Hyvyys tulee ilman uskontoakin

Hyvyyden saaminen...hmnnn ???... hyvyyden olemus.
Asian sisäistäminen ja jäsentelyä ontuu hieman.
Mutta kyllä se siitä, jos ajattelet ahkerammin. ;)

Jos kaikki aatteet, ismit poistetaan maailmasta, niin mitä mielestäsi jää sen jälkeen jäljelle? Mieti tuota tovi! :)

Ystävällisyys ei ole välttämättä sidottu kiinni ollenkaan hyvyyteen, vaan ehkäpä, pelkästään opittuun käyttäytymiseen, tapaan toimia muiden ihmisten kanssa. Monet myyjät, kauppiaat ovat esim. ystävällisiä ihmisille ulospäin näkyvällä tavalla, kuten monet itseään myyvät naisetkin.

Ei sinänsä näillä yleisesti hyvin tunnetuilla uskonnoilla ole kovinkaan suurta merkitystä sellaisten asioiden kanssa, jotka vaikuttavat ihmisten keskinäiseen käyttäytymiseen itse hyvyyden saralla, ystävällisen mielenlaadun kera.

Hyviä esimerkkejä elävästä elämästä löytyy useita
, muunmuassa islamilaisesta ja juutalaisesta uskonnoista joissa monia poikia opetetaan jo aivan pienestä pitäen uskonnollisiin traditioihin ja kas kummaa, nämä kaksi edellä mainittua uskontoa, aatetta, ja hindulaisuus juuri kätkee sisälleen sellaista sisäsyntyistä rasismia, josta tuo hyvyys ja ystävällisyys ovat erityisen kaukana. Ja huomioi, hekin ovat ns. uskovaisia kuten kommunistitkin ja sosialistitkin että myös kapitalistitkin ja eivät nämäkään juuri osoita erityisesti ystävällisyyttä tai heijastele hyvyyttä näkyvästi ulospäin. Joten lienee elämän tiettyjä perustotuuksia jotta ihminen ei ole hyvä tai ystävällinen jonkun aatteen takia tai sen seuraamuksena eikä senkään takia jottei näitä ed. mainittuja olisi ollenkaan olemassa.
Tuossa sinulle pala yhdenlaista totuutta jonka sanomiseen ei erikseen hyvyyttä tarvita eikä edes ystävällisyyttäkään, mutta kuitenkin hyvää hyvyyttäni tuon äskeisen sinulle kerroin ja ystavällisesti sen sanoin, ilmi toin.
Eikä tietääkseni hyvyyttä voi edes periä. Eikä sekään kasva puissa tai pensaissa. Mutta putoaako se alas taivaasta, onkin jo syvemmän miettimsen arvoinen asia kaikenkaikkiaan! :)

Eräs blogi, jossa ensimmäisenä on "Arvot ja moraali":
http://blogitus.net/httpblogitusnet151027/

Oikeastaan on aika tavallinen väärinkäsitys, että uskoavaiset ihmiset olisivat hyviä tai luulisivat olevansa hyviä. Se on paremminkin niin että kristitty uskova tiedostaa sen ettei hän ole hyvä, että vain Jumala on hyvä. Jopa Jeesus sanoi että vain Jumala on hyvä.

Mark. 10:18
Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.

Se että uskova haluaa tehdä oikein ja rakkaudellisesti ei ensisijassa johdu siitä että hän luulisi olevansa hyvä, vaan siitä että se on oikein (oikea tapa elää ja vaikuttaa) ja Jumalan tahto.

Uskova ei usko pelastuvansa omien tekojensa (oman hyvyytensä) ansioista sillä ne eivät koskaan ole riittäviä - uskova ihminen ymmärtää että hän ei ole tarpeeksi "hyvä". Siksi hänen ainoa toivonsa on se "hyvän" Jumalan armo jonka Hän on luvannut pojassaan - luvannut sille joka uskoo että Jumala oli ja vaikutti Jeesuksessa ja että Jeesus siksi todella oli viaton (vailla syntiä) myös siihen kuolemantuomioon minkä nojalla hänet tuomittiin ja jonka seurauksena hänet sitten tapettiin. Uskova ymmärtää että se oli vääryys (rikos) hyvää Jumalaa vastaan eikä halua yhtyä siihen .. Me uskomme, että Jeesus kuoli meidän kuolemamme ristillä - sen kuoleman joka on meidän "ei hyvien" tekojemme luonnollinen seuraus. (Sillä synnin luonnollinen palkka (seuraus) on aina kuolema, koska synti tarkoittaa juuri tekemistä elämää vastaan).

Siis uskovan "hyvyys" on oikeastaan Jumalan hyvyyttä.