Me ostimme Virosta noin viikko sitten sekarotuisen koiran, todella suloinen narttu. Aluksi ei antanut koskea yhtään, nyt antaa rapsuttaa. Ulkona käynti on yhä suuri ongelma, panta/valjaat menee hienosti päälle ja fleksi kiinni, mutta kun vetää hieman että lähdettäisiin saa uskomattomat siepit. Kelit olisivat mitä mainioimmat mutta kun ei saa ulos, kyhjöttää vaan nurkassa!!!! Syö ja juo hienosti. En ole viitsinyt pakottaa ulos lähtöä muutaman kerran jälkeen. Muutaman päivän olen pitänyt ulkona olevan juoksunarun kiinni, se ei haittaa tytsyä mutta kun ei suostu tajuamaan että pääsisi ulos. Tiedän että vaatii vaan aikaa ja kärsivällisyyttä että saadaan luottamaan täysin, jotta kulkisi mukana vaikka vain huoneesta toiseen. Olisiko kellään hyviä ideoita tai kokemusta vastaavasta?!
Ongelmallinen koira
hamy78
9534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Koiralle tuo kaikki on SUURTA ja IHMEELLISTÄ !
Aikaa voi mennä vaikka vuosi...
ÄLÄ pakota koiraa IKINÄ...
HOUKUTTELE se pihalle.
Tarjoa namia... Koeta leikillä..
Näytä sille, että paikka on turvallinen ja "mukava" !! =)
Viikko on vielä todella pieni aika koiran mahdollisten traumojen korjaamiseen...
ihmettelen sitä ettei se edes yritä karata ulos. Jos oven meinaa avata koiran ollessa lähellä, ei kuulu muuta kuin kynsien rapina kun juoksee karkuun. Ei löydy minkään laista kiinnostusta ulos menemiseen, ottaen huomioon että on asunut koko ikänsä maalla ja oleskellut ulkona melkein koko ajan. Aikaa ja kärsivällisyyttä, sitähän tässä tarvitaan,,,Viikkokin tuntuu ajallisesti pitkältä ajalta kun huolestuu ettei edes halua ulos.
varmaan ulkona olo kammo johtuu juuri tuosta aikaisemmista ulkoilu kokemuksista jos se on pakotettu olemaan ulkona säällä kuin säällä ja se luulee että sinä aijot myös hylätä sen pihalle samalla lailla kuin entiset omistajat.
yritä luoda siis hyvä suhde koiraasi ja älkää yrittäkö hirveitä aikoja viettää etes ulkona aluksi.
yritä koiraasi innostuttamalla käydä ihan vaikka pihassa kääntymässä. ulkoilusta pitäisi tehdä positiivinen asia koiralle, koska nyt sillä on luultavasti vain niitä huonoja kokemuksi.
eli parhaaseen tulokseen pääsetv kun innostuneen koiran saat ulos ja sinun pitää toimia nopeammin eli ennen kuin koira haluaisi takaisin sisälle sinun pitää viedä se sinne, että koiralle jää iloinen mieli ulkoilusta.
mutta onnea koiran opettamiseen ja kasvatukseen, vaikka rankkaa se tulee olemaan
ja älä koskaan jätä sitä yksin ulos e
eli älä jätä sitä koskaan yksin ulos edes hetkeksikään(ennen kun se on päässyt kunnolla yli traumoistaan),koska saatat joutua aloittamaan taas koko urakan alusta varsinkin jos kyseessä on herkkä koira.
tullut palstalle.
Ainakin välillä tuntuu, että ulkomailta "pelastetaan" koiria hmm. en oikein tiedä lopulta millä motiiveilla? Jotta voi sanoa pelastaneensa koiran?
Osalla ei nimittäin löydy kärsivällisyyttä vaikean koiran "kesyttämiseen" tai uuteen elämään opettamiseen.
