Tanjan on käsketty

se tästä vielä puuttui...

pitää masentua... kirjoitti:

se tästä vielä puuttui...

eikö Tanjan suuta saada suljettua sitten millään...

ei se ole enää sopiva keulakuva, kun ei saanut Vanhasta... synnyksestä kun ei masennuta, vaan ihmisessä on silloin jotain pahasti vialla, noin laajemminkin, mutta eihän sitä sairastuneet voi itse myöntää...

olisi ihah viisainta kirjoitti:

eikö Tanjan suuta saada suljettua sitten millään...

ei se ole enää sopiva keulakuva, kun ei saanut Vanhasta... synnyksestä kun ei masennuta, vaan ihmisessä on silloin jotain pahasti vialla, noin laajemminkin, mutta eihän sitä sairastuneet voi itse myöntää...

Synnytyksen jälkeinen masennus on varsin yleinen ilmiö, siitä kärsii noin 10-20% synnyttäneistä. Osalla masennus saa psykoottisia piirteitä, hoito voi jatkua vuosia. Synnytyksen jälkeisen masennuksen lievintä muotoa kutsutaan baby bluesiksi, joka kokee lähes jokainen (60-80 %) äiti. Tilannetta kuvataan usein seuraavasti: Synnytys on sujunut normaalisti, vauva on terve ja kaikki ovat onnellisia. Kolmannen tai neljännen päivän jälkeen äiti kokee, että kaikki on toisin. Hän itkee, loukkaantuu helposti, on ärtyväinen ja herkkä. Hoitoa ei ole, hyviä tuloksia on saatu vertaistuella. Karpelan tapauksessa kyse oli ilmeisesti baby bluesista.

Ihmisten sairauksien pilkkaaminen ja niiden vähättely on erittäin vastenmielinen piirre.

Karpelan keskustelun avaus olikin hyvin tarpeellinen puheenvuoro, koska synnytyksen jälkeistä masennuksesta ei vieläkään osata tehdä aina diagnoosia. Hoitomenetelmätkin ovat vielä kehittymättä.

Niinpä niin kirjoitti:

Synnytyksen jälkeinen masennus on varsin yleinen ilmiö, siitä kärsii noin 10-20% synnyttäneistä. Osalla masennus saa psykoottisia piirteitä, hoito voi jatkua vuosia. Synnytyksen jälkeisen masennuksen lievintä muotoa kutsutaan baby bluesiksi, joka kokee lähes jokainen (60-80 %) äiti. Tilannetta kuvataan usein seuraavasti: Synnytys on sujunut normaalisti, vauva on terve ja kaikki ovat onnellisia. Kolmannen tai neljännen päivän jälkeen äiti kokee, että kaikki on toisin. Hän itkee, loukkaantuu helposti, on ärtyväinen ja herkkä. Hoitoa ei ole, hyviä tuloksia on saatu vertaistuella. Karpelan tapauksessa kyse oli ilmeisesti baby bluesista.

Ihmisten sairauksien pilkkaaminen ja niiden vähättely on erittäin vastenmielinen piirre.

Karpelan keskustelun avaus olikin hyvin tarpeellinen puheenvuoro, koska synnytyksen jälkeistä masennuksesta ei vieläkään osata tehdä aina diagnoosia. Hoitomenetelmätkin ovat vielä kehittymättä.

se nyt on jo synnyttänyt, ei lehdissä ainakaan mitään ole mainittu.

välissä kirjoitti:

se nyt on jo synnyttänyt, ei lehdissä ainakaan mitään ole mainittu.

En ole kovinkaan aktiivisesti seurannut Karpelan elämää, mutta hänellä on lapsia.

Synnytyksen jälkeistä masennusta ei voi sairastaa, ellei ole synnyttänyt. Paitsi vastasyntyneiden isät, joilla on todettu myös synnytyksen jälkeistä masennusta, tosi aika lieväasteisena. Ilmiön yleisyyttä ei ole tutkittu vielä tarkemmin.

ole jo melkein rippikouluikäiset, onks se nyt vielä masentunut.
No, jollain tavalla se pitää lööpeissä pysyä.

lapsensa kirjoitti:

ole jo melkein rippikouluikäiset, onks se nyt vielä masentunut.
No, jollain tavalla se pitää lööpeissä pysyä.

eikö muuten myy.