On mielenkiintoiset ajat edessä, kun vastakkain on Erkkolainen vapaa lehdistö ja Politikko Vanhanen vastakkain. Nytthän on niin, että vastakkain ovat Erkkolehdistön kovat tuomarit, ja Politikkojen myöskin liipatut pykäläketut.
Vanhanen siis hakee sanojensa mukaan rajaa, mihin ihmisen yksityissuojassa saatetaan mennä, siis solvauksen alueella. Meidän on aina muistettava, nyt ovat yläluokkaisten ihmisten asiat kyseessä. Asioista tuomaroivat henkilöt jotka kuuluvat Maamme ylhäisempään Eliittiin.
On täysin varmaa, että nämä Aatos Erkon Helsinkiläiset Tuomriystävät, kuuluvat siihen samaan Kolf porukkaan samaan Vapaamuurari Loozziin, ja niin edelleen, ja niin edelleen.
Minä uskonkin vakaasti, nyt haetaan Vahaselle vain kunniakasta perääntymistietä, jolla hän välttyisi naurunalaiseksi joutumiselta. Tietenkin ensin käytetään joku milli meidän veronmaksajien rahoja tähän Kansannäytelmään, pitäähän Tuomareidenkin saada osuutensa tulevasta sirkusnäytelmästä.
Näin on Uusi-Ukki Oulusta tätä asiaa Funtsinut, haluankin nyt kuulla Mielipidepankin mielipiteen hän kun on alan miehiä. Siis onko Ukki nyt ihan hakoteillä, kiitos jo etukäteen.
Vanhanen siis hakee sanojensa mukaan rajaa, mihin ihmisen yksityissuojassa saatetaan mennä, siis solvauksen alueella. Meidän on aina muistettava, nyt ovat yläluokkaisten ihmisten asiat kyseessä. Asioista tuomaroivat henkilöt jotka kuuluvat Maamme ylhäisempään Eliittiin.
On täysin varmaa, että nämä Aatos Erkon Helsinkiläiset Tuomriystävät, kuuluvat siihen samaan Kolf porukkaan samaan Vapaamuurari Loozziin, ja niin edelleen, ja niin edelleen.
Minä uskonkin vakaasti, nyt haetaan Vahaselle vain kunniakasta perääntymistietä, jolla hän välttyisi naurunalaiseksi joutumiselta. Tietenkin ensin käytetään joku milli meidän veronmaksajien rahoja tähän Kansannäytelmään, pitäähän Tuomareidenkin saada osuutensa tulevasta sirkusnäytelmästä.
Näin on Uusi-Ukki Oulusta tätä asiaa Funtsinut, haluankin nyt kuulla Mielipidepankin mielipiteen hän kun on alan miehiä. Siis onko Ukki nyt ihan hakoteillä, kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Vanhanen hakee oikeudesta päätöstä yksityisyydelleen ja munaskuilleen ja tämähän tarkoittaa sitä, että hänestä ja hänen munaskuistaan saa julkisuudessa vain levittää myönteistä kuvaa teki hän sitten mitä tahansa. Edelliselle morsiammelleen lähettämistä tekstiviesteistäkin äkkipääteltynä näyttäisi siltä, että kovin on ollut Vanhanen munaskuitaan myöten antavainen ja leväperäinen yksityisyydestään. Pääministerin pätkähommaakin Vanhanen on kehunut edelliselle morsiammelleen paskahommaksi.
Toivottavasti käräjillä tulee oikea tuomio ja vanhanen pudotetaan taivaista takaisin ihmisten ilmoille.
Vanhanen on samalla asialla kuin syyttäjä. Molemmathan hakevat muutosta käräjäoikeuden tasatulokseen päätyneeseen tuomioon sillä perusteella, että kaksi maallikkolautamiestä (molemmat poliittisin perustein nimitettyjä) äänestivät käräjäoikeuden tuomarintutkinnon suorittanutta puheenjohtajaa ja yhtä lautamiestä vastaan. Tasatulos äänestyksessä tulkitaan aina syytettyjen (Ruususen ja hänen kustantajansa= hyväksi, koska se on oikeudenmukaisinta, kun tuomarit eivät löydä keskuudestaan enemmistöä.
Tasatulos alimmassa oikeusasteessa on erittäin olennainen muutoksenhakuperuste, koska kyseessä on erittäin tulkinnanvarainen yhteiskunnallinen asia sen suhteen, mikä on puhtaasti yksityisen tiedon levittämistä Kustantajan ja Ruususen ansiotarkoituksessa ja mikä taas mahdollisesti voisi olla sellaista yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon julkistamista, joka sallisi yksityisyyden suojan rikkomisen Vanhasen kohdalla.
Vanhanen ja syyttäjä hakevat nimenomaan tarkennusta käräjäoikeuden 2-2 äänestystuomioon, koska muuten tuolle tuomiolla ei olisi mitään merkitystä, koska tuomio ei äänestyksen tasatuloksen vuoksi kelpaa minkäänlaiseksi tulkinnaksi - ennakkoratkaisuksi - sen suhteen, missä yksityisyyden suojan raja todellisuudessa kulkee.
Vastakkain eivät siis ole Vanhanen ja Ruusunen (Ruusustahan Vanhanen ei ole edes pyytänyt tutkimaan), vaan syyttäjä ja kustantaja, joka aikoi kääriä rahaa juoruilla Vanhasen yksityisestä rakkauselämästä Ruususen avulla.
Vastakkain ovat myös lain kaikilleihmisille turvaama yksityisyyden suoja ja sananvapaus niiltä tärkeiltä osiltaan, jossa sananvapauslaki sallii yksityisyyden suojan rikkomisen, mikäli esim. poliitikon yksityisyyteen liittyvillä tiedoilla on suurta yksityistä merkitystä.
Hovioikeudessa puidaan siis sitä oliko kirjan sisältö asiallisesti tärkeää yhteiskunnallisen tiedon julkaisemista, vai oliko se pelkkää pahantahtoista ivaiua Vanhasen kustannuksella, jotta kirjaa myytäisi enemmän.
Kun käräjäoikeudesta ei saatu ennakkotapaukseksi kelpaavaa tuomiota juuri tasatulokseen päätyneen äänestyksen vuoksi, ratkaisu - eli ennakkotapauksen voima - haetaan nyt hovioikeudesta. Tämä on nimenomaan syyttäjän tekemän valituksen peruste.
Kyse on hyvin tärkästä periaatteesta, oska laki on tässä kohden hyvin epäselvä sen suhteen, millaiset tiedot katsotaan niin merkittäviksi yhteiskunnan kannalta, että yksityisyyteen liittyvien tietojen mediarepostelulle saadaan sananvapauden piiriin liittyvä lupa julkistaa ne.
Asian ymmärtäminen edellyttää melko hyvää perhetymitä sananvapauslainsäädäntöön ja rikoslain yksityisyyden suojaa koskeviin pukäliin, koska irtomumeromyyntjään kasvattavat juorulehdet ovat jo toistakymmentä vuotta kokeilleet rajojaan, koska raja on epäselvä ja lain tulkinta on ollut horjuvaa.
Vanhanen on rohkea mies, kun panee itsenä likoon näin periaatteellisen asian puolesta. Ilkka Kanervalla ei vastaavaa siviilirohkeutta ollut, sillä hän olisi voinut tehdä vastaavan tutkintapyynnön HYMY-lehteä vastaan yksityisten tekstiviestiensä julkaisemisesta ja olisi takuuvarmasti saanut messevät korvaukset lhdeltä.
Vanhanen pistää nyt likoon ainoastaan sen, että hänen tapaansa toimia median kanssa tarkistetaan.
Olisi ollut ihan hiljaa tai sitten pois julkisuudesta yksityisyytensä kanssa. Myös menneillä kesäjuhlilla, uusien silmälasiensa sankojen ja uuden tyttöystävänsä kanssa.
Kyse ei ole Vanhasesta eeikä hänen naisistaan.
