Ajatelkaa, tällanenkin on mahdollista: kun asutaan kaukana etelä-suomesta, löytyy paljon halpoja asumismuotoja. Me haaveilimme omasta talosta, mut kun toinen on työtön ja toinen kotihoidontuella lasta hoitamassa. Sosiaalihuoltoon ei vielä olla kävelty, kitkutetaan vaan. Ja, ostettiin talo! Arvatkaapa miten? Yhdellä pienellä kylällä on useampiakin vanhoja taloja tyhjillään, unohdettuna, kunnan hallussa, kun ei omistajalla ole ollut perillisiä. Me kyseltiin kunnalta heidän omistamistaan joutilaista taloista. Ja kas kummaa, sieltähän löytyi yksi oikein sievä rintamatalo, 2 hehtaaria maatakin. Tehtiin tarjous. Hintaa tuli: 4000 euroa! Siis neljä tuhatta euroa! Se saatiin onneksi lainattua. Kaupungissa samanlaiset talot pikkupihalla maksaa lähemmäs 50 000-100 000.
Talossa oli vielä huonekalujakin ja paljon muuta pikkukrääsää, täysin käyttökelpoista pienen ehostuksen jälkeen. Tietysti pikkuremonttia joutuu tekemään, mut kun itse osaa tehdä ja lähituttujen nurkista kerää jämätiilit, laudanpätkät ja maalit, niin jopas homma hoituu. Nyt ei maksella sikakalliita vuokria. Omasta pikkumetsästä saamme puuta lämmitykseen ja rämästä ulkorakennuksesta löytyi jo valmiiksi tehtyjä klapeja ekan talven tarpeeks. Vesimaksu, jätemaksu ja sähkö (sekin liittymä kuului kauppahintaan eli ei tarvinnut maksaa sähköyhtiölle sen aukasemisesta) on asumiskustannukset. Juna-asemalla on puoli kilometriä, samoin ruokakauppaan, pikkukirjastokin löytyy. Lähimpään kaupunkiin on 25 kilsaa. Auto tietysti on ja se taitaakin olla suurin kuluerä nyt.
Voisin sanoa, et onni potkaisi meitä. Kummasti riittää nuo pikkutuet nyt elämiseen.
Jos on valmis lähtemään pois kaupungista, niin kantsii tutustua tuollaisiin mahdollisuuksiin.
Talossa oli vielä huonekalujakin ja paljon muuta pikkukrääsää, täysin käyttökelpoista pienen ehostuksen jälkeen. Tietysti pikkuremonttia joutuu tekemään, mut kun itse osaa tehdä ja lähituttujen nurkista kerää jämätiilit, laudanpätkät ja maalit, niin jopas homma hoituu. Nyt ei maksella sikakalliita vuokria. Omasta pikkumetsästä saamme puuta lämmitykseen ja rämästä ulkorakennuksesta löytyi jo valmiiksi tehtyjä klapeja ekan talven tarpeeks. Vesimaksu, jätemaksu ja sähkö (sekin liittymä kuului kauppahintaan eli ei tarvinnut maksaa sähköyhtiölle sen aukasemisesta) on asumiskustannukset. Juna-asemalla on puoli kilometriä, samoin ruokakauppaan, pikkukirjastokin löytyy. Lähimpään kaupunkiin on 25 kilsaa. Auto tietysti on ja se taitaakin olla suurin kuluerä nyt.
Voisin sanoa, et onni potkaisi meitä. Kummasti riittää nuo pikkutuet nyt elämiseen.
Jos on valmis lähtemään pois kaupungista, niin kantsii tutustua tuollaisiin mahdollisuuksiin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Meillä on alle 10v vanha talo ja tää kyllä nielee rahaa niin paljon, että meillä on kohta nälänhätä eessä:(
Teitä on tosiaan lykästänyt, itekkin oisin mieluusti ostanut jonkun vanhemman talon, jota ois ite laiteltu, muttakun ei niin ei...suuruudenhulluudesta kärsii ainakin lompakko....
Onneksi olkoon! Olen iloinen puolestasi :) Tuo hinta kuullostaa aivan uskomattoman halvalta. Jos "naapurustosasi" löytyy samanhintaisia vapaita taloja tontteineen, ostaisin heti yhden kesämökiksi. Lontoosta kaipaa Suomeen maaseudun rauhaan. Lähimmät naapuritkin saisi olla 10-50km päässä.
