Messiaaniset.juut,ja sapatti.

Zoomaa Pietarinkirkon aukio Google Earthilla.

Juutalaisuus on uskonto, mutta juutalainen voi olla myös henkilö jonka sukujuuret tulevat israelilaisesta Juudan heimosta. Onko tämä nyt niin tavattoman vaikea käsittää???

eli tässä tapauksessa nimenomaan juutalainen, uskoo messiaaseen poista sitä että hän on edelleen ja samalla myös juutalainen. Hän on messiaaninen juutalainen. Ei messiaanisuus poista juutalaisuudesta mitään, päinvastoin se vahvistaa sitä.

Tämä tosin pätee vain siis juutalaisten keskuudessa. Eli ei esim. pakanasta tule juutalaista jos hän uskoo messiaaseen.

joku ihminen kirjoitti:

eli tässä tapauksessa nimenomaan juutalainen, uskoo messiaaseen poista sitä että hän on edelleen ja samalla myös juutalainen. Hän on messiaaninen juutalainen. Ei messiaanisuus poista juutalaisuudesta mitään, päinvastoin se vahvistaa sitä.

Tämä tosin pätee vain siis juutalaisten keskuudessa. Eli ei esim. pakanasta tule juutalaista jos hän uskoo messiaaseen.

näin: Juutalainen ( a Jewish person)joka kääntyy kristinuskoon ('messianismiin') 'he is still 'jew' (by birth) but he is NOT Jewish!

A 'jewish Christian' is NONSENSE.

Suomenkeilessä ei voi asia yhtä ytimekkäästi ilmaista ilman lisäselvityksiä. Turhaan yrität vääntää pyöreää soikeaksi. Messiaaseen, Jeesukseen (ihmisenä tai juamlana) uskova ei ole enää 'juutalainen' samalla tavalla kuin ennen kääntymistään, hän on kristitty, yhden kristinuskon lahkon jäsen, ei juutalaisuuden! Ymmärrät kyllä mitä tarkoitetaan, mutta et voi niellä totuutta.

asiasta sanotaan kirjoitti:

näin: Juutalainen ( a Jewish person)joka kääntyy kristinuskoon ('messianismiin') 'he is still 'jew' (by birth) but he is NOT Jewish!

A 'jewish Christian' is NONSENSE.

Suomenkeilessä ei voi asia yhtä ytimekkäästi ilmaista ilman lisäselvityksiä. Turhaan yrität vääntää pyöreää soikeaksi. Messiaaseen, Jeesukseen (ihmisenä tai juamlana) uskova ei ole enää 'juutalainen' samalla tavalla kuin ennen kääntymistään, hän on kristitty, yhden kristinuskon lahkon jäsen, ei juutalaisuuden! Ymmärrät kyllä mitä tarkoitetaan, mutta et voi niellä totuutta.

Syntyjän Juudan heimoon kuuluva on juutalainen hamaan kuolemaansa saakka. Sitä ei poista uskonnot tai uskomukset. Näinollen hän uskoessaan messiaaseen pysyy edelleen juutalaisena eli on messiaaninen juutalainen. Eikö ymmärryksesi riitä, vai mistä puristaa?

Varmaan Apostolien tekoihin olisi tullut liitteenä maininta näin merkittävän asian käyttöönotosta. Lisäksi eivät edes Apostolien valtuudet olisi riittäneet Lain muutokseen, joten väittämäsi on vailla riittävää vahvistusta, ja kauniisti sanottuna epätosi väittämä ilman historiallisia todisteita. Sensijaan katolisen kirkon perustajan keisari Konstantinin suorittamasta auringon päivän julistamisesta: valekristillisen valtiouskonnon yleiseksi lepopäiväksi, löytyy selkeitä dokumentteja.

Keisari Konstantin julkaisi vuonna 321 jKr. ensimmäisen sunnuntailain, joka kuuluu seuraavasti:

"Auringon kunnioitettavana päivänä tulee esivallan ja kaupungeissa asuvan väestön levätä, ja kaikki työpajat tulee sulkea. Mutta maalla voivat ne, jotka harhoittavat maanviljelystä, työskennellä vapaasti ja esteettömästi, sillä usein tapahtuu, ettei joku muu päivä ole yhtä sopiva ohran kylvämiseen tai viiniköynnösten istuttamiseen, jottei sopivamman ajan käyttämisen laiminlyömisellä memetettäisi taivaan lahjoittamaa runsautta."

Konstantinin tarkoitus oli tällä käskyllä vahvistaa kristinuskon ja pakanuuden yhteyttä. Siihen aikaan hän ei ollut vielä kastettu. Konstantinin sunnuntailaista luemme Ragnar Thomaeuksen kirkkohistoriasta s.163:

"Sunnuntai korotettiin juhla- ja lepopäiväksi koko (Rooman) valtakunnassa, ja sinä päivänä tuli kaikesta työstä - lukuunottamatta välttämättömintä työtä maalla - levätä, eikä voida kieltää, että hänen (Konstantinin) aikomuksena oli senkautta viedä kristinusko ja pakanuus lähemmäksi toisiaan pyhittämällä sunnuntai auringon päivänä ja siten kunnioittamalla auringonjumalaa, jota voitiin pitää sekä kristityille että pakanoille puolueettomana jumaluutena."

Myöhemmät keisarit kovensivat Konstantin lakia. Sillä tavalla olemme saaneet sunnuntain sapatin tilalle.

että kristityillä ovat ajatuksetkin syntiä, ainakin Jeesuksen opetuksen mukaan, niin että ei nyt ihan vapauteen vapauttanut.

Eikä todellakaan apostoleilla, eikä edes Jeesuksella ollut mitään oikeuksia mennä muuttelemaan lakia.

täällä yks vaan, joka nykyisin ajattelee mitä lystää,
mutta harkitsee mitä tekee.:)

muistaa kirjoitti:

että kristityillä ovat ajatuksetkin syntiä, ainakin Jeesuksen opetuksen mukaan, niin että ei nyt ihan vapauteen vapauttanut.

Eikä todellakaan apostoleilla, eikä edes Jeesuksella ollut mitään oikeuksia mennä muuttelemaan lakia.

täällä yks vaan, joka nykyisin ajattelee mitä lystää,
mutta harkitsee mitä tekee.:)

Laista ei katoa pienenkään piirto, ja joka muuta väittää ei tunne lain olemusta.

Katolinen kirkko ja augustinolaismunkki Lutherkin tekivät Mooseksen lain pohjalta "laista" omat väärennöksensä selityksineen, mutta ne ovat jo täyttä pakanuutta, vailla oikeaa Jumalan tuntemusta. Niillä väärennöksillä ei ole muuta valtaa, kuin petoksen valta yksiketaisten hallitsemiseksi.

Jesse Jepuli kirjoitti:

Laista ei katoa pienenkään piirto, ja joka muuta väittää ei tunne lain olemusta.

Katolinen kirkko ja augustinolaismunkki Lutherkin tekivät Mooseksen lain pohjalta "laista" omat väärennöksensä selityksineen, mutta ne ovat jo täyttä pakanuutta, vailla oikeaa Jumalan tuntemusta. Niillä väärennöksillä ei ole muuta valtaa, kuin petoksen valta yksiketaisten hallitsemiseksi.

Lisää historiallisia todisteita sunnuntain vietosta alkukirkossa
Adventistit ovat perinteisesti väittäneet sunnuntaita "katolisen kirkon keksinnöksi" ja katolisen kirkon "ylivallan merkiksi" ja "paavin asettamaksi " kauan apostolisten aikojen jälkeen. Tämähän ei vastaa ollenkaan historiallisia tosiasioita. Jopa adventistien tällä hetkellä johtava historian tutkija Samuel Bacchiocchi (HOW DID SUNDAYKEEPING BEGIN? tutkielmassaan) on myöntänyt olevansa eri mieltä lahkon "profeetan" Ellen G. Whiten kanssa sanoen sunnuntain vieton aloittamisen menevän vuoteen 135 jKr. Rooman paaveja ei ollut olemassakaan tuossa vaiheessa!

Sunnuntain viettäminen alkoi paljon ennen paavin valtaa kirkossa

Mitään "paavin valtaa" ei ollut historiallisesti vielä perustettukaan kun alkukirkko jo vietti yleisesti sunnuntaita jumalanpalveluspäivänään ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien - kristillisen vapauden hengessä (esim. Apt.20:7; 1 Kor.16:2). Sunnuntain viettäminen jumalanpalveluspäivänä ei siis alkanut Roomassa, vaan laajasti apostolisessa alkukirkossa niin Palestiinan kuin Vähä-Aasian seurakunnissa. Ensimmäinen Rooman paavi on historiallisesti Leo I Suuri (440-461), joten on melkoinen historiallinen virhe väittää paavia tai katolista kirkkoa sunnuntain vieton aloittajaksi - tai sunnuntaita paavin "vallan merkiksi". Kun ensimmäinen paavi aloitti toimintansa Roomassa oli sunnuntaita vietetty varhaiskirkossa jo yli 400 vuotta! Adventistien näkemys on yhtä historian vastainen kuin katolisen kirkon oppi, jonka mukaan paavi on apostoli Pietarin seuraaja ja Pietari oli ensimmäinen paavi.

Lisäksi hyvin varhaiset alkukirkon dokumentit todistavat, että alkukirkko vietti sunnuntaita Kristuksen ylösnousemuksen juhlapäivänään ja nauttien sinä päivänä ehtoollista.

4321 kirjoitti:

Lisää historiallisia todisteita sunnuntain vietosta alkukirkossa
Adventistit ovat perinteisesti väittäneet sunnuntaita "katolisen kirkon keksinnöksi" ja katolisen kirkon "ylivallan merkiksi" ja "paavin asettamaksi " kauan apostolisten aikojen jälkeen. Tämähän ei vastaa ollenkaan historiallisia tosiasioita. Jopa adventistien tällä hetkellä johtava historian tutkija Samuel Bacchiocchi (HOW DID SUNDAYKEEPING BEGIN? tutkielmassaan) on myöntänyt olevansa eri mieltä lahkon "profeetan" Ellen G. Whiten kanssa sanoen sunnuntain vieton aloittamisen menevän vuoteen 135 jKr. Rooman paaveja ei ollut olemassakaan tuossa vaiheessa!

Sunnuntain viettäminen alkoi paljon ennen paavin valtaa kirkossa

Mitään "paavin valtaa" ei ollut historiallisesti vielä perustettukaan kun alkukirkko jo vietti yleisesti sunnuntaita jumalanpalveluspäivänään ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien - kristillisen vapauden hengessä (esim. Apt.20:7; 1 Kor.16:2). Sunnuntain viettäminen jumalanpalveluspäivänä ei siis alkanut Roomassa, vaan laajasti apostolisessa alkukirkossa niin Palestiinan kuin Vähä-Aasian seurakunnissa. Ensimmäinen Rooman paavi on historiallisesti Leo I Suuri (440-461), joten on melkoinen historiallinen virhe väittää paavia tai katolista kirkkoa sunnuntain vieton aloittajaksi - tai sunnuntaita paavin "vallan merkiksi". Kun ensimmäinen paavi aloitti toimintansa Roomassa oli sunnuntaita vietetty varhaiskirkossa jo yli 400 vuotta! Adventistien näkemys on yhtä historian vastainen kuin katolisen kirkon oppi, jonka mukaan paavi on apostoli Pietarin seuraaja ja Pietari oli ensimmäinen paavi.

Lisäksi hyvin varhaiset alkukirkon dokumentit todistavat, että alkukirkko vietti sunnuntaita Kristuksen ylösnousemuksen juhlapäivänään ja nauttien sinä päivänä ehtoollista.

Valitettavasti esitit vain olettemusia, hatarin perustein. Se että seurakunta kokoontui yhteen, ei suinkaan todista sitä, että he olisivat viettäneet tuolloin sapattia. Se, että sekoitat alkuseurakunnan yhteenkokoontumisen päivän ja lain asettaman lepopäivän on mielestäni lähtökohdiltaan virheellinen päätelmä.
Samoin kuin se, että ensimmäiset kristityt olisivat tehneet niin, ollen pääosin lain tuntevia juutalisia, - vaikuttaa lähinnä haihattelulta. Siitä, että he olisivat tuolloin muuttaneet lain asettaman levon paikkaa, olisi kyllä noussut sellainen kalabaliikki, että se kuuluisi vieläkin. Sunnuntai asetettiin yleiseksi lepopäiväksi nimenomaan katolisen kirkon perustettua uuden pakauskonnon, jossa vanha auringon päivä asetettiin julkeasti ikääkuin uudeksi sapatiksi. Katolinen uskonto on pitänyt tätä jumalallista muutosvaltaansa, myös nimenomaisesti valtasuuruutensa osoituksena, pilkaten näin Tooran ilmoittaman Jumalan tahtoa, jonka asettama Sapatti oli suunnattu yksinomaan ja vain Egyptin maasta, orjuuden pesästä ulostuodulle kansalle. (2 Moos.20:1,2)

Mitä tulee kristilleseen vapauteen se ei oikeuttanut juutalisia kääntyneitä lain hylkäämiseen tai muuttamiseen. Jeesuskin opetti asiasta juutalaisille seuraajilleen seuraavan periaatteen:

"Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: 'Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee." (Matt.23:1,2.)

Kirjoituksista ei myöakään löydy mitään tukea pyhitetyn sapatin paikan muuttamisesta. Ja tämä käy vielä ilmeisemmäksi kun lukee Paavalin suhteesta lakiin: 1 Korinttolaiskirjeen 9-luvusta.

"Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palveliaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka en ole (omassatunnossa!) lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville (pakanuudesta kääntyneille) ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;"

Aivan liian vähälle huomiolle on siis jäännyt se seikka, että laki sapattikäskyineen on annettu ja asetettu velvoitteeksi, vain ja ainoastaan Egytistä ORJUUDEN PESÄSTÄ VAPAUTETULLE KANSALLE, ja heidän jälkeläisilleen. Tämän asian tekee vielä ilmeisemmäksi Apostolien kokous, kevättalvella -49, jossa säädettiin selvästi lain asemasta pakanoiden elämässä mm. seuraavasti: "minä olen sitä mieltä (lain ikeestä; jae 10), ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen," (Apt.15:19.)

Se että mainittu E.G. White ja hänen seuraajansa vaativat sapatin viettoa: sen oikealla ja alkuperäisellä paikalla on teknisesti oikein, mutta sisällöllisesti väärin, - sillä vaatiessaan sitä noudattamaan ikäänkuin "pelastuksen ehtona", tämän yhden lain kohdan täyttämisen myötä; he pyrkivät harhaoppien opettajien tavoin, tekemään salakavalasti tyhjäksi koko Kristuksen "täytetyn työn". (Galatalaikirje on suoraan sovitettevissa myös heihin) Uskovat ovat aina vapaita kokoontumaan halutessaan yhteen ja suorittamaan keräyksiä, sekä osallistumaan Herran pöytään, siis mainiosti myös viikon ensimmäisenäkin päivänä, - mutta juutalaisten Sapatti on ja pysyy omalla, Jumalan asettamalla paikallaan.

Arvo Suuri kirjoitti:

Valitettavasti esitit vain olettemusia, hatarin perustein. Se että seurakunta kokoontui yhteen, ei suinkaan todista sitä, että he olisivat viettäneet tuolloin sapattia. Se, että sekoitat alkuseurakunnan yhteenkokoontumisen päivän ja lain asettaman lepopäivän on mielestäni lähtökohdiltaan virheellinen päätelmä.
Samoin kuin se, että ensimmäiset kristityt olisivat tehneet niin, ollen pääosin lain tuntevia juutalisia, - vaikuttaa lähinnä haihattelulta. Siitä, että he olisivat tuolloin muuttaneet lain asettaman levon paikkaa, olisi kyllä noussut sellainen kalabaliikki, että se kuuluisi vieläkin. Sunnuntai asetettiin yleiseksi lepopäiväksi nimenomaan katolisen kirkon perustettua uuden pakauskonnon, jossa vanha auringon päivä asetettiin julkeasti ikääkuin uudeksi sapatiksi. Katolinen uskonto on pitänyt tätä jumalallista muutosvaltaansa, myös nimenomaisesti valtasuuruutensa osoituksena, pilkaten näin Tooran ilmoittaman Jumalan tahtoa, jonka asettama Sapatti oli suunnattu yksinomaan ja vain Egyptin maasta, orjuuden pesästä ulostuodulle kansalle. (2 Moos.20:1,2)

Mitä tulee kristilleseen vapauteen se ei oikeuttanut juutalisia kääntyneitä lain hylkäämiseen tai muuttamiseen. Jeesuskin opetti asiasta juutalaisille seuraajilleen seuraavan periaatteen:

"Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: 'Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee." (Matt.23:1,2.)

Kirjoituksista ei myöakään löydy mitään tukea pyhitetyn sapatin paikan muuttamisesta. Ja tämä käy vielä ilmeisemmäksi kun lukee Paavalin suhteesta lakiin: 1 Korinttolaiskirjeen 9-luvusta.

"Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palveliaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka en ole (omassatunnossa!) lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville (pakanuudesta kääntyneille) ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;"

Aivan liian vähälle huomiolle on siis jäännyt se seikka, että laki sapattikäskyineen on annettu ja asetettu velvoitteeksi, vain ja ainoastaan Egytistä ORJUUDEN PESÄSTÄ VAPAUTETULLE KANSALLE, ja heidän jälkeläisilleen. Tämän asian tekee vielä ilmeisemmäksi Apostolien kokous, kevättalvella -49, jossa säädettiin selvästi lain asemasta pakanoiden elämässä mm. seuraavasti: "minä olen sitä mieltä (lain ikeestä; jae 10), ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen," (Apt.15:19.)

Se että mainittu E.G. White ja hänen seuraajansa vaativat sapatin viettoa: sen oikealla ja alkuperäisellä paikalla on teknisesti oikein, mutta sisällöllisesti väärin, - sillä vaatiessaan sitä noudattamaan ikäänkuin "pelastuksen ehtona", tämän yhden lain kohdan täyttämisen myötä; he pyrkivät harhaoppien opettajien tavoin, tekemään salakavalasti tyhjäksi koko Kristuksen "täytetyn työn". (Galatalaikirje on suoraan sovitettevissa myös heihin) Uskovat ovat aina vapaita kokoontumaan halutessaan yhteen ja suorittamaan keräyksiä, sekä osallistumaan Herran pöytään, siis mainiosti myös viikon ensimmäisenäkin päivänä, - mutta juutalaisten Sapatti on ja pysyy omalla, Jumalan asettamalla paikallaan.

On liiton merkki,ja sitä päivää,ei tietenkään muuteta toiselle päivälle,niin kuin ei ole muutettukaan. Mutta pakana-kansoille,ja uudenliiton kristityille,ei ole koskaan annettu määrättyä päivää jolloin lepopäivää pitäisi viettää...siinä on se pointti...risti-riita sapatista tulee siinä,jos vietät sapattia,olet velvollinen pitämään,myös siihen liittyvät säädökset,muuten se ei ole raamatun sapatti,jos otat vain sen päivän.

