Kirkko ja kaupunki -lehti otti kantaa vakavaan asiaan eli syrjintään työpaikoilla.
Asia on vakava. Toisen vakaumusta tulisi kunnioittaa.
Olemmeko me palstan atet työpaikkasyrjijöitä?
Ja toisinpäin: onko joku atte kokenut uskiksen syrjivän itseään?
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=8115&deptid=124&languageid=3&NEWS=1
Asia on vakava. Toisen vakaumusta tulisi kunnioittaa.
Olemmeko me palstan atet työpaikkasyrjijöitä?
Ja toisinpäin: onko joku atte kokenut uskiksen syrjivän itseään?
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=8115&deptid=124&languageid=3&NEWS=1
Vastaukset 16
Vanhimmat
Uskonto ei kuulu työpaikoille. Se on minun mielipiteeni.
Olen ollut työpaikassa, jossa tehtiin vuorotyötä kellon ympäri ja viikonloputkin. Työporukassa yksi adventisti, jolla aina lauantaiat vapaat, koska se on adventistien lepopäivä. Muut tulivat töihin oli arki tai pyhä.
joten miksi sitä ei saisi tuoda esiin työpaikalla siinä missä mitä muuta arvomaailmaa tahansa? Kyllä työpaikoilla suvaitaan viikonlopun ryyppykertomukset, humalassa töihin tulemiset, työntekijöiden syrjähypyt pikkujouluissa jne., mutta jos joku haluaa elää uskonnollisen vakaumuksensa mukaan ja viikonlopun tapahtumia kysyttäessä kertoo käyneensä kirkossa tai jossain jumalanpalveluksessä, häntä ei suvaita?
Jos suvaitsevuuden nimissä suvaitaan kaikkea muuta kuin uskoa/uskontoa, niin silloin kyse ei enää ole suvaitsevaisuudesta. Tällainen asenne mittaa todellista erilaisuuden sietokykyä, sietääkö työyhteisö tai ihminen todellisuudessa erilaista maailmankuvaa edustavan ihmisen ajatusmaailmaa tai arvoja? Vai alkaako se syrjimään tätä erilailla ajattelevaa ihmistä?
Toisaalta olisikin syytä kysyä, että mitkä muut asiat työasioiden lisäksi yleensäkin kuuluvat työpaikoille?
En maininnut sanallakaan, ettei saisi kertoa olleensa kirkossa. Työpaikalla ei vain tarvitse tehdä erityisjärjestelyjä kenenkään uskonnon takia. Ei erityisvapaita ym.
Kai kaikki saavat kertoa tekemisistään sen minkä haluavat.
Uskovaisten tahallaan väärinymmärtämistä taas tuo sinun kirjoituksesi. Marttyyrin osa on niin houketteleva uskovaisille.
"Kyllä työpaikoilla suvaitaan viikonlopun ryyppykertomukset, humalassa töihin tulemiset, työntekijöiden syrjähypyt pikkujouluissa jne., "
Hmm... Puuttuisi vain, että joku olisi tehnyt kaikkea edellä mainitsemaasi juuri uskontonsa velvoittamana...
Minusta työnantajan ja työntekijän sopimus on kahden kauppa, ja esim. muslimityöntekijän on syytä jo työpaikkahaastattelussa tehdä selväksi, että hän muuten pitää sitten lakisääteisten ruoka- ja kahvitaukojen lisäksi myös rukoustauot.
Toisaalta kokemuksesta tiedän, että tupakkamiesten "tupakanmittaisiin taukoihin" on ollut vaikea puuttua, ja vastaavia taukoja ei tupakoimattomille myönnetty.
esimerkin. Ystäväni työkaveri kieltäytyi lakkovahdin hommista, koska se soti hänen uskonnollista vakaumustaan vastaan (jehova), mutta lakkoavustukset kyllä kelpasivat. Arvannet, että siihen suhtauduttiin nurjasti.
Kyllä tämä maailma vaikeaksi paikaksi menee, jos työnantaja velvoitettaisiin ottamaan huomioon jokaisen työntekijänsä uskonnollinen vakaumus ja sovittamaan työntekijän työtehtävä hänen uskonnolliseen vakaumukseensa. Voihan jokainen sopia työnantajansa kanssa työnkuvastaan, mutta jos tehtävä edellyttää vaikkapa lauantaityöpäiviä, niin olisihan se väärin, että työnantaja pakotettaisiin antamaan nämä päivät vapaaksi pelkän uskonnollisen vakaumuksen takia. Jos uskonto kieltää työnteon, niin sitten ei voi tehdä töitä. Turha tässä on alkaa mistään syrjinnästä itkemään.
Miten sitten päätetään kunkin uskonnon painoarvo? Pitääkö minulle tehdä 3-tuntiset työpäivät, koska Pyhä Majava kieltää työskentelemästä pidempään? Saako budhalainen asiaankuuluvat vapaudet?
Kyllä uskonto ja työpaikka täytyy pitää erillään tai sitten täytyy hankkia sellainen työ, joka sopii omaan uskontoon.
