Herätysliikkeiden nykytila

Kansankirkkomme sisällä vaikuttavien herätysliikkeiden tilanne on tällä hetkellä varsin erilainen. Osa liikkeistä on pysynyt Raamatussa ja luterilaisessa tunnustuksessa, mutta osa on lipsunut aika pahastikin.
Itselleni ovat tutuimpia herätysliikkeitä kansanlähetys, herännäisyys eli " körttiläisyys " ja evankelisuus. Kansanlähetys on tuttu, koska olen itse osallistunut sen toimintaan, ja herännäisyys ja evankelisuus ovat tuttuja sukutaustani pohjalta. Äitini isän suku kun on ollut perinteisesti körttiläistä ( tosin nykyään myös kansanlähetys ja vapaat suunnat ovat nykyään edustettuina ) ja äitini äidin suvulla taas on vankat evankeliset perinteet. Äitini äidin isä toimi jopa evankeliumiyhdistyksen maallikkosaarnaajana 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Oman isäni puolelta minulla ei ole erityisempää herätysliiketaustaa, joskin eräät isänikin puolen sukulaiset ovat osallistuneet kansanlähetyksen toimintaan.
Herätysliikkeistä parhaiten tunnen ehkä juuri kansanlähetyksen. Se on mielestäni pysynyt hyvin uskollisena Raamatulle, mutta liikkeen sisällä on kiistaa esim. siitä tapahtuuko uudestisyntyminen kasteessa vai vasta " täysjärkisellä iällä ". Kansanlähetyksessä on siis tunnustuksellinen luterilainen siipi ja toinen vapaisiin suuntiin kallellaan oleva siipi. Tämä kahtiajako on mielestäni kansanlähetyksen yksi suurimpia heikkouksia.
Herännäisyys eli körttiläisyys on kirkon herätysliikkeistä mielestäni eniten lipsunut perinteisestä opistaan. Herännäisyys on kadottanut täysin alkuperäisen protestiliikkeen luonteensa ja mukautunut vastalauseitta piispojen ja kirkolliskokousten päätöksiin. Samalla herännäisyys on kirkollistunut liikaa. Körttiläisyydestä onkin tavallaan tullut Suomen epävirallinen valtionuskonto, koska ainakin puolella kansankirkon papeista on enemmän tai vähemmän körttitausta.
Arvostan vanhoja heränneitä kuten Paavo Ruotsalaista, Nils Gustaf Malmbergia ja Vilhelmi Malmivaaraa, mutta nykypäivän körttejä en arvosta samalla tavalla. Monet nykyajan körttipapit ovat liberaaliteologeja, ja he ovat levittäneet näkemyksiään myös körttimaallikoiden keskuuteen. Juttelin kerran erään körtin kanssa, joka sanoi ettei Raamattu ole kokonaan totta. Totesin vain, että hyvinpä ovat liberaalikörttipapit saaneet sinut aivopestyä.
Olen itse käynyt joitakin kertoja körttiseuroissa ja herättäjäjuhlilla, mutta olen saanut noissa tilaisuuksissa hyvin vähän mitään hengellistä antia. Parasta körttiläisillä ovatkin Siionin virret, joissa on usein hyvin puhuttelevat sanat. Valitettavasti nykyajan herännäisyydessä puheet ja laulut ovat usein ristiriidassa. Körttiläisyyden pitäisi palata alkuaikojensa protestiliikkeeksi ja ottaa etäisyyttä kirkollisiin vallanpitäjiin. Jos körttiläiset uskaltaisivat edelleen sanoa synnin synniksi ja näyttää armon vilauksen niin herätysliikkeellä olisi vielä toivoa.
Körttiläisyydestä poiketen evankelinen liike on pääosin säilyttänyt uskollisuutensa Raamatulle ja luterilaiselle tunnustukselle. Osa SLEY:nkin porukasta tosin lähti omille teilleen, koska olivat omaksuneet kansankirkon virkakäsityksen. Kyllähän kansankirkko toki yrittää saada SLEY:täkin virkakysymyksessä ruotuun kiristämällä mm. rahalla, mutta toivottavasti SLEY kuitenkin näkee Kristuksen pilkan suuremmaksi ansioksi kuin " Egyptin tavarat ".
Lestadiolaisuudesta ja Länsi-Suomen rukoilevaisuudesta tiedän vähemmän kuin kolmesta em. herätysliikkeestä, mutta hieman kommentoin näitäkin.
Vanhoillislestadiolaisuuden kunniaksi on sanottava, että he ovat säilyttäneet oppinsa eivätkä ole antautuneet liberaaliteologian houkutuksiin. Muuten vanhoillislestadiolaisuuden opissa on kyllä paljonkin epäluterilaisia ja jopa epäraamatullisia piirteitä. En nyt tässä mene sen tarkemmin yksityiskohtiin, mutta pitäisin vanhoillislestadiolaisuutta kuitenkin hyvin lakihenkisenä televisiokieltoineen ym. En myöskään hyväksy vanhoillislestadiolaisuuden oppia siitä, että ainoastaan kuulumalla heidän joukkoonsa voisi pelastua. Muut lestadiolaisuuden suuntaukset ovat kuulemma tässä asiassa avarakatseisempia, ja pitäisinkin näitä muita lestadiolaisia paremmin Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen sitoutuneina.
Länsi-Suomen rukoilevaisuudesta tiedän vain sen, että he käyttävät ikivanhaa Raamatunkäännöstä ja vanhaa virsikirjaa. Lisäksi olen kuullut, että rukoilevaisten seurat saattavat kestää todella pitkään. Minulla on kuitenkin se käsitys, että rukoilevaiset ovat hyvin tunnustuksellisia eivätkä ole tinkineet Raamatun arvovallasta ja luterilaisesta tunnustuksesta.
Kansankirkkomme on nyt käymistilassa, ja herätysliikkeisiin kohdistuu monenlaisia paineita. Yhteiskunnan ja kirkon liberalisoituessa yhä enenevässä määrin herätysliikkeiden kannattajienkin usko joutuu koetukselle. Kunkin on ennen pitkää tehtävä ratkaisu pysyäkö uskollisena Raamatulle ja luterilaiselle tunnustukselle vai antaako periksi nykyajan vaatimuksille.