Toisen maailmansodan alettua syksyllä 1939 oli Stalin hyvillään. Hän oletti sodasta ensimmäisen maailmansodan kaltaista pitkää näännytyssotaa Saksan ja Ranskan välillä jota britit avustaisivat. Näinä vuosina Stalin hioisi armeijansa iskukykyä ja hyökkäisi joskus 1942-43 heikentyneen Saksan selustaan. Samalla reissulla saataisiin itä ja länsi-Eurooppa hänen valtaansa.
Talvisodan mahdollinen länsiapua olisi voinut vaarantaa kaiken tämän. Tai näin hän ainakin pelkäsi, syystä vai syyttä? Eihän lännen avulla Suomelle olisi ollut mitään merkitystä, kyllä Suomi olisi kesään 1940 vallattu mutta Stalinin kauhukuva lienee ollut että Hitler ja länsi tekisivätkin rauhan ja Aatu suuntaisikin katseensa itään. Tämän takia hänelle tuli kiire sopia rauha Suomen kanssa.
Mikäli Stalin olisi ollut Hitlerin tapainen uhkapeluri olisi hän keväällä 1940 jatkanut hyökkäystään ja valloittanut koko Suomen. Mikään mahti maailmassa ei olisi sitä voinut estää. Mutta olisivatko Ranska ja Englanti lähteneet Suomen takia sotimaan Neuvostoliittoa vastaan onkin jo toinen juttu. Eiköhän heillä ollut aivan tarpeeksi vastusta jo Saksassa, ei mitään järkeä hommata itselleen uutta ison vihollista.
Talvisodan rauhasta saamme osaltaan kiittää Stalinin varovaista luonnetta, hän tahtoi minimoida riskit. Hitler oli aivan toisenlainen ja miten hänelle sitten kävikään kun riskit realisoituivat...
Talvisodan mahdollinen länsiapua olisi voinut vaarantaa kaiken tämän. Tai näin hän ainakin pelkäsi, syystä vai syyttä? Eihän lännen avulla Suomelle olisi ollut mitään merkitystä, kyllä Suomi olisi kesään 1940 vallattu mutta Stalinin kauhukuva lienee ollut että Hitler ja länsi tekisivätkin rauhan ja Aatu suuntaisikin katseensa itään. Tämän takia hänelle tuli kiire sopia rauha Suomen kanssa.
Mikäli Stalin olisi ollut Hitlerin tapainen uhkapeluri olisi hän keväällä 1940 jatkanut hyökkäystään ja valloittanut koko Suomen. Mikään mahti maailmassa ei olisi sitä voinut estää. Mutta olisivatko Ranska ja Englanti lähteneet Suomen takia sotimaan Neuvostoliittoa vastaan onkin jo toinen juttu. Eiköhän heillä ollut aivan tarpeeksi vastusta jo Saksassa, ei mitään järkeä hommata itselleen uutta ison vihollista.
Talvisodan rauhasta saamme osaltaan kiittää Stalinin varovaista luonnetta, hän tahtoi minimoida riskit. Hitler oli aivan toisenlainen ja miten hänelle sitten kävikään kun riskit realisoituivat...
Vastaukset 79
Vanhimmat
Unohdat oleellisen. Saksa ja NL olivat 23.8. 1939 laatimansa sopimuksen perusteella samalla puolella. Eivät länsimaat uskaltaneet riskeerata sotaa tämän liiton kanssa, jolla oli moninverroin sotakapasiteettia koko muuhun maailmaankin verraten.Tarkoitus oli vain miehittää malmirata Ruotista Norjaan ja estää Saksaa saamasta Ruotsin malmia. NL ei olisi siitä suuttunut.
Tilanne oli molemmille niin edullinen, että Stalin ei millään uskonut Hitlerin hyökkäävän NL:oon. Pieleenhän se menikin, kuten tiedämme.
Miksi Stalin ei jatkanut talvisotaa muutamaa kuukautta, olisi saanut koko Suomen vallattua? Itsekään en usko että länsi olisi Suomen takia sotaan lähtenyt mutta varovainen Stalin pelkäsi että länsi tekisikin rauhan Hitlerin kanssa ja tämä hyökkäisi Neuvostoliittoon. Stalin oli hyvin tietoinen siitä että yhteenotto Hitlerin kanssa olisi edessä ennemmin tai myöhemmin. Hän tahtoi että se olisi myöhemmin, joskus 1942-43. Luuli että Ranska kestäisi siihen saakka, Saksa/länsi olisi silloin pitkän sodan väsyttämä. Silloin olisi vereksen puna-armeijan aika iskeä Saksaan.
Toisin kuiten kävi. Ranskan nopea antautuminen olisi Stalinille suuri järkytys.
Stalin tunsi olevansa Leninin ohella olevansa itsenäisen Suomen isä ja tunnustaja. Lisäksi tapasivathan hän ja Lenin ensimmäisen kerran Tampereella. Nämä psykologiset tekijät lienevät syynä että loogista Suomen valloitusta ei tehty. Kuitenkin todennäköisesti NL:n tiedustelu oli selvillä 30-luvun puolivälistä alkaneista operaatio Barbarossan valmisteluista. Ja saksalaisten kenraalien 30-luvulla toistuvista tutkimusmatkoista Suomen itärajalla. Stalinin omapäisyys melkein aiheutti natsismin voiton.
asiat eivät Stalin mielessä olleet paskankaan arvoisia. Talvisodan miehitys vältettiin itsepintaisella puolustustaistelulla, jolla saatiin aikaa siihen saakka kun Stalin luuli, että länsi avustaa Suomea. Jatkosodassa lopullinen tappio vältettiin vähän samoin perustein. 44 kesähyökkäys onnistuttiin pysäyttämään ja Stalin tiesi, että Suomen valloittamiseen tarvittaisiin moninkertaiset voimat, jotka olisivat poissa etelän tärkeilta sotanäyttämöiltä.
oli Ohto Mannisen mukaan sen verta ruosteessa sillä hetkellä, että hän tosiaan luuli, että Englantilaiset ja Ranskalaiset olisivat oikeasti olleet tulossa Suomen avuksi. Tiedotus Stalinille oli sekin oman propagandan vankina ja vanjalle kävi virhe.
Vaikka Englanti ja Ranska olisivat kumpainenkin lähettäneet muutaman divisioonan ei sillä sodan lopputulokseen olisi ollut mitään merkitystä mikäli Stalin sitä olisi jatkanut. Ei häneltä miehet olleet lopussa!
sotaan brittien ja ranskalaisten kanssa. Hän oli varovainen. Kukaan ei vielä helmikuussa 1940 tajunnut, että länsivaltojen armeijat eivät ole kovin kummoiset. Briteillä oli mahtavat näytöt takanapäin ja niitä varmasti yliarvioitiin niin kauan kuin oli phoney war.
Stalin saattoi toimia kulloinkin järkevällä tavalla, koska hänen ei tarvinnut vastata äänestäjille. Esimerkiksi liitto Saksan kanssa oli venäläisille suuri järkytys, mutta propagandakoneisto syötti sen kansalle suurena voittona.
Pietari Suuren rajan voitiin selittää olevan ratkaisu Leningradin turvallisuudelle.
Lienee ollut myös niin, että Saksa antoi ymmärtää rauhan olevan jo paikallaan. Englanti ja Ranskahan tulivat sitten Norjaan keväällä, kun Saksa hyökkäsi.
päätekijät. Varmastihan sitä ei voida tietää, mitä Stalinin päässä liikkui, varsinkin kun itänaapurin arkistopolitiikka on sitä mitä on.
Stalin varmasti laskelmoi, ettei kannattanut suututtaa potentiaalisia länsiliittolaisia Englantia ja Ranskaa. Niiden apu olisi tärkeää jotta Saksaa vastaan voisi käydä kahdella rintamalla.
Stalin halusi olla riskeeraamatta näiden poliittista tukea. Pelkäsikö hän niiden sotilaallista voimaa? Ehkäpä ei.
Joka tapauksessa Stalin ei voinut tietää miten pihalla Englanti ja Ranska olivat Suomen suhteen, kuten Jukka Nevakivi kirjassaan "Apu jota ei annettu" esittää.
Millainen oli ao. maiden Suomen-politiikka talvisodan alla? Nevakiven kirjan luettuaan voi olla tätä mieltä: ei mikään! Sellaista ei ollut!
" Talvisodan mahdollinen länsiapua olisi voinut vaarantaa kaiken tämän. Tai näin hän ainakin pelkäsi, syystä vai syyttä? Eihän lännen avulla Suomelle olisi ollut mitään merkitystä, kyllä Suomi olisi kesään 1940 vallattu mutta Stalinin kauhukuva lienee ollut että Hitler ja länsi tekisivätkin rauhan ja Aatu suuntaisikin katseensa itään. "
Tilantee herraksi tuli Saksan ilmavoimien komentaja
Herman Göring joka neuvoi VAIN Suomea tekemään rauhan Neuvostoliiton kanssa.
Näin kaikki tapahtui.
Göringin neuvoo Suomea ja CCCP:tä
NAKKARILLA
Tapahtui nakkijonossa Bulevardin kulmalla lähellä Coiffeurin parturia .
Nakki jonossa alkoi eräs iso korsto piestä pienempää ja heikompaa ,väittäen miehen uhkaavalla käytöksellään saattavan olla jotain hänen terveydelleen vaarallista tarkoitusta. Korston auto oli parkissa mittarilla kadun toisella puolella.
