Olin niin otettu niistä katseistasi ja hymyistäsi,etten nähnyt ympärilläni ketään muuta-etkä nähnyt sinäkään-kaikki muut kyllä huomasivat meidät ja meidän toisillemme luodut katseet...Kaipaan sinua koko ajan-ajattelen sinua joka viiden minuutin välein-näen sinusta unia ja kaipaan...Etsin sinua kaikkialta,mutta et vain vastaa.Elän kuin toista elämää-kuvitellen sinut vierelleni,syleilyyni-kuvittelenko turhaan.En tiedä,missä olet,en tiedä,mitä teet ja kenen kanssa-vain syvä kaipaus on sisimmässäni ja muisto sinun suloisista kasvoistasi ja kauniista hymyistäsi-muisto sinun kosketuksestasi-ja hengityksestäsi ihollani.Vain vähän aikaa,liian vähän aikaa sain olla lähelläsi-ja kuitenkin niin kaukana.Tiedän,että vielä jonain päivänä kohtaamme,mutta voin vain kuvitella,että taas jälleen jäämme molemmat kaipaamaan jotain-muista riippuvista syistä...Tulisit silloin kuitenkin luokseni,vaikka istumaan vierelleni ja juttelemaan-sekin olisi jo jotain...
Voisimme olla vaikka ystäviäkin-se riittäisi minulle,koska tiedän,ettemme(ehkä)voi olla mitään enemmän?
Voisimme olla vaikka ystäviäkin-se riittäisi minulle,koska tiedän,ettemme(ehkä)voi olla mitään enemmän?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se voi olla että sää etit vääristä paikoista??
Taas yks nero, joka anto muitten tuhota suhteensa vaikka välitti.
Kuinka paljon teitä tässä maailmassa oikein on?? Eikö se tuska minkä päätös tuotti,
ollut pahempi kuin se tilanne mitä joutui kestämään.
Ystävyys on syvältä siitä vaan
yhteen ja asumaan,
haet sen kollin luokses ja annat mennä =)
Paina nyt kauhaas likka,
kun mää sul sanon et: "aina on lähtö"