Vellova homokeskustelu kertoo, että elämme sekavassa lopunajassa. Jumalan Sana halutaan vesittää tekemällä siitä 'aikahistoriallista'. Kohdasta, missä riittää 'välttävä sisälukutaito' tehdään teologisella oveluudella 'tulkintakysymys'. Keskustelu myös paljastaa, että kirkon identiteetti on pahasti hukassa. Kirkko on kadottanut alkuperäisen tehtävänsä. Se on vaihtanut toimeksiantajansa toiseen.
Kirkon toimeksianto on lähetyskäskyssä, Matt 28:10-20. Se velvoittaa kirkkoa saarnaamaan 'parannusta syntien anteeksisaamiseksi' kaikille (myös homoille ja lesboille). Kirkon tehtävänä ei ole järjestää eri synninharjoittajille omia viihdetilaisuuksia. Tällaiset 'messut' ovat luokiteltavissa sarjaan 'vuohien huvittamnen'. Kirkko on luistanut varsinaisesta tehtävästään ja lähtenyt ottamaan toimeksiantonsa toisaalta - kansalta. Kirkko on tukkinut korvansa Jumalan käskyille, mutta herkistynyt kuulemaan kansan ääntä. Motivaatio lainataan Pilatukselta: 'Pilatus tahtoi tehdä kansalle mieliksi!' (Mark 15:15). Tämä ei kuitenkaan suju aivan kivuitta; tarvitaan Raamatun 'uutta tulkintaa'. Kun tälle tielle lähdetään, joudutaan täydelliseen suhteellisuuteen, relativismiin. Kaikkina aikoina ihmiset ovat pyrkineet vapaaksi Raamatun 'ikeestä': 'Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä' (Ps 2:3). On äärimmäisen vakava asia, että teologit käyvät päästelemään ihmisiä Jumalan Sanan kahleista. Heidän tehtävänäänhän olisi sitoa ihmiset Jumalan lain sanalla, kunnes nämä nöyrtyisivät parannukseen. Aikamme teologit eivät ole lainkaan käsittäneet omaa tehtäväänsä, vaan ovat siitä 'pihalla kuin lumiukot'!
Kansa on alistanut kirkon nöyräksi palvelijakseen. Sen sijaan, että kirkko julistaisi parannusta, mielen- ja elämänmuutosta, se lähtee yleisön pyynnöstä 'siunaamaan', mitä kansa tuottaa. Kirkko tyytyy tähän ja tuntee itsensä jopa imarrelluksi, kun sitä edes johonkin tarvitaan. On unohdettu vanha totuus: 'Kirkko, joka ei osaa kirota, ei osaa myöskään siunata.'
Raamattu kuvaa hyvin kirkon ja kansan nykyistä yhteistyötä: 'Kun kansa rakentaa seinän, (profeetat) valkaisevat sen kalkilla' (Hes 13:10). Tässä meillä on kouluesimerkki 'syntisen vanhurskauttamisesta tänään'. Kirkko ja syntinen toimivat sulassa sovussa ja tiiviissä yhteistyössä. Kirkko valelee syntisen tekosten päälle 'siunauksen kalkin'. Siis kirkko siunaa, mitä kansa tuottaa! Naispappeudessa tämä jo toteutui - ja homoliittojen hyväksyminen on sen jatkeena. Tällä rintamalla turhautuneella kirkolla riittänee vastaisuudessakin tehtäviä. Siitä pitänee huolen kansan yhäti paisuva 'siunauslista'.
Kirkon toimeksianto on lähetyskäskyssä, Matt 28:10-20. Se velvoittaa kirkkoa saarnaamaan 'parannusta syntien anteeksisaamiseksi' kaikille (myös homoille ja lesboille). Kirkon tehtävänä ei ole järjestää eri synninharjoittajille omia viihdetilaisuuksia. Tällaiset 'messut' ovat luokiteltavissa sarjaan 'vuohien huvittamnen'. Kirkko on luistanut varsinaisesta tehtävästään ja lähtenyt ottamaan toimeksiantonsa toisaalta - kansalta. Kirkko on tukkinut korvansa Jumalan käskyille, mutta herkistynyt kuulemaan kansan ääntä. Motivaatio lainataan Pilatukselta: 'Pilatus tahtoi tehdä kansalle mieliksi!' (Mark 15:15). Tämä ei kuitenkaan suju aivan kivuitta; tarvitaan Raamatun 'uutta tulkintaa'. Kun tälle tielle lähdetään, joudutaan täydelliseen suhteellisuuteen, relativismiin. Kaikkina aikoina ihmiset ovat pyrkineet vapaaksi Raamatun 'ikeestä': 'Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä' (Ps 2:3). On äärimmäisen vakava asia, että teologit käyvät päästelemään ihmisiä Jumalan Sanan kahleista. Heidän tehtävänäänhän olisi sitoa ihmiset Jumalan lain sanalla, kunnes nämä nöyrtyisivät parannukseen. Aikamme teologit eivät ole lainkaan käsittäneet omaa tehtäväänsä, vaan ovat siitä 'pihalla kuin lumiukot'!
