Tv7:n arkistossa http://www.tv7.fi/vod/ olevassa ohjelmassa "jKr: 096 Uskonnonvapaus" nähdään muutama konkreettinen tapaus kristinuskon todellisesta muuttavasta voimasta elävässä elämässä vainotun seurakunnan keskeltä. Jos uutistoimistot välittäisivät tällaisia uutisia maailmalle, kristinuskon todellinen luonne rauhan rakentajana leviäisi yleiseen tietoisuuteen sen sijaan että ylläpidetään vääriä historiallisia uskomuksia kristinuskon väkivaltaluonteesta, jota toteuttivat kaikkea muuta kuin aidot kristityt.
Ohjelmassa kerrotaan eräästä palestiinalaisterroristista, jonka tarkoituksena oli tappaa niin monta juutalaista kuin mahdollista. Juutalainen sotilas kuului partioon, josta kuoli neljä hänen parasta kaveriaan kun palestiinalaisterroristit hyökkäsivät. Muutama vuosi tästä terroristi ja juutalainen sotilas tulivat uskoon, antoivat julkisesti toisilleen anteeksi ja vievät nyt yhdessä evankeliumia eteenpäin Lähi-Idässä. Todellinen taivaan kosketus ihmisten arkeen, joka osoittaa että vain Jeesuksessa voidaan aikaansaada rauha kahden taistelevan veljeskansan välillä. Uutistoimistot pimittävät tällaiset uutiset suurelta yleisöltä välittäessään alueelta pelkkiä negatiivisia kahakoita. Arabi- ja juutalaiskristittyjen yhteistyö on suurelta yleisöltä täysin pimennossa.
Sri Lankassa eräs nainen meni naimisiin entisen buddhalaisen munkin kanssa, josta tuli kristitty. He perustivat seurakunnan alueella, joka oli hyvin aggressiivinen kristinuskoa kohtaan. Kaksi miestä tuli kerran heidän kotiinsa ja tappoivat hänen miehensä. Nainen jatkoi työtä ja rukoili sairaiden puolesta. Kahden vuoden jälkeen tuli kaksi ihmistä uskoon ja sen jälkeen herätys alueelle. Nykyisin seurakuntaan kuuluu yli 1200 jäsentä.Tämä seurakunta kouluttaa tänään 400 lähetystyöntekijää, enemmän kuin kaikki lähetysjärjestöt Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa yhteensä.
Colombiassa eräs uskonsa tähden vainoa kokenut kristitty mies tekee hienoa työtä vihan keskellä. Kun esim. kristitty pastori on tapettu, hän tapaa murhaajan neljä kertaa, kuten myös tapetun pastorin perheen. Sen jälkeen hän vie nämä osapuolet yhteen ja opettaa mitä anteeksiantamus on. Kun he ovat tavanneet 5-6 iltaa, yleensä he antavat toisilleen anteeksi. Viimeisenä iltana murhatun pastorin perhe pyytää murhaajan illalliselle kotiinsa. He viettävät yhdessä ehtoollista osoittaen että Jeesuksessa Kristuksessa on anteeksiantamuksen valtava mahdollisuus.
Ohjelmassa "043 Uusi henkisyys" suomalainen nainen kertoo tiestään New Agen harhoista todelliseen vapauteen. Hän kertoo aloittaneensa 16-vuotiaana joogasta, kokeili mm. vyöhyketerapiaa, henkiparannusta, ennustamista, kädestäkatsojaa, mutta huolimatta kaikesta omasta yrittämisestä tulla paremmaksi ihmiseksi ei hän kehittymistä kokenut, mitä nyt kasvissyönnin seurauksena keventynyttä oloa, mutta siinäkin meni liiallisuuksiin kun ruokavalio kävi liian yksipuoliseksi. Itseyritys kasvaa hyväksi oli loputon suo; omilla yrityksillä ja töillä ei mitään todellisia vastauksia voinut löytää. Kovasti vaan rakkaudesta höpötettiin mutta mitään konkreettista se ei antanut. Rauhan ja hyvän olon sijaan alkoi päinvastoin tulla negatiivisia kokemuksia, ahdistusta ja painajaisia. Kerran maatessaan lattialla ja meditoidessaan hän koki pahan läsnäolon vierellään. Tämän jälkeen hän lopetti meditoimisen. Työpaikan vaihto toi kristittyjä työkavereita, joilta hän sai kuulla oikeaa sanomaa Jeesuksesta, jonka tarjoaman pelastuksen otti vastaan ja sai konkreettisesti sisäisen rauhan, jota turhaan etsi lähes parikymmentä vuotta uususkonnollisuudesta.
Muissa uskonnoissa ja uskomuksissa ihminen yrittää puhdistaa itse itsensä ja tulla paremmaksi. Kristinusko on vallankumouksellinen; kenenkään ei tarvitse tulla paremmaksi kelvatakseen Jumalalle ja kasvuakaan ei tarvitse itse punnertaa vaan hengellisen kasvun antaa Jumala. Kristitty saa olla aito oma itsensä. Ei tarvitse esittää mitään roolihahmoa, jonka suojissa väitellä näkemyksistään, ei tarvitse pinnistellä mitä mieltä roolihahmonsa olikaan. Ja oikein kiperissä tilanteissa ei tarvitse edes itse puhua mitään vaan Pyhä Henki voi tulla avuksi puhumaan kristityn puolesta! Ei tarvitse ilmaista itseään mahdollisimman vaikeaselkoisesti esittääkseen henkistyneisyyttään. Ei tarvitse olla skitsofreenisesti jotakin illuusiota, josta käsin tavoitella muka jotain todellisempaa. Ei tarvitse yrittää irrota väen väkisin ruumiistaan kokeakseen jotakin tuonpuoleista. Jumala antaa paljon parempaa: ei suinkaan pelkoa, jota uskon ulkopuoliset luulevat kristityn tuntevan vaan sisäisen rauhan, rakkautta ja Pyhän Hengen opastajaksi. Uskontiellä epäonnistuneiden kertomukset antavat väärän signaalin kristinuskon totuudesta.
Ihmisen sisimmästä ei totuutta löydy:
"Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?" Jer.17:9
Ylpeys tai nöyryys, kaksi maailman merkittävintä voimaa, jotka ihmisiä liikuttavat poispäin tai kohti Jumalaa. Hylätessään kristinuskon totuuden ihminen valitsee ylpeyden.
Millään muulla kirjalla maailmassa ei oikeasti ole yhtä konkreettisesti muuttavaa yliluonnollista voimaa kuin on Raamatulla. Se ei pysty muuttamaan ihmistä, joka sieltä noukkii omaan järkeen tukeutuen vain mieluisia kohti; on otettava Jeesuksen tuoma sanoma kokonaisuudessaan todesta uudestisyntymisvaateineen ja sen hylkäämisen seurauksena kadotukseen joutumisen vakava sanoma. Ihmisen luulot itsestään itsekasvavana olentona ovat täysin ristiriitaisia Raamatun omaan ilmoitukseen ihmisen tilasta.
"9. Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.
10. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi;
11. sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa." 2.Joh1
Ohjelmassa kerrotaan eräästä palestiinalaisterroristista, jonka tarkoituksena oli tappaa niin monta juutalaista kuin mahdollista. Juutalainen sotilas kuului partioon, josta kuoli neljä hänen parasta kaveriaan kun palestiinalaisterroristit hyökkäsivät. Muutama vuosi tästä terroristi ja juutalainen sotilas tulivat uskoon, antoivat julkisesti toisilleen anteeksi ja vievät nyt yhdessä evankeliumia eteenpäin Lähi-Idässä. Todellinen taivaan kosketus ihmisten arkeen, joka osoittaa että vain Jeesuksessa voidaan aikaansaada rauha kahden taistelevan veljeskansan välillä. Uutistoimistot pimittävät tällaiset uutiset suurelta yleisöltä välittäessään alueelta pelkkiä negatiivisia kahakoita. Arabi- ja juutalaiskristittyjen yhteistyö on suurelta yleisöltä täysin pimennossa.
Sri Lankassa eräs nainen meni naimisiin entisen buddhalaisen munkin kanssa, josta tuli kristitty. He perustivat seurakunnan alueella, joka oli hyvin aggressiivinen kristinuskoa kohtaan. Kaksi miestä tuli kerran heidän kotiinsa ja tappoivat hänen miehensä. Nainen jatkoi työtä ja rukoili sairaiden puolesta. Kahden vuoden jälkeen tuli kaksi ihmistä uskoon ja sen jälkeen herätys alueelle. Nykyisin seurakuntaan kuuluu yli 1200 jäsentä.Tämä seurakunta kouluttaa tänään 400 lähetystyöntekijää, enemmän kuin kaikki lähetysjärjestöt Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa yhteensä.
