Keskustan puheenjohtaja on vanhempi kuin mitä halutaan (YLE:n mukaan) SDP:n puheenjohtajaksi. Hän on lisäksi väärää sukupuolta. Hän, Matti Vanhanen on siinäkin erilainen kuin SDP:n puheenjohtajaksi YLE:n ja Erkko-median avulla nostateltu Jutta Urpilainen 32v. Urpilainen ei nimittäin uskaltaisi alkaa pääministeriksi. Hänen ehdokkaansa hallituksen johtoon on kohta 70 vuottaan lähentelevä Paavo Lipponen. (Paavo Lipposen mielestähän kuusikymppinen Erkki Tuomioja on LIIAN VANHA puolueen puheenjohtajaksi.)
Ihan hauska kuvio tuo, että suuren puolueen puheenjohtajaksi valittaisiin henkilö, joka ei halua ottaa vastaan puheenjohtajalle vaalivoiton sattuessa luonnostaan lankeavaa pääministerin tehtävää. SDP:ssä ilmennyt avoin sukupuoli- ja ikärasismi on myös sangen ihmetyttävää. Taitaa olla SDP:n pelikenttä yhä enemmän ja enemmän sekaisin. Epävarmuutta uhkuva Jutta Urpilainen tuskin pystyy tilannetta korjaamaan vaikka ottaisi Lipposen tukikepikseen.
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Urpilainen pyyt%E4isi p%E4%E4ministeriksi Paavo Lipposta/1135234633059
”..Urpilaiselta kysyttiin, onko hän valmis pääministeriksi. Hän sanoi olevansa valmis vuoden 2011 vaalien aikaan, mutta jos Sdp:stä tarvittaisiin pääministeri sitä ennen, hän pyytäisi tehtävään eläkkeellä olevaa eduskunnan puhemiestä Paavo Lipposta..”
Ihan hauska kuvio tuo, että suuren puolueen puheenjohtajaksi valittaisiin henkilö, joka ei halua ottaa vastaan puheenjohtajalle vaalivoiton sattuessa luonnostaan lankeavaa pääministerin tehtävää. SDP:ssä ilmennyt avoin sukupuoli- ja ikärasismi on myös sangen ihmetyttävää. Taitaa olla SDP:n pelikenttä yhä enemmän ja enemmän sekaisin. Epävarmuutta uhkuva Jutta Urpilainen tuskin pystyy tilannetta korjaamaan vaikka ottaisi Lipposen tukikepikseen.
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Urpilainen pyyt%E4isi p%E4%E4ministeriksi Paavo Lipposta/1135234633059
”..Urpilaiselta kysyttiin, onko hän valmis pääministeriksi. Hän sanoi olevansa valmis vuoden 2011 vaalien aikaan, mutta jos Sdp:stä tarvittaisiin pääministeri sitä ennen, hän pyytäisi tehtävään eläkkeellä olevaa eduskunnan puhemiestä Paavo Lipposta..”
Vastaukset 10
Vanhimmat
Puolueenpuheenjohtajan valitseminen myös pääministeriksi ei ole mitenkään välttämätöntä, se on pikemminkin vastoin demokratian pelisääntöjä. Suomessa on demokratian kriisi, joka näkyy varsin selvästi vallan keskittymisenä ja vaalien kiinnostamattomuutena. Mikäli tätä suuntausta jatketaan, hallitseminen tulleenne olemaan helppoa, mutta demokratialle voidaan heittää kepeät mullat, mikäli ajatellaan kansanvallan ihanteita.
Vallan keskittyminen puolueille ja samaan aikaan tapahtunut keskustelukulttuurin lasku, ovat aiheuttaneet sen, että erilaisten (kansalais)järjestöjen valta on kasvanut. Kansalasisjärjestöissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta niiden vaikutusvallan kasvu ei lisää läpinäkyvyyttä hallinnossa, kyse on päinvastaisesta kehityksestä. Mikäli ei edelleenkään vaalirahoituksesta saada todellisia tietoja, silloin epäilyksiä herää myös siitä, että korruptiotakin esiintyy.
Lipposen päämaisteriajan toivoisi tosin olevan jo ohi, toivottavasti vanhempi valtiomies itsekin tämän asiantilan ymmärtää.
Osoittaa poikkeuksellista älykkyyttä, mikäli pystyy ymmärtämään omien kykyjensä rajat. Tätä piirrettä toivoisi olevat useammallakin päättäjällä tai siksi pyrkivällä.
>>>”..Urpilaiselta kysyttiin, onko hän valmis pääministeriksi. Hän sanoi olevansa valmis vuoden 2011 vaalien aikaan, mutta jos Sdp:stä tarvittaisiin pääministeri sitä ennen, hän pyytäisi tehtävään eläkkeellä olevaa eduskunnan puhemiestä Paavo Lipposta..”
Jutta Urpilainen, kasvatustieteiden maisteri, on vaikea "pala" keskustalle, Jutta on hyvin maaseudun tunteva, tasapuolinen, pohjalainen joka on ylimielisen ja ylpeän Vanhasen rinnalla inhimillinen ja lämmin ihminen. Tulee muuten hyvin toimeen pohjalaisten,alkiolaisten, keskustan kansanedustajien kanssa.
Kannattaako puheenjohtajaksi valita henkilöä joka itse tunnustaa olevansa liian huono pääministeriksi? Miten Urpilaisen johtajuus vahvistuu Lipposen tai jonkun muun "kokeneen sossuvaltiomiehen" noustua pääministeriksi?
