niin olen siitä päätöksestäni vastuussa ja joudun sen korvaamaan. Jos päätös johtuisi vaan kaikista edellisistä tapahtumista, niin silloinhan ihmistä ei voitaisi laittaa siitä vastuuseen. Psykologitkaan eivät ole sitä mieltä, ettei ihminen olisi vastuullinen, vain psyykkinen sairaus estää tämän edesvastuun. Psyykkinen sairaus voi toki johtua lapsuuden traumoista, mutta olisi naurettavaa, jos ei mitään sairautta ole todettu, vedota esim. lapsuuteen tai aivopesuun, niinkuin ehdotat.

        Myöskin psykologit/filosofit ovat nykyään sitä mieltä, että ihminen ei syntyessään ole pelkkä "tabula rasa", vaan jokainen on yksilöllinen ja erilainen jo syntyessään. Jos ihminen ei ole vapaa, ei siis ole vastuussa teoistaan, niin kai voisi samantien syyttää sitä, millaiseksi on syntynyt. Esim. Esa Saarisen ja Kirsti Longan kirjassa "Muodonmuutos", jonka olen juuri lukenut, puhutaan siitä, että jotkut ihmiset syyttävät teoistaan sitä, että "minä vain olen tällainen, en voi muuttaa itseäni". Ja että tämä on väärä johtopäätös, koska jokainen voi muuttaa ei-toivottua käytöstään.

        Ihminen ei ole pelkkä reagointiautomaatti. S -> R, niinkuin psykologian tunnilla sanottiin. Siihen tulee väliin ihmisen oma prosessointi.

        Minä ajattelen, että jokainen ihminen on yhtä "paha", sen takia ketään ei pitäisi vihata tekojensa takia. Usein ei vaan huomaa, että tekee itsekin samaa, tai siihen verrattavia tekoja.

        "Mitä vikaa vihassa muuten on? Se on tunne siinä missä rakkaus, ilo, suru, epätoivo ja niin edelleen, ne ovat kaikki värejä elämän väripalettissa."

        Eli vihassa on se vika, että se synnyttää lisää vihaa, ja mitä enemmän vihaa on, sitä enemmän tehdään myös vihasta johtuvia tekoja, eli murhia, tappoja, haukkumista, syrjintää, rasismia, kiusaamista... nämäkö ovat sinusta ihan ookoo juttuja? Lisäksi viha sinänsäkään ei ole kivaa, ei siitä, johon se kohdistuu, eikä myöskään siitä, joka sen vallassa on.

        Mutta sanoinhan jo ensimmäisessä kirjoituksessani muistaakseni, että viha on kuitenkin ihan luonnollinen tunne, se pitäisi vaan osata käsitellä ja purkaa johonkin muuhun kuin vihan tekoihin ja toisiin ihmisiin tai itseensä vaikkapa.

        "Toivottavasti ymmärrät, että jotkut saattavat ajatella samoin sinusta. Jos et ymmärrä sitä, niin olet yhtä ymmärtämätön kuin ihmiset joiden ymmärtämättömyys saa sinut raivon valtaan."

        Sehän se alkuperäinen ongelma juuri oli... että näin ei saisi tehdä, jos haluaa olla suvaitsevainen, niin ei saa vihata myöskään niitä, jotka eivät ole suvaitsevaisia. Koska sitten on ihan yhtä suvaitsematon! Siis, tätä juuri yritin sanoa, eli et tainnut oikein ymmärtää alkuperäistä viestiäni, kun nyt toivot, että ymmärrän sellaisen asian, josta olen koko ajan puhunut...

        "Ei, edelleen jos ajattelee kaikkien olevan aivopestyjä on huomattavasti helpompi ymmärtää toisinajattelijoita ja kunnioittaa heidän ajatuksiaan yhtä paljon/vähän kuin omiaan."

        Kuten sanoin, minusta vastaus mihinkään ei ole se, että vapauttaa itsensä ja toiset totaalisesti kaikesta vastuusta. Siis, vääryys on aina vääryyttä, ja minusta se ei ole yhtään sen anteeksiannettavampaa jollain verukkeella, että "olen aivopesty, siis en voi teoilleni ja näkemyksilleni mitään".

        Mutta en myöskään ajattele niin, että toiset on vaan tehnyt väärin, enkä minä itse ollenkaan. Tottakai olen tehnyt myös itse väärin, ja olen vastuussa siitä. Ja siitähän ai siinä alkuperäisviestissä oli kysymys: on vaikea tehdä vihalle mitään, vaikka kuinka ajattelee, että se on väärin.

        Minusta siinä on hyvä lähtökohta just sille anteeksiannolle: että on itsekin syyllistynyt kaikenlaiseen. Ei siinä, ettei kukaan ole vastuussa mistään, sehän johtaa vaan siihen, että kaikki saa tehdä ihan mitä haluaa eikä mikään ole väärin. Niin en halua ajatella. Mutta omista lähtökohdistaan voi yrittää ymmärtää miksi tämä ihminen teki näin, vaikka se oli väärin, jne. Ymmärtää voi toista, silti se ei poista sitä asiaa, että hän teki väärin ja on vastuussa siitä.

        Jos joku on vaikka murhannut lapsensa, niin viha ei auta mitään, vain ymmärtäminen ja sellaisten asioitten ehkäisy seuraavalla kerrala, jotka johtivat tähän väärään tekoon. Sekään ei auta mitään, että sanotaan vaan, että no, et sinä ole vastuussa siitä jutusta, koska olet aivopesty. Sillähän ei yritetä ymmärtää syitä, eikä poisteta niitä.

        "Kuulostaa kyllä aika hullulta, voitko vähän perustella käsityksiäsi. Mitäköhän mahdat tarkoittaa ateistien antikristillisellä päämäärällä?"

        Ai että kuulostaa hullulta? Pysähdypä hetkeksi miettimään ateistia sanana, mitä se tarkoittaa? Ei-jumala-istia. Termi Deus (Jumala) puolestaan viittaa nimenomaan kristinuskon Jumalaan, sillä muitten uskontojen jumalakäsitystä sillä ei voi kuvata (no, ehkä juutalaisten tai muslimien). Eli kyse on sellaisesta ihmisestä, joka ei usko kristinuskon Jumalaan. Usein ateistien elämänkatsomukseen kuuluu nimenomaan kristinuskon Jumalan olemassaolon kieltäminen ja sen näkemyksen perustelu. Uskonnottomalla ei taas ole määritelmänsä mukaisesti uskontoa ollenkaan, agnostikko taas uskoo, että ei voi tietää lopullista totuutta (siis ei usko Jumalan olemassaoloon, mutta ei myöskään olemassaolemattomuuteen, niinkuin ateisti). Itseasiassa agnostikko ja uskonnoton tuskin sulkevat toisiaan pois, mutta sen sijaan ateismi on minusta uskonto, koska siinä nimenomaan myös uskotaan asiaan, jota ei voida todistaa, ja joka liittyy olemassaolon perimmäisiin kysymyksiin. Eli, että kristinuskon Jumalaa ei ole olemassa.

        Siinä helposti tulee kristinuskon kanssa ongelmia, heillä on kun juuri päinvastainen näkemys. Varsinkin, jos ollaan suvaitsemattomia, koska molemmathan eivät voi olla oikeassa. Jos siis julistaa omaa oikeassaolemistaan, niin samalla mitätöi toisen näkökannan. Ja elämänkatsomukselliset kysymykset ovat hyvin herkkiä asioita.

        Agnostikkojen tai uskonnottomien kanssa sen sijaan kristityillä ei tule niin helposti kiistaa, koska he eivät yritä kumota toisen näkökulmaa koko ajan. He vaan uskovat, etteivät tiedä, mikä on totuus, tai heillä ei ole uskontoa ollenkaan. Heidän uskontonsa siis toisin sanoen ei ole se, että toinen on väärässä, niinkuin ateisteilla.

        Mutta enhän tätä juttua halunnut suunnata silleen ateisteja vastaan, sillä ongelmani oli myös sellaiset kristityt, jotka eivät ole suvaitsevaisia. Sillä siinä on ateistien kanssa kohtaamisesssa just samat ongelmat: kumpikin ei voi olla oikeassa, joten pitää olla hyvin varovainen, ettei mitätöi toisen näkökulmaa. Siitä seuraa vaan vihaa, ja riita.


      • turha
        n81 kirjoitti:

        "Ajattele niin ja näin"

        Arvaapa vaan, ajattelenko käskystä noin vaan jotain? EN, koskapa minun aivoni eivät ole niin vaan "pestävissä". Kehottaisin sinua myös tutstumaan termiin "aivopesu" ja mitä se tarkoittaa. Epäilenpä, että moista kovin monenkaan ihmisen kohdalle sattuu.

        Ihmisen en ajattele olevan syytön omiin tekoihinsa. Sehän poistaisi esim. rikosvastuun kokonaan. Ja minäkin voin ihan hyvin valita, että rikonko tuon ikkunan vai enkö riko, ja jos valitsen, että rikon sen, niin olen siitä päätöksestäni vastuussa ja joudun sen korvaamaan. Jos päätös johtuisi vaan kaikista edellisistä tapahtumista, niin silloinhan ihmistä ei voitaisi laittaa siitä vastuuseen. Psykologitkaan eivät ole sitä mieltä, ettei ihminen olisi vastuullinen, vain psyykkinen sairaus estää tämän edesvastuun. Psyykkinen sairaus voi toki johtua lapsuuden traumoista, mutta olisi naurettavaa, jos ei mitään sairautta ole todettu, vedota esim. lapsuuteen tai aivopesuun, niinkuin ehdotat.

        Myöskin psykologit/filosofit ovat nykyään sitä mieltä, että ihminen ei syntyessään ole pelkkä "tabula rasa", vaan jokainen on yksilöllinen ja erilainen jo syntyessään. Jos ihminen ei ole vapaa, ei siis ole vastuussa teoistaan, niin kai voisi samantien syyttää sitä, millaiseksi on syntynyt. Esim. Esa Saarisen ja Kirsti Longan kirjassa "Muodonmuutos", jonka olen juuri lukenut, puhutaan siitä, että jotkut ihmiset syyttävät teoistaan sitä, että "minä vain olen tällainen, en voi muuttaa itseäni". Ja että tämä on väärä johtopäätös, koska jokainen voi muuttaa ei-toivottua käytöstään.

        Ihminen ei ole pelkkä reagointiautomaatti. S -> R, niinkuin psykologian tunnilla sanottiin. Siihen tulee väliin ihmisen oma prosessointi.

        Minä ajattelen, että jokainen ihminen on yhtä "paha", sen takia ketään ei pitäisi vihata tekojensa takia. Usein ei vaan huomaa, että tekee itsekin samaa, tai siihen verrattavia tekoja.

        "Mitä vikaa vihassa muuten on? Se on tunne siinä missä rakkaus, ilo, suru, epätoivo ja niin edelleen, ne ovat kaikki värejä elämän väripalettissa."

        Eli vihassa on se vika, että se synnyttää lisää vihaa, ja mitä enemmän vihaa on, sitä enemmän tehdään myös vihasta johtuvia tekoja, eli murhia, tappoja, haukkumista, syrjintää, rasismia, kiusaamista... nämäkö ovat sinusta ihan ookoo juttuja? Lisäksi viha sinänsäkään ei ole kivaa, ei siitä, johon se kohdistuu, eikä myöskään siitä, joka sen vallassa on.

        Mutta sanoinhan jo ensimmäisessä kirjoituksessani muistaakseni, että viha on kuitenkin ihan luonnollinen tunne, se pitäisi vaan osata käsitellä ja purkaa johonkin muuhun kuin vihan tekoihin ja toisiin ihmisiin tai itseensä vaikkapa.

        "Toivottavasti ymmärrät, että jotkut saattavat ajatella samoin sinusta. Jos et ymmärrä sitä, niin olet yhtä ymmärtämätön kuin ihmiset joiden ymmärtämättömyys saa sinut raivon valtaan."