Colombiassa eräs uskonsa tähden vainoa kokenut kristitty mies tekee hienoa työtä vihan keskellä. Kun esim. kristitty pastori on tapettu, hän tapaa murhaajan neljä kertaa, kuten myös tapetun pastorin perheen. Sen jälkeen hän vie nämä osapuolet yhteen ja opettaa mitä anteeksiantamus on. Kun he ovat tavanneet 5-6 iltaa, yleensä he antavat toisilleen anteeksi. Viimeisenä iltana murhatun pastorin perhe pyytää murhaajan illalliselle kotiinsa. He viettävät yhdessä ehtoollista osoittaen että Jeesuksessa Kristuksessa on anteeksiantamuksen valtava mahdollisuus.
Ohjelmassa "043 Uusi henkisyys" suomalainen nainen kertoo tiestään New Agen harhoista todelliseen vapauteen. Hän kertoo aloittaneensa 16-vuotiaana joogasta, kokeili mm. vyöhyketerapiaa, henkiparannusta, ennustamista, kädestäkatsojaa, mutta huolimatta kaikesta omasta yrittämisestä tulla paremmaksi ihmiseksi ei hän kehittymistä kokenut, mitä nyt kasvissyönnin seurauksena keventynyttä oloa, mutta siinäkin meni liiallisuuksiin kun ruokavalio kävi liian yksipuoliseksi. Itseyritys kasvaa hyväksi oli loputon suo; omilla yrityksillä ja töillä ei mitään todellisia vastauksia voinut löytää. Kovasti vaan rakkaudesta höpötettiin mutta mitään konkreettista se ei antanut. Rauhan ja hyvän olon sijaan alkoi päinvastoin tulla negatiivisia kokemuksia, ahdistusta ja painajaisia. Kerran maatessaan lattialla ja meditoidessaan hän koki pahan läsnäolon vierellään. Tämän jälkeen hän lopetti meditoimisen. Työpaikan vaihto toi kristittyjä työkavereita, joilta hän sai kuulla oikeaa sanomaa Jeesuksesta, jonka tarjoaman pelastuksen otti vastaan ja sai konkreettisesti sisäisen rauhan, jota turhaan etsi lähes parikymmentä vuotta uususkonnollisuudesta.
Muissa uskonnoissa ja uskomuksissa ihminen yrittää puhdistaa itse itsensä ja tulla paremmaksi. Kristinusko on vallankumouksellinen; kenenkään ei tarvitse tulla paremmaksi kelvatakseen Jumalalle ja kasvuakaan ei tarvitse itse punnertaa vaan hengellisen kasvun antaa Jumala. Kristitty saa olla aito oma itsensä. Ei tarvitse esittää mitään roolihahmoa, jonka suojissa väitellä näkemyksistään, ei tarvitse pinnistellä mitä mieltä roolihahmonsa olikaan. Ja oikein kiperissä tilanteissa ei tarvitse edes itse puhua mitään vaan Pyhä Henki voi tulla avuksi puhumaan kristityn puolesta! Ei tarvitse ilmaista itseään mahdollisimman vaikeaselkoisesti esittääkseen henkistyneisyyttään. Ei tarvitse olla skitsofreenisesti jotakin illuusiota, josta käsin tavoitella muka jotain todellisempaa. Ei tarvitse yrittää irrota väen väkisin ruumiistaan kokeakseen jotakin tuonpuoleista. Jumala antaa paljon parempaa: ei suinkaan pelkoa, jota uskon ulkopuoliset luulevat kristityn tuntevan vaan sisäisen rauhan, rakkautta ja Pyhän Hengen opastajaksi. Uskontiellä epäonnistuneiden kertomukset antavat väärän signaalin kristinuskon totuudesta.
Ihmisen sisimmästä ei totuutta löydy:
"Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?" Jer.17:9
Ylpeys tai nöyryys, kaksi maailman merkittävintä voimaa, jotka ihmisiä liikuttavat poispäin tai kohti Jumalaa. Hylätessään kristinuskon totuuden ihminen valitsee ylpeyden.
Millään muulla kirjalla maailmassa ei oikeasti ole yhtä konkreettisesti muuttavaa yliluonnollista voimaa kuin on Raamatulla. Se ei pysty muuttamaan ihmistä, joka sieltä noukkii omaan järkeen tukeutuen vain mieluisia kohti; on otettava Jeesuksen tuoma sanoma kokonaisuudessaan todesta uudestisyntymisvaateineen ja sen hylkäämisen seurauksena kadotukseen joutumisen vakava sanoma. Ihmisen luulot itsestään itsekasvavana olentona ovat täysin ristiriitaisia Raamatun omaan ilmoitukseen ihmisen tilasta.
"9. Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.
10. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi;
11. sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa." 2.Joh1
Vastaukset 28
Vanhimmat
paremmaksi ihmiseksi niin se on vain tehdä se, tulla paremmaksi ihmiseksi. Kuulu sitä sitten mihin ryhmään tahansa tai mihin uskoon tahansa on mahdollisuus oppia rakastamaan.
Ei se niin ihmeellinen asia ole ettei tämä ihminen josta kirjoitat tullut paremmaksi ihmiseksi new-agesta. Aina on itse otettava vastuu itsestään ja itse muutettava itseään. Ei se tapahdu niin että on mukana joogassa ym ja sitten kuin taikatempusta muuttuu. Eihän kristinuskossa olevatkaan ole rakkaudella pilattuja, mitä olen huomannut. Ai niin, eihän heidän tarvinnut sitä ollakaan.
Että meditoidessa voi tulla ahdistusta on aika normaali ilmiö toisilla koska se vapauttaa kaikki entiset piilossa olevat tunteet ja pelot. Ne on vain kohdattava rakkaudella.
lyhyesti...."10. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi;
11. sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa." 2.Joh1"
Me emme ole kaikki samalla "kehitysasteella" ja se pitää ottaa humoioon aina, kun muiden kanssa ollaan tekemisissä. Sekin on lähimmäisenrakkautta.
Jotkut sielut ovat nuorempia, kuin toiset. Me kaikki emme tiedä vielä ihan kaikkea elämästä, vai mitä mieltä olet itse?
eri-ikäisillä sieluilla jälleensyntymisestä tulevaa termiä, en ajattele siten että on eri ikäisiä sieluja. Mutta erilaiset elämänkohtalot muokkaavat kunkin persoonaa: geeniperimä, syntymäpaikka, kasvuolosuhteet, ravinto, koulutusmahdollisuudet, poliittiset tilanteet niin omassa maassa kuin maailmanlaajuisesti. Hengellinen kasvu on yksilöllistä riippuen mm. hengellisille asioille uhratusta ajasta. Psyykkisesti ja fyysisesti on heikompia ja vahvempia yksilöitä, ja heikkoja meitä kehotetaan hoivaamaan sekä itkemään itkevien kanssa. Oman itsekkyyden kasvu pienemmäksi on elämänmittainen haaste.
Raamatunkohta (2.Joh.1:10-11) painottaa että kristityn ei pidä tehdä kompromisseja toisenlaisen opin kanssa.
Ainahan evankeliumin kuulijoiden joukossa on niitä, jotka sen hylkäävät, mutta niiden hylkääjien vuoksi ei sanoman julistusta lopeteta. Enkä tällä tarkoita että joka paikassa uskonasioista pitäisi puhua.
kun nuata rajatiaron hörhöjä ei taharo saara
käännytettyä oikiahan uskohon.
Oikeen tympääsöö. :)
[Tympönen -
Voi ärsyttää ruuansulatuskanavaa aiheuttaen oksentelua, ripulia ja vatsakipuja. Yleensä oireenmukainen kotihoito riittää.] ;)
Koetko kristinuskon piirissä sattuneiden tapausten raportoinnin käännyttämisenä? Entä rajatiedon kirjoitukset, tympäsöökö sielua kun ei nuo kristityt harhoistansa käänny?
En ole käännyttämässä täällä ketään, ennemminkin tuomassa oikeaa tietoa kristinuskosta sikäli kun siihen pystyn.