...se olikin.
Vai että ihan kunnan talo ja mettääkin päälle vielä neljällä tonnilla.
Älkää jaksako.
Missä kaukana tuollainen talo oikein sitten on.
Uskomattomalta tuntuu jos siinä kuitenkin tuo vesiliittymä ja sähkötkin sentään on, ja tonttiakin vielä noin reippaasti.
Tuollainen tontti kasvaa jo keskimärin 5-6m^2 vuodessa polttipuutakin.
Itse maksoin tuon tapaisesta 90-luvun lopulla melkein 30000 euroina(pieni maatalo jonka ostin vapailta markkinoilta). Talo oli pohjoiseen päin syrjäisellä maaseudulla, Tampereen tasolla, lähimpään kaupunkiin n. 40km, lähimpään kauppaan 16km, vedet kaivosta putkilla, viemäröinti omaan saostuskaivoon ja 3-vaihe sähköt tuli(Ei kuitenkaan tämä LVI- puoli mitään ykkösluokkaa. Pienipaineinen pumppusysteemi ja vähän huono saostuskaivo) .
Empä uskoisi että tarinasi totta ollenkaan on ellet olisi nuori ja ellei sinulla olisi lapsia. Nimittäin jossain maaseutukunnissa ottavat mielellään nuoria lapsiperheitä asukkaikseen ja vaikka työttömiäkin sellaisia, ja sitten myyvät näitä kunnalle siirtyneitä asuntoja nimenomaan tällaisille reilustikkin alle markkinahintojen .
Tuskin tuo kunta tuota taloa olisi myynyt esim. 50 vuotiaalle yksinäiselle työttömälle miehelle ainakaan alle 20000€ jos yleensä ollenkaan ellei tuo talo nyt sitten ihan kaukana pohjoisessa ole ja ei ihan huonokuntoinen.
Mutta oli talonne minkälainen hyvänsä niin kyllä tuolla maaseudulla eläen joka tapauksessa rahaa palaa autoineen päivineen enemmän kuin jossain kerrostalossa kaupungissa ilman autoa.
Yleensä se että kunta myy omaisuuttaan alle markkinahinnan suosimilleen ihmislajeille on minusta härskiä korruptiota myös noita kuntalaisia kohtaan joiden yhteistä omaisuutta näin kaupataan, vaikka ei tämä teidän tapauksenne nyt niin härski ole kun kuitenkin on kyseessä pienituloisille ihmisille myynti, ja kohdekkaan ei sentään ole se komeimmalla järvenrantapaikalla oleva tontti tai kiinteistö.
paikkaan tämä kirjoitus.
Kommentoin tuon aloittajan kirjoitusta
mistä päin löysitte talon?
Eipä tullut talolle hintaa.Tietenkin siellä asumiselle tulee lisäkustannuksia remontteina ja autokustannuksilla.Etäisyyttähän lähimpään kaupunkiin oli jonkun verran.Vaatii ehkä auton ylläpidon.He,jos kaikki muuttaisivat pikkylien halpoihin taloihin niin eipä kyllä sitten enää pieniä kyliä olisikaan. Onnea valinnallenne:)
Tuohon remonttiasiaan vähän lisää. Aika vähän on rahaa toistaiseksi kulunut, kun on materiaalia ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi saatu. Esim. vessaan tarvittiin uusi pesuallas. Kun vielä kerrostalossa asuttiin, niin alakerran asukas teki keittiö- ja kylppäriremonttia. Roskalavalle heitti kaikennäköistä, mm. hyvän pesualtaan, jonka kävin sitten korjaamassa talteen kysyttyäni ensin, et onhan ne joutavia. Myös ison peilin sain vessaan, vessanpöntönkin oisin saanut, mut ei tarvittu. Valitettavasti oli kerennyt liesituulettimen jo viedä pois. Toinenkin asukas teki keittiöremonttia, sain häneltä lähes uuden jääkaapin hintaan 40 euroa.
Mieheni on rakennusmies ja silloin, kun oli töissä, niin roudasi aina duunista roskalavalle menneitä jäämiä ja purkutavaraa, kuten villoja, ikkunoita, ovia, lautatavaraakin. Ette uskokkaan, miten paljon jopa käyttämätöntä tavaraa lähtee raksoilta täyttämään jätevuoria!
Ja appiukkoni on 30 vuotta hamstrannut kaikenlaista tiilistä ja pellistä lähtien nurkkiin. Niitä siis käyttämään.
