Viimeinen hetki

... ei se siellä vahingossa ollut. Olen ollut kaksi kertaa junan kyydissä kun ihminen on juossut alle. Ensimmäinen harppoi täysiä alle. Ehdin nähdä, mutten voinut uskoa todeksi, että se tulee alle. Toinen seisoi radalla - ja junaa huusi ja jarrutti varmaan minuutin. Sitten hypättiin. Kolina oli melkoinen. Voin totisesti vakuuttaa, ettei siinä junan ensimmäisessä vaunussa ollut mukava tuntia istua, kun palokunta pesi pohjaa. Oli kuulemma äiti ihminen ja jättänyt lastenvaunut viereen. Poliisit vei muksun pois. Oman paniikin keskellä sataprosenttiset sympatiat oli veturinkuljettajien ja rahastajien puolella. Helvetti mitä hommaa.

Tulin juurikin junalla samoihin aikoihin hyvinkäälle, ja näin saman. Aikamoinen järkytys.

Näin myöskin pysähtyneen junan ja poliisit...
Ja ei todellakaan onnellinen ihminen junan alle mene.
Ja olen samaa mieltä, että voi päättää päivänsä muutenkin kuin menemällä junan tai rekan alle. On erittäin ajattelematonta aiheuttaa sivullisille kärsimystä teostaan, jonka on itse päättänyt tehdä.

Kuno kirjoitti:

Näin myöskin pysähtyneen junan ja poliisit...
Ja ei todellakaan onnellinen ihminen junan alle mene.
Ja olen samaa mieltä, että voi päättää päivänsä muutenkin kuin menemällä junan tai rekan alle. On erittäin ajattelematonta aiheuttaa sivullisille kärsimystä teostaan, jonka on itse päättänyt tehdä.

Lue lisää

Ei tietenkään ole mitään ihannoitavaa itsemurhan tekemisessä ylipäätään. Toisaalta ei tässä kukaan tiedä, mitä tuolle ihmiselle oli aiemmin tapahtunut, oliko esimerkiksi joutunut kokemaan jotain todella traumaattista elämässä. Ei nyt sentään ollut aivan aseman kohdalla kaikkien lasten nähtävänä. Ja tuli mieleen myös se Espoon 14-vuotias tyttö. Siltikin, ei mikään voi olla niin hirveätä, ettei siitä voisi selvitä elämään!

toista kokenut kirjoitti:

Ei tietenkään ole mitään ihannoitavaa itsemurhan tekemisessä ylipäätään. Toisaalta ei tässä kukaan tiedä, mitä tuolle ihmiselle oli aiemmin tapahtunut, oliko esimerkiksi joutunut kokemaan jotain todella traumaattista elämässä. Ei nyt sentään ollut aivan aseman kohdalla kaikkien lasten nähtävänä. Ja tuli mieleen myös se Espoon 14-vuotias tyttö. Siltikin, ei mikään voi olla niin hirveätä, ettei siitä voisi selvitä elämään!

Lue lisää

eikä kukaan tiedä, oliko kyseinen henkilö alkoholin alaisena vai selvinpäin..

mietteliäs.. kirjoitti:

eikä kukaan tiedä, oliko kyseinen henkilö alkoholin alaisena vai selvinpäin..

Ei varmaan edes vielä tiedetä kuka se oli, kun ei ole näkynyt mitään uutista. Laitatien kulkija, epätoivoinen nuori...?

tietää kirjoitti:

Ei varmaan edes vielä tiedetä kuka se oli, kun ei ole näkynyt mitään uutista. Laitatien kulkija, epätoivoinen nuori...?