>>Jos uutistoimistot välittäisivät tällaisia uutisia maailmalle, kristinuskon todellinen luonne rauhan rakentajana leviäisi yleiseen tietoisuuteen sen sijaan että ylläpidetään vääriä historiallisia uskomuksia kristinuskon väkivaltaluonteesta, jota toteuttivat kaikkea muuta kuin aidot kristityt. >Ohjelmassa "043 Uusi henkisyys" suomalainen nainen kertoo tiestään New Agen harhoista todelliseen vapauteen. Hän kertoo aloittaneensa 16-vuotiaana joogasta, kokeili mm. vyöhyketerapiaa, henkiparannusta, ennustamista, kädestäkatsojaa, mutta huolimatta kaikesta omasta yrittämisestä tulla paremmaksi ihmiseksi ei hän kehittymistä kokenut, mitä nyt kasvissyönnin seurauksena keventynyttä oloa, mutta siinäkin meni liiallisuuksiin kun ruokavalio kävi liian yksipuoliseksi. Itseyritys kasvaa hyväksi oli loputon suo; omilla yrityksillä ja töillä ei mitään todellisia vastauksia voinut löytää.>Kovasti vaan rakkaudesta höpötettiin mutta mitään konkreettista se ei antanut. Rauhan ja hyvän olon sijaan alkoi päinvastoin tulla negatiivisia kokemuksia, ahdistusta ja painajaisia. Kerran maatessaan lattialla ja meditoidessaan hän koki pahan läsnäolon vierellään. Tämän jälkeen hän lopetti meditoimisen.>Muissa uskonnoissa ja uskomuksissa ihminen yrittää puhdistaa itse itsensä ja tulla paremmaksi. Kristinusko on vallankumouksellinen; kenenkään ei tarvitse tulla paremmaksi kelvatakseen Jumalalle ja kasvuakaan ei tarvitse itse punnertaa vaan hengellisen kasvun antaa Jumala.>Ei tarvitse olla skitsofreenisesti jotakin illuusiota, josta käsin tavoitella muka jotain todellisempaa. Ei tarvitse yrittää irrota väen väkisin ruumiistaan kokeakseen jotakin tuonpuoleista. Jumala antaa paljon parempaa: ei suinkaan pelkoa, jota uskon ulkopuoliset luulevat kristityn tuntevan vaan sisäisen rauhan, rakkautta ja Pyhän Hengen opastajaksi. Uskontiellä epäonnistuneiden kertomukset antavat väärän signaalin kristinuskon totuudesta. >Ylpeys tai nöyryys, kaksi maailman merkittävintä voimaa, jotka ihmisiä liikuttavat poispäin tai kohti Jumalaa. Hylätessään kristinuskon totuuden ihminen valitsee ylpeyden. >Millään muulla kirjalla maailmassa ei oikeasti ole yhtä konkreettisesti muuttavaa yliluonnollista voimaa kuin on Raamatulla. Se ei pysty muuttamaan ihmistä, joka sieltä noukkii omaan järkeen tukeutuen vain mieluisia kohti; on otettava Jeesuksen tuoma sanoma kokonaisuudessaan todesta uudestisyntymisvaateineen ja sen hylkäämisen seurauksena kadotukseen joutumisen vakava sanoma. Ihmisen luulot itsestään itsekasvavana olentona ovat täysin ristiriitaisia Raamatun omaan ilmoitukseen ihmisen tilasta.
>Ei kai kukaan sivistynyt ihminen enää nykyisin tosissaan kuvittele, että nykyiset kristityt eläisivät kuin keskiajan ihmiset konsanaan.>
Äläs ihmettele, Atte-palstalla näin kyllä luullaan! Ja kaikki mahdollinen paha maailmassa on kristityistä lähtöisin! Eikä ole mitään provoilijoita. 8-O
Nyt pitäisi ymmärtää oikein lähes parikymmentä vuotta rajatiedon asioita harrastaneen naisen oma kertomus. Tuossa ajassa kyllä jo asioista on selvää saanut ja jos hän itse kertoo ettei kokenut saavansa mitään, niin en näe syytä miksi pitäisi yrittää selittää pois kokemustaan. Jos lähes parinkymmenen vuoden asioiden harrastamisen jälkeen alkaa tuntea pahan läsnäoloa, joka johtaa hänet uudestisyntymiseen, eiköhän retki 'valintamyymäläuskossa' lie tehtävänsä tehnyt. Ymmärsin että juuri tuo pahan tunteminen herätti hänet ja myös työpaikan vaihdos kristittyine työkavereineen oli sysäys muutokseen.
>Mielestäni ihmisestä tulee "parempi" vain lähinnä maallisen, arkisen elämisen kautta. Kaikenlaiset itsensä kehittämismenetelmät kun eivät anna ollenkaan samanlaista "turnajaiskestävyyttä", kuin mitä arkinen eläminen antaa. Arjessahan myös se "paremmuutemme" koetellaan!>
Allekirjoitan. Juuri arjen paineissa Jumala meitä kasvattaa ja timanttia meissä esiin yrittää saada! ;)
>En kuitenkaan väittäisi, että itseyritys olisi täysin toivotonta. Heitätkin nyt lapsen pesuveden mukana pois.>
Tuo olikin sen naisen oma todistus; hän koki ettei mitään todellisia vastauksia löytynyt rajatiedon piiristä. Olen kyllä itsekin sitä mieltä että vaikeaa on ihmisen itse täällä omin avuin 'kasvaa', tarkoitan että kuka nyt vapaaehtoisesti valitsee kärsimyksiä, jotka saavat esim. kestävyyttä meissä. Kyllä vaikeudet tulevat kaikille yllätyksenä, ei niitä itse valita. [Vaikka selitätkin että siellä henkien palaverissa valitsemme elämänkohtalomme]
>Ja onhan se kieltämättä joillekin, ehkä aika monellekin ihmiselle varmaan houkuttelevaa nykyisessä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa vaan antaa olla ja "pamahtaa uskoon"! >
Arvasin että joku ymmärtää väärin kirjoitukseni! ;)
Kun sanoin ettei ihmisen tarvitse tulla paremmaksi kelvatakseen Jumalalle, ei se meinaa sitä että heittäydytään 'antaa vaan olla' meiningille. Tarkoitan ettei ihmisen tarvitse itse yrittää parannella itseään vaan ottaa tarjottu lahja vastaan. Tämän jälkeen alkaa kasvu Jumalan koulussa.
>Ai, niinku mää vai? 8-(
Joskus asioita vaan sattuu, ilman että tietoisesti yritämme niitä vetää puoleemme. Monille kuolemanrajakokemuskin tulee täysin spontaanisti esim. onnettomuudessa.>
En ajatellut sinua vaan tuota järkyttävää 4 tuntia kestänyttä tempoilua ruumiista irtoamiseksi:
http://p1.foorumi.info/jaskanpauhu/viewtopic.php?t=482
Mitä tällainen nyt sitten antaa ihmiselle? Selkeästi pahojen henkien aikaansaannosta. Jos Jumala olisi halunnut hänelle henkimaailman näyttää, ei siihen olisi tarvittu tuollaista äheltämistä!
>Välillä kyllä huomaa, että ihminen menee nöyryydessään jo pitkälle ylpeyteen. Eihän nöyryydessä ja ylpeydessäkään mitään vikaa ole, kunhan emme mene niissäkään liian pitkälle.>
Et tainnut ihan ajatustani ymmärtää. Jeesuksen sanoman vastaanottaminen laittaa ihmisen nöyrtymisen paikalle. Jos ihminen haluaa itse omat uskomuksensa haalia, kyllä se siitä ihmisen perusongelmasta, ylpeydestä kertoo.
>>Äläs ihmettele, Atte-palstalla näin kyllä luullaan! Ja kaikki mahdollinen paha maailmassa on kristityistä lähtöisin! Eikä ole mitään provoilijoita. 8-O >Nyt pitäisi ymmärtää oikein lähes parikymmentä vuotta rajatiedon asioita harrastaneen naisen oma kertomus. Tuossa ajassa kyllä jo asioista on selvää saanut ja jos hän itse kertoo ettei kokenut saavansa mitään, niin en näe syytä miksi pitäisi yrittää selittää pois kokemustaan.>Jos lähes parinkymmenen vuoden asioiden harrastamisen jälkeen alkaa tuntea pahan läsnäoloa, joka johtaa hänet uudestisyntymiseen, eiköhän retki 'valintamyymäläuskossa' lie tehtävänsä tehnyt. Ymmärsin että juuri tuo pahan tunteminen herätti hänet ja myös työpaikan vaihdos kristittyine työkavereineen oli sysäys muutokseen.>Tuo olikin sen naisen oma todistus; hän koki ettei mitään todellisia vastauksia löytynyt rajatiedon piiristä. Olen kyllä itsekin sitä mieltä että vaikeaa on ihmisen itse täällä omin avuin 'kasvaa', tarkoitan että kuka nyt vapaaehtoisesti valitsee kärsimyksiä, jotka saavat esim. kestävyyttä meissä. Kyllä vaikeudet tulevat kaikille yllätyksenä, ei niitä itse valita. [Vaikka selitätkin että siellä henkien palaverissa valitsemme elämänkohtalomme] >Arvasin että joku ymmärtää väärin kirjoitukseni! ;)
Kun sanoin ettei ihmisen tarvitse tulla paremmaksi kelvatakseen Jumalalle, ei se meinaa sitä että heittäydytään 'antaa vaan olla' meiningille. Tarkoitan ettei ihmisen tarvitse itse yrittää parannella itseään vaan ottaa tarjottu lahja vastaan. Tämän jälkeen alkaa kasvu Jumalan koulussa. >En ajatellut sinua vaan tuota järkyttävää 4 tuntia kestänyttä tempoilua ruumiista irtoamiseksi:
http://p1.foorumi.info/jaskanpauhu/viewtopic.php?t=482
Mitä tällainen nyt sitten antaa ihmiselle? Selkeästi pahojen henkien aikaansaannosta. Jos Jumala olisi halunnut hänelle henkimaailman näyttää, ei siihen olisi tarvittu tuollaista äheltämistä!>Et tainnut ihan ajatustani ymmärtää. Jeesuksen sanoman vastaanottaminen laittaa ihmisen nöyrtymisen paikalle. Jos ihminen haluaa itse omat uskomuksensa haalia, kyllä se siitä ihmisen perusongelmasta, ylpeydestä kertoo.
