Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustetussa Tsekkoslovakian tasavallassa oli seuraava väestöpohja (1921):
Tsekit 6,8 mil. 50 %
Saksalaiset 3,2 mil. 23 %
Slovakit 2,34 mil. 15 %
Unkarilaiset n. 0,8 mil. 5,5 %
Ruteenit n. 0,5 mil. 3,5 %
Muut n. 0,5 mil. 4 %
Vuoden 1931 väestölaskennan mukaan Puolan valtiossa asuvien kansallisuuksien suhteet olivat seuraavat:
Puolalaiset 68,9 %
Ukrainalaiset 13,9 %
Juutalaiset 8,7 %
Valkovenäläiset 3,1 %
Saksalaiset 2,3 %
Versaillesin voittajat väittivät ajavansa kansallisen itsemääräämisoikeuden asiaa. Miten Tsekkoslovakia ja Suur-Puola sopivat tähän kuvaan? Kummatkin olivat vähintään vanhan Itävalta-Unkarin veroisia monikansallisia tilkkutäkkejä. Mutta niiden tarkoitus on ilmeinen: Saksan piirittäminen. Ranska tarvitsi liittolaisia Saksan selustaan. Tästä syystä tsekeille ja puolalaisille annettiin oikeus hallita väestöjä, joiden lukumäärä oli puolet tai yhtä suuri kuin heidän omansa!
Saksalaiset täysin olivat valmiit takaamaan läntiset rajansa ja hyväksymään Elssas-Lothringenin menetyksen. Mutta he tiesivät, että Itä-Euroopan rajat oli vedetty luonnottomalla tavalla, jonka ainoa tarkoitus oli ollut Saksan ympäröiminen Ranskan ylisuuriksi paisutetuilla liittolaisvaltioilla - bolshevikkien käsiin joutuneen Venäjän korvikkeeksi. Tosin eivät ranskalaiset empineet etsiä heidänkään liittolaisuuttaan. Saksa oli pidettävä kurissa hinnalla millä hyvänsä, seurauksista viis.
Kun Itävalta liittyi Saksaan (itävaltalaisten toive jo 1919), se oli täysin kansallisen itsemäärämisoikeuden mukainen positiivinen muutos. Kun sudeettisaksalaisten annettiin liittyä Saksaan Muchenin sopimuksessa, sama periaate siinäkin toteutui. Tsekkoslovakia hajosi sitten omaan mahdottomuuteensa paljolti slovakien tahdosta (kuten uudelleen 1990-luvun vaihteessa). Saarin ja Memelin kysymysten ratkettua jäljellä oli enää Danzigin ongelma. Puolalaiset eivät kuitenkaan halunneet toimia järkevästi. Kesällä 1939 Puolassa jopa uhottiin, että Saksan itärajan pitäisi olla Oder-Neisse-linja (ja kuinka kävikään myöhemmin?). Ranska ja Englanti eivät (enää?) halunneet toimia rauhan säilyttämiseksi Euroopassa. He lähettivät valtuuskuntia Neuvostoliittoon kosiskellakseen liittolaista Saksaa vastaan. Saksan oli pakko tehdä Stalinille korkeampi tarjous, jonka seuraukset pian tuntivat suomalaisetkin nahoissaan. Oliko Puolan länsiraja sen arvoinen asia, että kannatti ajaa Saksa pakkotilanteeseen?
Jos länsivallat olisivat antaneet Saksan järjestää väärin perustein vedetyt Itä-Euroopan rajat uudelleen järkevällä tavalla, ne eivät olisi menettäneet mitään. Ranskalaisten vainoharhainen suhde Saksaan sumensi heidän järkensä. Brittien pelko vahvan Saksan uudelleensyntymisestä oli yhtä suuri. Kuitenkin vain vahva Saksa olisi voinut toimia Euroopan itäisenä kilpenä Neuvostoliiton laajentumispyrkimyksiä vastaan.
Sota, joka puhkesi, oli kaikkien Euroopan kansojen (mukaan lukien juutalaiset) tappio. Vain Israelin perustamista ajaneet sionistit, Amerikan Yhdysvallat ja Neuvostoliitto hyötyivät - jälkimmäinen miljoonien uhrien hinnalla. Brittiläinen imperiumi hajosi. Ranska menetti suurvalta-asemansa. Saksa jaettiin kahtia ja Itä-Euroopasta pakkosiirrettiin pois enemmän saksalaisia kuin Euroopassa oli juutalaisia ennen sotaa. Juutalaisia kuoli miljoonia saksalaisten käsissä sodan pitkittyessä. Itä-Eurooppa joutui 45 vuodeksi kommunistimiehitykseen. Kuka on niin sokea saksalaisvihassaan, että syyttää tästä kaikesta Saksaa ja saksalaisia?
