Luin taanoin jutun perheväkivallasta, joka meni näin:
Tämä tapahtui joskus 60- luvulla, jolloin kirkkoon kuuluvien avioparien piti avioeroa hakiessa keskustella ensin paikallisen papin kanssa, joka sitten antoi käräjäoikeuteen painavan sanansa.
Pari oli ollut aviossa kymmeniä vuosia ja mies oli säännöllisesti hakannut eukkonsa. Milloin oli silmä mustana ja milloin mikäkin paikka. Nainen oli turtunut hakkaamiseen, mutta jostain ihmeen kautta sai sen verran irti, että erään sairaalareissun jälkeen päätti hakea eron.
Kun eropaperit olivat vireillä tuli vaimolle kutsu papin juttusille. Pappi oli puhunut kauniita sanoja rakkaudesta ja Jumalan ihmiselle luomasta liitosta, joka kärsii kaiken ja antaa anteeksi kaiken ja mitä siinä litaniassa nyt olikaan. Rakkaus ja avioliitto oli kuulemma pyhä, jota kannatti vaalia ja muuta saman lajin liipalaapaata. Avioliitto oli kuulemma ylemmiltä tahoilta ihmisen siunakseksi suunniteltu ja oli kuulemma oikein antaa anteeksi pieni läpsiminen ja vielä kerran yrittää.
No, nainen oli siinä painostuksen alla sitten vetänyt eropaperit takaisin ja liitto oli jatkunut, entiseen tapaan. Sillä erotuksella, että mies oli heti ensimmäisenä viikonloppuna hakannut naisen pahemmin kuin koskaan... kallonmurtumia, joista seurauksena "vääristyneet" kasvot, murtuneita kylkiluita ja ranne, sisäisiä vuotoja yms yms... tiedätte kyllä mitä voi seurata kunnon pahoinpitelystä. Nainen mitenkuten selvisi hengissä.
Haastattelussa nainen sanoi, että viimeinen liki hengen vienyt pahoinpitely jos nyt ei ollut suoranaisesti pastorin syy, niin ainakin sillä oli hengenmiehen hyväksyntä. Jos pastori olisi ollut ihmisen asialla kuten väitti, hän olisi antanut kaiken tukensa erolle. Mutta näinhän pastori ei tehnyt. Hän ikäänkuin halusi pahoinpitelyn jatkuvan.
Tuon viimeisen pahoinpitelyn jälkeen nainen siis otti eron.
Jossittelun aihe on se, etttä jos nainen olisi kuollut viimeiseen hakkaamiseen olisiko pastori ollut syyllinen tai ainakin osasyyllinen. Lakiteknillisesti häntä ja kirkkoa ei olisi voitu syyttää, mutta "moraalisessa" mielessä olisiko hänen selkänahastaan voitu veistellä siivuja helvetin tulessa...
Tämä tapahtui joskus 60- luvulla, jolloin kirkkoon kuuluvien avioparien piti avioeroa hakiessa keskustella ensin paikallisen papin kanssa, joka sitten antoi käräjäoikeuteen painavan sanansa.
Pari oli ollut aviossa kymmeniä vuosia ja mies oli säännöllisesti hakannut eukkonsa. Milloin oli silmä mustana ja milloin mikäkin paikka. Nainen oli turtunut hakkaamiseen, mutta jostain ihmeen kautta sai sen verran irti, että erään sairaalareissun jälkeen päätti hakea eron.
Kun eropaperit olivat vireillä tuli vaimolle kutsu papin juttusille. Pappi oli puhunut kauniita sanoja rakkaudesta ja Jumalan ihmiselle luomasta liitosta, joka kärsii kaiken ja antaa anteeksi kaiken ja mitä siinä litaniassa nyt olikaan. Rakkaus ja avioliitto oli kuulemma pyhä, jota kannatti vaalia ja muuta saman lajin liipalaapaata. Avioliitto oli kuulemma ylemmiltä tahoilta ihmisen siunakseksi suunniteltu ja oli kuulemma oikein antaa anteeksi pieni läpsiminen ja vielä kerran yrittää.