>Teinit ne siellä Atte-palstallakin luultavasti vain mellastavat. >
On siellä muitakin kuin vain teinejä.
>Pitääkö tuon yhden kokemuksen perusteella sitten selittää pois kaikkien muiden kokemukset?>
Ei, mutta huomaa: on siis olemassa kristittyjen ja uususkonnollisten kokemuksia. Nyt on vaan erotettava kummat kokemukset ovat aitoja. No niin. Molemmilla puolilla saadaan konkreettisia kokemuksia, tästä olemme varmasti samaa mieltä. Ei meillä ole muuta yhtä painavaa vaakaa kuin on Raamattu. No toiset väittävät ettei Raamattu ole Jumalan sanaa, mutta toiset jotka ovat konkreettisesti kokeneet sen sanan toimivan, sanovat toisin. Joten Raamatun sanalla on arvovaltaa; se itse lupaa vilpittömälle etsijälle että sanaan voi luottaa. Näitä luottamuksen sanasta saaneita on vuosisatojen aikana ollut miljoonittain. Kumman puolen todistus on siis vahvempi: ne joilla kokemusta Raamatusta on vai ne joilla sitä ei ole?
Joten Raamatusta saadaan vastaukset uususkonnollisten kokemuksiin mm. kanavoinneista, henkiparantamisista, kokemuksista hengistä ym.
Tottahan ihmisten kesken pettymyksiä tulee, myös kristillisissä yhteyksissä. Me olemme vajavaisia eikä ihmisten käyttäytymisen perustalle omaa jumalkuvaansa kannata luoda. Mutta uuskonnollisuudesta vapautunut nainen ei kertonut pettyneensä ihmisiin vaan aatteeseen ja sen kyvyttömyyteen tarjota vastauksia.
Nainenhan tunsi meditoidessaan pahan läsnäolon. Samanlaisia kokemuksia olen kuullut ja lukenut monilta muiltakin. Eli ei siis ollut mitään 'leikkimistä' NA:lla.
>Ihminen pystyy kyllä tulemaan järkiinsä, ilman sen kummempaa uudestisyntymistä! Tässä meidän ajattelu hieman poikkeaakin. ;) Jos on jo taas vaan riittävästi sitä "sielunikää"! ;)>
Mutta kun se uudestisyntyminen on välttämätöntä, Jeesus sitä vaatii. "Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä." Joh.3:7
>Mä kyllä uskon edelleenkin siihen, että vaikeudetkin ovat omaa valintaamme. Ehkä se vähän nopeuttaa tätä henkistä/hengellistä kasvuamme ja siksi se houkuttelee meitä valitsemaan senkin. Ja kun se toinen vaihtoehto ei tunnu kovinkaan uskottavalta. Siis se, että Jumala nyt vain laittaa jonkun kärsimään enemmän kuin jonkun toisen ja siihen on meidän vain tyytyminen!>
No miksi ne vaikeudet omana valintana ovat hengellisen kasvun houkutus, mutta ja nyt taas silmät ymmyrkäisinä ihmettelen ajatuksenjuoksuasi: miksi Jumalan antamat vaikeudet eivät sitä olisi? Jos ihminen itse valitsee vaikeuksia, eikö ihmiset ota ja valitse eri määriä vaikeuksia? Höh? Onhan sinun tyytyminen myös niihin omiin valintoihinkin, hottentotti parka!
>Ja yllätyksenä ne kärsimyksetkin todellakin täällä tulevat, vaikka uskoisimmekin ne etukäteen itsellemme valinneemme ja hiton hyvä niin. Oishan se varsin erikoista jos tietäisimme etukäteen kohtalomme! Varmaan aika ahdistava kokemus? Siinä yhdessä scifisarjassahan ne alienit näytti ihmisille etukäteen niiden kuoleman. >
No kuka ne itse etukäteen valitut kärsimykset sitten loppujen lopuksi sinulle antaa? Se persoonaton karmavoima? Teitkö diilin 'persoonattoman epäpersoonan' kanssa: annas tulla mulle nää jutskat ensi kierroksella! Miten kommunikoit sen kanssa? 8-O
Kyllä Jumala ilmoittaa etukäteen ihmisille tapahtumia. Itsellenikin Jumala puhui kerran että on tulossa raskas elämänvaihe. Ei tosin sen tarkemmin että mikä se olisi.
>Ja kyllä mäkin koen olevani kokoajan "Jumalan koulussa" vaikka en menekään "Jessestä sekasin". Tää on ilemeisesti uskoville vähän punainen vaate, kun pitävät Jumalasta kovin mustasukkaisesti kiinni. "Tää on mun Jumala, eikä sun!" "Jos et liity meihin, niin meidän Jumala ei sua rakasta!"
Aika mustasukkasta menoa! :/
Mut en tiijä sitten! :) >
No et tiijäkään! ;)
Raittiit seurakunnat eivät kilpaile jäsenillä; jos ihminen tuleekin uskoon jonkun srk:n tilaisuudessa, ei häntä vaadita omaan srk:aan vaan kehotetaan kysymään Jumalalta missä hänen paikkansa on. Eikä Jumalaa 'omita' itselle... 8-[
>Tyhmää ja lapsellista, mutta ei auta muuta kuin ymmärtää heitäkin. Mitä se meihin enää vaikuttaa? Tuskin paljon mitään. ;) >
Sen pitää vaikuttaa jotta osaamme opastaa harhoihin menneitä pois selvyyteen ja totuuteen.
>Miksi ihminen ei sitten sais etsiä ja kolkutella, eli siis mielestäsi "haalia omat uskomuksensa"?>
"Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät." Matt.7:13-14
Siksi.
Kannattaa kolkutella oikealle ovelle. Sieltä kyllä avataan.
>>Ei, mutta huomaa: on siis olemassa kristittyjen ja uususkonnollisten kokemuksia. Nyt on vaan erotettava kummat kokemukset ovat aitoja. No niin. Molemmilla puolilla saadaan konkreettisia kokemuksia, tästä olemme varmasti samaa mieltä. Ei meillä ole muuta yhtä painavaa vaakaa kuin on Raamattu. No toiset väittävät ettei Raamattu ole Jumalan sanaa, mutta toiset jotka ovat konkreettisesti kokeneet sen sanan toimivan, sanovat toisin.>Mutta uuskonnollisuudesta vapautunut nainen ei kertonut pettyneensä ihmisiin vaan aatteeseen ja sen kyvyttömyyteen tarjota vastauksia.>Nainenhan tunsi meditoidessaan pahan läsnäolon. Samanlaisia kokemuksia olen kuullut ja lukenut monilta muiltakin. Eli ei siis ollut mitään 'leikkimistä' NA:lla. >Mutta kun se uudestisyntyminen on välttämätöntä, Jeesus sitä vaatii. "Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä." Joh.3:7>No miksi ne vaikeudet omana valintana ovat hengellisen kasvun houkutus, mutta ja nyt taas silmät ymmyrkäisinä ihmettelen ajatuksenjuoksuasi: miksi Jumalan antamat vaikeudet eivät sitä olisi? Jos ihminen itse valitsee vaikeuksia, eikö ihmiset ota ja valitse eri määriä vaikeuksia? Höh? Onhan sinun tyytyminen myös niihin omiin valintoihinkin, hottentotti parka! >No kuka ne itse etukäteen valitut kärsimykset sitten loppujen lopuksi sinulle antaa? Se persoonaton karmavoima? Teitkö diilin 'persoonattoman epäpersoonan' kanssa: annas tulla mulle nää jutskat ensi kierroksella! Miten kommunikoit sen kanssa? 8-O
Kyllä Jumala ilmoittaa etukäteen ihmisille tapahtumia. Itsellenikin Jumala puhui kerran että on tulossa raskas elämänvaihe. Ei tosin sen tarkemmin että mikä se olisi. >Sen pitää vaikuttaa jotta osaamme opastaa harhoihin menneitä pois selvyyteen ja totuuteen.>"Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät." Matt.7:13-1>Kannattaa kolkutella oikealle ovelle. Sieltä kyllä avataan.
nyt puoleesi, kun myös Sinä olet Raamatun lukenut, kysymällä pari juttua!? Tuli vaan kerran taas tosta Jobista mieleen, kun kirjoituksessasi siihen viittasit.
Jobin kirjan mukaahan Jumala ’jätti’ Jobin Saatanan koeteltavaksi. Ja kuten tiedossa on, Job kesti ’tulikokeen’. Ja vasta tämän tulikokeen jälkeen Jobikin tajuaa, oikeesti tämän elämisen suuruuden ja käsittämättömyyden! Ymmärrätkö, mitä haen?
