...vaan antoisaa!
Mitä oikeaan alamaisuuteen kuuluu ja mitä siihen ei kuulu?
1. Nämä Raamatussa olevat kehotuksen sanat on annettu ja osoitettu naiselle, aviovaimolle – ei miehelle.
Taustalla lienee kristittyjen vaimojen kysymys Paavalille:” Miten meidän tulisi kristittyinä aviovaimoina kilvoitella kristittyinä, miten elää avioliitossa ja perheessä suhteessa mieheensä?”
Naiset saavat vastauksen: olkaa alamaisia ( kunnioittakaa, suostukaa miehenne tahtoon, olkaa lojaaleja miehellenne) samalla tavalla kuin Jeesukselle. Ts. he saavat osoittaa rakkautta ja kunnioitusta miehelleen samalla tavalla kuin he osoittavat sitä Kristuksellekin!
Tästä seuraa väistämättä kysymys: Mikä on Jeesuksen seuraamisen ydin?
- Onko alamaisuus Kristukselle pakkopaidassa olemista, hampaat irvessä ja otsasuonet pullistellen raskaan kivireen vetämistä soralla? Onko se jatkuvaa velvollisuutta ja täytymistä, vai vapauttava lupa elää? Vai onko se jotain myönteistä, jota tekee mielellään?
- Onko evankeliumin ydin täytymistä vai saamista?
Ehkä ajattelet:” Niin, niin, mutta tämä kehotus onkin lakia, jossa sanotaan, miten tämä suhde tulee hoitaa.”
Totta! Mutta laki ei täyty ponnistelemalla ja yrittämällä, ei edes tekemällä parhaansa. Evankeliumin ydin ja Jeesuksen seuraamisen ydin on: se on täytetty.
Siksi Jeesus sanoo:” Tyttäreni, se on täytetty, lepää minun sylissäni, Minä autan sinua tässäkin asiassa.”
2. Alamaisuudesta puhuvat raamatunkohdat tuntuvat monen nykynaisen mielestä raskailta, vanhanaikaisilta ja naista sortavilta. Kaiken tämän ja vielä paljon pahempaakin ne antavat silloin kun näitä jakeita käytetään väärin. Kautta kirkon historian näitä jakeita väärin tulkiten ja käyttäen ovat aivan liian monet miehet ja instituutiot tyrannisoineet ja alistaneet naisia. He ovat tulkinneet: ”Tehkää” vaimot itsellenne alamaisiksi ja saman tien kaikki muutkin naiset.
Alamaisuus on aina vapaaehtoinen, ilman pakkoa oleva sydämen valinta ja asenne. Jos mies pakottaa vaimonsa alamaiseksi, hän rikkoo viidettä käskyä vastaan ja asettaa itsensä Jumalan rinnalle, jopa Hänen yläpuolelleen.
3. Paavalin opetus naisen asemasta UT:ssa on hyvin vallankumouksellinen. Kun vähän tarkemmin pohtii ja miettii ihmiskunnan historiaa siitä ajasta ja sitä edeltävästä ajasta käsin; UT:n opetus ( myös VT:n!) naisen asemasta on mykistävä, suorastaan shokeeraava. Sitä se on vieläkin!
Täysi tasa-arvo, ihmisarvo, vahvistuu VT:n opetus: mies ja nainen yhdessä ja kumpikin erikseen ovat Jumalan kuva ja Jeesuksen sovittamia ja lunastamia. Naisella ja miehellä on siis korkein mahdollinen arvo.
4. Käytännössä toimivaan alamaisuuteen kuuluu esim.
( Huom: nämä asiat koskevat myös yhtälailla miestä)
- Keskusteluyhteys, kummankin mielipiteellä merkitys, paljon kuuntelua, puolin ja toisin ® tavoitteena puolison ja itsensä rakentaminen ja kasvu, aviosuhteen rakentaminen, perheen yhteisen hyvän rakentaminen
- Puolison kunnioittaminen ja arvostaminen, oman tilan ja itsenäisyyden antaminen.
- ” Toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne”
- ilojen ja surujen jakaminen
- myös sanallinen kiitos ja tunnustus erityisesti arjen asioista ja tehtävistä molemminpuolisesti
- avioliiton/perheen ilmapiiri sellainen, että
A: siinä saa olla erehtyvänä ja epätäydellisenä puolisona
B: kodissa vallitsee armahtava, hyväksyvä ja rakastava ilmapiiri
- ”minä tykkään sinusta”
- Annetaan Jeesukselle mahdollisuus hoitaa ja kasvattaa itseäni ja puolisoani; sana, esirukous, uskovien yhteys, ehtoollinen…
Kyseessä on siis Jumalan vaikuttama sydämen valinta ja asenne, elämäntapa, josta hedelmänä nousee arjen käytännön elämä. Parhaimmillaan naisella on monella tasolla turvallinen ja rakastava ja hyväksyvä olkapää, johon nojata. Nainen saa inhimillisellä tasolla olla turvassa, suojassa, kunnioitettu ja arvostettu.
Alamaisuus on asia, jota on parhaalla tahdollakaan mahdoton selittää tyhjentävästi. Sitä ei kuitenkaan kannata ohittaa sen vaikeuden tähden. Kysymys on ensisijaisesti myös suhtautumisesta ja suhteesta itseensä Jumalaan ja Jumalan sanaan.
Jumala on antanut tämän kehotuksen elämää suojellakseen, siunatakseen, rakentaakseen ja varustaakseen miehen ja naisen intiimeintä suhdetta, avioliittoa.
Avioliitto on Jumalan erityisessä suojeluksessa.
Alamaisuus, niin kuin kaikki muukin ihmisen elämässä, toteutuu aina epätäydellisesti, se on parhaimmillaankin aina suhteellista. Siitä huolimatta siihen kannattaa sydämestään suunnata. Kristus on kanssasi joka päivä myös tässä asiassa.
Jos puolisoiden välinen suhde on rakastava ja suhteellisen toimiva, ei alamaisuutta/palvelevaa johtajuutta avioliiton aikana kovin monta kertaa tarvitse mitata. Jos sellainen tilanne sitten tulee ja ” äänet menevät tasan” tällaisessa tapauksessa ” puheenjohtajan ääni” ratkaisee. Mutta hän itse, mies, kantaa vastuun päätöksestään, kantaa vastuun myös tehdessään mahdollisesti väärän päätöksen. Juuri tällaisessa tilanteessa naisella on mahdollisuus osoittaa kypsyytensä ja suuruutensa pidättäytymällä nalkutuksesta. Asiasta voi toki antaa rakentavaa palautetta, muut se, jos mikä on taitolaji!
Jos mies saa itse oivaltaa, vaikka sitten pienen naisellisen viisaudenkin kautta, oman väärän valintaansa, hänen saamansa oppi ja opetus on paljon hedelmällisempi kuin nalkutuksen kautta saatu kokemus.
Yleensäkin avioliitossa on paljon hedelmällisempää etsiä yhteistä hyvää kuin etsiä syyllistä.
Ole huoleti, en unohtanut!
5. Miehelle:
Ef.5:25” Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä” useita muita raamatunkohtia.
- miehelle on annettu, jos mahdollista, vieläkin vaativampi tehtävä kuin naiselle. Ei tarvitse monta minuuttia miettiä näitä jakeita, kun jo alkaa kylmätä. Vetää aika hiljaiseksi…
- Elänkö aviomiehenä sillä tavalla, että vaimoni iloisin ja vapain sydämin haluaa olla minulle alamainen?
- Saako vaimoni riittävästi esim. epäeroottista hellyyttä?
- Puhunko hänelle, jaanko sisintäni hänelle, vaikka mieluimmin olisin hiljaa ja möllöttäisin?
- haluanko rakentaa tätä suhdetta välillämme?
- Olenko perheen esirukoilija, pappi? kannanko oman vastuuni esim. lasten raamattuopetuksessa?
- Olenko palveleva johtaja?
- Entä ne, ja monet muut asiat, jotka mainitsin käytännön alamaisuuden kohdalla?
Kysymyssarjaa voisi jatkaa ja jatkaa…
6. Miehelle ja naiselle
Tunnettua automainosta mukaillen voisi alamaisuudesta ja palvelevasta johtajuudesta todeta: Soveltaminen jää sinulle. Muu on mietitty!
Annetaan toinen toisellemme mahdollisuus olla oikealla tavalla alamainen ja olla oikealla tavalla palveleva johtaja. Monenlaista syntiä ja laiminlyöntiä löytyy hakemattakin, itkua ja kipuakin. Silti Jumala ei hylkää eikä jätä, vaan osoittaa yhä uudelleen ja uudelleen Herraa Jeesusta Kristusta ja Golgatan ristiä. Sinut on täysin sovitettu Jeesuksen veressä, pöytä on puhdas ja kirkas. Jumala rakastaa sinua absoluuttisesti, ehdottomasti. Olet hänelle yhtä rakas kuin Jeesus. Hän rakastaa myös puolisoasi, kaikki äsken mainittu pätee ja on totta myös hänen kohdallaan.
