edelliseen

Tulkintasi lienee virheellinen. Ruotsin puolueeton asenne tiedettiin, mutta Ranska ja Englanti eivät olisi siinä tilanteessa piitanneet Ruotsin mielipiteistä. Näiden tavoitteenahan oli saada estetyksi se, että Saksa saa rautamalmia Ruotsista.

Kyse on siitä, että Suomi torjui avun. Sitä ei torjuttu sen takia, että Ruotsi ei suostuisi kauttakulkuun. Apu torjuttiin siksi, että suomalaiset uskoivat Saksan voittavan lopulta suursodan ja haluttiin asettua hyvissä ajoin voittajan kelkkaan. Epävirallisissa neuvotteluissa Hermann Göhring lupasi suomalaisille hyvityksen korkojen kera ja toivoi (vaati), että Suomi solmii (väli)rauhan NL:n kanssa. Saksa halusi näin omalta osaltaan estää Englannin ja Ranskan tulon Ruotsiin.

On vaikea tietää, mikä olisi ollut lopputulos, jos Suomi olisi suostunut tarjottuun apuun. Pohjoslasta olisi luultavasti tullut myrskyisä sotatanner, jossa olisi voitu silloin käydä useampikin Stalingradin kaltainen ratkaisutaistelu. Kun Saksa ja liitoutuneet sekä NL olisivat ottaneet toinen toisistaan mittaa Suomen ja Ruotsin alueilla, meitä suomalaisia ei ehkä enää olisi jäljellä kirjoittelemassa historiaamme. On myös esitetty väitteitä, että Ranskan ja Englannin apu ei olisi riittänyt torjumaan NL:n hyökkäystä, sillä Suomen rintamalle ei voinut sitoa kuitenkaan liian suuria joukkoja. Mutta sodasta olisi kyllä kaiken kaikkiaan tullut mutkikkaampi, kun NL ja länsivallat olisivat joutuneet myös sotaan keskenään. Silloin sota ei ehkä olisi loppunut vielä Saksankaan antautumiseen tai tuhoamiseen. Historioitsija Heikki Ylikangas on tutkinut ja kirjoittanut viimeisimmäksi tästä länsivaltojen tarjoamasta avusta, joka oli tosimielellä tarjottu, mutta jota me suomalaiset kieltäydyimme ottamasta vastaan.

Mielipidepankki kirjoitti:

Tulkintasi lienee virheellinen. Ruotsin puolueeton asenne tiedettiin, mutta Ranska ja Englanti eivät olisi siinä tilanteessa piitanneet Ruotsin mielipiteistä. Näiden tavoitteenahan oli saada estetyksi se, että Saksa saa rautamalmia Ruotsista.

Kyse on siitä, että Suomi torjui avun. Sitä ei torjuttu sen takia, että Ruotsi ei suostuisi kauttakulkuun. Apu torjuttiin siksi, että suomalaiset uskoivat Saksan voittavan lopulta suursodan ja haluttiin asettua hyvissä ajoin voittajan kelkkaan. Epävirallisissa neuvotteluissa Hermann Göhring lupasi suomalaisille hyvityksen korkojen kera ja toivoi (vaati), että Suomi solmii (väli)rauhan NL:n kanssa. Saksa halusi näin omalta osaltaan estää Englannin ja Ranskan tulon Ruotsiin.

On vaikea tietää, mikä olisi ollut lopputulos, jos Suomi olisi suostunut tarjottuun apuun. Pohjoslasta olisi luultavasti tullut myrskyisä sotatanner, jossa olisi voitu silloin käydä useampikin Stalingradin kaltainen ratkaisutaistelu. Kun Saksa ja liitoutuneet sekä NL olisivat ottaneet toinen toisistaan mittaa Suomen ja Ruotsin alueilla, meitä suomalaisia ei ehkä enää olisi jäljellä kirjoittelemassa historiaamme. On myös esitetty väitteitä, että Ranskan ja Englannin apu ei olisi riittänyt torjumaan NL:n hyökkäystä, sillä Suomen rintamalle ei voinut sitoa kuitenkaan liian suuria joukkoja. Mutta sodasta olisi kyllä kaiken kaikkiaan tullut mutkikkaampi, kun NL ja länsivallat olisivat joutuneet myös sotaan keskenään. Silloin sota ei ehkä olisi loppunut vielä Saksankaan antautumiseen tai tuhoamiseen. Historioitsija Heikki Ylikangas on tutkinut ja kirjoittanut viimeisimmäksi tästä länsivaltojen tarjoamasta avusta, joka oli tosimielellä tarjottu, mutta jota me suomalaiset kieltäydyimme ottamasta vastaan.

Ei Göhring.