Josta ei Raamattu tiedä mitään. Tämä kultti ilmaantuu vain kansalle muinaisesta Mytologiasta. Mytologia on nykyisin Kristityille vanhasta uutta pyhyyttä? Kun Piispa siunaa jonkun pyhäksi, niin kansa uskoo, että pyhäähän se on kun se on Piispan siunaamaa!
Sunnuntai on mahtavin Raamtun
Kultti*
6127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikkia päiviä on pidettävä yhtä arvokkaina,
mutta kuitenkin ...
Ap. t. 20:7
Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää. Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville, ja puhe pitkittyi puoleenyöhön saakka. [Ap. t. 2:46 ]
1. Kor. 16:2
Kunkin viikon ensimmäisenä päivänä pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan, ettei keräyksiä tehtäisi vasta minun tultuani.
Sunnuntai, se on ... ensimmäinen tai seitsemäs.
Alkoi Paavalin aikoina. Eli mikä oli Paavalin käytäntö viikon päivien alkamiseen nähden?
viikon ensimäisenä päivänä jo ettei se jää viimetippaan, eikä sapatiksi. Kerran leivän murtaminen pitkittyi sunnuntain puolelelle, kun Paavalilla oli reissuun lähtö ja he halusivat pitkittää yhdessä oloa.
Mutta se ei silti muuta sunnuntaita pyhäpäiväksi. Jumala eroitti ja PYHITTI vain yhden päivän pyhäpäiväksi, ja se ei ollut sunnuntai, vaan sapatti, eli viikon seitsemäs päivä. Muista pitää pyhänä lepopäiväsi, jonka Jumala sinulle pyhitti ja siunasi.
Se on myöskin Jumalan omien lepopäivä loppuun saakka, se on uudenliitonkin sapatti, koska Jeesus itse sanoi sen olevan IHMISTÄ VARTEN, levon ja ilon päivä.
Aletaan nostaa sunnuntain voimalla ja kirkon eteen asetetaan jalkapuut, joilla häpäistään uskomattomia ja niitä jotka pitävät väärentämättömän sapatin.
Jo nyt Suomessa on hyväksytty laki, jossa uskonnon vapaus on riistetty niiltä, jotka pitävät oikean lepopäivän työelämässä.
Näin sunnuntaista on tullut pedon merkki Jumalan merkin sijaan.
Laki selitetään kumotuksi ja uskotaan, ettei se kuulu kristityille, mutta sunnuntain kohdalla vedotaan kymmeneen käskyyn ja sanotaan niiden olevan ikuiset ja muuttumattomat.
Näin ristiriitaista on se opetus jota kansalle syötetään, ja jotkut opettavat, että vain yhdeksän käskyä on voimassa.
Lisäksi ei tiedeta miten Raamattu alkaa, vaan selitetään, että viikon ensimmäisen päivän ilta oli sunnuntai ilta jolloin opetuslapset kokoontuivat Juutalaisten pelosta.
Sunnuntain ilta alkaa kuitenkin lauantai-iltana koska ilta on ennen aamua, (Ja tuli ehtoo ja tuli aamu, ensimmäinen päivä). Näin ollen ei ollut ihmeellistä, että Juutalaiset pelkäsivät rikkoa sapattia, pitkittäen kokousta pidempään.
Miksi ellenin pyhät adventistit, eivät olekaan muiden mielestä pyhiä?
Alla on lainaukset alkuperäiskielellä Arthur Weigallin teoksesta, jota adventistit ovat käyttäneet tukemaan väitettään sunnuntain "pakanallisuudesta". Adventistit lainaavat kyseistä teosta valikoivasti ja jättävät kertomatta, että saman kirjoittajan mukaan myös sapatti on pakanallinen päivä alkuperältään ja liittyy kuunpalvontaan. Lisäksi Weigall näyttää kuinka sapatin pyhittämisen juuret ulottuvat babylonialaisiin mytologioihin. Huomattakoon, että Weigallin mukaan oikeastaan kaikki kristinuskossa on vain pakanallista lainavaraa.
The "Lord's Day" (Sunday) is of Pagan Origin: "The Hebrew Sabbath having been abolished by Christians,the Church made a sacred clay of Sunday, partly because it was the day of the resurrection, but largely because it was the weekly festival of the sun; for it was a definite Christian policy to take over the pagan festivals endeared to the people by tradition, and to give them a Christian significance. But, as a solar festival, Sunday was the sacred day of Mithra; and it is interesting to notice that since Mithra was addressed, as Dominus, 'Lord," Sunday must have been 'the Lord's Day' long before Christian times." (The Paganism in Our Christianity, Arthur Weigall, 1928, s.136) Jewish Sabbath and the Sunday Lord's Day both of pagan origin: "In the early Christian Church there were no festivals, holy days, or Sabbaths" ... "I have, already mentioned that Sunday, too, was a pagan holy-day; and in this chapter I propose to discuss the origin of this custom of keeping one day in the week as a Sabbath, or "day of rest,' and' to show that the practice was forcefully opposed by Jesus Christ. The origin of the seven-day week which was used by the Jews and certain other peoples, but not till, later by the Greeks or Romans, is to be sought in some primitive worship of the moon, for the custom of keeping the day of the new moon and that of the full moon as festivals, which is widely found in antiquity, implies the recognition of a cycle of about 14 days, of which a week of 7 days is the half, the actual length of a week thus determined being 7 3/8 days. Now the Babylonians had a early adopted the seven-day week, and their calendars contain directions for the abstention from certain secular acts on stated days which seem to correspond to seventh days, and were called " Sabbaths "; and though the Jewish Sabbath cannot be directly traced to Babylonian usage, the institution is obviously derived from moonworship and from the concomitant recognition of the number seven as calendrically sacred. The Jews attributed the holiness of the 'seventh day' to the fact that God was supposed to have rested from His six-days' creative labours on that day; but this was itself a legend derived from Babylonian mythology, and was not the original reason why the seventh day was a day of rest."
(The Paganism in Our Christianity, Arthur Weigall, 1928, s. 209-211)