Hyvää Voitonpäivää 9.5 !

Ilma-armeijan komentajan, kenraali Seidemannin viimeinen käsky JG52:lle koski Hartmannia ja JG-52:n komentajaa, 212:n pudotuksen ässää Hermann Graf: "GRAF JA HARTMANN LENTÄVÄT VÄLITTÖMÄSTI DORTMUNDIIN, JA ANTAUTUVAT SIELLÄ BRITTIJOUKOILLE. MUU JG52:N MIEHISTÖ ANTAUTUU VENÄLÄISILLE." Seidemann päätteli, ettei heidän kohtalonsa puna-armeijan käsissä ei olisi kadehdittava.


Molemmat lentäjä-ässät ymmärsivät käskyn perusteet, eikä annetun käskyn rikkominen ollut heidän tapaistaan. JG-52:n tukikohta oli sodan viimeisinä viikkoina muodostunut turvapaikaksi, paitsi lentäjien ja kenttähenkilökunnan omaisille, myös suurelle määrälle saksalaisia siviilejä, jotka pakenivat Böömin ja Sudeettimaan saksalaisiin kohdistuvaa väkivaltaa. "Katso tuonne, Bubi. Yli kaksituhatta naista, lasta ja vanhusta, -henkilöstön sukulaisia ja pakolaisia. ... Pitäisikö minun hypätä Messershmittiin, lentää Dortmundiin ja jättää nämä ihmiset tänne?", kysyi Graf Hartmannilta.

On tilanteita, joissa valittavissa olevista mahdollisuuksista vain yksi jättää ihmiselle hänen itsekunnioituksensa, eikä se välttämättä ole helpoin vaihtoehto. Hartmann ja Graf päättivät pysyä laivueensa mukana, kävi miten kävi.

Böömissä ja Sudeeteilla vuosisatoja asuneet saksalaiset joutuivat sodan lopulla ja sodan jälkeen kaikkien kuviteltavissaolevien raakuuksien kohteeksi, ja he pyrkivät pelastautumaan alueella vielä olevien Wehrmachtin ja Luftwaffen yksiköiden läheisyyteen. Nyt Hartmann ja Graf yrittivät pelastaa kaikki, jotka turvautuivat heihin.

Nousu ilmaan Deutsch Brodin tilapäiskentältä, missä JG52:n esikunta ja Erichin johtama 1. laivue majailivat sodan loppuessa, olisi kiinnittänyt venäläisen tykistön huomion kenttään ja sille keräytyneisiin pakolaisiin. Graf päätti tuhota kaikki koneet ja evakuoida ihmiset autoilla jenkkien luokse. 25 Messerschmittiä valeltiin bensiinillä, ja Hartmann sytytti roihun oman nimikkokoneensa, Karaya 1:n, aseiden suuliekillä.


Liekit ja musta savupatsas merkitsivät Deutsche Brodin kentän autosaattueen ajaessa kohti pelastusta, kuten he luulivat.


Taitavasti ja määrätietoisesti toteutetun evakuointimatkan jälkeen pakolaiset tapasivat amerikkalaiset miltei Böömin ja Baijerin rajalla, Strakonizissa (Strakonice), ja olisivat turvassa. He eivät voineet tietää sen vihan määrää, mikä kiehui politikoivien jenkki-kenraalien mielissä. Annamme kirjan kertoa:

"Jouduttuaan lopulta liittoutuneiden käsiin, Hartmannin kokemukset vastustajien käyttäytymisestä ovat dramaattisella tavalla poikkeavia:

Amerikkalaiset loivat muutamia ihailevia katseita saksalaisnaisiin, mutta antoivat heidän olla rauhassa perheidensä parissa. Erich tunsi syvää helpotusta. Rannekellot ja muu henkilökohtainen omaisuus olivat pieni hinta siitä, että he olivat päässeet turvaan amerikkalaisten puolelle.
Neuvostoliiton miehittämillä alueilla neuvostosotilaat olivat syyllistyneet niin suurimittaiseen seksuaaliseen väkivaltaan saksalaisia naisia kohtaan, ettei vastaavaa ole lähihistoriassa nähty.

Amerikkalaiset upseerit olivat jo luvanneet, ettei saksalaisia luovutettaisi venäläisille. Erich oli kiitollinen siitä, että hänen miehistönsä ja heidän perheensä säästyisivät tältä kohtalolta."

