Ei, tämä ei koske ateismin määrittelyä. :) Kuitenkin, tästä on tapeltu ja nahistu, notta onko ateismi "uskonto". Mutta eipä puututa siihenkään (vielä?).
Määritelkää uskonto. Oma käsityksenne, sanakirjan käsitys, kulttuurinne käsitys, uskontonne käsitys. Hakekaamme hedelmällistä keskustelua.
Käytännön elämässä olen huomannut, että kun on kyse asioista joilla on suuri arvolataus, on hyödyttävää yrittää edes määritellä jonkinlainen yhteinen terminologia, jotta homma etenisi. Right?
hetki terminologiaa
62
1196
Vastaukset
- witness
Maailma on täynnänsä uskontoja, uskonnollisuutta, käännyttämistä; länsimainen kristinusko versoilee hengellisinä ryhmittyminä. Ateismi on osin luonnollista ihmiselle. Silti. Jokaisessa ihmisessä on jumalkaipuu.
On vähintään reilua itseään kohtaan, ettei usko sitä, mitä opetetaan! Tieto on ok, mikään ymmärrys ei kuitenkaan ole kehittynyt uskomiseksi. Perustelluista dogmeista huolimatta.
Kenen järki antaa selityksen sille, että Jeesus kuoli ristillä? Ja selittää ei tarvitse, koska kukaan meistä ei ollut 'todistamassa'; kun emme tiedä, tai halua tietää, ymmärryksemme on avuton.
Kristinusko julistaa. Tämä palsta on forumin aktiivisin. Esim. luterilainen-palsta on kirkollisen hiljainen. Kyseenalaistukset ja etenkin henkilökohtainen usko painetaan maan rakoon. (Kärjistys n:o...)
Jokainen uskoontullut on Jeesuksen todistaja. Jokainen.
Emme todista kirkon vallasta&mahtipontisuudesta, sodista, rauhanelkeistä, ties mistä sopimuksista.
Ex-luterilaisena en arvostele kirkkoa, mutten voi olla kiinnittämättä huomiota siihen faktaan, että (luterilaiset) ihmiset palvelevat enemmän kirkkoa kuin Jumalaa. (Kärjistys.) Moni uskoontullut eroaa kirkosta, ei mielenosoituksena, hetkellisen impulssin johdosta. Vaan. Kun Sana (Raamattu) alkaa elää uskoontulleessa, ei voi hyväksyä esim. lapsikastetta (uskoontuloa/uudestisyntymistä lapsikasteessa).
Eli.
Uskontoa voi harjoittaa. Kliimaksiin asti.
Usko on Pyhän Hengen työ ihmisessä. Personoitu usko Jeesukseen.- Teresia
"Usko on Pyhän Hengen työ ihmisesä". Tämä lause ainakin pitää paikkansa. Tällainen ihminen ei palvo kirkkoa (laitosta), vaan Kristusta lähimmäistensä kautta.
Tarvitaanko varsinaista uskonnon määritelmää?Kun tämä ateismi-palstakin näkyy toimivan hyvänä foorumina, vaikkei ateismi ole uskontokaan. Jokainen varoo sanojaan "omalla maallaan", mutta täällä ei tarvitse varoa.
Jumalan/Jeesuksen tekoja ei kukaan järkevä pysty käsittämään, niin kummallisia ne ovat.
Minusta ei ole reilua, että henk.koht. usko painetaan maan rakoon esim. herätysliikkeiden palstoilla. Ketkä painavat?
Yritän hakea vielä uskonnon määritelmää. - witness
Teresia kirjoitti:
"Usko on Pyhän Hengen työ ihmisesä". Tämä lause ainakin pitää paikkansa. Tällainen ihminen ei palvo kirkkoa (laitosta), vaan Kristusta lähimmäistensä kautta.
Tarvitaanko varsinaista uskonnon määritelmää?Kun tämä ateismi-palstakin näkyy toimivan hyvänä foorumina, vaikkei ateismi ole uskontokaan. Jokainen varoo sanojaan "omalla maallaan", mutta täällä ei tarvitse varoa.
