On kristinuskon vika, että länsimainen nainen alistettiin ainakin 2000 vuodeksi, nyt kehitys on vihdoin ehkä menossa parempaan suuntaan. Paavalin ajan kristillisyys korosti miesten ja naisten tasa-arvoa. Mutta varhaiskatolisella ajalla (70-150 jkr.) kehitys meni huonoon suuntaan, patriarkalismi nosti taas päätään ja naisen piti alistua miehen edessä. Jälkipaavalilaisissa kirjeissä, jotka Paavalin oppilaat ovat kirjoittaneet, näkyy runsaasti ohjeita ns. huoneen taulut, joissa naisen tuli alistua ja luopua mm. seurakunnan opetus tehtävistä. Lutterkin typeryydessään otti huoneen taulujen ohjeet itsestään selvyytenä, tämä näkyy mm. katekismuksessa jossa kehotetaan naista alistumaan miehensä edessä. Nykypäivänä sentään ollaan menossa parempaan suuntaan mutta kyllä se kestikin liki 2000 vuotta. Nykypäivän kristittyjen on turha päivitellä Islamilaista maailmaa ja naisten huonoa asemaa, muslimit elävät ajanlaskussaa 1400-lukua, ehkä heilläkin menee vielä ainakin 600 vuotta kunnes naisen asema paranee, kuten kristillisessä kulttuurissakin se kesti 2000 vuotta. Hävettää olla mies, minusta patriarkalismi on kuvottavaa.
Patriarkalismi
Juha
3246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet täysin oikeassa siinä, mitä kirjoitit. Naisia oli apostoleinakin (kuten roomalaiskirjeestä voidaan perustellusti päätellä) ja muutenkin naiset toimivat alussa aktiivisesti alkukirkossa, mutta jälkipaavalilaisissa kirjeissä (1-2 Tim, Tiit. Ef.) ja varhaiskatolisuudessa alkoi naisten alistaminen ja vaientaminen juutalaisessa patriarkaalisessa hengessä. Juutalaisuus, joka on miesten uskonto miehille, vaikutti hyvin haitallisesti kristinuskoon. Paavalikin sai taistella alkukirkon judaisteja vastaan, jotka koettivat pakottaa pakanakristityt juutalaisen lain orjuuteen.
Paavalilainen armon ja vapauden evankeliumi oli nähtävästi liian radikaalia kirkon miehille.
Patriarkalismia ja sovinismia pitää vastustaa on sitä sitten missä tahansa, ja kristillisissä piireissä se on erityisen vastenmielistä.
Nyt kun naiset pääsevät kirkossakin vaikuttamaan tasa-arvoisina miesten rinnalla, myös seurakuntaelämä on saanut uusia muotoja, joissa perhe-elämä, lapset, nuoret, vanhukset, vammaiset ym. otetaan tasavertaisemmin huomioon. Ennen keskityttiin väittelemään opillisista tulkinnoista, jotka eivät edistäneet seurakuntayhteyttä - päinvastoin. Ehtoollinenkin tuntuu nykyään rakkauden aterialta, kun siihen osallistuu monenlaista väkeä. "Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton."
Aivan, vasta nyt ollaan palaamassa alkukristillisyydessä vallinneeseen tasa-arvoon. Suomessakin naispappeus hyväksyttiin melko myöhään vasta 1988 esim. ruotsissa ja tanskassa jo 30-luvulla. Katolilaiset ja Ortodoksit taas vetoavat luomisjärjestykseen ja Uuden testamentin jälkipaavalilaisiin kirjeisiin. Mies ja nainen luotiin molemmat Jumalan kuvaksi ja ovat tasa-arvoisia, Jeesus ja Paavalikin olivat tätä mieltä.