Toki mietiskelin tätä juttua vielä tästä oman elämänkatsomuksenikin näkökulmasta, eli tekojen ja niiden tekojen motiivien kannalta tarkasteltuna. Eli menestyihän Jobikin ’alussa’, muta vasta kärsimysten kautta hänelle valkeni elämisen tarkoitus! Ymmärrätkö, saanen taas kysyä, mitä haen?
Ja sitten se toinen juttu, mikä minua tässä Raamatussa tai paremminkin sen ’loogisuudessa’ ihmetyttää! Etenkin mitä minä näin tällaisena ’vääryyttä taistelevana’ ihmisenä ihmettelen! Eli miksi tässä vääryyden kärsivässä maailmassa, Raamatun Jumala valitsi Israelin kansan välikappaleekseen saattaakseen ihmiset yhteyteensä?
Olikohan Raamatun Jumalan ’valinta’ PARAS mahdollinen? Ja tässä kohtaa tulikin mieleeni D. Piren lausuma: ”Ihmiset rakentavat liian paljon muureja ja liian vähän siltoja”!
Ja nyt, kun oikein ’innostun’, niin kyselyputki voinee jatkua? Sillä eikö Jeesuksen asenne kärsimyksestä, ainaskin Raamatun mukaan, ollut pitkälti Vanhan Testamentin vastainen? Jeesushan jyrkästi kiisti ajatuksen, jonka mukaan ’onnettomuudet’ ovat Jumalan rangaistus ihmisten tekemistä synneistä?! Ei Hänkään kuluttanut energiaansa kärsimyksen syiden pohdinnalle? Sillä eikö Jeesuksenkin mukaan ihmisen jumalausko tule koetteluksi juuri siinä, kuinka ihminen suhtautuu maailmassa olevaan kärsimykseen (Matt. 25:31-46)?
Ja vieläkin yksi juttu. Eikö Raamatun profeetat (=Jumalan tahdon muistuttajat), kehottamalla ’parannukseen’, kuiteskin ’sävyttäneet’ juttujaan omista ammatillisista näkemyksistään? Toki pitänee myös muistaa sekin, tässä kohtaa, että hehän puhuivat vain silloisessa, ’omassa ajassaan’ = ’tässä ja nyt’ –hetkessä! Ymmärrätkö?
Ja siksipä, kaiken kukkuraksi, haluankin tässä lopussa siteerata W. Rogersia: ”On suurta olla suuri, mutta on suurempaa olla inhimillinen”!!!!!
No, siitä on kyllä jo aikaa kun olen viimeksi Raamatunkin avannut.
Jobin kirjan tehtävähän taitaa olla ihmisten "psyykkaaminen" kärsimystä vastaan? Vaikka menis vaimot, lapset, lehmät, talokin palais ja sais vielä kaiken sen päälle rutonkin, niin aina pitää silti uskoa Jumalan hyvyyteen.
Ja mitäs siitä eukosta, niistä lapsista ja känttyröistäkään kun sai entistä ehommat tilalle! ;)
Satuahan se vaan on! ;)
>>Toki mietiskelin tätä juttua vielä tästä oman elämänkatsomuksenikin näkökulmasta, eli tekojen ja niiden tekojen motiivien kannalta tarkasteltuna. Eli menestyihän Jobikin ’alussa’, muta vasta kärsimysten kautta hänelle valkeni elämisen tarkoitus! Ymmärrätkö, saanen taas kysyä, mitä haen?>Ja sitten se toinen juttu, mikä minua tässä Raamatussa tai paremminkin sen ’loogisuudessa’ ihmetyttää! Etenkin mitä minä näin tällaisena ’vääryyttä taistelevana’ ihmisenä ihmettelen! Eli miksi tässä vääryyden kärsivässä maailmassa, Raamatun Jumala valitsi Israelin kansan välikappaleekseen saattaakseen ihmiset yhteyteensä?>Olikohan Raamatun Jumalan ’valinta’ PARAS mahdollinen? Ja tässä kohtaa tulikin mieleeni D. Piren lausuma: ”Ihmiset rakentavat liian paljon muureja ja liian vähän siltoja”! >Ja nyt, kun oikein ’innostun’, niin kyselyputki voinee jatkua? Sillä eikö Jeesuksen asenne kärsimyksestä, ainaskin Raamatun mukaan, ollut pitkälti Vanhan Testamentin vastainen? Jeesushan jyrkästi kiisti ajatuksen, jonka mukaan ’onnettomuudet’ ovat Jumalan rangaistus ihmisten tekemistä synneistä?! Ei Hänkään kuluttanut energiaansa kärsimyksen syiden pohdinnalle? Sillä eikö Jeesuksenkin mukaan ihmisen jumalausko tule koetteluksi juuri siinä, kuinka ihminen suhtautuu maailmassa olevaan kärsimykseen (Matt. 25:31-46)?>Ja vieläkin yksi juttu. Eikö Raamatun profeetat (=Jumalan tahdon muistuttajat), kehottamalla ’parannukseen’, kuiteskin ’sävyttäneet’ juttujaan omista ammatillisista näkemyksistään? Toki pitänee myös muistaa sekin, tässä kohtaa, että hehän puhuivat vain silloisessa, ’omassa ajassaan’ = ’tässä ja nyt’ –hetkessä! Ymmärrätkö?
kun en keksi edes otsikkoa!
Kun se siinä nyt tuli. Minä Rosattarena! Toki aitona sellaisena, ja tämänkin paljastuksen teit!?? Ja toki en pahastu!!! Sillä enhän minä muutoin olisi voinut lausua tämän soopani Ps. –kirjoitusta!
>Ja kannattaa tosiaankin aina muistaa se, että Raamattukin on tietyn aikakauden tuote, vaikka siinä onkin runsaasti sitä ajatontakin! ;).<
Ja tiiätkö miksi näin on ja tulee kenties aina olemaan! Sillä eikö Raamattu juttuineen olekin niin sanottu arkkityyppinen kertomus, (siis kuten moni muukin eepos, kuten vaikkapa Koraani), joka on omassa roolissaan noussut tietynlaiseksi malliksi. Malliksi, johon ihminen/ihmiset voivat samaistua. Ja tämän samaistumisen kautta he sitten hahmottavat tätä elämistään?!
Ja tässä just pohdiskelinkin, että voisko tämä tällainen/nämä tällaiset ’vanhat mallit’ olla osasyynä tällä maapallolla asustelevien ihmisten/kansojen eripuraisuuteen. Sillä eikös me näissä ’omissa ryhmissämme’ muodostakin aikamoisen sakin? Kukin tahoillaan ’ryhmänä’ reagoi, useimmiten, negatiivisesti ’ryhmän’ ulkopuolisiin!? Eli elomme on kuin vanhakantaista heimojäsenyyttä?!
Toki ei pidä unohtaa sitäkään, että onhan näitten ’ryhmien’ sisälläkin havaittavissa eripuraisuutta. Ja sitten voikin kysyä miksi?
Voisko tämän jutun juurena olla se alituinen taistelu siitä, kuka on porukan kingi. Kingi isolla, eli KINGI? Tai KINGIT? Jotka omilla toimillaan hallitsevat ’ryhmäänsä’ siten, että sen varsinainen tarkoitus kärsii! Ymmärrätkö? Ja kyllähän se niin on, jos näitä uskontoja tältä ’vanhan mallin’ pohjalta funtsailee, että uskontojen kertomuksilla (ja kertomusten henkilöhahmoilla) on aikamoinen valta ihmismielissä!?
Ja tässä kohtaa sitten, aina pohdiskelenkin, käsitettä: ’realistisuus’. Ja tällä realistisuudella tarkoitan sitä, että kaikissa ’ryhmissä’ on aina kyse IHMISISTÄ! Ja tämän kautta meidän pitäisikin osata, ainaskin osittain, unohtaa ’vanhojen mallien’ olettamusten toteuttaminen.(Ymmärränköhän taas ittekään, mitä haen. TOKI!).
Ja oppia rakastamaan toisiamme, pyyteettömästi ja koko olemuksellamme! Ja tässä kohtaa minulle aina palautuu mieleeni se juttu Narkissoksesta, koska eikö se hänen kohdallaan mennyt jotensakin niin. Että hän kuoli rakastuessaan omaan kuvaansa siten, ettei kyennyt saamaan vastarakkautta! Ja tämä ei sitten mene minun järkeeni olleskaan!
Tai oikeesti meneekin! Jos tämä Narkissos –juttu pitäisi mieltääkin siten, että meillä kullakin tulisi olla kyky EKAKSI. Oppia rakastamaan itseämme! Voidaksemme tätä kautta löytää sen sisäisen pyhän ’ytimemme’ ja tätä kautta kykenisimme löytämään sen pyhän ytimen (= ’jumaluus’) jokaisesta lähimmäisestämmekin?! Tämäkö se tässä jutussa oli se jutun juuri? En tiiä!