Nyt tuolta autosta alkaa sadella neuvoja tuolle alakynteen jääneelle pikkumiehelle: ” Tee nyt sovinto pikku äijä heti, tai se pieksee sinut hengiltä ”. Neuvon antaja on tämän ison korston auton kuljettaja, joka oli hankkiutunut sopimus kuljettajaksi korstolle.
Jo aiemmin oli alakynnessä pieni heiveröinen mies pyytänyt korstoa lopettamaan hakkaamisen, ja tarjonnut sovinnon kättä ilman minkäänlaista tulosta, oli kuin kuuroille korville olisivat pyynnöt menneet. Päinvastoin pyynnöistä välittämättä heitti vielä takkinsa vielä pois ja etsi kättä pitempää jolla nyt loppuvaiheessa alkoi tosissaan pieksää miestä.
Mutta nyt tilanne muuttui, ottelusta ei tullut valmiimpaa pieni mies olikin sitkeää sorttia. Kamppailu näytti kestävän ja kestävän. Tämä hänen ystävänsä autokuski alkoi tuskastua ja kehotti nyt alakynnessä olevaa edelleen tekemään kaikkensa että tämä korsto suostuisi lopettamaan, toiset kioskilla olleet kuulivat tuon kuljettajan uhanneen tulla väliin jos ei lopeta , mutta ilman tulosta.
Nyt päätti kaksi jonossa ollutta sivullista mennä auttamaan uhria, keinoja mietittiin pitkään, mennäänkö vasemmalta vai oikealta, aikaa tuhlaantui. Sitten he päättivät vielä kysyä uhrilta itseltään saavatko he tulla auttamaan.
Nyt uhri oli jo siinä tilassa että ajatukset jo katkeilivat, hän näki nuo kaksi auttajaa mutta epäili heidän todellisia halujaan auttaa koska olivat sen näköisiä etteivät kuitenkaan mitään hänen puolestaan olisivat tehneet, ja vaikutti vielä siltä, että korsto tunsi heidät hyvin, koska hän iski heille silmää.
Nämä kaksi heppua huusivat: ” Jos vain pyydät meitä apuun niin mielellämme tulemme, emme muuten”. Sattui siihen näiden kahden miehen eteen yllättäen astumaan kaksi heille puolituttua naista, jotka asettuivat näitten kahden miehen esteeksi, uhkasivat heitä lopettaa antamisen jos vaan väliin menevät. ” Satamaani ei soudeta ja. arvometallilleni teen mitä lystään huikkasivat naiset”.
Miehet joutuivat nyt todella miettimään kannattaako mennä väliin ja mitenkähän kaikessa käy, nimittäin tuo lipevä autokuski oli iskenyt silmänsä heidän ystäviinsä jotka rohkeutta osoittaen estivät miesten menon auttamaa tuota uhria.
Naisille oli tuottanut katkeruutta puolituttujen miesystäviensä läpinäkyvä halu käyttää heitä vain hyväkseen, ja nyt ollaan sitten niin rohkeaa poikaa. Naiset tiesivät ettei heistä tosipaikan tullen ole tuon uhrin auttajaksi, koska korstohan oli miesten tuttu jo menneiltä ajoilta. Siksi he estivät heitä menemästä tuon onnettoman avuksi.
Nyt tuo lipevä autokuski soitti torvea, ja huusi vielä kerran uhrille jonka kaikki kuulivat, ja myös KORSTOKIN kuuli tuon huudon : ”Nyt käsket sen korston lopettamaan, taikka minä tulen muuten väliin patukkani kanssa”. Kuljettajan oli nyt pakko tehdä kipeä päätös, koska muuten nuo KAKSI, jos he olisivat kerinneet mennä apuun, olisi ollut korston ystävälle katastrofi. Siinä olisi mennyt välit korston kanssa poikki keralla ja kuskin ura olisi loppunut siihen. Lisäksi kuski oli saanut kaiken mahdollisen avun tuolta korstolta. Korsto oli antanut kuskilleen mittavat määrät erilaista tavaraa lämmitysöljyistä alkaen.
Nyt vasta korstokin katsoi parhaaksi lopettaa, voimia oli mennyt tuota sitkeää pientä miehen alkua hakatessaan, verta oli valunut hänestä runsaasti, hän katsoi parhaaksi ryhtyä keräämään voimia uutta ottelua silmällä pitäen. Nimittäin tuo hänen suharinsa ei ollut mikä tahansa kuski.
Autokoski oli harjaantunut tappelupukari hänkin, ja osasi käyttää eritäin väkivaltaisia otteita ellei osannut niihin varautua. Korsto oli syystäkin pelokas, varsinkin jos ei nopeasti saisi paikattua haavojaan joita sai ottelussa tuota miekkosta vastaan.
Kuskissa oli herännyt ajatuksia tuon urhoollisen pienen miehen kamppailua seurattuaan että tuostahan saattaisi olla myöhemmin hyötyä, jos vaikka usutan sen kanssani kostamaan tekosensa korstolle, sehän ryöväsi kuitenkin tuon pienen miehen kaikki rahat ja sai hänen taskuistaan suuren maa-alueen viralliset hallintapaperit jotka otti itselleen.
Kuskin arvio korstoa kohtaan muuttui tämän tappelun myötä, pieni heiveröinen vastustaja osoitti aluksi sitkeytensä mutta lopulta kuitenkin korston ylivertaiset voimat olisivat ratkaisseet miehen kohtalon jollei muut olisi uhanneet väliintulollaan.
Kuski päätteli korston olevan todella heikon ja iskevänsä hänet matalaksi ennen kuin korsto ehtii paikata haavansa
Jukka Nevakivi esittää asian varsin hyvin kirjassaan "Apu jota ei annettu". Kirja on uudistettu painos aiemmasta kirjasta, jonka nimi kuului vielä: "Apu jota ei pyydetty".
Nevakivi esittää, että esim. Britanniaa kiinnosti vain, etteivät Pohjois-Ruotsin malmivarat ajautuisi Saksan sotateollisuuden käsiin. Britit suunnittelivat itse asiassa Ruotsin pohjoisten malmivarojen haltuunottoa, ja näyttöhenkistä operaatiota pienellä joukolla Suomeen siinä sivussa - ehkä.
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/7.huhtikuu/talv1400.htm
Jossain vaiheessa Britannia jopa toivoi Suomen luhistumista, jotta Neuvostoliitto pääsisi Perämeren satamiin ja sitä kautta valvomaan ja sabotoimaan ruotsalaisia malmikujetuksia Saksaan, esim. Vaasan satamsta käsin. Suomesta viis. Britannia ei aluksi uskonut pätkääkään Suomen kykyyn puolustaa itseään. Sen Labour-hallitus sitä paitsi vierasti valkokaartien Suomea, jossa työväenliikettä sorrettiin.
Pitää muistaa että Britannian potentiaalinen ykkösvihollinen omalla ovella oli natsi-Saksa. Kaikki liittolaisuudet olivat kaupan tuon uhan torjumiseksi.
ja onhan tuolla jo joku proosan ymmärtäjä selvittänyt meille Göringin neuvomana.
" Yhdysvallat petti Suomen talvisodassa
Talvisodan historiasta tehdään jatkuvasti uusia tulkintoja. Samaten tutkijoiden kiistat tulkintojen yksityiskohdista jatkuvat; poliittisen historian professori Jukka Nevakivi tyrmää varsin selkeästi professori Heikki Ylikankaan esittämät teesit talvisodan päättymisestä.
Ylikangas on esittänyt, että Suomen johto teki rauhan Saksan patistamana. Herman Göring oli ilmoittanut suomalaiselle viestintuojalle Saksan aloittavan pian sodan Neuvostoliittoa vastaan.
Suomea kehotettiin tekemään rauha millä ehdoin tahansa, sillä myöhemmin Suomi saisi kaiken takaisin korkojen kera.
Nevakivi korosti, että helmi-maaliskuun taitteessa 1940 Suomessa ei voitu uskoa, että Saksa voittaa suursodan. Hänen mielestään olisi ollut uskomatonta, jos vastuulliset johtajat olisivat ajatelleet näin. Tässä yhteydessä hän puhui jo syyntakeettomuudesta.
Nevakivi muistutti myös, että länsivaltojen esittämä apu oli bluffia. Lisäksi länsivallat eivät pystyneet takaamaan Puolaa saatikka Suomea. Näin ollen Karjalaa ei olisi läntisellä avulla saatu takaisin, kuten Ylikangas on esittänyt.
Nevakivi on tehnyt uudistetun laitoksen vuonna 1972 ilmestyneestä, jo klassikoksi muodostuneesta teoksestaan Apu, jota ei pyydetty. Uudistetun laitoksen henkeä kuvaa hyvin, että sen nimi on Apu, jota ei annettu.
Taustalla Ruotsin malmivarat Nevakivi sanoo olevansa vakuuttunut siitä, että Suomelle esitetty tarjous läntiseen liittokuntaan yhtymisestä oli siis poliittista bluffia. Länsi oli käytännössä kiinnostunut vain siitä, etteivät Ruotsin malmivarat pääse Saksaan.
Länsiliittoutuneilla oli suunnitelmia, joilla joukkoja lähetettäisiin Suomeen. Nämä interventiohankkeet auttoivat Nevakiven mukaan Suomea vain poliittisesti.
Neuvostojohtaja Josif Stalin nimittäin pelkäsi lännen väliintuloa.
Nevakiven mukaan Stalinille selvisi, että Neuvostoliiton oli hoidettava suhteet Suomen kanssa niin kauan kuin Saksa oli kiinni länsirintamalla. Maaliskuussa tehty välirauha oli siten tervetullut Stalinille.