Arvo Suuri kirjoitti:

Valitettavasti esitit vain olettemusia, hatarin perustein. Se että seurakunta kokoontui yhteen, ei suinkaan todista sitä, että he olisivat viettäneet tuolloin sapattia. Se, että sekoitat alkuseurakunnan yhteenkokoontumisen päivän ja lain asettaman lepopäivän on mielestäni lähtökohdiltaan virheellinen päätelmä.
Samoin kuin se, että ensimmäiset kristityt olisivat tehneet niin, ollen pääosin lain tuntevia juutalisia, - vaikuttaa lähinnä haihattelulta. Siitä, että he olisivat tuolloin muuttaneet lain asettaman levon paikkaa, olisi kyllä noussut sellainen kalabaliikki, että se kuuluisi vieläkin. Sunnuntai asetettiin yleiseksi lepopäiväksi nimenomaan katolisen kirkon perustettua uuden pakauskonnon, jossa vanha auringon päivä asetettiin julkeasti ikääkuin uudeksi sapatiksi. Katolinen uskonto on pitänyt tätä jumalallista muutosvaltaansa, myös nimenomaisesti valtasuuruutensa osoituksena, pilkaten näin Tooran ilmoittaman Jumalan tahtoa, jonka asettama Sapatti oli suunnattu yksinomaan ja vain Egyptin maasta, orjuuden pesästä ulostuodulle kansalle. (2 Moos.20:1,2)

Mitä tulee kristilleseen vapauteen se ei oikeuttanut juutalisia kääntyneitä lain hylkäämiseen tai muuttamiseen. Jeesuskin opetti asiasta juutalaisille seuraajilleen seuraavan periaatteen:

"Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: 'Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee." (Matt.23:1,2.)

Kirjoituksista ei myöakään löydy mitään tukea pyhitetyn sapatin paikan muuttamisesta. Ja tämä käy vielä ilmeisemmäksi kun lukee Paavalin suhteesta lakiin: 1 Korinttolaiskirjeen 9-luvusta.

"Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palveliaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka en ole (omassatunnossa!) lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville (pakanuudesta kääntyneille) ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;"

Aivan liian vähälle huomiolle on siis jäännyt se seikka, että laki sapattikäskyineen on annettu ja asetettu velvoitteeksi, vain ja ainoastaan Egytistä ORJUUDEN PESÄSTÄ VAPAUTETULLE KANSALLE, ja heidän jälkeläisilleen. Tämän asian tekee vielä ilmeisemmäksi Apostolien kokous, kevättalvella -49, jossa säädettiin selvästi lain asemasta pakanoiden elämässä mm. seuraavasti: "minä olen sitä mieltä (lain ikeestä; jae 10), ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen," (Apt.15:19.)

Se että mainittu E.G. White ja hänen seuraajansa vaativat sapatin viettoa: sen oikealla ja alkuperäisellä paikalla on teknisesti oikein, mutta sisällöllisesti väärin, - sillä vaatiessaan sitä noudattamaan ikäänkuin "pelastuksen ehtona", tämän yhden lain kohdan täyttämisen myötä; he pyrkivät harhaoppien opettajien tavoin, tekemään salakavalasti tyhjäksi koko Kristuksen "täytetyn työn". (Galatalaikirje on suoraan sovitettevissa myös heihin) Uskovat ovat aina vapaita kokoontumaan halutessaan yhteen ja suorittamaan keräyksiä, sekä osallistumaan Herran pöytään, siis mainiosti myös viikon ensimmäisenäkin päivänä, - mutta juutalaisten Sapatti on ja pysyy omalla, Jumalan asettamalla paikallaan.

ajatuksen kanssa tuon Paavalin sepustuksen kohdasta:

oikein ''''''''''' kirjoitti:

ajatuksen kanssa tuon Paavalin sepustuksen kohdasta:

Siis elää sen orjana ei voi ymmärtää, millainen on sen ihmisen suhde lakii, jonka puolesta se on lain vaatimalla kuolemalla täytetty. Hengellisestä holhoojan alaisuudesta on vain yksi tie hengelliseen täysi ikäisyyteen. Tämä tie käy kirotun ja puolestamme häpeäpaaluun ripustetun Ihmisen Pojan kuoleman ja uskossa omistamisen osallisuuden kautta: elämään Hengen uudessa tilassa. Kirjaimen ojuuteen jääneelle juutalaiselle se on pahennus; päästä kuin koira veräjästä uskonkautta Jumalan armoon ja kreikkalaiselle, jotka etsivät jumalaa viisauden avulla luomistaan ajatusrakennelmista se on halpa hullutus. Mutta kuten jo aiemmin on kirjoittu: meille, jotka uskomme se on Jumalan voima pelastukseksi. Sen kautta avautuu tie Jumalan lapsen asemaan, jossa huudamme Abba, Isi, - Jumalasta, jonka hullutus on viisaampi kuin ihmiset ja jonka heikkous on väkevämpi kuin ihmisten voima.

"Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut Hänen veressään, pelastumme Hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi Hänen kanssaan Hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennenmin me pelastumme Hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut."

(Room.5:7-10.) Jumala itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa, sen jolla on usko Jeesekseen Kristukseen eli Yeshua Ha-Maschiaan - elämään Hengen uudessa tilassa ei vain kirjaimen vanhassa.

Ulla Kaunokki kirjoitti:

Siis elää sen orjana ei voi ymmärtää, millainen on sen ihmisen suhde lakii, jonka puolesta se on lain vaatimalla kuolemalla täytetty. Hengellisestä holhoojan alaisuudesta on vain yksi tie hengelliseen täysi ikäisyyteen. Tämä tie käy kirotun ja puolestamme häpeäpaaluun ripustetun Ihmisen Pojan kuoleman ja uskossa omistamisen osallisuuden kautta: elämään Hengen uudessa tilassa. Kirjaimen ojuuteen jääneelle juutalaiselle se on pahennus; päästä kuin koira veräjästä uskonkautta Jumalan armoon ja kreikkalaiselle, jotka etsivät jumalaa viisauden avulla luomistaan ajatusrakennelmista se on halpa hullutus. Mutta kuten jo aiemmin on kirjoittu: meille, jotka uskomme se on Jumalan voima pelastukseksi. Sen kautta avautuu tie Jumalan lapsen asemaan, jossa huudamme Abba, Isi, - Jumalasta, jonka hullutus on viisaampi kuin ihmiset ja jonka heikkous on väkevämpi kuin ihmisten voima.

"Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.

Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut Hänen veressään, pelastumme Hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi Hänen kanssaan Hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennenmin me pelastumme Hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut."

(Room.5:7-10.) Jumala itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa, sen jolla on usko Jeesekseen Kristukseen eli Yeshua Ha-Maschiaan - elämään Hengen uudessa tilassa ei vain kirjaimen vanhassa.

että...Ulla Kaunokki - Yes Yes... J-la

Arvo Suuri kirjoitti:

Valitettavasti esitit vain olettemusia, hatarin perustein. Se että seurakunta kokoontui yhteen, ei suinkaan todista sitä, että he olisivat viettäneet tuolloin sapattia. Se, että sekoitat alkuseurakunnan yhteenkokoontumisen päivän ja lain asettaman lepopäivän on mielestäni lähtökohdiltaan virheellinen päätelmä.
Samoin kuin se, että ensimmäiset kristityt olisivat tehneet niin, ollen pääosin lain tuntevia juutalisia, - vaikuttaa lähinnä haihattelulta. Siitä, että he olisivat tuolloin muuttaneet lain asettaman levon paikkaa, olisi kyllä noussut sellainen kalabaliikki, että se kuuluisi vieläkin. Sunnuntai asetettiin yleiseksi lepopäiväksi nimenomaan katolisen kirkon perustettua uuden pakauskonnon, jossa vanha auringon päivä asetettiin julkeasti ikääkuin uudeksi sapatiksi. Katolinen uskonto on pitänyt tätä jumalallista muutosvaltaansa, myös nimenomaisesti valtasuuruutensa osoituksena, pilkaten näin Tooran ilmoittaman Jumalan tahtoa, jonka asettama Sapatti oli suunnattu yksinomaan ja vain Egyptin maasta, orjuuden pesästä ulostuodulle kansalle. (2 Moos.20:1,2)

Mitä tulee kristilleseen vapauteen se ei oikeuttanut juutalisia kääntyneitä lain hylkäämiseen tai muuttamiseen. Jeesuskin opetti asiasta juutalaisille seuraajilleen seuraavan periaatteen:

"Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: 'Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee." (Matt.23:1,2.)

Kirjoituksista ei myöakään löydy mitään tukea pyhitetyn sapatin paikan muuttamisesta. Ja tämä käy vielä ilmeisemmäksi kun lukee Paavalin suhteesta lakiin: 1 Korinttolaiskirjeen 9-luvusta.

"Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palveliaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka en ole (omassatunnossa!) lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville (pakanuudesta kääntyneille) ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;"

Aivan liian vähälle huomiolle on siis jäännyt se seikka, että laki sapattikäskyineen on annettu ja asetettu velvoitteeksi, vain ja ainoastaan Egytistä ORJUUDEN PESÄSTÄ VAPAUTETULLE KANSALLE, ja heidän jälkeläisilleen. Tämän asian tekee vielä ilmeisemmäksi Apostolien kokous, kevättalvella -49, jossa säädettiin selvästi lain asemasta pakanoiden elämässä mm. seuraavasti: "minä olen sitä mieltä (lain ikeestä; jae 10), ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen," (Apt.15:19.)

Se että mainittu E.G. White ja hänen seuraajansa vaativat sapatin viettoa: sen oikealla ja alkuperäisellä paikalla on teknisesti oikein, mutta sisällöllisesti väärin, - sillä vaatiessaan sitä noudattamaan ikäänkuin "pelastuksen ehtona", tämän yhden lain kohdan täyttämisen myötä; he pyrkivät harhaoppien opettajien tavoin, tekemään salakavalasti tyhjäksi koko Kristuksen "täytetyn työn". (Galatalaikirje on suoraan sovitettevissa myös heihin) Uskovat ovat aina vapaita kokoontumaan halutessaan yhteen ja suorittamaan keräyksiä, sekä osallistumaan Herran pöytään, siis mainiosti myös viikon ensimmäisenäkin päivänä, - mutta juutalaisten Sapatti on ja pysyy omalla, Jumalan asettamalla paikallaan.

Sunnuntain auringonpyhittäminen alkoi jo alkuseurakuntaakin edeltäneestä juutalaisesta Synkretistisestä lahkosta nimeltään esselaiset.He saivat sen idean todennäköisesti egyptiläisiltä mystikoilta joihin heillä näytti olleen paljon yhteyksiä.(lähde Josefus)
Ihmettelen usein sitä miksi kristityt ylipäätään seuraavat VT:a jos heillä on omat ohjeensa sapatillekin ja jumaluuden inhimillistämiselle.
He elävät kuin kahden uskonnon välimastossa.
Miksi näin?
Apostolien kokouksessa annettiin hyvin epäselvät ohjeet pakanakristityille jotka vielä tuolloin olivat vähemmistönä Jeesus-kultin piirissä.
Juutalaiset olivat johtajia siinä ryhmässä ja pakanoille annetttiin vain lupa liittyä siihen ,jos käyttäytyivät hyvin ja noalaisuuden ohjeiden mukaan:esim verikielto ja haureuden välttäminen.
Tarkoituksena siinä vaiheessa oli vain Jeesuksen messiaanisuuden korostaminen hänen elämäntapansa jäljitteleminen ja siihen pakanatkin saivat liittyä puolikäänynnäisinä.
Siihen aikoihin ei ollut mitään uutta uskontoa.

Tuo adventistien tapa pyhittää sapatti on huomioitava sen tosiasian valossa ,että VT on jo kristittyjenkin kirja ja esim.10 käskyä jotka ovat juutalaisuuden perusta on myös kristiniuskonkin perustana.
Kehitys on mennyt eteenpäin apostolien ajoista kohti VT:n asemaa myös pakanakristittyjenkin parissa.Tuskin heille luettiin tai heiltä edellytettiin VT.n tuntemusta kristinuskon alkuaikoina.

tinotito(ei-kirjautunut) kirjoitti:

Sunnuntain auringonpyhittäminen alkoi jo alkuseurakuntaakin edeltäneestä juutalaisesta Synkretistisestä lahkosta nimeltään esselaiset.He saivat sen idean todennäköisesti egyptiläisiltä mystikoilta joihin heillä näytti olleen paljon yhteyksiä.(lähde Josefus)
Ihmettelen usein sitä miksi kristityt ylipäätään seuraavat VT:a jos heillä on omat ohjeensa sapatillekin ja jumaluuden inhimillistämiselle.
He elävät kuin kahden uskonnon välimastossa.
Miksi näin?
Apostolien kokouksessa annettiin hyvin epäselvät ohjeet pakanakristityille jotka vielä tuolloin olivat vähemmistönä Jeesus-kultin piirissä.
Juutalaiset olivat johtajia siinä ryhmässä ja pakanoille annetttiin vain lupa liittyä siihen ,jos käyttäytyivät hyvin ja noalaisuuden ohjeiden mukaan:esim verikielto ja haureuden välttäminen.
Tarkoituksena siinä vaiheessa oli vain Jeesuksen messiaanisuuden korostaminen hänen elämäntapansa jäljitteleminen ja siihen pakanatkin saivat liittyä puolikäänynnäisinä.
Siihen aikoihin ei ollut mitään uutta uskontoa.

Tuo adventistien tapa pyhittää sapatti on huomioitava sen tosiasian valossa ,että VT on jo kristittyjenkin kirja ja esim.10 käskyä jotka ovat juutalaisuuden perusta on myös kristiniuskonkin perustana.
Kehitys on mennyt eteenpäin apostolien ajoista kohti VT:n asemaa myös pakanakristittyjenkin parissa.Tuskin heille luettiin tai heiltä edellytettiin VT.n tuntemusta kristinuskon alkuaikoina.

Mainitsemassa apostilien kokouksessa oli kysymys juuri siitä: millä ehdoin käytännössä, "pakanat" tuli ottaa vastaan ja ikäänkuin oksastaa "jaloon öljypuuhun", jotta he pääsisivät osalliseksi sen "mehevästä juuresta".

Yhtään käskyä ei tietenkään saa purkaa ja niin opettaa; puhumattakaan sapattikäskystä, joka on ikuisen liiton merkki Israelin ja Jumalan välillä. Nooan aikaisen, yksipuolisen ja yleisen kaikelle lihalle annetun armahduksen yleisen merkkinähän on taivaalle: sateenkaari.

Mitä tulee sanoihisi "jumaluuden inhimillistämisestä"; - eikö juuri Genessiskin tee sitä, määritellessään "näkymätöntä" Jumalaa?
Eli tämä "Jumalan inhimillistäminen" on nähtävissä jo Mooseksen kirjoista:

"Ja Jumala sanoi: 'Tehkäämme ihminen KUVAKSEMME, kaltaiseksemme; ja vallitkoon he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat' Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, JUMALAN KUVAKSI Hän HÄNET loi; mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät." (Moos.1:26,27.)

Näissä Jumalan sanan kohdissa Hän kuvaa ja inhimillistää itse itseään. Ei siis pidä ymmärtää myöskään niin että lakiin kirjattu kuvantekokielto sitoisi Jumalaa ja estäisi Häntä ilmaisemasta itseään: niinkuin HÄN tahtoo. Ihminen ei saa tehdä mitään jumalankuvaa mutta se ei estä Jumalaa antamasta kuvaa itsestään ihmiselle, vai kuinka?

1 Moos.5:1,2.) "Tämä on Aadamin sukuluettelo. Kun Jumala loi ihmisen, teki hänet Jumalan kaltaiseksi. Mieheksi ja naiseksi Hän HEIDÄT loi ja siunasi heidät ja antoi heille nimen Ihminen, silloin kuin heidät luotiin."

Radikaaliako? Mutta suoraan Toorasta vai mitä?

Arvo Suuri kirjoitti:

Mainitsemassa apostilien kokouksessa oli kysymys juuri siitä: millä ehdoin käytännössä, "pakanat" tuli ottaa vastaan ja ikäänkuin oksastaa "jaloon öljypuuhun", jotta he pääsisivät osalliseksi sen "mehevästä juuresta".

Yhtään käskyä ei tietenkään saa purkaa ja niin opettaa; puhumattakaan sapattikäskystä, joka on ikuisen liiton merkki Israelin ja Jumalan välillä. Nooan aikaisen, yksipuolisen ja yleisen kaikelle lihalle annetun armahduksen yleisen merkkinähän on taivaalle: sateenkaari.

Mitä tulee sanoihisi "jumaluuden inhimillistämisestä"; - eikö juuri Genessiskin tee sitä, määritellessään "näkymätöntä" Jumalaa?
Eli tämä "Jumalan inhimillistäminen" on nähtävissä jo Mooseksen kirjoista:

"Ja Jumala sanoi: 'Tehkäämme ihminen KUVAKSEMME, kaltaiseksemme; ja vallitkoon he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat' Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, JUMALAN KUVAKSI Hän HÄNET loi; mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät." (Moos.1:26,27.)

Näissä Jumalan sanan kohdissa Hän kuvaa ja inhimillistää itse itseään. Ei siis pidä ymmärtää myöskään niin että lakiin kirjattu kuvantekokielto sitoisi Jumalaa ja estäisi Häntä ilmaisemasta itseään: niinkuin HÄN tahtoo. Ihminen ei saa tehdä mitään jumalankuvaa mutta se ei estä Jumalaa antamasta kuvaa itsestään ihmiselle, vai kuinka?

1 Moos.5:1,2.) "Tämä on Aadamin sukuluettelo. Kun Jumala loi ihmisen, teki hänet Jumalan kaltaiseksi. Mieheksi ja naiseksi Hän HEIDÄT loi ja siunasi heidät ja antoi heille nimen Ihminen, silloin kuin heidät luotiin."

Radikaaliako? Mutta suoraan Toorasta vai mitä?

Tooran tekstiä.
Tuo Jerusalemin Jeesus-yhteisön johtajan Jaakobin antama käsky sisältää myös tärkeän kosher-ruuan vaatimuksen:veren välttämisen ,myös lihassa.

APOSTOLIEN TEOISSA(14:15..)käsitellään myös toista juutalaisuuteen kuuluvaa liittymisriittiä;ympärileikkausta.
Jotkut vanhoillisimmat vaativat ei -juutalaisten ympärileikausta ja Mooseksen lain noudattamaista,tämä koskee myös sapattia ja 10 käskyä.
Apostoli,nasiiri Jaakob selventää noalaisuuden tai puoliproselyyttien käskyjen olevan parempia ei-juutaisille ja niiden olevan ikivanhoja ja tunnettuja.Siis ne ohjeet eivät olleet uusia vaan Tooran mukaisia.
Kristinuskon kehittyessä omaksi uskonnokseen nämä vähimmäisvaatimukset kehittyivät koskemaan myös muita käskyjä ennenmuuta 10 käskyä,joissa esim kuvakielto(patsaat) ja sapatti on omalla paikallaan ja pidettävä.
Enää tästä kehityksestä puuttuu 10 käskyn oikea noudattaminen ja Jeesuksen jumallallistamisen kielto ja sapatin ennalleenasettaminen.

Jumaluuden inhimillistämisellä tarkoitin ihmisen ,Jeesuksen jumalallistamista ja niinkuin mainitsit Tooran mukaan kaikilla ihmisillä on jumallinen alkusyy,Adamin mukaan nimetty.
Ihminen on epätäydellinen ja hänen olemassaolonsa syy täällä kadonneessa paratiisissa on tehdä jumalan säätämiä tekoja ja pyrkiä täydellisyyteen suhteessa kanssaihmisiin.
Tietysti siinä pyrkimyksessä täydellisyyteen on mukana myös Jumalan armo ja läsnäolo mukana auttamassa ihmisten pyrkimystä kohti parempaa yheteiskuntaa ja maailmaa.
Siinä lyhykäisyydessään on pyhien rabbien toiminnan salaisuus niinkuin se oli Jeesus-likkeenkin asioiden ydin.

tinotito(ei-kirjautunut) kirjoitti:

Tooran tekstiä.
Tuo Jerusalemin Jeesus-yhteisön johtajan Jaakobin antama käsky sisältää myös tärkeän kosher-ruuan vaatimuksen:veren välttämisen ,myös lihassa.