Jumalan/Jeesuksen tekoja ei kukaan järkevä pysty käsittämään, niin kummallisia ne ovat.
Minusta ei ole reilua, että henk.koht. usko painetaan maan rakoon esim. herätysliikkeiden palstoilla. Ketkä painavat?
Yritän hakea vielä uskonnon määritelmää.Miksi varotaan sanoja "omalla maalla"?
Minulla ei ole "omaa maata" näissä forumeissa; olen sitä kyllä pyytänyt! :)
Miksi Jeesus/Jumala (tai Hänen tekonsa) on kummallinen? Tarkoitatko, sisareni, että Hän ei 'alentuisi' elämäämme, vaikka niin paljon omaansa rakastaa?
Vai uskommeko 'sokeasti', saamatta 'tietää' keneen uskomme. Raamattu puhuu, että 'he tulevat itsensä Jumalan opettamiksi'. Siinä ei ole kummallista - minusta.
Eihän kristinuskoakaan saarnata lähetyskentillä, että tämä on 'oikeaa'. Vaan saarnataan Jeesusta, joka antaa 'elämän'. Vai ujutammeko länsimaista kulttuuria (jonka osana on kristinusko)?
Suomalainen kristillinen elämä on (liian) kauan ollut luterilaisen hapatuksen nostattamaa. Tuoreimpana tuotoksena homoliitot - ns. suvaitsevaisuuden huipentumana. (Raamattu puhuu tosi paljon rakkaudesta - ei tällaisesta!)
Puhun/kirjoitan yleisesti. Pidä sinä, mikä on hyvää&rakentavaa. Kirkossa on uskonystäviä, jotka (kiemurrellen) lähinnä pienpiireissään askaroivat: Keneen me uskomme, kun uskomme Jeesukseen? - kala
Onko vastauksesi että "uskontoa voi harjoittaa"? Ei se ole vastaus.
En tarkoittanut kysymykselläni mitä on kristinusko. Tarkoitin että mitä sana "uskonto" tarkoittaa? Jätetään se Jeesus nyt toistaiseksi rauhaan. - Teresia
witness kirjoitti:
Miksi varotaan sanoja "omalla maalla"?
Minulla ei ole "omaa maata" näissä forumeissa; olen sitä kyllä pyytänyt! :)
Miksi Jeesus/Jumala (tai Hänen tekonsa) on kummallinen? Tarkoitatko, sisareni, että Hän ei 'alentuisi' elämäämme, vaikka niin paljon omaansa rakastaa?
Vai uskommeko 'sokeasti', saamatta 'tietää' keneen uskomme. Raamattu puhuu, että 'he tulevat itsensä Jumalan opettamiksi'. Siinä ei ole kummallista - minusta.
Eihän kristinuskoakaan saarnata lähetyskentillä, että tämä on 'oikeaa'. Vaan saarnataan Jeesusta, joka antaa 'elämän'. Vai ujutammeko länsimaista kulttuuria (jonka osana on kristinusko)?
Suomalainen kristillinen elämä on (liian) kauan ollut luterilaisen hapatuksen nostattamaa. Tuoreimpana tuotoksena homoliitot - ns. suvaitsevaisuuden huipentumana. (Raamattu puhuu tosi paljon rakkaudesta - ei tällaisesta!)
Puhun/kirjoitan yleisesti. Pidä sinä, mikä on hyvää&rakentavaa. Kirkossa on uskonystäviä, jotka (kiemurrellen) lähinnä pienpiireissään askaroivat: Keneen me uskomme, kun uskomme Jeesukseen?Tarkoitan, että keskustelu on jokseenkin vaisua tuolla herätysliikkeiden ym. varsinaisten uskovien palstoilla. Mitä nyt ateistit vähän heittävät väliin... Varovatko kirjoittajat siellä enenmmän sanojaan kuin täällä? Mene tiedä.
Esim. ristin kuolema, lunastus, ylösnousemus, taivaaseen pääsy ym. ovat uskovillekin käsittämättömiä, jos niitä alkaa järjellä selittää. Tai neitseestä syntyminen. Jeesuksella tuntuu olleen tosi kummallinen elämä. Miksei hänellä ollut esim. omaa tahtoa? Hänhän teki aina "taivaallisen Isänsä tahdon" mukaisesti.