        Sehän se alkuperäinen ongelma juuri oli... että näin ei saisi tehdä, jos haluaa olla suvaitsevainen, niin ei saa vihata myöskään niitä, jotka eivät ole suvaitsevaisia. Koska sitten on ihan yhtä suvaitsematon! Siis, tätä juuri yritin sanoa, eli et tainnut oikein ymmärtää alkuperäistä viestiäni, kun nyt toivot, että ymmärrän sellaisen asian, josta olen koko ajan puhunut...

        "Ei, edelleen jos ajattelee kaikkien olevan aivopestyjä on huomattavasti helpompi ymmärtää toisinajattelijoita ja kunnioittaa heidän ajatuksiaan yhtä paljon/vähän kuin omiaan."

        Kuten sanoin, minusta vastaus mihinkään ei ole se, että vapauttaa itsensä ja toiset totaalisesti kaikesta vastuusta. Siis, vääryys on aina vääryyttä, ja minusta se ei ole yhtään sen anteeksiannettavampaa jollain verukkeella, että "olen aivopesty, siis en voi teoilleni ja näkemyksilleni mitään".

        Mutta en myöskään ajattele niin, että toiset on vaan tehnyt väärin, enkä minä itse ollenkaan. Tottakai olen tehnyt myös itse väärin, ja olen vastuussa siitä. Ja siitähän ai siinä alkuperäisviestissä oli kysymys: on vaikea tehdä vihalle mitään, vaikka kuinka ajattelee, että se on väärin.

        Minusta siinä on hyvä lähtökohta just sille anteeksiannolle: että on itsekin syyllistynyt kaikenlaiseen. Ei siinä, ettei kukaan ole vastuussa mistään, sehän johtaa vaan siihen, että kaikki saa tehdä ihan mitä haluaa eikä mikään ole väärin. Niin en halua ajatella. Mutta omista lähtökohdistaan voi yrittää ymmärtää miksi tämä ihminen teki näin, vaikka se oli väärin, jne. Ymmärtää voi toista, silti se ei poista sitä asiaa, että hän teki väärin ja on vastuussa siitä.

        Jos joku on vaikka murhannut lapsensa, niin viha ei auta mitään, vain ymmärtäminen ja sellaisten asioitten ehkäisy seuraavalla kerrala, jotka johtivat tähän väärään tekoon. Sekään ei auta mitään, että sanotaan vaan, että no, et sinä ole vastuussa siitä jutusta, koska olet aivopesty. Sillähän ei yritetä ymmärtää syitä, eikä poisteta niitä.

        "Kuulostaa kyllä aika hullulta, voitko vähän perustella käsityksiäsi. Mitäköhän mahdat tarkoittaa ateistien antikristillisellä päämäärällä?"

        Ai että kuulostaa hullulta? Pysähdypä hetkeksi miettimään ateistia sanana, mitä se tarkoittaa? Ei-jumala-istia. Termi Deus (Jumala) puolestaan viittaa nimenomaan kristinuskon Jumalaan, sillä muitten uskontojen jumalakäsitystä sillä ei voi kuvata (no, ehkä juutalaisten tai muslimien). Eli kyse on sellaisesta ihmisestä, joka ei usko kristinuskon Jumalaan. Usein ateistien elämänkatsomukseen kuuluu nimenomaan kristinuskon Jumalan olemassaolon kieltäminen ja sen näkemyksen perustelu. Uskonnottomalla ei taas ole määritelmänsä mukaisesti uskontoa ollenkaan, agnostikko taas uskoo, että ei voi tietää lopullista totuutta (siis ei usko Jumalan olemassaoloon, mutta ei myöskään olemassaolemattomuuteen, niinkuin ateisti). Itseasiassa agnostikko ja uskonnoton tuskin sulkevat toisiaan pois, mutta sen sijaan ateismi on minusta uskonto, koska siinä nimenomaan myös uskotaan asiaan, jota ei voida todistaa, ja joka liittyy olemassaolon perimmäisiin kysymyksiin. Eli, että kristinuskon Jumalaa ei ole olemassa.

        Siinä helposti tulee kristinuskon kanssa ongelmia, heillä on kun juuri päinvastainen näkemys. Varsinkin, jos ollaan suvaitsemattomia, koska molemmathan eivät voi olla oikeassa. Jos siis julistaa omaa oikeassaolemistaan, niin samalla mitätöi toisen näkökannan. Ja elämänkatsomukselliset kysymykset ovat hyvin herkkiä asioita.

        Agnostikkojen tai uskonnottomien kanssa sen sijaan kristityillä ei tule niin helposti kiistaa, koska he eivät yritä kumota toisen näkökulmaa koko ajan. He vaan uskovat, etteivät tiedä, mikä on totuus, tai heillä ei ole uskontoa ollenkaan. Heidän uskontonsa siis toisin sanoen ei ole se, että toinen on väärässä, niinkuin ateisteilla.

        Mutta enhän tätä juttua halunnut suunnata silleen ateisteja vastaan, sillä ongelmani oli myös sellaiset kristityt, jotka eivät ole suvaitsevaisia. Sillä siinä on ateistien kanssa kohtaamisesssa just samat ongelmat: kumpikin ei voi olla oikeassa, joten pitää olla hyvin varovainen, ettei mitätöi toisen näkökulmaa. Siitä seuraa vaan vihaa, ja riita.

        "Arvaapa vaan, ajattelenko käskystä noin vaan jotain?"

        Älä nyt suutu, se oli vain ehdotus.

        "EN, koskapa minun aivoni eivät ole niin vaan "pestävissä". Kehottaisin sinua myös tutstumaan termiin "aivopesu" ja mitä se tarkoittaa. Epäilenpä, että moista kovin monenkaan ihmisen kohdalle sattuu."

        Tahaton ja tahallinen aivopesu ovat aivopesua. Miten ihminen ei voisi olla "pesty" jos hänellä ei ole syntyessään mitään valmiita ajatuksia ja käsityksiä?

        "Ihmisen en ajattele olevan syytön omiin tekoihinsa. Sehän poistaisi esim. rikosvastuun kokonaan."

        Eipäs poista. Jos joku aivopesty ei pysty elämään sääntöjä noudattaen muiden aivopestyjen keskuudessa, meidän täytyy laittaa hänet vankilaan tai mielisairaalaan vähäksi aikaan jäähylle. Kuolemantuomio taas on täysin sairas rangaistus, vaikka ihminen olisi tehnyt mitä tahansa.

        "Ja minäkin voin ihan hyvin valita, että rikonko tuon ikkunan vai enkö riko, ja jos valitsen, että rikon sen, niin olen siitä päätöksestäni vastuussa ja joudun sen korvaamaan."

        Todista, että olen väärässä ja riko se ikkuna. Ohan sinulla vaihtoehtoja mitä voit tehdä, mutta ne ovat vain illuusiota, teet niinkuin sinut on aivopesty tekemään.

        "Jos päätös johtuisi vaan kaikista edellisistä tapahtumista, niin silloinhan ihmistä ei voitaisi laittaa siitä vastuuseen."

        Voidaanhan, vaikka periaatteessa hän tekee vain niinkuin hänet on aivopesty, koska ei meidän tule sallia sääntöjen vastaiseen toimintaan aivopestyjä elämään vapaana yhteiskunnassamme. Vankilassa ja mielisairaalassa tapahtuu tahallista aivopesua tahattoman aivopesun lisäksi ja joidenkin kohdalla se onnistuu ja he pystyvät elämään vapauduttuaan sääntöjen mukaan.

        "Psyykkinen sairaus voi toki johtua lapsuuden traumoista, mutta olisi naurettavaa, jos ei mitään sairautta ole todettu, vedota esim. lapsuuteen tai aivopesuun, niinkuin ehdotat."

        Kerroppas osaisitko sinä nyt määrittää oikean ja väärän jos kukaan ei olisi ikinä kieltänyt sinua tekemästä jotain, hyvitellyt tekojasi tai kertonut sinulle mikä on oikein ja väärin? Luuletko, että moraalitajusi ja ajatuksesi olivat valmiina syntyessäsi, eivätkä ne ole siitä mihinkään muuttuneet?

        "Myöskin psykologit/filosofit ovat nykyään sitä mieltä, että ihminen ei syntyessään ole pelkkä "tabula rasa", vaan jokainen on yksilöllinen ja erilainen jo syntyessään."

        Tottakai meidän perimällämmekin on jotain sanottavaa asiaan ja on vastasyntyneelläkin vaistoja ja tunteita, mutta vaikea uskoa, että vastasyntyneellä olisi mitään "ihmisen ajatuksia", eiköhän ne tule oppimisen ja kehityksen kautta.

        "Jos ihminen ei ole vapaa, ei siis ole vastuussa teoistaan, niin kai voisi samantien syyttää sitä, millaiseksi on syntynyt."

        No ei kai nyt sentään, ympäristöllä taitaa olla hieman suurempi vaikutus mitä ihmisestä on tullut ajatuksien ja käsityksien näkökulmasta.

        "Esim. Esa Saarisen ja Kirsti Longan kirjassa "Muodonmuutos", jonka olen juuri lukenut, puhutaan siitä, että jotkut ihmiset syyttävät teoistaan sitä, että "minä vain olen tällainen, en voi muuttaa itseäni". Ja että tämä on väärä johtopäätös, koska jokainen voi muuttaa ei-toivottua käytöstään."

        Olen aivan samaa mieltä ja veikkaan, että Esa ja Kirsti ovat aivopesseet monet muuttamaan ei-toivottua käytöstään kirjallaan.

        "Ihminen ei ole pelkkä reagointiautomaatti. S -> R, niinkuin psykologian tunnilla sanottiin. Siihen tulee väliin ihmisen oma prosessointi."

        Totta, siksi on vaikea huomata miten ympäristömme aivopesu on vaikuttanut meihin. Meidän pitäisi ymmärtää miten aivomme ovat prosessoineet sen ympäristöltä saadun tiedon, että tietäisimme miten se on vaikuttanut meihin.

        "Minä ajattelen, että jokainen ihminen on yhtä "paha", sen takia ketään ei pitäisi vihata tekojensa takia. Usein ei vaan huomaa, että tekee itsekin samaa, tai siihen verrattavia tekoja."

        Minun mielestäni "paha" riippuu täysin näkökulmasta mistä katsoo. Sinä varmaan käytät kristinuskon jumalan näkökulmaa määrittämään pahan? Olivatko muuten Äiti Teresa ja Aadolf Hitler yhtä pahoja?

        "Eli vihassa on se vika, että se synnyttää lisää vihaa, ja mitä enemmän vihaa on, sitä enemmän tehdään myös vihasta johtuvia tekoja, eli murhia, tappoja, haukkumista, syrjintää, rasismia, kiusaamista..."

        No en nyt ihan noinkaan sanoisi. Ainakin itselläni vihastumisen jälkeinen fiilis on lähinnä et tekis mieli syleillä maailmaa ja pyytää anteeksi tyhmyyttään.

        "nämäkö ovat sinusta ihan ookoo juttuja?"

        Eivät ole, mutta eivät ole aina mielestäni seurausta vihasta. Kyllä rakkauskin saattaa aiheuttaa epätoivoa, katkeruutta ja surua, vai olenko ihan väärässä? Epätoivo, katkeruus ja suru taas saattavat aiheuttaa samoja juttuja kuin vihakin.

        "Lisäksi viha sinänsäkään ei ole kivaa, ei siitä, johon se kohdistuu, eikä myöskään siitä, joka sen vallassa on."

        Ei surukaan mitään kivaa ole, mutta en antaisi surua pois elämästäni mistään hinnasta. Elämiseen ja tuntemiseen täysillä tarvitaan myös vihaa halusi sitä tai ei. Miksi olla tuntematta kun voi tuntea?

        "Mutta sanoinhan jo ensimmäisessä kirjoituksessani muistaakseni, että viha on kuitenkin ihan luonnollinen tunne, se pitäisi vaan osata käsitellä ja purkaa johonkin muuhun kuin vihan tekoihin ja toisiin ihmisiin tai itseensä vaikkapa."