APOSTOLIEN TEOISSA(14:15..)käsitellään myös toista juutalaisuuteen kuuluvaa liittymisriittiä;ympärileikkausta.
Jotkut vanhoillisimmat vaativat ei -juutalaisten ympärileikausta ja Mooseksen lain noudattamaista,tämä koskee myös sapattia ja 10 käskyä.
Apostoli,nasiiri Jaakob selventää noalaisuuden tai puoliproselyyttien käskyjen olevan parempia ei-juutaisille ja niiden olevan ikivanhoja ja tunnettuja.Siis ne ohjeet eivät olleet uusia vaan Tooran mukaisia.
Kristinuskon kehittyessä omaksi uskonnokseen nämä vähimmäisvaatimukset kehittyivät koskemaan myös muita käskyjä ennenmuuta 10 käskyä,joissa esim kuvakielto(patsaat) ja sapatti on omalla paikallaan ja pidettävä.
Enää tästä kehityksestä puuttuu 10 käskyn oikea noudattaminen ja Jeesuksen jumallallistamisen kielto ja sapatin ennalleenasettaminen.

Jumaluuden inhimillistämisellä tarkoitin ihmisen ,Jeesuksen jumalallistamista ja niinkuin mainitsit Tooran mukaan kaikilla ihmisillä on jumallinen alkusyy,Adamin mukaan nimetty.
Ihminen on epätäydellinen ja hänen olemassaolonsa syy täällä kadonneessa paratiisissa on tehdä jumalan säätämiä tekoja ja pyrkiä täydellisyyteen suhteessa kanssaihmisiin.
Tietysti siinä pyrkimyksessä täydellisyyteen on mukana myös Jumalan armo ja läsnäolo mukana auttamassa ihmisten pyrkimystä kohti parempaa yheteiskuntaa ja maailmaa.
Siinä lyhykäisyydessään on pyhien rabbien toiminnan salaisuus niinkuin se oli Jeesus-likkeenkin asioiden ydin.

kadonveessa paratiisissako ollaan?

täällä kadonneessa paratiisissa on tehdä jumalan säätämiä tekoja ja pyrkiä täydellisyyteen suhteessa kanssaihmisiin.

jumalan säätämiä? tä.. ihmisellä on kylläkin vapaa valinta mitä tekee on tekemättä

_täydellisyyteen_ täydellisiin pissipäihinkin nähden? no ei oo vaikeeta..niitä riittää

tinotito(ei-kirjautunut) kirjoitti:

Tooran tekstiä.
Tuo Jerusalemin Jeesus-yhteisön johtajan Jaakobin antama käsky sisältää myös tärkeän kosher-ruuan vaatimuksen:veren välttämisen ,myös lihassa.

APOSTOLIEN TEOISSA(14:15..)käsitellään myös toista juutalaisuuteen kuuluvaa liittymisriittiä;ympärileikkausta.
Jotkut vanhoillisimmat vaativat ei -juutalaisten ympärileikausta ja Mooseksen lain noudattamaista,tämä koskee myös sapattia ja 10 käskyä.
Apostoli,nasiiri Jaakob selventää noalaisuuden tai puoliproselyyttien käskyjen olevan parempia ei-juutaisille ja niiden olevan ikivanhoja ja tunnettuja.Siis ne ohjeet eivät olleet uusia vaan Tooran mukaisia.
Kristinuskon kehittyessä omaksi uskonnokseen nämä vähimmäisvaatimukset kehittyivät koskemaan myös muita käskyjä ennenmuuta 10 käskyä,joissa esim kuvakielto(patsaat) ja sapatti on omalla paikallaan ja pidettävä.
Enää tästä kehityksestä puuttuu 10 käskyn oikea noudattaminen ja Jeesuksen jumallallistamisen kielto ja sapatin ennalleenasettaminen.

Jumaluuden inhimillistämisellä tarkoitin ihmisen ,Jeesuksen jumalallistamista ja niinkuin mainitsit Tooran mukaan kaikilla ihmisillä on jumallinen alkusyy,Adamin mukaan nimetty.
Ihminen on epätäydellinen ja hänen olemassaolonsa syy täällä kadonneessa paratiisissa on tehdä jumalan säätämiä tekoja ja pyrkiä täydellisyyteen suhteessa kanssaihmisiin.
Tietysti siinä pyrkimyksessä täydellisyyteen on mukana myös Jumalan armo ja läsnäolo mukana auttamassa ihmisten pyrkimystä kohti parempaa yheteiskuntaa ja maailmaa.
Siinä lyhykäisyydessään on pyhien rabbien toiminnan salaisuus niinkuin se oli Jeesus-likkeenkin asioiden ydin.

teot 'jumalan säätämiä'? kai ihmisellä sentään jokin vastuu on omista teoistaan siinä missä sanoistaankin,

pyhät rabbit? pyhät??

yksi tavallinen pskiainen kirjoitti:

kadonveessa paratiisissako ollaan?

täällä kadonneessa paratiisissa on tehdä jumalan säätämiä tekoja ja pyrkiä täydellisyyteen suhteessa kanssaihmisiin.

jumalan säätämiä? tä.. ihmisellä on kylläkin vapaa valinta mitä tekee on tekemättä

_täydellisyyteen_ täydellisiin pissipäihinkin nähden? no ei oo vaikeeta..niitä riittää

Ehkäpä tämä vilpitön etsijä Tinotito tarkoitti sanoa jotain hiukan vaatimattomampaa, hyvien tekojen sisällöksi, kuten "sangen hyvää". Se riitti Jumalallekin: "Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä Hän tehnyt oli , ja katso, se oli sangen hyvää" - kyllä "tämä hyvä" varmasti riittää nuorelle Tinotitolle, - aikanaan. (1 Moos.1:31; Jes.26:12; Ja erityisesti: 32:15-20.)

Arvo Suuri kirjoitti:

Ehkäpä tämä vilpitön etsijä Tinotito tarkoitti sanoa jotain hiukan vaatimattomampaa, hyvien tekojen sisällöksi, kuten "sangen hyvää". Se riitti Jumalallekin: "Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä Hän tehnyt oli , ja katso, se oli sangen hyvää" - kyllä "tämä hyvä" varmasti riittää nuorelle Tinotitolle, - aikanaan. (1 Moos.1:31; Jes.26:12; Ja erityisesti: 32:15-20.)

mutta ihminen on erehtyväinen ja valinta tekoihin on vapaa.
UT.ssakin J sanoo."olkaa täydelliset niinkuin taivaallinen isännekin on"

yksi tavallinen pskiainen kirjoitti:

kadonveessa paratiisissako ollaan?

täällä kadonneessa paratiisissa on tehdä jumalan säätämiä tekoja ja pyrkiä täydellisyyteen suhteessa kanssaihmisiin.

jumalan säätämiä? tä.. ihmisellä on kylläkin vapaa valinta mitä tekee on tekemättä

_täydellisyyteen_ täydellisiin pissipäihinkin nähden? no ei oo vaikeeta..niitä riittää

ja esimerkkejä Toorassa ja kirjoituksissa.
Niissä käsketään tekemään hyviä ja armeliaita tekoja kanssaihmisiä kohtaan.
Jokainen näistä hyvistä teoista vie meidät kohti sitä tulevaa paratiisia.

tehdytkin kirjoitti:

teot 'jumalan säätämiä'? kai ihmisellä sentään jokin vastuu on omista teoistaan siinä missä sanoistaankin,

pyhät rabbit? pyhät??

teoistaan ja sanoistaan.
Jumala on vain ilmoittanut nuo säädökset Toorassa ja kirjoituksissa.UT vain toistelee noita vanhoja säädöksiä ja käskyjä.
Pyhät rabbit ovat niitä traditiossa mainittuja,jotka pyrkivät hyviin tekoihin ja jopa onnistuivat niissä.

yksi tavallinen pskiainen kirjoitti:

kadonveessa paratiisissako ollaan?

täällä kadonneessa paratiisissa on tehdä jumalan säätämiä tekoja ja pyrkiä täydellisyyteen suhteessa kanssaihmisiin.

jumalan säätämiä? tä.. ihmisellä on kylläkin vapaa valinta mitä tekee on tekemättä

_täydellisyyteen_ täydellisiin pissipäihinkin nähden? no ei oo vaikeeta..niitä riittää

Sillä Jumalahan teki ITSE nimeämänsä Ihmisen omaksi kuvakseen. - Mutta, koska tämä työ on vielä kesken, emmekä me ihmiset, vielä hiukan likinäköisinä näe kaikkea ympärillemme katsomalla valmiiksisaaduksi, vaan paremminkin vielä hiukan keskeneräiseksi, - meidän ei tulisi vähätellen nimitellä toisiamme tai edes itseämmä voimakkailla leimoilla, - jotka ovat tätä ilmestyvää kuvuutta hämärtäviä tai alentavia.

tinotito(ei-kirjautunut) kirjoitti:

teoistaan ja sanoistaan.
Jumala on vain ilmoittanut nuo säädökset Toorassa ja kirjoituksissa.UT vain toistelee noita vanhoja säädöksiä ja käskyjä.
Pyhät rabbit ovat niitä traditiossa mainittuja,jotka pyrkivät hyviin tekoihin ja jopa onnistuivat niissä.

Olisitko ystävällinen ja antaisit yhden onnistuneen rabbin nimen.

Arvo Suuri kirjoitti:

Ehkäpä tämä vilpitön etsijä Tinotito tarkoitti sanoa jotain hiukan vaatimattomampaa, hyvien tekojen sisällöksi, kuten "sangen hyvää". Se riitti Jumalallekin: "Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä Hän tehnyt oli , ja katso, se oli sangen hyvää" - kyllä "tämä hyvä" varmasti riittää nuorelle Tinotitolle, - aikanaan. (1 Moos.1:31; Jes.26:12; Ja erityisesti: 32:15-20.)

Kadonnessa paratiisissa oli mukana myös elävä yhteys Jumalaan ,joka oli paratiisissa läsnä.
Jumalan läsnäolohan juutalaisuudessa tavoitellaan,ainakin minä olen sen niin ymmärtänyt.

Noalaiset,puoliproselyytit (ja alkukristityt) kutsuttiin kuvaannollisesti Jumalan läsnäolon siipien alle,turvaan pahalta maailmalta..

Mutta mitä on se pahuus?
Voisiko joku kertoa?

tinotito(ei-kirjautunut) kirjoitti:

Kadonnessa paratiisissa oli mukana myös elävä yhteys Jumalaan ,joka oli paratiisissa läsnä.
Jumalan läsnäolohan juutalaisuudessa tavoitellaan,ainakin minä olen sen niin ymmärtänyt.

Noalaiset,puoliproselyytit (ja alkukristityt) kutsuttiin kuvaannollisesti Jumalan läsnäolon siipien alle,turvaan pahalta maailmalta..

Mutta mitä on se pahuus?
Voisiko joku kertoa?

Se kuulostaa aika erikoiselta?

tinotito(ei-kirjautunut) kirjoitti:

Kadonnessa paratiisissa oli mukana myös elävä yhteys Jumalaan ,joka oli paratiisissa läsnä.
Jumalan läsnäolohan juutalaisuudessa tavoitellaan,ainakin minä olen sen niin ymmärtänyt.

Noalaiset,puoliproselyytit (ja alkukristityt) kutsuttiin kuvaannollisesti Jumalan läsnäolon siipien alle,turvaan pahalta maailmalta..

Mutta mitä on se pahuus?
Voisiko joku kertoa?

Ensinmmäisen ihmisparin syntiinlankeemuksen myötä ja siirtyi heidän lankeemuksensa kautta, kaikkiin heidän jälkeläisiinsä, - kuolemantuomion alaisuutena 1 Moos.2:17; ja koskee kaikkia, siis myös niitä, jotka eivät itse ole samankaltaisen tottelemattomuuden kautta langenneet. TÄNÄ kuudentena luomispäivänä, - siis sen ollessa vielä kesken, kuolema hallitsee KOKO ENSIMMÄISTÄ AADAMIA se on IHMISKUNTAA. Mutta vain siihen asti kun ilmestyy: salattu Jumalan TOINEN IHMINEN TAIVAASTA (Ban Aadam), joka lasketaan myös tämän langenneen Aadamin suvun viimeiseksi jäseksi; Viimeiseksi Aadamiksi (1 Kor.15:45.). Hän on kaikki eläväksitekevä Henki, joka lunastaa kaikki kuoleman alisuudesta: Jumalan lasten kirkkauden (kabod) vapauteen ja uuteen elämään kuolleistanousemisen voimalla, - joka uskoon syntyy elävään toivoon tämän katoamattoman Hengen voimasta. "Henki se on, joka eläväksi tekee ei (kuolevainen liha) mitään hyödytä."

Arvo Suuri kirjoitti:

Olisitko ystävällinen ja antaisit yhden onnistuneen rabbin nimen.

onnistuneita omassa tehtävässään on ollut:
esim. rabbi IsraelBaal Shem Tov,hasidismin perustaja.
Tuossa muita merkittäviä:
http://membres.lycos.fr/rselsick/ - 13k -

http://www.torah.org/qanda/kbdmp.php?rootid=168 - 17k -

Anna Dulla kirjoitti:

Se kuulostaa aika erikoiselta?

tai noalaisuus,palataan sitten asiaan.
Minusta apostoli jaakob antoi ei-juutalaislle vain noalaisuuden/puoliproselyyttien ohjeita,ei muita.

Arvo Suuri kirjoitti:

Ensinmmäisen ihmisparin syntiinlankeemuksen myötä ja siirtyi heidän lankeemuksensa kautta, kaikkiin heidän jälkeläisiinsä, - kuolemantuomion alaisuutena 1 Moos.2:17; ja koskee kaikkia, siis myös niitä, jotka eivät itse ole samankaltaisen tottelemattomuuden kautta langenneet. TÄNÄ kuudentena luomispäivänä, - siis sen ollessa vielä kesken, kuolema hallitsee KOKO ENSIMMÄISTÄ AADAMIA se on IHMISKUNTAA. Mutta vain siihen asti kun ilmestyy: salattu Jumalan TOINEN IHMINEN TAIVAASTA (Ban Aadam), joka lasketaan myös tämän langenneen Aadamin suvun viimeiseksi jäseksi; Viimeiseksi Aadamiksi (1 Kor.15:45.). Hän on kaikki eläväksitekevä Henki, joka lunastaa kaikki kuoleman alisuudesta: Jumalan lasten kirkkauden (kabod) vapauteen ja uuteen elämään kuolleistanousemisen voimalla, - joka uskoon syntyy elävään toivoon tämän katoamattoman Hengen voimasta. "Henki se on, joka eläväksi tekee ei (kuolevainen liha) mitään hyödytä."

tuli jonkinlainen päätäntävalta, omiin asioihinsa.
Ihmisellä on valinnanvapaus.

Noa taasen kulki Jumalan kanssa ja hän oli oikeamielinen kaikella tavalla,siksi hän ja hänen perheensä säästyi tulvalta.
Pahat ihmiset kuolivat ja Noa säästyi!
Synnin valta ihmisiin sai siten helpotuksen,ainakin osaksi.
Toinen seikka tuossa on se ,että tuo vedenpaisumus näytti suunnan mikä on synnin ja pahuuden valinnan seuraus: se on jonkinlainen onnettomuus tai tuho,kuolema..
Oikeamielinen menestyy ja saa jatkaa sukua.

tinotito(ei-kirjautunut) kirjoitti:

onnistuneita omassa tehtävässään on ollut:
esim. rabbi IsraelBaal Shem Tov,hasidismin perustaja.
Tuossa muita merkittäviä:
http://membres.lycos.fr/rselsick/ - 13k -

http://www.torah.org/qanda/kbdmp.php?rootid=168 - 17k -

Täyttämällä lain pienentä piirtoa myöten:

"Kirottu olkoon se, joka ei pidä tämän lain sanoja EIKÄ TÄYTÄ NIITÄ. Ja kaikki kansa sanokoon: 'Aamen'. (5 Moos.27:26.)

Ja sitten se toinen vaihtoehto on kuolema kirottuna:

"Jos joku on tehnyt itsensä syypääksi rikkomukseen, josta rangaistaan kuolemalla, ja hänet surmataan, ja sinä ripustat hänet puuhun, niin älköön hänen ruumiinsa jääkö puuhun yöksi, vaan hautaa hänet samana päivänä, sillä Jumalan kiroama on se, joka on puuhun ripustettu; älä saastuta sitä maata, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi." (5 Moos.21:22,23.)

Tästä kirouksesksi tulleesta puuhun ripustetusta sanoo profeette Jesaja seuraavaa:

"Jos sinä panet Hänen sielunsa vika(synti)uhriksi, saa Hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran aivoitus toteutuu Hänen kauttanasa."

Sinä synnyt uudeksi ihmiseksi: tämän sovituksen, ja syntien anteeksi saamisen kautta, - uuteen ja elävään toivoon, joka ei sinua häpeään saata sen Jumalan edessä joka kuolleet eläviksi tekee.

tinotito(ei-kirjautunut) kirjoitti:

tuli jonkinlainen päätäntävalta, omiin asioihinsa.
Ihmisellä on valinnanvapaus.

Noa taasen kulki Jumalan kanssa ja hän oli oikeamielinen kaikella tavalla,siksi hän ja hänen perheensä säästyi tulvalta.
Pahat ihmiset kuolivat ja Noa säästyi!
Synnin valta ihmisiin sai siten helpotuksen,ainakin osaksi.
Toinen seikka tuossa on se ,että tuo vedenpaisumus näytti suunnan mikä on synnin ja pahuuden valinnan seuraus: se on jonkinlainen onnettomuus tai tuho,kuolema..
Oikeamielinen menestyy ja saa jatkaa sukua.

"Noah löysi armon Herran silmien edessä." (1 Moos.6:8) Hänelle ei luottu tätä palkaa ansiosta, vaan Jumalan armosta jonka hän LÖYSI. Etsi sinäkin Jumalaa, joka vanhurskauttaa ihmisen armostaa; ja harjoita itsekkin sitä samaa vastaaottamaasi laupeutta muita kohtaan, niin teet "sangen hyvin".

tinotito(ei-kirjautunut) kirjoitti:

tai noalaisuus,palataan sitten asiaan.
Minusta apostoli jaakob antoi ei-juutalaislle vain noalaisuuden/puoliproselyyttien ohjeita,ei muita.

Mikä sinua kiehtoo tai puhuttelee siinä liikkeessä? Tai kertomuksessa Noasta?

tinotito(ei-kirjautunut) kirjoitti:

tai noalaisuus,palataan sitten asiaan.
Minusta apostoli jaakob antoi ei-juutalaislle vain noalaisuuden/puoliproselyyttien ohjeita,ei muita.

Pyhitetystä: uudesta ja paremmasta maailmasta. Joko sinä olet saanut tuoreen öljypuunlehvän todistuksena paremmasta maasta, - maistanut tulevan maailmanajan voimia? Se tulee tuulten mukana ylhäältä. Ylhäältä tuli valo aukosta myös aikanaan niille, jotka olivat jo pelastusarkissa sisällä.

Arvo Suuri kirjoitti:

Täyttämällä lain pienentä piirtoa myöten:

"Kirottu olkoon se, joka ei pidä tämän lain sanoja EIKÄ TÄYTÄ NIITÄ. Ja kaikki kansa sanokoon: 'Aamen'. (5 Moos.27:26.)

Ja sitten se toinen vaihtoehto on kuolema kirottuna:

"Jos joku on tehnyt itsensä syypääksi rikkomukseen, josta rangaistaan kuolemalla, ja hänet surmataan, ja sinä ripustat hänet puuhun, niin älköön hänen ruumiinsa jääkö puuhun yöksi, vaan hautaa hänet samana päivänä, sillä Jumalan kiroama on se, joka on puuhun ripustettu; älä saastuta sitä maata, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi." (5 Moos.21:22,23.)