Kyse on siitä, mihin median pitäisi vetää yksityisasioista juoruilun (jonka rikoslaki kieltää) ja yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon (jonka sananvapaus salli) välinen raja.
Edellä jo mainittiin, että tämän asian ymmärtäminen on hyvin vaikeaa, ellei ole hieman perehtynyt lainsäädäntöön.
Mutta kerrataan vielä: oikeudessa ei ole kyse Vanhasesta, vaan kahden keskenään tulkinnanvarisen lain rajakohdan konkreettisemmasta määrittelystä ennakkotapauksen avulla.
Kun tätä ennakkoratkaisua i tasatuloksen vuoksi saatu käräjäoikeudesta, niin syyttäjä hakee muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun SAMOILLA PERUSTEILLA kuin Vanhanenkin.
Ja varmuuden vuoksi kerran vielä: hovioikeus tulee käsittelemään sananvapauden ja yksityisyyden suojan välistä rajanvetoa, ei Vanhasen ja Ruususen kiistoja.
Jokohan tämä rautalanka olisi vääntynyt niin, että tyhmempikin ymmärtää asian ytimen.
puskasta tälläkertaa, kun mentiin selityksien syvään suohon, mikä on Tuomareiden ja asianajajien tapa. Vai ei tämä koskekaan Vanhasta ,eikö tuo ole hieman ontuva väite, koska koko jutun alku ja juuri ovat puhtaasti vanhasen käsialaa.
Halut mitätöidä Tuomioistuimen tuomion, miksi sinä väität tasapeliksi, Vanhasen selvää häviötä. Sinä haluat mitätöidä Lautamiestuomareiden teot. Niin kauvan kun Lautamiesjärjestelmä on Suomen Oikeusistunnoissa laillisia tuomitsemaan rikollisia sitä meidän tulisi kunnioittaa. He ovat monissakin tapauksissa viisaampiakin kun nämä "Lukeneet" Tuomarit.
Sitähän se Vanhanenkin höpötti, että Lautamiehet menivät Tuomareiden ohitse, tuomiten hänet, ikäänkuin se jo sinällään olisi väärä tuomio.Vanhanen siis hävisi juttunsa Tuomioistuimessa eikä se mikään tasapeli ollut, kun sinä annat ymmärtää.
Nyt on kuitenkin kovemmat panokset piipussa puolin ja toisin, rahaa kuluu ja tuomarit lihoo, se tulee olemaan tämänkin jutun loppupäätös, näin on marjat.
Juuri tuollaiseksi on kepun puoluetoimisto asian kiusallisuuden naamioinut. Tosiasiassa kyse on pikkusieluisen, herkkähipiäisen ja kostonhimoisen henkilön vendetasta. Jokainen toki on vapaa tekemään päätöksiä omasta puolestaan, mutta on suurta tekopyhyyttä tehdä jutusta jotain periaatteellista oikeustaistelua. Tässä ammutaan hyttystä tykillä. Luulisi pääministerillä olevan muutakin tekemistä kuin tuhlata mokomaan jonninjoutavaan asiaan oikeuslaitoksen jo muutenkin kireällä olevia resursseja, joita muuten Vanhasen hallitus vielä pyrkii supistamaan järjettömällä hallinnon tehostamisohjelmallaan.
Vanhanen on hoitanut pääministerin tehtävän kuin tunnollinen virkamies, ei juuri mitään saavutuksia, mutta eipä mitään suurempia töppäyksiäkään. Valtiomiesteot jäävät kyllä tulevien kepulaispoliitikkojen tehtäväksi jahka vanhasylimenokausi on tämän hallituskauden jälkeen ohi. 2010 heiluu jo uudet viirit ja uudet politiikantekijät kepunkin ruorissa. Ainoa valtiomiespiirre, mikä Vanhaseen on tarttunut on tuo omahyväinen itseriittoinen kiukuttelu ja kritiikinsietokyvyn madaltuminen, joka kohtaa useimpia kauan politiikan näköalapaikoilla vetelehtineitä "valtiomieskandidaatteja".
Kävipä oikeudenkäynnissä miten tahansa on Vanhanen sen joka tapauksessa hävinnyt.
Jos kysymys ei ole vanhasesta ja hänen naisistaan, niin kuinka vanhanen (= syyttäjä vanhasen asialla) vaatii korvauksia kuroselta ja etukenolta. Kyllä tässä on kysymys siitä, että vanhanen haluaa käsitellä ja määrätä mediaa ja ihmisiä haluamallaan tavalla ja hakee siihen itselleen laillisen oikeuden.
Käräjäoikeuden tuomarkoulutuksen saanut ja ammatikseen käräjäoikeuden istuntoja johtava puheenjohtaja ja yksi lautamies katsoivat, että Kustantaja ja Ruusunen olivat kirjassaan loukanneet Vanhasen yksityisyyden suojaa, eli toimineet rikoslain vastaisesti.
Kaksi muuta pautamiestä ottivat kannan, ettei näin ollut tapahtunut ja äänestivät vastaan.
Kaksi lautamiestä siis kaatoi vastustuksellaan oikeuden puheenjohtajan ja toisen lautamiehen päätösesityksen. Tuloksena oli 2-2 äänestystulos.
Tällainen tulos tuomitaan aina syytettyjen eduksi, koska tuomarit eivät saavuttaneet yksimielisyyttä.
Ja kun yksimielisyyttä ei ollut, ei saatu sitä ratkaisua sananvapauden ja yksityisyyden suojan väliseen rajankäyntiin, jota syyttäjä haki viedessään syytteet käräjäoikeuteen.
Lehdet kirjoittavat Vanhasesta, koska asia koskee Vanhasta.
Oikeudessa käsitellään kuitenkin kahta lakia, sananvapauslakia ja rikoslakia, ja niiden välistä tulkintaa.
Koeta ymmärää näin yksinkertainn asia, että alimman oikeusasteen äänestyspäätös, joka meni tasan, ei amanna ennakkotapausta myöhemmille, vastaaville oikeudenkäynneille, ja syyttäjä haluaa tapaukselle ennakkotapauksen voiman, oli päätös sitten mikä tahansa.
Itse uskaltaisin ennustaa, että hovioikeus täräyttää kustantajalle sakot, mutta päästää Ruususen vähällä. Korkeimpaan oikeuteen ei enää kukaan valita.
Tämän jälkeen medialla on hieman tarkempi raja sen suhteen, millaisilla tiedoilla irtonumero-ostajia kosiskellaan.
Asia edellyttäisi ymmärrystä, jota sinulla ei ole.
Mutta lue enemmän, niin luulet vähemmän.
Lue enemmän, luulet vähemmän.
kun ei kerran asiasta mitään ymmärrä!
Jos ymmärrät!
.....Enney, MajGen James, USAF 1914 Rose Mallow Ln., Orange Park, FL 32073
Enochs, John 17316 Ash St., Fountain Valley, CA 92708
Epperson, J. B. 2440 E. 45th St., Tulsa, OK 74105
Epstein, LtCol Lawrence USAR 115 Hatteras Rd., Barnegat, NJ 08005
Epstein, Dr. Mark 9522 E. Stanhope Rd., Kensington, MD 20895
Erikson,, LtCol James USAR P.O. Box 10097, Lynchburg, VA 24506
Erkko, Aatos Helsingin Sanomat, Helsinki, Finland
Erman, Dr. Seneca 7341 E. Sabino Visitia Dr., Tucson, AZ 85715
Eskes, James 1453 Montelegre Dr., San Jose, CA 95120
Esser, Mrs. Erna 1620 Wrightson Dr., McLean, VA 22101
Estey, Col Hayden USAR 5341 Westpath Way, Bethesda, MD 20816
Etheridge, Obie 138 Seaview Ln., Corpus Christi, TX 78411
Evans, James 3209 Riviera Pl., NE, Albuquerque, NM 87111
Evans, Jean 2105 Reynolds St., Falls Church .........jne..
http://cryptome.org/cia-2619.htm#E
ymmärtänyt väärin ? Kun joku keskinkertaisuus kuten pääministeri Vanhanen alkaa elvistellä jollain yksityisyyden rajanvedolla, kun valtakunnassa on oikeatakin tekemistä, ei voi olla kyse muusta kun hyvityksen hakemisesta. Mies, jolla on itsetunto kohdallaan kestää kyllä omien töpiskelyidensä seuraukset. Vanhasta tietysti puolustavat fundamentalistipuoluepukarit, joihin uppoaa se yksinkertainen poliittinen propaganda, jota kepukin harjoittaa, joskaan ei ainoana puolueena.
