Miten voi nuori, kaunis, älykäs ja elämäniloinen ihminen yhtäkkiä menettää kiinnostuksensa elävään elämään ja sensijaan vain olla huolissaan mitä satuolento ajattelee hänen kaikista tekemisistään?
vastaus:
Hän kaverinsa kautta tapasi fundamentalistikristittyjä, jotka pelottelivat hänet "ottamaan Jeesuksen vastaan".
Onko kellään muulla yhtä ikäviä kokemuksia omasta tuttavapiiristään?
vastaus:
Hän kaverinsa kautta tapasi fundamentalistikristittyjä, jotka pelottelivat hänet "ottamaan Jeesuksen vastaan".
Onko kellään muulla yhtä ikäviä kokemuksia omasta tuttavapiiristään?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voisitko selvittää millä tavoin tämän henkilön elämä on pilalla ? Miten hänen elämänsä on muuttunut käytännössä ?
Lähes kaikki - vähäistä urheilua lukuunottamatta - entiset harrastukset ja kiinnostuksen kohteet jäi, ja nyt hän vain laukkaa tilaisuuksissa, lukee raamattua ja on huolissaan omasta ja läheistensä synneistä ja pelastuksesta aina itkuun asti.
Mielisairaalaankaan ei uskoontulon perusteella valitettavasti pakkohoitoon oteta.
Kauhea kohtalo tuollainen. Kuinka on mahdollista, että uskonnon mieletön huuhaa saa vielä ihmisiä mukaansa? Täydellistä ihmiselämän haaskausta. Pelottelu ja uhkailu on tietääkseni laissa kielletty, mutta uskonnon nimissä sitä saa tehdä rajoituksetta. Kukaan ei puutu vaan asiaa katsotaan jopa hyvällä. Uskovat ovat julmimpia ihmisiä mitä tiedän ja olen tavannut. Ei voi kuin ihmetellä ja valitella.
Olen pahoillani ystäväsi takia.
Uskoa myydään mainonnan parhaiden periaatteiden mukaisesti.Elikkä ensin luodaan tarve:Kohde on perisynnin raskauttama ja täten matkalla suoraan helkuttiin riippumatta siitä miten nuhteettomasti on elänyt.Seuraavaksi voikin sitten myydä omaa tuotetta :kun otat kasteen/herra Jeebuksen "sydämmeen" ja suoritat tarpeelliset riitit ja loitsut voitkin ikuisen piinan sijaan odottaa ikuisuutta taivaassa absoluuttisen entiteetin keskeytymättömän ylistämisen merkeissä(jostakin syystä henkiolennot tuntuvat olevan persoja kehulle).Esim. näin:Olet sinä Jahve hyvä tyyppi kun tuon maaliman loit ja minutkin sinne vähäks aikaa tallustammaan ja sitte tänne tempasit paratiisiin sano,koittihan tuo Saatana minua jallittee van mina kun löin raamatun tiskiin ja hihkasin että tässä ne on Piru semmoset parakraahvit että et sie perkele minnuu höynäytä
niin sillon lähti jotta rikinkatku vain pöllähti.Ottaako hän öylättijä?
Taitaisinko sen itsekään paremmin sanoa.
Löytyyhän niitä kohtalotovereita.Moni vaan ei jaksa enää mainostella fundishistoriaansa.Joidenkin kohdalla vauhti on pysähtynyt vasta mielisairaalassa,toiset taas selvinneet vähemmällä.
Kuinka moni paranee, kuinka moni jää sille tielleen?
Osaatko arvioida?
Opiskelukaverini takertui aikoinaan vanhanaikaiseen hunaja-ansaan: tuli nätti tyttö ja houkutteli. Katsoin vierestä, kun kaveri yritti tasapainotella kahden maailman välissä, mutta eihän se sitten onnistunut. Tuo hunajantarjoaja muuten ei ruvennut suhteisiin kaverini kanssa ollenkaan, ja jatko oli kuulemma platonista ystävyyttä vain ihan kuten minunkin kanssani.