Kansa on alistanut kirkon nöyräksi palvelijakseen. Sen sijaan, että kirkko julistaisi parannusta, mielen- ja elämänmuutosta, se lähtee yleisön pyynnöstä 'siunaamaan', mitä kansa tuottaa. Kirkko tyytyy tähän ja tuntee itsensä jopa imarrelluksi, kun sitä edes johonkin tarvitaan. On unohdettu vanha totuus: 'Kirkko, joka ei osaa kirota, ei osaa myöskään siunata.'
Raamattu kuvaa hyvin kirkon ja kansan nykyistä yhteistyötä: 'Kun kansa rakentaa seinän, (profeetat) valkaisevat sen kalkilla' (Hes 13:10). Tässä meillä on kouluesimerkki 'syntisen vanhurskauttamisesta tänään'. Kirkko ja syntinen toimivat sulassa sovussa ja tiiviissä yhteistyössä. Kirkko valelee syntisen tekosten päälle 'siunauksen kalkin'. Siis kirkko siunaa, mitä kansa tuottaa! Naispappeudessa tämä jo toteutui - ja homoliittojen hyväksyminen on sen jatkeena. Tällä rintamalla turhautuneella kirkolla riittänee vastaisuudessakin tehtäviä. Siitä pitänee huolen kansan yhäti paisuva 'siunauslista'.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä tuo varmasti on totta hyvin pitkälle tai ainakin kirkosta saa tuon kuvan juuri nyt.
Uskovaisten kanssa tuolla ei taida olla mitään tekemistä.
Kansa vaan haluaa , että heidän sairaudet hyväksyisi joku terveydeksi ja synnit synnittömiksi.
Uskonnollisesti ajatellen tuo kaikki on tyhmää.
Yrityksissä tuollainen kaikki on varma tuho yritykselle.
Ihmettelen usein järkevyyden takaseinämää, koska se useissa päätöksissä on näkyvissä jo heti.
Missä on tämän maailman jatkuvuuden olemus?
Se kun tuntuu olevan loppusuoraa ennen törmäystä.
Onko siis niin, että maailman loppu on jo näin hyvin lähellä että se on jo nähtävissä yleisellä tasolla?
Itse olen pyrkinyt ajattelemaan, että epäpätevät henkilöt vaan siirretään sivuun ja tehtäviä tulee hoitamaan pätevät.
Kuitenkin alkaa vaikuttamaan , että asiat oikein kiirehtivät itseään ja törmäyskurssi kehityksen on ajoitettava itsensä ilmeisesti monelta osatekijältään saman aikaiseksi.
Sopiva psykoottinen ilmapiiri on tällöin juuri merkityksen ja auktoriteettien puuttuminen.
Filosofisesti asiaa lähestyen , ajan loppu olisi silloin otollinen.Näin täyttyisi tämäkin Raamatun kohta " kun sitä vähiten odotetaan " (loppua).
Ongelmallista kirkon toiminnassa on se, että ihmisillä on olemassa tietoa.
Lisäksi kirkon mahti taitaa murentua pelkästään siksi, että se toimii itseään vastaan.
Jonkun kansanosan mieleinen on tietenkin loppukirkon toiminta , mutta se ei valitettavasti tavoita yhtään ajattelevaa ihmistä.
Loppu taitaa olla siis aikamoisen lähellä.
Kuinka lähellä se on?
Merkit alkavat kuitenkin näyttämään sen, että jatkumo ei ole mahdollista.
Ateisti ajattelee, että ihminen tuhoaa itsensä.
Uskovainen ajattelee, että aika täyttyy.
Päättäjät ajattelevat , että outoa kun en saa asiaa toimimaan ( väärät ihmiset väärissä paikoissa, mutta tilauksesta ).
Eli Sanan opetus unohtuu syntien tunnustamiseksi ja syntien anteeksi saamiseksi ja kääntymiseksi.
kertoo, että elämme sekavassa lopunajassa."
Mitä sinun mielestäsi nyt sitten pitäisi tehdä ja miten menetellä tässä "sekavassa lopunajassa"?
En ymmärrä puhetta "vuohien huvittamisesta". Mitä sillä tarkoitat?
Kannatatko Raamatun kirjaimellista tulkintaa?