Jotkut luulee, että koira on vain heti niin kiitollinen (vangitsemisestaan?)että kaikki sujuu tuosta vaan.
Olen muualla maailmassa nähnyt irtokoiria ja niillä on monesti verisiäkin taisteluja reviireistä ja laumoista. Ehkä tämä koira on ollut hyljeksitty? Ei välttämättä raatelujälkiä.
Osalla koirista on voi olla valtava ego, joka sitten tulee esille kotielämän tilanteissa.
Aloittelija, koita houkutella kioraasi vaikka makkaralla. Jätä niitä makkaroita pitkin matkaa ulos asti. Menet itse syrjään ja annat koiran itsekseen tutkailla ja ihmetellä, tuntikausia. Jonain päivänä se ulkoilma voikin kiinnostaa. Miten muuten pissat ja kakat? Mihin tekee vai oletko joutunut raahaamaan koiran ulos?
Kesytin villikissan tällä tavoin mutta ulkoa sisällepäin, jotta voi olla myös sisällä. Tästä on vuosia ja oli kesäloma ja rutkasti aikaa pitää ovia auki.
päätyy muovimatolle joka on pukuhuoneessa, siitä tuli niin sanottu pakko ratkaisu siihen asti että koiruus on päässyt irti kammoista. Nyt Sohvi on jo hieman välillä reipastunut, käy kurkkimassa ulkona sellaisen verkon takaa, ja parveke tuntuu olevan välillä mieleinen paikka, mutta huono sinänsä että on niin korkeella ettei saa tuntumaa maahan. Kyllä makkarallakin on kokeiltu, mutta on sen verran välkky että aavistaa jotain takaa ajatusta makkara polussa olevan. Mutta kyllä se tästä iloksi vielä joku päivä muuttuu, näin ajattelen joka päivä!
ei kyl oo kivaa mun tädin koira oli mul hoidossa ja oli samanlaine mut se johtu kai siitä et oli tottunu olee rivitalos ja mä asuin kerrostalossa sillo ni pelkäs hissiä eikä tykänny rappusista :) mut se oliki vaa sit sen päivän hoidossa just noitte ongelmie takia..nyt mun oma koira on sellanen et hyppii autojen eteen siihe auttanu kyl komentamine ja kuristuspanta jonka sille ostin...eroaa täysin sun ongelmasta mut oli toikin ongelma aluks
Fleksin hihnaan.
Tuollaisessa totutustilanteessa mielestäni hihna on parempi kuin fleksi... fleksissä kun sitä narua riittää metri tolkulla, niin jo pelkästään tuommoinen asia saattaa tuntua oudolta.
Mutta kärsivällisyyttä ja onnea teille molemmille :)
mielipiteenne, koskien "entistä" ongelmakoiraamma! Päädyimme luopumaan koiruudesta koska meno muuttui kokoajan villimmäksi. No, yhdistyksen immeiset kävivät hakemassa sillä asenteella että me ei osata vaan koiraa käsitellä vaan toisin kävi, oli täysi työ heilläkin saada koiruus mukaan. Heti seuraavana päivänä kuulemma oli menty hienosti valjaissa ulos ilman minkäänlaista rähinää, ja oli antanut ottaa syliin ja rapsuttaa ja vielä nukahtanut siihen. Meillähän meininki oli se että ulos kun yritti sekosi täysin ja puri kaikkea mikä eteen sattui, syliin jos yritti lähti sormet melkein ensimmäistä niveltä myöten poikki, rapsuttaa antoi mutta oli kokoajan varuillaan. En oikein tiedä uskoako vai ei!? Kaikki neljä sisarusta kun yhtäkkiä ilmoitettiinkin täysin villiintyneiksi noin viikkoa aikaisemmin kun luovuimme omastamme, ei suositeltu oikein kellekään. Minulla vaan on sellainen olo että asioita kaunistellaan, en tiedä mitä he sillä saavuttaisivat mutta sellainen maku jäi koko hommasta.