Olen samaa mieltä,uskonto ei kuulu työpaikalla vaan se on jokaisen oma asia.Uskonnonvapauslakiin pitäisi kyllä saada jonkulainen muutos ,ettei uskontoa voi käyttää ns."tekosyynä" lomiin ja vapautuksiin.
muslimia. Jos hän tosiaan on sellainen muslimi, jota koraani tarkoittaa, niin ensinnäkään hän ei sovellu palvelualalle, koska muslimimies ei saa katsoa naista silmiin ja toisinpäin.
Hän ei myöskään sovellu urakkatyöhön. Mikään urakkaporukka ei hyvällä katsele tyyppiä, jonka takia urakat kusee.
Ambulanssikuskin työ on myös poissa laskuista. Ajattele vaikka tilannetta, jossa sydänkohtauspotilas pitäisi saada kiireesti sairaalaan ja kuski läväyttäisi kesken ajon mattonsa pientareelle ja kumartelisi Mekkaan päin. Ei hyvä.
Adventisteille ei myöskään sovi vuorotyö, koska heille lauantai on sapatti.
Jos olisin työnantaja, niin en taatusti palkkaisi työntekijää, joka alkaisi vaatia uskontonsa nojalla erivapauksia. Sanoisin hänelle, että sitä en voi tehdä, koska se on ristiriidassa muitten työtekijöiden oikeuksien kanssa. Kohtelun pitää olla tasapuolista.
Ehkäpä voisin sitten ilmoittaa työnantajalleni, että olen tullut Hurlumhei-uskoon ja uuteen uskontooni kuuluu erilaisia rituaaleja kolme kertaa työpäivän aikana, puoli tuntia/kerta.
Asettelisin sitten syöksymattoni toimiston lattialle ja vaikka joogaisin tai ulvoisin siinä tovin... oli sitten asiakkaita tai ei!
sinä yrittää, mutta veikkaisinpa, että kenkää tulisi.
No onhan se tämäkin... Tässä siis kirkko, joka palkkaa työhön ainoastaan kirkon jäseniä töihin motkottaa siitä että uskiksia syrjitään. Nyt on hyvä pitää mielessä se että kirkko on todellakin ainoa instanssi Suomessa joka saa syrjiä ihmisiä uskonnon perusteella. Ja he siis sättivät muita työpaikkoja uskonnollisesta syrjinnästä. Näkevätköhän he itse tuota ristiriitaa...
(Asiasta ihan toiseen, miksiköhän tuon Kirkko&Kaupunki -lehden nettisivujen fontti on tositosipientä, pitää mikroskoopin kera tihrustaa etät mitä siellä oikein sanotaan... Onneks selain osaa Ctrl rulla-näpäpimellä suurentaa tekstiä...)
Kirkon hommiin ei edes pääse, vaikka olisi kristinuskoinen, jos ei kuulu kirkkoon.
Ehkä kirkon pitäisi katsoa peiliin?
Toisaalta, mikä työnantaja ottaa leipiinsä työntekijän, joka ei ole valmis sitoutumaan työnantajan arvoihin? Kirkko on kenties ainoa työnantaja, joka ilmoittaa sen suoraan.
Ei ole tosin kovin pitkää aikaa siitä, kun kunnat edellyttivät (ainakin epäsuorasti) omien työntekijöidensä asumista samassa kunnassa. Joissakin kunnissa vaadittiin varsinkin virassa olevia muuttamaan työpaikkakuntaan, jos halusi päästä sinne töihin. Tässä tietenkin ajettiin verorahojen suuntautumista omaan kuntaan. Olisihan se järkyttävää jos kunnan työntekijän palkasta menisivät verorahat naapurikuntaan...
Pienissä kunnissa saatetaan edelleenkin työhaastattelussa kysyä muuttohalukkuutta ja jos kieltää olevansa halukas muuttamaan, voi melkein sanoa hyvästit työhönpääsylle.
kirkko tosiaan on ainoa, joka voi ilman syrjintäsyytettä poistaa jo hakutilanteessa kirkkoon kuulumattomat. Miksi haudankaivajan pitäisi kuulua kirkkoon? Kysyn vaan.
Suomalaiseen perinteiseen käytöskulttuuriin kuuluu toisen yksityisyyden kunnioittaminen, etenkin ns. "toisen piirin" läheisten, l. opiskelu- ja työtovereiden kesken. Poliittisten ja uskonnollisten mielipide-eroavaisuuksien ei pidä saada vaikuttaa millään tavalla asiahommien hoitoon, joten itse pidän työpaikalla turpani kiinni ideologioista ja kohtuudella odotan ja edellytän sitä myös toisilta.
Se on minulle yks'hailee tekeekö homman muslimi, ateisti, kristitty tai bastet, kunhan tekee. Erikoisetuja en anna enkä myöskään saa.
Työsyrjintä on mahdotonta, kun ei tiedä, mikä se toinen oikein on laatuaan. Salailussa on puolensa ja uteliaisuudella haittansa. ;)
ei kuulu työpaikalle...
Niistä jutellaan muualla, töissä tehdään töitä.
kun meillä ei duunissa annettu kiilusilmäiselle hellarille ylimääräisiä "rukoilu taukoja" ?
:D:D:D