        Täysin samaa mieltä. Ei viha ole huono asia, jos sen pystyy hallitsemaan.

        "Sehän se alkuperäinen ongelma juuri oli... että näin ei saisi tehdä, jos haluaa olla suvaitsevainen, niin ei saa vihata myöskään niitä, jotka eivät ole suvaitsevaisia. Koska sitten on ihan yhtä suvaitsematon! Siis, tätä juuri yritin sanoa, eli et tainnut oikein ymmärtää alkuperäistä viestiäni, kun nyt toivot, että ymmärrän sellaisen asian, josta olen koko ajan puhunut..."

        Siis viha saa sinut ajattelemaan, että ihminen on ymmärtämätön? Luulin sinun tarkoittaneen, että ymmärtämättömät saavat sinut vihastumaan.

        "Kuten sanoin, minusta vastaus mihinkään ei ole se, että vapauttaa itsensä ja toiset totaalisesti kaikesta vastuusta. Siis, vääryys on aina vääryyttä, ja minusta se ei ole yhtään sen anteeksiannettavampaa jollain verukkeella, että "olen aivopesty, siis en voi teoilleni ja näkemyksilleni mitään"."

        Hehehe, eihän se mikään veruke ole jos kaikki ovat aivopestyjä. Vaikee siinä on syyllisenä anoa vapautusta ihmisiltä jotka on aivopesty rankaisemaan sääntöjen rikkojia.

        "Mutta en myöskään ajattele niin, että toiset on vaan tehnyt väärin, enkä minä itse ollenkaan. Tottakai olen tehnyt myös itse väärin, ja olen vastuussa siitä. Ja siitähän ai siinä alkuperäisviestissä oli kysymys: on vaikea tehdä vihalle mitään, vaikka kuinka ajattelee, että se on väärin."

        No minä en ajattele sitä noin, voin lopettaa vihani toista ihmistä kohtaan helposti ajattelemalla asioita jotka saattoivat johtaa hänet vääriin tekoihinsa, sen jälkeen voin tuntea vain myötätuntoa ja sääliä tätä väärintekijää kohtaan. Tottakai voin pitkittää vihaani olemalla ymmärtämätön, mutta harvoin näen mitään syytä siihen.

        "Minusta siinä on hyvä lähtökohta just sille anteeksiannolle: että on itsekin syyllistynyt kaikenlaiseen. Ei siinä, ettei kukaan ole vastuussa mistään, sehän johtaa vaan siihen, että kaikki saa tehdä ihan mitä haluaa eikä mikään ole väärin. Niin en halua ajatella."

        Jos kaikki ovat aivopestyjä niin kaikki ovat vastuussa omista teoistaa. Jos olet aivopesty, miten yhtäkkiä pystyisit tekemään mitä ikinä haluaisit?

        "Mutta omista lähtökohdistaan voi yrittää ymmärtää miksi tämä ihminen teki näin, vaikka se oli väärin, jne. Ymmärtää voi toista, silti se ei poista sitä asiaa, että hän teki väärin ja on vastuussa siitä. "

        Olen samaa mieltä.

        "Jos joku on vaikka murhannut lapsensa, niin viha ei auta mitään, vain ymmärtäminen ja sellaisten asioitten ehkäisy seuraavalla kerrala, jotka johtivat tähän väärään tekoon."

        Sinähän ajattelet aivan samoin kuin minä: täytyy yrittää ymmärtää mikä ajaa ihmisen tekemään pahaa.

        "Sekään ei auta mitään, että sanotaan vaan, että no, et sinä ole vastuussa siitä jutusta, koska olet aivopesty. Sillähän ei yritetä ymmärtää syitä, eikä poisteta niitä."

        Hahaha, et halua edes ymmärtää ajatuksiani, mutta hauskaa niiden puolustaminen on ollut sinun olkinukke-argumenttejä vastaan.

        "Ai että kuulostaa hullulta? Pysähdypä hetkeksi miettimään ateistia sanana, mitä se tarkoittaa?"

        Ahaa, olet ateisti- ja ateismi-sanoista vetänyt salaliittoteoriasi. Se Aa siinä alussa tarkoittaa puutetta, ei kieltoa. Teismi tarkoittaa uskoa jumalaan, osaatko arvata mitä ateismi tarkoittaa tässä valossa?

        "Eli kyse on sellaisesta ihmisestä, joka ei usko kristinuskon Jumalaan. Usein ateistien elämänkatsomukseen kuuluu nimenomaan kristinuskon Jumalan olemassaolon kieltäminen ja sen näkemyksen perustelu."

        Mikä antaa sinulle oikeuden vääristellä ateismia ja ateistia? Et ole ateisti ja et näytä tietävän siitä mitään. Onko minulla ateistina oikeus määrittää mitä kristinusko ja kristitty tarkoittaa?

        Määritä oma uskosi ihan rauhassa, mutta älä yritä määritellä muiden, epäonnistut kuitenkin siinä.

        "Uskonnottomalla ei taas ole määritelmänsä mukaisesti uskontoa ollenkaan, agnostikko taas uskoo, että ei voi tietää lopullista totuutta (siis ei usko Jumalan olemassaoloon, mutta ei myöskään olemassaolemattomuuteen, niinkuin ateisti). Itseasiassa agnostikko ja uskonnoton tuskin sulkevat toisiaan pois, mutta sen sijaan ateismi on minusta uskonto, koska siinä nimenomaan myös uskotaan asiaan, jota ei voida todistaa, ja joka liittyy olemassaolon perimmäisiin kysymyksiin. Eli, että kristinuskon Jumalaa ei ole olemassa."

        Huhhuh, mistä olet repinyt määritelmäsi? Et taida tuntea yhtäkään ateistia. Mustamaalaat meitä vain pönkittääksesi omaa uskoasi.

        "Siinä helposti tulee kristinuskon kanssa ongelmia, heillä on kun juuri päinvastainen näkemys. Varsinkin, jos ollaan suvaitsemattomia, koska molemmathan eivät voi olla oikeassa. Jos siis julistaa omaa oikeassaolemistaan, niin samalla mitätöi toisen näkökannan. Ja elämänkatsomukselliset kysymykset ovat hyvin herkkiä asioita."

        Just joo, oot aika pihalla ateismin suhteen.

        "Agnostikkojen tai uskonnottomien kanssa sen sijaan kristityillä ei tule niin helposti kiistaa, koska he eivät yritä kumota toisen näkökulmaa koko ajan. He vaan uskovat, etteivät tiedä, mikä on totuus, tai heillä ei ole uskontoa ollenkaan. Heidän uskontonsa siis toisin sanoen ei ole se, että toinen on väärässä, niinkuin ateisteilla."

        On sullaki uskomukset, mut ihan miten vaan. Älä kuitenkaan ihmettele jos ateistit nauraa sun luuloilles.

        "Mutta enhän tätä juttua halunnut suunnata silleen ateisteja vastaan, sillä ongelmani oli myös sellaiset kristityt, jotka eivät ole suvaitsevaisia. Sillä siinä on ateistien kanssa kohtaamisesssa just samat ongelmat: kumpikin ei voi olla oikeassa, joten pitää olla hyvin varovainen, ettei mitätöi toisen näkökulmaa. Siitä seuraa vaan vihaa, ja riita."

        Minä olen ateisti ja rehellisesti voin sanoa, että en tiedä olevani oikeassa tai omaavani totuutta. En varmaankaan mahdu sinun ateistin määritelmään, mutta olen ateisti oman ja monien muiden ateistien määritelmän mukaan.

        Jos sinä määrittelet minut agnostikoksi, uskonnottomaksi tai valehtelijaksi, niin tasapuolisuuden nimissä voin varmaan määritellä sinut hihhuliksi?

        Muuten, jos en ajattelisi sinun toimivan aivopesusi mukaan hyökätessäsi elämänkatsomustani vastaan ja yrittäessäsi mustamaalata se ja sen edustajat, puhkuisin varmaan vihasta juuri nyt. En ole kuitenkaan lähelläkään vihastumista, lähinnä naurattaa. :D


      • n81
        turha kirjoitti:

        "Arvaapa vaan, ajattelenko käskystä noin vaan jotain?"

        Älä nyt suutu, se oli vain ehdotus.

        "EN, koskapa minun aivoni eivät ole niin vaan "pestävissä". Kehottaisin sinua myös tutstumaan termiin "aivopesu" ja mitä se tarkoittaa. Epäilenpä, että moista kovin monenkaan ihmisen kohdalle sattuu."

        Tahaton ja tahallinen aivopesu ovat aivopesua. Miten ihminen ei voisi olla "pesty" jos hänellä ei ole syntyessään mitään valmiita ajatuksia ja käsityksiä?

        "Ihmisen en ajattele olevan syytön omiin tekoihinsa. Sehän poistaisi esim. rikosvastuun kokonaan."

        Eipäs poista. Jos joku aivopesty ei pysty elämään sääntöjä noudattaen muiden aivopestyjen keskuudessa, meidän täytyy laittaa hänet vankilaan tai mielisairaalaan vähäksi aikaan jäähylle. Kuolemantuomio taas on täysin sairas rangaistus, vaikka ihminen olisi tehnyt mitä tahansa.

        "Ja minäkin voin ihan hyvin valita, että rikonko tuon ikkunan vai enkö riko, ja jos valitsen, että rikon sen, niin olen siitä päätöksestäni vastuussa ja joudun sen korvaamaan."

        Todista, että olen väärässä ja riko se ikkuna. Ohan sinulla vaihtoehtoja mitä voit tehdä, mutta ne ovat vain illuusiota, teet niinkuin sinut on aivopesty tekemään.

        "Jos päätös johtuisi vaan kaikista edellisistä tapahtumista, niin silloinhan ihmistä ei voitaisi laittaa siitä vastuuseen."

        Voidaanhan, vaikka periaatteessa hän tekee vain niinkuin hänet on aivopesty, koska ei meidän tule sallia sääntöjen vastaiseen toimintaan aivopestyjä elämään vapaana yhteiskunnassamme. Vankilassa ja mielisairaalassa tapahtuu tahallista aivopesua tahattoman aivopesun lisäksi ja joidenkin kohdalla se onnistuu ja he pystyvät elämään vapauduttuaan sääntöjen mukaan.

        "Psyykkinen sairaus voi toki johtua lapsuuden traumoista, mutta olisi naurettavaa, jos ei mitään sairautta ole todettu, vedota esim. lapsuuteen tai aivopesuun, niinkuin ehdotat."

        Kerroppas osaisitko sinä nyt määrittää oikean ja väärän jos kukaan ei olisi ikinä kieltänyt sinua tekemästä jotain, hyvitellyt tekojasi tai kertonut sinulle mikä on oikein ja väärin? Luuletko, että moraalitajusi ja ajatuksesi olivat valmiina syntyessäsi, eivätkä ne ole siitä mihinkään muuttuneet?

        "Myöskin psykologit/filosofit ovat nykyään sitä mieltä, että ihminen ei syntyessään ole pelkkä "tabula rasa", vaan jokainen on yksilöllinen ja erilainen jo syntyessään."

        Tottakai meidän perimällämmekin on jotain sanottavaa asiaan ja on vastasyntyneelläkin vaistoja ja tunteita, mutta vaikea uskoa, että vastasyntyneellä olisi mitään "ihmisen ajatuksia", eiköhän ne tule oppimisen ja kehityksen kautta.

        "Jos ihminen ei ole vapaa, ei siis ole vastuussa teoistaan, niin kai voisi samantien syyttää sitä, millaiseksi on syntynyt."

        No ei kai nyt sentään, ympäristöllä taitaa olla hieman suurempi vaikutus mitä ihmisestä on tullut ajatuksien ja käsityksien näkökulmasta.

        "Esim. Esa Saarisen ja Kirsti Longan kirjassa "Muodonmuutos", jonka olen juuri lukenut, puhutaan siitä, että jotkut ihmiset syyttävät teoistaan sitä, että "minä vain olen tällainen, en voi muuttaa itseäni". Ja että tämä on väärä johtopäätös, koska jokainen voi muuttaa ei-toivottua käytöstään."

