Aina tämä keskustelu menee samaan malliin. Ensin joku valittaa, että on köyhä. Sen jälkeen joku toinen kehuu, kuinka käy töissä ja käskee muidenkin mennä töihin. Tämän jälkeen vastaaja kertoo olevansa työkyvytön. Yllätys yllätys, neuvot loppuvat siihen ja neuvoja käy tuppisuuksi. Onko siinä laitaa, että vaietaan koko asiasta, hiljaa hyväksytään se, että työkyvytön saakin kärsiä? Miksi ette edes myönnä, että asialle pitäisi tehdä jotain?
Teille töihin käskijöille
sanon näin
321195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
se menee melkein joka kerta.
Keskustelun taso tuntuu olevan tosi alhainen, kun jankataan samat jutut kerrasta toiseen, eikä harrasteta rakentavaa keskustelua tai viitsitä ajatella muuten kuin oman tilanteen kautta.
paasaamista eikä kommonistien työn sankaruutta vaan tämä on aivan jotain muuta ideologiaa.
Lisäisin tuohon vielä sen että jos vastaaja kertoo että hän ei saa mistään töitä(esim. siksi kun työnantajat eivät vanhempia eikä töttömiä halua töihin ottaa), niin sitä joko kieltäydytään uskomasta, tai sitten vaan vaietaan, tai sitten annetaan ymmärtää ja välillä sanotaankin että jos ei nyt työvoimapulankaan aikana töitä saa niin kuuluu rupusakkiin jolla ei ole mitään oikeutta mihinkään parempaan vaaan päinvastoin jonka osan tuleekin vielä nykyisestäkin paljon huonontua.
Tällainen henklö uskoo ehdoitta siihen, että meillä on olemassa sellaiset työmarkkinat jotka toimivat ehdottomasti oikein ja niin että kaikki kelvolliset ihmiset näillä markkinoilla työllistyvät, ja jos eivät työllisty niin he sitten kuuluvat rupusakkiin ja heillä ei ole mitään sanottavaa mihinkään ja he saisivat olla tyytyväisiä siihen jos heidän ylipäätään annetaan elää.
Itse en olekaan patistamassa sairaita/vanhuksia työhön! Myös syrjäalueilla ei varmastikaan aina töitä löydy. Mutta mua ärsyttää täällä pk-seudulla köyhyyttä valittavat nuoret/nuorehkot henkilöt, jotka eivät halua mennä kuin oman alansa töihin. Sitten täällä haukutaan hyvätuloiset! Pk-seudulla kannattaa ottaa mikä tahansa työ vastaan, aina siitä on helpompi hakea parempaa hommaa kun on JO töissä. Ja jos haluaa (esim. työtön akateeminen) työllistyä hyväpalkkaiseen työhön, kannattaa rohkeasti kouluttautua esim. putkimieheksi ym. hyväliksaisiin duunariammatteihin.
No totta helvetisssä kannattaa akateemisen, jos ei alansa työtä saa, kouluttautua juuri putkimieheksi, sähkömieheksi tai vaikkapa jonkun tehokkaan metsä tai satamakoneen kuljettajaksi.
Mutta se pirullinen juttu on siinä pääseekö sitten tuon ammattikoulutuksensa jälkeen myös töihin alalle. Ammattikoulutuksissakin palaa taas pari vuotta ainakin jonkin teollisuussähköasentajan ammatin kyseessä ollen(Kaiken päälle saadakseen yleensä edes sähköasennuksia tehdä pitää olla töissä firmassa jolla on sähköasennusluvat. Luvat saadakseen taasen pitää olla vähintään 5 vuotta alan töissä, eikä niitä lupia siis millään insinöörin papereilla saa) Koneen kuljettajaksi tai käyttäjäksi ei pitkiä koulutusia tarvita, mutta työharjoittelupaikka niissä tarvitaan.
Mutta jospa tuon ammattikoulutuksesikin jälkeen joudut vaan jatkamaan jossain yövartijana kellokallena ja siinä sitten jo ikääkin alkaa olla niin että 30v lähestyy niin siinä tilanteessa pienellä vartijan palkalla paseeratessasi kyllä ei enää oikein muuta osaa kuin yrittää saada edes jotain työtä josta vähän enemmän rahaa saisi vaikka sitten övereitä tekemällä. Kun johonkin tällaiseen työhön sitten menet niin statuksesi on ammattitaidottoman työntekijän ja se myös sellaisena pysyy(urakehitykset firmoissa ovat kuitenkin valtaosalle meistä pelkkää tekstikirjafantasiaa), kunnes sitten joskus pahimmassa keski-iässä saneeratuksi tultuasi statuksesi muuttuu työttömän statukseksi ja siitä myöhemmin eläkeläisen statukseksi(lääkäriltä saa lopulta hullunpaperit joilla pääsee pienelle työkyvyttömyyseläkkeelle).