Tästä kirouksesksi tulleesta puuhun ripustetusta sanoo profeette Jesaja seuraavaa:

"Jos sinä panet Hänen sielunsa vika(synti)uhriksi, saa Hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran aivoitus toteutuu Hänen kauttanasa."

Sinä synnyt uudeksi ihmiseksi: tämän sovituksen, ja syntien anteeksi saamisen kautta, - uuteen ja elävään toivoon, joka ei sinua häpeään saata sen Jumalan edessä joka kuolleet eläviksi tekee.

Hän, (jolla ilmeisesti tarkoitat Jeesusta,) elää kauan ja nähdä jälkeläisiä.

Jälkeläiset ovat mitä ilmeisimmin perillisiä, eli lapsia; Oliko Jeesuksella sittenkin....????

Niin ja se kauan eläminen.....?????

tämä---- kirjoitti:

Hän, (jolla ilmeisesti tarkoitat Jeesusta,) elää kauan ja nähdä jälkeläisiä.

Jälkeläiset ovat mitä ilmeisimmin perillisiä, eli lapsia; Oliko Jeesuksella sittenkin....????

Niin ja se kauan eläminen.....?????

Ja Herra vei hänet ulos, silloin kun Hän osoitti armonsa kirjoitettuna taivaisiin:

"'Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat taidat lukea'. Ja Hän sanoi hänelle: 'Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä'.

JA ABRAM USKOI HERRAAN JA HERRA LUKI SEN HÄNELLE VANHURSKAUDEKSI." (1 Moos.15:5,6.)

Herra luki siis tämän lupauksen uskomisen vanhurskaudeksi sen vastaanottaneelle ja uskoneelle ihmiselle. Niin on, ja oli 430 vuotta ennen lain antamista, ja niin on nytkin: Herra lukee sen ihmisen vanhurskaaksi, jolla on usko Häneen ja siis samankaltainen usko kuin Abramilla. Juuri siksi Abram sai tämän lupauksen liiton kantaisänä nimen Aabraham: "sillä Minä teen sinusta Kansojen Paljouden Isän". Ja, Hän ei sano vain kansan, - ikäänkuin yhden kansan, - joka oli Abramin kupeista lähtevä (juutalaiset); vaan Kansojen Paljouden Isäksi, Hän nimesi hänet, sillä myös kaikki elämän lupauksen vastaanottaneet: lupauksen lapset siunataan hänen siemenessään, joka on Yeshua Maschias eli Jeesus Kristus.

Tai kerro sinä minulle ja osoita: missä ovat kaikki alla avoimen taivaan nähdyt lupauksen lapset, - Herran lupaamat Aabrahamin lapset.

Arvo Suuri kirjoitti:

"Noah löysi armon Herran silmien edessä." (1 Moos.6:8) Hänelle ei luottu tätä palkaa ansiosta, vaan Jumalan armosta jonka hän LÖYSI. Etsi sinäkin Jumalaa, joka vanhurskauttaa ihmisen armostaa; ja harjoita itsekkin sitä samaa vastaaottamaasi laupeutta muita kohtaan, niin teet "sangen hyvin".

teoista Noa palkittiin!

-"Noa oli vanhurskas mies(oikeamielinen)"
-"Hän osoittautui moitteettomaksi aikalaistensa keskuudessa"
-"Ja Noa teki aivan niin kuin jumala oli häntä käskenyt"

Noa teki mitä käskettiin ja rakensi arkin,uhrasi polttouhreja jne.

Arvo Suuri kirjoitti:

Mikä sinua kiehtoo tai puhuttelee siinä liikkeessä? Tai kertomuksessa Noasta?

esim.Chabad hasidilaisuuden ansioita ja sitä suositellaan edelleenkin ei-juutalaiselle väestölle elämänohjeeksi ja uskonnoksi.
Apostolien tekojen ohjeet olivat noalaisuuden ohjeita.- toisin sanoen alkuirkon ohjeet olivat pakanoille:jos et pysty kääntymään juutalaisuuteen ,pidä noalaiset ohjeet!
Kristinusko ja Jeesus-Jumaluus on turha tekele ja harhaoppi jo UT:nkin kannalta katseltuna.
Kirkoissa ajatellaan juotavan Jeesuksen verta ja sekin on kieletty nolaisuudenkin ohjeissa ja Apostolien Teoissakin.

tinotito(ei-kirjautunut) kirjoitti:

teoista Noa palkittiin!

-"Noa oli vanhurskas mies(oikeamielinen)"
-"Hän osoittautui moitteettomaksi aikalaistensa keskuudessa"
-"Ja Noa teki aivan niin kuin jumala oli häntä käskenyt"

Noa teki mitä käskettiin ja rakensi arkin,uhrasi polttouhreja jne.

Uskon kautta rakensi Noah arkin kiuvalle maalle ja meni siihen turvaan Herran käskyjen mukaisesti; - välittämättä uskottomien pilkasta ja ivasta.

Arvo Suuri kirjoitti:

Täyttämällä lain pienentä piirtoa myöten:

"Kirottu olkoon se, joka ei pidä tämän lain sanoja EIKÄ TÄYTÄ NIITÄ. Ja kaikki kansa sanokoon: 'Aamen'. (5 Moos.27:26.)

Ja sitten se toinen vaihtoehto on kuolema kirottuna:

"Jos joku on tehnyt itsensä syypääksi rikkomukseen, josta rangaistaan kuolemalla, ja hänet surmataan, ja sinä ripustat hänet puuhun, niin älköön hänen ruumiinsa jääkö puuhun yöksi, vaan hautaa hänet samana päivänä, sillä Jumalan kiroama on se, joka on puuhun ripustettu; älä saastuta sitä maata, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi." (5 Moos.21:22,23.)

Tästä kirouksesksi tulleesta puuhun ripustetusta sanoo profeette Jesaja seuraavaa:

"Jos sinä panet Hänen sielunsa vika(synti)uhriksi, saa Hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran aivoitus toteutuu Hänen kauttanasa."

Sinä synnyt uudeksi ihmiseksi: tämän sovituksen, ja syntien anteeksi saamisen kautta, - uuteen ja elävään toivoon, joka ei sinua häpeään saata sen Jumalan edessä joka kuolleet eläviksi tekee.

monenlaista:tuota pienenkin piirron noudattavaa ja sitten vapaampaa liberaalimpaa suuntausta.
Molemmat onnistuvat mielestäni täyttämään ihmisen uskonnolliset ja materiaaliset tarpeet vallan hyvin.
Näiden luova yhdistäminen olisi minusta se ihanne.

Tuo mainitsemasi kuolema kohtasi holokaustissa molemman tyypin edustajia ja jopa vielä ennemmän noita vakavia uskonnollisia itä-juutalaisia.

Arvo Suuri kirjoitti:

Uskon kautta rakensi Noah arkin kiuvalle maalle ja meni siihen turvaan Herran käskyjen mukaisesti; - välittämättä uskottomien pilkasta ja ivasta.

tekojensa perusteella:hän oli vanhurskas mies aikalaisiinsa verrattuna.

tinotito(ei-kirjautunut) kirjoitti:

tekojensa perusteella:hän oli vanhurskas mies aikalaisiinsa verrattuna.

Sillä vastaanotettuaan "hullutuksen" eli tiedon tulevasta vedenpaisumuksesta hän uskoi se ilmoituksen tulevasta todeksi.

Muutemkin Jumala opettaa tallaisten kertomusten ja ihmiskohtaloiden kautta asioita, joiden ymmärtäminen paljastaa Jumalan metodeja ja toiminta periaattieta. Esim. kertomuksessa Kainista ja Aabelista Hän osoittaa ettei Hänelle kelpaa uhrilahja otettuna kirotun maan hedelmistä eikä veretön yhteysuhri ja että Hän katsoo sen uhrilahjan puoleen, joka osoittaa/tarjoo teurastettua karitsaa ja sen arvoa. Omin voimin kasvatetut maan hedelmät eivät hänelle siis kelpaa - oman työn tulokset.

tinotito(ei-kirjautunut) kirjoitti:

monenlaista:tuota pienenkin piirron noudattavaa ja sitten vapaampaa liberaalimpaa suuntausta.
Molemmat onnistuvat mielestäni täyttämään ihmisen uskonnolliset ja materiaaliset tarpeet vallan hyvin.
Näiden luova yhdistäminen olisi minusta se ihanne.

Tuo mainitsemasi kuolema kohtasi holokaustissa molemman tyypin edustajia ja jopa vielä ennemmän noita vakavia uskonnollisia itä-juutalaisia.

Ja ikäänkuin näiden esikuvallisten tapahtumien kautta paremminkin, jotakin oleellista omista suunnitelmistaan, kuin Noan omaamasta vanhurskaudesta. Tutki tarkoin, mikä on oleelista tarinassa ja mikä pelasti Noan perheineen ja pyhät eläimet - ihmeelinen Arkki vai Noan omat hyvät teot. Lue tarina varsin inhimillisestä Noasta loppuun asti. Se, että yritetään palata ajassa taaksepäin, aina vedenpaisumusta edeltäneeseen aikaan ja etsitään siitä kadonneesta myyttisestä maailmasta kultteja, jotka voisivat toimia nykyäänkin on hyvin yleistä ja ehkä kiehtovaakin sekä trendekästä, mutta ei - oikeesti toimivaa Jumalan edessä. Lopputulos näiden esikuvallisten ja opettavaisten kertomusten soveltamiseen nykyaikaan toimivina kultteina, saattaisi olla varsin hämmentävää säheltämistä.

Arvo Suuri kirjoitti:

Ja Herra vei hänet ulos, silloin kun Hän osoitti armonsa kirjoitettuna taivaisiin:

"'Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat taidat lukea'. Ja Hän sanoi hänelle: 'Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä'.

JA ABRAM USKOI HERRAAN JA HERRA LUKI SEN HÄNELLE VANHURSKAUDEKSI." (1 Moos.15:5,6.)

Herra luki siis tämän lupauksen uskomisen vanhurskaudeksi sen vastaanottaneelle ja uskoneelle ihmiselle. Niin on, ja oli 430 vuotta ennen lain antamista, ja niin on nytkin: Herra lukee sen ihmisen vanhurskaaksi, jolla on usko Häneen ja siis samankaltainen usko kuin Abramilla. Juuri siksi Abram sai tämän lupauksen liiton kantaisänä nimen Aabraham: "sillä Minä teen sinusta Kansojen Paljouden Isän". Ja, Hän ei sano vain kansan, - ikäänkuin yhden kansan, - joka oli Abramin kupeista lähtevä (juutalaiset); vaan Kansojen Paljouden Isäksi, Hän nimesi hänet, sillä myös kaikki elämän lupauksen vastaanottaneet: lupauksen lapset siunataan hänen siemenessään, joka on Yeshua Maschias eli Jeesus Kristus.

Tai kerro sinä minulle ja osoita: missä ovat kaikki alla avoimen taivaan nähdyt lupauksen lapset, - Herran lupaamat Aabrahamin lapset.

En minä ole väittänyt, että kaikki muut paitsi Israel, ovat ulkopuolella, mutta Jumala/ YHWH
on yksi. Edellytys on, ettei muita Jumalia kumarreta. Israel on esikoinen ja siihen nyt on vain sopeuduttava, niin mielellään kuin kristityt
olisivat hyljänneet heidät.

Jeesus ei tullut silloin, kun lupasi ja sillä siisti.
Yksi esimerkki siitä, että lopun aikoja silloin odotettiin.
Malakia sanoo: Herran päivä ja tuomio.

Mal. 4:5

kai ovat kirjoitti:

En minä ole väittänyt, että kaikki muut paitsi Israel, ovat ulkopuolella, mutta Jumala/ YHWH
on yksi. Edellytys on, ettei muita Jumalia kumarreta. Israel on esikoinen ja siihen nyt on vain sopeuduttava, niin mielellään kuin kristityt
olisivat hyljänneet heidät.

Jeesus ei tullut silloin, kun lupasi ja sillä siisti.
Yksi esimerkki siitä, että lopun aikoja silloin odotettiin.
Malakia sanoo: Herran päivä ja tuomio.

Mal. 4:5

Olet sijoittanut kyllä nyt asiat ihan omaan konsepttiisi, niinkuin sinä haluat. Johannekselta tiedusteltiin ensin kuka hän on. (esim. Joh.1:19,20.) Ja ensimmäiseksi hän todistaa: ettei hän ole Kristus eli Messias. Sen jälkeen mm. samassa luvussa, hän kieltää olevansa Elia, - mutta samassa yhteydessä hän ilmaisee selkeästi tulleensa tasoittamaan tietä Herralle; Elian hengessä. Johannes oli se Jesajan ennustama "huutavan ääni eränaassa" aivan konkreettisesti: Jesaja 40:1-5.

Johannes itse todisti kysyttäessä sanoen:

"Hän sanoi: MINÄ OLEN HUUTAVAN ÄÄNI ERÄMAASSA; 'TEHKÄÄ POLUT TASAISEKSI HERRELLE', niinkuin profeetta Esaijas on sanonut." (Joh.1:23.)

Hän oli siis mies nimeltä Johannes, joka oli saanut tehtäväkseen kuin Herran enkeli: tasoitaa tietä Herra jalkojen astua. Siis Hänen, jonka kengän paulaa Johannes ei katsonut olevansa arvollinen päästämään. Tämän Herran sinä olet nyt selitystesi synnyttämän "sekasotkun johdosta" valmis heittämään väärien ja pikaisten tulkintojesi johdosta ulos elämästäsi. Elä hylkää Häntä, - ainakaan hätiköiden. Ole ainakin yhtä jalo kuin Berean juutalaiset: "he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin". (Apt.17:101,11; -kun Paavali ja Silas heitä opettivat)

Arvo Suuri kirjoitti:

Ja ikäänkuin näiden esikuvallisten tapahtumien kautta paremminkin, jotakin oleellista omista suunnitelmistaan, kuin Noan omaamasta vanhurskaudesta. Tutki tarkoin, mikä on oleelista tarinassa ja mikä pelasti Noan perheineen ja pyhät eläimet - ihmeelinen Arkki vai Noan omat hyvät teot. Lue tarina varsin inhimillisestä Noasta loppuun asti. Se, että yritetään palata ajassa taaksepäin, aina vedenpaisumusta edeltäneeseen aikaan ja etsitään siitä kadonneesta myyttisestä maailmasta kultteja, jotka voisivat toimia nykyäänkin on hyvin yleistä ja ehkä kiehtovaakin sekä trendekästä, mutta ei - oikeesti toimivaa Jumalan edessä. Lopputulos näiden esikuvallisten ja opettavaisten kertomusten soveltamiseen nykyaikaan toimivina kultteina, saattaisi olla varsin hämmentävää säheltämistä.

hänen mukanaan olleet säilyivät ja hän sai rakentaa arkin ja pelastaa ihmissuvun kuolemalta.
Se oli esimerkki hyvien tekojen siunauksellisuudesta ja siitä ,että huonot teot ansaitsevat rangaistuksen. Armo koskee vain Noa:a ja hänen perhettään.
'Noalaisuus tai ns.puolikääntyneisyys on Tooran ja UT:nkin mukaista.
Eikö niin?
Kristinusko ei ole.

tinotito(ei-kirjautunut) kirjoitti:

hänen mukanaan olleet säilyivät ja hän sai rakentaa arkin ja pelastaa ihmissuvun kuolemalta.
Se oli esimerkki hyvien tekojen siunauksellisuudesta ja siitä ,että huonot teot ansaitsevat rangaistuksen. Armo koskee vain Noa:a ja hänen perhettään.
'Noalaisuus tai ns.puolikääntyneisyys on Tooran ja UT:nkin mukaista.
Eikö niin?
Kristinusko ei ole.

"Noalaisuus tai ns. puolikääntyneisyys Tooran ja UT:n mukaisina"; - kuulostaa vielä hiukan keskeneräiseltä etsinnältä mutta toivottavasti kohti Jumalan rakkauden ja laupeuden tuntemista. Ei kaiketi Jumala odota sinulta erityisiä uhreja:

"Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja." (Hoosea 6.6.) Ja sama vielä UT:n puolelta: Kun Jeesus kulki opetuslapsiensa kanssa sapattina viljavainioiden halki, ja heitä seurasivat myös fariseukset nuo pienten piirtojen vartijat. Ja kun opetuslapset nälissään sitten katkoivat tähkäpäitä ja söivät niitä, - väittivät nämä sydämettömät lain vartijat opetuslasten rikkoneen sapattikäskyä vastaan. Sillon Yeshua otti Toorasta esille kertomuksen kuningas Daavidista, joka rikkoi pyhäkkölakia vastaan, kun hän meni seuralaisineen pyhäkköön, johon ainoastaan pappien oli lupa mennä. - ja he söivät vieläpä nälkäänsä "näkyleivät", - joita ainoastaan pappien oli lupa syödä. Jeesus huomautti heille, - lain hyvin tuntien, - myös pappien rikkovan sapatin toimittaessaan sapattina uhreja ja anteja pyhäkössä. (4 Moos.28:9,10.) Nämä seikat olivat varmaan jääneeet fariseuksilta havaitsematta, tiukkojen laih tulkintojen yhteydessä. Papit, jotka pyhäkässä palvellen rikkoivat sapatin olivat kuitenkin syyttömät: sen Laupeuden Jumalan edessä, jolta myös kuningas Daavidkin seuralaisineen oli saanut tekonsa anteeksi. - Puhumattakaan Herran seurassa vaeltaneiden synnistä, kun he nälkäänsä katkoivat tähkäpäitä. Tämän kaiken edelllläsanotun sisältämän opetuksen Yeshua kiteyttää sanoihin: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria, NIIN ETTE TUOMITSESI SYYTTÖMIÄ. Ja Hän lisäsi vielä: 'Mutta sanon teille: tässä on pyhäkköä suurempi.' Sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra. (Matt.12:1-9.)

"Ja Hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.'"(Mark.2:27.) - Ja se on iankaikkista armoa ja laupeutta tuo seitsemännen päivän eli saavutetun Jumalan levon osallisuus.(Psal.136.)

Arvo Suuri kirjoitti:

Olet sijoittanut kyllä nyt asiat ihan omaan konsepttiisi, niinkuin sinä haluat. Johannekselta tiedusteltiin ensin kuka hän on. (esim. Joh.1:19,20.) Ja ensimmäiseksi hän todistaa: ettei hän ole Kristus eli Messias. Sen jälkeen mm. samassa luvussa, hän kieltää olevansa Elia, - mutta samassa yhteydessä hän ilmaisee selkeästi tulleensa tasoittamaan tietä Herralle; Elian hengessä. Johannes oli se Jesajan ennustama "huutavan ääni eränaassa" aivan konkreettisesti: Jesaja 40:1-5.

Johannes itse todisti kysyttäessä sanoen:

"Hän sanoi: MINÄ OLEN HUUTAVAN ÄÄNI ERÄMAASSA; 'TEHKÄÄ POLUT TASAISEKSI HERRELLE', niinkuin profeetta Esaijas on sanonut." (Joh.1:23.)

Hän oli siis mies nimeltä Johannes, joka oli saanut tehtäväkseen kuin Herran enkeli: tasoitaa tietä Herra jalkojen astua. Siis Hänen, jonka kengän paulaa Johannes ei katsonut olevansa arvollinen päästämään. Tämän Herran sinä olet nyt selitystesi synnyttämän "sekasotkun johdosta" valmis heittämään väärien ja pikaisten tulkintojesi johdosta ulos elämästäsi. Elä hylkää Häntä, - ainakaan hätiköiden. Ole ainakin yhtä jalo kuin Berean juutalaiset: "he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin". (Apt.17:101,11; -kun Paavali ja Silas heitä opettivat)

konseptit sekaisin.

