haluaisin nyt tähän keskusteluun hyvin perusteltua ja asiallista sanailua siitä, miksi uskotte juuri kristinuskoon ja siihen, mitä raamatussa sanotaan?
mikä on se syy mikä saa teidät uskomaan nimenomaan kristilliseen jumalaan? miksi esimerkiksi islam onkin väärässä ja juuri kristinusko absoluuttisen oikeassa? tieteen ollessa nykytasolla vaatii kuitenkin varsin sokeaa uskoa, jotta voi uskoa kaikkeen mitä raamatussa sanotaan.
itse en raamattuun usko. enkä mihinkään valmiiksi "pureskeltuun." mielestäni ihmisen tulee päättää elämästään ja sen suunnasta omalla järjellään.
ollessani rippikoulussa oli varsin lähellä etten olisi itsekin alkanut uskoa. kuitenkin tuo tuntemus meni ohi. nykyään olenkin täysin varma, että kun rippikoulu järjestetään ihmisen ollessa suurimmassa murrosikänsä myllerryksessä ja näin henkisesti heikoimmillaan, on kristinuskon kaltaisten aatteiden tuputtaminen helppoa. harva ihminen enää aikuisiällä ensimmäistä kertaa jeesuksesta kuullessaan alkaa häneen uskoa.
en väitä, etten itsekin uskoisi johonkin yliluonnolliseen mitä tiede ei voi selittää. kuitenkaan en taivu uskomaan, että asiat olisivat niin kuten raamatussa sanotaan. ketään loukkaamatta olen sitä mieltä, että kristinusko on ihmisille joilla ei ole henkistä voimaa kyseenalaistaa ja miettiä asioita. mutta tämä totta kai vaan minun mielipiteeni, jota saa kyllä kyseenalaistaa. mielestäni kaikkea tietoa pitää kyseenalaistaa, eikä hyväksyä kaikkea lukemaansa vain siksi, että joku väittää sen olevan jumalan sanaa.
siis kysynkin, milloin ja miksi aloit uskomaan kristilliseen opetukseen?
mikä on se syy mikä saa teidät uskomaan nimenomaan kristilliseen jumalaan? miksi esimerkiksi islam onkin väärässä ja juuri kristinusko absoluuttisen oikeassa? tieteen ollessa nykytasolla vaatii kuitenkin varsin sokeaa uskoa, jotta voi uskoa kaikkeen mitä raamatussa sanotaan.
itse en raamattuun usko. enkä mihinkään valmiiksi "pureskeltuun." mielestäni ihmisen tulee päättää elämästään ja sen suunnasta omalla järjellään.
ollessani rippikoulussa oli varsin lähellä etten olisi itsekin alkanut uskoa. kuitenkin tuo tuntemus meni ohi. nykyään olenkin täysin varma, että kun rippikoulu järjestetään ihmisen ollessa suurimmassa murrosikänsä myllerryksessä ja näin henkisesti heikoimmillaan, on kristinuskon kaltaisten aatteiden tuputtaminen helppoa. harva ihminen enää aikuisiällä ensimmäistä kertaa jeesuksesta kuullessaan alkaa häneen uskoa.
en väitä, etten itsekin uskoisi johonkin yliluonnolliseen mitä tiede ei voi selittää. kuitenkaan en taivu uskomaan, että asiat olisivat niin kuten raamatussa sanotaan. ketään loukkaamatta olen sitä mieltä, että kristinusko on ihmisille joilla ei ole henkistä voimaa kyseenalaistaa ja miettiä asioita. mutta tämä totta kai vaan minun mielipiteeni, jota saa kyllä kyseenalaistaa. mielestäni kaikkea tietoa pitää kyseenalaistaa, eikä hyväksyä kaikkea lukemaansa vain siksi, että joku väittää sen olevan jumalan sanaa.
siis kysynkin, milloin ja miksi aloit uskomaan kristilliseen opetukseen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
uskomaan Jeesukseen Kristukseen ja meille on todistettu Sanan totuus. Eivät kaikki, jotka Jeesuksesta kirjoittavat usko Häneen, vaan päinvastoin monet levittävät uskottomuutta värisellessään Sanan.
Jokaiselle on oikeus ottaa elämä, tai kuolema, hyvä, tai paha vastaan ja me, jotka uskomme todistettuun Jumalan Sanaan olemme ottaneet vastaan elämän ja hyvän ja se näkyy niissä Hedelmissä, jotka ovat tämän uskon kautta meihin kasvaneet, eli Hedelmät, jotka Jeesuksen usko antaa ilmentävät aina rauhaa ja rakkautta.
Koska jokaisella on oikeus valita, niin se tarkoittaa sitä, että Jumala on edeltä tuntenut meidät, jotka valitsimme elämän, eli Jumala ei pakottanut valitsijaa valitsemaan elämää, mutta edeltä Hän tuntee jokaisen omansa, joiden nöyryysaste oli sovelias valitsemaan Hänen antamansa uskon ja elämän.
Jeeuksen vapauttama on hyvin vahva ihminen ja tietää mihin uskoa, eli häntä ei käännytä epäuskoiset, eivät vaikka kuinka kauniisti puhuisivat, eivät, vaikka kuinka pyrkisivät Raamatun irtojakeilla osoittamaan, että Jeesus on vihainen ja julma jos Häneen ei usko oikein, eli näiden ihmisten tavalla, kuten tällä palstalla muutamat väittävät.
Jeesus on rakkaus, sillä nyt ei ole Sanan tuomiopäivä, vaan nyt on Ilosanoman julistamisen päivä ja jokainen tietää mitä on ilo, vai tietääkö.