Vanhasjutussa niinkuin kaikissa oikeustapuksissa eniten voittaa tuomarit, siinä Ukki on oikeassa.
Meillä kyllä vaahdotaan yhteisten rahojen käytöstä maataloustukiin tai juoppojen sosiaaliavustuksiin, mutta juuri kukaan ei kiinnitä huomiota yhteiskuntamme vieläkin suurempimerkitykselliseen loiseläjäryhmään, juristeihin. Valtio kun tarjoaa "maksuttoman" oikeudenkäynnin niin sehän on yhtä kuin avoin piikki juristille lypsää yhteisiä verorahoja omaan taskuun, Ja sen ne nilkit osaa. Maksutonta kun ei ole, veronmaksaja nekin kulut maksaa. Ukkikin osaltaan on näiden Mielipidepankkien rahan ja omaisuuden haalintaa veromarkoillaan (euroaikaan Ukkikaan ei enää veroja ole maksanut vai?) tukenut.
Ensinnäkin mielestäni EI ole vastakakin Erkkolaiset ja Vanhanen politiikko.
Nyt katsotaan onko suomen laki yksityisyyden suojasta pelkkä paperi vai onko pykälillä mitään voimaa ja merkitystä. Kuten muistamme on vinot pinot yksityisyyden suojaa loukkaavia herjaus ja solvaus asioita mennyt tuomioistuimiin ja tulleet langettavina ulos.
Onko laki kaikille sama niin kuin sivistysvaltiossa kuuluukin olla ja onko ohi lakikirjan ns. "journalisteilla" erityis oikeus kävellä yli tuon yhteisen lakikiramme tekstin.
On todella hyvä asia että tuon lakikirjan joutuu nyt tulkitsemaan valtakuntamme ylimmät lain valvojat eikä "JOURNALISTIT".
Laki kirja ei tunne erityishelpotuksia millekkää ns. Erkkolaisille tai loossilaisille, tuon on myös tultava lain osaajita ottaa huomioon.
Yksi asia on varma tämä ei ole Vanhaselle mikä tahansa asia ja varsinkaan niin että hän perääntyisi sen tulette näkemään EI peräänny, tulkinnan on oltava selkeä ja kaikkia tasapuolisesti kohteleva ja jonka mukaan myöhemmin laki meitä kansalaisia kohtelee näissä tapauksissa.
Siis Preminssi päätös.(valmiitakin olisi ollut)
Näissä asioissa ei naurun alaiseksi joudu muut kuin ne jotka tässä asiassa saavat takkiinsa. Ja se voi olla mikä osapuoli tästä prosessista tahansa.
Toivon ettei se olisi SUOMEN LAKI.
Sananvapauslaki sallii sellaisen yksityisyyden piiriin kuuluvan tiedon julkistamisen, jolla katsotaan olevan tärkeä yhteiskunnallinen merkitys.
Tiedon siis pitää olla yhteiskunnallisesti merkittävä, jotta snanvapauden perusteella voidaan kävellä rikosoikeuden yksityisyyden suojn yli.
Näin on poliitikkojen ja muiden julkisuuden henkilöiden kohdalla.
Nyt haetan hovioikeudessa ratkaisua sille, millaisen tiedon voidaan lain mukaan katsoa olevan niin yhteiskunnallisesti merkittävää, että ESIMERKIKSI pääministerin rakkauselämästä on lupa julkaista kirja, jossa pääministeriä ivaillaan ja hänet saatetaan yleisen pilkan kohteeksi kirjoittelemalla hänen tekstiviesteistään, pizzoistaan, uuniperunoistan ja sänkykamaripuheistaan.
Syyttäjä voittaa, kustantaja häviää ja Vanhasen suosio kasvaa.
Tätähän tämä täällä räkyttävä demarirakkien kapinen lauma eniten pelkää.
Lex Hymynä tunnettu laki on vuodelta 1974, lain tarkoituksena on säädellä julkisuutta siten, että yksityisyys rajataan eri tavoin, mikäli kyseessä on julkisuuden henkilö (raja on matalampi) vai tavallinen ihminen. Yksityisyys väistyy, mikäli julkaiseminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Lakia on tulkittu korkeimmassa oikeudessa, linjanveto tehtiin ns. Hardwicki-jutun yhteydessä.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jo nyt puuttunut Suomen lainkäyttöön sananvapauden osalta, linjanvedot ovat todettu vääriksi. EIT teki linjan vedot 16.11.2004 (Selistä, Karhuvaara ja Iltalehti) tällöinkin kyseessä oli sananvapaus, oikeuden päätökset todettiin virheellisiksi.Suomalainen lainsäädäntö on siis todettu liian tiukaksi sananvapauden osalta, näin voidaankin odottaa uutta linjanvetoa korkeammalta oikeudelta. Hämmästyttävää olisi se, jos tulos olisi Vanhaselle myönteinen. Nykyinenkin tilanne on herättänyt huomiota jopa hilpeyttä.
Ihmisoikeustuomioistuin lähtee siitä periaatteesta, että on olemassa yhteiskunnallisia-arvoja, jotka ovat lakiakin voimakkaampia, sananvapaus kuuluu niihin. Valtionjohto ei siis voi säätää lakeja siten, että se suojaa itseään siten, että ihmisten perusoikeuksia loukataan.
""Ihmisoikeustuomioistuin lähtee siitä periaatteesta, että on olemassa yhteiskunnallisia-arvoja, jotka ovat lakiakin voimakkaampia, sananvapaus kuuluu niihin.""
---------------------------
Noin on ilman muuta. Sananvapaushan tarkoittaa sitä, että kukaan tai mikään ei saa ennalta ehkäistä minkäänlaisen tiedon julkistamista.
Jos tieto sitten rikkoo jotain muuta lakia, asia käsitellään sen lain nojalla tuomioistuimessa.
Yksikään media, tai Ruususen kirjan kuatantaja ei siis ole rikkonut sananvapauslakia, vaan noudattanut sitä.
Kyse onkin siitä, onko julkaistu tieto sen poikkeuksen mukainen, joka rikoslaissa heikentää tavallisen kansalaisen nauttiman ykityisyyden suojan loukkaamisen lievemmäksi, jos kyse on esim. poliitikosta ja hänen yksityisasiallaan on tärkeää yhteiskunnallista merkitystä.
""Valtionjohto ei siis voi säätää lakeja siten, että se suojaa itseään siten, että ihmisten perusoikeuksia loukataan.""
---------------------------
Sillä, että sananvapauden oikeuttamana julkaistu tieto rikkoo jotain muuta lakia, ei loukata mitään ihmisten perusoikeuksia, vaan suojataan yksilöä häneen kohdistuvilta, aiheettomilta ja tar peettomilta loukkauksilta.
Nämä loukkaukset käsitellään aina vasta jälkikäteen, joko Julkisen sanan neuvostossa tai käräjäoikeuksissa.
Mitään ennakkosensuuria siitä saako yksityisyyden suojaa loukkaavia kirjoituksia julkaista vaikka pääministeristä, ei lakiin sananvapaudesta tietenkään olla hakemassa.
Sananvapaus on koskematon, mutta se ei tietenkään tuo mukanaan oikeutta rikkoa muita lakeja.
Taidat tehdä hätäisiä johtopäätöksiä EIT:n ratkaisuista?