Jesaja ei puhu mitään Jeesuksesta.

Ja ajoitus on väärä. Lue Malakia 4.

HERRAN PÄIVÄ JA TUOMIO. MOOSEKSEN LAKIA ON NOUDATETTAVA. LUPAUS PROFETTA ELIAN LÄHETTÄMISESTÄ.

kai ovat kirjoitti:

En minä ole väittänyt, että kaikki muut paitsi Israel, ovat ulkopuolella, mutta Jumala/ YHWH
on yksi. Edellytys on, ettei muita Jumalia kumarreta. Israel on esikoinen ja siihen nyt on vain sopeuduttava, niin mielellään kuin kristityt
olisivat hyljänneet heidät.

Jeesus ei tullut silloin, kun lupasi ja sillä siisti.
Yksi esimerkki siitä, että lopun aikoja silloin odotettiin.
Malakia sanoo: Herran päivä ja tuomio.

Mal. 4:5

Pako UT:ta kirjottaneita heprealaisia pätevämpään oikeaan sanantuntemukseen, mutta tämä konsepti ei ainakaan minua ole uskottavasti vakuuttanut. Ymmärrän kyllä hyvin: että aasilla Jerusalemiin ratsastanutta messias kuningasta ja ylipappia, edeltänyt HUUTAVAN ÄÄNI ei voi mielestänne olla se luvattu Elia. Mutta tapa torjua Hänet kielen koukeroilla on tylsä.

Arvo Suuri kirjoitti:

"Noalaisuus tai ns. puolikääntyneisyys Tooran ja UT:n mukaisina"; - kuulostaa vielä hiukan keskeneräiseltä etsinnältä mutta toivottavasti kohti Jumalan rakkauden ja laupeuden tuntemista. Ei kaiketi Jumala odota sinulta erityisiä uhreja:

"Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja." (Hoosea 6.6.) Ja sama vielä UT:n puolelta: Kun Jeesus kulki opetuslapsiensa kanssa sapattina viljavainioiden halki, ja heitä seurasivat myös fariseukset nuo pienten piirtojen vartijat. Ja kun opetuslapset nälissään sitten katkoivat tähkäpäitä ja söivät niitä, - väittivät nämä sydämettömät lain vartijat opetuslasten rikkoneen sapattikäskyä vastaan. Sillon Yeshua otti Toorasta esille kertomuksen kuningas Daavidista, joka rikkoi pyhäkkölakia vastaan, kun hän meni seuralaisineen pyhäkköön, johon ainoastaan pappien oli lupa mennä. - ja he söivät vieläpä nälkäänsä "näkyleivät", - joita ainoastaan pappien oli lupa syödä. Jeesus huomautti heille, - lain hyvin tuntien, - myös pappien rikkovan sapatin toimittaessaan sapattina uhreja ja anteja pyhäkössä. (4 Moos.28:9,10.) Nämä seikat olivat varmaan jääneeet fariseuksilta havaitsematta, tiukkojen laih tulkintojen yhteydessä. Papit, jotka pyhäkässä palvellen rikkoivat sapatin olivat kuitenkin syyttömät: sen Laupeuden Jumalan edessä, jolta myös kuningas Daavidkin seuralaisineen oli saanut tekonsa anteeksi. - Puhumattakaan Herran seurassa vaeltaneiden synnistä, kun he nälkäänsä katkoivat tähkäpäitä. Tämän kaiken edelllläsanotun sisältämän opetuksen Yeshua kiteyttää sanoihin: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria, NIIN ETTE TUOMITSESI SYYTTÖMIÄ. Ja Hän lisäsi vielä: 'Mutta sanon teille: tässä on pyhäkköä suurempi.' Sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra. (Matt.12:1-9.)

"Ja Hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.'"(Mark.2:27.) - Ja se on iankaikkista armoa ja laupeutta tuo seitsemännen päivän eli saavutetun Jumalan levon osallisuus.(Psal.136.)

siis kristinnuskon selittää että Jeesus oli välttämätön uhri uudessa uskonnossa, jos kerran "laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja." Miksi ihmeessä tapattaa roomalaisilla taas yksi juutalainen, hehän tappoivat tuhansia muutenkin?
Oikeista uhreista ja sabateista: "9 Mutta sapatinpäivänä uhraa kaksi vuoden vanhaa virheetöntä karitsaa ynnä kaksi kymmenennestä lestyjä jauhoja, öljyyn sekoitettuna, ruokauhriksi, sekä siihen kuuluva juomauhri.Tämä on sapatin polttouhri, joka uhrattakoon kunakin sapattina jokapäiväisen polttouhrin ja siihen kuuluvan juomauhrin ohella." (4.Moos.28:9-10) Papit eivät tietenkään rikkoneet sääntöjä vaan toimivat juuri niiden sääntöjen mukaan jotka olivat Torassa. Jeesus erehtyi näköjään tässäkin.

Kertomus näkyleivästä ei ole Torasta, "Yeshua" sekoitti näköjään kirjat ja vielä tarinankin: näkyleivillä ja sabattimääräyksillä ei ole keskenään mitään tekemistä.Näkyleivät sai syödä vain papisto, mutta vastoin määräyksiä Ahimelek ruokki niillä Davidin joka ei ollut pappi.
"Nuo pienten piirtojen vartijat." ovat muuten ne joita Jeesus saa kiittää juutalaisudestaan, hehän tulkitsivat juutalaisuuden menevän äitilinjaa. Koko se muutos joka johdatti israelilaiset pienestä heimosta merkittäväksi sivistykansaksi jonka jäsenet voivat yhtä hyvin elää Roomassa tai Ateenassa kuin sukunsa perintötilalla ja joka kykeni selviytymään mistä hyvänsä mullistuksesta tai vainosta -jopa kristittyjen käsissä- oli noiden miesten ansioita.

Arvo Suuri kirjoitti:

Pako UT:ta kirjottaneita heprealaisia pätevämpään oikeaan sanantuntemukseen, mutta tämä konsepti ei ainakaan minua ole uskottavasti vakuuttanut. Ymmärrän kyllä hyvin: että aasilla Jerusalemiin ratsastanutta messias kuningasta ja ylipappia, edeltänyt HUUTAVAN ÄÄNI ei voi mielestänne olla se luvattu Elia. Mutta tapa torjua Hänet kielen koukeroilla on tylsä.

mukaan Herodes siis mestasi profeetta Elian. Voi kamala.

"messias kuningasta ja ylipappia", messias ja ylipappi-uups, tuntemattoman isän poika on nyt jo ylipappi. No miksei, onhan hän kristinuskon jumalakin, voinee siis olla oman uskontonsa ylipappikin, tosin en ymmärrä ketä jumala oman ylipappinaan palvoo.

Arvo Suuri kirjoitti:

Olet sijoittanut kyllä nyt asiat ihan omaan konsepttiisi, niinkuin sinä haluat. Johannekselta tiedusteltiin ensin kuka hän on. (esim. Joh.1:19,20.) Ja ensimmäiseksi hän todistaa: ettei hän ole Kristus eli Messias. Sen jälkeen mm. samassa luvussa, hän kieltää olevansa Elia, - mutta samassa yhteydessä hän ilmaisee selkeästi tulleensa tasoittamaan tietä Herralle; Elian hengessä. Johannes oli se Jesajan ennustama "huutavan ääni eränaassa" aivan konkreettisesti: Jesaja 40:1-5.

Johannes itse todisti kysyttäessä sanoen:

"Hän sanoi: MINÄ OLEN HUUTAVAN ÄÄNI ERÄMAASSA; 'TEHKÄÄ POLUT TASAISEKSI HERRELLE', niinkuin profeetta Esaijas on sanonut." (Joh.1:23.)

Hän oli siis mies nimeltä Johannes, joka oli saanut tehtäväkseen kuin Herran enkeli: tasoitaa tietä Herra jalkojen astua. Siis Hänen, jonka kengän paulaa Johannes ei katsonut olevansa arvollinen päästämään. Tämän Herran sinä olet nyt selitystesi synnyttämän "sekasotkun johdosta" valmis heittämään väärien ja pikaisten tulkintojesi johdosta ulos elämästäsi. Elä hylkää Häntä, - ainakaan hätiköiden. Ole ainakin yhtä jalo kuin Berean juutalaiset: "he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin". (Apt.17:101,11; -kun Paavali ja Silas heitä opettivat)

Ja asiat eivät menneet aivan kirjaimellisesti: eikä profeetta Elia tullut JULKISESTI PAIKALLE, kuten juutalaiset yleisesti odottivat vaan korkeintaa salaisesti. Lue: Luukas 9:28-31. Ja erittäin tyhjentävä selvitys kyseisestä asiasta: Matt.17:1-13.

Kärsivän messiaa telemuksessa Hän ei tullut julkisena kunnian kuninkaana tuomaan ulkonaista vapautusta, vaan ilmestyi ensin sydänten kuninkaasi syntisille, jotka tarvitsivat ja kaipasivat Vapahtajaa. Hänen tulee olla kuningas sydämien valtaistuimilla, ja tätä Jumalan valtakuntaa voi sitten serata ulkoinenkin vapautus kaikkinaisesta ihmisten orjuudesta.

Arvo Suuri kirjoitti:

Olet sijoittanut kyllä nyt asiat ihan omaan konsepttiisi, niinkuin sinä haluat. Johannekselta tiedusteltiin ensin kuka hän on. (esim. Joh.1:19,20.) Ja ensimmäiseksi hän todistaa: ettei hän ole Kristus eli Messias. Sen jälkeen mm. samassa luvussa, hän kieltää olevansa Elia, - mutta samassa yhteydessä hän ilmaisee selkeästi tulleensa tasoittamaan tietä Herralle; Elian hengessä. Johannes oli se Jesajan ennustama "huutavan ääni eränaassa" aivan konkreettisesti: Jesaja 40:1-5.

Johannes itse todisti kysyttäessä sanoen:

"Hän sanoi: MINÄ OLEN HUUTAVAN ÄÄNI ERÄMAASSA; 'TEHKÄÄ POLUT TASAISEKSI HERRELLE', niinkuin profeetta Esaijas on sanonut." (Joh.1:23.)

Hän oli siis mies nimeltä Johannes, joka oli saanut tehtäväkseen kuin Herran enkeli: tasoitaa tietä Herra jalkojen astua. Siis Hänen, jonka kengän paulaa Johannes ei katsonut olevansa arvollinen päästämään. Tämän Herran sinä olet nyt selitystesi synnyttämän "sekasotkun johdosta" valmis heittämään väärien ja pikaisten tulkintojesi johdosta ulos elämästäsi. Elä hylkää Häntä, - ainakaan hätiköiden. Ole ainakin yhtä jalo kuin Berean juutalaiset: "he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin". (Apt.17:101,11; -kun Paavali ja Silas heitä opettivat)

Lue vielä uudestaan esim. Psalmi 110. Mihin sijoitat tämän Melkisedekin? Siis Hänet, johon Jumala on niin mielistynyt, että on vannonut Hänen kuninkuutensa ja pappeutensa pysyvyydestä VALAN, jota Hän ei ole katuva?

Aaronin pojista siis leeviläisistä ja heidän pysyvyydestään Jumala ei kaiketi niin tehnyt?

Arvo Suuri kirjoitti:

"Noalaisuus tai ns. puolikääntyneisyys Tooran ja UT:n mukaisina"; - kuulostaa vielä hiukan keskeneräiseltä etsinnältä mutta toivottavasti kohti Jumalan rakkauden ja laupeuden tuntemista. Ei kaiketi Jumala odota sinulta erityisiä uhreja:

"Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja." (Hoosea 6.6.) Ja sama vielä UT:n puolelta: Kun Jeesus kulki opetuslapsiensa kanssa sapattina viljavainioiden halki, ja heitä seurasivat myös fariseukset nuo pienten piirtojen vartijat. Ja kun opetuslapset nälissään sitten katkoivat tähkäpäitä ja söivät niitä, - väittivät nämä sydämettömät lain vartijat opetuslasten rikkoneen sapattikäskyä vastaan. Sillon Yeshua otti Toorasta esille kertomuksen kuningas Daavidista, joka rikkoi pyhäkkölakia vastaan, kun hän meni seuralaisineen pyhäkköön, johon ainoastaan pappien oli lupa mennä. - ja he söivät vieläpä nälkäänsä "näkyleivät", - joita ainoastaan pappien oli lupa syödä. Jeesus huomautti heille, - lain hyvin tuntien, - myös pappien rikkovan sapatin toimittaessaan sapattina uhreja ja anteja pyhäkössä. (4 Moos.28:9,10.) Nämä seikat olivat varmaan jääneeet fariseuksilta havaitsematta, tiukkojen laih tulkintojen yhteydessä. Papit, jotka pyhäkässä palvellen rikkoivat sapatin olivat kuitenkin syyttömät: sen Laupeuden Jumalan edessä, jolta myös kuningas Daavidkin seuralaisineen oli saanut tekonsa anteeksi. - Puhumattakaan Herran seurassa vaeltaneiden synnistä, kun he nälkäänsä katkoivat tähkäpäitä. Tämän kaiken edelllläsanotun sisältämän opetuksen Yeshua kiteyttää sanoihin: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria, NIIN ETTE TUOMITSESI SYYTTÖMIÄ. Ja Hän lisäsi vielä: 'Mutta sanon teille: tässä on pyhäkköä suurempi.' Sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra. (Matt.12:1-9.)

"Ja Hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.'"(Mark.2:27.) - Ja se on iankaikkista armoa ja laupeutta tuo seitsemännen päivän eli saavutetun Jumalan levon osallisuus.(Psal.136.)

Mitä se höydyttää vaikka ihmiset voittaisivat viisaudessaan omakseen koko maaiman kunnian, mutta saisivat: jääden syntiin, sielullenasa vahingon?

Arvo Suuri kirjoitti:

Pako UT:ta kirjottaneita heprealaisia pätevämpään oikeaan sanantuntemukseen, mutta tämä konsepti ei ainakaan minua ole uskottavasti vakuuttanut. Ymmärrän kyllä hyvin: että aasilla Jerusalemiin ratsastanutta messias kuningasta ja ylipappia, edeltänyt HUUTAVAN ÄÄNI ei voi mielestänne olla se luvattu Elia. Mutta tapa torjua Hänet kielen koukeroilla on tylsä.

Arvo Suuri kirjoitti:

"Noalaisuus tai ns. puolikääntyneisyys Tooran ja UT:n mukaisina"; - kuulostaa vielä hiukan keskeneräiseltä etsinnältä mutta toivottavasti kohti Jumalan rakkauden ja laupeuden tuntemista. Ei kaiketi Jumala odota sinulta erityisiä uhreja:

"Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja." (Hoosea 6.6.) Ja sama vielä UT:n puolelta: Kun Jeesus kulki opetuslapsiensa kanssa sapattina viljavainioiden halki, ja heitä seurasivat myös fariseukset nuo pienten piirtojen vartijat. Ja kun opetuslapset nälissään sitten katkoivat tähkäpäitä ja söivät niitä, - väittivät nämä sydämettömät lain vartijat opetuslasten rikkoneen sapattikäskyä vastaan. Sillon Yeshua otti Toorasta esille kertomuksen kuningas Daavidista, joka rikkoi pyhäkkölakia vastaan, kun hän meni seuralaisineen pyhäkköön, johon ainoastaan pappien oli lupa mennä. - ja he söivät vieläpä nälkäänsä "näkyleivät", - joita ainoastaan pappien oli lupa syödä. Jeesus huomautti heille, - lain hyvin tuntien, - myös pappien rikkovan sapatin toimittaessaan sapattina uhreja ja anteja pyhäkössä. (4 Moos.28:9,10.) Nämä seikat olivat varmaan jääneeet fariseuksilta havaitsematta, tiukkojen laih tulkintojen yhteydessä. Papit, jotka pyhäkässä palvellen rikkoivat sapatin olivat kuitenkin syyttömät: sen Laupeuden Jumalan edessä, jolta myös kuningas Daavidkin seuralaisineen oli saanut tekonsa anteeksi. - Puhumattakaan Herran seurassa vaeltaneiden synnistä, kun he nälkäänsä katkoivat tähkäpäitä. Tämän kaiken edelllläsanotun sisältämän opetuksen Yeshua kiteyttää sanoihin: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria, NIIN ETTE TUOMITSESI SYYTTÖMIÄ. Ja Hän lisäsi vielä: 'Mutta sanon teille: tässä on pyhäkköä suurempi.' Sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra. (Matt.12:1-9.)

"Ja Hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.'"(Mark.2:27.) - Ja se on iankaikkista armoa ja laupeutta tuo seitsemännen päivän eli saavutetun Jumalan levon osallisuus.(Psal.136.)

Eräät viisaimmista saivat toki aikaan jopa aseen jolla elämä voidaan tuhota jopa satakertaisesti, - avatessaan syvyyden kaivon. Mutta ihminen voi elää vain sanoista, jotka Jumalan suusta lähtevät; - jopa niin että: "tahtonsa mukaan Hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme Hänen luotujensa esikoiset" (uutisviljaa Herra vainiolla).

"Ääni sanoo: 'Julista!' Toinen vastaa: 'Mitä minun pitää julistaman?'

Kaikki liha on kuin ruoho. ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen: ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti ruohoa on kansa. Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti." Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.

"Ja Abram uskoi Herraan JA HERRA LUKI SEN hänelle vanhurskaudeksi." 1 Moos. 15:6. Siis sen vanhurskauden"; joka tulee Jumalasta uskon PERUSTEELLA KAIKKIIN JOTKA USKOVAT: ja siksi on myös kirjoitettu: "sinun siemenessäsi tulevat siunatuksi KAIKKI MAAN SUKUKUNNAT. Ja siksi Herra myös, edeltätietäen kaiken, nimesi Abramin Aabrahamiksi eli Kansojen paljouden isäksi: siis Jumalan antamaan lupaukseen perustuvan iankaikkisen liiton kantaisäksi, jossa jo kerran "kätketysti" Melkisedek Jumalan Korkeimman ylipappi siunasi meidät: - kaikki uskovat: lupauksen lapset kaikista maan sukukunnista. 1 Moos.14:18,19; 12:3.

"Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauteen pyritte, te jotka Herraa etsitte. Katsokaa kalliota, josta olette lohkaistut, ja kaivoa onkaloa, josta olette kaivetut. Katsokaa Aabrahamia, isäänne, ja Saaraa, joka teidät synnytti. Sillä hän oli vain yksi, mutta MINÄ SIUNASIN HÄNET ja enensin hänet." (Jes.51:1,2.)

Salmi 102; käännös Saarisalon mukaan

"Kurjan rukous, kun on näännyksissä ja purkaa valituksensa Jahven eteen.

Jahve, kuule rukoukseni, ja huutoni tulkoon eteesi. Älä peitä minulta kasvojasi hätäni päivänä, kallista korvasi puoleeni. Sinä päivänä, kun huudan, riennä, vastaa minulle. Sillä päiväni ovat haihtuneet savuun, ja luitani polttaa kuin ahjossa. Sydämeni on lyöty ja kuivunut kuin ruoho, sillä olen unohtanut söydä leipääni. Äänekkäästä huokailemisestani luuni tarttuvat nahkaani. Olen autiomaan pelikaani, olen raunioitten huuhkaja. Valvon kuin yksinäinen lintu katolla. Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät. Jotka ovat minulle raivoissaan, vannoutuvat minua vastaan. Sillä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitat juomani itkulla vihasi ja kiivautesi tähden, sillä olet nostanut minut ja heittänyt alas. Päiväni on kuin pitenevä varjo, ja olen kuivunut kuin ruoho.

