Kerro totuus !

Olen tyhmä...Rakastuin sinuun.En usko,että se loppujen lopuksi oli todellista.Miksi silloin istuisin tässä yksin kirjoittamassa tätä?Ainoa,mikä oli todellistra minulle,oli suunnaton kaipuu,lohduton tuska yksinäisyyden keskellä.Jos se oli "todellista",elän mieluummin harhan vallassa.Ehkä silloin voisin joskus olla rohkea,elää elämää,olla onnellinen.Miten paljon olisin tahtonut jakaa kanssasi,kertoa sinulle.Mutta ainoa mihin pystyn,on tämä viesti,jota et koskaan luultavasti edes lue.Niin sekaisin elämän reunalla.

tumma kirjoitti:

Olen tyhmä...Rakastuin sinuun.En usko,että se loppujen lopuksi oli todellista.Miksi silloin istuisin tässä yksin kirjoittamassa tätä?Ainoa,mikä oli todellistra minulle,oli suunnaton kaipuu,lohduton tuska yksinäisyyden keskellä.Jos se oli "todellista",elän mieluummin harhan vallassa.Ehkä silloin voisin joskus olla rohkea,elää elämää,olla onnellinen.Miten paljon olisin tahtonut jakaa kanssasi,kertoa sinulle.Mutta ainoa mihin pystyn,on tämä viesti,jota et koskaan luultavasti edes lue.Niin sekaisin elämän reunalla.

Vai niin! Nyt ajattelet noin!
Muistatko miten todellista se oli mulle?
Mulla ei ole täällä harhoja vaan todellista totta, elämää. Eikä elämän eläminen ole enään rohkeuden kysymistä vaan jaksamista .. yksin, kun sinä siellä et uskalla edes vastuuta kantaa.

tumma kirjoitti:

Olen tyhmä...Rakastuin sinuun.En usko,että se loppujen lopuksi oli todellista.Miksi silloin istuisin tässä yksin kirjoittamassa tätä?Ainoa,mikä oli todellistra minulle,oli suunnaton kaipuu,lohduton tuska yksinäisyyden keskellä.Jos se oli "todellista",elän mieluummin harhan vallassa.Ehkä silloin voisin joskus olla rohkea,elää elämää,olla onnellinen.Miten paljon olisin tahtonut jakaa kanssasi,kertoa sinulle.Mutta ainoa mihin pystyn,on tämä viesti,jota et koskaan luultavasti edes lue.Niin sekaisin elämän reunalla.

kuule luvin näitä viestijä tuosa sinun kirjoituksesa on syvälisijä tuntoja tunut kokevan aika syvijä tunteita sitä ihmistä kohtan sinun täyty kertova noista tunteista hänele totahan sinnä tunet hänet niin hyvin että pysty kertoman koska tuomoiset tunte on raskaita ja kulutavija . rohkaisen sinuva kertoman tuntesi varovasti loukamata itsejäsi

anteeksi, että olen pa*kahousu, enkä uskalla tulla sanomaan sulle päin naamaa, miten ihana oot. Mä pelkään, että sä naurat mulle. Eikö ookkin tyhmää ?

Minäpä vaan ;) kirjoitti:

anteeksi, että olen pa*kahousu, enkä uskalla tulla sanomaan sulle päin naamaa, miten ihana oot. Mä pelkään, että sä naurat mulle. Eikö ookkin tyhmää ?

Miksi olisi syytä nauraa?Mä en ainakaan nauraisi,koska se,että joku tulisi mulle juttelemaan,olisi ihan kiva juttu...voihan sitä jutella niitä näitä-ei oo pakko heti tunnustaa ihastumistaan...kyllä sen muutenkin paistaa läpi...ja ehkä sitä ei just sen takia viitti tulla juttelemaankaan,vai mitä??Sekö se on se syy?

mimmi kirjoitti:

Miksi olisi syytä nauraa?Mä en ainakaan nauraisi,koska se,että joku tulisi mulle juttelemaan,olisi ihan kiva juttu...voihan sitä jutella niitä näitä-ei oo pakko heti tunnustaa ihastumistaan...kyllä sen muutenkin paistaa läpi...ja ehkä sitä ei just sen takia viitti tulla juttelemaankaan,vai mitä??Sekö se on se syy?

Niin, mua pelottaa ihan vietävästi edes ajatella puhumista mun ihastukselle saati sitten tehdä niin käytännössä =) mua pidettäis n. 100 kertaa hullumpana, kun nyt.