Oli tosi terapeuttista kuulla, että muillakin on ollut samanlaisia kokemuksia ja sekoiluja kui itsellä ja että sitä tapahtuu vähän joka lahkossa jajopa kristityissä ryhmissä. Erosin muutama vuosi sitten pienestä ryhmästä, joka näin jälkeenpäin ajateltuna oli lahko toimintaperiaatteiltaan, vaikka virallinen oppi oli Raamatusta. On ollut tosi tärkeää saada puhua ja purkaa kaikkia kipeitä kokemuksia. Kun asioista puhutaan, ne tulevat näkyviksi ja niihin saa otteen. Törkeintä oli tietysti, että kun rauhassa halusin erota ja siirtyä toiseen srk:aan, se ei käynytkään. Koko uskoni mitätöitiin, päätöksentekokykyni omasta sielustani, minua peloteltiin saatanalla ja lopulta vietiin koko ihmisarvo. En olisi ikinä uskonut, että rakkaat uskon rinnallakulkijani voivat reagoida näin törkeästi, kun halusin vain syvempään uskoon. Kaikista haavoista huolimatta Jumalalta tuleva rakkaus kantoi ja jaksoin uskoa, että sittenkin kannattaa taistella tiensä ahtaasta uskosta avarampaan. Koko taistelun Jumala oli kanssani, on hoitanut ja hoitaa haavojani ja uudessa uskonyhteydessä saan hengittää ja iloita ilman syyllistämistä yms. Mutta on todella tarpeellista saada kuulla, että muillakin on samankaltaisia kokemuksia ja saada korjaavia kokemuksia. Olen Jumalan rakas ja vain Hän määrittelee arvoni, olen pelastettu. Elämä jatkuu.
Katsoitteko
TV 7:sta Uskontojen uhrit-k...
3483
0Äänestä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hienoa että oot selviämässä. Mäkin olen toipumassa hengellisestä väkivallasta. Nyt on järkyttävää ajatella, missä on tullut oltua mukana. Joka päivä olen kiitollinen siitä, että oon päässyt pois.
Mutta sitä vaan mietin, miksi joidenkin sallitaan eksyä. Miksi joitakin vilpittömiä viedään harhaan ja viedään ehkä rahat, rikotaan persoonallisuus ja henkilökohtaiset rajat, pilataan Jumala suhde. Mikä tarkoitus Jumalalla on tässä? Onhan minulla toki se vastuu - itsepä menin harhaan enkä totellut omantunnon ääntä joka varoitti useasti, tuntui ahdistavalta ja jotenkin vastenmieliseltä monet opit ja askeleet joita painostettiin ottamaan. Kai rakastin enemmän ihmisten, opettajien ja sielunhoitajien ja paimenien suosiota kuin Jumalan. Luulin vaan että se on Jumala, joka vaatii minulta sitä ja tätä ja vie siihen suuntaan, johon en halua. Mutta tuntuu silti että turhaa kaikki, monta monta vuotta hukkaan ja nyt saa koota itkien palasia siitä, mikä ehkä on minuuteni.
paljon merkittävää, kun on siirtynyt alistetun roolista siihen vaiheeseen, että alkaa uskaltaa katsoa omaa hyvinvointia ja oman kuolemattoman sielunsa kohtaloa, ja irtautuu sairaasta yhteisöstä. Jo se on vaatnut pitkän prosessin ja siitä vain eteenpäin. Itse ajattelin, että Jumalalla on kaikelle määrämitta. Kun se tulee täyteen(kun on huutanut Jumalaa avuksi), on Jumalan aika puuttua asioihin, ja tie avautuu eteenpäin. Tietysti itse on jo ollut sopivasti rikki ennakkoon, jotta on antanut alistaa itsensä epäterveisiin kuvioihin , kun on etsinyt turvaa, ystäviä, apua jne. Eikä ole nähnyt kokonaisuutta tietenkään. Pian onkin jo sopivasti vankilassa ja luulee, että elämä on tällaista. Mutta samalla on ollut tietysti koetuksissa ja elämä jatkuu uudessa vaiheessa. Ainakin sinisilmäisyys ja sokea luottamus ihmisiin, että he tietävät kaiken ja haluavat parastani, karsiutuu. Oppii katsomaan Jumalaan, oppii luottamaan omaan sisimpään ja sitä kautta vahvistuu. Katso keskustelu tuolta alempaa "Onko joku eronnu vapiksesta...".
tuntemaan Raamatun Jumalaa, ja sitä kautta löytää sen, kuka minä olen Jumalan silmissä, siis totuus tekee vapaaksi. Vähitellen ei enää ota vastaan lahkojen ja sairaiden tunnesiirtoja ja epäileviä vihjailuja, tietää, etteivät ne ole Jumalan totuutta minusta. Minäkin olin vuosia kuin joku epäilyksenalainen rikollinen srk:n johtajan edessä. Hän sai kaivettua syyllisyyden minusta, joka värjäsi kokonaan ajatusmaailmani ja ainoa toimiva tapa oli mielistellä häntä, eikö ole järkyttävää. Ja luulin, että Jumala on kyttä kuten oli johtajan mielestä. Minut siis johdettiin harhaan monin tavoin. Nyt saan opetella yksinkertaista rakkaudellista uskoa. Uskonyhteys pitää olla sekä monenlaisia ystäviä, muuten ei tällaista prosessia jaksa.