>Maailmahan kehittyy ja ihmiset siinä samalla, vaikka kaikki eivät siihen haluakaan uskoa!<
Niinpä! Ja tätä kautta meidän tulisikin omata kyky uusimaan käsityksiämme ja elämään ilman ’vanhoja ’malleja’! Tai vähimmäisvaatimus ainaskin. Olisi se, etteivät nämä ’vanhat mallit’ aineskaan estä uudistumista!? Toisaalta ja toki tulee muistaa sekin, tässä uudistumisessa, että meillä (sen realistisuuden avittamana) tulee omata kykyä hyödyntää niitten vanhojen mallien mahdollisuuksia! Ymmärrätkö?
Pitänee lopettaa, ennen kuin ajatukset menee täysin solmuun! Toki, pohdiskelu aina silloin tällöin on aina paikallaan! Sillä onhan maailmamme suuri ja käsittämätön! Ja vielä sen verran tohon Narkissos –juttuun, että eikö se Narkissos tajunnut siinä veteen tuijotellessan, että meihin ihmisiin kätkeytyy myös egon tasoa syvempi taso. Varsinainen minän taso!?
Ps. Tässä soopailussani haluaisin vielä lausua yhden kysymyksen: ”Mitä TOTUUS on? Ja voimmeko me mielipiteinemme myös luoda totuutta? Minäkin, joko Eräänä naisena tai Rosattarena? Kumpi parempi vai ei kumpikaan!?
>>Ja tiiätkö miksi näin on ja tulee kenties aina olemaan! Sillä eikö Raamattu juttuineen olekin niin sanottu arkkityyppinen kertomus, (siis kuten moni muukin eepos, kuten vaikkapa Koraani), joka on omassa roolissaan noussut tietynlaiseksi malliksi. Malliksi, johon ihminen/ihmiset voivat samaistua. Ja tämän samaistumisen kautta he sitten hahmottavat tätä elämistään?! >Ja tässä just pohdiskelinkin, että voisko tämä tällainen/nämä tällaiset ’vanhat mallit’ olla osasyynä tällä maapallolla asustelevien ihmisten/kansojen eripuraisuuteen. Sillä eikös me näissä ’omissa ryhmissämme’ muodostakin aikamoisen sakin? Kukin tahoillaan ’ryhmänä’ reagoi, useimmiten, negatiivisesti ’ryhmän’ ulkopuolisiin!? Eli elomme on kuin vanhakantaista heimojäsenyyttä?! >Voisko tämän jutun juurena olla se alituinen taistelu siitä, kuka on porukan kingi. Kingi isolla, eli KINGI? Tai KINGIT? Jotka omilla toimillaan hallitsevat ’ryhmäänsä’ siten, että sen varsinainen tarkoitus kärsii! Ymmärrätkö? Ja kyllähän se niin on, jos näitä uskontoja tältä ’vanhan mallin’ pohjalta funtsailee, että uskontojen kertomuksilla (ja kertomusten henkilöhahmoilla) on aikamoinen valta ihmismielissä!? >Ja tässä kohtaa sitten, aina pohdiskelenkin, käsitettä: ’realistisuus’. Ja tällä realistisuudella tarkoitan sitä, että kaikissa ’ryhmissä’ on aina kyse IHMISISTÄ! Ja tämän kautta meidän pitäisikin osata, ainaskin osittain, unohtaa ’vanhojen mallien’ olettamusten toteuttaminen.(Ymmärränköhän taas ittekään, mitä haen. TOKI!).
>Maailmahan koetaan usein kaoottisena paikkana, mitä se ei suinkaan todellisuudessa ole, ja ihminen tarttee usein jonkin ulkopuolisen auktoriteetin omaa maailmantuskaansa lievittämään.<
Niinpä! Ei tämä olomme ja elomme perusidealtaan ole olleskaan mikään kaoottinen paikka! Eikös täällä, täällä elämisen kiertokulussa ole aika viimesen päälle laadittu järjestys! Ollut aina! Ja kukahan tätä järjestystä on mennyt sitten sotkemaan? Ei tartte syyllistä kaukaa etsiä! Sinä ja minäkin siinä mukana!!! Siis tässä sotkuilussa!
>Etsijät taas kokevat uskonnot lähinnä pakkopaidaksi mistä pitää pyrkiä vapautumaan.<
Niinpä, taas! Minusta ainaskin on tullut erittäin kriittinen näihin, pelkästään uskontoihin tukeutuviin elämän malleihin! Ja tässä, kun olen nyt tätä ’ohjenuoraamme’ Raamattua lukenut, tullut entistäkin vakuuttuneemmaksi. Ettei se omassa roolissaan ole, aineskaan minulle, minun elämääni autuaaksi tekevä!
Muutekseen! Näin ’äiskien päivänä’, pullahti mieleeni taas jotain sellaista, mitä en aiemmin ole lainkaan pohtinut! Eikös tämäkin juhlapäivä ole tietynlainen arkkitapahtuma? Tietynlaista samaistumista tunneperäisyyteen, jossa ’äiti’ on äiti isolla ÄÄ:llä? Ja minun tekisi kyllä mieli kysyä lapsiltani, että minkälainen merkitys minulla on oikeesti ollut heidän elämiseensä.
Koska itse koen, välillä, että enköhän minä äitinä ole ollut aika kakkakasa! Enkä todellakaan, silloin aikanaan, ole ollut paras mahdollinen malli! Mutta se aika on ollutta ja mennyttä eikä mennyttä takaisin saa. Onpahan vaan se hyvä, näin myöhemminkin, havaita että tämäkin ’realiteetti’ on osaltaan luomassa perusteita siinä ’etsintätyössä’. Jossa etsin sitä omaa minuuttani ja ’tietäni’! Ymmärrätkö?
>Mutta nämä 'vanhat mallit' ovat onneksemme jo hajoamassa maapallon edistyneimmillä kolkilla ja vähitellen sama meininki alkaa valloittaa muitakin syrjäisempiä maan kolkkia. Kiitos aika paljon tämän internetinkin! ;)<
Saanen olla hivenen skeptinen tämän Internetin suhteen?! Toki vähän varujakin, positiivisia sellaisia, tulee jättää. Mutta minä kun näin realistisena yksilönä näen tai paremminkin koen, ne teot täällä reaalimaailmassa pikkasen tärkeämpänä. Kuin nämä sanat, vaikkapa täällä netissä! Ymmärrätkö?
Toki, kyllähän täältä netistäkin ’löytää’ jotain, sitä omaa henkisyyttään tukevaa sanomaa! Kunhan vaan herkällä korvalla kuuntelee! Ja taas tässä kohtaa, näillä uskonnollisuutta käsittelevillä palstoilla liidellessä. Tulee muistaa, tai siis minun tulee muistaa, että täällä kukin omissa käsityksissään. Omia teosofisia näkemyksiään esitellessään, eivät välttämättä, kuiteskaan, kuvaa sitä mitä ’henkinen’ on jokapäiväisessä, arkisessa ihmiskokemuksessa/-kokemuksissa! Ymmärrätkö?
Ja tähän kohtaan voineekin heittää Erik Ahlmanin lausuman, jossa hän filosofina toteaa, että ihmisen tulee hyödyntää kaikkia käytettävissä olevia tiedonhankintakeinoja!
Ja vielä kerkeen, ennen kuin ’puen’ arkkityyppini päälleni, lausua: ”Ettei minun varsinaista ’minääni’ sanele uskonnot eikä ideologiat. Vaan minun selkeä itsetajuntani, laajojen yhteyksien näkeminen ja TODELLISUUS!”
Sorry, kun toi ’Totuus –juttu ’, mielenkiintoinen sellainen, jäi vielä ’käsittelemättä! Mutta kaikille äiskille menestystä!!!
Ps. Muutekseen, miksiköhän Raamatun Jumala ’rankaisi’ naista, lausumalla: ”kivulla sinun tulee lapsesi synnyttämän”!?