Itselläni on vastaavanlainen ura(koulutukseni täällä ei kyllä ole akateeminen vaan opistotasoinen, mutta ulkomailla tyharjoitteluissa, opiskeluissa ja töissä paloi vuosia).
Vielä 26 vuotiaana aloitin 2 vuotta kestävän teollisuuselektroniikka-asentajan koulutuksen, ja olin varma että siitä kyllä saan sellaisen alan työn että töitä riittää ja kehitysmahdollisuuksia hamaan tulevaisuuteen vaikka kuinka.
En ole varma siitä olisiko ollut parempi jos ei paskatöihin alkuunkaan olisi mennyt, tuskin se kuitenkaan nyt tätä nykyistä toteutunutta työuraani huonompaan olisi johtanut.
Olen töissä juurikin tälläisessa pieni palkkaisessa vartijointi liikkeessa, joka on täynnä korkeasti koulutettuja henkilöitä. Ero on vain siinä että sällit hakevat vartijoiksi opiskeluaikana, sen jälkeen jatkavat töitä vartijana jos ei heti saa hyvää duunia jostain. He hakevat työn ohella töihin aktiiviseksi muualle ja osa pääsee osa ei. Lisäksi on se etu että he voivat päästä etenemään firman kautta johonkin ylempään tehtävään, tai firma voi suositella tunnollista tekijää jollekkin toiselle firmalle. Usea tuttuni esim täydentää korkeakoulu tutkintoaan työn ohessa, ja hakevat samalla töitä.
Jos työnantajaa ajattelee, että olisi kaksi saman "arvoista" hakijaa, toinen ollut vartijana toinen ei, niin kummanko ottaisit? Vartijakortti ei takaa että olisit luotettava tai nuhteeton, mutta vartijakorttiahan ei saa jos on rikosrekisteriä (tai ei pitäisi saada, mäne tiiä).
Itsekkin lähdin kyseiselle alalle kesätöihin pieneltä paikkakunnalta, koska vaihtoehtona olisi ollut työttömyys mille ei olisi loppua näkynyt. Siitäpä sitten ura urkeni pikkuhiljaa, eikä ole tarvinnut päivääkään työttömänä olla.
Nyt uhkaa sairaseläke suht nuorena, mutta onneksi firma on ollut ymmärtäväinen ja kouluttanut minut uudelleen aina kevyempään työhön ja näin mahdollistanut minun tehdä töitä.
Jossain vaiheessa tulee sekin eteen että on töistä pois jäätävä, mutta en aijo laiskuuttani ihan heti työttömyydelle alistua. Vielä on nääs paljon sellaista krääsää kaupassa joka on ostamatta. Mutta kyllä, tulevaisuudessa tulen itsekkin olemaan köyhä! Toivottavasti en mieleltäni.
Olikohan pointtinani se että joskus kannattaa tehdä töitäkin jotka eivät ole omaa alaa tai palkka ei päätä huimaa. Hyvällä asenteella voi päästä pitkällekkin "paska"firmoissa. Rikkaaksi ei pääse, siitä pitää verottaja huolen.
Minulla noissa vartiointihommissa kaikkinensa meni vuosia. Turssakin heti jenkeistä tultuani olin ensin vartiointifirmassa jonkun kuukauden. Sitten helsingissä STV:llä meni pitkään, lähemmäs pari vuotta, lähinnä keskustassa jalkamiehenä, ja kävin siellä STV:llä jonkun teollisuusvartijakurssinkin.
Se oli silloin jo vähän ammatillistumassa se vartiointiala kun yk-joukoissa palvelleitakin sinne tuli pyörimään(sellaisia joilla ei ollut mitään sen erityisempää ammattia), yksi entinen palomieskin(päällikkötasoa peräti) samassa piirissä pyöri.
