Minua on askarruttanut kokemus Kajaanissa seuroissa. Oli vielä Ridellinkujalla siellä vanhassa seuratalossa (ei toki siinä hirsirakennuksessa vaan jo "uudella yrkällä").
Yksi keski-ikäinen mies otettiin "luokalle" seurojen aikana. Vaaleat hiukset ja kihartava pää. Muistaako joku tapauksen?
Miestä alettiin hiostamaan. En muista kuka oli pääkuulustelija mutta se saattoi olla eräs Yrjö-veli, joka oli ollut meilläkin yötä ja meillä käydessään sai äidin aina hermostuneeksi ja jännittyneeksi. (Tässä en nyt tietoisesti halua mainita Yrjön sukunimeä).
Tuo onneton kuulusteltava laitettiin eteen siihen puhujan paikalle mutta kuulusteltavaksi.
Mies itki kurjasti. Tuntui minusta lapsena järkyttävän pahalta vaikka en tiennyt miksi. Käsitin miehen painostuksen ja ehkä minua ahdisti siksi.
Mies alkoi kertomaan ihan hurjia tarinoita. Muistan kuinka hän pyysi armoa ja anteeksiantamusta huoruudesta käveltyään kadulla jonkun tuntemattoman naisen perässä.
Ja sitten hän kertoi koko seuraväelle oikeasti intiimiistä intiimeimpiä asioita eikä vaan luulohuoruuden juttuja.
Miksi ihmeessä tuo tapahtui. Oliko hänen synnistä vapautumisen ehto että kertoi koko yksityisen elämänsä meille ulkopuolisille.
Minusta kuulustelija oli SADISTI. Suututtaa että seuraväki ei pysäyttäyt inkvisitiota vaan seurasi uteliaana herkutellen mitä paljastuksia sieltä tulee. Lapsena minä en toki olisi voinut pysäyttää kauhuhetkeä.
Oliko intiimien asioiden puristamiset yleinen tapa 70-80 -lukujen vaihteessa?
Yksi keski-ikäinen mies otettiin "luokalle" seurojen aikana. Vaaleat hiukset ja kihartava pää. Muistaako joku tapauksen?
Miestä alettiin hiostamaan. En muista kuka oli pääkuulustelija mutta se saattoi olla eräs Yrjö-veli, joka oli ollut meilläkin yötä ja meillä käydessään sai äidin aina hermostuneeksi ja jännittyneeksi. (Tässä en nyt tietoisesti halua mainita Yrjön sukunimeä).
Tuo onneton kuulusteltava laitettiin eteen siihen puhujan paikalle mutta kuulusteltavaksi.
Mies itki kurjasti. Tuntui minusta lapsena järkyttävän pahalta vaikka en tiennyt miksi. Käsitin miehen painostuksen ja ehkä minua ahdisti siksi.
Mies alkoi kertomaan ihan hurjia tarinoita. Muistan kuinka hän pyysi armoa ja anteeksiantamusta huoruudesta käveltyään kadulla jonkun tuntemattoman naisen perässä.
Ja sitten hän kertoi koko seuraväelle oikeasti intiimiistä intiimeimpiä asioita eikä vaan luulohuoruuden juttuja.
Miksi ihmeessä tuo tapahtui. Oliko hänen synnistä vapautumisen ehto että kertoi koko yksityisen elämänsä meille ulkopuolisille.
Minusta kuulustelija oli SADISTI. Suututtaa että seuraväki ei pysäyttäyt inkvisitiota vaan seurasi uteliaana herkutellen mitä paljastuksia sieltä tulee. Lapsena minä en toki olisi voinut pysäyttää kauhuhetkeä.
Oliko intiimien asioiden puristamiset yleinen tapa 70-80 -lukujen vaihteessa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
nuorena hoitokokouksessa, jossa vl tyttö oli mennyt kihloihin huijarin kanssa. Kihlat käskettiin laittaa naulaan ja nähtäväksi jäi, tekikö mies parannuksen. Kyllä hoitokokouksissa pitäisi olla ikäraja, ettei viattomien lasten tarvitsisi kuulla ja nähdä asioita, joita ei vielä ymmärrä.
näitä piisaakin ja aivan varmasti tietennikki totta joka sana.
Avaus on totta, totisinta totta.
Vuotta en muista tarkasti mutta tuon kertomani ahdistunut tunnelma on kirkkaana mielessä. Muistan myös "kuulusteltavan" naamanilmeet ja tuskaisen itkun. Hurjaa se oli.
Miksi epäilet? Etkö halua kuulla vaiettuja asioita ja kokemuksimme, sellaisia jotka ovat tapahtuneet rakkaassa siionissa.