        Olen aivan samaa mieltä ja veikkaan, että Esa ja Kirsti ovat aivopesseet monet muuttamaan ei-toivottua käytöstään kirjallaan.

        "Ihminen ei ole pelkkä reagointiautomaatti. S -> R, niinkuin psykologian tunnilla sanottiin. Siihen tulee väliin ihmisen oma prosessointi."

        Totta, siksi on vaikea huomata miten ympäristömme aivopesu on vaikuttanut meihin. Meidän pitäisi ymmärtää miten aivomme ovat prosessoineet sen ympäristöltä saadun tiedon, että tietäisimme miten se on vaikuttanut meihin.

        "Minä ajattelen, että jokainen ihminen on yhtä "paha", sen takia ketään ei pitäisi vihata tekojensa takia. Usein ei vaan huomaa, että tekee itsekin samaa, tai siihen verrattavia tekoja."

        Minun mielestäni "paha" riippuu täysin näkökulmasta mistä katsoo. Sinä varmaan käytät kristinuskon jumalan näkökulmaa määrittämään pahan? Olivatko muuten Äiti Teresa ja Aadolf Hitler yhtä pahoja?

        "Eli vihassa on se vika, että se synnyttää lisää vihaa, ja mitä enemmän vihaa on, sitä enemmän tehdään myös vihasta johtuvia tekoja, eli murhia, tappoja, haukkumista, syrjintää, rasismia, kiusaamista..."

        No en nyt ihan noinkaan sanoisi. Ainakin itselläni vihastumisen jälkeinen fiilis on lähinnä et tekis mieli syleillä maailmaa ja pyytää anteeksi tyhmyyttään.

        "nämäkö ovat sinusta ihan ookoo juttuja?"

        Eivät ole, mutta eivät ole aina mielestäni seurausta vihasta. Kyllä rakkauskin saattaa aiheuttaa epätoivoa, katkeruutta ja surua, vai olenko ihan väärässä? Epätoivo, katkeruus ja suru taas saattavat aiheuttaa samoja juttuja kuin vihakin.

        "Lisäksi viha sinänsäkään ei ole kivaa, ei siitä, johon se kohdistuu, eikä myöskään siitä, joka sen vallassa on."

        Ei surukaan mitään kivaa ole, mutta en antaisi surua pois elämästäni mistään hinnasta. Elämiseen ja tuntemiseen täysillä tarvitaan myös vihaa halusi sitä tai ei. Miksi olla tuntematta kun voi tuntea?

        "Mutta sanoinhan jo ensimmäisessä kirjoituksessani muistaakseni, että viha on kuitenkin ihan luonnollinen tunne, se pitäisi vaan osata käsitellä ja purkaa johonkin muuhun kuin vihan tekoihin ja toisiin ihmisiin tai itseensä vaikkapa."

        Täysin samaa mieltä. Ei viha ole huono asia, jos sen pystyy hallitsemaan.

        "Sehän se alkuperäinen ongelma juuri oli... että näin ei saisi tehdä, jos haluaa olla suvaitsevainen, niin ei saa vihata myöskään niitä, jotka eivät ole suvaitsevaisia. Koska sitten on ihan yhtä suvaitsematon! Siis, tätä juuri yritin sanoa, eli et tainnut oikein ymmärtää alkuperäistä viestiäni, kun nyt toivot, että ymmärrän sellaisen asian, josta olen koko ajan puhunut..."

        Siis viha saa sinut ajattelemaan, että ihminen on ymmärtämätön? Luulin sinun tarkoittaneen, että ymmärtämättömät saavat sinut vihastumaan.

        "Kuten sanoin, minusta vastaus mihinkään ei ole se, että vapauttaa itsensä ja toiset totaalisesti kaikesta vastuusta. Siis, vääryys on aina vääryyttä, ja minusta se ei ole yhtään sen anteeksiannettavampaa jollain verukkeella, että "olen aivopesty, siis en voi teoilleni ja näkemyksilleni mitään"."

        Hehehe, eihän se mikään veruke ole jos kaikki ovat aivopestyjä. Vaikee siinä on syyllisenä anoa vapautusta ihmisiltä jotka on aivopesty rankaisemaan sääntöjen rikkojia.

        "Mutta en myöskään ajattele niin, että toiset on vaan tehnyt väärin, enkä minä itse ollenkaan. Tottakai olen tehnyt myös itse väärin, ja olen vastuussa siitä. Ja siitähän ai siinä alkuperäisviestissä oli kysymys: on vaikea tehdä vihalle mitään, vaikka kuinka ajattelee, että se on väärin."

        No minä en ajattele sitä noin, voin lopettaa vihani toista ihmistä kohtaan helposti ajattelemalla asioita jotka saattoivat johtaa hänet vääriin tekoihinsa, sen jälkeen voin tuntea vain myötätuntoa ja sääliä tätä väärintekijää kohtaan. Tottakai voin pitkittää vihaani olemalla ymmärtämätön, mutta harvoin näen mitään syytä siihen.

        "Minusta siinä on hyvä lähtökohta just sille anteeksiannolle: että on itsekin syyllistynyt kaikenlaiseen. Ei siinä, ettei kukaan ole vastuussa mistään, sehän johtaa vaan siihen, että kaikki saa tehdä ihan mitä haluaa eikä mikään ole väärin. Niin en halua ajatella."

        Jos kaikki ovat aivopestyjä niin kaikki ovat vastuussa omista teoistaa. Jos olet aivopesty, miten yhtäkkiä pystyisit tekemään mitä ikinä haluaisit?

        "Mutta omista lähtökohdistaan voi yrittää ymmärtää miksi tämä ihminen teki näin, vaikka se oli väärin, jne. Ymmärtää voi toista, silti se ei poista sitä asiaa, että hän teki väärin ja on vastuussa siitä. "

        Olen samaa mieltä.

        "Jos joku on vaikka murhannut lapsensa, niin viha ei auta mitään, vain ymmärtäminen ja sellaisten asioitten ehkäisy seuraavalla kerrala, jotka johtivat tähän väärään tekoon."

        Sinähän ajattelet aivan samoin kuin minä: täytyy yrittää ymmärtää mikä ajaa ihmisen tekemään pahaa.

        "Sekään ei auta mitään, että sanotaan vaan, että no, et sinä ole vastuussa siitä jutusta, koska olet aivopesty. Sillähän ei yritetä ymmärtää syitä, eikä poisteta niitä."

        Hahaha, et halua edes ymmärtää ajatuksiani, mutta hauskaa niiden puolustaminen on ollut sinun olkinukke-argumenttejä vastaan.

        "Ai että kuulostaa hullulta? Pysähdypä hetkeksi miettimään ateistia sanana, mitä se tarkoittaa?"

        Ahaa, olet ateisti- ja ateismi-sanoista vetänyt salaliittoteoriasi. Se Aa siinä alussa tarkoittaa puutetta, ei kieltoa. Teismi tarkoittaa uskoa jumalaan, osaatko arvata mitä ateismi tarkoittaa tässä valossa?

        "Eli kyse on sellaisesta ihmisestä, joka ei usko kristinuskon Jumalaan. Usein ateistien elämänkatsomukseen kuuluu nimenomaan kristinuskon Jumalan olemassaolon kieltäminen ja sen näkemyksen perustelu."

        Mikä antaa sinulle oikeuden vääristellä ateismia ja ateistia? Et ole ateisti ja et näytä tietävän siitä mitään. Onko minulla ateistina oikeus määrittää mitä kristinusko ja kristitty tarkoittaa?

        Määritä oma uskosi ihan rauhassa, mutta älä yritä määritellä muiden, epäonnistut kuitenkin siinä.

        "Uskonnottomalla ei taas ole määritelmänsä mukaisesti uskontoa ollenkaan, agnostikko taas uskoo, että ei voi tietää lopullista totuutta (siis ei usko Jumalan olemassaoloon, mutta ei myöskään olemassaolemattomuuteen, niinkuin ateisti). Itseasiassa agnostikko ja uskonnoton tuskin sulkevat toisiaan pois, mutta sen sijaan ateismi on minusta uskonto, koska siinä nimenomaan myös uskotaan asiaan, jota ei voida todistaa, ja joka liittyy olemassaolon perimmäisiin kysymyksiin. Eli, että kristinuskon Jumalaa ei ole olemassa."

        Huhhuh, mistä olet repinyt määritelmäsi? Et taida tuntea yhtäkään ateistia. Mustamaalaat meitä vain pönkittääksesi omaa uskoasi.

        "Siinä helposti tulee kristinuskon kanssa ongelmia, heillä on kun juuri päinvastainen näkemys. Varsinkin, jos ollaan suvaitsemattomia, koska molemmathan eivät voi olla oikeassa. Jos siis julistaa omaa oikeassaolemistaan, niin samalla mitätöi toisen näkökannan. Ja elämänkatsomukselliset kysymykset ovat hyvin herkkiä asioita."

        Just joo, oot aika pihalla ateismin suhteen.

        "Agnostikkojen tai uskonnottomien kanssa sen sijaan kristityillä ei tule niin helposti kiistaa, koska he eivät yritä kumota toisen näkökulmaa koko ajan. He vaan uskovat, etteivät tiedä, mikä on totuus, tai heillä ei ole uskontoa ollenkaan. Heidän uskontonsa siis toisin sanoen ei ole se, että toinen on väärässä, niinkuin ateisteilla."

        On sullaki uskomukset, mut ihan miten vaan. Älä kuitenkaan ihmettele jos ateistit nauraa sun luuloilles.

        "Mutta enhän tätä juttua halunnut suunnata silleen ateisteja vastaan, sillä ongelmani oli myös sellaiset kristityt, jotka eivät ole suvaitsevaisia. Sillä siinä on ateistien kanssa kohtaamisesssa just samat ongelmat: kumpikin ei voi olla oikeassa, joten pitää olla hyvin varovainen, ettei mitätöi toisen näkökulmaa. Siitä seuraa vaan vihaa, ja riita."

        Minä olen ateisti ja rehellisesti voin sanoa, että en tiedä olevani oikeassa tai omaavani totuutta. En varmaankaan mahdu sinun ateistin määritelmään, mutta olen ateisti oman ja monien muiden ateistien määritelmän mukaan.

        Jos sinä määrittelet minut agnostikoksi, uskonnottomaksi tai valehtelijaksi, niin tasapuolisuuden nimissä voin varmaan määritellä sinut hihhuliksi?

        Muuten, jos en ajattelisi sinun toimivan aivopesusi mukaan hyökätessäsi elämänkatsomustani vastaan ja yrittäessäsi mustamaalata se ja sen edustajat, puhkuisin varmaan vihasta juuri nyt. En ole kuitenkaan lähelläkään vihastumista, lähinnä naurattaa. :D

        "Älä nyt suutu, se oli vain ehdotus."

        Kuka sanoo, että suutuin? Hienoa, että teet tuollaisia olettamuksia keskustelukumppanistasi vailla mitään perusteita.

        "Eipäs poista. Jos joku aivopesty ei pysty elämään sääntöjä noudattaen muiden aivopestyjen keskuudessa, meidän täytyy laittaa hänet vankilaan tai mielisairaalaan vähäksi aikaan jäähylle."

        No, se on sinun näkemyksesi. Minun näkemykseni on, että ihminen on vastuullinen teoistaan, koska normaali ihminen pystyy päättämään mitä itse tekee. Vankilat ja mielisairaalat ovat tällä hetkellä todella "jäähypaikkoja" tai rangaistuslaitoksia. Itse näkisin mielelläni sen päivän, kun vankiloissa ja mielisairaaloissa todella hoidettaisiin sellaisia ihmisiä, jotka eivät pysty ottamaan vastuuta elämästään. Niin, että heistä tulisi vastuullisia, niinkuin normaaleista ihmisistä. Pelkkä "jäähy" tai rangaistus tuskin auttaa ottamaan sitä vastuuta. Usein se saa ihmisen yhä vaan eksyneemmäksi, kun lukitaan toisten eksyneiden kanssa samaan laitokseen holhottavaksi. Miten siinä opit vastuulliseksi?