Mutta Sinä, Jahve, pysyt iäti ja muistosi suvusta sukuun. Nouset ja armahdat Siionia, sillä on aikä osoitaa SILLE LAUPEUTTA ja sen hetki on tullut. Sillä palvelijasi ovat mieltyneet sen kiviin ja suosivat sen tomua. Silloin pakanat pelkäävät Jahven nimeä ja kaikki maan kuninkaat kunniaasi. Sillä Jahve rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa, kääntyy puutteenalaisten rukouksen puoleen eikä hylkää heidän rukoustansa. Tämä kirjoitetaan tulevalle polvelle, ja vasta luottava kansa kiittää Jahia. Sillä Hän katsoo alas korkealta pyhäköstänsä, Jahve katsoo taivaasta maahan kuullakseen VANGIN HUOKAUKSEN, VAPAUTTAAKSEEN KUOLEMAN LAPSET, jotta Siionissa julistettaisiin Jahven nimeä ja ylistystänsä Jerusalemissa, kun KANSAT KOKOONTUVAT YHTEEN JA VALTAKUNNAT JAHVEA PALVELEMAAN.
Hän on lannistanut voimani matkalla, on lyhentänyt päiväni. Sanon: Jumalani, älä ota minua pois kesken päiviäni. Ajastaikasi kestävät suvusta sukuun. Muinoin perustit maan, ja taivaat ovat kättesi tekoa. Ne katoavat, mutta Sinä pysyt, ne kaikki vanhenevat kuin vaate. Sinä muutat ne kuin vaatetuksen, ja ne muuttuvat. Mutta SINÄ PYSYT SAMANA eivätkä vuotesi lopu. Palvelijasi lapset pysyvät ja SIEMENENSÄ VAHVISTUU EDESSÄSI.

Arvo Suuri kirjoitti:

Pako UT:ta kirjottaneita heprealaisia pätevämpään oikeaan sanantuntemukseen, mutta tämä konsepti ei ainakaan minua ole uskottavasti vakuuttanut. Ymmärrän kyllä hyvin: että aasilla Jerusalemiin ratsastanutta messias kuningasta ja ylipappia, edeltänyt HUUTAVAN ÄÄNI ei voi mielestänne olla se luvattu Elia. Mutta tapa torjua Hänet kielen koukeroilla on tylsä.

kuten varmasti tiedät?

Arvo Suuri kirjoitti:

"Noalaisuus tai ns. puolikääntyneisyys Tooran ja UT:n mukaisina"; - kuulostaa vielä hiukan keskeneräiseltä etsinnältä mutta toivottavasti kohti Jumalan rakkauden ja laupeuden tuntemista. Ei kaiketi Jumala odota sinulta erityisiä uhreja:

"Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja." (Hoosea 6.6.) Ja sama vielä UT:n puolelta: Kun Jeesus kulki opetuslapsiensa kanssa sapattina viljavainioiden halki, ja heitä seurasivat myös fariseukset nuo pienten piirtojen vartijat. Ja kun opetuslapset nälissään sitten katkoivat tähkäpäitä ja söivät niitä, - väittivät nämä sydämettömät lain vartijat opetuslasten rikkoneen sapattikäskyä vastaan. Sillon Yeshua otti Toorasta esille kertomuksen kuningas Daavidista, joka rikkoi pyhäkkölakia vastaan, kun hän meni seuralaisineen pyhäkköön, johon ainoastaan pappien oli lupa mennä. - ja he söivät vieläpä nälkäänsä "näkyleivät", - joita ainoastaan pappien oli lupa syödä. Jeesus huomautti heille, - lain hyvin tuntien, - myös pappien rikkovan sapatin toimittaessaan sapattina uhreja ja anteja pyhäkössä. (4 Moos.28:9,10.) Nämä seikat olivat varmaan jääneeet fariseuksilta havaitsematta, tiukkojen laih tulkintojen yhteydessä. Papit, jotka pyhäkässä palvellen rikkoivat sapatin olivat kuitenkin syyttömät: sen Laupeuden Jumalan edessä, jolta myös kuningas Daavidkin seuralaisineen oli saanut tekonsa anteeksi. - Puhumattakaan Herran seurassa vaeltaneiden synnistä, kun he nälkäänsä katkoivat tähkäpäitä. Tämän kaiken edelllläsanotun sisältämän opetuksen Yeshua kiteyttää sanoihin: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria, NIIN ETTE TUOMITSESI SYYTTÖMIÄ. Ja Hän lisäsi vielä: 'Mutta sanon teille: tässä on pyhäkköä suurempi.' Sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra. (Matt.12:1-9.)

"Ja Hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.'"(Mark.2:27.) - Ja se on iankaikkista armoa ja laupeutta tuo seitsemännen päivän eli saavutetun Jumalan levon osallisuus.(Psal.136.)

Mistä puhui, tarkemmin kuin arvaatkaan on mielestäni hyvä kysymys.

-Sapatti merkitsee kaiken saamista valmiiksi. Mutta edustaako tämä lain mukaisten uhrien kanssa työskentely ja jatkuva uhraaminen sapatteinakin - Jumalan pyhyyden vaatimusten tyydyttämiseksi, - jotain hyvin keskeneräistä, riittämätöntä tai jopa vain jotain esikuvallista?

"Niin tulivat valmiisi taivas ja maa KAIKKINE JOUKKOINENSA." Ja Jumala PÄÄTTI seitsemäntenä päivänä TYÖNSÄ, jonka Hän OLI TEHNYT, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä KAIKESTA TYÖSTÄNSÄ, jonka Hän oli tehnyt. Ja Jumala SIUNASI seitsemännen päivän ja PYHITTI SEN, KOSKA HÄN SINÄ PÄIVÄNÄ LEPÄSI KAIKESTA LUOMISTYÖSTÄNSÄ, JONKA OLI TEHNYT. (1 Moos.2:1,2.) Tämän levon osallisuuden vaatimuksen, Herra Jumala asetti laupeudessaan myös lakiin, porttina pois loputtomien ihmistöiden orjuudesta.

Arvo Suuri kirjoitti:

"Noalaisuus tai ns. puolikääntyneisyys Tooran ja UT:n mukaisina"; - kuulostaa vielä hiukan keskeneräiseltä etsinnältä mutta toivottavasti kohti Jumalan rakkauden ja laupeuden tuntemista. Ei kaiketi Jumala odota sinulta erityisiä uhreja:

"Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja." (Hoosea 6.6.) Ja sama vielä UT:n puolelta: Kun Jeesus kulki opetuslapsiensa kanssa sapattina viljavainioiden halki, ja heitä seurasivat myös fariseukset nuo pienten piirtojen vartijat. Ja kun opetuslapset nälissään sitten katkoivat tähkäpäitä ja söivät niitä, - väittivät nämä sydämettömät lain vartijat opetuslasten rikkoneen sapattikäskyä vastaan. Sillon Yeshua otti Toorasta esille kertomuksen kuningas Daavidista, joka rikkoi pyhäkkölakia vastaan, kun hän meni seuralaisineen pyhäkköön, johon ainoastaan pappien oli lupa mennä. - ja he söivät vieläpä nälkäänsä "näkyleivät", - joita ainoastaan pappien oli lupa syödä. Jeesus huomautti heille, - lain hyvin tuntien, - myös pappien rikkovan sapatin toimittaessaan sapattina uhreja ja anteja pyhäkössä. (4 Moos.28:9,10.) Nämä seikat olivat varmaan jääneeet fariseuksilta havaitsematta, tiukkojen laih tulkintojen yhteydessä. Papit, jotka pyhäkässä palvellen rikkoivat sapatin olivat kuitenkin syyttömät: sen Laupeuden Jumalan edessä, jolta myös kuningas Daavidkin seuralaisineen oli saanut tekonsa anteeksi. - Puhumattakaan Herran seurassa vaeltaneiden synnistä, kun he nälkäänsä katkoivat tähkäpäitä. Tämän kaiken edelllläsanotun sisältämän opetuksen Yeshua kiteyttää sanoihin: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria, NIIN ETTE TUOMITSESI SYYTTÖMIÄ. Ja Hän lisäsi vielä: 'Mutta sanon teille: tässä on pyhäkköä suurempi.' Sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra. (Matt.12:1-9.)

"Ja Hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.'"(Mark.2:27.) - Ja se on iankaikkista armoa ja laupeutta tuo seitsemännen päivän eli saavutetun Jumalan levon osallisuus.(Psal.136.)

Et vastannut kysymykseen!
Ovatko ne Tooran ja UT;nkin mukaisia???

Ei Toora ole keskeneräinen,vaan juutalaisten ja siihen liittyneiden kansojen oikeamielisten ikuinen laki.Tulkinnat siitä vain vaihtelevat ankarasta lievempään aivan niinkuin Jeesuksenkin aikaan.

Jeesuksen ryhmä taas oli joissain asioissa tiukempi ja ankarampi laintulkitsija kuin esim. farsiseukset.

"Ei kaiketi Jumala odota sinulta erityisiä uhreja:"
Tuohon asiaan en osaa vastata,vaikkei uhrilainsäädäntöä olekaan enää voimassa temppelin puuttumisen vuoksi.

Papeille oli olemassa omat sääntönsä! pappien piti uhrata ja siunata myös ja erityisesti juhla-aikoina .

"Ja Hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.'"(Mark.2:27.) - Ja se on iankaikkista armoa ja laupeutta tuo seitsemännen päivän eli saavutetun Jumalan levon osallisuus.(Psal.136.)

'"Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.'"(Mark.2:27.)"

-Ei ainoastaan ihmistä varten vaan myös kotieläimiä ja esim.viljelyksiä varten.
Tiedäthän sapattivuoden
Tuota pitäisi oikeastaan tutkia onko kaikki uhraukset ja määräykset tehty pelkästään ihmistä varten ,vaiko myös Jumalan kunniaksi?
Ovatko sapatin ja muiden käskyjen pitäminen vain ihmisen hyvinvointia varten?
Jumala tuhosi maailman vedenpaisumuksella kun hän ei ollut siihen tyytyväinen.

Arvo Suuri kirjoitti:

"Noalaisuus tai ns. puolikääntyneisyys Tooran ja UT:n mukaisina"; - kuulostaa vielä hiukan keskeneräiseltä etsinnältä mutta toivottavasti kohti Jumalan rakkauden ja laupeuden tuntemista. Ei kaiketi Jumala odota sinulta erityisiä uhreja:

"Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja." (Hoosea 6.6.) Ja sama vielä UT:n puolelta: Kun Jeesus kulki opetuslapsiensa kanssa sapattina viljavainioiden halki, ja heitä seurasivat myös fariseukset nuo pienten piirtojen vartijat. Ja kun opetuslapset nälissään sitten katkoivat tähkäpäitä ja söivät niitä, - väittivät nämä sydämettömät lain vartijat opetuslasten rikkoneen sapattikäskyä vastaan. Sillon Yeshua otti Toorasta esille kertomuksen kuningas Daavidista, joka rikkoi pyhäkkölakia vastaan, kun hän meni seuralaisineen pyhäkköön, johon ainoastaan pappien oli lupa mennä. - ja he söivät vieläpä nälkäänsä "näkyleivät", - joita ainoastaan pappien oli lupa syödä. Jeesus huomautti heille, - lain hyvin tuntien, - myös pappien rikkovan sapatin toimittaessaan sapattina uhreja ja anteja pyhäkössä. (4 Moos.28:9,10.) Nämä seikat olivat varmaan jääneeet fariseuksilta havaitsematta, tiukkojen laih tulkintojen yhteydessä. Papit, jotka pyhäkässä palvellen rikkoivat sapatin olivat kuitenkin syyttömät: sen Laupeuden Jumalan edessä, jolta myös kuningas Daavidkin seuralaisineen oli saanut tekonsa anteeksi. - Puhumattakaan Herran seurassa vaeltaneiden synnistä, kun he nälkäänsä katkoivat tähkäpäitä. Tämän kaiken edelllläsanotun sisältämän opetuksen Yeshua kiteyttää sanoihin: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria, NIIN ETTE TUOMITSESI SYYTTÖMIÄ. Ja Hän lisäsi vielä: 'Mutta sanon teille: tässä on pyhäkköä suurempi.' Sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra. (Matt.12:1-9.)

"Ja Hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.'"(Mark.2:27.) - Ja se on iankaikkista armoa ja laupeutta tuo seitsemännen päivän eli saavutetun Jumalan levon osallisuus.(Psal.136.)

Varsinkin kun se jäi, sen sisältämän nälkäisille tehdyn laupeuden johdosta vaille tuomiota ja seuraamusta. Nämä vanhat näkyleivät oli tullut antaa polttaen Jumalalle, sillä ne olivat pyhiä ja jo siis Hänelle erotettuja. Nyt siis, ylipappi antoikin näitä pyhiä leipiä, vastoin lakia kuninkaalle ja hänen nälkäisille seuralaisilleen, joille ei kuulunut näkyleipien osallisuus vaan ne olivat Jumalan ja pappien leipiä. Tämä hämmästyttävä poikkeus, puhuttelee ja herättää kysymyksen teon oikeutuksesta. Eräs vaihtoehto teon sallivuuden ymmärtämiseksi on juuri mainittu Jumalan laupeus; jopa niin että: voitaneen ajatella tässä tapauksessa tämän osoitetun laupeuden, ylittävän lain kirjaimellisen tiukat vaatimukset. Ja toistepäin: tiukka saivartelu lain kirjaimen kanssa, voi saada harjoittajansa unohtamaan sen mikä on Laissa ja profeetoissa oleellisinta: rakkauden.

Kuningas sai siis ravita nälkäiset seuralaisensa, ylipapin suostumuksella ja ilman sitä seuraavaa rangaistusta. Osoitettu laupeus edustaa nähtävästi tässä tapauksessa siis selvästi, - jopa lain kirjaimen yli menevää laupeutta. Samoin kun seuraava tapaus:

"Ja kun Hän sapattina tuli erään fariseusten johtomiehen taloon aterialle, pitivät he häntä silmällä. Ja katso, siellä oli vesitautinen mies Hänen edessään.
Niin Hän rupesi puhumaan lainoppineille ja fariseuksille ja sanoi: 'Onko luvallista parantaa sapattina, vai eikö?' Ja Hän koski mieheen, ja paranasi hänet ja laski menemään. Ja Hän sanoi heille: Jos jollakin teistä PUTOAA POIKA tai härkä KAIVOON, EIKÄ HÄN HETI VEDÄ HÄNTÄ YLÖS SAPATINPÄIVÄNÄKIN ?'

Eivätkä he kyenneet vastaamaan tähän. (Luuk.14:1-6.)

Arvo Suuri kirjoitti:

Valitettavasti esitit vain olettemusia, hatarin perustein. Se että seurakunta kokoontui yhteen, ei suinkaan todista sitä, että he olisivat viettäneet tuolloin sapattia. Se, että sekoitat alkuseurakunnan yhteenkokoontumisen päivän ja lain asettaman lepopäivän on mielestäni lähtökohdiltaan virheellinen päätelmä.
Samoin kuin se, että ensimmäiset kristityt olisivat tehneet niin, ollen pääosin lain tuntevia juutalisia, - vaikuttaa lähinnä haihattelulta. Siitä, että he olisivat tuolloin muuttaneet lain asettaman levon paikkaa, olisi kyllä noussut sellainen kalabaliikki, että se kuuluisi vieläkin. Sunnuntai asetettiin yleiseksi lepopäiväksi nimenomaan katolisen kirkon perustettua uuden pakauskonnon, jossa vanha auringon päivä asetettiin julkeasti ikääkuin uudeksi sapatiksi. Katolinen uskonto on pitänyt tätä jumalallista muutosvaltaansa, myös nimenomaisesti valtasuuruutensa osoituksena, pilkaten näin Tooran ilmoittaman Jumalan tahtoa, jonka asettama Sapatti oli suunnattu yksinomaan ja vain Egyptin maasta, orjuuden pesästä ulostuodulle kansalle. (2 Moos.20:1,2)

Mitä tulee kristilleseen vapauteen se ei oikeuttanut juutalisia kääntyneitä lain hylkäämiseen tai muuttamiseen. Jeesuskin opetti asiasta juutalaisille seuraajilleen seuraavan periaatteen:

"Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: 'Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee." (Matt.23:1,2.)

Kirjoituksista ei myöakään löydy mitään tukea pyhitetyn sapatin paikan muuttamisesta. Ja tämä käy vielä ilmeisemmäksi kun lukee Paavalin suhteesta lakiin: 1 Korinttolaiskirjeen 9-luvusta.

"Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palveliaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin, ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka en ole (omassatunnossa!) lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville (pakanuudesta kääntyneille) ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;"

Aivan liian vähälle huomiolle on siis jäännyt se seikka, että laki sapattikäskyineen on annettu ja asetettu velvoitteeksi, vain ja ainoastaan Egytistä ORJUUDEN PESÄSTÄ VAPAUTETULLE KANSALLE, ja heidän jälkeläisilleen. Tämän asian tekee vielä ilmeisemmäksi Apostolien kokous, kevättalvella -49, jossa säädettiin selvästi lain asemasta pakanoiden elämässä mm. seuraavasti: "minä olen sitä mieltä (lain ikeestä; jae 10), ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen," (Apt.15:19.)

Se että mainittu E.G. White ja hänen seuraajansa vaativat sapatin viettoa: sen oikealla ja alkuperäisellä paikalla on teknisesti oikein, mutta sisällöllisesti väärin, - sillä vaatiessaan sitä noudattamaan ikäänkuin "pelastuksen ehtona", tämän yhden lain kohdan täyttämisen myötä; he pyrkivät harhaoppien opettajien tavoin, tekemään salakavalasti tyhjäksi koko Kristuksen "täytetyn työn". (Galatalaikirje on suoraan sovitettevissa myös heihin) Uskovat ovat aina vapaita kokoontumaan halutessaan yhteen ja suorittamaan keräyksiä, sekä osallistumaan Herran pöytään, siis mainiosti myös viikon ensimmäisenäkin päivänä, - mutta juutalaisten Sapatti on ja pysyy omalla, Jumalan asettamalla paikallaan.

Ei tule sekoittaa toisiinsa Herran päivää eli sunnuntaita ja sapattia eli lauantaita. Ortodoksisessa kirkossa sapatti on edelleenkin lauantai, mikä näkyy siinä että niissä kielissä, joiden puhujat perinteisesti ovat olleet ortodokseja, esim. kreikka ja venäjä, lauantain nimenä käytetään sapattia ('subbota' ja 'savvato'). Ortodoksisessa kirkossa on siis:

1. Sapatti, jota vietetään lauantaina. Kirkko opettaa kuitenkin, että koska Kristus lepäsi haudassa sapatin yli, hän täytti sapatin täydellisesti, eikä sapatin viettäminen lepäämällä siksi ole enää välttämätöntä. Sapattina ortodoksinen kirkko muistelee erityisesti haudoissa lepääviä.

2. Herra päivä, jota vietetään ylösnousemuksen muistoksi sunnuntaina. Herran päivä ei ole kuitenkaan mikään "uusi sapatti", eikä se pohjimmiltaan ole lepopäivä vaan jumalanpalveluspäivä. Sekä sapattia että Herran päivää samoin kuin kaikkia muitakin juhlapäiviä on tietysti hyvä kunnioittaa pidättäytymällä työnteosta, mutta se ei ole samanlainen ehdoton pakko kuin sapatti VT:n aikana.

Ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien juutalaisten käyttäytyminen sapattina vaihtelee tapauskohtaisesti.

theoforos kirjoitti:

Ei tule sekoittaa toisiinsa Herran päivää eli sunnuntaita ja sapattia eli lauantaita. Ortodoksisessa kirkossa sapatti on edelleenkin lauantai, mikä näkyy siinä että niissä kielissä, joiden puhujat perinteisesti ovat olleet ortodokseja, esim. kreikka ja venäjä, lauantain nimenä käytetään sapattia ('subbota' ja 'savvato'). Ortodoksisessa kirkossa on siis:

1. Sapatti, jota vietetään lauantaina. Kirkko opettaa kuitenkin, että koska Kristus lepäsi haudassa sapatin yli, hän täytti sapatin täydellisesti, eikä sapatin viettäminen lepäämällä siksi ole enää välttämätöntä. Sapattina ortodoksinen kirkko muistelee erityisesti haudoissa lepääviä.

