Lueskelin täällä juttuja ja tahdon kertoa teille meidän tarinan, tuokoon se toivoa ja jaksamista teille. Ette ole yksin.
Pojallani 7v on keskivaikea dysfasia, lapsuus iän tunne- ja käytöshäiriö. Perheessä on myös toinen 3v poika ja äiti 25v.
Poika on agressiivinen muita kohtaan, keskittymisvaikeuksia, ylivilkautta, itsetuhoisia puheita jne. Aikuisjohtavuus ja siirtymätilanteet vaikeita. Kiinnipidot kestää n.30min-1,5h. Pienempi mallikäyttäytyy.
Mä puhuin aikani neuvolaan, ettei tää poika kuuntele mua tai tottele, puhekin on mitä on. "se on uhmaa, puheessa tulee kaikki kirjaimet". Lopulta lähihoitaja siskoni kirjoitti ammattinäkökulmastaan lapun neuvolaan ja lopulta poika pääsi psykologin testeihin. Totuus oli järkky.
Poika näki tuolloin valveunia eli heräilli n.1-2h kuluttua nukahtamisesta painajaisiin itkien, niitä on vieläkin satunnaisesti. Yksi kaunis päivä sain työhöni viestin lastenvalvojalta, minusta on tehty lastensuojelu ilmoitus. Lopulta minä istuin psykologejen, sossutanttojen, päiväkodinjohtajan ja puheterapeutin edessä selittämässä, miten ja kuinka harrastan seksiä. Poika kun oli minulle sanonut, näin unta kun äiti joi kikkelistä. Ja minä avoimena kerroin sen hoitoon, hoito teki kysymättä ilmoituksen.
Olen 2-vuorotyössä ja sossutantta sanoi minulle, "sun elämäs on täyttä paskaa, ei tuollaista kukaan voi elää. Kun sä muutat, sossu käy kahta kovemmin sun kimppuus ja lapset huostaanotetaan". Puheterapeuttikin puuttu ammattinsa ulkopuolisiin asioihin ja muutenkin kyllästy lapseeni joka ei keskittynyt. Hoitopaikka liioitteli asioita mm.et lapsi HAKKAA päätänsä seinään, työntekiJÖIDEN silmälasit lentelee, poika voi karata, huippuin oli et yksi hoitaja kieltäytyi hoitamasta lapsiani iltaisin. Joka kerta kun he polkivat minua pohjaan, itkin koko sydämmestäni.
Vaihdoimme paikkakuntaa, joka oli näin jälkikäteen loistava juttu. Hoitopaikka on todella auttavainen, eikä sossu pelottele. Menimme lastenpsykiatriselle päiväkäynneille koko perhe, totuus oli että olen liian lepsu lapsiani kohtaan.
Poika meni tutkimuksiin lastenpsykiatriselle osastolle. Sitten koko perhe oli perhekuntoutuksessa.
Pojalla foniatrin tutkimukset takana, edessä toimintaterapia. Kotiin tulee apua. Puheterapia alkaa taas. Tukiperhe asiaa selvitellään.
Psykiatrista pitkä jatkeista osastohoitoa suunnitellaan. Poika tarvisi säännöllisemmän arjen eli minä päivätyön, mut ei velkasena myyjänä se niin helppoa ole. Ex paikkakunnan sossutantta siirtyi alueeni sossuun, mutta olen ilmoittanut etten tee hänen kanssaan yhteistyötä.
Se miten jaksan, en tiedä itsekään. Mut koko aika mennään eteenpäin, tää on vaan matka parempaan.
Nää pojat on mun elämä, enkä heistä ikinä luopuis.
Minulle saa kirjoittaa, otan yhteyttä.
Pojallani 7v on keskivaikea dysfasia, lapsuus iän tunne- ja käytöshäiriö. Perheessä on myös toinen 3v poika ja äiti 25v.
Poika on agressiivinen muita kohtaan, keskittymisvaikeuksia, ylivilkautta, itsetuhoisia puheita jne. Aikuisjohtavuus ja siirtymätilanteet vaikeita. Kiinnipidot kestää n.30min-1,5h. Pienempi mallikäyttäytyy.
Mä puhuin aikani neuvolaan, ettei tää poika kuuntele mua tai tottele, puhekin on mitä on. "se on uhmaa, puheessa tulee kaikki kirjaimet". Lopulta lähihoitaja siskoni kirjoitti ammattinäkökulmastaan lapun neuvolaan ja lopulta poika pääsi psykologin testeihin. Totuus oli järkky.
Poika näki tuolloin valveunia eli heräilli n.1-2h kuluttua nukahtamisesta painajaisiin itkien, niitä on vieläkin satunnaisesti. Yksi kaunis päivä sain työhöni viestin lastenvalvojalta, minusta on tehty lastensuojelu ilmoitus. Lopulta minä istuin psykologejen, sossutanttojen, päiväkodinjohtajan ja puheterapeutin edessä selittämässä, miten ja kuinka harrastan seksiä. Poika kun oli minulle sanonut, näin unta kun äiti joi kikkelistä. Ja minä avoimena kerroin sen hoitoon, hoito teki kysymättä ilmoituksen.
Olen 2-vuorotyössä ja sossutantta sanoi minulle, "sun elämäs on täyttä paskaa, ei tuollaista kukaan voi elää. Kun sä muutat, sossu käy kahta kovemmin sun kimppuus ja lapset huostaanotetaan". Puheterapeuttikin puuttu ammattinsa ulkopuolisiin asioihin ja muutenkin kyllästy lapseeni joka ei keskittynyt. Hoitopaikka liioitteli asioita mm.et lapsi HAKKAA päätänsä seinään, työntekiJÖIDEN silmälasit lentelee, poika voi karata, huippuin oli et yksi hoitaja kieltäytyi hoitamasta lapsiani iltaisin. Joka kerta kun he polkivat minua pohjaan, itkin koko sydämmestäni.
Vaihdoimme paikkakuntaa, joka oli näin jälkikäteen loistava juttu. Hoitopaikka on todella auttavainen, eikä sossu pelottele. Menimme lastenpsykiatriselle päiväkäynneille koko perhe, totuus oli että olen liian lepsu lapsiani kohtaan.
Poika meni tutkimuksiin lastenpsykiatriselle osastolle. Sitten koko perhe oli perhekuntoutuksessa.
Pojalla foniatrin tutkimukset takana, edessä toimintaterapia. Kotiin tulee apua. Puheterapia alkaa taas. Tukiperhe asiaa selvitellään.
Psykiatrista pitkä jatkeista osastohoitoa suunnitellaan. Poika tarvisi säännöllisemmän arjen eli minä päivätyön, mut ei velkasena myyjänä se niin helppoa ole. Ex paikkakunnan sossutantta siirtyi alueeni sossuun, mutta olen ilmoittanut etten tee hänen kanssaan yhteistyötä.
Se miten jaksan, en tiedä itsekään. Mut koko aika mennään eteenpäin, tää on vaan matka parempaan.
Nää pojat on mun elämä, enkä heistä ikinä luopuis.
Minulle saa kirjoittaa, otan yhteyttä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei voi muuta kuin toivottaa sulle voimia ja sitkeyttä poikiesi kanssa!!-Ikävän usein kuulee vastaavia kertomuksia sossuista.Todella ammattitaidotonta.Ai että pistää vihaksi!;o(
kuten tämä tutkimus
http://www.ivanhoe.com/channels/p_channelstory.cfm?storyid=18770