Just joo. Toivottavasti hovissa selvitetään sekin, onko pääministerin sopivaa hakea netistä naintiseuraa. Ja onko pääministerille soveliasta, että sallii kirjan kirjoittamisen ja antaa luvan julkaista kuvansa kirjan kannessa. MUTTA tämän jälkeen alkaa kerätä itselleen pisteitä. Elikkä heittäytyy väärinymmärretyksi. Vanhanen käveli kuin keisari vielä raastupaankin kun oli varma voistostaan. MUTTA kun voittoa ei tullutkaan, niin siinä vaiheessa aloitti medialle ruikuttamisen. Eli nyt media kelpasi! Mitä tämän pääministerin päässä on?
Pääministeriä ei ole haastettu oikeuteen sopimattomasta käytöksestä naisseuran haussa, joten sitä asiaa ei hovioikeus tietenkään käsittele, koska se ei ollut edes käräjäoikeudn käsittelyssä.
Ei sanavapaus tarkoita sitä: "että kukaan tai mikään ei saa ennalta ehkäistä minkäänlaisen tiedon julkistamista." Sanavapaus on eri asia kuin ennakkosensuurista tehty laki. Sananvapaus on kansalaisten suojaksi tehty moraalinen oikeus, jonka tarkoituksena on suojella demokratiaa. Sananvapauden arvo on siis yhteiskunnallinen moraalinen arvo. Ihmisoikeustuomioistuimissa suhtautuminen näihin moraalisiin arvoin on hyvinkin jyrkkä.
Moraalinen oikeus on loukkaamaton, sitä ei tarvitse ansaita ja sen on sallittava toteutua jokaisen kohdalla. Rikoslaki on sinänsä tärkeä, se ei kuitenkaan voi mennä moraalin yläpuolelle. Lain noudattaminen on nähty, jopa tuomittavana tekona, kun laki on ollut ihmisoikeuksia rikkova.
Tuomioistuinten on punnittava, paitsi lakia, myös sitä kuinka yhteiskunnalliset arvot toteutuvat, tämä on aivan selkeä länsimainen oikeuskäsitys. Suomessa ei voida kovin omintakaista oikeuskäytäntöä ylläpitää.
Käytännössä kyse on siitä, voiko pääministeri hakea oikeutta siihen, että hänen seurustelukumppaninsa kertoo omalta kannaltaan paljon julkisuutta saaneesta suhteestaan ja saako kirjan julkaista. Mikäli näin ei saa tehdä, silloin pääministerin oikeus oman elämänsä suojamiseen on arvona suurempi, kuin toisen osapuolen kokemuksistaan kertomisen oikeus. Kirjan toimitustapa ja kirjallisten ansioiden arviointi ei tähän kuulu. Mikäli kertominen olisi tuomittavaa, silloin olisi varsin mielenkiintoinen tilanne, julkisuuden henkilön kanssa seurustelevalla, ei olisi oikeutta omaan elämäänsä, tekijänoikeudet olisivat vain toisella.
Siellä pitääkin nyt käsitellä hakijaa eli vanhasta. Se kun ei anna muuten periksi kun luulee olevansa herra taivaassa.
""Käytännössä kyse on siitä, voiko pääministeri hakea oikeutta siihen, että hänen seurustelukumppaninsa kertoo omalta kannaltaan paljon julkisuutta saaneesta suhteestaan ja saako kirjan julkaista. Mikäli näin ei saa tehdä, silloin pääministerin oikeus oman elämänsä suojamiseen on arvona suurempi, kuin toisen osapuolen kokemuksistaan kertomisen oikeus.""
-------------------
Kyllä Ruusunen saa kirjan julkaista. Sitä ei todellakaan mikään laki estä.
Nyt on kyse vain siitä, että JOS kirja katsotaan Vanhasen yksityisyyden suojaa loukkavki, niin Ruusunen kustantajineen tuomitaan ihan muilla perusteilla kirjan julkaisemisen jälkeen.
Ruususen oikeus omien kokemustnsa kirjoittamiseen kirjan muotoon on siis täysin olemassa ja kiistaton, mutt tietenkään hänen oikeutensa ei sisällä oikeutta julkaista sellaista, mikä loukkaa Vnhasen yksityisyyttä ja saa aikaan Vnhasen joutumisen naurunalaiseksi.
Nyt siis katsotaan rikoslain nojalla, onko Ruususen Vanhasesta julkaisema tieto yhteiskunnallisesti tärkeää ja merkittävää sananvapautta, että sen julkaiseminen ei riko RIKOSLAKIA.
Lue enemmän, luulet vähemmän.
EIT 2004 antamassa tuomiossa totesi suomalaisen rikoslain olevan liian ahtaan. Tuomioistuimet ovat meillä soveltaneet rikoslain tekotunnusmerkistöjä kaavamaisesti ja punnitsematta eri oikeuksia keskenään. Ei olla myöskään pohdittu sitä, että onko rajoitus välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa ( EIS 10.2 artikla) kannattaa kiinnittää huomiota myös sanavapauslain tähän kohtaan: "Tätä lakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa". Näin siis on jo nyt linjattu.
Vallankäyttäjillä on varsin pieni yksityisyyden suoja, se on tarpeen olla näin, koska ihmisillä on oikeus tietää niistä arvoista, joiden perusteella meitä edustavat ihmiset toimivat. Olisikin varsin merkillistä, mikäli kirjan julkaiseminen nähtäisiin tuomittavaksi, Suomella on jo nyt liikaa valituksia EIT.ssä koskien nimenomaan sanavapauden loukkaamisen pyrkimyksiä.
ei näytä kukaan korostavan! Mihin on Suomen lehdistöltä unohtunut sananvastuu?
Rikoslaki on ehdoton sen suhteen, ettei kenenkään ihmisen yksityiselämästä saa julkaista tietoja, jotka ovat omiaan saattamaan tämän julkisen halveksunnan kohteeksi. Tähän on tehty poikkeus ihmisten kohdalla, jotka ammattinsa tai luottamustehtäviensä vuoksi ovat muutenkin julkisia ja osallistuvat mm. poliittiseen päätöksentekoon tai ovat korkeassa asemassa liike-elämässä tai virkamiehinä.
Heidän yksityiselämästään on siis sallittua julkaista tietoja, JOS tiedoilla on tärkeää merkitystä kansalaisille yhteiskunnallisesti.
Toistan siis edelleen, että kukaan ei rikoslain kautta ole puuttumassa kirjan julkaisuun, vaan pelkästään siihen rikkooko kirjan SISÄLTÖ lakia yksityisyyden suojasta, joka ei meillä ole suinkaan tiukka, vaan väljä politiikkojen kohdalla.
Koostan edelleen, että oiekutta EI käydä sananvapaudesta. Kirjoijen julkaisemiseen on oikeus kenellä tahansa. Oikeutta käydään kirjan sisällöstä.
Tämä on puolestaan hyvin konkreettista ja yksityiskohtaista arviointia, todennäköisesti sana sanalta, kun oikeus ottaa kantaa siihen, mikä kirjan sisällössä on kansalaisten yhteiskunnallisen ja merkittävän tiedon saannin kannalta tärkeää tietoa ja mikä taas on puhtaasti yksityistä tietoa, joka on omiaan loukkamaan sen kohteksi joutunutta Vanhasta yksityishenkilönä ja ihmisenä.
Korostan vielä kerran, että asia tulisi Sinulle selväksi: kyse ei ole sananvapaudesta, ei minkäänlaisen tiedon julkaisemisen estämisestä, vaan puhtaasti normalista rikosoikeudenkäynnistä, jossa juuri sananvpaus on toteutunut, kun kirja on mrkkinoilla ja sitä siteerataan laajalti mediassa, vaan kyse on JÄLKIKÄTEEN tapahtuvasta prosessista sen suhteen ovatko kirjailija ja kustantaja sananvapautta toteuttaessaan astuneet rikoslain kieltämälle alueelle.
Sananvpautt tämä prosessi ei siis millään tavalla loukkaa, vaan korostaa sananvapauden loukkaamattomuutta juuri sillä, että kirjan koko arviointi on ollut täysin julkista koko prosessin ajan ja niin tulee jatkumaankin.