Joo, minäkin näin osan tapahtumaa; yhtäkkiä eilen ohitseni meni useita ambulansseja, paloautoja ja poliisiautoja ja sitten katsoin sillalta alas auton ratista rautatieaseman ratakiskoille, jossa oli verisiä lihamöykkyjä siellä täällä ja joku työntekijä keräili niitä lihakimpaleita pitkillä pihdeillä ja joku peitti siinä samalla osaa ruumiista valkoisen lakanan alle, joka meni samantien kuitenkin veriseksi uudestaan ja uudestaan;ambulanssien ja palokunnan sireenit vaikenivat heti tultuaan paikalla; sitten seurasi pitkä odotus, kun yleisö ja viranomaiset odottivat, että ruumiin palaset vietäisiin pois ja lopulta tuli lääkintävahtimestarin auto sairaalasta ja itsekin parkkeerasin auton järkyttyneenä lähituntumaan, -ja kyllä siinä monen hymy hyytyi ja tuntui, kuin olisi aika pysähtynyt hetkeksi -lääkintävahtimestareiden kantaessa ruumista ratakiskoilta autoon vietäväksi ruumishuoneelle eikä enää paluumatkalla sairaalaan pillit soineetkaan, vaan kun aukaisin auton radion, kaikui radiosta sattumalta ilmoille laulu: "I´am sorry, -sorry for"...; ja paradoksaalisesti kaikki tapahtui nyt, kun kevät on kauneimmillaan ja puhkeamassa kukkaan; eikö nyt sitä vastoin pitäisi olla juuri kauneinta ja onnellisinta aikaa? Kieltämättä tippa tuli linssiin kaikkea tätä kauhua katsellessa; -ja niin raaka oli tekotapa, ettei sitä toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle, jos sellaista olisi...

Mariah kirjoitti:

Joo, minäkin näin osan tapahtumaa; yhtäkkiä eilen ohitseni meni useita ambulansseja, paloautoja ja poliisiautoja ja sitten katsoin sillalta alas auton ratista rautatieaseman ratakiskoille, jossa oli verisiä lihamöykkyjä siellä täällä ja joku työntekijä keräili niitä lihakimpaleita pitkillä pihdeillä ja joku peitti siinä samalla osaa ruumiista valkoisen lakanan alle, joka meni samantien kuitenkin veriseksi uudestaan ja uudestaan;ambulanssien ja palokunnan sireenit vaikenivat heti tultuaan paikalla; sitten seurasi pitkä odotus, kun yleisö ja viranomaiset odottivat, että ruumiin palaset vietäisiin pois ja lopulta tuli lääkintävahtimestarin auto sairaalasta ja itsekin parkkeerasin auton järkyttyneenä lähituntumaan, -ja kyllä siinä monen hymy hyytyi ja tuntui, kuin olisi aika pysähtynyt hetkeksi -lääkintävahtimestareiden kantaessa ruumista ratakiskoilta autoon vietäväksi ruumishuoneelle eikä enää paluumatkalla sairaalaan pillit soineetkaan, vaan kun aukaisin auton radion, kaikui radiosta sattumalta ilmoille laulu: "I´am sorry, -sorry for"...; ja paradoksaalisesti kaikki tapahtui nyt, kun kevät on kauneimmillaan ja puhkeamassa kukkaan; eikö nyt sitä vastoin pitäisi olla juuri kauneinta ja onnellisinta aikaa? Kieltämättä tippa tuli linssiin kaikkea tätä kauhua katsellessa; -ja niin raaka oli tekotapa, ettei sitä toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle, jos sellaista olisi...

Lue lisää

Ei tämän ketjun tarkoitus kai ollut mässäillä yksityiskohdilla... Edellisen kirjoittaja ei ole ollut edes paikalla, millä nyt tuskin on väliäkään. Mutta kai hyvinkääläiset on tottuneet tällaiseen, kun rata menee keskellä kaupunkia; olisiko ollut toinen tapaus oman asumisen aikana.

sanoisin kirjoitti:

Ei tämän ketjun tarkoitus kai ollut mässäillä yksityiskohdilla... Edellisen kirjoittaja ei ole ollut edes paikalla, millä nyt tuskin on väliäkään. Mutta kai hyvinkääläiset on tottuneet tällaiseen, kun rata menee keskellä kaupunkia; olisiko ollut toinen tapaus oman asumisen aikana.