Siksi on hyvä elää elämää yhdessä, etsiä Jumalan siunausta, ennen kaikkea häntä itseään, kuin kultaa tai hopeaa. Jumala auttaa sinua elämään puolisona.
Kaiken sen todeksi eläminen, mihin Jumala meitä sanassaan käskee ja kehottaa on mahdollista ja se on annettu tosissaan otettavaksi. Mutta mahdollista se on vain ja ainoastaan Jeesuksessa; sehän vasta hienoa onkin.
Mitä oikeaan alamaisuuteen kuuluu ja mitä siihen ei kuulu?
1. Nämä Raamatussa olevat kehotuksen sanat on annettu ja osoitettu naiselle, aviovaimolle – ei miehelle.
Taustalla lienee kristittyjen vaimojen kysymys Paavalille:” Miten meidän tulisi kristittyinä aviovaimoina kilvoitella kristittyinä, miten elää avioliitossa ja perheessä suhteessa mieheensä?”
Naiset saavat vastauksen: olkaa alamaisia ( kunnioittakaa, suostukaa miehenne tahtoon, olkaa lojaaleja miehellenne) samalla tavalla kuin Jeesukselle. Ts. he saavat osoittaa rakkautta ja kunnioitusta miehelleen samalla tavalla kuin he osoittavat sitä Kristuksellekin!
Tästä seuraa väistämättä kysymys: Mikä on Jeesuksen seuraamisen ydin?
- Onko alamaisuus Kristukselle pakkopaidassa olemista, hampaat irvessä ja otsasuonet pullistellen raskaan kivireen vetämistä soralla? Onko se jatkuvaa velvollisuutta ja täytymistä, vai vapauttava lupa elää? Vai onko se jotain myönteistä, jota tekee mielellään?
- Onko evankeliumin ydin täytymistä vai saamista?
Ehkä ajattelet:” Niin, niin, mutta tämä kehotus onkin lakia, jossa sanotaan, miten tämä suhde tulee hoitaa.”
Totta! Mutta laki ei täyty ponnistelemalla ja yrittämällä, ei edes tekemällä parhaansa. Evankeliumin ydin ja Jeesuksen seuraamisen ydin on: se on täytetty.
Siksi Jeesus sanoo:” Tyttäreni, se on täytetty, lepää minun sylissäni, Minä autan sinua tässäkin asiassa.”
2. Alamaisuudesta puhuvat raamatunkohdat tuntuvat monen nykynaisen mielestä raskailta, vanhanaikaisilta ja naista sortavilta. Kaiken tämän ja vielä paljon pahempaakin ne antavat silloin kun näitä jakeita käytetään väärin. Kautta kirkon historian näitä jakeita väärin tulkiten ja käyttäen ovat aivan liian monet miehet ja instituutiot tyrannisoineet ja alistaneet naisia. He ovat tulkinneet: ”Tehkää” vaimot itsellenne alamaisiksi ja saman tien kaikki muutkin naiset.
Alamaisuus on aina vapaaehtoinen, ilman pakkoa oleva sydämen valinta ja asenne. Jos mies pakottaa vaimonsa alamaiseksi, hän rikkoo viidettä käskyä vastaan ja asettaa itsensä Jumalan rinnalle, jopa Hänen yläpuolelleen.
3. Paavalin opetus naisen asemasta UT:ssa on hyvin vallankumouksellinen. Kun vähän tarkemmin pohtii ja miettii ihmiskunnan historiaa siitä ajasta ja sitä edeltävästä ajasta käsin; UT:n opetus ( myös VT:n!) naisen asemasta on mykistävä, suorastaan shokeeraava. Sitä se on vieläkin!
Täysi tasa-arvo, ihmisarvo, vahvistuu VT:n opetus: mies ja nainen yhdessä ja kumpikin erikseen ovat Jumalan kuva ja Jeesuksen sovittamia ja lunastamia. Naisella ja miehellä on siis korkein mahdollinen arvo.
4. Käytännössä toimivaan alamaisuuteen kuuluu esim.
( Huom: nämä asiat koskevat myös yhtälailla miestä)
- Keskusteluyhteys, kummankin mielipiteellä merkitys, paljon kuuntelua, puolin ja toisin ® tavoitteena puolison ja itsensä rakentaminen ja kasvu, aviosuhteen rakentaminen, perheen yhteisen hyvän rakentaminen
- Puolison kunnioittaminen ja arvostaminen, oman tilan ja itsenäisyyden antaminen.
- ” Toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne”
- ilojen ja surujen jakaminen
- myös sanallinen kiitos ja tunnustus erityisesti arjen asioista ja tehtävistä molemminpuolisesti
- avioliiton/perheen ilmapiiri sellainen, että
A: siinä saa olla erehtyvänä ja epätäydellisenä puolisona
B: kodissa vallitsee armahtava, hyväksyvä ja rakastava ilmapiiri
- ”minä tykkään sinusta”
- Annetaan Jeesukselle mahdollisuus hoitaa ja kasvattaa itseäni ja puolisoani; sana, esirukous, uskovien yhteys, ehtoollinen…
Kyseessä on siis Jumalan vaikuttama sydämen valinta ja asenne, elämäntapa, josta hedelmänä nousee arjen käytännön elämä. Parhaimmillaan naisella on monella tasolla turvallinen ja rakastava ja hyväksyvä olkapää, johon nojata. Nainen saa inhimillisellä tasolla olla turvassa, suojassa, kunnioitettu ja arvostettu.
Alamaisuus on asia, jota on parhaalla tahdollakaan mahdoton selittää tyhjentävästi. Sitä ei kuitenkaan kannata ohittaa sen vaikeuden tähden. Kysymys on ensisijaisesti myös suhtautumisesta ja suhteesta itseensä Jumalaan ja Jumalan sanaan.
Jumala on antanut tämän kehotuksen elämää suojellakseen, siunatakseen, rakentaakseen ja varustaakseen miehen ja naisen intiimeintä suhdetta, avioliittoa.
Avioliitto on Jumalan erityisessä suojeluksessa.
Alamaisuus, niin kuin kaikki muukin ihmisen elämässä, toteutuu aina epätäydellisesti, se on parhaimmillaankin aina suhteellista. Siitä huolimatta siihen kannattaa sydämestään suunnata. Kristus on kanssasi joka päivä myös tässä asiassa.
Jos puolisoiden välinen suhde on rakastava ja suhteellisen toimiva, ei alamaisuutta/palvelevaa johtajuutta avioliiton aikana kovin monta kertaa tarvitse mitata. Jos sellainen tilanne sitten tulee ja ” äänet menevät tasan” tällaisessa tapauksessa ” puheenjohtajan ääni” ratkaisee. Mutta hän itse, mies, kantaa vastuun päätöksestään, kantaa vastuun myös tehdessään mahdollisesti väärän päätöksen. Juuri tällaisessa tilanteessa naisella on mahdollisuus osoittaa kypsyytensä ja suuruutensa pidättäytymällä nalkutuksesta. Asiasta voi toki antaa rakentavaa palautetta, muut se, jos mikä on taitolaji!
Jos mies saa itse oivaltaa, vaikka sitten pienen naisellisen viisaudenkin kautta, oman väärän valintaansa, hänen saamansa oppi ja opetus on paljon hedelmällisempi kuin nalkutuksen kautta saatu kokemus.
Yleensäkin avioliitossa on paljon hedelmällisempää etsiä yhteistä hyvää kuin etsiä syyllistä.
Ole huoleti, en unohtanut!
5. Miehelle:
Ef.5:25” Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä” useita muita raamatunkohtia.
- miehelle on annettu, jos mahdollista, vieläkin vaativampi tehtävä kuin naiselle. Ei tarvitse monta minuuttia miettiä näitä jakeita, kun jo alkaa kylmätä. Vetää aika hiljaiseksi…
- Elänkö aviomiehenä sillä tavalla, että vaimoni iloisin ja vapain sydämin haluaa olla minulle alamainen?
- Saako vaimoni riittävästi esim. epäeroottista hellyyttä?
- Puhunko hänelle, jaanko sisintäni hänelle, vaikka mieluimmin olisin hiljaa ja möllöttäisin?
- haluanko rakentaa tätä suhdetta välillämme?
- Olenko perheen esirukoilija, pappi? kannanko oman vastuuni esim. lasten raamattuopetuksessa?
- Olenko palveleva johtaja?
- Entä ne, ja monet muut asiat, jotka mainitsin käytännön alamaisuuden kohdalla?
Kysymyssarjaa voisi jatkaa ja jatkaa…
6. Miehelle ja naiselle
Tunnettua automainosta mukaillen voisi alamaisuudesta ja palvelevasta johtajuudesta todeta: Soveltaminen jää sinulle. Muu on mietitty!