No, nainen oli siinä painostuksen alla sitten vetänyt eropaperit takaisin ja liitto oli jatkunut, entiseen tapaan. Sillä erotuksella, että mies oli heti ensimmäisenä viikonloppuna hakannut naisen pahemmin kuin koskaan... kallonmurtumia, joista seurauksena "vääristyneet" kasvot, murtuneita kylkiluita ja ranne, sisäisiä vuotoja yms yms... tiedätte kyllä mitä voi seurata kunnon pahoinpitelystä. Nainen mitenkuten selvisi hengissä.
Haastattelussa nainen sanoi, että viimeinen liki hengen vienyt pahoinpitely jos nyt ei ollut suoranaisesti pastorin syy, niin ainakin sillä oli hengenmiehen hyväksyntä. Jos pastori olisi ollut ihmisen asialla kuten väitti, hän olisi antanut kaiken tukensa erolle. Mutta näinhän pastori ei tehnyt. Hän ikäänkuin halusi pahoinpitelyn jatkuvan.
Tuon viimeisen pahoinpitelyn jälkeen nainen siis otti eron.
Jossittelun aihe on se, etttä jos nainen olisi kuollut viimeiseen hakkaamiseen olisiko pastori ollut syyllinen tai ainakin osasyyllinen. Lakiteknillisesti häntä ja kirkkoa ei olisi voitu syyttää, mutta "moraalisessa" mielessä olisiko hänen selkänahastaan voitu veistellä siivuja helvetin tulessa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
uhkaavat pitäisi olla rikoslain ulottuvissa. Nykylakikikin väkivallalla uhkaamisesta riitää syytteeseen.
Todennäköisesti kuitenkin suomessa evlutkut ja kommarit puolustavat omiaan ja oikeuslaitos on evlutkommunistinen.
syyttäisin tuollaista pappia yllyttämisestä väkivaltaan, henkisestä manipuloinnista ja heitteillejätöstä. Törkeää on hengenmiehen käytös ja moraalista ei tuossa yhteydessä voi edes puhua.
syyte vaan tuollaiselle. yllyttämistä rikokseen tuokin on ja se on rikos.
häkkiin vaan tuollainen moraaliton hihhuli.
kyllä tuo minunkin mielestäni täyttää rikoksen tunnusmerkit. Siinä jostain käsittämättömästä syystä jätettiin nainen vaille sitä apua, jota hän tarvitsi. Kammottavaa.
En muuten ole tiennytkään, että joskus on joutunut papin puheille, jos on aikeissa erota. Minkä helvetin takia?
Tuollaista se on kun toinen kuuntelee ja suojelee ja toinen porskuttaa syyntakeettomana. Yleensä pastorit on ihmistuntijoita, mutta ei ilmeisesti tässä tapauksessa/tilanteessa.
Mainitsemasi jossittelun aihe, toivottavasti kokee olevansa osasyyllinen väärien neuvojen antamisesta. Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi eli puolikas ykköskäskystä unohtui.
"Jossittelun aihe on se, etttä jos nainen olisi kuollut viimeiseen hakkaamiseen olisiko pastori ollut syyllinen tai ainakin osasyyllinen."
Vuosi pari takaperin näin jossakin juttua lähetystyössa olevasta papista, joka keskellä AIDSin runtelemaa Afrikkaa saarnasi kondomin käyttöä vastaan. Siinä olisi mielestäni ainakin saman tasoista ainesta, eikä oikein edes jossittelulle tuntuisi olevan sijaa. En kyllä tiedä vieläkö meno jatkuu, toivon mukaan kyseinen pappi on passitettu muihin maisemiin.
syyllistyy tuohon jatkuvasti. Törkeää touhua kirkolta. Kielletään se paras suoja Aidsia vastaan, eli kondomi.