Lue lisää

Täytyykö hommata joku kriisiryhmä apuun sillalla tuijottaville , kun joku onneton syöksyy junan eteen itsemurha tarkoituksessa.
Muuttaako oikeasti asiaa, jos se tehdään jossain muualla hiljaisuudessa?
Tietääkseni Hyvinkäälläkin tapahtuu itsemurhia harvaseviikko, eikä kukaan välitä yhtään mistään mitään.
Miettikää sitä, otatteko silmälaput ja korvatulpat pois, vai laitatteko ne päälle??

Mautonta kirjoitti:

Täytyykö hommata joku kriisiryhmä apuun sillalla tuijottaville , kun joku onneton syöksyy junan eteen itsemurha tarkoituksessa.
Muuttaako oikeasti asiaa, jos se tehdään jossain muualla hiljaisuudessa?
Tietääkseni Hyvinkäälläkin tapahtuu itsemurhia harvaseviikko, eikä kukaan välitä yhtään mistään mitään.
Miettikää sitä, otatteko silmälaput ja korvatulpat pois, vai laitatteko ne päälle??

Lue lisää

Jos satut paikalle, niin harvoimpa tiedät kaikkea asiaan liittyvää heti laakista, "kotkan perspektiivistä". Minusta osoittaa luontaista inhimillistä suhtautumista huolestua ja prosessoida asiaa. Tässä on nyt se ero, että mitä ikinä tapahtuikaan - kukaan tuskin TIETÄÄ (!!?) oliko kysessä itsemurha, niin se oli NÄKYVÄ kymmenille ihmisille. Kuolema on niin kliininen käsite nykyajan ihmiselle, että on vain terve herätys huomata, ettei kaikki kestä tosiaankaan ikuisesti.

Ihminen voi tosiaan olla myös kriisitilassa jonkin aikaa, jos aihe henkilökohtaisesti on herkkä.

Turha syyllistää että olisi silmälaput ja korvatulpat; sano miten voit huolestua ihmisestä joka murehtii omien seiniensä sisällä, ja miten hänet voi kohdata? No, netissä ehkä, paino sanalla ehkä...

linda nj kirjoitti:

Jos satut paikalle, niin harvoimpa tiedät kaikkea asiaan liittyvää heti laakista, "kotkan perspektiivistä". Minusta osoittaa luontaista inhimillistä suhtautumista huolestua ja prosessoida asiaa. Tässä on nyt se ero, että mitä ikinä tapahtuikaan - kukaan tuskin TIETÄÄ (!!?) oliko kysessä itsemurha, niin se oli NÄKYVÄ kymmenille ihmisille. Kuolema on niin kliininen käsite nykyajan ihmiselle, että on vain terve herätys huomata, ettei kaikki kestä tosiaankaan ikuisesti.

Ihminen voi tosiaan olla myös kriisitilassa jonkin aikaa, jos aihe henkilökohtaisesti on herkkä.

Turha syyllistää että olisi silmälaput ja korvatulpat; sano miten voit huolestua ihmisestä joka murehtii omien seiniensä sisällä, ja miten hänet voi kohdata? No, netissä ehkä, paino sanalla ehkä...

Lue lisää

Jonkin aikaa Hyvinkäältä poissa olleena luin järkyttyneenä tätä "uutisointia" palstalta ihan sattumalta..

Monelle on varmaan aika terapeuttista kirjoittaa jopa yksityiskohtia myöten tuntojaan jonnekkin; jos hyvinkääläisillä on olemassa lähes tämä ainoa palsta, minusta ihan ymmärrettävää, ellei osaa hakea kriisiapua. En todellakaan toivoisi kenenkään kohtaavan noin hurjaa näkyä, kyllä sitä eri tavoilla on pakko kelata, se sallittakoon.

Vakava paikka monelle kirjoitti:

Jonkin aikaa Hyvinkäältä poissa olleena luin järkyttyneenä tätä "uutisointia" palstalta ihan sattumalta..