Nevakivi yhtyy myös niihin arvioihin, joiden mukaan materiaalipula ja tappiot olivat Suomessa nousseet maaliskuussa jo niin suuriksi, ettei Suomi olisi kestänyt kuukauttakaan.
Nevakivi on myös varma, että vaikka lännestä olisi tullutkin joukkoja Suomeen, ei esimerkiksi Britannian ja Neuvostoliiton välille olisi syntynyt sotaa.
Yhdysvallat petti
Aiemmassa teoksessaan Nevakivi jätti Yhdysvaltojen osuuden talvisotaan hyvin vähälle huomiolle, koska talvisodan aikana Yhdysvallat oli vielä puolueeton.
Nevakiven löytämät uudet arkistotiedot asettavat Yhdysvallat kuitenkin uuteen asemaan.
Hän itse asiassa luonnehtii Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön arkistojen tietoja pöyristyttäviksi. Ne paljastavat, että Yhdysvaltain hallituksen politiikka oli aivan ristiriidassa yleisen mielipiteen kanssa.
Arkistotietojen mukaan Yhdysvallat viivytteli, esti ja jopa kielsi asetoimituksia Suomeen. Suomeen jäi viivyttelyjen vuoksi tulematta mm. 40 Brewster-hävittäjää.
Myös Suomelle luvattu 150 miljoonan dollarin jälleenrakennuslaina peruttiin.
Samaan aikaan Yhdysvallat osti Neuvostoliitosta kultaa ja rahoitti sillä sotamateriaalin ja lentobensiinin vientiä Neuvostoliittoon. Näistä kuvioista on aiemminkin ollut tietoa, mutta nyt Nevakivi on saanut ne "hevosen suusta" eli alkuperäisistä lähteistä.
Selityksenä Yhdysvaltojen käyttäytymiselle olivat syvät ristiriidat sisäpolitiikassa. Franklin Roosevelt valmistautui kolmannelle kaudelleen. Hänen oli tyynnyteltävä myös niitä piirejä, jotka vastustivat sekaantumista Euroopan asioihin.
Kaikkinensa Nevakivi piti melkoisena puutteena sitä, että Suomessa on vanhastaan totuttu pitämään talvisotaa kansallisena tapahtuma.
Päinvastoin hänen mielestään talvisodalla oli monia ja taas monia kansainvälisiä yhteyksiä. Nevakivi ehdottikin, että pitäisi tehdä laaja tutkimus talvisodan kansainvälisistä yhteyksistä."
Nevakiven kirjan. Muistaakeni sekä USA että Iso-Britannia hallitustasolla viivytteli Suomen ostamien ja maksamien lentokoneiden toimittamista, koska ne uskoivat Suomen sortuvan. Yleinen mielipide oli sitten aivan toista mieltä.
kuitenkin Nevakivenkin tulkinnan tekee hänen jumiutumisensa Ylikankaan tulkinnan osioon jossa hän toteaa Göringin neuvon kaikkivoipaisuutta. Nevakivikin tarttuu tuohon Ylikankaan niin monen muunkin tutkijan teilaamaan teesiin.
Kukaan arvostettu tutkija ei kuitenkaan ole huomannut lähestyä Ylikankaan bluffia suunnasta, oliko Suomella todella sodan lopettamisen avaimet käsissään Göringin neuvoessa lopettaa talvisota vain pyytämällä rauhaa.
Historia kuitenkin todella todistaa tapahtuman, että näin mahdoton mahdollistui ja talvisota päätyi uskomattomasti, Suomen rauhan pyyntöön.
Jatkosodassa sama asia, tosin ilman saksalaisten neuvoa, ei saanut Stalinia pysäyttämään sotakoneistoaan suomalaisten lähestyessä heitä.
Tukholman kautta tapahtuneessa tunnustelupyynnössä Suomi sitoutui olevansa valmis lähettämään Moskovaan kaikin valtuuksin olevan rauhanneuvottelukunnan sopimaan rauhasta.
Vaan miten nyt kävikään, Stalin vaatikin ennakkoilmoitusta kapitulaatiosta ennen kuin rauhasta edes voidaan aloittaa keskusteluita.
Eli, miksi Suomi sai talvisodan loppumaan pyytäessään vain rauhaa. Ylikangas ymmärtää asian niin, että Göring olikin tähän syyllinen.
Ylikangas päättää etukäyteen, miten asiat ovat menneet ja esittää ne sitten muka tutkimustuloksiksi.On hyvin kyseenalaista, onko Göring ylipäänsä antanut Suomelle vakavaksi tarkoitettua neuvoa. Ylikankaan todisteet ovat heikot. Lisäksi hallitus ei ainakaan virallisesti ole tällaista asiaa käsitellyt.
Yksikään vakavsti otettava historioitsija ei ole Ylikankaan kanssa samaa mieltä.Sinänsä Talvisodan nopea päättyminen oli tietysti myös Saksan etu, koska muuten länsivallat olisivat voineet uhata tuontia Ruotsin malmikaivoksilta.Sodan jatkuminen pitkään häiritsi muutenkin Saksan omia suunnitelmia.Toisaalta on muistettava, että Göring ei päättänyt Saksan ulkopolitiikasta.
miksi Ylikangas laittaa kaiken painoarvon Suomen hartioille talvisodan lopettamiseksi. Kun Suomi pyysi rauhaa, niin eihän Stalinin roolia voi kuitata asiassa olan kohautuksella, diktaattorin suostuessa Suomen pyyntöön lopettaa Suomen valtaaminen kesken.
Olihan politbyroossa marsalkat toista mieltä, eli samaa mieltä kuin länsiliittouma. Ylikangas esittää tulkintanaan että sotaa olisi pitänyt jatkaa, länsiavun vuoksi.
Hermannin neuvon taakse kätkeytyy kysymys, oliko talvisodan lopettaminen tulos Stalinin ja Hitlerin välisestä dialogiasta?
Hist. prof. Kemppinen uskaltaa sanoa sen suoraan. Toivottavasti muutkin uskaltavat:
"Talvisota oli Saksan eli Hitlerin taitava poliittinen liike. Se auttoi ja edisti arvaamattomasti Hitlerin pyrkimystä valloittaa Eurooppa, irrottaa Englanti sodasta ja lyödä Neuvostoliitto.
Niin ollen rahoittaja oli luultavasti Saksa.
Siten sotasyyllisyys on ratkaistu perinteisesti oikein. Suomi oli Hitlerin liittolainen jo 1939."
Jukka Kemppinen taitaa olla viestinnän ja yritysoikeuden professori. Hänen tietonsa historiasta ovat Ylikangas-luokkaa eli vastuu on yksin lukijalla/kuulijalla.Ykaikään sotahistorioitsija ei luultavasti ole samaa mieltä hänen ja Ylikankaan kanssa.
Muuten: ei ole varmaa tietoa Göringin neuvosta Suomelle.Mikään virallinen asia se ei ainakaan ole.Riittävän usein toistettuna tietämättömät ovat alkaneet siihen uskoa. Marsalkka esiintyi mielellään viisaampana kuin olikaan. Ei Suomi voinut luottaa hänen puheisiinsa, varsinkaan epävirallisiin. Hitler päätti Barbarossasta vasta heinäkuun lopussa 1940. Nämä asiat ovat Kemppiselle ja Ylikankaale tuntemattomia. He esittävät omia kuvitelmiaan.
Suomen Päämajalle oli täysin selvä, että liittoutuneiden apu oli tarkoitettu Ruotsin malmikenttiä varten, ei Suomea varten. Tämän vahvistaa Brittien ulkoministeriön sähke Tukholman ja Oslon lähetystöille, jossa on lueteltu lähetettävät joukot. Niistä suurin osa olisi sijoitettu Ruotsiin, osa Norjaan ja vähän jopa Suomeenkin. Tarkoitus on selvä, Ruotsin turvaaminen. Ylikankaan ongelma on tarve selittää historiallisia tapahtumia yhdellä syyllä, vaikka aivan jokapäiväisten ratkaisuidenkin tekemiseen vaikuttaa useita tekijöitä. Niin vaikutti Suomen tekemään rauhaankin. Pääsyy oli rauhan välttämättömyys, joukot olivat uupuneet ja romahdus lähellä. Toinen syy oli se, että länsiavun motiivit ja riittämättömyys olivat tiedossamme. Jos tässä on asiaan vaikuttanut sekin, että on ollut epämääräinen toive siitä, että ehkä vielä asia saadaan suursoden rauhassa korjattua, niin hyvä on.
" Niin vaikutti Suomen tekemään rauhaankin. Pääsyy oli rauhan välttämättömyys..."
Entäs mitkä syyt olivat Stalinilla hänen suostuessaan aloittamansa sodan lopettamiseen, ja vain Suomen PYYTÄESSÄ lopettamaan hyökkäyksensä?
Suomella ei ollut tuolloin enää sotilaallista merkitystä Stalinin sodankäynnille.
Puna-armeija oli nimittäin tuolloin saavuttanut jo kantatieverkostomme, ja armeijamme oli jo luhistumaisillaan.
Joo, tosiaankin, Kemppinen on vain väitellyt historian alalta. Professuuria hänellä ei taida siltä puolelta olla. Milloin sinä väittelit historian alalta? Saitko hyvät arvosanat?