Se, millaisen ennakkotapauksen hovioikeuden mahdollinen päätös aikanaan muodostaa on kiinnostva kysymys, koska se selventää nyt epäselvää rikoslakia ja auttaa sitä osaa mediasta, joka haluaa julkaista kaikki snanvapauden sallimia sensaatiojuttuja poliitikoista joutumatta kuitenkaan ikävästi syytetyn penkille pilaamaan omaa mainettaan arvostettuna kustantajana sen jälkeen, kun julkaistu teksti on ollut vapaasti kaikkien luettavissa ja vielä syytteiden ja oikeudenkäyntien muodostamin kohujen markkinoimana.
Sananvapauteen ei todellakaan olla puuttumassa. Toivottvasti jo nyt saan Sinut siitä vakuuttuneeki.
Et ole saanut minua vakuuttuneeksi, olen edelleen sitä mieltä kuin olen edellä kirjoittanut. Vaikkakin mielelläni sitä muuttaisinkin.
Vanhanen haastoi kirjan kustantajan oikeuteen, siis vain hänet, haaste koski kirjan julkaisemista.-edelleen vain sitä. Kuinka kummassa olet saanut mielikuvan siitä, että oikeutta käydään sisällöstä? Mikäli kirjan sisällöstä käytäisiin oikeutta pelkästään, silloin sisällöntuottaja olisi ainoastaan haastettu.
Sananvapaudestahan kyse on, mikäli päätös on langettava, silloin tämän tyyppistä kirjallisuutta ei voida julkaista. Kustannustalot siis linjaavat toimintansa näin. Sananvapaus kaventuu siltä osin. Mikäli pääministerimme sanaan uskoisimme, teen sen poikkeuksellisiti tässä kohtaa, Niin hän hakee rajoja sille, mitä voidaan kertoa julkisuuden ihmisestä julkisesti. Hänellä on kanta, että hänen kohdallaan sananvapaus on mennyt liian pitkälle, sitä on siis rajattava.
Sananvapaus ei ole edelleenkään sama asia, kuin ennakkosensuuri. Sananvapaus on sitä, että ihmisillä on oikeus kertoa elämästään ja mielipiteistään vapaasti kenenkään sitä estämättä ja jälkikäteenkään tuomitsematta, mikäli yksityisyydensuojaa ei loukata, tai herjata, j.n.e... Tässä oikeusprosessissa pyritään saamaan aika tiukka rajaus sille, kuka voi elämästään kertoa ja miten? Tämä menee jo varsin syvälle sananvapauden piiriin. Vanhasen seurustelu kesti niinkin pitkään, että hänen asiansa olivat väistämättä myös seurustelukumppaninsa kokemuksia, onko siis kumppanilla oikeus kertoa OMISTA kokemuksistaan, vaikka ne sivuavatkin pääministeriä? Ellei ole, sananvapaudesta ei voida juurikaan puhua.
Mikäli seurustelusta kertominen aiheuttaa julkista halveksuntaa, sitä voi oikeasti aidosti ihmetellä. En ole lukenut k.o. kirjaa, mutta mielikuva siitä on sellainen, että se antaa mieluummin hellyttävän, kuin halveksittavan kuvan Vanhasesta.
Tuskin saan sinuakaan vakuuttuneeksi oman kantani oikeellisuudesta ja hyvä niin, keskustelu erimielisen kanssa on kiinnostavaa.
Vanhanen ei ole haastanut ketään oikeuteen. Hän ei ole oikeusprosessissa osapuolena ollenkaan, vaikka prosessi häntä koskeekin.
Vanhanen teki tutkintapyynnön poliisille nimenomaan vain kustantajasta. Poliisi tutki ja vei asian syyttäjälle syyteharkintaan. Esitutkinta-aineiston perusteella syyttäjä päätti syyttää kustantajan lisäksi myös kirjoittajaa, jota vastaan Vanhasella ei ole missään vaiheessa ollut mitään vaatimuksia.
Kyseessä on siis oikeudenkäynti syyttäjä vastaan kustantaja ja kirjailija, aiheena se loukkaako julkaistun kirjan SISÄLTÖ, eli teksiti Vanhasen yksityisyyttä.
Mitään oikeutta ei siis käydä saisiko tämän kirjan (tai tällaisia kirjoja) julkaista vai ei, koka koko oikeusprosessi koskee vain sitä, millä tavalla juuri tämän kirjan sisällössä annetaan sellaisia tietoja, joilla EI OLE yhteiskunnallista merkitystä, mutta jotka loukkaavat Vanhasen yksityisyyttä RIKOSLAIN vastaisesti saattamalla hänet julkisesti häpeälliseen valoon.
Jokaisella ihmisellä on oikeus kertoa elämästään mitä tahansa kenenkään sitä rajoittamatta, mutta kun ihminen alkaa kertoa toisen ihmisen elämästä, niin silloin tekstin sisältöä rajoittaa tuon toisen ihmisen rajoittamaton oikeus päättää, mitä juuri hänen elämästään tuo toinen saa julkisesti kertoa.
Mikään moraali, mitkään arvot, mikään sananvapaus tai muukaan vapaus ei koskaan anna kenellekään ihmiselle oikeutta loukata julkisesti oista ihmistä kertomalla tämän yksityisasioista sellaista tietoa, joka sattaa tuon toisen halveksituksi ja naurunalaiseksi.
Tästä periaatteesta on poikkeus mm. poliitikkojen kohdalla, niin kuin edellä olen jo kertonut.
Heidän yksityiselämästään saa julkaista tietoja, JOS noilla tidoilla on kansalaisille tärkeä yhteiskunnallinen merkitys.
Nyt hovioikeus arvioi kirjan sisällön perusteella onko kustantaja levittänyt mm. sellaista sänkykamaritietoa, jolla on vain Vanhasta vahingoittava, mutta ei yhteiskunnan kannalta tarpeellinen merkitys.
Seurustelusta kertominen edellyttää aina, että osapuolet ovat samaa mieltä siitä, mitä seurustelusta kerrotaan.
Yhdellä ospuolella ei ole koskaan oikeutta loukata toista osapuolta, ei seurustelun jälkeenkään, vaikka kosto ja nimekkään seurustelukumppanin myyntiarvon rahastaminen olisikin houkuttelevaa.
Alkaa näyttää siltä, että keskustelumme on vain kiinnostavaa, kun emme lähene toistemme mielipiteitä, joten jos lopetan, niin n tee sitä mielenkiinnon puutteesta, vaan siksi, että lähden piakkoin vielä mielenkiintoisempaan puuhaan, entisiä kollegoita tapaamaan.
Tietenkin Vanhanen on osallinen jutussa, se on jopa välttämätöntä, koska tämän tyyppiset jutut ovat asianomistajan -eivät yleisen syyttäjän alaisia.
Aivan Vanhanen haastoi ainoastaan kirjan kustantaneen Etukenon, syyttäjä syyti sitten kirjailijaa. Käytännössä oikeutta olisi ollut varsin vaikea käydä, ainoastaan kustantajaa kohtaan, koska myös kirjan sisällöllä on merkitystä. Vanhanen on asianosainen, koskapa hänellä on vaatimuksen myös vahingonkorvauksien osalta, summa on pieni, mutta muutenhan ei prosessin nostaminen oikein olisi ollut mahdollista.
Oikeastaan rikoslaista on kyse, mutta siltä osin, että loukkaako koko kirjan julkaiseminen Vanhasen yksityisyyttä ja onko hänelle sen vuoksi koitunut kärsimystä josta hän olisi oikeutettu saamaan korvausta.
Halveksunnan alaiseksi saamisesta ei siis puhuta, mikäli siitä olisi ollut kyse, kirjasta julkaistut kohdat olisivat olleet erilaiset syytekirjelmässä. Vanhanenhan koki, että hänen yksityisyyttään loukkaavia kohtia olivat, maininnat lapsista, kissoista, ruokailutavoista tms.. Hänen kokemuksensa on siis, että e.m. mainituista asioista kertominen saa hänen julkisesti häpeälliseen valoon. Erikoinen ajattelutapa jo sinänsä.