2. Herra päivä, jota vietetään ylösnousemuksen muistoksi sunnuntaina. Herran päivä ei ole kuitenkaan mikään "uusi sapatti", eikä se pohjimmiltaan ole lepopäivä vaan jumalanpalveluspäivä. Sekä sapattia että Herran päivää samoin kuin kaikkia muitakin juhlapäiviä on tietysti hyvä kunnioittaa pidättäytymällä työnteosta, mutta se ei ole samanlainen ehdoton pakko kuin sapatti VT:n aikana.

Ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien juutalaisten käyttäytyminen sapattina vaihtelee tapauskohtaisesti.

"Ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien juutalaisten käyttäytyminen sapattina vaihtelee tapauskohtaisesti. " ortodoksiseen tai muuhunkaan kirkkoon ei voi kuulua juutalaisia, vaan niihin kuuluvat ovat kristittyjä. Vai osaatko sanoa miten ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat muslimit hoitavat perjantairukoukset?

Israelin sabatti on vain eläville, kuolleet eivät lepää sabattina kuten eivät tee työtä arkena. Lepo on elävien tietoinen päätös, pidättäytyminen siitä mikä kuuluu arkeen ja päivän pyhittäminen Toran käskyjen mukaan.

Arvo Suuri kirjoitti:

"Noalaisuus tai ns. puolikääntyneisyys Tooran ja UT:n mukaisina"; - kuulostaa vielä hiukan keskeneräiseltä etsinnältä mutta toivottavasti kohti Jumalan rakkauden ja laupeuden tuntemista. Ei kaiketi Jumala odota sinulta erityisiä uhreja:

"Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja." (Hoosea 6.6.) Ja sama vielä UT:n puolelta: Kun Jeesus kulki opetuslapsiensa kanssa sapattina viljavainioiden halki, ja heitä seurasivat myös fariseukset nuo pienten piirtojen vartijat. Ja kun opetuslapset nälissään sitten katkoivat tähkäpäitä ja söivät niitä, - väittivät nämä sydämettömät lain vartijat opetuslasten rikkoneen sapattikäskyä vastaan. Sillon Yeshua otti Toorasta esille kertomuksen kuningas Daavidista, joka rikkoi pyhäkkölakia vastaan, kun hän meni seuralaisineen pyhäkköön, johon ainoastaan pappien oli lupa mennä. - ja he söivät vieläpä nälkäänsä "näkyleivät", - joita ainoastaan pappien oli lupa syödä. Jeesus huomautti heille, - lain hyvin tuntien, - myös pappien rikkovan sapatin toimittaessaan sapattina uhreja ja anteja pyhäkössä. (4 Moos.28:9,10.) Nämä seikat olivat varmaan jääneeet fariseuksilta havaitsematta, tiukkojen laih tulkintojen yhteydessä. Papit, jotka pyhäkässä palvellen rikkoivat sapatin olivat kuitenkin syyttömät: sen Laupeuden Jumalan edessä, jolta myös kuningas Daavidkin seuralaisineen oli saanut tekonsa anteeksi. - Puhumattakaan Herran seurassa vaeltaneiden synnistä, kun he nälkäänsä katkoivat tähkäpäitä. Tämän kaiken edelllläsanotun sisältämän opetuksen Yeshua kiteyttää sanoihin: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria, NIIN ETTE TUOMITSESI SYYTTÖMIÄ. Ja Hän lisäsi vielä: 'Mutta sanon teille: tässä on pyhäkköä suurempi.' Sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra. (Matt.12:1-9.)

"Ja Hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.'"(Mark.2:27.) - Ja se on iankaikkista armoa ja laupeutta tuo seitsemännen päivän eli saavutetun Jumalan levon osallisuus.(Psal.136.)

ei niitä poltettu vaan papit söivät ne, leivät vaihdettiin kerran viikossa, juuri sabattina. Papit perheineen söivät ja joivat valtaosan uhreista, osan sai tavallinen uhraaja itsekin syödä tai juoda.

rasismia vastaan kirjoitti:

"Ortodoksiseen kirkkoon kuuluvien juutalaisten käyttäytyminen sapattina vaihtelee tapauskohtaisesti. " ortodoksiseen tai muuhunkaan kirkkoon ei voi kuulua juutalaisia, vaan niihin kuuluvat ovat kristittyjä. Vai osaatko sanoa miten ortodoksiseen kirkkoon kuuluvat muslimit hoitavat perjantairukoukset?

Israelin sabatti on vain eläville, kuolleet eivät lepää sabattina kuten eivät tee työtä arkena. Lepo on elävien tietoinen päätös, pidättäytyminen siitä mikä kuuluu arkeen ja päivän pyhittäminen Toran käskyjen mukaan.

Kyse oli etnisistä juutalaisista. Tiedän kyllä että tuo on monilla lempikiistankappale, mutta siitä ei päästä mihinkään, että on ihmisiä, jotka pitävät itseään kansallisuudeltaan juutalaisina, mutta kuuluvat erilaisiin kristillisiin ryhmiin. Ja tällaisia ihmisiä on myös ortodoksisessa kirkossa.

Muslimit eivät ole etninen ryhmä samassa mielessä kuin juutalaiset, ja toisaalta islam ja kristinusko eivät ole samalla tavalla toisiinsa historiallisesti yhteydessä kuin kristinusko ja juutalaisuus. Ortodoksiseen kirkkoon ei tietenkään voi kuulua ketään, joka ei ole uskonnoltaan ortodoksikristitty, mutta etnisellä taustalla ei ole väliä, ja siten ortodoksiseen kirkkoon voi kuulua myös sellainen, jonka etninen tausta on juutalainen. Jos muslimi liittyy ortodoksiseen kirkkoon, niin hän ei ole etniseltä taustaltaan muslimi vaan turkkilainen, arabi, persialainen, malaiji tms.

Arvo Suuri kirjoitti:

"Noalaisuus tai ns. puolikääntyneisyys Tooran ja UT:n mukaisina"; - kuulostaa vielä hiukan keskeneräiseltä etsinnältä mutta toivottavasti kohti Jumalan rakkauden ja laupeuden tuntemista. Ei kaiketi Jumala odota sinulta erityisiä uhreja:

"Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja." (Hoosea 6.6.) Ja sama vielä UT:n puolelta: Kun Jeesus kulki opetuslapsiensa kanssa sapattina viljavainioiden halki, ja heitä seurasivat myös fariseukset nuo pienten piirtojen vartijat. Ja kun opetuslapset nälissään sitten katkoivat tähkäpäitä ja söivät niitä, - väittivät nämä sydämettömät lain vartijat opetuslasten rikkoneen sapattikäskyä vastaan. Sillon Yeshua otti Toorasta esille kertomuksen kuningas Daavidista, joka rikkoi pyhäkkölakia vastaan, kun hän meni seuralaisineen pyhäkköön, johon ainoastaan pappien oli lupa mennä. - ja he söivät vieläpä nälkäänsä "näkyleivät", - joita ainoastaan pappien oli lupa syödä. Jeesus huomautti heille, - lain hyvin tuntien, - myös pappien rikkovan sapatin toimittaessaan sapattina uhreja ja anteja pyhäkössä. (4 Moos.28:9,10.) Nämä seikat olivat varmaan jääneeet fariseuksilta havaitsematta, tiukkojen laih tulkintojen yhteydessä. Papit, jotka pyhäkässä palvellen rikkoivat sapatin olivat kuitenkin syyttömät: sen Laupeuden Jumalan edessä, jolta myös kuningas Daavidkin seuralaisineen oli saanut tekonsa anteeksi. - Puhumattakaan Herran seurassa vaeltaneiden synnistä, kun he nälkäänsä katkoivat tähkäpäitä. Tämän kaiken edelllläsanotun sisältämän opetuksen Yeshua kiteyttää sanoihin: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria, NIIN ETTE TUOMITSESI SYYTTÖMIÄ. Ja Hän lisäsi vielä: 'Mutta sanon teille: tässä on pyhäkköä suurempi.' Sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra. (Matt.12:1-9.)

"Ja Hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.'"(Mark.2:27.) - Ja se on iankaikkista armoa ja laupeutta tuo seitsemännen päivän eli saavutetun Jumalan levon osallisuus.(Psal.136.)

Ahimelek salli Daavidin seuralaisineen syödä nimenomaan niitä näkyleipiä, jotka oli jo siirretty pois Herran edestä. - Näitä kahtatoista leipää ei kaiketi tämän "käytön" jälkeen yleensä poltettu? Niitähän juuri vain papit saivat nauttia/syödä?

Aaronin poikien vihkimisen yhteydessä seitsemäntenä päivänä: siitä uhrista, joka uhrattiin heidän sovittamisekseen heitä papeiksi vihittäessä ja niistä leivistä, jotka tuli syödä korista ilmestysmajan ovella - joita heidän tulikin syödä; - kaikki tähteeksi jääneet leivätkin tuli poltaa. Hätiköin kirjoittaessani ja sotkin näitä leipiä koskevan polttokäskyn näkyleipiin. Huonosti pureksittu juttu.

"Ja Aaron poikinensa syököön ilmestysmajan ovella oinaan lihan ynnä leivän, joka on korissa. He syökööt sen, mitä käytettiin heidän sovittamisekseen, kun Heidät vihittiin virkaansa ja pyhitettiin, mutta syrjäinen älköön sitä syökö, sillä se on pyhää.

Jos jotakin jää tähteeksi vihkijäislihasta tai leivästä seuraavaan aamuun, polta tähteeksi jäänyt tulessa; alköön sitä syötäkö, sillä se on pyhää." (2 Moos.29:29-33.)

Siis näin tässä tapauksessa; - mutta mitä niille leiville yleensä tehtiin, jotka poistettiin Herran edestä ja vaihdettiin uusiin - tiedätkö, muistatko sen?

Arvo Suuri kirjoitti:

"Noalaisuus tai ns. puolikääntyneisyys Tooran ja UT:n mukaisina"; - kuulostaa vielä hiukan keskeneräiseltä etsinnältä mutta toivottavasti kohti Jumalan rakkauden ja laupeuden tuntemista. Ei kaiketi Jumala odota sinulta erityisiä uhreja:

"Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja." (Hoosea 6.6.) Ja sama vielä UT:n puolelta: Kun Jeesus kulki opetuslapsiensa kanssa sapattina viljavainioiden halki, ja heitä seurasivat myös fariseukset nuo pienten piirtojen vartijat. Ja kun opetuslapset nälissään sitten katkoivat tähkäpäitä ja söivät niitä, - väittivät nämä sydämettömät lain vartijat opetuslasten rikkoneen sapattikäskyä vastaan. Sillon Yeshua otti Toorasta esille kertomuksen kuningas Daavidista, joka rikkoi pyhäkkölakia vastaan, kun hän meni seuralaisineen pyhäkköön, johon ainoastaan pappien oli lupa mennä. - ja he söivät vieläpä nälkäänsä "näkyleivät", - joita ainoastaan pappien oli lupa syödä. Jeesus huomautti heille, - lain hyvin tuntien, - myös pappien rikkovan sapatin toimittaessaan sapattina uhreja ja anteja pyhäkössä. (4 Moos.28:9,10.) Nämä seikat olivat varmaan jääneeet fariseuksilta havaitsematta, tiukkojen laih tulkintojen yhteydessä. Papit, jotka pyhäkässä palvellen rikkoivat sapatin olivat kuitenkin syyttömät: sen Laupeuden Jumalan edessä, jolta myös kuningas Daavidkin seuralaisineen oli saanut tekonsa anteeksi. - Puhumattakaan Herran seurassa vaeltaneiden synnistä, kun he nälkäänsä katkoivat tähkäpäitä. Tämän kaiken edelllläsanotun sisältämän opetuksen Yeshua kiteyttää sanoihin: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria, NIIN ETTE TUOMITSESI SYYTTÖMIÄ. Ja Hän lisäsi vielä: 'Mutta sanon teille: tässä on pyhäkköä suurempi.' Sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra. (Matt.12:1-9.)

"Ja Hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.'"(Mark.2:27.) - Ja se on iankaikkista armoa ja laupeutta tuo seitsemännen päivän eli saavutetun Jumalan levon osallisuus.(Psal.136.)

Hän, ei sanonut myöskään että papit olisivat rikkoneet sapatti lakia vastaan, vaan paremminkin itse sapattia vastaan. Tätä Hän ei sano tuomitsevasti, vaan laupiaasti.

"Tai ettekö ole lukeneet laista, että papit sapattina pyhäkössä rikkovat sapatin, mutta ovat syyttömät?"

Näin puhuu itse sapatin Herra, joka on laupias.

Arvo Suuri kirjoitti:

"Noalaisuus tai ns. puolikääntyneisyys Tooran ja UT:n mukaisina"; - kuulostaa vielä hiukan keskeneräiseltä etsinnältä mutta toivottavasti kohti Jumalan rakkauden ja laupeuden tuntemista. Ei kaiketi Jumala odota sinulta erityisiä uhreja:

"Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja." (Hoosea 6.6.) Ja sama vielä UT:n puolelta: Kun Jeesus kulki opetuslapsiensa kanssa sapattina viljavainioiden halki, ja heitä seurasivat myös fariseukset nuo pienten piirtojen vartijat. Ja kun opetuslapset nälissään sitten katkoivat tähkäpäitä ja söivät niitä, - väittivät nämä sydämettömät lain vartijat opetuslasten rikkoneen sapattikäskyä vastaan. Sillon Yeshua otti Toorasta esille kertomuksen kuningas Daavidista, joka rikkoi pyhäkkölakia vastaan, kun hän meni seuralaisineen pyhäkköön, johon ainoastaan pappien oli lupa mennä. - ja he söivät vieläpä nälkäänsä "näkyleivät", - joita ainoastaan pappien oli lupa syödä. Jeesus huomautti heille, - lain hyvin tuntien, - myös pappien rikkovan sapatin toimittaessaan sapattina uhreja ja anteja pyhäkössä. (4 Moos.28:9,10.) Nämä seikat olivat varmaan jääneeet fariseuksilta havaitsematta, tiukkojen laih tulkintojen yhteydessä. Papit, jotka pyhäkässä palvellen rikkoivat sapatin olivat kuitenkin syyttömät: sen Laupeuden Jumalan edessä, jolta myös kuningas Daavidkin seuralaisineen oli saanut tekonsa anteeksi. - Puhumattakaan Herran seurassa vaeltaneiden synnistä, kun he nälkäänsä katkoivat tähkäpäitä. Tämän kaiken edelllläsanotun sisältämän opetuksen Yeshua kiteyttää sanoihin: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria, NIIN ETTE TUOMITSESI SYYTTÖMIÄ. Ja Hän lisäsi vielä: 'Mutta sanon teille: tässä on pyhäkköä suurempi.' Sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra. (Matt.12:1-9.)

"Ja Hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.'"(Mark.2:27.) - Ja se on iankaikkista armoa ja laupeutta tuo seitsemännen päivän eli saavutetun Jumalan levon osallisuus.(Psal.136.)

ei ole sellaista kuin "itse sabatti",sabatti on pyhäksi julistettu päivä joka pyhitetään tietyin lain määräämin tavoin.Papit eivät rikkoneet sabattimääräyksiä, vaan nimenomaan toimivat niiden mukaan.Uhrit toimitettiin sabattinakin, aivan kuten torah määräsi,Jeesus ei siis selvästikään tuntenut näitä määräyksiä tai Toraa ylensäkään.

Arvo Suuri kirjoitti:

"Noalaisuus tai ns. puolikääntyneisyys Tooran ja UT:n mukaisina"; - kuulostaa vielä hiukan keskeneräiseltä etsinnältä mutta toivottavasti kohti Jumalan rakkauden ja laupeuden tuntemista. Ei kaiketi Jumala odota sinulta erityisiä uhreja:

"Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja." (Hoosea 6.6.) Ja sama vielä UT:n puolelta: Kun Jeesus kulki opetuslapsiensa kanssa sapattina viljavainioiden halki, ja heitä seurasivat myös fariseukset nuo pienten piirtojen vartijat. Ja kun opetuslapset nälissään sitten katkoivat tähkäpäitä ja söivät niitä, - väittivät nämä sydämettömät lain vartijat opetuslasten rikkoneen sapattikäskyä vastaan. Sillon Yeshua otti Toorasta esille kertomuksen kuningas Daavidista, joka rikkoi pyhäkkölakia vastaan, kun hän meni seuralaisineen pyhäkköön, johon ainoastaan pappien oli lupa mennä. - ja he söivät vieläpä nälkäänsä "näkyleivät", - joita ainoastaan pappien oli lupa syödä. Jeesus huomautti heille, - lain hyvin tuntien, - myös pappien rikkovan sapatin toimittaessaan sapattina uhreja ja anteja pyhäkössä. (4 Moos.28:9,10.) Nämä seikat olivat varmaan jääneeet fariseuksilta havaitsematta, tiukkojen laih tulkintojen yhteydessä. Papit, jotka pyhäkässä palvellen rikkoivat sapatin olivat kuitenkin syyttömät: sen Laupeuden Jumalan edessä, jolta myös kuningas Daavidkin seuralaisineen oli saanut tekonsa anteeksi. - Puhumattakaan Herran seurassa vaeltaneiden synnistä, kun he nälkäänsä katkoivat tähkäpäitä. Tämän kaiken edelllläsanotun sisältämän opetuksen Yeshua kiteyttää sanoihin: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria, NIIN ETTE TUOMITSESI SYYTTÖMIÄ. Ja Hän lisäsi vielä: 'Mutta sanon teille: tässä on pyhäkköä suurempi.' Sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra. (Matt.12:1-9.)

"Ja Hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.'"(Mark.2:27.) - Ja se on iankaikkista armoa ja laupeutta tuo seitsemännen päivän eli saavutetun Jumalan levon osallisuus.(Psal.136.)

Vai etkö ole lukenut:

"NIIN TULIVAT VALMIIKSI TAIVAS JA MAA KAIKKINE JOUKKOINENSA.

Ja JUMALA PÄÄTTI SEITESEMÄNTENÄ PÄIVÄNÄ TYÖNSÄ, jonka oli tehnyt ja LEPÄSI SEITSEMÄNTENÄ PÄIVÄNÄ KAIKESTA TYÖSTÄNSÄ, jonka oli tehnyt.

Ja Jumala SIUNASI seitsemännen päivän ja PYHITTI SEN, KOSKA HÄN SINÄ PÄIVÄNÄ LEPÄSI KAIKESTA LUOMISTYÖSTÄNSÄ, jonka Hän oli tehnyt." (1 Moos.2:1-3.)

Lakiin on m ihmisille asetettu tämän tulevan hyvän varjo, ja lupaus tämän Jumalan kertakaikkisen ja rikkomattoman levon osallisuuden ilmestymisestä myös ihmisille: ja lupaus siitä on ilosanoma ja iankaikkisen liiton merkki. Tämä lepotila on "Minä olen".