Urpilainen tuomitsi jo kampanjansa avajaislausunnolla itsensä "takarivin elliksi" omassa puoluessaankin. Miten hän voi pitää SDP:n Keskustan ja Kokoomuksen arvostustasolla jos arvioi puheenjohtajaksi päästyään olevansa kykenemätön pääministerin tehtävään? Urpilainen ikäänkuin antoi puolueen varsinaisen johtovastuun jo etukäteen Lipposelle. Näin ollen hänestä tulisi pelkkä nukkepuheenjohtaja. Eikö SDP:stä tosiaan löydy puheenjohtajaksi henkilöä, jolla olisi heti tehtävään ryhtyessään kykyä ja kanttia myös pääministeriksi?
Puheenjohtajakisassa on mukana tässä mielessä yksi täysin ylivertainen henkilö jolla on sellainen määrä poliittista kokemusta, sivistystä ja kielitaitoa, että muut jäävät hänen rinnallaan maakuntatasolle. Jos hän jää pelissä häviölle, osoittaa taustalla olevan jonkun muun asian kuin puolueen edun. Ne on niitä hämärähommia ne, jotka ovat tehneet SDP:n arveluttavaksi valinnaksi äänestäjien keskuudessa.
Olet täysin oikeassa tuossa, että Jutta Urpilainen tulee hyvin toimeen keskustalaisten kanssa. Hänhän on sitä paitsi kokkolalaisena ja keskipohjalaisena tottunut jo luonnostaan siihen, että poliittinen yhteistyö, luottamuspaikkojen jako yms. tapahtuu nimenomaan keskustan ja demareiden välillä, korkeintaan rkp:llä höystettynä. Toisin kuin Etelä-Suomessa kokoomukselle jää noissa kuvioissa mopen osa.
Keskustan hallitustaipaleen jatkon kannalta on Sdp:n puheenjohtajataiston kärkikaksikko ei voisi ihanteellisempi olla.
""Ihan hauska kuvio tuo, että suuren puolueen puheenjohtajaksi valittaisiin henkilö, joka ei halua ottaa vastaan puheenjohtajalle vaalivoiton sattuessa luonnostaan lankeavaa pääministerin tehtävää.""
-------------------------
Itsenäisen suomen historiassa on aika harvinaista, että puolueen puheenjohtaja olisi myös pääministeri.
Tämän tavan omaksui parlamentarismin tulkintaansa vasta Mauno Koivisto nimittäessään Ahon hallituksen 1991, minkä jälkeen puolueiden puheenjohtajat ovat katsoneet paikan kuuluvan suurimman puolueen puheenjohtajalle.
Tapa on siis hyvin uusi eikä sen tarpeellisuudesta, tai edes hyödyllisyydestä ole mitään konkreettista näyttöä.
Missään Suomen lainsäädännössä, puhumattakaan perustuslaista, ei puhuta mitään siitä, että puolueiden puheenjohtajien tulisi pystyä myös pääministerin tehtävään.
Suomessa ei pääministeriä valita vaaleilla, se on vain tullut vaalitaistelussa tavaksi suurilla puolueilla, jonka taakse voidaan asiakysymykset haudata. Uskon että Jutta Urpilainen olisi juuri näiden asiakysymysten vuoksi todella vaarallinen vastustaja ylimielisille ja vallanhaluisille "jupeille" kuten Katainen ja Vanhanen ovat.
Urpilaisen valinta puheenjohtajaksi olisi hieno juttu. Harva edes muistaisi vuoden päästä kuka SDP:n puheenjohtaja on.
Vasta vuoden 2000 perustuslaki antoi eduskunnalle mahdollisuuden valita pääministerin. Tätä ennen pääministerin valitsi presidentti, joten puolueet pääsivät esiintymään vaalitenteissä pelkkinä omana itsenään.
Nykyisin on toisin. Jo vuoden 2003 eduskuntavaalikampanjassa Paavo Lipponen korostamalla korosti, että nyt kansa äänestää pääministeristä. Puolueen on nykyisin erittäin vaikea menestyä vaalitentissä, jollei päätentattava ole henkilökohtaisesti valmis pääministeriksi. Toimittajien kysymykset menevät koko ajan siihen suuntaan, että henkilökohtainen vastuu on otettava.
Ahon hallituksen jälkeen Lipponen jatkoi suurimman puolueen puheenjohtajan perinnettä, jolloin suurten puolueideen puheenjohtajat keskenään sopivat, että vaaleissa suurimmaksi tulleen puolueen puheenjohtaja aloittaa hallitustunnustelut, sli ryhtyy NEUVOTTELEMAAN muiden puolueiden kanssa hallituspohjasta.
Keskusta kuitenkin teki 2003 eduskuntavaaleista pääministerivaalit heti sen jälkeen, kun puheenjohtajaksi äänetetyn Jäätteenmäen johdolla keskust voitti kunnallisvaalit.
Nimenomaan keskustalehtien päätoimittajat, Keskisuomalaisen Laatikainen ja Ilkan... no, nimi unohtui... päätoimittajat alkoivat jo vuosia ennen 2003 eduskuntavaali puhua Jäätteenmäesstä Suomen ensimmäisenä naispääministerinä "sitten, kun keskusta voittaa eduskuntavaalit".
Tämä tap puhua suurimman puolueen puheenjohtajasta "seuraavana pääministerinä", on siis täysin median keksimä ja median ylläpitämä keino luoda politiikkaan dramatiikkaa henkilöiden kautta, kun nimenomaan media haluaa aina puhua politiikasta poliitikkojen eikä asian kautta.
On parlamentarismin kannalta huono asia, että poliitikot ja puolueet itse ovat menneet tähän mediapeliin mukaan ja jäykistäneet kansanvallan pääministerin osalta jo ennalta määrättyihin nimiin ennen kuin vaalit on edes toimitettu.