USA:n ja Neuvostoliiton kesken oli kuitenkin sovittu yhtä ja toista, mitä eivät amerikkalaiset äänestäjät tiedä tänäkään päivänä: Saksalaiset sotilaat ja siviilit(!!) luovutettiin 17.05.1945 puna-armeijalle, joka saapui Strakoniziin ottamaan vastaan vankeja:


"Ennen kuin amerikkalaiset ehtivät lähteä takaisin, he joutuivat todistamaan kohtaloa, johon tietämättään olivat tuominneet viattomat saksalaisnaiset ja tytöt. Amerikkalaiset saivat huomata liittolaistensa pystyvän yksilötasolla laskeutumaan inhimillisen raadollisuuden alemmille tasoille. Keokukista ja Kokomosta kotoisin olleet nuoret sotapojat saivat omin silmin nähdä "karhun elämöivän".

Aseettomat saksalaismiehet komennettiin riviin ja puolihumalassa heiluvat, konekiväärein ja kiväärein aseistautuneet puna-armeijan sotilaat asettuivat vartioimaan heitä. Toiset sotilaat hyökkäsivät naisten ja tyttöjen kimppuun, repivät heidän vaatteensa ja alkoivat raiskata heitä niityllä aseveljiensä, voimattomien saksalaisten ja tapahtumia Yhdysvaltain armeijan kuorma-autojen lavoilta järkyttyneinä seuranneiden amerikkalaissotilaiden silmien edessä.

Tapahtumat näyttivät halvaannuttaneen amerikkalaiset. Mutta kun kaksi alastonta ja itkevää saksalaistyttöä juoksi kuorma-autojen luokse etsimään suojaa, he ymmärsivät sentään nostaa nämä lavalle turvaan. Venäläiset eivät arvostaneet moista ritarillisuutta. He alkoivat ammuskella villisti ilmaan ja huudella amerikkalaisille lähtien samalla etenemään pahaenteisesti kohti amerikkalaisten kuorma-autoja. Niiden kuljettajat painoivat kaasun pohjaan...

Nuori kolmissakymmenissä ollut saksalaisnainen, joka oli erään kersantin vaimo ja kaksitoistavuotiaan tyttären äiti, rukoili polvillaan välillä Jumalaa ja välillä venäläissotilaita, että he ottaisivat hänet ja säästäisivät hänen lapsensa. Hänen rukouksiaan ei kuultu. Saksalaismiehet katsoivat avuttomina kiväärien piiput vatsassaan, kuinka nainen aneli pahoinpitelijöitään kyynelten valuessa pitkin hänen poskiaan.

Eräs venäläiskorpraali astui naisen eteen suu virneessä. Yksi hänen seurassaan olleesta neljästä sotilaasta potkaisi naista kaikin voimin vatsaan sotilassaappaallaan. "Kirottu fasistisika!" sotilas karjaisi. Nuori äiti kaatui maahan henkeään haukkoen. Sitten naista potkaissut sotilas otti kiväärinsä ja ampui hänet yhdellä päähän tähdätyllä laukauksella.

Venäläiset hyökkäsivät ikään katsomatta kaikkien saksalaisnaisten kimppuun. Kaksitoistavuotiaan tytön äidin tappanut sotilas raahasi tyttären panssarivaunun taakse. Hänen seuraansa liittyi muitakin sotilaita. Puoli tuntia myöhemmin tankin takaa kompuroi äänensä käheäksi itkenyt alaston tyttö, joka ei pystynyt enää seisomaan, vaan luhistui maahan kuin rikkinäinen nukke.

Kerran niin rauhallisella niityllä näytellyssä hirvittävässä näytelmässä kärsivän lapsen ahdinko oli kuitenkin vain yksityiskohta. Voimattomat saksalaiset pyysivät venäläisiltä vartijoiltaan, että heidän sallittaisiin auttaa tyttöä. Konepistooleilla osoittelevat venäläiset päästivät lopulta saksalaisen lääkintämiehen lapsen luo. Tyttö kuoli kuitenkin seuraavan tunnin kuluessa, ja hänen viimeiset valitushuutonsa raastoivat Erichin ja hänen miestensä mieliä.

Romuluiset venäläissotilaat raiskasivat armotta kahdeksan-yhdeksänvuotiaita tyttöjä kerran toisensa jälkeen. Heillä ei näyttänyt olevan muita tunteita kuin viha ja himo. Raakalaisten tyydyttäessä halunsa naisten kirkaisujen ja kauhunhuutojen täyttämällä niityllä Erich ja hänen miehensä katselivat konekiväärien suihin.

Himonsa tyydyttäneet venäläissotilaat, joiden univormut olivat tahriintuneet vereen, tulivat virnistellen vapauttamaan Luftwaffen miehiä vartioineita vartijoita konekiväärien takaa. Alaikäisiä tyttäriään suojelemaan pyrkineet äidit hakattiin armotta tajuttomiksi, raahattiin lasten luota ja raiskattiin uudelleen.