Arvo Suuri kirjoitti:

"Noalaisuus tai ns. puolikääntyneisyys Tooran ja UT:n mukaisina"; - kuulostaa vielä hiukan keskeneräiseltä etsinnältä mutta toivottavasti kohti Jumalan rakkauden ja laupeuden tuntemista. Ei kaiketi Jumala odota sinulta erityisiä uhreja:

"Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja." (Hoosea 6.6.) Ja sama vielä UT:n puolelta: Kun Jeesus kulki opetuslapsiensa kanssa sapattina viljavainioiden halki, ja heitä seurasivat myös fariseukset nuo pienten piirtojen vartijat. Ja kun opetuslapset nälissään sitten katkoivat tähkäpäitä ja söivät niitä, - väittivät nämä sydämettömät lain vartijat opetuslasten rikkoneen sapattikäskyä vastaan. Sillon Yeshua otti Toorasta esille kertomuksen kuningas Daavidista, joka rikkoi pyhäkkölakia vastaan, kun hän meni seuralaisineen pyhäkköön, johon ainoastaan pappien oli lupa mennä. - ja he söivät vieläpä nälkäänsä "näkyleivät", - joita ainoastaan pappien oli lupa syödä. Jeesus huomautti heille, - lain hyvin tuntien, - myös pappien rikkovan sapatin toimittaessaan sapattina uhreja ja anteja pyhäkössä. (4 Moos.28:9,10.) Nämä seikat olivat varmaan jääneeet fariseuksilta havaitsematta, tiukkojen laih tulkintojen yhteydessä. Papit, jotka pyhäkässä palvellen rikkoivat sapatin olivat kuitenkin syyttömät: sen Laupeuden Jumalan edessä, jolta myös kuningas Daavidkin seuralaisineen oli saanut tekonsa anteeksi. - Puhumattakaan Herran seurassa vaeltaneiden synnistä, kun he nälkäänsä katkoivat tähkäpäitä. Tämän kaiken edelllläsanotun sisältämän opetuksen Yeshua kiteyttää sanoihin: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria, NIIN ETTE TUOMITSESI SYYTTÖMIÄ. Ja Hän lisäsi vielä: 'Mutta sanon teille: tässä on pyhäkköä suurempi.' Sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra. (Matt.12:1-9.)

"Ja Hän sanoi heille: 'Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.'"(Mark.2:27.) - Ja se on iankaikkista armoa ja laupeutta tuo seitsemännen päivän eli saavutetun Jumalan levon osallisuus.(Psal.136.)

maan päällä; israelilaisten joukossa?

"Mutta Leevin sukukunnalle ei Mooses antanut perintöosaa. HERRA, ISRAELIN JUMALA, ON HEIDÄN PERINTÖOSANSA, niinkuin Hän on heille puhunut." (Joos.13:33)

ITSE HERRA ON SIIS LEEVILÄSTEN PERINTÖOSA: ja arpa lankesi heille ihanasta maasta, - vai mitä?

Että "kahdeksantena päivänä ihminen lankesi syntiin". Tai että, Jumala olisi joutunut tai keskeyttänyt pyhittämäsä seitsemännen päivän leponsa. Nyt on vasta kuudes luomispäivä, sietsemäs päivä on vasta meille tuleva; vaikka Jumala onkin sen jo meiltä "matkalisilta" salatusti saavuttanut. Hebr. 4:1-11. Kaikki ei ole siinä mikä näkyy ja aika on varsin suhteellinen suure.

Alma Kynsilaukka kirjoitti:

Että "kahdeksantena päivänä ihminen lankesi syntiin". Tai että, Jumala olisi joutunut tai keskeyttänyt pyhittämäsä seitsemännen päivän leponsa. Nyt on vasta kuudes luomispäivä, sietsemäs päivä on vasta meille tuleva; vaikka Jumala onkin sen jo meiltä "matkalisilta" salatusti saavuttanut. Hebr. 4:1-11. Kaikki ei ole siinä mikä näkyy ja aika on varsin suhteellinen suure.

Se on perimätietona oletettu että syntiinlankemus olisi tapahtunut sapatin jälkeen.
Ja sinä päivänä kun ihminen karkoitettiin paratiisista luvattiin että naisen siemen vielä murkaa käärmeen pään, käärmettä pidettiin syntiinlankemuksen takia kuvaavan paholaista

baal_beelsebub kirjoitti:

Se on perimätietona oletettu että syntiinlankemus olisi tapahtunut sapatin jälkeen.
Ja sinä päivänä kun ihminen karkoitettiin paratiisista luvattiin että naisen siemen vielä murkaa käärmeen pään, käärmettä pidettiin syntiinlankemuksen takia kuvaavan paholaista

Siis mihin perimätietoon viittaat sanoessasi: "syntiinlankeemus olisi tapahtunut sapatin jälkeen"? Keneltä tieto on peräisin?

Voin kyllä vakuuttaa, että jos niin olisi todella: se johtaisi väistämättä dualistiseen maailamankuvaan, jossa Jumala ja tämä mainitsemasi "paholainen" olisivat ikäänkuin samalla viivalla taistelemassa maailmanherruudesta. Silloin ei voitaisi puhua enää yksijumalaisuudesta, vaan pudottaisiin monoteismistä: samalle viivalle myös (pakanallisten) maailmanuskontojen kanssa. Onneksi näin ei ole asiain laita ja tila, vaan Jumala on alati suvereeni: kaikesta katoavasta muutoksesta huolimatta. Hän lepää jo voittajana myös seitsemännessä päivässä, vaikka vielä katoavaisuudessa näyttääkin: ikäänkuin vielä samanaikaisesti "tekevän yhäti työtä". Juuri tämän työ näkeminen todistaa keskeneräisestä työpäivästä, ihmisen luomisen päivästä eli kuudennesta työpäivästä, jossa me vielä nyt elämme - odottaen seitsemänen päivän eli Jumalan suuren sapatin ilmestymistä. Hebrelaiskirjeen kirjoittaja tukee samaa suurta kokonaisnäkemystä "elämän pyörästä" eli päivien kulusta sanomalla:

"Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, (matkalle lähteneet) niin hän ei puhuisi toisesta, sen jälkeisestä päivästä.

NIIN ON JUMALAN KANSALLE SAPATIN LEPO VARMASTI TULEVA.

Sillä joka ON PÄÄSSYT HÄNEN LEPOONSA, ON SAANUT LEVON TEOISTAAN, HÄNKIN, NIINKUIN JUMALA OMISTAAN." (Hebr.4:8-10.)

Alma Kynsilaukka kirjoitti:

Siis mihin perimätietoon viittaat sanoessasi: "syntiinlankeemus olisi tapahtunut sapatin jälkeen"? Keneltä tieto on peräisin?

Voin kyllä vakuuttaa, että jos niin olisi todella: se johtaisi väistämättä dualistiseen maailamankuvaan, jossa Jumala ja tämä mainitsemasi "paholainen" olisivat ikäänkuin samalla viivalla taistelemassa maailmanherruudesta. Silloin ei voitaisi puhua enää yksijumalaisuudesta, vaan pudottaisiin monoteismistä: samalle viivalle myös (pakanallisten) maailmanuskontojen kanssa. Onneksi näin ei ole asiain laita ja tila, vaan Jumala on alati suvereeni: kaikesta katoavasta muutoksesta huolimatta. Hän lepää jo voittajana myös seitsemännessä päivässä, vaikka vielä katoavaisuudessa näyttääkin: ikäänkuin vielä samanaikaisesti "tekevän yhäti työtä". Juuri tämän työ näkeminen todistaa keskeneräisestä työpäivästä, ihmisen luomisen päivästä eli kuudennesta työpäivästä, jossa me vielä nyt elämme - odottaen seitsemänen päivän eli Jumalan suuren sapatin ilmestymistä. Hebrelaiskirjeen kirjoittaja tukee samaa suurta kokonaisnäkemystä "elämän pyörästä" eli päivien kulusta sanomalla:

"Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, (matkalle lähteneet) niin hän ei puhuisi toisesta, sen jälkeisestä päivästä.

NIIN ON JUMALAN KANSALLE SAPATIN LEPO VARMASTI TULEVA.

Sillä joka ON PÄÄSSYT HÄNEN LEPOONSA, ON SAANUT LEVON TEOISTAAN, HÄNKIN, NIINKUIN JUMALA OMISTAAN." (Hebr.4:8-10.)

en ymmärrä

syntiinlankemus ei tapahtunut seitsemäntenä päivänä. Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi.
Ihminen luotiin kuudentena päivänä.

Luo tarina uudelleen. Jumala etsi aatamia joka oli mennyt piiloon.

baal_beelsebub kirjoitti:

en ymmärrä

syntiinlankemus ei tapahtunut seitsemäntenä päivänä. Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi.
Ihminen luotiin kuudentena päivänä.

Luo tarina uudelleen. Jumala etsi aatamia joka oli mennyt piiloon.

Heti ihmisen luomisen jälkeen. Jumala loi ihmisen viimeisenä luomistyönään kuudentena päivänä - ennen lepoon asettumistaan. Kertaa luomiskertomus 1 Moos. 1:1-2:4.

Sen jälkeen alkaa 2:4:stä seikkaperäisempi kertomus tapahtumista: "kun Herra Jumala TEKI MAAN JA TAIVAAN" eli ajalta, kun Hän vielä teki töitä. Tähän aikaan sisältyy siis tarkempi kuvaus ihmisen luomisesta ja jopa syntiinlankeemuksesta.

Sanan kohta ei siis luomiskertomuksen päättymisen jälkeen jakeeseen 2:3; ikäänkuin jatka siitä ETEENPÄIN, kuten erheellisesti voisi olettaa - johankin mainitsemattomaan kahdeksanteen päivään; vaan palaakin ajassa TAAKSEPÄIN seitsemättä päivää edeltäneeseen TYÖPÄIVÄÄN. Siis juuri ihmisen luomisen ja lankeemuksen aikaisiin tapahtumiin eli kuudennen päivän alkuun. Vähän vaikeaselkoista ehkäpä aluksi, mutta toimivaa. Nyt on vasta kuudes luomispäivä ja sekin on vähän vielä kesken.

Alma Kynsilaukka kirjoitti:

Heti ihmisen luomisen jälkeen. Jumala loi ihmisen viimeisenä luomistyönään kuudentena päivänä - ennen lepoon asettumistaan. Kertaa luomiskertomus 1 Moos. 1:1-2:4.

Sen jälkeen alkaa 2:4:stä seikkaperäisempi kertomus tapahtumista: "kun Herra Jumala TEKI MAAN JA TAIVAAN" eli ajalta, kun Hän vielä teki töitä. Tähän aikaan sisältyy siis tarkempi kuvaus ihmisen luomisesta ja jopa syntiinlankeemuksesta.

Sanan kohta ei siis luomiskertomuksen päättymisen jälkeen jakeeseen 2:3; ikäänkuin jatka siitä ETEENPÄIN, kuten erheellisesti voisi olettaa - johankin mainitsemattomaan kahdeksanteen päivään; vaan palaakin ajassa TAAKSEPÄIN seitsemättä päivää edeltäneeseen TYÖPÄIVÄÄN. Siis juuri ihmisen luomisen ja lankeemuksen aikaisiin tapahtumiin eli kuudennen päivän alkuun. Vähän vaikeaselkoista ehkäpä aluksi, mutta toimivaa. Nyt on vasta kuudes luomispäivä ja sekin on vähän vielä kesken.

Ei ole koskaan ymmärtänyt Jumalan ilmoituksen sisäistä aikakäsitystä; joka on Einsteinin suhteelllisuusteoriaa mahtavampi juttu, joskaan ei varsinaisessa ristiriidassakaan sen kanssa.

baal_beelsebub kirjoitti:

en ymmärrä

syntiinlankemus ei tapahtunut seitsemäntenä päivänä. Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi.
Ihminen luotiin kuudentena päivänä.

Luo tarina uudelleen. Jumala etsi aatamia joka oli mennyt piiloon.

Juuri sen päivän "aamunkoitossa", ensimetreillä tapahtui syntiinlankeemus. Myös kaiken ennallistaminen tapahtuu "tänä samana päivänä".
Enimmäinen Aadam tyri kaiken, mutta VIIMEINEN AADAM KORJAA KAIKEN. SITTEN ALKAA SUUREN SAPATIN VIETTO JA JUMALAN LEVON OSALLISUUS. HalleluJah.

Alma Kynsilaukka kirjoitti:

Juuri sen päivän "aamunkoitossa", ensimetreillä tapahtui syntiinlankeemus. Myös kaiken ennallistaminen tapahtuu "tänä samana päivänä".
Enimmäinen Aadam tyri kaiken, mutta VIIMEINEN AADAM KORJAA KAIKEN. SITTEN ALKAA SUUREN SAPATIN VIETTO JA JUMALAN LEVON OSALLISUUS. HalleluJah.

"Sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman." (1 Moos.2:17.) Kuuliaisuuden varassa, tämä Aadam kesti vain hetken Jumalan edessä, ensimmäiseen kiusaukseen asti, - silloin hän lakesi ja kuolema tuli sisään luomakuntaan tuoden mukanaa Aadamin päivään siten myös illan. Yksilönä tämän Aadamin elinikä on yksi päivä: syntymä ja kuolema ja sama koskee koko hänen ruumistaa eli niinkuin hänen nimensäkin merkitsee: koko Ihmiskuntaa. Koko tämän ihmiskunnan elinikä Jumalan edessä on VAIN YKSI PÄIVÄ. Siksi, joka ei synny uudesti ylhäältä ei voi päästä Jumalan valtakuntaan, "joka on tullut jo onneksi LÄHELLE".

baal_beelsebub kirjoitti:

en ymmärrä

syntiinlankemus ei tapahtunut seitsemäntenä päivänä. Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi.
Ihminen luotiin kuudentena päivänä.

Luo tarina uudelleen. Jumala etsi aatamia joka oli mennyt piiloon.

Että Jumala lähti sapatin jälkeen, ikäänkuin kahdeksantena päivänä paratiisin lehväin seasta etsiskelemään kätkeytynyttä Aadamia?

Tällaista kahdeksannen päivän käsitystä ei pyhistä kirjoituksista löydy tätä kohtaa koskien. Jumala lähti luomisen ja syntiinlankeemuksen jälkeen etsiskelemään Aadamia, - mutta silloin on vasta kuudes työpäivä, kun kuuluu tuo ääni: 'missä olet Aadam jne. Raamatusta ei löydy siis ainuttakaan paikkaa, jossa sanottaisiin Jumalan keskeyttäneen jo kerran aloittamansa sapatinvieton tai lähteneen ikäänkuin sen jälkeen töihin. Jos löydät sellaisille ajatuksille tukea Toorasta ja profeetoista tuo toki kiireesti sanankohdat esille.

Alma täti kirjoitti:

Että Jumala lähti sapatin jälkeen, ikäänkuin kahdeksantena päivänä paratiisin lehväin seasta etsiskelemään kätkeytynyttä Aadamia?

Tällaista kahdeksannen päivän käsitystä ei pyhistä kirjoituksista löydy tätä kohtaa koskien. Jumala lähti luomisen ja syntiinlankeemuksen jälkeen etsiskelemään Aadamia, - mutta silloin on vasta kuudes työpäivä, kun kuuluu tuo ääni: 'missä olet Aadam jne. Raamatusta ei löydy siis ainuttakaan paikkaa, jossa sanottaisiin Jumalan keskeyttäneen jo kerran aloittamansa sapatinvieton tai lähteneen ikäänkuin sen jälkeen töihin. Jos löydät sellaisille ajatuksille tukea Toorasta ja profeetoista tuo toki kiireesti sanankohdat esille.

http://koti.phnet.fi/petripaavola/Seitsemas paiva

Sivulla oleva kirjoitus alkaa näin;

Aikoinani vastustin sapattia lepopäivänä ja pidin sitä vain juutalaisille kuuluvana asiana. Uskoin, että sunnuntai on Uuden Liiton uskoville tarkoitettu lepopäivä, kunnes tutkin asiaa Raamatusta ja huomasin olleeni väärässä. 300-luvulla Roomassa Rooman valtakunnan alueelle syntynyt katolinen kirkko kumosi Raamatullisen sapatin ja asetti sen tilalle sunnuntai päivän pyhittämisen, päivän jonka pyhittäminen oli jo roomalaisille pakanuudesta tuttua. Jos tutkimme rehellisesti Raamatun ilmoitusta sapatista, niin huomaamme ettei Raamattu ilmoita missään kohtaan Jumalan muuttaneen alkuperäistä sapattia sunnuntaille. Toivon että koettelet tämän koko kirjoituksen Jumalan sanan valossa, sillä aihe on tärkeä, koska kysymyksessä asia, jossa ihminen kumoaa Jumalan sanan käskyn, käskyn joka kuului siihen lakiin (10 Käskyä), jota Herra Jeesus ei kumonnut. Kysymyksessä ei ole siis lain alla oleminen, vaan uskominen Herraan Jeesukseen Uuden Liiton järjestyksen mukaan.

Haastan sinut lukemaan ja tutkimaan ja koettelemaan tämän kirjoituksen Jumalan sanan valossa sekä rohkaisen sinua uskomaan siten kuin Raamattu opettaa, siitäkin huolimatta että silloin kuulut vähemmistöön, et enemmistöön. Jeesuksen opetuslapselle kaikkein tärkeintä tulisi olla usko Jeesukseen Kristukseen siten kuin Raamattu sen opettaa.

ps. suosittelen lukemaan koko kirjoituksen!

talmid 91 kirjoitti:

http://koti.phnet.fi/petripaavola/Seitsemas paiva

Sivulla oleva kirjoitus alkaa näin;

Aikoinani vastustin sapattia lepopäivänä ja pidin sitä vain juutalaisille kuuluvana asiana. Uskoin, että sunnuntai on Uuden Liiton uskoville tarkoitettu lepopäivä, kunnes tutkin asiaa Raamatusta ja huomasin olleeni väärässä. 300-luvulla Roomassa Rooman valtakunnan alueelle syntynyt katolinen kirkko kumosi Raamatullisen sapatin ja asetti sen tilalle sunnuntai päivän pyhittämisen, päivän jonka pyhittäminen oli jo roomalaisille pakanuudesta tuttua. Jos tutkimme rehellisesti Raamatun ilmoitusta sapatista, niin huomaamme ettei Raamattu ilmoita missään kohtaan Jumalan muuttaneen alkuperäistä sapattia sunnuntaille. Toivon että koettelet tämän koko kirjoituksen Jumalan sanan valossa, sillä aihe on tärkeä, koska kysymyksessä asia, jossa ihminen kumoaa Jumalan sanan käskyn, käskyn joka kuului siihen lakiin (10 Käskyä), jota Herra Jeesus ei kumonnut. Kysymyksessä ei ole siis lain alla oleminen, vaan uskominen Herraan Jeesukseen Uuden Liiton järjestyksen mukaan.

Haastan sinut lukemaan ja tutkimaan ja koettelemaan tämän kirjoituksen Jumalan sanan valossa sekä rohkaisen sinua uskomaan siten kuin Raamattu opettaa, siitäkin huolimatta että silloin kuulut vähemmistöön, et enemmistöön. Jeesuksen opetuslapselle kaikkein tärkeintä tulisi olla usko Jeesukseen Kristukseen siten kuin Raamattu sen opettaa.

ps. suosittelen lukemaan koko kirjoituksen!

Alka kertakikkiiaan kaikken käskyjen lopussa, eli niiden täyttymisen hetkellä, Kristuksessa ristiinnaulittuna, kuten hän myös Ylimmäisenä pappina ja kuninkaana, -todellisena ja viimeisenä Jehosuana: "puhaltaa pasuunaan": >> "SE ON TÄYTETTY", ja kallisti päänäsä ja antoi henkensä: Joh.19:30. Hänessä me voimme NÄHDÄ KAIKKI JUMALAN PYHYYDEN VAATIMUKSEN TÄYTETTYINÄ, ja siksi Kristus on lain loppu, vanhurskausekesi jokaiselle JOKA USKOO. > Joka on päässyt HÄNEN LEPOONSA, (vrt.Psal.95) ON SAANUT LEVON TEOISTAAN, HÄNKIN NIINKUN JUMALA OMISTAAN. > 1 Moos.2:1-3.