Mitään ei ole koskaan tapahtunut. Aamen.
ja ihan tuntui silloin normaalilta sisaresta huolehtimisesta, tärkeintä kun on sielun pelastus. Sittemmin en tiedä miten naisen elämä jatkui.
tällaiset ilmoittaa, mutta hankalaa, kun ns ulkopuolisia ei yleensä paikalla.
Sairalloinen halu ja likainen mielikuvitus. Mässäillään toisten salaistakin salaisimmilla seksuaalisilla kokemuksilla, muka pyhän hengen nimissä. Sairasta, sanon minä, SAIRASTA.
Kaiketi kuulijat saavat jonkinlaista seksististä
tyydytystä kuulemastaan. Eikö katuminen omassa mielessä riitä?
jos olisi ollut tuota kuuntelemassa, kuinka veli vapaaehtoisesti meni seurakunnan eteen tunnustamaan syntejään.
Ja vieläpä pohjois-suomessa, voin kertoa, että kylien pahimmat ja ilkeimmät juoruämmät ja äijät olivat yleensä kovin "jumalisia", mitä tulee seuroihin osallistumiseen,
tai muihin hengellisiin rientoihin. Samalla he kuitenkin supattivat selkien takana myrkkykeitoksiaan toistensa niskaan, herjaten "ystäviään" aivan estotta. Tämä on todellisuutta vielä tänäänkin useimpien uskonlahkojen toiminnassa.
80 luvun alussa.mutta siellä keskusteltiin käytännön asiosta,riiosta, kaupoista joihin liittyi epäselvyyksiä. varmaan aika asiallista mutta pienen pojan mieleen jäi aika outo olo joka on nyt myöhemmällä iällä ruvennut vaivaamaan ja noussu mieliin kun niistä on julkisuudessa käyty keskustelua. niihin aikoihin ei varmaan "seurakunnan henkikään" ollut kohallaan jos ei yksityisten henkilöidenkään. tuntuu että tämä uusi sukupolvi joka ei ole niihin asiohin ollut "syyllisiä" suhtautuvat uskonasiohin aika käytännönläheisesti
on, että omantunnon asiat tulevat selvitetyiksi.
Kuitenkaan ei käsketä muuhun, kuin saarnaamaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Ei käsketä nöyryytystoimiin.
Kun Jumalan Sana saarnataan, niin se vaikuttaa siellä ihmisen mielessä, ellei välittömästi niin pienen ajan kuluttua, aiheuttaa rauhattomuutta ja ihminen alkaa nukkumaan huonosti, kunnes Pyhän Hengen ääni suorastaan pakottaa parannuksen teon tielle.
Menemään riitaveljen tai loukkaamansa ihmisen luo tai tekemään rippiä tai muuta vastaavaa.
Ihana on myös se tunne kun pääsee uskomaan pahatkin synnit anteeksi on helpottunut olo. Iloisuus ja onnellisuus valtaa mielen. Samoin anteeksiantavaisuus muihin nähden.
Onko tälläistäkin vielä? Vai riittäkö nykyään kun noudattaa perinnäissääntöjä.
Julkisesti seurakunnan edessä on eräänlaista "vilauttelua", jota harrastetaan avaamalla päällystakki, jonka alla on pelkkää valkoista ihoa ja enemmän tai vähemmän jäykkä sukuelin. Nuo vilauttelijatkin saavat eräänlaista nautintoa, esittelemällä intiimejä kapineitaan viattomille ohikulkijoille.
Erotus on vain siinä, että ohikulkijat saavat useinmiten inhon väristyksiä, kun taas uskovaisten piirissä nautinto on molemminpuolinen. Vilauttaja, eli siis tuo tuntojansa purkava tavallaan nauttii saadessaan hekumoida yksityiskohdilla mitä on tullut tehneeksi ja korvat höröllä kuunteleva seurakunta kuumenee kiimaisista ajatuksistaan joita tuo onneton syntisäkki heille saarnaajan usuttamana tilittää. Kaikki saavat kliimaksin. Sairasta on touhu ja kaipaisi
lähinnä psykiatrista apua. Ei tuollainen ole uskontoa, sillä synnit tunnustetaan taivaan isälle ja hiljaisessa omassa mielessä ainoastaan.
Luulen että erehdyt täydellisesti. Kokemukseni oli sellainen että kuritettava henkilö, siis kuulusteltu oli UHRI. SIIS 100% UHRI
Mutta luehan tuo minua ennen kirjoittaneen uskovaisen tilitys. Hän kirjoittaa että tuollaisen tunnustuksen jälkeen on niin ihanan kevyt ja autuas olo. Ei vaikuta pakolla vaaditulta syntitaakan kevennykseltä. Olet varmasti näkemässäsi tapauksessa oikeassa, mutta kuten huomaat tässä tapauksessa uskova itse on eri mieltä. Vaikuttaa eräänlaiselta itsetyydytykseltä julkisesti.