        "Todista, että olen väärässä ja riko se ikkuna. Ohan sinulla vaihtoehtoja mitä voit tehdä, mutta ne ovat vain illuusiota, teet niinkuin sinut on aivopesty tekemään."

        Vapauteen kuuluu se vastuu. Eli en todellakaan aio rikkoa ikkunaa, koskapa olen vastuussa siitä. Se ei ole aivopesua, vaan ihan järkeilyn tulosta: miksi tekisin jotain sellaista, josta kaiken järjen mukaan olisi minulle harmia? Minua ei ole aivopesty uskomaan, että ikkunaa ei saa rikkoa. Tajuan sen ihan itsekin, ihminen se osaa päätelläkin. Kaikki ajatukset siis ei tarvi olla syntymästä asti, niinkuin sanoit. Eikä niitä tarvi oppia muilta, niitä voi ihan syntyä ihmisen päässä. Eihän kukaan koskaan keksisi mitään uutta, jos kaikki olisi vaan aivopesua ja muilta opittua.

        _Joku_ varmasti rikkoo ikkunan. Miksi sitten näin, jos kerran siitä on kaiken järjen mukaan harmia? Koska ihmisellä on se vapaus valita. Normaali ihminen ottaa myös vastuun tästä valinnastaan, eli korvaa sen ikkunan.

        Jos ei pysty ottamaan vastuuta siitä ikkunasta, niin silloin yhteiskunta rajoittaa kyseisen yksilön vaputta ja pakottaa siihen (jos löytää hänet). Yhtä kaikki, minun mielestäni se pelkkä vapauden rajoittaminen ei auta, vaan ihminen pitäisi jotenkin opettaa vastuulliseksi ja ottaa esim. selville ne syyt, miksi hän teki niin ja näin ja sitten ehkäistä niitä.

        "Voidaanhan, vaikka periaatteessa hän tekee vain niinkuin hänet on aivopesty, koska ei meidän tule sallia sääntöjen vastaiseen toimintaan aivopestyjä elämään vapaana yhteiskunnassamme."

        Edelleen, kukaan psykologi ei enään kannata tuota vanhentunutta behavioristista teoriaa. Senhän kehitti Watson 1900-luvun alussa, ja hän sanoi, että hän pystyy esim. tekemään lapsista ihan mitä hän haluaa. Juuri siksi, että hän uskoi ihmisen oltavan "aivopestävissä". Myöhemmin väite on todettu täysin absurdiksi, ja nykyinen psykologian kognitiivinen suuntaus opettaa, että ihmisen sisäiset prosessit vaikuttavat hyvin paljon hänen toimintaansa, eikä sitä voida täten rajoittaa minkään sortin "aivopesulla", paitsi ehkä sillä oikealla, mutta siitäkin seuraa ihmiselle vakavia psyykkisiä ongelmia, yleensä neuroottisia sellaisia, kuten yleensä tukahdetuista taipumuksista. Siis, jo se, että ihmiset keksivät koko ajan uutta, ja oivaltavat, osoittaa vääräksi sen, että kaikki olisi opittua. Myöskään, vaikka olisi kuinka hyvä kasvatusmenetelmä, jolla pitäisi tulla tietynlaisia lapsia, niin se ei toteudu, koskapa lapsilla on aina eri lähtökohdat ja omat ajatuksensa, joten kaikista lapsista tulee erilaisia. Jos ihmisen kohtalo määräytyisi täysin hänen biologisista lähtökohdistaan ja kasvatuksesta, niin silloinhan identtiset kaksoset olisivat ihan samanlaisia. Näin ei kuitenkaan ole.

        No, tässä on vain osa argumenteista behavioristista näkemystä vastaan, en ala niitä kaikkia tässä sanomaan. Sanon vaan sen, että tiedemiehet ovat siis lähes kaikki hylänneet kyseisen ajattelun ihmisen psykologiassa.

        Vastustan muuten tuon termin "aivopesu" käyttämistä, koska se on harhaanjohtava. Aivopesu ei viittaa ihmisen normaaliin kasvamiseen ihmiseksi, niinkuin sinä sitä käytät, vaan sillä tarkoitetaan ihmisen persoonallisuuden tuhoamista ja uuden rakentamista fyysisillä kidutusmenetelmillä. Normaalissa kasvamisessa ketään ei pakoteta minkäänlaiseksi, ei minunkaan ole esim. pakko totella yhteiskunnan lakeja, enkä niitä aina tottelekaan. Silti ymmärrän, että se on minun ja kaikkien muittenkin omaksi parhaaksi, että kaikki ei voi tehdä ihan mitä haluaa.

        Ja miksi edes haluaisin tehdä sellaista, mistä on vahinkoa? En siis jätä sitä tekemättä siksi, että minun persoonallisuuteni on muutettu fyysisin kidutusmenetelmin toiseksi, kuin mitä se oikeasti olisi, vaan koska ymmärrän, että ihmisillä on vastuu itsestään ja toisistaan, ja siksi en halua tehdä sellaista, mistä on vahinkoa.

        Joskus tietenkin teen sellaista. Mutta se on koska, en sillä hetkellä tajua tekeväni jotain väärää, tai luulen, että se on ookoo. Vasta myöhemmin tajuaa, että okei, ei olis pitäny. Ja joskus tekee vaikka tietääkin, että se on väärin, sitä kai kukaan ei tiedä miksi. Ehkä siksi, että se on helpompaa, tai siksi, että vaan huvittaa. valita niin.

        Joka tapauksessa, nykyaikaisen kognitiivisen psykologian mukaan, ihminen ohjaa itse itseään. Tässä esim. voit lukea lisää http://www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/1filosofiapsykologia/psykologia/psykologia2/kognitii.htm

        "Kerroppas osaisitko sinä nyt määrittää oikean ja väärän jos kukaan ei olisi ikinä kieltänyt sinua tekemästä jotain, hyvitellyt tekojasi tai kertonut sinulle mikä on oikein ja väärin? Luuletko, että moraalitajusi ja ajatuksesi olivat valmiina syntyessäsi, eivätkä ne ole siitä mihinkään muuttuneet?"

        Tietenkään näin ei ole. Mutta en myöskään ole saanut moraaliarvojani jonkin aivopesun tuloksena jostain muualta, olen hankkinut tietoa eri lähteistä, ja sitten tehnyt omat johtopäätökseni niitten ja aikaisempien kokemuksieni perusteella. Nämä voivat myös muuttua, jos oivaltaa jotain uutta. Ihminen voi hankkia tietoa asioista, ja sitten muuttaa mielipidettään.

        "Tottakai meidän perimällämmekin on jotain sanottavaa asiaan ja on vastasyntyneelläkin vaistoja ja tunteita, mutta vaikea uskoa, että vastasyntyneellä olisi mitään "ihmisen ajatuksia", eiköhän ne tule oppimisen ja kehityksen kautta."

        Tottakai, mutta kysymys on siitä, että ihmisen persoonallisuus ei muodostu minkään aivopesun kautta, vaan sen kehitys alkaa jo kohdussa ja sitten se kehittyy toki oppimisen ja kehityksen kautta, mutta siihen vaikuttaa myös ihmisen omat sisäiset prosessit, se persoonallisuus, joka on ollut alusta asti. Ihmisen persoonallisuutta ei siis tehdä, vaan se on ja muuttuu ja saa vaikutteita, mutta EI kehity pelkästään niiden pohjalta, niinkuin aivopesussa.

        "Olen aivan samaa mieltä ja veikkaan, että Esa ja Kirsti ovat aivopesseet monet muuttamaan ei-toivottua käytöstään kirjallaan."

        Olet siis todella vainoharhainen? Olisikohan niin, että kun ihminen lukee hieman useampaakin kirjaa, niin eihän voi niistä koko ajan aivopeseentyä ja muuttaa persoonallisuuttaan sitä mukaa kun tulee vaikutteita. Ei, kyllä ihmisellä on valmiina siellä persoonallisuus ja ajatuksia, ja toki joku kirja voi herättää niitä, mutta se ajatus pitää lähteä ihmisestä itsestään ja hänen oivalluksistaan.

        "Sinä varmaan käytät kristinuskon jumalan näkökulmaa määrittämään pahan?"

        Todella ottaa päähän tämä, että teet keskustelukumppanistasi johtopäätöksiä ilman mitään perustaa. On todella vaikea keskustella sellaisen kanssa, joka on jo päättänyt, että tuo ihminen on sellainen ja sellainen.

        "No en nyt ihan noinkaan sanoisi. Ainakin itselläni vihastumisen jälkeinen fiilis on lähinnä et tekis mieli syleillä maailmaa ja pyytää anteeksi tyhmyyttään."

        Niin, vihastumisen jälkeen. Mutta vihastumisen aikana nimenomaan ihmiset tekee ja sanoo pahoja asioita toisilleen, ja pitempiaikainen viha johtaa esim. terroritekoihin ja murhiin ja rotusortoon ja sellaseen. Ja näistä asioista seuraa, että toiset vastaa tähän vihaan vihalla, ja niin edelleen, ja koston kierre on valmis.

        "Kyllä rakkauskin saattaa aiheuttaa epätoivoa, katkeruutta ja surua, vai olenko ihan väärässä?"

        Ei sellainen todellinen rakkaus, joka ajattelee toisen parasta. Jos vaikka minä olen katkera jostain, joka on jättänyt minut vaikka rakastan häntä, niin silloin en oikeasti rakasta, vaan se tunne on nimenomaan se katkeruus. Jos rakastaisin häntä, niin rakastaisin siitä huolimatta, että hän on jättänyt. Ja jos ajatellaan, että joku on vaikka surullinen sen takia, että rakastan toista, niin eihän hänkään silloin rakasta oikeasti, koska jos hän rakastaisi, niin ei hän välittäisi siitä, että rakastan toista, vaan rakastaisi minua silti.

        "Epätoivo, katkeruus ja suru taas saattavat aiheuttaa samoja juttuja kuin vihakin."

        Niinpä, siksi niitäkin tulisi osata käsitellä, niinkuin vihaakin. Siis, en edelleenkään ole sitä mieltä, että tunteet voisivat olla väärin, mutta juuri se, ettei toimi niitten negatiivisten tunteitten mukaan, on tärkeää. Siis että osaa ne kanavoida. Tukahduttaa niitä ei saa, ne on inhimillisiä jne.

        "Ei surukaan mitään kivaa ole, mutta en antaisi surua pois elämästäni mistään hinnasta. Elämiseen ja tuntemiseen täysillä tarvitaan myös vihaa halusi sitä tai ei. Miksi olla tuntematta kun voi tuntea?"

        Niin, samaa mieltä. Mutta edelleen on se ongelma, että pitää saada se kanavoitua. Jos toimii vihan mukaan, tulee huonoa jälkeä, ja lisää vihaa. Just niinkuin siellä ateismi-palstalla, joku ääliö vihastuu toisen näkemyksestä, ja kirjoittaa vihaisen viestin, josta taas monet muut vihastuvat, ja se vaan johtaa lopulta siihen, että nämä ihmisryhmät vihaavat toisiaan ja se viha vaan kasvaa ja kasvaa koko ajan.

        Toki olisi paljon parempi, jos ihmiset rakastaisivat toisiaan. Ei tulisi pahaa mieltä ja niitä vihan tekoja.

        "Siis viha saa sinut ajattelemaan, että ihminen on ymmärtämätön? Luulin sinun tarkoittaneen, että ymmärtämättömät saavat sinut vihastumaan."