Omassa talossahan riittää aina laitettavaa, uudemmissakin. On sitten oma valinta, minkälaista tavaraa ja mistä sinne hommaa.
ps. pohjosempaa keskisuomesta ollaan.
saamanne lahjan vero tulee olemaan sen mukainen, kaikkea sontaa sitä tännee tuupataankin.
Pakko se on uskoa, että kateus on Suomessa käsittämättömän suuri luonnonvara.
Kun tuon aloittajan jutun luin, niin mietin että onpa ihanaa että jollain edes onnistaa ja menee hyvin; tästä ei varmaan kukaan keksi mitään pahaa sanottavaa.
Ja katin kontit.
Ja kerropas nyt, mistä ihmeen "lahjasta" puhut, josta muka tulee verot? Kunta on talon myynyt käypään markkinahintaan, tottakai ottaen huomioon että pariskunnalla on pieni lapsi, ja kunnan toiveissa on että lisääkin jälkikasvua tulisi.
Sinun voi olla vaikea uskoa, mutta noita vanhoja, pieniä omakotitaloja on Suomen maaseutu täynnä, eikä niille ole kysyntää, jos eivät ole rannalla.
Esim. vanhempani asuvat vastaavassa, vain 2,5 tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Paikka, jossa he asuvat, oli vielä 60-luvulla kukoistava kylä. Nyt vanhempani ovat ainoat asukkaat. Kuusi omakotitaloa on tyhjillään, ollut jo vuosia. Muutaman omistaa perikunta, jota ei vanha talo voisi vähempää kiinnostaa. Muutaman omistaa varmaan kunta.
Jos joku lapsiperhe jonkun noista taloista haluaisi ostaa 4000 eurolla, niin varmasti tulisi kaupat.
Materiaaleistako sitten muka vero menisi? Kuka hyvänsä saa lahjoittaa kenelle hyvänsä 3 vuoden sisällä 3900 euron edestä omaisuutta. Meinaatko että nuo vanhat rakennusjätteet menevät tuosta yli?
Aloittajalle oikein paljon onnea, kuulostaa upealta!
No tuskin tuollaiseen kenenkään vanhemman pieneläkeläisen kuitenkaan kannattaisi sittenkään mennä vaikka vastaava talo hänelle yhtä edullisesti myytäisiinkin. Todennäköisesti kunnat eivät kuitenkaan tuollaista taloa myisi ollenkaaankaan vanhemmalle pienituloiselle eläkeläiselle. Yksityinen voisi saman talon myydä markkinahintaan , joka hinta todennäköisesti nousisi kuitenkin lähelle 20000€ ellei sitten talo olisi ihan kehnossa kunnossa.
Vielä lisää asiasta. Kunnan rakennusmestari ja johtaja kävivät paikalla katselemassa puitteet ja tulivat sitten siihen tulokseen, että talolla ei ole mitään arvoa. Vain maasta voi jotain periä. Siis talo on arvoton! Verottajalla on tiedot, onhan sinne sekä kunta että me otettu yhteyttä asiassa.
Onhan talosta maalit rapissut ja sokkelikin oli huonon näköinen, rapistunut ihan jonkun verran. Sisältä tosi likainen, vuosien savut ja rasvat ja käryt seiniin pinttyneet. Vaan pesulla ja uudella maalilla asia korjaantui. Ja sokkeli koottiin napakasti kuntoon uudella sementillä ja eristyksillä jne. Lattian muovimatto on jonkun verran rikki ja seitkytluvun tyyliin joka huoneessa eri värinen. Se onkin tarkoitus repiä irti ja katsoa, josko alta löytyisi alkuperäinen puulattia, jonka korjaus ei todennäköisesti mahdoton ole.
Ikävää minusta tosiaan, että joku hiiltyy tällaisesta onnenpotkusta. Ja niinhän se on, että tämä ei varmasti ole ainut tapaus, siis tämä kauppa. Muutkin voivat tehdä ihan samanlaisia löytöjä, jos vaan alkaa asioita tutkia. Itsekseen ne tuskin vastaan kävelee.
Hei,
onneksi olkoon!
Mietin tässä juuri, mitä tehdä, kun olemme miehen kanssa eroamassa.
Tulot 1400 euroa kuussa ja mah. asunnosta jää molemmille 50 000 euroa "voittoa", jos hyvin käy ja kämppä saadaa myytyä normaalilla hinnalla.
