Voiko uskontoa pitää mielisairautena?
Minun mielestäni ei voi, sillä tervekin ihminen voi altistua aivopesulle.
Minun mielestäni ei voi, sillä tervekin ihminen voi altistua aivopesulle.
Uskonto mielisairaus?
Iitsieetaetta
11320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Useilla uskonnoilla on perusajatuksena pyrkiä löytämään totuus olemassaolosta ja muusta sekä
yrittää kartoittaa, miten kannattaa parhaiten käyttää aikansa täällä maan päällä eläessään.
Ei niitä kaikkia voi - eikä kokonaan - pitää aivopesuna.
Monilla on virheellisiä käsityksiä
todellisuudesta ja on kaikenlaisia kummallisia ajatuksia, jotka pitävät ihmisiä kahleissaan.
Joillakin uskontojen edustajilla on esim. se käsitys, että pitää vain toistella opittua, jota on vanhemmiltaan tai saman uskon aikaisemmilta opettajilta kuullut ja miltei ilman kritiikkiä vain uskoa se todeksi.
Tai että jos kauempana historiassa on kirjoitettu paperille käsityksiä, ja sen ovat tehneet arvostetut henkilöt, ne ovat
tietysti ja varmasti totuus ja jumalallinen ilmoitus tai siihen lisätty ehdottomasta auktoriteetista nauttiva osa.
On helpompaa elää, jos uskoo samoin kuin moni muukin uskoo. Ei haluta ajatella, että moinen tuki on kyseenalaista.
Ainakin kristillisissä piireissä on paljon henkisesti tasapainottomia. Se johtuu varmaankin siitä, että niihin piireihin hakeutuu ihmisiä, joilla on elämässään tai yleensä itsensä kanssa ongelmia ja vaikeuksia ja he haluavat henkistä tukea muilta.
Kun sitten on kyse alueesta, jolla ihmiset yrittävät tietää ja kokea jotain yliluonnollista ja jotain Jumalasta, on heillä vaarana erehtyä
liian vähäiseen harkintaan, heikkoon suhteellisuudentajuun ja joukkoilmapiirissä
saattaa esiintyä kummallista käyttäytymistä, koska joukko ei pidä sitä outona.
Ei pidä myöskään unohtaa, että sanotaan olevan olemassa outoja ilmiöitä, joista ei tiedetä paljoa, esim. väitetyt kummitukset tai okkultistiset kummallisuudet ja aivotoimintaa häiritsevät henget tai ilmestyvät ja puhuvat henkiolennot.
Ei kaikkia uskontoja kannata hylätä
sen takia, että niissä on kummallisuuksia.
Olisihan vahinko, jos kadottaisi totuuden siksi,
että ei aivopesumaisen uskonnollisuuden vastenmielisyyden takia halua ajatella
mitään.
On viisaampaa olla ilman kovin suuria ennakkoasenteita siinä, mitä haluaa todellisuudesta ajatella. Vilpitön halu löytää
totuus kestää myös uskontojen edustamien todellisuuskäsitysten kriittisen tarkastelun
ja avautumisen mahdollisen Jumalan puhuteltavaksi.
ja hyvä puheenvuoro! Bravoo, tällaista keskustelua minä kaipaan tälle palstalle.
määritellään tiukasti niin, että ihmisen todellisuudentaju on hämärtynyt, olen vakaasti sitä mieltä, että erittäin tiukkapipoinen uskonnollisuus voidaan luokitella mielisairaudeksi.
Lievempi uskonnollisuus lienee kuitenkin enemmän vain ihan tavallista realiteettien puutetta. Tiedon vähäisyys korreloi uskovaisuuteen. Tiedon kieltäminen on sitten sidoksissa ilmiöön nimeltä inhibitio. Toisilla ihmisillä inhibitio, eli estoreaktio tiedostamattoman ja tiedostetun sekaantumisesta ei toimi. Tiedostamaton nousee sotkemaan tiedostetun ajattelun rationaalisuutta ja aiheuttaa sekaannusta. Vaikka ihminen tiedon tasolla tajuaa, että neitseellinen syntyminen on mahdotonta nykyisen biologisen käsityksen mukaan, uskovainen on valmis silti hyväksymään tämän konfliktin näiden kahden kilpailevan käsityksen kanssa.
"Vaikka ihminen tiedon tasolla tajuaa, että neitseellinen syntyminen on mahdotonta nykyisen biologisen käsityksen mukaan, uskovainen on valmis silti hyväksymään tämän konfliktin näiden kahden kilpailevan käsityksen kanssa."
Mutta miksi aivot käsittelevät uskomuksen mielekkäämpänä selityksenä kuin rationaalisen selityksen?
Mikäli tunne ja järki on ristiriidassa keskenään, niin tunne yleensä voittaa!