        Eihän viha johdu koskaan mistään ulkopuolisesta! Tunteet tulevat sinun sisältäsi. Eri asiat saavat eri ihmisillä ne tunteet vaan laukeamaan. Eihän esim. se suvaitsemattomuus, ei se saa kaikkia vihastumaan. Siis se asia sinänsä ei herätä sitä vihaa. Mutta esim. minussa on semmoinen persoonallisuus ja kaikki muut jutut, että minussa se herättää vihaa. Silloin se vika on minussa, eikä siinä, josta se viha herää. Eihän rakkauskaan johdu jostain ulkopuolisesta asiasta, se nousee ihmisen sisältä. Toki aina jokin ulkopuolinen asia sen laukaisee, mutta se, mikä sen laukaisee, niin sekin on ihmisen sisällä. Siksi itse voi miettiä, miksi tämä asia laukaisee minussa vihaa, ja miten sen voisi estää. Ja miksi en pysty rakastamaan. _Minä_.

        Tääkin on ihan peruspsykologiaa. Kun lakkaa syyttämästä toisia tunteistaan, ja tajuaa, että ne tunteet syntyy omassa itsessä, niin se helpottaa paljon asioita. Esim. jos jokin asia aiheuttaa vihaa minussa, niin en kuvittele, että se asia itsessään on vihattava, vaan minä vihaan sitä, ja voin miettiä miksi jne. Ja jos jokin asia herättää minussa rakkautta, niin silloin tiedän, että se rakkaus on minussa, eikä se kohde ole itsessään rakastettava. Silloin en vaadi muitakin rakastamaan samoja asioita, kun tiedän, että se tunne on minussa.

        "No minä en ajattele sitä noin, voin lopettaa vihani toista ihmistä kohtaan helposti ajattelemalla asioita jotka saattoivat johtaa hänet vääriin tekoihinsa, sen jälkeen voin tuntea vain myötätuntoa ja sääliä tätä väärintekijää kohtaan. Tottakai voin pitkittää vihaani olemalla ymmärtämätön, mutta harvoin näen mitään syytä siihen."

        Nyt sanotkin, että sinulla on vapaus valita... heh. Voit lopettaa vihasi jos haluat ja voit pitkittää sitä jos haluat.

        No hyvä, jos pystyt lopettamaan vihasi noin vaan. Entä jos vaikka joku olisi tappanut lapsesi erittäin julmalla ja käsittämättömällä tavalla? Pystyisitkö noin vain halutessasi kontrolloimaan vihaasi? En usko, että pystyt siihen missä tilanteessa vaan.

        Ja kuten sanottu, eri ihmisillä eri asiat laukaisee sen vihan, todellisen vihan, jota ei voi kontrolloida. Sinulla se saattaa olla vaan eri asioista. Mutta jos siis pystyt kuvittelemaan tilanteen, jossa et voi kontrolloida vihaasi (epäilenpä suuresti, että tällaisia tilanteita ei olisi sinulle tullut) ja päättää oletko vihainen vai et, niin sitten sinun ei tarvi kuin tietää se, että toisilla se saattaa tulla useemmin ja eri asioista. Toiset ihmiset on tunteellisempia. Ja toiset on tunteettomia. Yleensäkään tunteista on hyvin vaikea päättää, tunteeko sitä vai tätä.

        "Hahaha, et halua edes ymmärtää ajatuksiani, mutta hauskaa niiden puolustaminen on ollut sinun olkinukke-argumenttejä vastaan."

        Etkä sinä minun, vaan yrität mitätöidä ne tuolla olkinukketeoriallasi :) niin, minunhan argumentit ne eivät ole oikeita argumentteja, ne on vaan olkinukkeja. Uskottele vaan niin itsellesi. Minä yritän vain sanoa, kuinka olen ymmärtänyt sinun näkemyksesi, ja miksi minä en ajattele samalla tavalla.

        "Mikä antaa sinulle oikeuden vääristellä ateismia ja ateistia? Et ole ateisti ja et näytä tietävän siitä mitään. Onko minulla ateistina oikeus määrittää mitä kristinusko ja kristitty tarkoittaa?"

        No voisitko ystävällisesti näyttää minulle ateistin, joka uskoo kristinuskon Jumalaan? Käsittääkseni sellaisia ei ole? Sinäkin voit ihan hyvin ateistina määrittää, mitä kristitty tarkoittaa. Se löytyy sanakirjasta sekin: "kristinuskoa tunnustava; sen piiriin kuuluva". Ateisti taas tarkoittaa: "jumalauskon puuttuminen, käsitys, jonka mukaan Jumalaa t. jumalia ei ole olemassa".

        Lisäksi tunnut olettavan, että olen jossain pullossa kasvanut. Minulla on paljon ateisteja kavereina, ja olen keskustellut heidän kanssaan näistä asioista. En siis ole saanut käsitystäni pelkästään kirjoista. En ole vaan törmännyt vielä yhteenkään ateistiin, joka uskoisi, että kristinuskon Jumala on olemassa. Ja niin he itsekin tuntuvat itsensä määrittelevän. Voisitko sinä määritellä nyt sen, kun tunnut niin hyvin sen tietävän, mitä se tarkoittaa?

        "Määritä oma uskosi ihan rauhassa, mutta älä yritä määritellä muiden, epäonnistut kuitenkin siinä."

        En ole määritellyt kenenkään uskoa. Olen kertonut, mitä termi ateismi tarkoittaa. Kenenkään ei ole pakko olla ateisti, enkä ole ketään siksi määritellyt.

        "Huhhuh, mistä olet repinyt määritelmäsi? Et taida tuntea yhtäkään ateistia. Mustamaalaat meitä vain pönkittääksesi omaa uskoasi."

        En nyt ymmärrä, mikä tässä on mustamaalaamista. Voisitko selittää? Ja kuten sanoin, tunnen monta ateistia ja hyvissä väleissä ollaan. Teet taas minusta oletuksia.

        "Minä olen ateisti ja rehellisesti voin sanoa, että en tiedä olevani oikeassa tai omaavani totuutta. En varmaankaan mahdu sinun ateistin määritelmään, mutta olen ateisti oman ja monien muiden ateistien määritelmän mukaan."

        Mitähän nyt olen sanonut sellaista, että sanot noin? Nimittäin, en ole sanonut, että kaikki ateistit kuvittelevat omaavansa totuuden. Olen sanonut, että ateismi tarkoittaa, että ei usko Jumalaan. Silloin, jos ollaan hyvin varmoja omasta totuudesta, ja keskustellaan sellaisten kristittyjen kanssa, jotka ovat myös hyvin varmoja omasta totuudesta, tulee ristiriitoja. Koska, toinen uskoo Jumalan olemassaoloon, ja toinen ei.

        "Jos sinä määrittelet minut agnostikoksi, uskonnottomaksi tai valehtelijaksi, niin tasapuolisuuden nimissä voin varmaan määritellä sinut hihhuliksi?"

        En ole määritellyt sinua valehtelijaksi, enkä miksikään muuksikaan. Miksi sinulla siis olisi oikeus alkaa haukkua minua?

        "Muuten, jos en ajattelisi sinun toimivan aivopesusi mukaan hyökätessäsi elämänkatsomustani vastaan"

        En taas ymmärrä, missä vaiheessa olen hyökännyt elämänkatsomustasi vastaan?


    • ava

      Ajattelen että viha on vihollinen. Se on kuin loinen joka leviää jokaiseen ajatukseen ja tuntemukseen, alitajuntaan ja tietoisuuteen ja saa uskomaan todeksi että maailma on vain harmaa ja ankea paikka täynnä viheliäisiä pönttöjä. Tietysti viha sanoo että minä itse en sisälly noihin pönttöihin, noihin työpaikan, koulun tai harrastusryhmän taulapäihin, ällötyksiin, mitään tajuamattomiin juntteihin. Tästä huolimatta, että olen oman vihani silmissä ehdottomasti paras ja erittäin hyvä ellen täydellinen, se saa oloni tuntumaan yhtä kurjalta kuin sen valossa nähty ulkomaailma on kurja.

      Jos vihalle antaa vallan, se antaa pian "hyvänolontuntemuksia" joihin on yksinkertaista jäädä koukkuun. Viha voi antaa jotakin jonka helposti koen itseäni tyydyttäväksi, hyväksi esim. silloin, kun saan vihani kohteen sanattomaksi. "Hyvä sinä", hyrisee viha ja minä nyökyttelen että juu.

      Ennen "minä voitin"-kuohahdustani viha on kuitenkin jo tehnyt paljon vahinkoa minulle. Olen ollut hermostunut, uneton, ruokahaluton, keskittymiskyvytön tai kokenut ainakin jotain, minkä kokeminen ei ole ollut miellyttävää. Vastapuoli on kärsinyt yhtä lailla ja toivuttuaan mahdollisesta "erävoitostani", esim. sanallisesta täysosumaiskustani työpaikan kahvipöydässä, hän -ladattuaan akkujaan hetken aikaa- käy todennäköisesti kimppuuni entistä suuremmaksi yltyneen vihansa kera. Minun vihani ei pysty "kukistamaan" hänen vihaansa eikä päinvastoin. Viha synnyttää vihaa, syntyy loputon kierre johon ajautuneilla ei ole kenelläkään hyvä olla, ja joka ei johda mihinkään muuhun kuin aina vain suurempaan vihaan ja epämiellyttävämpään oloon. Miksi haluaisin antaa vihan tehdä elämästäni hermostunutta ja epätyydyttävää rimpuilua vain satunnaisten "ähäkutti, voitinpas"-tuntemusten vuoksi?

      Viha leviää myös ympäristöön. Jos pidänkin yllä vihaa vain jonkun tietyn ihmisen kanssa, minun on turha luulla että negatiiviset tunteeni vaikuttaisivat vain tuohon yhteen. Ne leviävät hänen perheenjäseniinsä ja ehkä moniin muihinkin joiden kanssa hän on tekemisissä. Todennäköisesti saan vihani heiltä moninkertaisena takaisin - joko sanoina tai asenteina. On siinä taas haastetta vastattavaksi.

      Toisaalta voi käydä niinkin ettei vihani kohde piittaa vihastani lainkaan. Hänelle saattaakin olla "yks hailee" vaikka otsasuoneni kuinka pullistelisivat hänen edessään, ja vaikka verenpaineeni nousisi kuin lehmän häntä ennen "toimitusta". Tällöin hartaasti vaalimani viha vahingoittaa vain itseäni, joka pureksin rystysiäni yön pimeinä tunteina ja mietin kaameita kostotoimenpiteitä, joita en kuitenkaan edes ajattele toteuttaa. Valvon yöni silkasta suunnittelemisen "ilosta" ja - laahustan läpi päivieni rättiväsyneenä ja kiukkuisena, mistä seuraa että läheiseni kärsivät: vihani ryhtyy puhumaan "puolestani" ja puran aggressioitani viattomiin. Samaan aikaan vihani varsinainen kohde mennä porskuttaa ärsyttävän onnellisen näköisenä, piittaamattomana ja ehkä täysin tietämättömänä niistä hirmuisista henkisistä, hikisistä kärsimyksistä, joihin olen hänen vuokseen ajautunut.

      Vihassa ei ole mitään järkeä.

      • Leo Salmela


      • n81

        Vääryyttä vastaan voi kai taistella ilman tuntematta vihaa?

        Toisaalta, niinkuin jotkut ovat sanoneetkin täällä, vihasta voi oppia, että mikä on itsessä vialla. Ja vihaa voi kanavoida.

        Tukahduttaminen ei ole minusta ratkaisu.

        Mutta mikä on ratkaisu?


      • Damon

        Et varmaan huomannut kuinka paljon sait vihasta voimaa ja elämän tahtoa. Minusta perustelit hyvin miksi vihasa on järkeä.

        Hyvä huomio oli myös se että välinpitämättömyys on hyvä ase vihaa kohtaan. (itse olen käyttänyt sitä usein aseena riita tilanteissa)

        Hallittuna viha on voimavara. Tunteiden hallinta yleensäkkin on voimavara. Ja hallitsemattomina kaikki tunteen voivat olla tuhoavia. Silmitön rakkaus voi aiheuttaa sokaistumisen maailman realiteeteille. Pelko (mikä on muuten hieno tunne) saa ihmiset lamaantumaa tai turvautumaan luonnon vietteihin. jne...


      • turha

        Vihaatko vihaa?