Ei, seurustelusta kertominen ei ole edellyttänyt, eikä edelleenkään edellytä sitä, että julkituomisesta sovitaan yhteisesti. Myöskään avioliitosta kertominen ei edellytä yhteistä päätöstä, Christer Kihlman on muun muassa kirjoittanut hyvinkin yksityiskohtaisen kuvauksen vaimostaan ja avioerostaan. Ohjaaja Parviainen samoin teki monologin erostaan, Donner on kirjoittanut paljon läheisistään ja myös eroistaan, Kalle Päätalo kirjoitti jopa kirjasarjan, jossa käsiteltiin hänen vaimoaan ja heidän suhdettaan. Näitä kirjoja ei siis jatkossa sovi tehdä, tai muuten häkki heilahtaa. Mikäli Vanhasen tahtoma päätös menee siis läpi. Tuskin voidaan tehdä sellaista sanavapauslain vastaista päätöstä, että tavallisista ihmisistä on sopivaa kirjoittaa, mutta julkisuuden henkilöistä ei.
Huomioitava on se, etteivät tuomioistuimet ole kirjallisuusarvostelijoita, kirjallisuudenlajin ei siis päätökseen tulisi vaikuttaa, eikä myöskään kirjan kirjalliset/kulttuurilliset ansiot.
Lähden kollegoita tapaamaan just siltään, mutta sitä ennen:
Vanhanen ei ole kantaja. Syyttäjä on kantajana, koska rikoslakia on rikottu, eli tämä ei ole asianomistajajuttu Vanhasen ja kustantajan välillä. Vanhanen ei ole vaatinut korvauksia, vaan tuomiota ja sakkorangaistusta, jotta yksityisyyden suojan rajankäynnistä saataisi ennakkotapaus oikeusistuimesta, kun sellaista ei ole ja meno vaan villiintyy.
Jokainen kirja on aina yksittäinen tapaus sen suhteen loukkaako se kirjassa nimeltä mainittuja henkilöitä vai ei. Niinpä esimerkkien listaaminen ei liity tähän tapaukseen.
Voit kirjoittaa nimeltä mainten kenestä tahansa ja julkaista vaikka valokuvan kenestä tahansa kysymättä mitään lupaa ilman, että sillä on mitään seurauksia, paitsi, että tekosi rikkoo lakia ja voit joutua jälkikäteen vastuuseen.
Näin toimii sananvapaus.
Se sallii jopa lakien rikkomisen, mutta ei säästä seurauksilta, jos lakia rikotaan.
Vanhanen on kantaja, hän hakee myös korvauksia kärsimästään vääryydestä. Vanhanen teki myös itsenäisesti päätöksen jutun viemisestä hoviin, syyttäjä jatkoi sitten valittamista myös, tosin muutamaa päivää myöhemmin.
Tietenkin jokainen kirja on omanlaisensa, mutta peruspiirteitähän nyt pyritään paaluttamaan. Onko oikein kirjoittaa toisesta ihmisestä, mikäli tämän ihmisen elämä on omaa elämää sivuava. Mikäli nyt tulkinta on sellainen, ettei se ole sovelias pääministerin osalta, se on sitä vielä vähempi muiden. Tämähän on aika selkeä asia.
Kustantajilla ei ole varaa ottaa sitä riskiä, että oikeutta tultaisiin käymään kirja kirjalta, näinpä varminta on jättää tämän tyyppiset kirjat julkaisematta. Sanavapaus kapenee näin merkittävästi, samoin osaltaan hyvinkin laadukas omaelämänkertakirjallisuus.
Vanhanen on itse kertonut hakevansa ennakkopäätöstä, hän siis on sitä mieltä, että yleisemminkin olisi syytä ottaa kantaa kirjailijoiden vapauteen. Mediaahan vastaan oikeutta ei siis käydä, kyse on kirjoittamisen ja julkaisemisen vapaudesta kirjallisuudessa.
Vanhanen on kantaja, hän hakee myös korvauksia kärsimästään vääryydestä. Vanhanen teki myös itsenäisesti päätöksen jutun viemisestä hoviin, syyttäjä jatkoi sitten valittamista myös, tosin muutamaa päivää myöhemmin.
-----------
Vanhanen ei ole nostanut kannetta oikeudessa, ainoastaan esittänyt poliisille tutkintapyynnön. Ratkaisu syytteen nostamisesta jäi ainoastaan syyttäjälle Vanhasen nimenomaisesta pyynnöstä.
Tietenkin jokainen kirja on omanlaisensa, mutta peruspiirteitähän nyt pyritään paaluttamaan. Onko oikein kirjoittaa toisesta ihmisestä, mikäli tämän ihmisen elämä on omaa elämää sivuava.
--------------------
Jokainen yksityisyyden loukkaus on aina oma tapauksensa.
Mikäli nyt tulkinta on sellainen, ettei se ole sovelias pääministerin osalta, se on sitä vielä vähempi muiden. Tämähän on aika selkeä asia.
-------------
Tavallisten ihmisten osalta ysityisyyden tulkinta on jo nyt selkeä ja tiukka. Vain julkisuuden henkilöiden, mm. pääministerin kohdalla se on epätarkka. Siksi tarvitaan tasalukuihin päätynyttä äänestystulosta selkeämpi tuomio, jota nyt haetaan hovioikeudesta. Ennakkotapauksethan ovat yksi länsimaisen oikeuskäytännön ja lain tulkinnan kulmakiviä.
Kustantajilla ei ole varaa ottaa sitä riskiä, että oikeutta tultaisiin käymään kirja kirjalta, näinpä varminta on jättää tämän tyyppiset kirjat julkaisematta.
---------------
Tarkoitus on nimenomaan se, että kustantajat tietäisivät nykyistä tarkemmin voimassa olevan lainsäädännön selkeän tulkinnan, ettei oikeutta tarvitsisi jatkossa käydä irja kirjalta.
Sanavapaus kapenee näin merkittävästi, samoin osaltaan hyvinkin laadukas omaelämänkertakirjallisuus.
---------------
Sananvapaus ei kapene yhtään mihinkään, koska mitään kirjaa ei ennalta estetä julkaisemasta. mahdolliset oikeudenkäynnit ovat tulevaisuudessakin julkisia, eli sana on vapaa ja pysyy vapaana.
Vanhanen on itse kertonut hakevansa ennakkopäätöstä, hän siis on sitä mieltä, että yleisemminkin olisi syytä ottaa kantaa kirjailijoiden vapauteen.
-----------
Vanhanen ei hae mitään tulkinta kirjallisuuden vapauteen, vaan voimassa olevan rikoslain yksityisyyden suojaavan pykälän tulkintaan, joka nyt on epämääräinen. Kirjailijoiden vapaus säilyy täysin ennallaan.
Mediaahan vastaan oikeutta ei siis käydä, kyse on kirjoittamisen ja julkaisemisen vapaudesta kirjallisuudessa.
-------------
Kunhan hovioikeuden päätös saadaan se muodostaa medialle nykyistä selkeämmän normin sen suhteen, mistä yksityisasioiden julkistamisesta on riski saada syyte.
Tällä prosessillahan ei rajoiteta yhteiskunnallisesti merkittävän yksityisen tiedon julkistamista, vaan haetaan selkeämpää rajaa siihen, mikä on yhteiskunnallisesti merkittävää ja mikä pelkkää tirkistelyjuoruilua.
Vanhanen on oikeudenkäynnissä asianomistajana ja hän teki myös päätöksen jutun viemisestä hoviin. Vanhanen vaatii kustantajalta kärsimyskorvauksia, tosin määrältään lähes nimellisen summan. Vanhanen on osallisena oikeudenkäynnissä, hänellä on jopa oma asianajaja.
Mikäli oikeudessa haetaan linjausta sille, minkä tyyppisiä kirjoja voidaan kirjoittaa, niin kuinka:
- Jokainen yksityisyyden loukkaus on aina oma tapauksensa.
