Luin juuri tämän kirkko ja kaupunki lehden kampanjan, jossa pyritään kutsumaan vapaaehtoistyöntekijöitä auttamaan ja seurustelemaan vanhuksien kanssa.
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=2075&deptid=124&languageid=3&NEWS=1
Aamulla heti kun heräsin, mieleeni tuli kuinka ihmistä palvotaan kun hän syntyy. Moni vanhus kohtaa kuoleman kuitenkin yksin ja on usein ollut yksin jo kymmeniä vuosia.
Nykyään ei pääse johonkin vanhustenkotiin niin kuin ennen. Lääkärit pyrkivät pitämään vanhukset kotihoidossa, niin kauan kun he pystyvät itse nielemään ruokansa. Yksityisiä hoitokoteja on olemassa jotka veloittavat vähintäin 3200€/kk. Kunnalliseen pääsee sitten kun arvioidaan että lähtö on varmasti käsillä lähi-aikoina.
Eilen kaupassa käydessä tapasin sellaisen reppana vanhuksen, joka pyysi minua nostamaan repun hänen selkäänsä. Reppu painoi aivan jumalattomasti ja ukko oli sellainen linnun kokoinen. Kysyin miksi hänellä ei ole ostoskärryä. Mies vastasi että kulkee kahden kepin kanssa, joten ei ole kättä millä vetää kärryä.
Kysyin häneltä saako hän kotipalvelua. Ei kuulemma saa, koska lääkäri oli arvioinnut hänet hyväkuntoiseksi. Ottaen huomioon että miehellä oli alzheimerin tauti ja dementia ja todella heikko fyysinen voimavara, siitä on voinut olla jopa vuosia kun hän on viimeksi ollut lääkärin arvioitavana. Vanhuksille jää usein mieleen kielteinen vastaus jonka he ovat saaneet kerran ja olettavat että mitään apua ei ole koskaan tarjolla. Oma mummonikin sai sossusta kielteisen vastauksen 50-luvulla, kun mies oli sairaalassa ja oli neljä lasta ruokittavana, penniäkään ei tippunut sotaveteraanin vaimolle. Siitä lähtien mummo on ollut sitä mieltä että häntä ei koskaan tulla auttamaan.
Kotihoitajat eivät välttämättä ole hirveän kiinnostuneita miten vanhuksen asiat oikeasti ovat, he käyvät vain töissä. Nykyisin on onneksi paljon maahanmuuttajataustaa olevia lähihoitajia, joilla on hieman lämpimämpi asenne vanhuksia kohtaan.
Jos lähelläsi asuu tällainen vanhusreppana, jonka näette raahautuvan kauppaan päivittäin melkein kontaten, niin olkaa hyvät ja ottakaa vaiva jutella hetkinen, silloin kun se on mahdollista.
Kerroin tälle miehelle ateriapalvelusta, joka kuljettaa lämpimän aterian lisukkeineen päivittäin, ja jotka tuovat myös muita elintarvikkeita tarvittaessa. Yhteystietoja saa varmasti paikallisesta terveyskeskuksesta tai sossusta.
Olkaa niin hyviä että pidätte silmänne auki, ja autatte kun näette että joku selvästi tarvitsee apua. Usein vanhukset ovat täysin tietämättömiä palveluista jotka ovat heille mahdollisia.
Kaikki vanhukset eivät halua kirkon palveluita, kuten ei oma mummonikaan, hänellä on minut. Atet pitäkää huolta omaisistanne, etteivät he jää kirkon armoille viimeisinä päivinään.
Ei sen puoleen, ettenkö olisi kiitollinen siitä että joku edes tekee jotain. Mutta olen vakaasti sitä mieltä, että jos jokainen ihminen välittää omista omaisistaan edes tunnin verran viikossa, käymällä kahvilla ja viemällä kotona tehtyä ruokaa tuliaisina, maailma olisi taas hitusen verran inhimmillisempi paikka päättää päivänsä.
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=2075&deptid=124&languageid=3&NEWS=1
Aamulla heti kun heräsin, mieleeni tuli kuinka ihmistä palvotaan kun hän syntyy. Moni vanhus kohtaa kuoleman kuitenkin yksin ja on usein ollut yksin jo kymmeniä vuosia.
Nykyään ei pääse johonkin vanhustenkotiin niin kuin ennen. Lääkärit pyrkivät pitämään vanhukset kotihoidossa, niin kauan kun he pystyvät itse nielemään ruokansa. Yksityisiä hoitokoteja on olemassa jotka veloittavat vähintäin 3200€/kk. Kunnalliseen pääsee sitten kun arvioidaan että lähtö on varmasti käsillä lähi-aikoina.
Eilen kaupassa käydessä tapasin sellaisen reppana vanhuksen, joka pyysi minua nostamaan repun hänen selkäänsä. Reppu painoi aivan jumalattomasti ja ukko oli sellainen linnun kokoinen. Kysyin miksi hänellä ei ole ostoskärryä. Mies vastasi että kulkee kahden kepin kanssa, joten ei ole kättä millä vetää kärryä.