Kuin robotti, jonkinlainen ohjus. Jumala sananmukaisesti alentui elämäämme. Itse emme taida ollenkaan alentua samoin.
Tulemme joka tapauksessa Jumalan opettamiksi, kun kerran uskomme. Uskoihan Abrahamkin, kun Jumala käski hänen uhrata ainoan poikansa. Ei se helppoa ollut. Poika kuitenkin säästyi, kun Jumala huomasi, että Abraham uskoi ja totteli.
Liian kauan? 1500-luvulta. Kirkko maallistuu ja sen opetus täytyy puhdistaa aika ajoin. Puhdistamisen tarve näkyy myös näissä kirjoituksissa. - witness
kala kirjoitti:
Onko vastauksesi että "uskontoa voi harjoittaa"? Ei se ole vastaus.
En tarkoittanut kysymykselläni mitä on kristinusko. Tarkoitin että mitä sana "uskonto" tarkoittaa? Jätetään se Jeesus nyt toistaiseksi rauhaan.Uskonto on harjoittamista. Muotomenoja, ihmisen suoritusta. (=evvk) Sielun tyydytystä. Fiilareita. Surullista, kun kristinuskosta(kin) on tullut sitä. :( Olisin mieluummin ateisti, jos Jeesusta ei olisi.
Uskoa kuvasinkin jo. - witness
Teresia kirjoitti:
Tarkoitan, että keskustelu on jokseenkin vaisua tuolla herätysliikkeiden ym. varsinaisten uskovien palstoilla. Mitä nyt ateistit vähän heittävät väliin... Varovatko kirjoittajat siellä enenmmän sanojaan kuin täällä? Mene tiedä.
Esim. ristin kuolema, lunastus, ylösnousemus, taivaaseen pääsy ym. ovat uskovillekin käsittämättömiä, jos niitä alkaa järjellä selittää. Tai neitseestä syntyminen. Jeesuksella tuntuu olleen tosi kummallinen elämä. Miksei hänellä ollut esim. omaa tahtoa? Hänhän teki aina "taivaallisen Isänsä tahdon" mukaisesti.
Kuin robotti, jonkinlainen ohjus. Jumala sananmukaisesti alentui elämäämme. Itse emme taida ollenkaan alentua samoin.
Tulemme joka tapauksessa Jumalan opettamiksi, kun kerran uskomme. Uskoihan Abrahamkin, kun Jumala käski hänen uhrata ainoan poikansa. Ei se helppoa ollut. Poika kuitenkin säästyi, kun Jumala huomasi, että Abraham uskoi ja totteli.
Liian kauan? 1500-luvulta. Kirkko maallistuu ja sen opetus täytyy puhdistaa aika ajoin. Puhdistamisen tarve näkyy myös näissä kirjoituksissa.Uskoontullut ihminen sanoo Jumalalle 'tahdon'. Jeesus hyvä esimerkki!
'Tapahtukoon sinun tahtosi.' Ei korulause. Eihän?
Uskonnolliset&nimikristityt (ei uskoontulleet) tyytyvät uskon teoriaan, ja ovat taitavia lyömään Raamatulla päähän. Auts, se sattuu!
Ateistit ovat lähempänä vilpittömyydessään Jumalaa kuin huulillaan 'Herra, Herra' hokevat.
Kauneinta (asiasta varmaan jo kauas ajelehtineena) uskossa on nöyrtyminen. Voiko sitä uskoon tullakaan, jos on ns omaa uskoa? 'Minä tiedän' muuttuu 'minä uskon'.
Herätysliikkeiden palstalla on uskovia, ei-uskovia, uskosta luopuneita etc. Joskus joku sex-aiheinen juttu nostaa päätään ja jokainen saa... sanoa haluamansa. Lukijoita tuhatkunta.
Olen ehdottanut palstoja: uskovien yhteys, uskoontulo ja yhteiskristillisyys.