Kaveri kertoi ensin hyvin avoimesti kokemuksistaan ja yritti minuakin saada mukaan "ihan vain meidän illanviettoon". Melko pian hän jo ymppäsi jeesuksia jokaiseen puheenvuoroonsa, oli asia sitten ihan mikä tahansa, ja lopulta hän muuttui hyvin arvostelevaksi kaikkea paitsi oman lahkonsa puuhia vastaan. Suurimman osan ajasta hän hymyili kummallisesti, kiilusilmäisesti, aika samalla lailla kuin ruohoa juuri polttaneet ihmiset. Kun kävin kylässä hänen luonaan viimeisen kerran, saimme aikaan kaveruuden tukahduttaneen kiistan aika höperöin perustein: minä kysyin, onko hänen uskonhaaransa aikuiskaste pätevä, jos vaikka polvi jää veden ulkopuolelle, ja hän vänkäsi vastaan, että kyllä ne kastettavaa veden alle painavat kaverit osaavat asiansa, eikä kuivaa paikkaa jää. "Mitäs jos" ei tullut kuuloonkaan, eikä huumoria suvaittu yhtään.
Yksi muutos kaverissa oli kyllä ihan positiivinen: hän lopetti tupakoinnin. Tuo tapahtui niin, että hän oli ollut menossa johtajien (ei kuulemma pappien) jokaviikkoiseen puhutteluun ja oli noviisina ottanut hermosauhut. Hänen mukana ollut valvojansa (?) oli kysynyt, mahtoikohan Jeesus polttaa, ja kaverini oli tumpannut siihen paikkaan viimeisen kerran.
Törmäsin kaveriin vuosien kuluttua ja havaitsin heti, että lahko oli taakse jäänyttä elämää. Näymme kuitenkin vieraantuneen toisistamme jo niin, etten kysellyt häneltä yksityiskohtia. Kuulin muualta, että aika monta vuotta kaveri joutui viettämään ulkomailla, jotta ero lahkosta onnistui.
Minua askarruttaa se, mikä lahko mahtaa olla kyseessä; kaverini ei ikinä suostunut vastaamaan suoraankaan kysymykseen millään, kiemurteli vain. Sen tiedän, että 90-luvun alussa lahkolla oli Suomessa muutama kymmenen jäsentä, Ruotsissa enemmän ja Moskovassakin oli alkavaa toimintaa; jäseniä ei kuitenkaan ollut Euroopassa muutamaa sataa enempää. Suomessa ei ollut ketään pätevää kastajaa, joten kasteessa oli käytävä Tukholmassa. Kaste tapahtui aina kylpyammeessa ja kohteena olivat aikuiset. Kasteelle pääsi porrastetun koulutuksen jälkeen. Jeesuksesta ja Raamatusta puhuttiin kovasti. Lahkossa oli selvä, tiukka ja moniportainen hierarkia. Mahtaako kukaan tunnistaa, mistä oli kysymys?
ei ole havaintoa, mutta kuulostaa hellareilta. vähän vain modifioituna.
meillä on duunissa 1 pakollinen hellari joka täyttää tämän saman säännön:
"Melko pian hän jo ymppäsi jeesuksia jokaiseen puheenvuoroonsa, oli asia sitten ihan mikä tahansa, ja lopulta hän muuttui hyvin arvostelevaksi kaikkea paitsi oman lahkonsa puuhia vastaan. Suurimman osan ajasta hän hymyili kummallisesti, kiilusilmäisesti, aika samalla lailla kuin ruohoa juuri polttaneet ihmiset."
säälittävää, mutta minkäs teet. tuokin tyyppi oli ihan kiva, mutta nykyään se palvoo vain kuolemaa ja virnuilee.. jotain jos kysyy niin heti heitetään kehiin "jeesus sitä ja tätä" voi perkele sentään.
Kaverini hyppäsi (tai tyrkättiin) siis sinne syvimpään päähän. Minulle oli mysteeri, kuinka niin fiksu ja lujaluonteinen tyyppi alun perin pääsi hurahtamaan, mutta toisaalta nuo samat ominaisuudet hänet lopulta toivat lahkosta poiskin.
Kaikki uskonnot ovat enemmän tai vähemmän arvelluttavia.