Mutta kyllä juuri opiskelijoita paljon silloikin vartijoina oli. Ja tietenkin jotkut opiskelijat olivat jo hyvän matkaa yli kolme kymppisiä ja kyllä sellainen vähän hermostutti kun itselläkin 30v. lähestyi. Yhden sellaisen nestoriopiskelijan(joku humanistiala) tapasin vuosien päästä, ja kuten arvata saattoi, tämä toimi edelleen vartijana ja oli jättänyt opintonsakin kesken.
Ensinnäkin, mikä on köyhän määre nky suomessa? Olenko se minä, jolla ei ole kuin 80senttiä rahaa juuri nyt ja korvaukset tulee vasta ensiviikolla? Vai se, joka juotuaan rahat ei saa ruokaa? Vai sairas joka ei kykene työhön ja jonka mahdollinen byrokratia on latistanu niin ettei hän jaksa taistella saadakseen kohtuullisen toimeentulon? Köyhä on myös omasta mielestään perheenisä, jolla on tavallinen palkka muttei varaa uuteen autoon, koska perhe kuluttaa niin paljon.
Vanhemmman ihmisen on joiltain aloilta vaikeampi saada työtä kuin nuoren. Mutta nuoria on aika vähän tulevina vuosina, joten vanhempiakin tarvitaan. Pitää kyetä kouluttamaan itsensä uuteen ammattiin ja ottaa niitä töitä vastaan, joita tarjotaan. Ja hakea itse työtä aktiivisesti sellaisista paikoista, joihin haluaa mennä. Aktiivisuus on vain motivoitava itselleen, vaikka se joskus tuntuu väsyttävältä ja turhauttavalta.
Työkyvyttömät ihmiset pitäisikin poistaa työvoimatoimistojen listoilta ja alkaa maksaa heile esim 1000 euron kk korvausta sekä järjestää heille kohtuu hintaista tai ilmaista vapaa-ajan toimintaa, jotta eivät aivan koteihinsa jäisi. Vapaaehtois työssä on paljon sellaista, mitä voi työkyvytön tehdä, ja tästä hänen pitäisi saada jollainen korvaus, joka ei pienennä kk tuloa. Esim jos joku mielenterveyskuntoutuja kykenee esim haravoimaan vanhusten pihoja, hän voisi saada esim bussikortin, tms kunnalta, tai muulta hänen apujaan käyttävältä yhteisöltä.
Ja lopuksi. Minä en ole työssä, olen työharjoittelija, eli teen palkatta työtä. Olen ammatinvaihtaja ja keski-ikäinen. En tunne itseäni köyhäksi, vaan joskus turhautuneeksi, kun erilaisia papereita pitää pyöritellä eri virkakoneistossa saadakseen edes ne kuuluvat korvaukset. Työllistyn toukokuun alusta muutamaksi kuukaudeksi ja sitten taas katson, mitä elämä tuo...
on oikeastaan ainut pätevä este sille, ettei voi työllistyä. Työ ei välttämättä tule ihmisen luo tai edes lähimaille, vaan sitä etsittävä edempääkin. Joskus 100 vuotta sitten ummikot siirtolaiset Suomestakin menivät Amerikkaan saakka, jotta saisivat toimeentulon oli pakko. Sama juttu 60-70 luvuilla oli pakko lähteä Ruotsiin työhakuun. Nyt jos joku saa työtä 20 km päästä sen vastaanottaminen on mahdotonta "pitkän työmatkan" takia.
Isoja asioita puhut kun amerikoihin 70- luvulla muuttaneiden asioista tiedät lausua tulkintoja, mutta ennen muuta on lausunnossasi yllättävä tuo menneiden aikojen siirtolaisuuden vertaaminen nykypäivän työnhakukäytäntöihin, kun ajattelee sitä miten paljon erilaista taustaa vasten nuo asiat tapahtuvat.
Mutta ne kirjoittamattomat, lausumattomat säännöt ja sovinnaisuudet jotka kulttuurissamme ovat sanelevat usein enemmän kuin ne asiat joista julkisuudessa väitellään ja kinastellaan. Tämä hyvinkin koskee myös työnhakua ja työmarkkinoita yleensä.
jo näkyy että työttömyyteen on monia syitä!
Miten ne sitten voidaan ratkaista, siihenkin löytyy varmasti vastaus, vaan sitä ei valtiovalta kykene antamaa. Yksi iso ongelma on työmarkkinoiden valtava muutos. Laki toimisi jos elettäisiin aikaa 10-20 vuotta sitten, mutta nyt eletään nyt. Enemmän joustoa päivärahamenettelyyn ja nyt tarkoitan sitä joustoa juuri sinne maksajan puolelle.