Uskovana on kuitenkin hyvä pitää mielessä, ettei meidän julistuksemme/kirjoittamisemme ole viisaasti sommiteltuja taruja, vaan voiman osoittamista. Ja ettei Kristuksen risti himmenisi. Olimmepa millä palstalla tahansa. - Teresia
witness kirjoitti:
Uskoontullut ihminen sanoo Jumalalle 'tahdon'. Jeesus hyvä esimerkki!
'Tapahtukoon sinun tahtosi.' Ei korulause. Eihän?
Uskonnolliset&nimikristityt (ei uskoontulleet) tyytyvät uskon teoriaan, ja ovat taitavia lyömään Raamatulla päähän. Auts, se sattuu!
Ateistit ovat lähempänä vilpittömyydessään Jumalaa kuin huulillaan 'Herra, Herra' hokevat.
Kauneinta (asiasta varmaan jo kauas ajelehtineena) uskossa on nöyrtyminen. Voiko sitä uskoon tullakaan, jos on ns omaa uskoa? 'Minä tiedän' muuttuu 'minä uskon'.
Herätysliikkeiden palstalla on uskovia, ei-uskovia, uskosta luopuneita etc. Joskus joku sex-aiheinen juttu nostaa päätään ja jokainen saa... sanoa haluamansa. Lukijoita tuhatkunta.
Olen ehdottanut palstoja: uskovien yhteys, uskoontulo ja yhteiskristillisyys.
Uskovana on kuitenkin hyvä pitää mielessä, ettei meidän julistuksemme/kirjoittamisemme ole viisaasti sommiteltuja taruja, vaan voiman osoittamista. Ja ettei Kristuksen risti himmenisi. Olimmepa millä palstalla tahansa.Sitä juuri tarkoitan, että Jeesus toteutti Isänsä tahtoa, ei omaansa. Tuollaisen nöyryyden on täytynyt olla huomiota herättävää, eihän Jeesus ollut kenenkään orja (jolloin sen olisi ymmärtänyt). Hän tuntui tienneen jo paljon edeltä käsin, mitä tulee tapahtumaan, koska hän valmisteli opetuslapsiaan siihen (vaikka nämä eivät ymmärtäneet). Jeesus oli Isänsä kanssa rukoillessaan aivan eri tasolla kuin ihmisten kanssa puhuessaan. Isälleen hän puhui aina vakavasti, luottamuksellisesti. Ihmisille puhuessaan hän otti huomioon tilanteen, kuulijat ja asian (esim. vertaus niin, että porukka ymmärsi pointin).
- witness
Teresia kirjoitti:
Sitä juuri tarkoitan, että Jeesus toteutti Isänsä tahtoa, ei omaansa. Tuollaisen nöyryyden on täytynyt olla huomiota herättävää, eihän Jeesus ollut kenenkään orja (jolloin sen olisi ymmärtänyt). Hän tuntui tienneen jo paljon edeltä käsin, mitä tulee tapahtumaan, koska hän valmisteli opetuslapsiaan siihen (vaikka nämä eivät ymmärtäneet). Jeesus oli Isänsä kanssa rukoillessaan aivan eri tasolla kuin ihmisten kanssa puhuessaan. Isälleen hän puhui aina vakavasti, luottamuksellisesti. Ihmisille puhuessaan hän otti huomioon tilanteen, kuulijat ja asian (esim. vertaus niin, että porukka ymmärsi pointin).
Taivaallisista puhuessaan opetuslapset eivät ymmärtäneet, koska Pyhää Henkeä ei ollut vielä annettu. Tuon Puolustajan Jeesus lupasi jokaisen uskovan sydämeen ylösnoustuaan. Pyhä Henki kirkastaa Raamattua Jumalan Sanana, erotuksena muista Kirjoituksista.
Jeesuksen aikaiset kirjanoppineet tulkitsivat Vanhan Liiton kirjoituksia ja niillä yrittivät saada Jeesuksen kiinni&tuomituksi. Se oli kovan luokan kiusaamista. Kenelle Jeesus saattoi puhua? Vain Isälleen, joka Hänet oli lähettänyt.
Ja tästä Jeesuksesta mm. Paavali&Pietari todistivat, kun heidät puettiin Voimalla korkeudesta so. täytettiin Pyhällä Hengellä.