Asunto etelä-suomessa, 30 km Helsingistä.
Yritän tässä miettiä, kuntoutustuella/tulevalla eläkkeellä tod näk vuoden päästä, että mitä "teksisin", varaa ei ole vuokrata eikä ostaa, pitäisikö muuttaa johonkin edulliseen maahan. Ei taida olla enää mikään edullinen.
Tietääkö kukaan, maksetaanko työkyvyttömyyseläkettä ulkomaille?
Ohi aiheen, mutta toivottavasti ei haittaa.
Iloitsen entisen tätin onnesta!
maaseudulle. Maaseututaajamissa on edullisia asuntoja runsaasti tarjolla. Rahaa jää vielä mukavasti säästöönkin! Itse aion muuttaa kolmen vuoden kuluttua, kun jään eläkkeelle.
No kyllä kai sellaisissa kunnan rakennusmestaria käy, mutta ne ovat juonessa mukana, ja kyllä se on päätetty minkä laisille ihmisille niitä myydään ja minkälaisille taasen ei ollenkaan myydä. Yksityiset omistajatkin myyvät ja usein pyrkivät myymään eniten tarjoavalle(Tosin niihinkin kauppoihin venkoilijoita tuppaa mukaan tulemaan eri keinoin vaikuttamaan siihen minkälaiselle ihmiselle talo myydään. Minä selvisin taloni myynnistä niin kun sanoin naapureille, että taloni kaupat ovat alkaneet vituttaa minua siinä määrin, että jos en vähintään sitä talostani saa mitä siitä maksoin niin sitten laitan talon vuokralle), mutta kyllä yksityisen myydessä hinta asumiskelpoisesta talosta hehtaarien tontilla(jos ei missään esim. eurosikalan tai muun pahan bisneksen lähettyvillä talo ole) nousee ainakin johonkin 20000€:oon
Itse siis ostin, kuten tuolla toisessa kommentissani kerroin vähän vastaavan laisen talon lähes 30000€:lla. Korjailin ja saneerailin ja vähän mansikanviljelyä yrittelin muutaman vuoden. Tarkoitukseni oli myydä kiinteistö pidemmän ajan kuluttua kalliimmalla, mutta huomasin että sen kiinteistön arvo ei kyllä ollut nousussa ja olin maksanutkin siitä vähän liikaa. Olin tyytyväinen kun pääsin talosta eroon lähes samalla numeraalisella hinnalla millä sen muutama vuosi aikaisemmin olin ostanutkin. Vuosien remonteista ja korjailusta ja paikkojen siivoilusta en palkakseni siitä keikasta saanut mitään.
Kyllä minä senkin tulin tietämään , miten kunnat myyvät pilkkahintaankin ihan kelpo taloja ja kelle myyvät. Osittain juuri siksi en jäänytkään odottamaan oman taloni hinnan nousua.
Vieläkin sanon jotain. Minäkin olen pikkukunnasta lähtösin ja tunnen aika hyvin ne sisäpiirimetkut, mihin jo koulussakin sai kosketusta.
Mutta tässä tapauksessa meni niin, et meillä ei ollut minkäänlaista yhteyttä, tuttavia, sukulaisia tms. kyseisen kunnan päättäjiin, työntekijöihin tai muihinkaan. Mitään suhteita ei siis ollut, mitä hyväksi käyttää. Kunnanhallitus kokouksessaan päätti hyväksyä tarjouksemme. Kaipa ne ajatteli, et parempi saada siitä vähän rahaa sen sijaan, et se vaan tyhjänpanttina siellä on. Ja kyseessä on tosiaan vähävarainen, ison muuttotappion kunta. Eikä siinä tilalla mitään tukkipuuta kasva. Lepikkoa ja koivua se on. Entistä peltoa pohjana.
Siitä läheltä on pariskunta ostanut samanlaisen, mut peruskorjatun talon yksityiseltä. Olisi tosiaan mielenkiintoista kuulla, mitä siitä maksoivat. Pikkukylällä kun ollaan, niin varmastikkin lähiaikoina juttusilla ollaan. Elleivät sit ole kaupungistuneita, jotka eivät halua naapuriaan tuntea.
Etelä-Karjalassakin on vastaavia taloja myyty, jopa halvemmallakin. Mikäli metsässä ei ole tukkipuita, vaan on täysin sekametsää (tietysti vähän saa olla tukkiejakin), ei metsälle lasketa paljon hintaa.