Tunteessa on niin paljon vahvaa energiaa, että se voittaa tai jyrää järjen äänen.
Tuokin vastaus on, mutta jättää edelleen auki kysymyksiä.
Miksi aivoille tunteet ovat tärkeämpiä?
Niin syyhän siihen täytyy olla. Liekö monia en tiedä? Pystyyköhän tuohon kukaan aivan tyhjentävästi vastaamaan?
Näin äkkisesti tuli mieleen, että vahvoilla tunteilla saattaa paljonkin tekemistä hengissä pysymisen kanssa.
Äh en nyt pysty paremmin tuota kuvailemaan, mutta kun ajattelee esim. pelkoa, joka on hyvin vahva tunne. Minä ainakin oletan, että tunteilla varmasti on tekemistä ihmisen lajin säilymisen kannalta.
Minä ainakin käsitän niin, että ainakin suurimmalla osalla ihmisiä tunteet ovat vielä hyvin primitiivisellä tasolla. Lisäisin tähän vielä, että täällä Suomessahan on vuosisatoja opetettu olemaan näyttämättä tunteita sekä tukahduttamaan ne.
"Minä ainakin oletan, että tunteilla varmasti on tekemistä ihmisen lajin säilymisen kannalta. "
Nyt ollaan osaltaan lähestymässä tyhjentävää selitystä. Pureskelun alla tämä on itsellänikin.
Kuten monista täällä postaavista hihhuleista näkee, niin uskistuminen on kuin mielisairaus. Se estää aivojen normaalin toiminnan. Tästä seuraa monenlaisia ongelmia johtuen siitä, että uskiksen omissa aivoissa olevalla maailmankuvalla ei ole yhteyttä oikeaan reaalimaailmaan. Tämäkään ei olisi kovin ongelmallista, ellei uskis asettaisia omaa harhaista pakkomiellettään "totuudesta" kaiken muun edelle. FAKTAT eivät pure uskikseen, koska uskis ei halua kuulla faktoja.
Uskikselle puhuminen on kuin puhuisi seinälle, paitsi että seinä ei heitä jaelainauksia vastaan tai linkitä jollekin hörhönettisivulle.
Toisaalta uskistuminen tekee ihmisen moraalista hirveän. Esimerkiksi ihmisten tappaminen on ihan ookoo, jos se jotenkin edistää omaa asiaa. "On hyvä, että islaminuskoiset kuolevat" totesi eräs pastori hetki sitten. Niin ja nainen pitäkööt turpansa kiinni, sen kuuluu olla miehen lapsentekokotiorja.
Uskistuminen blokkaa aivot kokonaan pelistä. Jos uskis on keksinyt jonkun "totuuden" tulkitsemalla tietyllä tavalla jotain raamatun jaetta, niin se on sitten siinä. Me muut normaalit ihmiset odotamme vain henkeä pidätellen, koska joku jae tulkitaan siten, että pelastaakseen muut ihmiset uskiksen on parasta viiltää heidän kurkkunsa auki ja päästää heidät pahasta maailmasta ihananihanaan taivasten paratiisiin.
Ei kiitos.
Se, mikä uskonnossa on pelottavaa on, että se tekee ihmisistä hulluja, niin hulluja että he itse eivät tajua sitä vaikka kuinka rautalangasta väännetään.
Siksi kristinuskonto on paha asia.
Puhut mielestäni nyt uskonnollisesta kiihkoilusta. Sitä on paljon, mutta eivät kaikki uskovaiset ole kiihkovaisia. Entä vaikka joku rauhanomainen teologi, onko sellainen mielisairas? Tai vaikka joku hindu.
diagnoosin pystyy antamaan vain lääkäri. On varmasti niin, että kun ihmisen mieltä tutkitaan, täytyy tietyt tunnusmerkit täyttyä, ennen kuin diagnoosi voidaan tehdä.
Uskovaisuus ei taatusti yksin näitä kriteereitä täytä, mutta olen taipuvainen ajattelemaan niin, että ääriaineksissa voidaan olla hyvin lähellä mielisairautta silloin, kun muut mielensairauden tunnusmerkit täyttyvät.
Sittenhän näitä diagnooseja on vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö, eli maanisdebressiivisuus, on reaktiivinen psykoosi, skitsofrenia jne...
Psykoosi on sellainen, jota olen tavannut muutamilla tuntemillani hihhuleilla. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki hihhulit ovat psykoottisia.
Kaiken kaikkiaan mielestäni kovin suoraviivaisten johtopäätösten tekeminen ei oikein kuulu kunnon ateistin ajattelumaailmaan, vaan ns. kriittinen ja tieteelliseen tutkimukseen perustuva pohdinta olisi oikeampaa ajattelua.
Suoraviivaisuus ja mustavalkoisuus kuuluvat yksinoikeudella uskovaisille.