Meillä on käsissämme oikeastaan yksi kokonainen sukupolvi jotka ovat jo lapsuudessaan menettänyt uskon elämään ja etenkin tulevaisuuteen. He ovat nämä Pankkikriisin Aiheuttaman Suuren Kansakunnan Alasajo-laman lapset.
Heille ei ole syntynyt minkään laista uskoa siihen että myös itse voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Nämä ovat useimmiten koulupudokkaita tai koulunsa mitenkuten harsinneita jotka tarvitsisivat nyt asiantuntia-apua ja ennen kaikkea opetusta niin perusasioissa kuin työnteossakin.
Mutta asiaan: Tässä ketjussa on nyt tullut ilmi useampiakin syitä työttömyyteen. Ihan hyviä ja varmasti paikkansa pitäviä. Yksi vähemmän mainittu mutta todellinen syy on myös luottotiedoissa olevat maksuhäiriö merkinnät. Kukaan työnantaja ei palkkaa maksuhäiriöistä, ellei kyse ole sitten todellakin sukulaisesta tai muuten henkilöstä jolla on jotain muitakin yhteyksiä työnantajaan kuin pelkkä työsuhde.
En minäkään palkkaisi jos olisin työnantaja itseäni työntekijäksi, sen verran epävarma tapaus, niin psyykkisesti, kuin taloudellisesti ja fyysisestikin.
MAKSUHÄIRIÖLNEN
tämän maksuhäiriöisen tekevän ansaitakseen ruokansa.Varkaisiinko,vai onko parempia ehdotuksia.Eiköhän ne maksuhäiriöt tule juuri silloin kun varoittamatta irtisanotaan 10-100 työntekijää mistäs otat maksut laskuihin,sosku niitä ei maksa ja välttämättä työpaikkaa ei tipu.
jos pelkän työpalkan varassa on etenkin pienipalkkainen ei saisi velkaantua. Yllättävän moni on hankkinut tonnin parin tuloilla mittavat velat, jopa kymmeniä tuhansia kulutusluottoja. Tässä on kyllä holtittomalla luoton saannilla oma osuutensa.
Yhteiskunnan yleinen ilmapiiri kannustaa shoppailemaan, kuluttamaan, pröystäilemään. Ei kannata ihmetellä, kun pienituloisemmatkin menevät tähän hullunmyllyyn mukaan, kun joka paikassa siihen kannustetaan. Sauli Niinistökin jo muinoin käski suomalaisia kuluttamaan, jotta kansantalous pelastuu. Ja ihmisethän kuluttavat, kun pankit vielä tarjoavat kulutusluottoa ja kännykällä saa sikahintaista pikavippiä aina tarpeen tullen. Itse en ole tässä kulutushölmöilyssä mukana ja säälin heitä, jotka siihen tempautuvat. Yhteiskunnan asenneilmapiirissä nyt on muutenkin vikaa, hyvin paljon vikaa. Arvostetaan liikaa materiaalisia arvoja ja ihmisen arvo tulee varallisuudesta ja työelämän asemasta, ei luonteesta tai henkisistä arvoista.
Eiköhän osalle nuoria ole kotona lainkaan opetettu rahankäyttöä? (ei osalle vanhemmillekaan)
Jos seuraa yhtään, asioidessaan jossain kauppakeskuksessa, sitä kuluttamisen hurmaa, ei voi kuin ihmetellä.
Jos on 5e tai 50e sama se, koko summa menee. Ajattelematta, yhtään niitä tulevia päiviä, ilman rahaa.
Tuo inflaatiokaan ei pääsisi toteutumaan heti niin pahana jos keskiluokka ei törsäisi rahaansa niin holtittomasti mitään hinnoista piittaamatta. Mutta näin se kyllä tekee, ja kauppiaat kyllä vastaavat tähän korottamalla hintojaan.
Nyt on sitten vielä kulttuurissakin vahvistunut sellainen uusi trendi jossa kuuluu rehvastella tuloillaan ja kulutusmäärillään ihan suoraankin puhuen siitä miten vauras onkaan ja kuinka paljon kuluttaa.
niin varmaan sanoisin niinkuin muutkin yrittäjät ja työnantajat, että ei ole minun päänsärkyni.