      • Eppu
        Damon kirjoitti:

        Et varmaan huomannut kuinka paljon sait vihasta voimaa ja elämän tahtoa. Minusta perustelit hyvin miksi vihasa on järkeä.

        Hyvä huomio oli myös se että välinpitämättömyys on hyvä ase vihaa kohtaan. (itse olen käyttänyt sitä usein aseena riita tilanteissa)

        Hallittuna viha on voimavara. Tunteiden hallinta yleensäkkin on voimavara. Ja hallitsemattomina kaikki tunteen voivat olla tuhoavia. Silmitön rakkaus voi aiheuttaa sokaistumisen maailman realiteeteille. Pelko (mikä on muuten hieno tunne) saa ihmiset lamaantumaa tai turvautumaan luonnon vietteihin. jne...

        Juu.
        ja sitten vielä tämä useimmissa kulttuureissa esiintyvä ikivanha kansanviisaus:

        viha on rakkauden kääntöpuoli.

        Viha ei siis ole rakkauden vastakohta, vaan kuuluu oleellisesti rakkauden rinnalle. (Kolikolla on kaksi puolta, ja yhdessä ne muodostavat kolikon)

        Sanotaanhan näinkin:

        vain se joka osaa rakastaa, osaa myös vihata.

        Ja psykoanalyytikotkin ajattelevat vanhojen kansan viisauksien mukaan:

        viha ei ole rakkauden vastakohta (rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys), vaan jokainen rakkaussuhde on ambivalenssisuhde, ts. siinä suhteessa elää voimakkaasti niin viha kuin rakkauskin. Jos jomman kumman tunteensa tukahduttaa, niin sitten alkaa tulla ongelmia...

        Olisikohan vielä muitakin vanhoja kansojen viisauksia tästä aiheesta?


      • Damon
        Eppu kirjoitti:

        Juu.
        ja sitten vielä tämä useimmissa kulttuureissa esiintyvä ikivanha kansanviisaus:

        viha on rakkauden kääntöpuoli.

        Viha ei siis ole rakkauden vastakohta, vaan kuuluu oleellisesti rakkauden rinnalle. (Kolikolla on kaksi puolta, ja yhdessä ne muodostavat kolikon)

        Sanotaanhan näinkin:

        vain se joka osaa rakastaa, osaa myös vihata.

        Ja psykoanalyytikotkin ajattelevat vanhojen kansan viisauksien mukaan:

        viha ei ole rakkauden vastakohta (rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys), vaan jokainen rakkaussuhde on ambivalenssisuhde, ts. siinä suhteessa elää voimakkaasti niin viha kuin rakkauskin. Jos jomman kumman tunteensa tukahduttaa, niin sitten alkaa tulla ongelmia...

        Olisikohan vielä muitakin vanhoja kansojen viisauksia tästä aiheesta?

        Mistäköhän olen nämä kansanviisauden oppinut? Yleensä tapoihini kuuluu kyseenalaistaa vanhat kansan viisauden. Työtä on vielä näköjään tehtävä...


    • Damon

      En määrittele itseäni ateistiksi enkä uskovaksi. Mutta jotain vihasta.

      Viha on yksi tunne muiden joukossa. Etkö ole ikinä nauttinut vihan tunteesta. Viha on mielestäni ehkä vahvin tunne, no rakkauskin on aika hyvä. Mutta asiaan minusta vihan kokeminen on yhtä tyydyttävä tila kuin kaikki muutkin tunne tilat.

      Minusta on hienoa tuntea vihaa. Mutta kuten kaikkien muidenkin tunnetilojen kanssa käy, ne vaikuttavat jonkin aikaa ja sitten jäljelle jää vain tyhjyys.

      Tällä palstalla tunteen nousevat helposti pintaan, palstalla käsitellään niin maailman peruskysymyksiä. Se selittää varmasti tämän palstan suosionkin. Minusta se on hienoa.

      Omalla kohdallani voin sanoa että palsta tarjoaa hienoa viihdettä. Sen lisäksi palsta kannustaa miettimään syntyjä syviä. Minusta on hienoa välillä puolustaa uskontoa ja välillä hyökätä sitä vastaan. Ristiin perusteleminen on minusta ajattelun kannalta antoisaa.

      • n81

        Tottakai viha on yksi tunne muiden joukossa, ja tunteet ovat jees. Sitä kai sanoinkin.

        Mutta jos antaa vihan viedä, se synnyttää lisää vihaa ja saattaa saada aikaan tosi pahaa jälkeä tosissa ihmisissä...

        Näen vihan aika pitkälti samallalailla kuin ava. Ei siinä kauheasti hyvää ole. Mutta ei sitä pidä padotakaan, tulee neuroottiseksi. Kun osaisi kanavoida sen, tai tyynnyttää, tai muuttaa hyväksi energiaksi. Eli siis toisaalta pidän sitä ihan normaalina, sille pitää vaan osata tehdä jotain.

        Muita näkemyksiäni vihasta, lue noi muut jutut....


      • Damon
        n81 kirjoitti:

        Tottakai viha on yksi tunne muiden joukossa, ja tunteet ovat jees. Sitä kai sanoinkin.

        Mutta jos antaa vihan viedä, se synnyttää lisää vihaa ja saattaa saada aikaan tosi pahaa jälkeä tosissa ihmisissä...

        Näen vihan aika pitkälti samallalailla kuin ava. Ei siinä kauheasti hyvää ole. Mutta ei sitä pidä padotakaan, tulee neuroottiseksi. Kun osaisi kanavoida sen, tai tyynnyttää, tai muuttaa hyväksi energiaksi. Eli siis toisaalta pidän sitä ihan normaalina, sille pitää vaan osata tehdä jotain.

        Muita näkemyksiäni vihasta, lue noi muut jutut....

        yksi käsitys lisää...

        Jotkut filosofit ja jopa jotkut uskonnot kertovat, että ihminen on puhtaimmillaan silloin kun kaikki tunteet ovat sammuneet. Elä apatiassa oli joidenkin varhaisten filosofien käsitys täydellisestä elämästä. Ja mitä se budha opetti...

        No nyt satuin katsomaan telkkarista dokumentin psykopaateista. Heillä yksi sairauden pääpiirre oli tunteettomuus. Eli vihatkaamme rauhassa, se on täysin tervettä.


      • n81
        Damon kirjoitti:

        yksi käsitys lisää...

        Jotkut filosofit ja jopa jotkut uskonnot kertovat, että ihminen on puhtaimmillaan silloin kun kaikki tunteet ovat sammuneet. Elä apatiassa oli joidenkin varhaisten filosofien käsitys täydellisestä elämästä. Ja mitä se budha opetti...

        No nyt satuin katsomaan telkkarista dokumentin psykopaateista. Heillä yksi sairauden pääpiirre oli tunteettomuus. Eli vihatkaamme rauhassa, se on täysin tervettä.

        ...olen todella samaa mieltä. Buddhalaisuus kuulostaa muuten ihan jees jutulta, mutta minulle se ei ole koskaan iskenyt. Juuri ehkä siksi, että minusta kaiken sammuttaminen kuulostaa hullun hommalta.


    • Eppu

      Ehkä ensimmäinen askel onkin siinä, että myöntää itsellensä vihastuvan toisten kirjoituksesta.

      Toinen asekel ehkä siinä, että ei vastaa tuon toisen kirjoitukseen.

      Se vastaus, kun olisi vain vihan mielialassa kirjoitettu. Ja sehän puolestaan synnyttää uutta vihan kierrettä. Nämä palstat pursuavat vihastuksissa kirjoitettuja sisällyksettömiä ja typeriä viestejä, jotka eivät ole mitään keskustelua, eikä rakentavaa millään tavoin. Aikaansaavat vain uusia vihaisia kirjoituksia...

      Siis: tuttu ongelma monille. -Itse olen ollut kirjoittamatta silloin, kun jokin viesti on vihastuttanut.

    • Vaisnava

      Kun henkistä rikkautta kootaan anteliaisuudella ja kohdennetaan oikealla ymmärryksellä, tarvitaan polulla kolmatta ominaisuutta — kärsivällisyyttä; sitä, että omaksi ja muiden hyödyksi toimivaa positiivista energiaa ei menetetä.
      Kuinka se voidaan menettää? Vihan kautta. Viha on ainoa ylellisyys, johon mielellä ei ole varaa.

      Useiden elämien aikana kerätyt hyvät vaikutelmat — jotka muodostavat mielen pääoman ja pysyvän onnellisuuden ainoan lähteen — voidaan polttaa yhdessä kuuman tai kylmän raivon hetkessä. Buddha sanoi, että vihan välttäminen on vaikein ja samalla kaunein vaate, jota voi päällään pitää, ja hän opetti useita menetelmiä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Eräs nykypäivänä erityisen hyödyllinen tapa on kokea tilanne sarjana erillisiä tapahtumia ja reagoida niihin ilman mitään arviointia. Tämä "salami-taktiikka" tai "strobo-valo-näkemys" on hyvin tehokas reagoitaessa fyysiseen vaaraan. Hyödyllisiä ovat myös muut menetelmät, kuten empatian tunteminen niitä kohtaan, jotka luovat huonoa karmaa, joka palaa takaisin heille, jokaisen kokemuksen pysymättömyyden ja olosuhteita riippuvaisen luonnon tiedostaminen sekä sen ajatteleminen, kuinka suurten harhojen vallassa ihmiset ovat toimiessaan vahingollisesti. Se, että reagoi tapahtumiin ilman vihaa, vapauttaa kehon, puheen ja mielen ajattoman viisauden, ja omista reaktioista tulee automaattisesti oikeita. Korkeimmalla harjoituksen tasolla kutsumattomien tunteiden annetaan kellua mantrojen muodostamalla matolla ja vajota pois ilman että ne pääsevät tuottamaan vahingollisia tapoja. Voi myös pelkästään olla tietoinen tunteesta tekemättä mitään erityistä eli "antaa varkaan murtautua tyhjään taloon". Kun se on vieraillut muutaman kerran saamatta lainkaan energiaa, sen vierailut tulevat harvemmiksi, kunnes ne loppuvat kokonaan. Jokainen, joka pysyy tietoisena, kun viha ilmaantuu, leikkii aikansa ja sitten katoaa, löytää kirkkaan mielentilan, joka näyttää kaiken selkeästi kuin peili.

      Joka tapauksessa on viisasta välttää vihaa niin hyvin kuin mahdollista. Ja jos se sitten puree, antaa sen mennä nopeasti ohi. Päätös pysäyttää viha ja poistaa se aina, kun se ilmenee, tukee "sisäistä" eli bodhisattva-lupausta. Voima on hyödyllistä, kun sitä käyttää suojelemiseen ja opettamiseen, mutta vihan tunne on aina hankala, ja se aiheuttaa suurimman osan tämän päivän maailman kärsimyksestä. Buddhalaisten suojelijoiden toiminta sekä Tilopan ja Marpan ennätysajassa suorittama oppilaidensa "puhdistaminen" kuuluvat voimallisen toiminnan kategoriaan. Luultavasti yksikään opettaja ei voi toimia turvautumatta sellaiseen toisinaan.

      Meditaatiokeskukset tarvitsevat tämänkaltaista tasapainoista suhtautumista vierailijoihinsa. Jos ihmisiä saapuu humalassa, huumeitten alaisina tai peseytymättöminä tai jos he käyttäytyvät huonosti, heidät pitää saada lähtemään nopeasti. He häiritsevät muita, eivätkä he sen lisäksi seuraavana päivänä muista, mitä heille on opetettu. Buddhalaisten keskusten tehtävänä on tarjota henkinen polku niille, jotka ovat kriittisiä ja itsenäisiä. Valmiita vastauksia, valmista pelastusta etsiville ihmisille on tarjolla kirkkoja ja muita paikkoja. Kaikilla ei ole valmiuksia buddhalaisen polun aloittamiseen. Timanttipolkua harjoittaakseen tarvitsee vähintään osata käyttäytyä ja ajatella muita ja olla ottamatta asioita henkilökohtaisesti.