>>Niinpä! Ei tämä olomme ja elomme perusidealtaan ole olleskaan mikään kaoottinen paikka! Eikös täällä, täällä elämisen kiertokulussa ole aika viimesen päälle laadittu järjestys! Ollut aina! Ja kukahan tätä järjestystä on mennyt sitten sotkemaan? Ei tartte syyllistä kaukaa etsiä! Sinä ja minäkin siinä mukana!!! Siis tässä sotkuilussa! >Niinpä, taas! Minusta ainaskin on tullut erittäin kriittinen näihin, pelkästään uskontoihin tukeutuviin elämän malleihin! Ja tässä, kun olen nyt tätä ’ohjenuoraamme’ Raamattua lukenut, tullut entistäkin vakuuttuneemmaksi. Ettei se omassa roolissaan ole, aineskaan minulle, minun elämääni autuaaksi tekevä! >Muutekseen! Näin ’äiskien päivänä’, pullahti mieleeni taas jotain sellaista, mitä en aiemmin ole lainkaan pohtinut! Eikös tämäkin juhlapäivä ole tietynlainen arkkitapahtuma? Tietynlaista samaistumista tunneperäisyyteen, jossa ’äiti’ on äiti isolla ÄÄ:llä? Ja minun tekisi kyllä mieli kysyä lapsiltani, että minkälainen merkitys minulla on oikeesti ollut heidän elämiseensä.>Koska itse koen, välillä, että enköhän minä äitinä ole ollut aika kakkakasa! Enkä todellakaan, silloin aikanaan, ole ollut paras mahdollinen malli! Mutta se aika on ollutta ja mennyttä eikä mennyttä takaisin saa. Onpahan vaan se hyvä, näin myöhemminkin, havaita että tämäkin ’realiteetti’ on osaltaan luomassa perusteita siinä ’etsintätyössä’. Jossa etsin sitä omaa minuuttani ja ’tietäni’! Ymmärrätkö?>Saanen olla hivenen skeptinen tämän Internetin suhteen?! Toki vähän varujakin, positiivisia sellaisia, tulee jättää. Mutta minä kun näin realistisena yksilönä näen tai paremminkin koen, ne teot täällä reaalimaailmassa pikkasen tärkeämpänä. Kuin nämä sanat, vaikkapa täällä netissä! Ymmärrätkö?>Toki, kyllähän täältä netistäkin ’löytää’ jotain, sitä omaa henkisyyttään tukevaa sanomaa! Kunhan vaan herkällä korvalla kuuntelee! Ja taas tässä kohtaa, näillä uskonnollisuutta käsittelevillä palstoilla liidellessä. Tulee muistaa, tai siis minun tulee muistaa, että täällä kukin omissa käsityksissään. Omia teosofisia näkemyksiään esitellessään, eivät välttämättä, kuiteskaan, kuvaa sitä mitä ’henkinen’ on jokapäiväisessä, arkisessa ihmiskokemuksessa/-kokemuksissa! Ymmärrätkö? >Ja tähän kohtaan voineekin heittää Erik Ahlmanin lausuman, jossa hän filosofina toteaa, että ihmisen tulee hyödyntää kaikkia käytettävissä olevia tiedonhankintakeinoja!>Ja vielä kerkeen, ennen kuin ’puen’ arkkityyppini päälleni, lausua: ”Ettei minun varsinaista ’minääni’ sanele uskonnot eikä ideologiat. Vaan minun selkeä itsetajuntani, laajojen yhteyksien näkeminen ja TODELLISUUS!”>Ps. Muutekseen, miksiköhän Raamatun Jumala ’rankaisi’ naista, lausumalla: ”kivulla sinun tulee lapsesi synnyttämän”!?
>Muutekseen, miksiköhän Raamatun Jumala ’rankaisi’ naista, lausumalla: ”kivulla sinun tulee lapsesi synnyttämän”!?>
Jos hyväksytään ajatus, että ihminen on kehittynyt apinasta, voimme miettiä vastausta, tai ainakin yrittää.
Apinoiden synnytys ei käsitykseni mukaan ole kivulias. Syynä yksinkertaisesti se, että apinalla on pienemmät aivot, eikä pääkallon tarvitse olla suuri.
Jostakin syystä, kun Jumala "loi" ihmisen, aivojen tilavuuskin suureni, pääkallon piti myös olla suurempi.
Siksi synnyttäminen tuli kivuliaammaksi. Se oli seuraus kehityksestä, ei rangaistus. Mutta Raamatussa tarina on hyvä.
siis ihmisluonnon ’asiantuntija’. Kaikki alla oleva tiivistettynä. Juuri siten kuin se on kohdallani mennyt!
>En tiijä, mutta mulle on tullut susta sellanen mielikuva, että olisit ainakin ollut nuorempana kunnianhimoinenkin nainen? Ja äidin kunnianhimo taitaa vaikuttaa lapsiinkin siten, että eivät ehkä saa sitä kaikkein suurinta äidinrakkautta osakseen minkä voisivat muussa tapauksessa saada? No, se on tosiaankin jo ollutta ja mennyttä, enkä mä usko, että olisit niin kovin huono äiti edes ollut? Ainahan vois olla parempikin ja täydellisiä äitejä on kai kuitenkin varmaan aika harvassa? ;) Ja sehän voi vaan kasvattaa lapisastamme niitä selviytyjiä, jos äiti ei ole heti ollut joka paikassa häärämässä ja säätämässä heidän puolestaan. Ja kun monet äidit ovat olleet itsekin vielä aika lapsia joilla on ollut se minuuskin vielä hieman hukassa lasvattaessaan omia lapsiaan. Tosin nykyäänhän ensisynnyttäjien keski-ikäkin taitaa olla jo lähellä kolmeakymppiä. Ovat vähän kypsempiä olemaan äitejäkin.>
Toki sen verran voin lausua, että lapseni ovat olleet, kaikesta huolimatta elämäni tärkeimmät jutut. Toki senkin todennut, että joku olisi kenties kaivannut enemmän sitä ’hääräämistä’ kuin toinen. Mutta se ikä se ikä! Kun ei vielä silloin kaikkea ymmärtänyt. Itsekkään! Joskopa vieläkään, mutta huimasti enemmän, kuitenkin!
Ja tämä äitienpäiväkin, on ollut paras äitienpäiväni! Pohjaton iloineen ja pohjaton suruineen.
Ja senkin hoksasin. Vasta tänään! Ettei ilolla sen enempää kuin surullakaan, tartte edes pohjaa ollakaan! Antaa kaiken vaan soljua, eteenpäin! Omia ihmeellisiä kiemuroitaan! Tämän oivalluksen myötä on mahdollista saavuttaa. Sisäistä Rauhaa!!!
eikä kait tarttekaan!?
>Syynä yksinkertaisesti se, että apinalla on pienemmät aivot, eikä pääkallon tarvitse olla suuri. Jostakin syystä, kun Jumala "loi" ihmisen, aivojen tilavuuskin suureni, pääkallon piti myös olla suurempi.
Siksi synnyttäminen tuli kivuliaammaksi.<
Toki, kait saanen hymyillä vertauksellesi!? Ja et kait vaan ole mies? Tai toki olet mies, koska vain miehet voivat 'kehitellä' tällaisia teorioita!
Mutta aika hyvä yritys. Tai selitys! Siis synnytyskivuille!
Ja et kait harmistu, jos tässä vaiheessa jo nauran!!!
Ok, naura vain, jos näet tarpeelliseksi. Sehän tarkoittaa vain, että minä en voi esittää sellaista vastausta kysymykseesi, joka tyydyttäisi Sinua.
Kuitenkin yritin, vaikka ehkä hieman huonosti perustellen. Toivottavati löydät vastauksen kysymyksessi.
kun tarkemmin ajattelee!
Ekaksi aattelin, ettet oikein tiedä kummasta päästä, ylä- vai alapäästä vauvat putkahtavat.
Mutta toisaalta, eikö ne ne kiputuntemukset saakin lähtölaukauksensa aivoista? En tiiä? Mutta kaiketinkin myös eläimillä tämä kipu syttyy samalla periaatteella? Eikä tässä sitten niillä aivojen koolla voine olla sitä ratkaisevinta merkitystä?
pikkasen 'omituinen', kun näitä näkemyksiäni heittelen. Mutta heittelenpä vaan!
>Itseyritys kasvaa hyväksi oli loputon suo; omilla yrityksillä ja töillä ei mitään todellisia vastauksia voinut löytää.<
En nyt oikeesti tiedä, mitä tuolla sanalla ’itseyritys’ tarkoitat? Mutta kyllä meidän kunkin tulee omata kykyä tarkastella omaa käyttäytymistään sekä hyväksyä itsensä niin puutteineen kuin voimavaroineenkin.
Ja minun on kyllä vaikea uskoa tätä lausumaasi:
>Millään muulla kirjalla maailmassa ei oikeasti ole yhtä konkreettisesti muuttavaa yliluonnollista voimaa kuin on Raamatulla.<
Sillä onhan muistettava sekin, että Raamattukin on vain kirja. Eikä millään kirjalla, sinällään ole, minkäänlaisia voimia. Tai, jos joku näin lausuu/uskoo, niin silloinhan se kirja. Olipa sen ’sisältö’ mitä hyvänsä, on saanut ihmisen haltuunsa!
Eli ihminen menettää kontrollinsa! Sokaistuu ja kadottaa minuutensa! Toki henkinen kehittyminen on tärkeä pointti, mutta ei sitä yksinomaan Raamatusta löydy! Henkisyys ja sen KEHITTYMINEN vaatii sekä mielen ’koulimista’ että harjaannuttamista! Ja tämä taas puolestaan edellyttää meiltä kultakin ihan ’itsenäistä’ tahdonvoimaa ja motivaatiota!
Eli kyllä minun ymmärrykseni mukaan ihmisen on vain kasvettava. Tunteidensa, järkensä, sydämensä ja aivojensa, ’yhteistyön’ kautta! Ja tällaisen synteesin lopputuloksena ei voi olla muuta kuin sydämen viisaus ja menestyminen kaikilla elämän alueilla. Johon kitkattomasti liittyy, tai paremminkin mikä loppupelissä mahdollistaa myös keskinäisen sovun. Olemme oppineet arvostamaan ja kunnioittamaan Elämää!