Mutta tuo edellä kerrottu ei tarkoita sitä, että olisin tuota mieltä nyt kun olen maksuhäiriöinen pitkäaikaistyötön.
Mitäpä sitä muutakaan tekee kuin yrittää pihistellä työttömyyspäivärahojen, asumistuen ja ttt:n kanssa. Jos jostain onnistuu jokusen roposen saamaan, niin on kiitollinen niistä eikä valita. Niinhän se menee.
Onneksi olen jo niin paljon iäkäs ettei minun tarvitse itkeä tulevaisuuttani, mutta se ei tarkoita ettenkö tuntisi syvää myötätuntoa näitä elämän harhapoluille eksyneitä kohtaan ja jos vaan mitenkään kykenen autan kyllä mäessä.
Itsetunto on iso ja tärkeä asia ihmiselle ja ilman sitä ei todellakaan pärjää millään markkinoilla, eikä missään töissä. Huono itsetunto on suurena tekijänä niillä jotka eivät paikkaansa löydä ja joille on työhön motivoituminen on vaikeata.
Äkkiarvaamatta tai ylipäänsä irtisanottaessa itsetunto todella laskee joka iikalla, kysymys onkin siitä löytyykö se uudelleen kun asiat saadaan paremmalle tolalle?
Voitaisiinko jopa sanoa, että hetkellinen itsetunnon menetys ja sen takaisin saaminen nimenomaan vahvistaa ihmistä ja hänen kykyjään kohdata arkipäivän vastoinkäymiset ja siten saa voimavaroja isompienkin ongelmien ratkaisemiseen.
Palkan varassa elävän ei pidä koskaan ostaa velaksi muuta kuin kiinteää omaisuutta. Kaikki kulutustavarat on ensin säästettävä, ainakin suurimmaksi osaksi. Elintaso on sovitettava reaalituloihin eikä otettava esimerkkiä Amerikkojen (varsinkin USA) luottokulutuksesta.
Jos ei ole kulutusluottoja niin pienelläkin avustuksella pärjää ilman ongelmia koska kaikki tulot voi käyttää jokapäiväiseen elämään, ruokaan, sähköön ja puhelimeen.
Jos tulee ongelmaa niin tavaroiden myynnistä on saatava maksettua niiden loppuvelka. Näin olen menetellyt, asunto on maksettu, autosta ei ole velkaa, pienehkö eläke riittää toistaiseksi eikä koskaan ole ollut maksuhäiriöitä.
No sou, ja sä se jaksat täällä käydä itseesi kehumassa! Tuon sun jargonis osaamme jo ulkoa. Kun nyt ei kuitenkaan olekaan kysymys just sun pärjäämisestä vaan muiden pärjäämisestä, niin puhutaanpa nyt välillä muista kuin juuri sinusta, sanotaanko nyt niin että jokainen vuorollaan!
Veikkaan kuitenkin, että toimimalla kuten olen tehnyt välttää useimmat ongelmat. Täällä valittaminen ei kannata jos ei ota opikseen niiden kokemuksista jotka ovat selvinneet paremmin. Ei se paljoa auto vaikka yhteen ääneen täällä hoilotamme kurjuutta ja odotamme yhteiskunnan sen poistavan kiltisti.
Yhteiskunnan osaksi minä olen aina kuvitellut yrittämisen tukemisen ja ainoastaan hetkellisten poikkeusten auttamisen. Vuosikausien eläminen tuilla jos ei todellista syytä ole kuten sairaus tai vamma on väärinkäytöstä. Edellisillä oireyhtymillä en tarkoita sellaista sairautta enkä vammaa jonka vetelehtiminen ja muut ei niin suotavat harrastukset saavat aikaan.
Jos sinulla on parempi ratkaisuesimerkki niin kerro se meille muillekin! Kyllä ihmisen/kansalaisen on sopeuduttava yhteiskuntaan eikä päinvastoin, koska siten pärjää paremmin.
kuin realiarvonsa säilyttävään kiinteään omaisuuteen tai muuhun kohteeseen.
Yhtäältä matalakorkoinen laina pankista ja lainan korkojen verovähennyskelpoisuus ja toisaalta realiarvonsa säilyttävä sekä vielä mahdollisesti realiarvoltaankin nouseva sijoituksen kohde mahdollistavat vaurastumisen inflaatiota vastaan.