Olen monessa kohtaa samoilla linjoilla kanssasi. Kaikki valtauskonnot pohjautuvat itseään vanhempiin mytologioihin. Ne kumpuavat ihmiskunnan kaukaisesta menneisyydestä ja tuhoutuneista korkeakulttuureista.
Mielestäni kysymys uskonnoissa on ihan samasta asiasta, ihmiselle käsittämättömästä itseä korkeammasta voimasta. Minä käytän siitä nimeä Luoja.
Ihminen ei aisteillaan voi ymmärtää ympäröivästä maailmankaikkeudesta kuin osan. Loput joutuu kuvittelemaan, tai järkeilemään. Kuvittelu on toisten valmiisiin malleihin, lapsuuden aivopesuun ja kulttuuriin sidonnainen asia. Uskonnosta, oli se mikä tahansa, on tehty vallankäytön ja alistamisen väline."Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat."
Kristinuskon ollessa kysymyksessä tulee ihmetelleeksi, miksi sen varjolla riidellään, uhkaillaan ja jopa soditaan. Uskonnon tulisi mielestäni olla iloinen, ei uhkaava asia. Jos elettäisiin Raamatun kymmenen käskyn mukaan, ei maailmassa olisi sotaa, kurjuutta tai eriarvoisuutta. Niitä kuitenkin riittää ja se on osoitus esimerkiksi kristinuskon kaoottisuudesta.
Tälläkin palstalla ollaan tukkanuottasilla koko ajan. "Vain minä olen oikeassa, sinä väärässä." Uskot väärin tai sinut on kastettu väärin." etc,etc.
Kokonaisuuden ymmärtäminen antaa tyydeyden ja voi luopua turhasta riitelystä. Voi elää ja antaa toistenkin elää. Jokainen on erilaisessa kehitysvaiheessa, eikä sitä pitäisi mennä tonkimaan. Oivallus tulee kun sen aika on. Toisilla se kestää kauemmin kuin toisilla.
Sitten ovat erikseen vielä narsistiset luonteet, jotka eivät valitettavasti edes tajua olevansa tavallaan sairaita. Kun narsismiin sekoittuu fundamentalistinen usko johonkin oppiin, on jälki aika kammottavaa.
Kuten sinulla, niin minullakin on oma mielipide ja joku muu saa olla ihan omaa mieltänsä. :)
Yeshuan opetuksissa on selvä taivassävel ja Hän opetti sellaisella auktoriteetilla, jonka vain Jumal'ihminen voi omata.
Hän eli ja kuoli uskollisena sanomalleen ja ainoana myös nousi kuolleista sinne mistä oli maan päälle tullutkin eli Isä J-lan luo, koska Hän oli ja aina tulee olemaan, kuten itse opetti: YLÖSNOUSEMUS JA ELÄMÄ!
Ei mikä tahansa 'elämä' vaan IANKAIKKINEN ELÄMÄ!
- - -
Mainintasi, että olit riparin aikoihin lähellä tulla uskovaiseksi, osoittaa vain sen totuuden, että sulla oli lapsena vielä avoin ja herkkä mieli J-lan Pyhän Hengen vaikutteille, kun hyvää sanomaa J-lan Pojasta, Yeshua HaMashiach'sta julistettiin, vai julistettiinko sitä?
Jos riparisi oli vain katekismuksen ulkolukua ja kirkollisia perinteitä ilman keskeistä opetusta Yeshuasta, kaikkia ihmisiä rakastavasta Hyvästä Paimenesta (kuten minun nuoruudessani oli: ei sanaakaan Yeshuasta, joka ainoana voi pelastaa meidät joutumasta helvettiin), niin en ihmettelekään sitä, ettet tullut uskoon!
- - -
Itse sain tulla uskoon jo aivan lapsena, koska äitini oli uskovainen. Tarkkaa ikää en muista, ilmeisesti niin pian kuin opin puhumaan ja ymmärtämään. Ensimmäisen suuren rukousvastauksen sain jo 4,5 vuotiaana.
Herrani Yeshua kohtasi minua ollessani 12-vuotiaana yksin kotona ja antoi minulle korvin kuullen lupauksen siitä, mitä tulen tekemään taivaassa, mikäli kilvoittelen päästäkseni sinne.
Herra kutsui minua jälleen erittäin selkeästi ja voimallisesti ollessani 22-vuotias ja sen seurauksena opiskelin tekniikan opintojeni lomassa kirjeellisen Raamattukurssin "Elämän Valkeus", joka käsitteli Yeshua HaMashiach'n persoonaa ja opetusten ydintä. Jatkona sille luin koko Raamatun läpi ja menin apostolien opetusten mukaisesti uskovien upotuskasteelle ilman, että kukaan ihminen olisi minua siihen kehoittanut, sillä asia selvisi minulle pelkästään Uuden Liiton Kirjoituksia lukiessani.
Noin kuukausi siitä sain kokea apostolisen uudestisyntymisihmeen täyttymällä Pyhällä Hengellä ja saaden Pyhän Hengen armolahjoja. Tuo tapahtui minulle elokuun 31 pv:nä klo 21 Vartiokylän Jeesus-talossa 1972.
Kerrohan, mikä sai sinut juuri nyt tulemaan keskustelemaan tälle foorumille? Onko elämässäsi nyt jokin tyhjiö vai oletko kokenut elämässäsi joitain poikkeuksellisia asioita?
Siunausta Yeshuassa!
"Tuo tapahtui minulle elokuun 31 pv:nä klo 21 Vartiokylän Jeesus-talossa 1972."
Sunihan onkin sitten nuorukainen sinuun verrattuna, mitä uskon asioihin tulee. :)
Eiköhän se näy jo teksteistänikin ;)
En silti halveksi pojanviikareita, sillä heillähän on mahdollisuus saada oppia lisää...
Siunausta Yeshuassa!