Ei siinä mitään ontuvaa ole, minähän selostin asiaa Suomen kannalta niinkuin asia oli. Jos haluat selostaa asiaa NL:n kannalta, selosta toki. Oma näkemykseni oli, että länsiavun mahdollisuus huolestutti venäläisiä, koska se olisi johtanut NL:n sotaan länsivaltoja vastaan. Stalinin suunnitelmiin se ei sopinut, koska hän halusi antaa Saksan ja länsivaltojen taistella toisensa loppuun.
selvitykselläsi, kyllä talvisodan KUITENKIN sai lopetetuksi Stalin, eikä Suomi, tämä asia on erittäin tärkeää huomioida.
" Ei siinä mitään ontuvaa ole, minähän selostin asiaa Suomen kannalta niinkuin asia oli. "
Stalinhan sen sodan aloittikin.
Perustan (sota)historiantietoni pätevien historioitsijoiden tutkimuksiin. Ylikangas ja Kemppinen kuuluvat sotahistorioitsijoina lähinnä pellesarjaan.Ilmeisesti olet Ylikankaan hengenheimolainen, koska siirryt heti henkilökohtaisuuksiin, kun tiedot eivät riitä.
Ylikankaan sotahistorian tiedot on todettu monet kerrat riittämättömiksi. Kemppinen julisti joku vuosi sitten mullistavan käsityksen työläisseutujen sotatappioista ja perui sen heti. Molemmat uskoivat kesän 1944 salaisiin ja laittomiin teloituksiin. Kumpikaan ei pysty esittämään niistä todisteita.Saman poliittisen näkemyksen omaavat uskovat tietysti herrojen juttuihin.Satuinahan ne ovat korketasoisia.
Koko tutkimus yhden kortin varassa
Heikki Ylikangas väittää edelleen, että Hermann Göringin viesti helmikuussa 1940 ratkaisi talvisodan rauhanteon
Heikki Ylikangas puolustaa sinnikkäästi tulkintaansa talvisodasta - tarkemmin sanoen talvisodan rauhantekoon vaikuttaneista tekijöistä.
Uuteen kirjaansa Tulkintani talvisodasta hän on koonnut kaksi näytelmäänsä: Tie talvisotaan (ensi-ilta 1989) ja Kun Summa petti (ensi-ilta 2000), sekä satasivuisen artikkelin, jossa hän pyrkii kumoamaan tulkintaansa kohdistetun arvostelun.
Ylikankaan tulkinnan mukaan kolmannen valtakunnan kakkosmiehen Hermann Göringin viestillä oli ratkaiseva vaikutus talvisodan rauhantekoon.
Entinen pääministeri, professori T. M. Kivimäki oli Göringin luona helmikuun 22. päivänä 1940 - siis kymmenen päivää Summan murtumisen jälkeen - esittämässä jo useita kertoja torjutun pyynnön, että Saksa vaikuttaisi neuvostohallitukseen rauhan aikaansaamiseksi Suomelle siedettävin ehdoin.
Göringin viesti Suomen hallitukselle oli kuitenkin toisenlainen. Hän kehotti Suomea tekemään rauhan millä ehdoilla tahansa. Vaikka Viipuri ja Sortavala menetettäisiinkin, hän sanoi, itsenäisyys säilyisi ja kansa säätyisi perikadolta. Miehitettyä Suomea uhkaisivat väestönsiirrot ja tuhoamisleirit. Sitten tuli viestin ydin:
"Takaan, että kun lyhyen ajan kuluttua lähdemme sotaan Venäjää vastaan, saatte kaiken takaisin korkoineen."
Ylikankaan mukaan Göringin viestin pitivät pääministeri Risto Ryti ja ulkoministeri Väinö Tanner omana tietonaan, mutta myös marsalkka Mannerheim sai siitä vihiä. Se oli "sotasalaisuus", jota ei saanut paljastaa.
Se vaikutti kuitenkin ratkaisevasti heidän näkemykseensä. He uskoivat Saksan kukistavan Neuvostoliiton ja saavuttavan voiton toisessa maailmansodassa. Silloin Suomi saisi korkoineen takaisin kaikki menettämänsä alueet.
Näillä perustein Ryti ja Tanner päättivät hylätä Britannian ja Ranskan avustustarjouksen eivätkä edes käyttäneet sitä valttina neuvotteluissa Neuvostoliiton kanssa sekä olivat valmiit luovuttamaan enemmän aluetta kuin sodassa oli menetetty.
Historiantutkijat ovat kutakuinkin yksimielisesti tyrmänneet Ylikankaan tulkinnan. Samoin minäkin kirjassani Väkivallan vuodet (1999).
Göringin viesti on sijoitettava oikeaan yhteyteensä. Berliinissä oltiin huolestuneita siitä, että Suomi saattaisi pyytää länsivalloilta apua, jolloin näiden joukot nousisivat maihin Narvikissa ja pyrkisivät miehittämään Ruotsin malmikentät. Saksan olisi silloin pakko ryhtyä torjumaan länsivaltain yritystä, mikä olisi vaatinut joukkojen siirtämistä länsirintamalta pohjoiseen.
Se ei sopinut Saksan sotasuunnitelmiin. Joukot tarvittiin Ranskan kukistamiseen. Siksi Göringin oli taivutettava Suomen hallitus luopumaan länsiavusta.
Lupaus korvata rauhanteon menetykset korkojen kera ei Saksalle maksanut mitään. Vielä talvisodan rauhan jälkeenkin Saksa pitäytyi uskollisesti Molotov-Ribbentrop-sopimukseen. Esimerkiksi heinäkuun 19. päivänä 1940 Hitler vakuutti, että "saksalais-venäläiset suhteet oli lopullisesti vahvistettu", ja totesi Suomen kuuluvan niihin maihin, jotka olivat "kaikkien Saksan intressien ulkopuolella".
Valmistelut maihinnousun suorittamiseksi Brittein saarille olivat silloin käynnissä. Jos se olisi toteutettu, Suomi olisi jäänyt Neuvostoliiton armoille.
Onneksi Britannian ilmavoimat RAF esti Luftwaffea saavuttamasta ilmaherruutta. Hitler luopui maihinnousuhankkeesta ja käänsi aseensa itään. Vasta siitä lähtien Suomi alkoi häntä kiinnostaa.
Ei ole mitään epäilystä siitä, etteivätkö Ryti ja Tanner olisi jo ennen Göringin viestiä todenneet länsiavun riittämättömäksi. Heidän arvionsa oli realistinen. Nyt tiedämme, että liittoutuneiden sotaretki oli suorastaan kevytmielisesti valmisteltu. Sen varsinainen tarkoitus oli estää Ruotsin malmitoimitukset Saksaan. Apu Suomelle olisi jäänyt sivuraiteeksi.
Maalaisliiton edustajat hallituksessa, puolustusministeri Juho Niukkanen ja opetusministeri Uuno Hannula kuuluivat niihin, joiden mielestä olisi pitänyt yrittää pyytää liittoutuneilta apua ja jatkaa taistelua. Näin Suomi olisi varmistanut paikkansa voittajien puolella siinä suuressa rauhankonferenssissa, johon kuviteltiin toisenkin maailmansodan joskus päättyvän. Mutta he tiesivät jäävänsä vähemmistöön.
Olikohan heidän kannanottonsa keino vapautua siitä raskaasta poliittisesta vastuusta, jonka rauhan solmiminen Moskovan ehdoilla jätti hallituksen harteille?
Ylikangas kysyy, miksi lännen avuntarjousta ei edes käytetty neuvotteluvalttina tarpeeksi tehokkaasti. Eikö olisi voitu rauhanneuvotteluissa ilmoittaa Molotoville, että ellei aluevaatimusta lievennetä esimerkiksi Viipurin ja Sortavalan osalta, avunpyyntö lähetetään länteen?
Tällaiseen heikomman osapuolen uhkavaatimukseen liittyi kuitenkin suuri riski. Molotov olisi voinut sen torjua, puna-armeijan hyökkäys olisi jatkunut, tappiot rintamalla lisääntyneet. Avun tarjous oli nykykielellä optio, jolla oli arvoa vain niin kauan kuin sitä ei lunastettu.
Ylikangas kyseenalaistaa myös marsalkka Mannerheimin tilannearvion, jonka mukaan rintama ei kauan kestäisi. Hänen mukaansa se oli laadittu - useiden kenraalien eriävästä mielipiteestä piittaamatta - poliittisesti tarkoituksenmukaiseksi tukemaan Rytin ja Tannerin linjaa. Lukuisat myöhemmät tutkimukset osoittavat kuitenkin vakuuttavasti, että sodan jatkamisella olisi ollut kohtalokkaat seuraukset.
Ylikankaan tulkinnan mukaan vastakkain oli kaksi eri käsitystä maailmansodan lopputuloksesta: Ryti ja Tanner uskoivat Saksan voittoon, Niukkanen ja Hannula lännen voittoon.
En kuitenkaan voi uskoa, että päättäjät pystyivät siinä tilanteessa toimimaan kauaskantoisten laskelmien perusteella. Hehän horjuivat ja huojuivat eri vaihtoehtojen välillä usealta suunnalta tulevan painostuksen puristuksessa. Se on ymmärrettävää, kun edessä oli äärimmäisen tuskallinen toimenpide - amputaatio ilman puudutusta. Maata oli silvottava, jotta kansakunta säilyisi hengissä.
Entä jos Göringin viestiä ei olisi lainkaan tullut? Olisivatko Ryti ja Tanner siinä tapauksessa pyytäneet länneltä apua ja jatkaneet taistelua?
Eivät tietenkään: kaikki tiedot osoittavat, että he olivat arvioineet läntisen avun arvon oikein ja päättäneet pelastaa mitä pelastettavissa oli. Lopputulos olisi ollut sama.