Monelle on varmaan aika terapeuttista kirjoittaa jopa yksityiskohtia myöten tuntojaan jonnekkin; jos hyvinkääläisillä on olemassa lähes tämä ainoa palsta, minusta ihan ymmärrettävää, ellei osaa hakea kriisiapua. En todellakaan toivoisi kenenkään kohtaavan noin hurjaa näkyä, kyllä sitä eri tavoilla on pakko kelata, se sallittakoon.

Lue lisää

Mitä vitun kriisiapua? TV näyttää uutisissa ihan samanlaista kauhuteatteria joka ilta jostain päin maailmaan. Ei sitä sota-aikaankaan ollut mitään kriisiapuja tarjolla vaikka olisi ehkä tarvittu. Niin sitä vain ihmiset kuitenkin ajan myötä selvisivät. Nykyään ollaan jonkun kriisityöntekijöiden lässytystä ja masennuslääkkeitä tyrkyttämässä lähestulkoon kaikissa vähänkin ikävämmissä asioissa.

Itse teko ja sen toteutustapa oli hyvin itsekäs, mutta se on vain tätä nykymaailman todellisuutta. Se on yksinkertaisesti vain hyväksyttävä ja siihen ei mitkään kriisiavut auta. Ainoa asia mikä auttaa on aika.

Vakava paikka monelle kirjoitti:

Jonkin aikaa Hyvinkäältä poissa olleena luin järkyttyneenä tätä "uutisointia" palstalta ihan sattumalta..

Monelle on varmaan aika terapeuttista kirjoittaa jopa yksityiskohtia myöten tuntojaan jonnekkin; jos hyvinkääläisillä on olemassa lähes tämä ainoa palsta, minusta ihan ymmärrettävää, ellei osaa hakea kriisiapua. En todellakaan toivoisi kenenkään kohtaavan noin hurjaa näkyä, kyllä sitä eri tavoilla on pakko kelata, se sallittakoon.

Lue lisää

Ei oo totta. Ihmiset täällä pohtii kuinka järkyttävän näköistä tuo touhu oli ja junan alle hypänneellä "ei varmaan ollut hyvä olla". Mietitte jotain joka on jo palasina. Eikä sinne ole pakko mennä varta vasten tirkistelemään jos tekee niin pahaa. Useimpia tänne kirjoittaneita ei näytä kuitenkaan huolestuttavan yhtään mikä on sen junan kuljettan fiilis tällä hetkellä, mitä hän ajattelee kun palaa junan ohjaimiin ensimmäistä kertaa tapahtuman jälkeen.

justiinsa kirjoitti:

Mitä vitun kriisiapua? TV näyttää uutisissa ihan samanlaista kauhuteatteria joka ilta jostain päin maailmaan. Ei sitä sota-aikaankaan ollut mitään kriisiapuja tarjolla vaikka olisi ehkä tarvittu. Niin sitä vain ihmiset kuitenkin ajan myötä selvisivät. Nykyään ollaan jonkun kriisityöntekijöiden lässytystä ja masennuslääkkeitä tyrkyttämässä lähestulkoon kaikissa vähänkin ikävämmissä asioissa.

Itse teko ja sen toteutustapa oli hyvin itsekäs, mutta se on vain tätä nykymaailman todellisuutta. Se on yksinkertaisesti vain hyväksyttävä ja siihen ei mitkään kriisiavut auta. Ainoa asia mikä auttaa on aika.

Lue lisää

Ajat muuttuu. Nykyään osataan hoitaa ihmistä myös henkisesti. "Kriisiapu" kuulostaa pahemmalta kuin on, mutta jos oikeasti näkee lihanpaloja tutun kulkureitin yhteydessä, kyllä sitä mielestäni ihan oikeutetusti voi, ja kannattaa kelata. Siinä ei ole mitään häpeämistä. Telkkarissa on kaukosäädin, ainakin meillä, jota käyttämällä voi valita, katsooko sitä kauhuteatteria, vai ihan vaan kauniita ja rohkeita. Normielämässä näitä valintoja ei voi tehdä.