Tsekit 6,8 mil. 50 %
Saksalaiset 3,2 mil. 23 %
Slovakit 2,34 mil. 15 %
Unkarilaiset n. 0,8 mil. 5,5 %
Ruteenit n. 0,5 mil. 3,5 %
Muut n. 0,5 mil. 4 %
Vuoden 1931 väestölaskennan mukaan Puolan valtiossa asuvien kansallisuuksien suhteet olivat seuraavat:
Puolalaiset 68,9 %
Ukrainalaiset 13,9 %
Juutalaiset 8,7 %
Valkovenäläiset 3,1 %
Saksalaiset 2,3 %
Versaillesin voittajat väittivät ajavansa kansallisen itsemääräämisoikeuden asiaa. Miten Tsekkoslovakia ja Suur-Puola sopivat tähän kuvaan? Kummatkin olivat vähintään vanhan Itävalta-Unkarin veroisia monikansallisia tilkkutäkkejä. Mutta niiden tarkoitus on ilmeinen: Saksan piirittäminen. Ranska tarvitsi liittolaisia Saksan selustaan. Tästä syystä tsekeille ja puolalaisille annettiin oikeus hallita väestöjä, joiden lukumäärä oli puolet tai yhtä suuri kuin heidän omansa!
Saksalaiset täysin olivat valmiit takaamaan läntiset rajansa ja hyväksymään Elssas-Lothringenin menetyksen. Mutta he tiesivät, että Itä-Euroopan rajat oli vedetty luonnottomalla tavalla, jonka ainoa tarkoitus oli ollut Saksan ympäröiminen Ranskan ylisuuriksi paisutetuilla liittolaisvaltioilla - bolshevikkien käsiin joutuneen Venäjän korvikkeeksi. Tosin eivät ranskalaiset empineet etsiä heidänkään liittolaisuuttaan. Saksa oli pidettävä kurissa hinnalla millä hyvänsä, seurauksista viis.
Kun Itävalta liittyi Saksaan (itävaltalaisten toive jo 1919), se oli täysin kansallisen itsemäärämisoikeuden mukainen positiivinen muutos. Kun sudeettisaksalaisten annettiin liittyä Saksaan Muchenin sopimuksessa, sama periaate siinäkin toteutui. Tsekkoslovakia hajosi sitten omaan mahdottomuuteensa paljolti slovakien tahdosta (kuten uudelleen 1990-luvun vaihteessa). Saarin ja Memelin kysymysten ratkettua jäljellä oli enää Danzigin ongelma. Puolalaiset eivät kuitenkaan halunneet toimia järkevästi. Kesällä 1939 Puolassa jopa uhottiin, että Saksan itärajan pitäisi olla Oder-Neisse-linja (ja kuinka kävikään myöhemmin?). Ranska ja Englanti eivät (enää?) halunneet toimia rauhan säilyttämiseksi Euroopassa. He lähettivät valtuuskuntia Neuvostoliittoon kosiskellakseen liittolaista Saksaa vastaan. Saksan oli pakko tehdä Stalinille korkeampi tarjous, jonka seuraukset pian tuntivat suomalaisetkin nahoissaan. Oliko Puolan länsiraja sen arvoinen asia, että kannatti ajaa Saksa pakkotilanteeseen?
Jos länsivallat olisivat antaneet Saksan järjestää väärin perustein vedetyt Itä-Euroopan rajat uudelleen järkevällä tavalla, ne eivät olisi menettäneet mitään. Ranskalaisten vainoharhainen suhde Saksaan sumensi heidän järkensä. Brittien pelko vahvan Saksan uudelleensyntymisestä oli yhtä suuri. Kuitenkin vain vahva Saksa olisi voinut toimia Euroopan itäisenä kilpenä Neuvostoliiton laajentumispyrkimyksiä vastaan.
Sota, joka puhkesi, oli kaikkien Euroopan kansojen (mukaan lukien juutalaiset) tappio. Vain Israelin perustamista ajaneet sionistit, Amerikan Yhdysvallat ja Neuvostoliitto hyötyivät - jälkimmäinen miljoonien uhrien hinnalla. Brittiläinen imperiumi hajosi. Ranska menetti suurvalta-asemansa. Saksa jaettiin kahtia ja Itä-Euroopasta pakkosiirrettiin pois enemmän saksalaisia kuin Euroopassa oli juutalaisia ennen sotaa. Juutalaisia kuoli miljoonia saksalaisten käsissä sodan pitkittyessä. Itä-Eurooppa joutui 45 vuodeksi kommunistimiehitykseen. Kuka on niin sokea saksalaisvihassaan, että syyttää tästä kaikesta Saksaa ja saksalaisia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.