Kysyin häneltä saako hän kotipalvelua. Ei kuulemma saa, koska lääkäri oli arvioinnut hänet hyväkuntoiseksi. Ottaen huomioon että miehellä oli alzheimerin tauti ja dementia ja todella heikko fyysinen voimavara, siitä on voinut olla jopa vuosia kun hän on viimeksi ollut lääkärin arvioitavana. Vanhuksille jää usein mieleen kielteinen vastaus jonka he ovat saaneet kerran ja olettavat että mitään apua ei ole koskaan tarjolla. Oma mummonikin sai sossusta kielteisen vastauksen 50-luvulla, kun mies oli sairaalassa ja oli neljä lasta ruokittavana, penniäkään ei tippunut sotaveteraanin vaimolle. Siitä lähtien mummo on ollut sitä mieltä että häntä ei koskaan tulla auttamaan.
Kotihoitajat eivät välttämättä ole hirveän kiinnostuneita miten vanhuksen asiat oikeasti ovat, he käyvät vain töissä. Nykyisin on onneksi paljon maahanmuuttajataustaa olevia lähihoitajia, joilla on hieman lämpimämpi asenne vanhuksia kohtaan.
Jos lähelläsi asuu tällainen vanhusreppana, jonka näette raahautuvan kauppaan päivittäin melkein kontaten, niin olkaa hyvät ja ottakaa vaiva jutella hetkinen, silloin kun se on mahdollista.
Kerroin tälle miehelle ateriapalvelusta, joka kuljettaa lämpimän aterian lisukkeineen päivittäin, ja jotka tuovat myös muita elintarvikkeita tarvittaessa. Yhteystietoja saa varmasti paikallisesta terveyskeskuksesta tai sossusta.
Olkaa niin hyviä että pidätte silmänne auki, ja autatte kun näette että joku selvästi tarvitsee apua. Usein vanhukset ovat täysin tietämättömiä palveluista jotka ovat heille mahdollisia.
Kaikki vanhukset eivät halua kirkon palveluita, kuten ei oma mummonikaan, hänellä on minut. Atet pitäkää huolta omaisistanne, etteivät he jää kirkon armoille viimeisinä päivinään.
Ei sen puoleen, ettenkö olisi kiitollinen siitä että joku edes tekee jotain. Mutta olen vakaasti sitä mieltä, että jos jokainen ihminen välittää omista omaisistaan edes tunnin verran viikossa, käymällä kahvilla ja viemällä kotona tehtyä ruokaa tuliaisina, maailma olisi taas hitusen verran inhimmillisempi paikka päättää päivänsä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ainakin Helsingissä on tarjolla Palveluopas Senioreille, joita saa sosiaalivirastoista ja terveyskeskuksista. Tästä löytyy hyödyllisiä palveluita vanhuksille, joihin voit omaisena perehtyä ja auttaa vanhusta saamaan apua.
Välittäkää ihmisistä.Tutuista ja tuntemattomista.
Mä tamppaan yläkerran mummon matot ja eukko käy pesemässä sen ikkunoita,ilman korvausta.
Paitsi kahvit joutuu juomaan ja saattaa mummo joskus siunauksiakin antaa.Olen tosin kertonut olevani ateisti.
Plan-toimintakin eli kummilapsi-toimintaa suosittelen kaikille.Oma lapsi on muslimi-tyttö länsi-afrikassa.
bubi aivan oikeassa. Itse koitan auttaa aina vanhuksia kun mahdollista. Ajattelin ryhtyä "ystäväksi" juuri yksinäisille vanhuksille.
Lapsena äitini oli juuri ystäväpalvelussa ja kävimme katsomassa aina erästä vanhusta, hän oli minun "mummoni" kun isovanhempiani en koskaan saanut tuntea. Olin ja olen vieläkin surullinen hänen kuolemastaan (1988). Oli todella surullista kun hän viimeisinä aikoinaan joutui vuodeosastolle ja kävimme katsomassa. En koskaan unohda viimeistä kertaa kun hän halusi ottaa minua kädestä kiinni.
Ihmisen joutuminen täysin vuodepotilaaksi loppuaikoinaan on järkyttävää. Joskus tuntuu ettei vanhuksilla enää silloin ole ihmisarvoa vaan heitä kohdellaan miten sattuu. Onneksi ollaan ehkä jo menossa parempaan suuntaan sairaaloissa, ainakin tällä paikkakunnalla missä asun. Aion kuitenkin pitää vanhemmistani huolta etteivät vaan joudu ikäviin olosuhteisiin sairaalaan, jos vain mahdollista.
ihmisiä tasan samanlaisina ihmisinä kuin nuorempia. Ihmisiä kaikki tyyni. Olen opettanut eläkeläisille tietojen käsittelyä 9 vuotta ja vanhin oppilaani on ollut 84 vuotias. Joukossa on ollut rollaattori mummoja ja parin kepin kanssa köpöttäviä pappoja.
Siinä ohessa olen joutunut antamaan heille neuvontaa juuri esimerkiksi siinä, kuinka tietokoneella voi hoidella asioita viranomaisten suuntaan.
Tästä on sitten seurannut se, että olen saanut samalla itselleni hyödyllistä tietoa mm. Kelan avustuksista ja muusta, mihin juuri vanhojen ihmisten tulisi kääntyä eri ongelmissaan. Minusta on vahingossa tullut sosiaalitantta.:-)
Sitä työtä en enää tee kun pari tuntia viikossa, mutta tekisin sitä mielelläni taas täyspäiväisesti, jos vain olisi joku taho, joka maksaisi palkan.