Kovapintaiset sotalentäjät, jotka olivat nähneet satoja ilmataisteluita ja haavoittuneet itsekin, puhkesivat itkemään täysin avoimesti. Erich kärsi enemmän kuin koskaan. Hän yritti hillitä itseään, ettei olisi antanut periksi lähes vastustamattomaksi kasvaneelle halulleen oksentaa. ...

Osa naisista vietiin pois kuorma-autoilla, eikä heistä sen koommin kuultu mitään. Takaisin tuodut luhistuivat miestensä ja isiensä käsivarsille. He olivat joutuneet kokemaan uskomattomia kauheuksia, mutta lisää oli vielä tulossa. ...

Sitten niityn reunoille ajettiin joukko panssarivaunuja vartioon ja alue eristettiin yöksi. Venäläissotilaat tulivat kerta toisensa jälkeen ja raastoivat naiset ja tytöt näiden miesten ja isien käsivarsilta. Raiskaukset jatkuivat läpi yön, aivan viimeisiä aamuyön tunteja lukuun ottamatta...

Aamun ensimmäisten auringonsäteiden alkaessa valaista panssarivaunujen ympäröimää niittyä monet saksalaisista eivät reagoineet niiden lämpöön mitenkään... Erich huomasi lähellään erään kersantin ja hänen vaimonsa sekä tyttärensä elottomat ruumiit. Kersantti oli yön pimeydessä viiltänyt vaimonsa rannevaltimon auki improvisoidulla tikarilla, tehnyt saman yksitoistavuotiaalle tyttärelleen ja lopuksi itselleen...

Jotkut miehet olivat tukehduttaneet vaimonsa ja lapsensa ja hirttäytyneet sitten itse kuorma-autojen kylkiin minkä tahansa köydestä käyvän apuvälineen avulla. He olivat valinneet kuoleman maanpäällisen helvetin sijasta. ...

Tapahtumien iskiessä Erichin tietoisuuteen hän alkoi puhua itsekseen: ">Sinun on pysyttävä elossa, Erich, tuli mitä tuli. Sinun on pakko selvitä hengissä, että voit kertoa muille nämä tapahtumat, joita et itsekään voi uskoa tosiksi. Et saa koskaan unohtaa, minkälaisia tekoja ihmiset pystyvät tekemään, jos sallivat itsensä laskeutua eläimien alapuolelle."... "
Sivuilta 171-173,
Erich Hartmann - Raymond F. Toliver & Trevor J. Constable: "Erich Hartmann", engl: "The Blond Knight of Germany"

Koala-kustannus, Helsinki, Karisto OY Hämeenlinna 2003, Suom. Petri Kortesuo

Väkivalta-orgiat loppuivat toisen päivän iltana, puna-armeijan kenraalin saapuessa paikalle. Kun kolme sotilasta vielä seuraavanakin yönä sieppasi erään tytön ja raiskasi hänet, kenraali antoi hirttää heidät. Muista rankaisutoimista ei ole havaintoja.

Naisista ja tytöistä, jotka katosivat neuvostosotilaiden vieminä ei ole saatu tietoja sen jälkeen, kuten ei ole kuultu Neuvostoliiton tai Venäjän edustajien anteeksipyyntöjäkään. Gorbatshow sentään tunnusti Neuvostoliiton vastuun Katynin murhista.

"Voiton-päivän" eli näidenkin hirmutöiden muistelujuhlaan Moskovaan matkustaa säännöllisesti mm. Suomen presidentti, joka kuuluu olevan naisten tasa-arvon kannattaja? Ehkä olemme kuulleet väärin?

http://tappis.0catch.com/Hartmann_6.htm#SODANLOPPU

se kun perustettiin orjayhteiskuntia eri puolelle Eaurooppaa ,...monille kansoille tuli kommunisimista painajainen ja miljoonia tapettiin bolsevismin nimissä - olepa rehellinen nyt Duumailija-Grustnij....

"piti sisällään" kuulostaa TOSI oudolta. =))

PUNA-ARMEIJALLE! Noin 80% Natsi-Saksan armeijoista tuhoutui itärintamalla ja Neuvostoliitto maksoi siittä noin 25 miljoonan (9 miljoonaa sotilasta loput siviilejä) ihmisen hengen. Tuon ajan tehokkain sotakoneisto alkoi yskiä ja lupulta romuttui täysin idän poikien pistäessä hanttiin perkeleesti. Lopulta Puna-armeijasta kasvoi maailman mahtavin sotakoneisto. Kunnia vielä eläville yli miljoonalle Puna-armeijan veteraanille ja kaikille yli 30 miljoonalle sodassa taistelleelle jotka eivät enään ole näkemässä tätä juhlaa. URAAA URAAA URAAA!!

päivän kunniaksi. Oho nyt onkin jo seuraava päivä, no mutta silti hyvää voitonpäivää 9.5 kaikki toverit!