Toivoisinkin, että monet muutkin kalleissa vuokra-asunnoissa asuvat tekisivät samoin.
Joo, just niin päättivät kunnanvaltuustossa myydä.
Ei se 4000€ missään köyhän ja pienenkään kunnan budjetissa juuri mitään merkitse, eikä sitä myyntipäätöstä siellä valtuustossa paljon sellaisen rahan perusteella tehty, vaan sen perusteella minkälainen (ikä, sukupuoli, lapset, ammatti ) ja miten vauras asukas kuntaan mahdollisesti on tulossa.
Siksi minäkin pelottelin asuntoni mahdollisella vuokraamisella naapureitani(huomaa että yksityisenä talon omistajana minä suvereenisti sanelen kenet minä vuokralaiseksi otan), jotta eivät tulisi sähläämään sekaan talon myyntijuttuihin. Nimittäin tiesin pirun hyvin että naapurini olisi halunnut tuon talon mahdollisimman nopeasti ränsistyvän arvottomaksi ja hän sitten olisi tontin tai maat lunastanut mieleiseensä pikkuhintaan. Eli naapurini ja minun intressit taloni kohtalon suhteen olivat vastakkaiset(tämäkin asiantila vielä vauhditti päätöstäni päästä talosta eroon). Talo ei muuten ollut taajama-alueella tai kirkolla ja se oli maatilaksi lohkottu, vaikka pieni sellainen olikin.
Jos olet työikäinen, eipä sieltä taida töitä löytyä?
Jos ikäsi kaupungissa asunut, koko sukusi samoin, kaikki sosiaaliset suhteet siellä, aika vaikea olisi maalle yksin lähteä.
eläkeläisillä pitäisi monilla olla sairaala/terv.keskus lähellä.
Autottomalle myös hankalaa, ei taida julkinen toimia.
Siinä syitä näin aluksi, miksi ihmiset asuvat kaupungeissa.
onnea silti aloittajalle, ihme että saitte velkaa, toivottavasti sopu säilyy.
kateus on kyllä merkillinen asia joillekin, mitään ei kukaan muu saisi,jos en minäkään, ja ainakin pitää manata miten kaikki tulee menemään pieleen ja oikein toivoa toisen epäonnea.
Mitä iloisempi toinen on, sen suurempi on kateellisen kateus.
Minäkin ajattelin jutun lukiessani, että wau, tosi ihana juttu! Ja mielessä alkoi viritä, että olisikohan minulla joskus mahdollista toteuttaa omat asumiseni samoin.
Eläkkeellä olen ja yksinäinen nainen, joten remonttiapua tarvitsisin, mutta muuten syrjässä ei olisi ongelma erakkoluontoisen olla, päin vastoin!
Hyvä asiahan tuo on pikkukunnillekin: pääsevät eroon turhasta kuluerästä ja saa asukkaita kuoleviin kyliin. Todellakin samaa voisi alkaa harrastaa muutkin, palata maalle ja elvyttää maaseutua! Etätyöntekijät pärjäisi heti, ja kun asukaspäärä kasvaa, voisi olla tarvertta taas vahalle kunnon kyläkaupallekin....ja jos lapsia saisi tarpeeksi, ehkä jopa oma pieni lähikoulu....Tiedän, haavetta se vain on,mutta haaveista voi aina koittaa tehdä totta!
on kaupattu rempattua rivitaloasuntoa neliöitä sadan pintaan, takkahuone ja kai 56000 euroa hinta. Katsoppa etuovi. com. sieltä löytyy.
voi saada pilkkahinnalla kiinteistöjä.
Onpa mielenkiintoista lukea näitä kommentteja. Odotettavissahan olikin, että sekä myönteistä että negatiivista palautetta on tulossa.
Minä olen 20 vuotta asunut pienessä kunnassa ja keskellä metsää siellä. Kouluun ja kauppaan oli 10km. Sitten lähdin opiskelemaan kaupunkiin ja siellä on oltu siitä lähtien. Vantaallakin tuli parisen vuotta asuttua, takaisin tulin.