-Tarkoitus on nimenomaan se, että kustantajat tietäisivät nykyistä tarkemmin voimassa olevan lainsäädännön selkeän tulkinnan, ettei oikeutta tarvitsisi jatkossa käydä kirja kirjalta.
-Sananvapaus ei kapene yhtään mihinkään, koska mitään kirjaa ei ennalta estetä julkaisemasta. mahdolliset oikeudenkäynnit ovat tulevaisuudessakin julkisia, eli sana on vapaa ja pysyy vapaana.
-Vanhanen ei hae mitään tulkinta kirjallisuuden vapauteen, vaan voimassa olevan rikoslain yksityisyyden suojaavan pykälän tulkintaan, joka nyt on epämääräinen. Kirjailijoiden vapaus säilyy täysin ennallaan.
Väitteesi ovat keskenään ristiriitaisia, mikäli päätöstä pyritään hakemaan sille, mistä kirjailija saa kirjoittaa, jotta oikeudenkäynniltä vältyttäisiin, niin kuinka silloin sananvapaus arvona säilyisi?
Minä tunnen myötätuntoa Vanhasta kohtaa, hänen ystävänsä toiminta on ollut harkitsematonta. Kuitenkin, pääministerin asemassa oleva ihminen ei ole koskaan yksityishenkilö. Tämä asia on hyvä harkita, jo ennen asemaan pyrkimistä. Pääministerin yksityisasioiden ei tulisi vaikuttaa Suomalaiseen oikeudenkäytäntöön, vaikka marttyyrinelkeitä kuinka haluttaisiinkin osoittaa.
Lex-Hymyn soveltaminen tähän tapaukseen on varsin pulmallinen, koska siinä on kyse toimittajien oikeudesta puhua toisten yksityiselämästä. Tässä tapauksessa kyseessä on kirja, jossa kirjoittaja puhuu omasta elämästään, joka sivuaa toisen elämää. Tämän tyyppistä kirjallisuuden lajia kutsutaan omaelämäkertakirjallisuudeksi. Mikäli lex-Hymyä tämän tyyppiseen tapaukseen pyritään soveltamaan, silloin olemme varsin suuren yhteiskunnallisen sananvapausoikeuden kaventamisen kanssa tekemisissä. Näin kirjoja tullaankin arvioimaan jatkossa samoilla kriteereillä kuin lehtijuttuja. Suuntaus on vaarallinen, kuten kirjaroviot ovat aina olleet.
Et näytä tuntevan sananvapauden käsitettä ja suhdetta muuhun lainsäädäntöön. Se lienee syy siihen, että jatkat turhaa kinaamista, kun et ymmärrä, mitä olen sinulle kirjoittanut.
Sananvapaus merkitsee sitä, että kuka tahansa saa julkaista ja levittää mitä tahansa kenenkään sitä ennalta estämättä.
Sananvapaus on siis tässä suhteessa täysin rajoittamaton eikä sitä tälläkään prosessilla pyritä rajoittamaan.
Sitten meillä on muita lakeja, kuten ne, jotka turvaavat ihmisen yksityisyyden ja suojaavat häntä muiden loukkauksilta. Niinpä ihmisen yksityisasioiden levittäminen julkisuuteen niin, että ihminen joutuu naurunalaiseksi ja halveksituksi on rikoslaissa kielletty.
Jos siis sananvapautta soveltamalla rikotaan rikoslakia, niin tuokio tulee rrikoslain perusteella, eikä rajoita sananvapautta.
Näin on myös julkisuuden henkilöiden ja mm. pääministerin kohdalla, koska heidän suhteensa rikoslaki on lievempi, kun se sallii sellaisen yksityisyyden suojan piiriin kuuluvan tiedon julkistamisen, jolla katsotaan olevan kansalaisille tärkeää yhteiskunnallista merkitystä.
Matti Vanhanen EI OLE tässä asiassa asianomistajana, vaikka hän teki omasta asiastaan tutkintapyynnän ja jätti myös muutoksenhakupyynnön hovioikeudelle, koska Matti Vanhanen ei vaadi itselleen mitään korvaiksia, vaan hakee sellaista oikeuden tulkintaa, jossa rikoslain antama yksityisyyden suoja tarkennettaisi nimenomaan poliitikkojen ja muiden yksityishenkilöiden kohdalla.
Tietosi näyttävät perustuvan liiaksi siihen, niten media on dramatisoinut asiaa Vanhasen osalta, koska et tunne etkä ymmärrä sitä puolta, mistä asiassa on periaatteessa ja lainsäädännön tulkinnan sekä tulevaisuudessa soveltamiskelpoisten ennakkotapausten aikaansaamiseksi kysymys.
Aivan mitä tahansa voi tietenkin kirjoittaa, sananvapauden nimissä, mutta pysytäänpä asiassa.
---
Pääministeri Matti Vanhanen vaatii kustantajalta 1 000 euron korvauksia. Ruususta kohtaan hänellä ei ole vaatimuksia. Ruusunen ja kirjan kustantaneen Etukeno-yrityksen johtaja Kari Ojala kiistävät syyllisyytensä.
http://www.kainuunsanomat.fi/teema/aiemmatlahtojutut/2749920.shtml
Leike on Kainuun Sanomista.
-----
Minun käsitykseni sananvapaudesta perustuvat: Professori Kaarle Nordenstreng on Tampereen yliopiston Tiedotusopin laitoksen johtajan, toimittamaan kirjaan "Sananvapaus" (WSOY, 1996)
---
Sananvapauden haltijoina tai "omistajina" eivät siis ole joukkoviestintä ja journalistit eli media – vapautensa puolesta urhoollisesti taistelevana eturyhmänä – vaan kansalaiset, joille sananvapaus osaltaan turvaa sekä demokratiaa että elämänlaatua.
Samalla kun näkökulma siirtyy mediasta kansalaiseen, muuttuu sananvapauden viitekehys. Enää ei ole kysymys sensuurista – pahan valtiovallan harjoittamasta ennakkovalvonnasta yli hyvän median – vaan ihmisoikeuksista: jokaisella on perustavanlaatuinen oikeus tietoon ja sen välittämiseen sekä oikeus mielipiteeseen ja sen ilmaisemiseen eli viestinnän oikeus.
-----
Kaskeneräisessä oikeudessa punnitaan siis sananvapautta, joka on aika yksiselitteinen yhteiskunnallinen oikeus ja rikoslain suomaa oikeutta yksityisyyteen.
Mikäli päätökseksi tulee se, ettei tavallisella kansalaisella ole oikeutta kirjoittaa kirjaa ja julkaisijan sitä julkaista, mikäli kirjassa sivutaan julkisuuden henkilöitä, silloin kavennetaan sanavapauden ihanteita merkittävästi.
Oikeastaan Vanhasen asianajajana toimiva Petteri Sotamaa harhauttaa tarkoituksella kansaa ja oikeuslaitosta myös. Kirjassa ei tarvitse käsitellä merkittäviä yhteiskunnallisia aiheita, se on siis erilainen kuin media välineenä. Ajatellaan vaikkapa Karpelan julkaisua, jossa käsiteltiin mm. Niinistöä, käytännössä tässä(kin)olisi ollut oikeudenkäynnin paikka, mikäli ahtaasti tulkitaan.
Mikäli Vanhanen saa itselleen mieleisen tuomion, silloin olemme varsin eriskummallisessa tilanteessa. Suuntauksemme sananvapauden osalta loittonee yhä enemmän länsimaista. Venäjän tie olkoon meidän tiemme. Muualla mm. Amerikassa pyrkimyksenä on laajentaa sananvapautta siten, että tavallisella kansalaisella olisi laajempi foorumi tuoda mielipiteitään julki. Suomessakin oli muutama vuosi sitten Suomen Akatemian tutkimusaloite, jonka tarkoituksena oli pyrkiä laajentamaan sananvapauden käsitettä, sitä kun tulkitaan täällä turhan ahtaasti.
Syyttäjä ei vaadi mitään tuomioita sananvapauslain perusteella, joten sitä ei puitu käräjäoikeudessa eikä puida hovioikeudessakaan.