Ymmärrettävää on sekin, että ratkaisu haluttiin leimata väliaikaiseksi. Ryti ensimmäisenä puhui "välirauhasta". Hallituksen jäsenten rauhanteon jälkeen esittämät lausunnot olivat selityksiä pikemmin kuin perusteluja - aineksia puolustuspuheisiin, joita jokainen tarvitsi rauhanteon jälkeen.
Kaiken tämän jälkeen on kuitenkin sanottava, että Göringin viesti ei ollut merkityksetön. Se ei ratkaissut talvisodan rauhantekoa, mutta se jäi vaikuttamaan Suomen poliittisten johtajien tietoisuuteen.
Kun saksalaiset joukot olivat miehittäneet Tanskan ja Norjan ja Ranska oli luhistunut kuudessa viikossa, vain Britannia Winston Churchillin johdolla enää uhmasi Hitlerin valtaa. Yhdysvallat oli edelleen eristäytyneenä Atlantin takana. Tietoja Barbarossa-suunnitelmasta alkoi tihkua suomalaisille. Lupaus, että talvisodassa menetetyt alueet saataisiin korkojen kera takaisin, alkoi saavuttaa uskottavuutta.
Eräissä Rytin puheenvuoroissa, joita Ylikangas lainaa, väikkyy mielestäni toive siitä, että toisessa maailmansodassa kävisi niin kuin ensimmäisessä: Saksa kukistaa ensin Venäjän, sitten länsi kukistaa Saksan. Se olisi ollut Suomelle ihanteellinen lopputulos. Mutta tällaiset laskelmat kuuluivat myöhempään ajankohtaan.
Mielestäni on vahinko, että Ylikangas on pannut koko tutkimuksensa yhden kortin varaan ja puolustaa sitä fanaattisesti. Hänen kirjassaan on mielenkiintoisia aineksia, jotka saisivat osakseen enemmän huomiota, ellei jokaisen henkilön jokaista repliikkiä olisi sovitettu kaiken kattavan salaliittoteorian palaseksi.
Max Jakobson
Jos luulee puolueettomimman tiedon viime sodista löytyvän armeijan edustajien teksteistä, niin täytyy olla kyllä todella höynäytettävä. Ylikankaan ammattitaito historian alalla on tullut moneen kertaan todistetuksi hänen julkaisujensa saamien kiitosten ja tunnustusten kautta. Kemppinen ei ole perunut mitään hänen nimiinsä pantua käsitystä, vaan on ottanut kysymyksenasettelussaan huomioon sotilaskoulutuksen vaikutuksen joukkojen kulumiseen.
Luettelepa Ylikankaan ja Kemppisen sotahistorioitsijoilta ja sotilasasiantuntijoilta tunnustusta saaneet sotahistorialliset tutkimukset. Kemppinen nimenomaan itse perui lehdistössä väitteensä työläisseuduilta perustettujen joukkojen käytöstä tarkoituksellisen vaikeissa taisteluissa ja näin muita kovemmiseta tappioista.
En ole puuttunut kummankaan ansioihin muualla kuin sotahistoriassa.
Sotilastaustaiset sotahistorioitsijat omaavat suuria ansioita nimenomaan taistelujen kuvaajina. Poliittisissa tapahtumissa monet siviilitutkijat ovat ehkä pätevämpiä, tai sitten eivät.
Kemppinen kommentoi itseensä kohdistuvaa parjauskampanjaa viimeksi huhtikuussa:
"Olen torjunut kymmeniä kertoja nimiini pannun väitteen, että kaatuneista olisi löydettävissä poliittinen jakauma ja siten sotaherrojen ilkeyttä. Tämä ei tietenkään ole totta eikä voi olla totta.
Itse asiassa esitin kerran kysymyksen, mahtoiko talvisodassa kulua taistelujen loppuvaiheessa paljon sellaisia joukkoja, joiden sotilaskoulutus oli huono tai olematon. Yksi ryhmä näistä olivat armeijan oman myöntämisen mukaan ”punaisiksi” merkityt."
Joten äläppäs valehtele lämpimiksesi Kemppisestä. Hän kyllä itse tietää mitä on tehnyt ja mitä ei.
Suomen natsiliitto ja sen alkaminen 1939, -40 tai -41 on nimenomaan poliittisen historian kysymys. Ei siinä armeijan nippeleiden tutkijoilla varsinaisesti käyttöä ole.
Kemppinen puhuu, mitä puhuu. Hän nimenomaan peruutti lehdistölausunnollaan väitteensä työläisseuduilta perustettujen joukkojen tahallisesta suuntaamisesta erityisen koviin ja siten tappioita tuottaviin paikkoihin. Hän perusteli sitä tietokoneotannoilla. Peruutuksessaan hän myönsi tulkinneensa otantoja väärin. Kysy Kemppiseltä itseltään.
Talvisodan loppuvaiheessa kaikki joukot kärsivät suuria tappioita erityisesti Kannaksella ja Viipurinlahdella. Joukkoja ei perustettu poliittisten suuntausten mukaan. sen sijaan jouduttiin taisteluihin käyttämään heikosti koulutettuja ja varustettuja joukkoja. Ei siinä ole mitään uutta.
Vuosina 1939-1940 Nl ja Saksa olivat liittolaisia. Saksa suhtautui sen mukaan Suomeen estäen mm. sotatarvikkeiden kauttakuljetuksen Talvisodan aikana. Armeijataustaiset tutkijat ovat näixstä asioista harvinaisen samaa mieltä pätevien sotahistorin siviilitukijoiden kanssa. He taas harvoin ovat mistään samaa miletä Ylikankaan kanssa. Et näköjään lainkaan tunne sen enempää sotahistoriaa kuin sen tutkimustakaan.Jos tuntisit, tuskin ihailisit Ylikankaan sotahistorian asiantuntemusta.
Mitäpä, jos inttämisen sijasta lukisit jonkin sotahistorian kirjan. Ota vaikka Ylikankaan viimeisin. Siinä on erään sotilasasiantuntijan tekemän listän mukaan yhdeksän (9) sivua pelkkiä asiavirheitä. Siinä ihailemasi sotahistorian tuntija!
Jospa kuitenkaan et puhuisi täällä Kemppisen puolesta mitään. Uskon mieluummin hänen omaa tekstiään hänen näkemyksistään kuin sinun tulkintaasi niistä.
Hyökkäämättömyssopimushan ei varsinaisesti ole liitto, joten jos sotatarvikekuljetuksiin puuttuminen riittää todisteeksi liitosta, niin silloin ei Suomella ole pienintäkään sijaa puhua mistään erillisyyksistä yhteisten sotaoperaatioiden kohdalla.
Varmasti moni armeijan nippelitutkijakin on tuottanut pitkän listan pikkuvirheitä. Heillä vain ei ole niin seonneita fanaatikkoja vastassaan kuin Ylikankaalla, joten kukaan ei viitsi tehdä monituhatsivuisia kirjasarjoja heidän virheistään.
No minun mielestäni tuo on täysin älytöntä. Eli jos selittää jonkin osapuolen motiiveita, on se ontuvaa, jos ei samalla selitä toisen osapuolen motiiveita? Tietääkseni talvisodan lopettivat Suomi ja Neuvostoliitto. Ainakaan tietooni ei ole tullut, että jompikumpi osapuoli ei olisi lopettanut taistelua.
Ontuvaa tässä nyt on ainoastaan sinun ihmeellinen vääntelysi.
Kerroin Kemppisen itse allekirjoittamasta peruutksesta, joka oli mm. Helsingin Sanomissa aikanaan.Mitä muuta hän sitten on puhunut tai kirjoittanut on eri asia.
23.8. 1939 Saksa ja NL sopivat etupiireistä. Kyllä se on selvä sotaliitto. Saksa esti länsiavun tulon Suomeen. Se on liittolaisen työtä.
Ylikangas pystyy yhteen kirjaan tekemään enemmän virheitä kuin kymmenen sotilastaustaista sotahistorioitsijaa koko tuotannossaan.Se kertoo hänen tasostan tutkijana. Vain hyvin heikosti sotahistoriaa tuntevat ihmiset uskovat Ylikankaaseen. Niitäkin kyllä on. Apuna on tietysti riittävän ahdas poliittinen näkemys eli teki Suomi mitä tahansa milloin tahansa, niin se oli aina väärin. Siinähän Ylikankaan lähtökohta on.
Ylikangasta kritisoivat voimakkaimmin sotahistoriaan erikoistuneet ammattitutkijat.Ylikangas vastaa henkilökohtaisilla haukkumisilla, kun tieto ei riitä asiakeskusteluun. Siinä olet mestarisi kaltainen.
on mainittu Ribbentropin kirje Mannerheimille. Siinä Saksa kertoo aloittavansa sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan Suomen tahdosta riippumatta, jos sota ei lopu.
Erikoistehtävä piti julkaista uusintapainos tänä vuonna toukokuussa. Kirja jouduttiin painamaan Virossa eliitin vihamielisyyden vuoksi. Nyt erä kirjoja on tutkija Kalevi KAnnuksen mukaan mystisesti kadonnut matkalla Turkuun...
Hautamäki on erehtynyt uskomaan väärennettyjä papereita. Hänen esityksensä amatöörin naurettavaa puuhastelua.Ihan Ylikangas-tasoa.
Tahvanainen on pelkkä satusetä. Hänen juttunsa ovat kaiken lisäksi heikosti kehiteltyjä saduiksikin.
Joka näihin uskoo, on pahasti jallitettu, eikä tunne sotahistoriaa lainkaan. Myös arvostelukyky heittää. Mutta siihenhän nämä kirjat perustuvat.Aina on joku hölmö, joka uskoo ja ostaa.