Toisaalta, minä ainaskin koen, että Raamatun ’runoista’ ja ’elämän viisautta’ käsittelevistä kirjoista (esim. Jobin jutusta tai Saarnaajan kirjasta), huokuu tietynlainen. Syvällinen tunne ihmiselämään kätkeytyvästä perusristiriidasta: ”Jumala on luonut kaiken hyväksi, mutta ihminen on langennut syntiin. Ja siksi ihminen joutuu elämään jatkuvassa kaaoksessa ja ahdistuksessa. Kaiken julmuuden ja väkivallan keskellä.
ODOTTAEN vain pelastustaan!
Mutta, aika nurinkurista. Toisaalta, sillä onhan Saarnaajakin kirjassaan (jossain kohtaa) lausunut, että ihmisen tulee elää elämänsä iloiten ja kohdata kuolemansa ja kohdata kuolemassaan ikuisuus. Ikuisuus, jonka Jumala on sinne asettanut!
Ja pitänee myös muistaa. Tässä uskonto kautta politiikan universumissa, että. Ei kirkkokaan Raamattuineen saa ’vetäytyä ’syrjään’ myöskään yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. (Toki en tarkoita tällä nyt tätä nykyistä meininkiä). Vaan sen kirkonkin tullisi ymmärtää, että elämisen (=hyvän sellaisen) ’hoitaminen’ ei onnistu pelkällä uskolla ja evankeliumilla! Koska kyllä sen hyvän elämisen luomisessa, meille KAIKILLE, tarvitaan kuiteskin ehkä enemmän järkeä kuin uskoa!
Ps. Eli kyllä minä edelleenkin haluan vain noukkia niitä jyväsiä sieltä sun täältä! Raamatustakin. Ja pitäsköhän minun kohta ’perustaa’ ihan oma uskomukseni?! Toki jäsenmäärä voisi olla aika onneton. Kenties minä YKSIN!!?
Jälleen kerran viisaita sanoja sinulta. :-)
näin aattelet!
Mutta muuta en tiiä, kuin sen, että 'omia polkujani' kuljen! Tietylle/tietyille perustoille rakennettuna!
Ja toki! Onhan tämä maailma pullollaan kaikkea, juttua! Josta edelleenkin voin itseeni lisää 'siemaista'! Tosin en niitä 'juttuja tieten tahtoen etsi. Ne vaan tulee, jos on tullakseen!
Sillä kaikki jutut juttuineen ovat vain Elämää! Toki vielä sen verran haluan lausua, että 'tukiranka' tähänkin tarvitaan! Siis tähän, siis ekaksi! Tähän yhteenkään elämiseen!
elämän vitsi että elää sitä miten parhaimmaksi näkee. Ei tarvitse välttämättä etsiä neuvoja kirjoista tai uskoista. Elää niin kuin haluaa ja sillä tavalla että nauttii siitä niin paljon kuin mahdollista.
Ja ottaa kaikki kolhut oppeina, niin ettei aseta itseään samaan loukkuun montaa kertaa.
Kyllä sinä sen olet tajunnut. :-)
>En nyt oikeesti tiedä, mitä tuolla sanalla ’itseyritys’ tarkoitat? Mutta kyllä meidän kunkin tulee omata kykyä tarkastella omaa käyttäytymistään sekä hyväksyä itsensä niin puutteineen kuin voimavaroineenkin.>
Itseyritys eli yritys kasvaa itse, joka on kristityn näkökulmasta kovin heikkoa, koska kuten tuossa Vänkikselle sanoin, vaikeaa meidän on vapaaehtoisesti kärsimyksiä tai muita vähemmän mukavia kasvun aineksia itsellemme valita. Tottahan meidän oma käytöksemme ja vaikuttimemme tulee kyetä nähdä; mitä parempi itsetuntemus meillä on, sen helpompi meidän on myös hyväksyä Jumalan kasvatusmetodit kohdallamme, jotka tuottavat niitä hengen hedelmiä.
>Sillä onhan muistettava sekin, että Raamattukin on vain kirja. Eikä millään kirjalla, sinällään ole, minkäänlaisia voimia. Tai, jos joku näin lausuu/uskoo, niin silloinhan se kirja. Olipa sen ’sisältö’ mitä hyvänsä, on saanut ihmisen haltuunsa! >
Kun ihmisen henki uudestisyntyy, silloin alkaa ymmärtää Raamatun ainutlaatuisuuden, koska sen kautta Jumala puhuu konkreettisesti. Ja yhteys Jumalaan muuttaa ihmistä! Raamattu taitaa olla saanut uskovat haltuunsa! ;)
>Eli ihminen menettää kontrollinsa! Sokaistuu ja kadottaa minuutensa! Toki henkinen kehittyminen on tärkeä pointti, mutta ei sitä yksinomaan Raamatusta löydy! Henkisyys ja sen KEHITTYMINEN vaatii sekä mielen ’koulimista’ että harjaannuttamista! Ja tämä taas puolestaan edellyttää meiltä kultakin ihan ’itsenäistä’ tahdonvoimaa ja motivaatiota!>
Ei ihminen suinkaan kontrolliaan menetä Raamatun lukemisesta! Eikä Raamattu ihmisen minuutta kadota vaan päinvastoin, minuus eheytyy Jumalan yhteydessä. Kuka muu voi ihmistä parantaa parhaimmin kuin juuri ihmisen Luoja? Sielun, hengen ja ruumiin alueella, vaikkakaan kaikki ei parane tämän elämän aikana. Kaikenlaista kehittävää ihminen voi opiskella, mutta se on vain sielullista, henki meissä vaatii Jumalan sanaa. Ehkä tarkoitamme vähän eri asioita henkisellä kasvulla.
>Eli kyllä minun ymmärrykseni mukaan ihmisen on vain kasvettava. Tunteidensa, järkensä, sydämensä ja aivojensa, ’yhteistyön’ kautta!>
Ja oman tahtomisensa kautta. On vissi ero ihmisen omien yritysten ja mieltymystensä viidakossa halujaan ja himojaan ruokkia luullen sitä kasvatuskorkeakouluksi! Ja toisaalta olla Jumalan 'ala-asteella' itsekkyydestä riisumisen ja minän pieneksi kasvamisen kohteena.
>Toisaalta, minä ainaskin koen, että Raamatun ’runoista’ ja ’elämän viisautta’ käsittelevistä kirjoista (esim. Jobin jutusta tai Saarnaajan kirjasta), huokuu tietynlainen. Syvällinen tunne ihmiselämään kätkeytyvästä perusristiriidasta: ”Jumala on luonut kaiken hyväksi, mutta ihminen on langennut syntiin. Ja siksi ihminen joutuu elämään jatkuvassa kaaoksessa ja ahdistuksessa. Kaiken julmuuden ja väkivallan keskellä.
ODOTTAEN vain pelastustaan!>
Hienoa että raamatunluku on tuottanut ymmärtämystä!
Mutta muista, vain otettu lääke auttaa!
Eli pelastuksen lääke odottaa ottajaansa; olet päässyt apteekin sisäpuolelle, nyt tarvitsee vain ojentaa käsi lääkehyllylle. :)
Saarnaajan (kuten myös Jobin) kirjasta moni väsynyt matkaaja löytää kaikupohjaa omille tuntemuksilleen. Hienosti on Raamattuun kirjoitukset koottu (Pyhän Hengen avulla), vaikka moni vänkää niiden koostamisen olleen vain vehkeilyä ja ihmisten manipulointitarkoituksiin valittuja ja poisjätettyjen kirjoitusten olevan muka aidompia.
Liiallisesta opiskelusta sanoo Saarnaaja12:12:
"Ja vielä näiden lisäksi: Poikani, ota varoituksesta vaari; paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin."
>Vaan sen kirkonkin tullisi ymmärtää, että elämisen (=hyvän sellaisen) ’hoitaminen’ ei onnistu pelkällä uskolla ja evankeliumilla! Koska kyllä sen hyvän elämisen luomisessa, meille KAIKILLE, tarvitaan kuiteskin ehkä enemmän järkeä kuin uskoa!>
Jaa-a, mutta se usko vaikuttaa tai pitäisi vaikuttaa hyvän luomista. Parhaimmillaanhan kristinusko on sitä että ihminen alkaa tervehtyä Jumalan hoidossa, jolloin mieli, tunteet, tahto ja järki tervehtyy ja sitä kautta vaikuttaa koko elämään ja toimintaan. Eli usko on elämän lähde, josta ammentaa ja jakaa lähimmäisille. Soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa Pelastusarmeijan sanoin.
Jatka toki jyväsien noukkimista, kukapa tietää milloin se suurin oivalluksen jyvä nokkaan tarttuu! ;)
Sitähän tietty voi ihan rukouksessakin pyytää!
Tätä paskaa.
Miten sinä jaksat lukea sitä?