Jeesus tulee

keskittyneellä viisauden hengellä seuraavat kohdat Raamatusta. Paavalin kirje roomalaisille 8 :16-19
ja 39. Jesaja 40:3 ja 9-11....Ilmestyskirja 22:1-8.. Jesaja 6:2-4, 6-13..Psalmi 69, 4 -21. Ensimmäinen
korinttolaiskirje 9:19-23 sekä 2:10..Ilmestyskirja 21:1-7..Psalmi 130 :1 ja 5-8 ( Israel tässä yhteydessä
tarkoittaa Euroopan Unionia, myöhemmin koko maailmaa ) JESAJA 43: 6-10..Hesekiel 11:19-23.. JESAJA 43:
18-19 ja 25 ( hän tekee uudeksi kaiken ) Jeremia 31:31-34 ( viittaa siihen miten juutalaiset ja palestiinalaiset
saavat yhtäläiset oikeudet ja miten kaikki uskonnot lopetetaan tarpeettomina ja vahingollisina )..Matteus
11:25-30 vihjaa myös vapautumiseen uskontojen ikeestä. Johannes 3: 17-21 puhuu ihmisistä, jotka TEKEVÄT
totuuden tulemalla rohkeasti esiin varjoistaan.

Puolalainen ekofilosofi Henryk Skolimowski, Erich Fromm sekä monet muut ovat kirjoittaneet samasta asiasta
eri sanoin ja tämä Messiaan vastaanottohanke on vahvasti '' ilmassa'', tosin enemmän muualla kuin
tavanomaisten uskovaisten parissa, jotka ovat jämähtäneet kiinni vanhoihin teksteihin näkemättä elämän ja
ajan muuttuvaa luonnetta. Poikkeuksiakin tietysti on. Mm ruotsalainen teologian tohtori Lennart Koskinen
on puhunut paljon käytännön uskonnon eli jonkinlaisen K-linjan esiintulosta. Paitsi kokonaisvaltaista ajattelua
( jossa sekä järki että tunne ovat mukana ) se tarkoittaa hänen mukaansa kaikkea sellaista kuin käytännön
elämä, kauneus, kulttuuri, kommunikaatio, kollektiivisuus sekä kosminen Kristus, joka on aivan muuta kuin
tapauskovaisten suggestiivisesti höpöttämä jeesusjeesusjeesus.. Kun minä tulen, minä en tuo teille rauhaa vaan
miekan, lupasi tuo Nasaretilaisena tunnettu rauhan ruhtinas ! Miksi näin on oltava, johtunee siitä että
uskonnon ja tieteen ylipapit eivät hevin itseään suuremman voiman edessä antaudu.. Pelastuakseen heidän
tulisi nöyrtyä sille ymmärryksen tasolle, jota Tuomas Kempiläinen kuvaa kirjassaan Kristuksen seuraamisesta..
Kyse ei ole oikeista ja vääristä sanoista, tai niiden varassa olevista dogmeista, vaan syvimmän itseyden ( das
Ding an sich ) oivaltamisesta, yhtymisestä siihen voimaan jota keskiajalla kuvattiin ilmaisulla Christus in nobis,
jakamaton ( a-tomos ) Kristus meissä. Tämän asian ymmärtäminen tarkoittaa omakohtaista valaistumista, jota
seuraa ykseyden ymmärtäminen. Tuossa vaiheessa ''kaikki tiet vievät Roomaan'' ja kaikki uskonnot yhtyvät..
Kun tapauskovaiset luopuvat niistä Nasaretilaisen tarkoittamista ''raskaista ikeistä'' joita he toisen
kannettaviksi tekevät, he tajuavat uuden käskyn
tarkemmin http://www.box55.pp.fi/suomi.htm