Ainoa vain, että sinun kertomuksesi Kemppisen peruutuksesta ei ole minkään väärti ennen kuin isket todisteet pöytään. Kemppisen omat sanat tapahtumien kulusta sen sijaan ovat kenen tahansa luettavissa tälläkin hetkellä hänen omasta blogistaan. Siinä ero. Ei ihme, että noin huonolla lähteiden käsittelyn perusasioiden tuntemuksella voi ruveta luulemaan armeijan byrokraattitutkijoita paremmiksi kuin Ylikangas.
Jos ehdollinen etupiirijako on sotaliitto, niin silloin Ranska ja Englanti olivat Italian liittolaisia jaettuaan Etiopian tämän ehdottomaan etupiiriin. Jos länsiavun estäminen oli liittolaisuutta, niin silloin Suomi oli Saksan moninkertainen ja paljon innokkaampi ja syvimmälle menevä liittolainen tehdessään kiihkeää sotilasyhteistyötä ja ihmisluovutuksia.
Kysy Kemppisen vastausta häneltä itseltään. Löydät sen myös HS:n arkistosta.
Molotov oli sopimuksesta eri mieltä kuin sinä. Häne ei tietenkään ole pätevä, vai?
Ylikankaan viime kirjan ovat tuominneet lukuiset tohtorit ja professorit. Hänen kannallaan ovat vain häntä pelkäävät sekä sotahistoriaaan heikosti perehtyneet muutamat dosentit.
Kemppisen kannan olen lukenut jo hänen blogistaan. Jos sinulla on sen lisäksi tietoa jostain muusta kannasta, niin eiköhän se ole kuule sinun hommasi hankkia sille todisteet eikä komennella muita tekemään työt sinun puolestasi.
Molotov tuskin oli sitä mieltä, että Saksan tullipolitiikka oli läheisempää liittolaisuutta kuin Suomen yhteiset sotaoperaatiot ja joukkojen luovutukset Saksan alaisuuteen.
Ylikangasta vastustavat tohtorit ja professorit eivät ole mitenkään lähtökohtaisesti häntä puolueettomampia. He kuuluvat pitkään perinteeseen, jossa Suomen kaikki teot selitellään uhrinäkökulmasta ja puolustellen esitetään kaiken tapahtuneen ilman ainuttakaan virhettä. Lisäksi historioitsijoiden ammattikunnassa esiintyy kateutta siinä missä muissakin ammateissa, ja Ylikangas aikamme näkyvimpänä ja tunnustetuimpana historiantutkijana saa tietysti happamia katseita osakseen.
Olen lukenut Kemppisen kannanotot hänen itsekirjoittaminaan syksyllä 2005 sekä Hesarissa että Ilta-Sanomissa. Ei minun tarvitse niitä hakea.Blogissaan hän kirjoittaa aivan muusta. On selvää, että juttu oli nolo. Tutkijoista vain Ylikangas oli Kemppisen kanssa samaa mieltä. Yhtä heikot tiedot ovat kummallakin.
Ylikangasta kritisoivat nimenomaan sotahistoriaan erikoistuneet tutkijat. Lisäksi monet samoja asioita tutkineet professorit (kuyen Osmo Jussila) totevat Ylikankaan tutkimuksista yleensä sen, että tutkimuksellisesti uutta ei ole tullut, mutta kylläkin raflaavia väitteitä, joita ei ole kyetty aukottomasti todistamaan.
Kemppinen kirjoittaa blogissan juuri tästä hänen nimiinsä parjausmielessä laitetusta väitteestä. Jos hän on syksyllä 2005 kirjoittanut asiasta jotenkin toisin (todisteet puuttuvat edelleen, kröhöm), niin sitten hänen kantansa on ilmeisesti muuttunut. Tämä blogikirjoitus on huomattavasti uudempi ja siksi nykytilanteen kartoittamisen kannalta huomattavasti validimpi.
Lisäksi Kemppinen on alun perin esittänyt tämän sosiaalisen taustan vaikutuksen kaatuneiden määrään jo paljon ennen vuotta 2005, eli tuo virheellinen ajoituksesi antaa osviittaa siihen suuntaan että et tiedä mistä puhut ja Kemppisellä oli syksyllä 2005 jokin toinen kysymys haarukassaan.
Se että Ylikangasta kritisoivat nimenomaan sotahistoriaan erikoistuneet tutkijat, osoittaa että kritiikki on heiveröistä sillä Suomen natsiliitto oli nimenomaan poliittinen eikä sotataidon nippeleihin liittyvä kokonaisuus. Poliittisen historian erikoistuntijana Ylikankaalla on siten mahtavasti paremmat edellytykset muodostaa oikeaa kuvaa kuin armeijan tikku-ukoilla.
tosiasiat jolloin dialogiaa käytiin akselilla Moskova Berliini. Molemmilla kerroilla oli Stalinin
haluja hillittävä Berliinin uhkailuilla. Ei siten ole mitenkään mahdotonta, etteikö Görignin neuvoon liittynyt muutakin kuin vain simppeliä neuvomista.
Ei kai Ylikangaskaan hulluja kuvittele, että sota loppuu kun sivullinen antaa vain neuvon; "pyytäkäärauhaa saatte kaiken kaksin kartaisena takaisin. "
näissä kirjoissa sitten on niin kiusallista ja vaarallista? Ja miksi Tahvanainen malttoi odottaa ja jätti julkaisematta suurimman osan jutuistaan? Kuinka ollakaan, Mannerheimin salaisen kansion paperit vastasivat täysin Tahvanaisen tietoja, kun niistä ainoan kerran 2002 mediassa puhuttiin?
Löydätkö yhtään virhettä? Kukaan ei ole vielä todistanut yhtään juttua perättömäksi.
salaiset paperit (Suvilahti) ovat tällä hetkellä. Voinko koska tahansa yksityishenkilönä tutustua niihin.
Paperien tulo Ruotsista näytettiin tv-uutisissa vuoden 2001 lopussa. Luovuttaja sanoi uutta tietoa olevan ainakin Talvisodan rauhanteosta. Ylikangas esitteli kansiota lehdessä myöhemmin.
Siinä oli kuulemma Hitlerin nootteja Stalinille ja kirjeitä Mannerheimille Talvisodan ajalta. 9.3. kuulemma oli lähetetty oikein "länsimaita mustaavaa bluffiaineistoa" Mannerheimille.
vedota aineistoon jota kukaan ei ole nähnyt kymmentä metriä lähempää. Koska sinä kuitenkin olet Tahvanais-uskovainen, niin toistetaan kysymys. Missä Suvilahtikansio on tällä hetkellä ja voiko siihen tutustua. Kiertelemätön vastaus kuten suoraselkäisen suomalaisen miehen tapoihin kuuluu.. Kiitos.
Kirjojen perusteella on selvää, että paperit on väärennetty. Hautamäki on entinen voimistelunopettaja, joka asiantuntemattomuuttaan on langennut kehnoon väärennökseen. Tahvanainen on satusetä. Väärennös on niin kehno, että tämä entinen armeijan talousteknikko on luultavasti väärentänyt ne itse. Mitä ihmeen tutustumista niissä on? Jos kiinnostaa, niin tehkää vastavat paperit itse. Siihen tarvitaan vain jokin viime sotia käsittelevä historia.
uskon varassa elävä. Jos hyvin monet vetoavat Suvilahtikansioon, niin ei siinä pitäisi olla mitään salattavaa. Viedään vaikka rikospoliisin laboratorioon ja suoritetaan ajoitus paperille ja musteelle. Loppuisivat puheet väärennöksestä tai lapsenuskosta. Eli Vandaali. Missä ovat Suvilahtikansiot tänä päivänä.
Ruotsista tuli vain osa salaista arkistoa. Suvilahti-kansio lienee jo annettu Kgb:lle Kekkosen toimesta tai sitten se on salattu presidenttien arkistoihin.
”Kiertelemätön vastaus kuten suoraselkäisen suomalaisen miehen tapoihin kuuluu.”
Mahtaisiko meillä olla poikkeava käsitys yllä olevasta.
Kuuluuko siihen luultavasti, mahdollisesti, ehkä tai ku mun kumminkaima serkku melekein.
Otetaan vielä kerran jonka jälkeen minäkin luovutan. Missä sijaitsee 2000-luvun alussa Suomeen Ruotsista tuotu osa Suvilahtiaineistosta. Kuka (nimi) toi materiaalin maahan. Mistä voi lukea Ylikankaan näkemykset aineistosta. Missä säilytetään Ruotsiin jäänyttä osuutta. Onko kumpaankaan mahdollisuutta suurella yleisöllä tutustua.
luovutettiin siis roistovaltioomme. Ei voine tutustua. Selaa Turun Sanomien arkistot, niin löydät Ylikankaan jutun.
Tahvanaisenmukaan Suvilahtikansio luovutettiin Paasikivelle kolmessa sinetöidyssä käärössä.
Muistutan, että talousneuvos Axel Hallberg on kertonut Tahvanaisesta. Eversti Sainio on vahvistanut saunassa Tahvanaisen tuoneen kommunistien kumouspaperit Suvilahdelta ja sitten myös sen toisen satsin Joensuuhun.
Hallberg oli myös desanttitorjunnassa ja peilasi Tahvanaisen radiolähetykset Talvisodan aikana useasti. Päämajan valvontaosasto oli kuitenkin sanonut, että Tahvanaisen on saatava suorittaa lähetyksiään.