Nordnstrengin kansalaisiin laajennettu sananvapauden kösite ei muuta mitään, mitä olen edellä sanottu.
Kenellä tahansa on oikeus kirjoittaa painaa ja levittää mitä tahansa kirjaa, joka sisältää mitä tahansa kenestä tahansa, mutta jos kirjan sisältö rikkoo vaikkapa rikoslakia, niin kuin syyttäjä katsoo Ruususen tekstin rikkoneen Vanhasen yksityisyyden suojaa, niin tämän kirjan kustantajaa ja kirjoittajaa rangaistaan rikoslain perusteella.
Ennakkotapaus koskee siis rikoslain yksityisyyden suojan tulkintaa, ei sananvapautta, jota tämä tulkinta ei koskaan tule millään tavalla rajoittamaan.
Jos syyttäjä voittaa hovioikeudessa, kenenkään oikeus harjoittaa sananvapautta ei muutu sen perusteella, että rikoslain tulkinta täsmentyy.
Sananvapaus, niin kuin mikään muukaan vapaus, ei koskaan voi sisältää oikeutta loukata muiden ihmisten vapautta ja oikeutta; esim. oikeutta pitää omat, yksityiset asiansa yksityisinä.
Tästä ei liene aihetta keskustella enempää?
Sanavapauslaki on jo ilmaisuna mieletön, sananvapaus on niin laajasti kytköksissä kansalaisvapauksien käsitteisiin, siksipä sen perusteella ei oikeastaan voidakaan antaa tuomiota. Kuitenkin, sanavapauden tulisi olla punnittavana yhteiskunnallisena arvona käsittelyssä, aina silloin kun käsitellään tämän tyyppisiä juttuja.
Sanavapauteen liittyviä sopimuksia on varsin paljon, tässä muutamia:
-Suomi on osapuolena useissa ihmisoikeussopimuksissa, joissa taataan sananvapaus. Sananvapauden takaavat Yhdistyneiden kansakuntien piirissä tehdyn kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 7-8/1976) eli niin sanotun KP-sopimuksen 19 artiklan 2 kappale sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 18-19/1990) eli
-Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 10 artikla.
-Perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Säännöksen mukaan sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.
-Sananvapaus kattaa paitsi poliittisen myös kaupallisen ja elinkeinotoimintaan liittyvän viestinnän (ks. PeVL 2/1986 vp , PeVL 1/1993 vp ja PeVL 19/1998 vp ).
-Sananvapaus ei ole ehdoton perusoikeus, vaan sitä voidaan myös rajoittaa. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon perusoikeuksien rajoittamista koskevat yleiset edellytykset (ks. PeVM 25/1994 vp , s. 5/I). Ne on oikeuskirjallisuudessa tiivistetty seuraavaan seitsemään kohtaan: 1) lailla säätämisen vaatimus, 2) täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus, 3) hyväksyttävyysvaatimus, 4) ydinalueen koskemattomuuden vaatimus, 5) suhteellisuusvaatimus, 6) oikeusturvavaatimus ja 7) ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisen vaatimus.
-Sananvapauden osalta on selvää, että perustuslain 12 §:ssä kielletään - kuvaohjelmia lukuun ottamatta - ennakollista estettä merkitsevät puuttumiset sananvapauteen. Näin ollen sananvapauden käyttämistä voidaan valvoa vain jälkivalvonnan keinoin. Tällöin tulevat kyseeseen lähinnä sananvapauden käyttämisen ääri-ilmiöihin puuttuvat kriminalisoinnit.
-Perusoikeusrajoituksen hyväksyttävyysvaatimus merkitsee kriminalisointien kannalta sitä, että rajoittamiselle tulee olla esitettävissä painava yhteiskunnallinen tarve ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste. Vastaavasti suhteellisuusvaatimus edellyttää sen arvioimista, onko kriminalisointi välttämätön sen taustalla olevan oikeushyvän suojaamiseksi (ks. PeVL 23/1997 vp ). Välttämättömyysedellytyksestä johtuu, että perusoikeuden rajoitus on sallittu ainoastaan, jos tavoite ei ole saavutettavissa perusoikeuteen vähemmän puuttuvin keinoin.
Kansainvälinen ihmisoikeuksiin perustuva lainsäädäntö suhtautuu varsin vakavasti ihmisoikeuksiin kuuluvan sanavapauden rajoittamisen pyrkimyksiin. Suomessakin näin tulisi tehdä.
Nyt käsiteltävässä oikeudenkäynnissä ei juurikaan ole puhuttu sananvapaudesta yhteiskunnallisena moraaliarvona, koska keskustelua pyritään käymään ainoastaan rikoslain puitteissa. Kuitenkin mikäli ajatellaan ihmisoikeuksia niiden laajemmassa merkityksessä, ne menevät aina lainsäädännön yläpuolelle.
Yksityisyyden suoja on tärkeä arvo sekin, se ei kuitenkaan voi olla arvona niin tärkeä, että sen avulla voidaan sulkea ihmisten suita, joilla on tarve kertoa OMISTA kokemuksistaan. Vaikkakin omat kokemukset voivatkin sivuta toisen elämää. Sanavapaus on siis arvokkaampi, kuin oikeus pitää asiansa omanaan.
Mikäli ihminen kokee häpeää siitä, että hänen kohtalaisen normaaleja elämään liittyviä asioita käsitellään julkisesti, sen perusteella ei voida vetää sellaista oikeudellista linjaa, että oikeudenpäätöksin puututtaisiin sananvapauteen, näinkin merkittävästi. Muutos olisi tehtävä lainsäädännönkeinoin perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tulkittavissa oleva rikoslaki ei ole tähän oikeasti riittävä keino, se kun on lähinnä lehdistöä koskeva.
Ei rikoslakia voida rikkoa, mikäli oikeus antaa tuomion, että näin on tullut tehdyksi, silloin päätöksen vaikuttaa jatkossa myös julkaistavaan materiaaliin. Ennakkopäätös olisi erittäin mullistava, sen vaikutus kirjallisuuteemme on merkittävä.
Lopuksi, kiitos tästä keskustelusta. Olen joutunut tarkastelemaan varsin tarkoin omaa maailmankatsomustani, terävien huomioittesi vuoksi. Kaltaiselleni idealistille tämän tyyppinen realismi on ollut virkistävä kokemus. Kiitos vielä kerran.
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200604044347623_ko.shtml
http://www.kaleva.fi/plus/juttu722368_page.htm
Varsinkin keskustaa koskevissa jutuissa. Pahasti olet jämähtänyt siihen vanhaan Neuvostoliiton malliin. Vanhanen voittaa taistelun, mutta häviää koko sodan;-))
kun itsesäätely ei näytä toimivan.
Venäjällä roskalehti uutisoi Putinin eronneen vaimostaan ja avioituneen nuoren voimistelijan kanssa.
Putin kumosi huhun ja lehti lakkautettiin välittömästi. Lainsäädäntöäkin ollaan tiukentamassa Venäjällä juuri siitä syystä, että lehdet käyttäytyvät huonosti.
Mielestäni Suomen pitää ottaa mallia Venäjältä, miten hoidellaan roskalehdistöä. Ei roskalehdistö ota opikseen kymppitonnin sakoista, jos roskalööppi on myynyt sadantonnin edestä! Jokin roti se pitää roskalehdilläkin olla! Kun itsesäätely ei näytä toimivan, niin lainsäätäjän on hoidettava säätely lainsäädännöllisin keinoin. Lopputulema pitää olla se, että lehdistö ei saa kaikenlaisia juoruja sekä valheitakin julkaista.
Vanhanen teki oikein hakiessaan yksityisyydensuojan rajoja oikeudesta. Hovi muuttaa Käräjätuomion ja kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu! ;)
ihmettelen, miksi pääministeri voi olla noin tyhmä.Sen takia, kai entinen vaimo jätti tuollaisen saamattoman nahjuksen.Äidin pikkupoika on justiin tuollainen narisija.
... ulinaaa....
Jos olivat sitten Matin käy hyvin.