Eläkkeesi hyvin riittää nyt, mutta jospa se jää realisesti hinta/palkkakehityksestä jälkeen joka vuosi vaikkapa 3%, niin 20 vuoden kuluttua eläkkeelläsi eläminen karkeasti ottaen vastaa sitä jos nyt joutuisit elämään eläkkeellä joka olisi nykyinen eläkkeesi kerrottuna luvulla (0,97)^20 = 0,5438, eli joutusit sinnittelemään noin puolella nykyeläkkeestäsi.
viimevuosituhannelta. Et esimerkiksi osaa ottaa yhtään nykyajan tekniikkaa huomioon näitä viisastelujasi toistellessasi. Et myöskään ymmärrä sitä että eläminen maksaa aina! Ei ole olemassa mitään 'halpamajoituksia' jos esimerkiksi jäät syystä tai toisesta rahattomaksi, niin vuokra on maksettava joka tapauksessa!
Eipä taideta enää nykyään harrastaa paljoakaan edes ns. alivuokralaisuutta. Ennemminkin on ns. kimppakämppiä, jolloin vuokraa voidaan tietysti vähän vähentää, mutta maksettava se on silloinkin.
Nuo tilanteet ovat helppoja, mutta jos ahdingossa on myös alaikäisiä lapsia on tilanne todella hankala. Välttämättä ei kaikilla kun ole sitä hyvä haltiatar tätiä joka auttaisi tarvittaessa.
Ja lapset tarvitsevat säännöllisen ruoan ja vaatteet ja ennekaikkea perusturvallisuutta!
ja helppoa ei se nykyoloissa ole sittenkään vaikka vähän jotain varoja perisitkin jos rakenteista syrjäytynyt olet, kun silloin sinua kyllä kaikin tavoin vedetään kuin vierasta sikaa.
Vaikka olen aikanaan(ennen työelämästä sneeratuksi tulemistani) saanut tehdä eläkettä kartuttavia työvuosia 20, siedettävällä palkalla, vakinaisessa työsuhteessa ja aina olen säästeliäästi elänyt ja perheetön yksineläjä olen ollut, niin todennäköisesti lähemmäs puliukko olisin ellen mitään perinyt olisi ja pyrkinyt kaikin keinoin omaisuuteni säilyttämään ja sitä mahdollisuuksieni mukaan kartuttamaankin.
Muuten edes tämä omaisuuden säilyttäminen ei ole ollenkaan niin helppo juttu kun työttömäksikin joutuu ja ei silloin edes laina-asiointi pankissakaan noin vain luonnistu(Ei tarvitse olla maksuhäiriöitä, pelkkä työttömän status riittää tekemään sinusta ei-toivotun pankkiasiakkaan vielä siinäkin tapauksessa että sinulla omaisuuttakin vähän on) . Lisäksi nykyään on jo lähes täysin tuhottu keskiluokkaan kuulumattomilta piensijoittajilta koko toimintainfra muutenkin.
Sitä paitsi suurimmalle osalle keskiluokkaa sijoitustoiminta onkin vaan hupiharrastusta johon heillä on muhkeilla säännöllisillä tuloilla varaa, se saa jotain tuottaa tai sitten ei ja 'sijoituspalveluja' tuottavat toimjat ovat tyytyväisiä saadessaan hyvät palkkiot.
Jos kuvittelet, että eläminen on ennen vuotta 2000 ollut ilmaista tai ehkä siitä on jo sinänsä maksettu palkkaa olet harhateillä.
Opiskelu ja elämä sinänsä on suhteessa maksanut aivan yhtä paljon ellei enemmänkin kuin nykyään. Silloin puuttuivat opintolainat (ellei ollut yliopistossa), eikä juurikaan ollut niitäkään tukia joiden pienuutta nykyään täällä valitetaan. Töitä piti hakea, oli otettava mitä saa ja sitten haeskeltava mitä haluaisi.
Yhdellä vintillä minä aloittelin asumiseni ja sieltä myös opiskelin. Rahat velasta jonka isä takasi ja säästöistä, onneksi eukko oli töissä ja meni opiskelemaan vasta kun minä olin valmis. Kyllä silloinkin vuokraa maksettiin ja eka muksu tuli samoihin hätiin. Pakko oli pärjätä ja pärjättiin valittamatta kenellekään.