Että silleen.
Tutustuminen Tahvanaisen ja Hautamäen kirjoissa oleviin "asiakirjalainauksiin" osoittaa ne väärennetyiksi. Ne ovat jo muodoltaan virheellisiä. Tahvanainen ei ole koskaan ollut missään radiotiedustelussa eikä yleensäkään tiedustelutehtävissä. Hänen juttunsa todettiin saduiksi jo 1970-luvun alussa.Hän palveli Haminassa sodan jälkeen talousteknikkona. Kaipa oikealle "tiedustelumiehelle" olisi löytynyt aivan muita tehtäviä?
Hallbergista en tiedä.Ehkä Tahvanainen on hurmannut hänet saduillaan. Desantintorjunta on aivan muuta kuin tiedustelu. Ei siihen kuulu radiopeilaus millään tavalla.
Sainio nimistä everstiä ei ole. Yksikään Sainio-niminen upseeri ei ole toiminut tiedustelutehtävissä. Useimmat heistä ovat tietysti käyneet saunassa ja voineet puhuakin siellä.
"Kommunistien kumouspapereita" on tietyszti voinut olla. Jos asiasta on kertonut Tahvanainen, niin eiköhän hän ole myös niiden (Suvilahtikansio?) laatija.
Päämajan valvontaosasto ei käsitellyt varsinaisia tiedusteluasioita.Sen tehtävä oli valvoa armeijan sisäistä turvallisuutta.
Jos Ylikangas on pitänyt Tahvanaisen ja Hautamäen tarinoita tosina, niin se on varmin todistus siitä, että ne ovat hölynpölyä. Ylikankaan sotilasasiantuntemus on erittäin heikko. Hän on aina valmis uskomaan mihin tahansa tarinaan, kunhan se on Suomen kannalta negatiivinen.
yrittää myös mitätöidä Tahvanaisen
Erityisohjeet Tahvanaisen radiointiin tulivat Hallbergin mukaan juuri tuolta.
Tietenkään Tahvanaista ei hyväksytty Punaisen Valpon ja Paasikiven/Kekkosen Suomessa, vaan tehtävät loppuivat ja mies joutui lähes mustalle listalle.
tietysti koko Kekkoslovakian voimin kgb:n käskystä 70-luvulla. Yhteiskunta on edelleen oudon hysteerinen suhteessa Tahvanaiseen. Oikeasti kylähulluun tai huijjariin ei suhtauduttaisi noin.
Mitään ei ole osoitettu väärennökseksi. Pikemminkin ajankohtaisohjelmien iskut Tahvanaista vastaan on osoitettu valheellisiksi.
netin keskustelufoorumeilta joitain muitakin rekisteröityneitä nimimerkkejä kuin Vandaali tai El Bimbo jotka kertovat uskovansa Tahvanaiseen, Hautamäkeen tai Suvilahtikansioon.
tarkistettiin 1970-luvulla. Hän oli kyllä ollut armeijassa sodan aikana, mutta muistaakseni ryhmänjohtajana. Mitään tiedustelutaustaa tai -yhteyksiä hänellä ei ollut. Olin itse tarkistamassa kirjan tietoja. Mikään ei pitänyt paikkaansa. Mitään hysteriaa ei ollut eikä ole, eikä KGB:llä ole mitään tekemistä asian kanssa.
Huijareita riittää niin kauan kuin on huijattavia.Ja nehän eivät lopu koskaan, sillä aina on ihmisiä, joilla on suoranainen kaipuu tulla huijatuiksi.
Kirjojen lainaukset asiakirjoista osoittavat ne väärennyksiksi. Asiantuntija näkee jo asiakirjan muodosta, onko se aito. Nämä eivät ole, on sitten kyse sodan ajasta tai sen jälkeen.
eli Kalevi Kannus, Jali Raita, Matti Keränen ja monta rekisteröimätöntä. Monet muut suhtautuvat kiihkottomasti ja peräävät asian tutkimista yhteiskunnalta (Juhani Putkinen).
kusettajien jengiin, joka toimi käskystä. Ellet sitten jonkinlaiseen väkeen, joka yllä aavistaa, että nyt on valehdeltava, mutta joka on saanut taivaltaa puhdistettujen aineistojen (supon toimesta ja kekkosen) varassa.
Tietenkään huipputiedustelusta ei kerrota kaikissa asiakirjoissa ja miehet voidaan kadottaa historiasta ja valokuvistakin kuten N-liitossa. N-liiton osavaltiohan Suomi tavallaan olikin. Ainakin kgb:n suvereenisti ohjailema satelliitti-ja on sitä edelleen.
Jos väität, että yhteiskunta ei suhatudu hysteerisesti ja äärimmäisen vihamielisesti Tahvanaiseen kaikkine palkattuine kiihkoilijoineen (esim. sinä netissä), niin olet valehtelija.
Et ymmärrä asiasta mitään. Siksi juuri olet huijattava.Kaiken lisäksi Tahvanainen on kehno huijari.Vain kaikkein tyhmimmät menevät retkuun hänen juttuihinsa. Mutta usko vain, ei se ole kiellettyä. Ilman kaltaisiasi ei olisi Tahvanaisiakaan.
puolella sotaan länttä vastaan (talvisodan takia). Öljykentät Bakussa olisivat olleet vaarassa.
Siis britit ja ranskalaiset olisivat pommittaneet Bakun öljykentät?! Milläköhän kalustolla, mistä, eikö NL olisi tehnyt mitään? Se on varmaa ettei länsi olisi tahtonut jonkun Suomen takia saada Venäjää vihollisekseen!
Ajattele nyt vähän, miksi Ranska ja Saksa tahtoisivat puna-armeijan vihollisekseen, ei heillä ollut Suomessa mitään etuja puolustettavinaan. Ruotsin malmia havittelivat!
yksi lentokone tai panssarivaunu kuluttaa polttoainetta. Ranska oli tiettävästi Lähi-Idässä tukikohtineen. Neuvostoliitto ja Saksa olisivat vallanneet Skandinavian yhdessä, mikäli länsimaat olisivat saaneet luvan lähettää joukkonsa. Lupaahan ei tullut. Mannerheim tiesi ettei Suomi kestä kauaa, mutta halusi painostaa edes jollain venäläisiä, koska heidän vaatimuksensa olivat. Neuvostoliitto toimitti Hitlerille kaiken öljyn.
ja oli valmis liittymään Saksan, Japanin ja Italian rinnalle, muttä tämä tosin oli vasta marraskuussa 1940.
vaan torjui kaikkiHitlerin liittotarjoukset ja jatkoi vihamielistä politiikkaa sekä sopimusrikkomuksia sekä joukkojen keskitystä rajalla. Siksi Barbarossa.
selkeän vastataehdotuksen liittymisestä akselivaltoihin marraskuun 24 1940. Hitler oli niin voimansa tunnossa ettei välittänyt siitä. Stalin vain vaati aika paljon (Suomen, Bulgarian, Romanian Bosborin salmet, Dardannelit, osan Lähi-Idän öljystä= muisttaakseni Irak), mutta oli valmis tulemaan jakamaan Brittiläistä imperiumia.
siitä, että saisi Ison Beltin, Vähän Beltin, tukikohtia Tanskasta, Suomen ja Jugoslavian sekä Kreikan, Bulgarian, Unkarin ja Romanian olisi merkinnyt Saksan antautumista.
vaan Saksan asema oli hyvin huono. Koko Eurooppa oli nälkäsaarrossa ja USA liittymässä sotaan vuoden sisällä. Nl oli suunnaton uhka selustasa ja Saksa juuri ehdotteli sille, mutta Stalin torjui Hitlerin.
Lukuisat rauhanehdotukset Englannille ja Ranskalle kertovat heuikkoudesta.
katsoppas tätä ihan perustavaraa:
www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/Germany/Hitler-Molotov Meetings.htm
Yksi paikka netissä olis tämä, jossa osoitetaan suoraan alkuperäislähteistä käännettynä, seuraavat seikat:
Itse Molotov tapaa Berliinissä marraskuussa 1940 Hitlerin ja Ribbentropin. Äijät keskustelevat uudesta maailmanjärjestyksestä. Maailma jaettaisiin Saksan, Italian, Japanin ja NL:n kesken. Suunnitteilla on siis näiden edellisten sopimusten jatko. Itse Molotov haluaa Suomen, Bulgarian, Romanian, Bosborin salmen ja Dardannelit. Hitler, joka on jo miehittänyt Ranskan ja on voimansa tunnossa haluaa kuitenkin pysäyttää NL:n etenemisen Euroopassa ja tarjoaa Intiaa vanjalle. Itse Molotov hikeentyy ja vaatii erityisesti Suomea neuvottelujen aikana.
Eipäs jää mitään epäselväksi.
Saksa tarjoaa 15.11.1940 vanjalle sitten liittymistä akselivaltoihin. Stalin lähettää 26.11.1940 vastaehdotuksen, jossa NL liittyisi lopullisesti akselivaltoihin. Tässä ehdotuksessa toistetaan aluevaatimukset. Suomi on ruokalistalla.
No tässä välissä Adolffi kuitenkin ilmeisesti on päättänyt barbarossasta ja Saksa ei koskaan vastaa ehdotukseen. Kun kauppasopimuksen yhteydessä tammikuussa 1941 Molotov pyytää Saksaa kiirehtimään vastausta ja ihmettelee miksi ei ole jo sovittu neukun liittymisestä akselivaltoihin Saksan suurlähettiläs Schulemburg vastaa Mololle, että vastaus vie vain aikaa, kun pitää neuvotella myös Italian ja Japanin kanssa...