      • ava

        Tuo teksti on vajrayana- eli timanttipolkubuddhalaisen lama Ole Nydahlin, niin kuin alkuperäisessä viestissäni buddhalaisuus-palstalla mainitsinkin:)

        (itse en kuulu Suomessakin toimiviin vajrayana-ryhmiin)


      • n81

        Tuo ei poista sitä tukahduttamisen ongelmaa. Eli henk.koht. en usko vihan tukahduttamisesta seuraavan mitään hyvää, vaan pikemminkin mielenterveysongelmia.

        Toisaalta en voi ajatella ihan niinkään, että viha on hyvä asia. Mutta tunne sekin on, ja minusta ihmiseen kuuluu tunteet eikä niitä saa tukahduttaa.

        Niinkuin olen muillekin sanonut, pitäisi löytää jokin keskitie. Jospa lukisit noita muitakin vastauksia, niin saisit hiukan käsitystä, mitä tarkoitin.


      • ava
        n81 kirjoitti:

        Tuo ei poista sitä tukahduttamisen ongelmaa. Eli henk.koht. en usko vihan tukahduttamisesta seuraavan mitään hyvää, vaan pikemminkin mielenterveysongelmia.

        Toisaalta en voi ajatella ihan niinkään, että viha on hyvä asia. Mutta tunne sekin on, ja minusta ihmiseen kuuluu tunteet eikä niitä saa tukahduttaa.

        Niinkuin olen muillekin sanonut, pitäisi löytää jokin keskitie. Jospa lukisit noita muitakin vastauksia, niin saisit hiukan käsitystä, mitä tarkoitin.

        >>>Tuo ei poista sitä tukahduttamisen ongelmaa


      • n81
        ava kirjoitti:

        >>>Tuo ei poista sitä tukahduttamisen ongelmaa

        Niin, olen joskus ajatellut, että ehkä en ole kärsinyt tarpeeksi tässä elämässä, kun ajattelen, että elämä on kuitenkin elämisen arvoista kaikkine tuskineen. Olenhan viettänyt varsin suojattua elämää täällä Pohjolassa.

        Ehkä olen niin itsekeskeinen, että en ymmärrä elämää.

        Ehkä olen niin sokea, niinkuin Buddhakin on kai opettanut, että kaikki ei hokaa sitä, että mikä on se oikea tie, siis tämä elämänjanon sammuttaminen.

        Mutta en näe sitä vaan oikeana. Minusta elämänjano on hieno juttu, ja elämä ilman sitä ja tunteita kuulostaa tylsältä.

        Niin, en silti tiedä, onko Buddha oikeassa, että sitten kun avaan silmäni tajuamaan elämän todellisen kärsimyksen, niin sitten varmaan se oikea juttu olis sammuttaa se himo ja sitä kautta kärsimys.

        Minusta, jos sammutetaan kaikki, niin menee lapsi pesuveden mukana, eli varmasti katoaa kärsimys, mutta niin katoaa kaikki muukin mikä elämässä on mahtavaa.

        Vaikka eihän se välttämättä niin ole, kun kerta kristitytkin niin kovasti sinne taivaaseen pyrkii (mikä kuulostaa aika samanlaiselta olotilalta kuin irvana), niin eihän sielläkään ole tylsää.

        Jotenkin vaan aattelee, että sitten on sen vuoro, ja täällä maan päällä on tarkoitus olla ihmisenä niinkuin Jumala on ihmisen luonut jne.

        Ja edelleen, en kuitenkaan tarkoita sitäkään, että pitäisi hyväksyä viha, ja että se on ookoo, mutta... vaikeaa enää ajatella, aivot menee solmuun.


      • ava
        n81 kirjoitti:

        Niin, olen joskus ajatellut, että ehkä en ole kärsinyt tarpeeksi tässä elämässä, kun ajattelen, että elämä on kuitenkin elämisen arvoista kaikkine tuskineen. Olenhan viettänyt varsin suojattua elämää täällä Pohjolassa.

        Ehkä olen niin itsekeskeinen, että en ymmärrä elämää.

        Ehkä olen niin sokea, niinkuin Buddhakin on kai opettanut, että kaikki ei hokaa sitä, että mikä on se oikea tie, siis tämä elämänjanon sammuttaminen.

        Mutta en näe sitä vaan oikeana. Minusta elämänjano on hieno juttu, ja elämä ilman sitä ja tunteita kuulostaa tylsältä.

        Niin, en silti tiedä, onko Buddha oikeassa, että sitten kun avaan silmäni tajuamaan elämän todellisen kärsimyksen, niin sitten varmaan se oikea juttu olis sammuttaa se himo ja sitä kautta kärsimys.

        Minusta, jos sammutetaan kaikki, niin menee lapsi pesuveden mukana, eli varmasti katoaa kärsimys, mutta niin katoaa kaikki muukin mikä elämässä on mahtavaa.

        Vaikka eihän se välttämättä niin ole, kun kerta kristitytkin niin kovasti sinne taivaaseen pyrkii (mikä kuulostaa aika samanlaiselta olotilalta kuin irvana), niin eihän sielläkään ole tylsää.

        Jotenkin vaan aattelee, että sitten on sen vuoro, ja täällä maan päällä on tarkoitus olla ihmisenä niinkuin Jumala on ihmisen luonut jne.

        Ja edelleen, en kuitenkaan tarkoita sitäkään, että pitäisi hyväksyä viha, ja että se on ookoo, mutta... vaikeaa enää ajatella, aivot menee solmuun.

        Elämä itsessään on buddhalaisuuden mukaan upea juttu ja varsinkin ihmiselämä - ihmisinä voimme tiedostaa kuinka onnekkaita olemme saadessamme elää ja kokea.

        Mutta ihmisyyteen liittyy myös sen tiedostaminen, että vaikka olisimme hyvin onnellisia, kaiken tuntemamme hyvän alla lymyää se tosiasia, että meidän on luovuttava kaikesta tästä.

        Elämänilo on ihana asia ja parhaimmillaan elämä on milloin onnellista, milloin levollista ja miksei välillä vähän riehakastakin:-)

        Elämänilo on vain myönteinen asia - elämänjanon buddhalaisuus taas mieltää usein negatiiviseksi takertumiseksi elämään niin että elämä uhkaa jäädä elämättä, ettei tosiasiaa sen rajallisuudesta haluta laskea mieleen; "juostaan karkuun", ollaan työnarkomaaneja tai edetään(?) muuten "sit kun"-meiningillä, aivan kuin vuosia ja tilaisuuksia olisi loputtomasti jäljellä.

        Mutta elämänjanokin voi olla myönteistä, niin kuin esim. edellisessä viestissäni mainitsemieni bodhisattvojen kohdalla, jotka haluavat säilyttää elämänjanonsa tieten tahtoen voidakseen elää ihmisinä ihmisten joukossa, muita palvellen.


      • n81
        ava kirjoitti:

        Elämä itsessään on buddhalaisuuden mukaan upea juttu ja varsinkin ihmiselämä - ihmisinä voimme tiedostaa kuinka onnekkaita olemme saadessamme elää ja kokea.

        Mutta ihmisyyteen liittyy myös sen tiedostaminen, että vaikka olisimme hyvin onnellisia, kaiken tuntemamme hyvän alla lymyää se tosiasia, että meidän on luovuttava kaikesta tästä.

        Elämänilo on ihana asia ja parhaimmillaan elämä on milloin onnellista, milloin levollista ja miksei välillä vähän riehakastakin:-)

        Elämänilo on vain myönteinen asia - elämänjanon buddhalaisuus taas mieltää usein negatiiviseksi takertumiseksi elämään niin että elämä uhkaa jäädä elämättä, ettei tosiasiaa sen rajallisuudesta haluta laskea mieleen; "juostaan karkuun", ollaan työnarkomaaneja tai edetään(?) muuten "sit kun"-meiningillä, aivan kuin vuosia ja tilaisuuksia olisi loputtomasti jäljellä.

        Mutta elämänjanokin voi olla myönteistä, niin kuin esim. edellisessä viestissäni mainitsemieni bodhisattvojen kohdalla, jotka haluavat säilyttää elämänjanonsa tieten tahtoen voidakseen elää ihmisinä ihmisten joukossa, muita palvellen.

        No, eihän tuo ajattelu sitten kristinuskosta paljon poikkea...


    • näy

      viestit

    • rauha

      Viha ja raivo, eikö se ole sitä, että minun mielipidettäni ja vakaumustani ja oikeuttani ihmisenä on nöyryytetty.

      Sanoit tuntevasi raivoa ja vihaa juttujen kohdalla joissa tuomitaan ja syytetään ja haukutaan toisia.

      Tunnet vihaa muiden puolesta, vai onko niin, että nuo "syytökset" jotenkin koskettavat sinua?

      Sinua ärsyttää toisten ehdottomuus ja se, että he katsovat oikeudekseen haukkua toisia päin naamaa.

      Itsekin jossain vaiheessa täällä palstalla surffaillessani koin epätoivoista vihaa , kun asia ei mennyt perille ja oli näitä toivottoman pänkköjä vain omaa katsomustaan oikeana pitäviä.

      Vähitellen tein sen itselleni selväksi, että nuo ovat muiden mielipiteitä ja se ei horjuta minun suhdettani elämänkatsomukseeni ja siihen miten koen ja tunnen Jumala suhteeni.

      En enää "lähtenyt" mukaan riitelu linjalle, että `kuule hei sulla on nyt aivan täysin hukassa tuo juttu`.
      Hyväksyin, että mielipide eroja on ja ihmsiä on monenkaltaisia. Osa ihmistä on valtavan asiallisia ja ystävällisiä, osa taas asiattomia ja ilkeitä. Osa jossain siinä välilllä.

      Todellakin tuntuu välillä, että on hirvittävän suuttuvaa lukea jatkuvaa riitelyä , minun oppi vastaan sinun oppi.

      Olen päässyt tästä "vihan tunteesta" lähinnä siten, että olen ns. nostanut itseni asioiden yläpuolelle. Jos joku käyttäytyy hieman sopimattomasti se ei minussa enää nosta vihan tunnetta lähinnä tulen huvittuneeksi.

      En yksinkertaisesti jaksa enää tuntea vihaa tai muita negatiivisia tunteita näitä keskusteluja lukiessani. Jopa se, että minulle sanotaan täällä suoraan, että olen tyhmä en tunne tuota sanojaa kohtaan vihaa vaan lähinnä sääliä.

      Täällä palstalla olevissa keskusteluissa en enää koe vihastuvani. Tosin arkielämässä on asioita, jotka saattavat nostattaa vihan tunteita ja se mieletäni on tervettä. Vihaa syntyy yleensä siitä jos joku "astuu" aralle tai "omalle kielletylle" alueelle joko sanoin tai teoin.
      Tosin arkielämässä muidenkin "piikittelyt" olen oppinut jättämään omaan arvoonsa, ehkä tuolla piikittelijällä on paha olo tai sitten hän ei ole oikein hienotunteinen, miksi ottaa nokkaansa ja vihata jotain tuon vuoksi.

      Tämän asenne muutoksen vuoksi en enää näe ihmisten olevan kovin tylsiä ja inhottavia vaan ihan mukavia ja leppoisia ihmisiä.

      Tosin on asioita joita kohtaan tunnen vihaa, esimerkiksi en voi tajuta sotia en väkivaltaa en elämän tuhoamista. Noita asioita ajatellessani tai niistä lukiessani nousee vihan tunne esille.

      No viha ja ei vihaa. Ei kukaan voi eikä saakkaan tukahduttaa kaikkia tunteitaan, myös viha on tunne, jonka avulla osaamme alkaa puolustamaan oikeita asioita.

      Saikohan täsätä nyt mitään tolkku?

      • näkyvihin

        vietit etiin


      • näkyvihin

        vietit etiin


    Ketjusta on poistettu 19 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      650
      7987
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      466
      2270
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2186
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1759
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1250
    6. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1236
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      110
      1153
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      843
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      58
      798
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      747
    Aihe