Työtä ei tosiaankaan tältä kylältä varmaan löydy, mutta niinkuin kerroin, kaupunkiin on vain 25 km. Sen matkan ajaa samassa ajassa autolla, kuin Vantaalla kuljin bussilla duuniin.Eikä matkaa siellä ollut kuin 7 km! Ja monta muutakin kuntaa on n. 50 kilsan sisällä. Sitä ei pääkaupunkiseudun ihmiset ymmärrä, että täällä voi 40 kilsan matkan ajaa samassa ajassa, kuin sielläpäin jonkun 15 kilsaa. Täällä kun ei ole ruuhkia..
Nuorehko lapsiperhe tosiaan ollaan, ehkäpä se vaikutti talon saantiin, suhteita kun ei ollut, mitä hyväksi käyttää.
Mut alkuperäinen asiahan oli se, että kerroin, et meitä vähävaraisiakin voi joskus onni potkaista. Ei tullut lottovoittoa, mutta vanha talo (johon muuten nykypäivän ihmiset eivät olisi valmiita muuttamaan, kokoa kun ei ole 200 neliöö) ja iso pihamaa lapsen leikkiä. Rauhaa ja rakkautta ja valmius elää vähemmän materialistista elämää, sitä toistaiseksi riittää.
Minulla oli montakin syytä myydä pois pieni maataloni, ei vähiten siksi että minulla oli siihen aikaan tämä arvokas hyvällä paikkaa oleva asunto tyhjillään, ja jonka pian olin perimässä ja siitä perintöverot korkeimmasta mahdollisesta kuolinhetken kauppahinnasta jouduin maksamaan.
Mutta jo sekin kavahdutti kun jatkuvasti keksitään asuintaloon liittyviä uusia veroja, ja veroluonteisia maksuja ja likakaivojärjestelmään nyt sitä, ja vähän ajan päästä varmaan tätä.
On jätehuoltomaksua ja tarkastajille ja nuohoojallekkin on joka vuosi aina maksettava entistä enemmän (vaikka muuten itse niin nuohoustyöt kuin likakaivotyötkin tekemään joutuu). Myös sähkölinjoista on odotettavissa isompia sähkölaskuja, ja olivatpa kunnan tienä olevaa tietäkin palauttamassa takaisin yksityisten hoidettavaksi. Tämä tällainen kuppaus kärjistyy erityisesti ikääntyvissä pienissä maseutukunnissa joissa isompia veronmaksajia kuten teollisuusyrityksiä ei paljon ole.
Myös vanhemmiten pienissä maaseutukunnissa ei ole mukava olla senkään tähden jos aikoo julkista terveydenhuoltoa tarvita.
Myös se jos ei enää saa mistään toista vanhan mallista autoa joka on itse huollettavissa ilman erityistyökaluja lisää autosta(joka maalla pakolinen talon huoltoajoja varten) aiheutuvia kuluja kun entisen vanhan auton aika tai ruoste kuitenki lopulta jättää. Lisäksi suunnittelevat politikot autolle isompaa käyttömaksuakin joka olisi joku kuukausittain maksettava vero. Todennäköisesti tämä uusi käyttämaksuvero tulee viimeistään silloin kun nuo kepun bioenergiabisneksien tuet realisoituvat maksettaviksi.
Että sitä vähän tällaisia monia asiota pitää huomioidaa ja vähän ennakkoonkin jos mielii niistä tulevat ylimääräiset laskut välttää enempää häviämättä.
Pitää tosiaankin miettiä paljon erilaisia asioita, jotka liittyy maalla asumiseen. Mitä kuluja on nyt ja mitä tuleman pitää. Siinä on hyödyksi, että seuraa aikaansa, mitä on päättäjät ja yritysmaailma suunnitelleet ihmisten päänmenoksi jne.
Paljon etua saa siitä, että on itse jo aikaisemmin asunut pitkään maalla; on siis käytännön kosketus arkipäivään siellä. Ja kun oma lähisuku asuu pääosin maaseudulla, niin heiltä saa paljon tietoa. Ei todellakaan kannata hetken mielijohteesta rynnätä kaupungista maalle asumaan. Tai muuallekkaan.
markkinoilla jää sinulle nähtäväksi. Heti jos myisit ja jos kunta ei kauppaan millään tavoin sekaantuisi niin voisit saada jonkun 20000€ mutta tämä 'arvonnousu' johtuu tuosta 4000€ ostohinnasta joka ei ole mikään markkinahinta.
Maalla olin minäkin 20 vuotiaaksi eli täysi-ikäisyyteeni asti. Eteläsuomessa isommalla perikunnan maatilalla joka meni myyntiin täysi-ikäseksi tultuani.