Siis KAIKKI raaka-aineet olisi sitten N-liitosta, jolla tukikohdat Tanskassa ja Koko Itä-Eurooppa, Turkki, Persia...
tässähän puhutaan pääasiassa Venäjän tsaarinajan historiallisista tavoitteista ja pannaan vähän lisää neuvotteluvaraa. Missä siinä puhutaan Tanskan salmista? En ymmärrä
Lev Bezymensky on esittänyt Stalinin ohjeet Molotoville, jotka hän on löytänyt arkistoista. Myös saksalaiset ovat vahvistaneet sen, että Molotov vaati listalla olleita maita. Myös tukikohtia Tanskasta Beltin slmien lisäksi.
Tanska oli esillä. Ei noissa papereissa niistä mitään lukenut
Etkö tunne edes Beltin salmien esilläoloa?
asia oli esillä. Silloin kun vanja teki tarjouksen liittymisestä akselivaltoihin 26.11.1940 Vanjan vaatimukset eivät ulottuneet Tanskan salmiin ja kysymys oli kokonaisuutena kuitenkin koko Brittiläisen imperiumin jakamisesta
niin, totta oli luin neuvottelu originaalit uudelleen. Molotov mainitsee kyllä Tanskan salmet, mutta ei vanja tähän takertunut. Niitä ei mainita enää ehdotuksessa akselivaltoihin liittymisestä.
jo senkin vuoksi, että Saksan oli saatava tilaa hyökkäykselle länsivaltoja vastaan. Jos se ei onnistuisi Norjaan suoraan, Saksa olisi halunnut käyttää Suomen aluetta.
Jo sitä syystä Hitler vaati Talvisodan lopettamista. Sitäpaitsi alkuperäiseen hyökkäämättömyyssopimukseen EI SISÄLTYNYT OIKEUTTA SUOMEN VALLOITUKSEEN EIKÄ BALTIAN BOLSHEVISOINTIIN. Vaan nämä olivat nimenomaan syitä, joita lueteltiin sodanjulistuksessa 22.6.1941 sopimusrikkomuksina, jotka oli tehty vastoin kaikkia vakuutteluja Ribbentropille 1939.
"Talvisodan rauhasta saamme osaltaan kiittää Stalinin varovaista luonnetta, hän tahtoi minimoida riskit."
Stalinin halusta tai kyvystä "minimoida riskit" ei anna kovinkaan suurta vahvistusta se, että Neuvostoliitto menetti kyseissä sodassa yli 20 miljoonaa ihmishenkeä. Ylikangas arvioi rintamalla teloitettujen omien määräksi yli 400 000 sotilasta (ja Suomessa vastaavasti 250). Yksin Stalingradin taistelun läpiviemiseksi teloitettiin pelotteena yli 14 000 neuvostosotilasta.
Sanomattakin selvää,ettei Suomen kaltaisella maalla tai millään muullakaan olisi tuollaiseen varaa.
Saksa menetti yli kahdeksan miljoonaa ihmishenkeä - näistä puolet viimeisen sotavuoden aikana, kun Hitler toisin kuin kenraalinsa oli haluton lopettamaan sotaa.
Stalinin laskuopista ja sen järkevyydestä voidaan ottaa vielä esimerkit kun hän 1930-luvulla "puhdisti" armeijansa sen parhaista kenraaleista ja tuhosi Neuvostoliiton suomalaiset niin, että Terijoen hallitukseen alkoi myöhemmin olla jo vaikeaa löytää elossa olevia suomalaisia.
Stalin ei ollut ainoastaan riskinottaja: hän oli täysin edesvastuuton ja matemaattisesti epälahjakas, mielisairas despootti.
Neuvostoliiton pelasti vain sen valtava volyymi lähettää aina vain lisää joukkoja rintamalle tappioista piittaamatta. Voitto tuli Stalinista huolimatta, ei Stalinin ansiosta.
Sinänsä Ylikangas on kerrankin napannut oikean tiedon NL:ssa teloitetujen luvusta. Suomessa teloitettiin rintamalla 46 miestä. Loput ovat Ylikankaan omaa keksintöä, jolle ei löydy perusteita.
Kurkkasin Fünf plus Zwei-kirjasta Talvisotaa sen lopusta. Nyt Scheil sentään toteaa, että NL peräytyi ehkäpä siksi, että jätti etäisyyttä Saksan ja länsivaltojen tulevaan taistelukenttään. Ehkäpä Saksalle oli annettava myös tilaisuus hyökätä Suomen kautta länsimaita vastaan. Samoin Scheil toteaa, etä on vaikea saada kuvaa, kuka oikeastaan toimi ketä vastaan ja miten. Scheil kirjoittaa tässä kirjassa paljon paremmin ja rohkeammin kuin post. Myöhemmän kirjan (Die Eskalation...) varovaisuus on tiessään.
Scheil toteaa, että varsinaiset arkistot ovat Venäjällä suljetut, mutta arvelee Stalinin halunneen ottaa kontrolliin Suomen raaka-aineet ja myös mahdollisuuden uhata Pohjois-Ruotsia ja rautamalmia siellä. Mitään sotilaallista merkitystä Suomella ei ollut eikä Suomi tietenkään mikään uhka. Mielenkiintoinen on oletus, että Stalin "halusi houkutella länsivallat Skandinaviaan " Saksan tappioksi. Länsimaiden Scheil totesi heti kiinnostuneen sodan siirtämisestä Skandinaviaan ja esim. siteeraa Ranskan sotaministeriön selvitystä, joiden mukaan N-liiton laajeneminen Suomeen oli nimenomaan Saksan tappio ja Ranskan etu. Myös britit halusivat puhtaasti ottaa haltuun rautamalmin. Ranska siis pelasi kaksinaamaista peliä Englannin tavoin.
Saksasta todetaan, että mahdollinen Suomen menetys olisi tehnyt Saksan entistä riippuvaisemmaksi Neuvostoliiton raaka-ainetoimituksista ja että Saksa toi Suomesta huomattavasti esim kuparia, jonka toimitukset sodan johdosta vähenivät radikaalisti. Saksan intressissä oli sodan estäminne tai pikainen rajoittaminen ja rauha. Lisäksi Sheil ihmettelee, olisikoSaksa oikeasti sallinut koko Suomen bolshevisointia.
Kaiken kaikkiaan puuttuu siis vain oletus N-liiton ja länsimaiden juonitteluista kulissien takana. Tätä hän ei sano, mutta kuvio paljastaa melkoiset yhteiset edut, sillä Stalin varmastikin halusi Saksan loppua. Scheil tuntuu häpeilevään jo tämänkinverran "Kreml-astrologiaa" lähteiden puuttuessa. Joku tulkinta on kuitenkin tehtävä.
Seuraavassa kirjassa Hitler muisteli hyökänneensä myös Norjaan ilman sodanjulistusta, kun puolusteli Barbarossaa 100 000 sotilaan hengen säästämisellä hyökkäämällä ilman varoitusta tai uhkavaatimusta yms. Norjan sotaretkestä hän totesi, että "Churchill polski liikaa ja ennätimme ennen häntä. Se, että Norjan uskallettu operaatio onnistui pelasti Saksan tuhoutumiselta". Tässä jotain pohjoisen sotanäyttämön tärkeydestä Saksalle. Muistamme myös sen, kuinka tärkeänä Saksa piti Petsamon nikkeliä ja kuinka se arvosti sen olemista Suomella mieluummin kuin N-liiton hallussa. Joulukuussa 1939 erään suomalaistutkimuksen mukaan Saksassa todettiin Petsamon nikkelin olleen välttämätön Saksan tulevalle sodankäynnille.
Mielenkiintoinen on lista sopimusrikkomuksista hyökkäämättömyyssopimusta vastaan, jonka Saksan suurlähettiläs esitti Molotoville sodanjulistuksen yhteydessä päivällä 22.6.1941. Yksi kohta totesi, että NL oli vastoin sopimusta sovjetisoinut ja vallannut Baltian maat sekä sotinut Suomea vastaan. Nämä olivat vastoin kaikkia vakuutuksia Ribbentropille Moskovassa 1939. Scheil eritteli kaikki listan kohdat tätä lukuunottamatta luvussa Hyökkäys Neuvostoliittoon ja kansainvälinen oikeus. Kaikki listan muut kohdat pitivät paikkansa, mutta tämän kohdalla Scheil tyytyi toteamaan jotain epämääräistä eli että koska salaiset etupiirijaot ovat kv oikeuden vastaisia, ei liene järkevää tarkastella sitä, kuinka tällaisista sopimuksista oli pidetty. Tämä yhtyneenä eräisiin liian lieviin USA:n käsittelyihin tuntui mamoilulta minusta. Ilmeisesti tässä etupiirijutussa on jotain hämärää ja tutkimatonta. Esim. Post totesi, että Saksalla oli eri käsitys siitä, mitä salaisessa lisäpöytäkirjassa oleva "intressipiirin" käsite tarkoitti kuin N-liitolla. Saksanmielestä siihen ei kuulunut täydellinen valloitus ja bolshevisointi. Tämä näkemys on mielestäni oikeutettu sen perusteella, mitä Moskovassa 1940 marraskuussa keskusteltiin eri maiden kohtelusta. Kun Hitler kuuli, mitä merkitsi Suomen kysymyksen lopullinen ratkaisu ja mitä NL halusi esim. Bulgarian osalta ja että merkitsikö tämä samaa kuin Baltian maissa, Molotovvastasi myöntävästi ja Hitler taas torjui ehdotukset.