Annetaan toinen toisellemme mahdollisuus olla oikealla tavalla alamainen ja olla oikealla tavalla palveleva johtaja. Monenlaista syntiä ja laiminlyöntiä löytyy hakemattakin, itkua ja kipuakin. Silti Jumala ei hylkää eikä jätä, vaan osoittaa yhä uudelleen ja uudelleen Herraa Jeesusta Kristusta ja Golgatan ristiä. Sinut on täysin sovitettu Jeesuksen veressä, pöytä on puhdas ja kirkas. Jumala rakastaa sinua absoluuttisesti, ehdottomasti. Olet hänelle yhtä rakas kuin Jeesus. Hän rakastaa myös puolisoasi, kaikki äsken mainittu pätee ja on totta myös hänen kohdallaan.
Siksi on hyvä elää elämää yhdessä, etsiä Jumalan siunausta, ennen kaikkea häntä itseään, kuin kultaa tai hopeaa. Jumala auttaa sinua elämään puolisona.
Kaiken sen todeksi eläminen, mihin Jumala meitä sanassaan käskee ja kehottaa on mahdollista ja se on annettu tosissaan otettavaksi. Mutta mahdollista se on vain ja ainoastaan Jeesuksessa; sehän vasta hienoa onkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kaupalla saa sairaan miehensä väkivaltaisuudesta kärsiä ja sit saarnataan, että pitää olla alamainen, miksi miehen ei tarvitse kunnioittaa naista??? On niin paljon yksinäisiä naisia, joita miehet pahoinpitelee ja jopa murhataan ja sit pitäis vaan kaikkeen alistua? Onko se muka oikein?
Tuo on sitä tasa-arvoa: miehen ei tarvi suojella naista eikä pitää hänestä huolta, joten hän on vapaa pahoinpitelemään naista jos siltä tuntuu.
Suomihan on maailman tasa-arvoisin maa; se tosiaan näkyy. Parisuhdeväkivalta on maailman kärkitilassa.
Raamatun sanoma on, että naiset ovat arvokkaita, ja heitä pitää rakastaa ja kunnioittaa. Mies, joka on Luojalle alamainen, tekeekin näin.
Siksi mieluummin aina valitsen Raamatun ohjeet asiasta.
On hyvä, että nykyään naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia, vaikka jotkut vanhoilliset uneksivatkin ihanasta alamaisuudesta.
Sanan alamainen synonyymejä ovat nöyrä, tottelevainen ja kuuliainen. Nykyään, kun naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia, naisten ei ole mikään pakko olla miehilleen alamaisia. Mutta jos joku haluaa olla miehelleen alamainen ja hokee sitten, että kyllä Pekka osaa ja tietää, kun hän on mies, niin omapahan on valintansa.
"Nainen saa inhimillisellä tasolla olla turvassa, suojassa, kunnioitettu ja arvostettu."
Niinpä niin. Näkeehän sen musliminaisistakin, millaista on, kun eletään "turvassa ja suojassa" ja ollaan "kunnioitettuja ja arvostettuja" eikä päästä yksin mihinkään kotoa.
Minusta näyttää siltä, kuin sinä yrittäisit kaunein sanankääntein puolustaa naisten ja miesten eriarvoista asemaa ja naisten ( ihanaa ! ) alamaisuutta.
Raamatussa kerrotaan pari tuhatta vuotta sitten vallinneesta yhteiskunnasta. Ei auta, vaikka kuinka kaunein sanoin sitä puolustelisi, sillä silloin naiset ja miehet eivät olleet tasa-arvoisia. Muualla länsimaisessa yhteiskunnassa tuo asia on jo huomattu ja naiset ovat monessa suhteessa nykyisin tasa-arvoisia miesten kanssa, mutta jotkut kirkon vanhoilliset aina vain uneksivat ajoista, jolloin näin ei ollut, vaan vallitsi naisten ihana alamaisuus. Olihan se ihanaa miesten vaan ei naisten kannalta. Tuo asia ei millään sanojen asettelulla muuksi muutu. Alas "ihana alamaisuus"!
Noinhan se Raamatun opetus menee. Ongelma ei ole se, etteikö sana olisi ymmärrettävä, vaan se, että se sotii sekä miehen että naisen luontaista, lihallista mieltä vastaan.
Toiseksi valtaosan kokemusmaailma puhuu tätä vastaan. Siitä huolimatta juuri näin kannattaa kilvoitella.