Kovaa oli peli tolloin 70-luvulla maalla, en kuulunut niihin joille tuolloin isompaa lainaa olisi annettu, nuoruuden ja perheettömyyden syyksi sanoivat, mutta jälkeen päin olen kyllä vakuuttunut siitä että ei se ainakaan ainut syy ollut. 70-luvullahan oli kova inflaatio ja jotkut saivat lainoja korolla joka oli alle inflaatioperosentin joten tuolloin noita lainoja todella kannatti ottaa sen joka niitä sai arvonsa säilyttävään omaisuuteen.
Tuon pienen maatalon ostin siis vähän alta 50v kun 500 päivää ansiosidonnaista oli tullut täyteen, ja ei minulla tuolta pohjalta todellakaan ollut mitään kuvitelmia romanttisista maalaisidylleistä joita televisiossa näytetään.
Merkittävimmän virhearvion tein siinä kun ajattelin melkein mistä hyvänsä pienestä maatalosta saavani kunnostettua kiinnostavan vapaa-ajan kohteen jonka arvo säilyy ja kunnostettuna nouseekin.
Mutta tilannehan on nykyään se että kansa jakaantuu yhtäältä todella vauraisiin ja toisaalta persaukisiin luusereihin. Kiinteistömarkkinoilla tämä merkitsee sitä että yhtäällä ökylipaikoilla järvenrannoilla olevien ökylihuviloiden hinnat sen kuin nousevat ja toisaalla taas ruuhkasuomen ulkopuolella ei-järvenrannalla olevan vapaa-ajan kohteen arvo ei aina ollenkaan nouse edes numeraalisesti( voi hyvin vaan laskeakkin) vaikka sen kuinka siistiksi kunnostaisi. Kohteen realihinta ei noin vain nouse siksi kun vaurastuva keskiluokka ei ole siitä kiinnostunut, ja allempien luokkien jotka mahdollisesti kohteesta kiinnostuneita voisvat olla tulot nousevat vähemmän kuin mitä inflaatio heiltä peree(ja lisäksi erityisluokille kunta voi kiinteistöjä vaikka lahjoittaakkin), ja tuloiltaan sossun tasolle pudonneiden ihmistenhän ei nykyään enää juuri edes kannata omistaa mitään, ei aina edes omaa asuntoaankaan.
On selvää että tämän asian huomiointi oli se tärkein tekijä joka sai minut pyrkimään mahdollisimman nopeasti eroon talostani, vaikka vain siihenkin numeraaliseen hintaan jonka siitä olin maksanut(itse asiassa jonkum 3000€ sain enemmän kuin maksoin), varsinkin kun en itsekkään kovin hyvin edes viihtynyt paikalla jossa naapureitakin oli turhan lähellä, sellaisia joiden kanssa en kuitenkaan missään puheväleissä ollut eikä halunnutkaan olla.
Minun talolleni tuli hämmästyttävän vähän siitä kiinnostuneita ostajaehdokkaita kun sen myyntiin laitoin(ei kiinnostanut vaurasta keskiluokkaa ja köyhille kohde oli liian kallis), ja jo näytti siltä että hintapyyntöäkin pitäisi pudottaa, sitten kuitenkin tuli yksi ostaja naapurikunnasta joka tunsi seudun ja osti talon sillä hinnalla jonka siitä pyysin.
Tuttava osti 2000-luvun vaihteessa ison autiotalon Vantaalta. Ei kunnallistekniikkaa, ei sähköjä, ei viemäröintiä. Ikkunat potkittu sisään, nuotiota pidetty sisällä. Omistaja, kuulemma hieman laitapuolen kulkija, oli ollut vaikeasti tavoitettavissa. Markka-aikaan maksoi talosta 20 000 mk. Luit aivan oikein, 20000 mk. Isolla tontilla. Ostajalla ei mitään suhteita kehenkään. Vaikein työ oli löytää kiinteistön omistaja.
Tarina on tosi ja itse pääsin näkemään kiinteistön. Kovasti oli silloin jo remontoitu. Sähköt, viemäröinti, lämmitys. Ostaja oli rakennusalan ihmisiä, itse laittoi kuntoon. Aihio oli ollut hyvä, vankka kivijalka, kovat runkorakenteet ja ennenkaikkea hyvä peltikatto. Kyllä se onni voi joskus potkaistakin.