Itsemurhaa en puolustele, olet oikeassa siinä, että se on itsekäs teko. Tapauksen yksityiskohtia tuntematta en lähtisi tuomitsemaan, toivon, että tämä ihminen sai elää hyvän elämän.

etw kirjoitti:

Ei oo totta. Ihmiset täällä pohtii kuinka järkyttävän näköistä tuo touhu oli ja junan alle hypänneellä "ei varmaan ollut hyvä olla". Mietitte jotain joka on jo palasina. Eikä sinne ole pakko mennä varta vasten tirkistelemään jos tekee niin pahaa. Useimpia tänne kirjoittaneita ei näytä kuitenkaan huolestuttavan yhtään mikä on sen junan kuljettan fiilis tällä hetkellä, mitä hän ajattelee kun palaa junan ohjaimiin ensimmäistä kertaa tapahtuman jälkeen.

Lue lisää

Valitettavasti useimmat junankuljettajat joutuvat Suomessa kokemaan itsemurhan tekijän. Heille järjestää työnantaja debriefingiä, kuten asiaan kuuluu.

Pistäähän se miettimään, miten nämä maan hiljaiset voivat jäädä kaikilta niin näkymättömiksi. Itse ainakin ajattelen ihmistä, joka oli ihan yhtä elävä kuin sinä tai minä vielä viikko sitten. Ja uskokaa tai älkää, kuoleman kohtaaminen oli merkittävä kokemus, jonka muistaa loppuelämänsä.

justiinsa kirjoitti:

Mitä vitun kriisiapua? TV näyttää uutisissa ihan samanlaista kauhuteatteria joka ilta jostain päin maailmaan. Ei sitä sota-aikaankaan ollut mitään kriisiapuja tarjolla vaikka olisi ehkä tarvittu. Niin sitä vain ihmiset kuitenkin ajan myötä selvisivät. Nykyään ollaan jonkun kriisityöntekijöiden lässytystä ja masennuslääkkeitä tyrkyttämässä lähestulkoon kaikissa vähänkin ikävämmissä asioissa.

Itse teko ja sen toteutustapa oli hyvin itsekäs, mutta se on vain tätä nykymaailman todellisuutta. Se on yksinkertaisesti vain hyväksyttävä ja siihen ei mitkään kriisiavut auta. Ainoa asia mikä auttaa on aika.

Lue lisää

"Ei sitä sota-aikaankaan ollut mitään kriisiapuja tarjolla vaikka olisi ehkä tarvittu. Niin sitä vain ihmiset kuitenkin ajan myötä selvisivät."

Niinköhän on selvitty - näkemällä painajaisia 60 vuotta? Tuntemani ryhmänjohtaja Kannakselta ei uskalla mennä lainkaan metsään, ei edes omalle kesämökilleen. Sotien jälkeenhän oli mentaliteetti, että asioista ei saanut puhua, vaan ne haudattiin ja haluttiin viedä kansakunta uutta päin. Tuoreessa kirjassa saksalainen "vertaisnatsi" joka vei juutalaisia kaasukammioon, kertoo, ettei kukaan edes uskonut jos yritti kertoa julmuuksista.

Tämän päivän ihmisellä on lukuisia mahdollisuuksia kohdata itseään henkisesti ja päästä yli asioista, joita jokainen kantaa enempi tai vähempi. Eräs johtava asiantuntija sanoi kerran, jokaisen ihmisen mielenterveys vaihtelee eri elämänvaiheissa. "Hullu" sai asteikolla pisteitä 50, "täysin päästään terve" 100 ja "normaali" ihminen noin 80! Ei siinä ole mitään sen ihmeellisempää.

Juuri näin.

Tämä on päivänselvä asia kaikille, kotka tajuavat aiheesta mitään.