Taidat olla oikea rutisia, kaikki pitäisi tulla valmiina. Iso palkka pitää olla kun eihän se työ muutoin kannata. Mitähän sinäkin oikeasti osaisit kannattavasti sen ison palkkasi eteen tehdä etenkään jos marinaa ei lasketa?
omaa napaas kehuskella, et myöskään ymmärrä lukemaasi!
Taidat olla rolli eli satu ukko koko peikko ja kuulut siihen samaan sarjaan kuin keijut ja menninkäiset ja joulupukki tonttuineen.
Kyllä valitettavasti olen aivan reaaliolento. Tuskin verottaja lähettää lisälappuja keijuille ja menninkäisille.
Navastani en ole muistaakseni kirjoitellut enkä alakaan mutta kohtuullisen lukemisenymmärrystaidon omaan. Enkä ole edes omia ajatuksiani kehunut vaan kertonut esimerkiksi miten olen nämä ongelmat selvittänyt. Sehän on koko idea tällaisella palstalla, en osaa kuvitella tämän tarkoitukseksi pelkkää voivottelua.
Kohdallasi homma etenisi paremmin jos kommentoisit esittämällä reaalisia vaihtoehtoja etkä ainoastaan hokisi minun vaihtoehtojeni surkeutta. Miten sinun mielestäsi nämä ongelmat pitäisi ratkaista? Laita nyt pieni tutkielma aiheesta tai ole hiljaa.
Älkää noteeratko mitenkään noita, idiottien töihinkäskyjä. Ovat päästään harvoja? Toimittakaa vain oma asianne.
työpaikalta ulos,on vuokra,sähkölasku,puhelinlasku
auton vakuutukset ym. pakko maksaa ja ruokaankin pitäisi jäädä ainakin kuukaudeksi-kahdeksi rahaa
vielä jos samalla sairastuu,jää väkisin osa laskuista maksamatta,mikäli uutta paikkaa ei löydy olot senkun kurjistuvat,silloin menee laskut ulosottoon ja luottotiedot.Irtisanotun syytäkö se on ja luuseri.
Tässä on hyvä esimerkki siitä miten Ammattiyhdistysliike on unohtanut varsinaisen ja alkuperäisen tarkoituksensa. Se on unohtanut jopa omat maksavat jäsenensä (pitkäaikaistyöttömiähän se ei enää edes tiedosta olevankaan eikä heistä välitä piiruakaan, josta syystä köyhien ahdinko on entistäkin hankalampi).
Muualla Euroopassa maksetaan taloudellis-teknisistä syistä irtisanotuille ns. erorahaa, jolla voi kustantaa elämäänsä kahdesta kuukaudesta puoleen vuoteen.
Tietysti jokainen irtisanomisen uhan alla oleva viimeistään varautuu tulevaan niin, että elämiseen käytettävä varallisuus riittää. Tämä ei vain taida olla välttämättä kovin helppoa, esimerkiksi niillä jotka ovat voineet tähän saakka esimerkiksi luottaa työnantajansa kykyyn säilyttää työpaikat, saattaa olla aivan ERITYISEN vaikeata niillä ihmisillä, joilla on jo useamman sukupolven ajan oltu työssä samalla työnantajalla.
On ehkä jo kokonaan tuudittauduttu luulemaan omaan erinomaisuuteen ja korvaamattomuuteen. Tilanne voi olla todella rankka kun ei ole mitään "työkaluja", siis ei tiedetä miten tilanteesta selvitään.
Tähän nyt ei voi kuitenkaan sanoa muuta kuin, että kyllä selvitään kuka mitenkin, mutta se on ainakin varma, että maailma ei pysähdy, vaikka joku sellunkeittäjä tai prosessi-insinööri jääkin työttömäksi.
Jos todella on työkyvytön niin on väärin jos kärsimään joutuu, siksi kaikki sosiaalisesti työkyvyttömät pitäisi kuntouttaa töihin koska silloin paremmin riittäisi resursseja todella tarvitseville.
on pelkkiä trolleja, kaikki kun kuitenkin tietää, että kaikille nyt vaan ei ole töitä, eikä niitä ole tarkoitus ollakaan.
taulusta pitäisi saada kopio työvoimatoimistojen seinälle:
http://74.125.39.104/search?q=cache:rDv0c6TiTGcJ:yle.fi/uutiset/24h/id90635.html kuvaa työvoimatoimiston neuvojaa&hl=fi&ct=clnk&cd=1