Kukaan, joka ei ole Hengestä syntynyt, ei voi ottaa vastaan Jumalan Sanaa. Se on niin kauan Kirjainta. Kaunista - julmaa - vaativaa, niin: lakia.
Emme mekään uskovina voi vaikuttaa parhaimmillaankaan sanakäänteillä toisissamme kuin muotouskoa. Tällä palstalla sellainen ei tyydytä ketään; mutta esim. luterilaisuus-palstalla (sorry!) hokemista piisaa...
Kun Jeesus puhui 'kamelista neulansilmän läpi', Hän halusi osoittaa, kuinka vaikeaa on 'hengellisesti rikkaan' uskoa. Ja joku toinen ajattelee, että kyse oli maallisesta omaisuudesta/rikkaudesta. Tosin miksei siitäkin. :)
Tämä tästä minun puolestani? Innostun kun puhutaan 'uskonnosta' - jolla perinteisesti ihmisiä on orjuutettu/näännytetty suorituksilla/perinnäissäännöillä.
Kiitos Kalalle, missä ikinä uikaan... Kiitos Sinulle T, käyhän 'luterilaisuus'-palstalla(kin)! :)
- Teresia
Kolme seikkaa erottaa ihmisen eläimestä: abstraktinen kieli, työkalujen systemaattinen valmistus ja uskonto. Uskonto on kulttuurin peruselementti siinä missä kieli ja teknologiakin.Ihminen on homo religiosus, kaikissa on sisäistä uskonnollisuutta, joko perinteisiin sitoutunutta tai yksilöllisiä ilmenemismuotoja hakevaa. Uskonnon korvikkeina toimivat myös muut ideologiat (esim. maissa, joissa uskontoa vastaan on hyökätty tietoisesti).
Uskonto on aina sidoksissa kulttuuriin. Funktioanalyyttinen tutkimus lähtee kolmesta perusteesistä: 1. Kulttuuri muodostaa funktionaalisesti yhtenäisen kokonaisuuden. 2. Jokaisella kulttuurin piirteellä, tavalla, riitillä, uskomuksella, esineellä jne. on oma tehtävänsä, käyttötarkoituksensa, funktionsa. 3. Jokainen kulttuurin piirre on välttämätön ja korvaamaton sen kokonaisuuden kannalta, johon se kuuluu.
Sosiologi määrittelee omat teesinsä, ja ne ovat samankaltaiset: !. Koko yhteiskunta on funktionaalisesti yhtenäinen. 2. Kaikilla tavoilla, uskomuksilla, instituutioilla ja muilla kulttuurin muodoilla on yhteiskunnan säilymisen kannalta elintärkeä tehtävänsä. 3. Kaikki kulttuurin muodot ovat välttämättömiä ja korvaamattomia yhteiskunnan olemassaololle.
Funtionalismi on tutkimustavaltaan päinvastainen kuin evolutionistinen alkuperäteoriointi. Funktionalismissa nähdään liikkeellä olevaa, jatkuvasti kehittyvää toimintaa, kun evolutionistinen tutki rakenteita, perusaineksia ja pysyviä muotoja.
Funktionalismi on sidoksissa maailmankuvan muutokseen. Esim. funktionalismi arkkitehtuurissa, abstrakti taide, Picasso, Dali. Maailma voitiin käsittää myös sieluntiloina eikä näkyvänä maailmana.
Uskonto-käsitettä on itse asiassa vaikea määritellä, koska se pitäisi kaikkina aikoina määritellä sen mukaan, millainen maailmankuva ihmisellä/ihmisillä on kussakin kulttuurimiljöössä.
Tietoja olen hakenut mm. Lauri Honko: Uskontotieteen näkökulmia- Agnostikko
Tässäpä pikku linkki, jos eläimet ja kieli kiinnostavat: (http://www.koko.org/). Myöskään työkalujen systemaattista valmistamista ei voida pitää ihmisten erityisominaisuutena. Esim. simpanssit valmistavat työkaluja ja vieläpä siirtävät tuon taidon sukupolvelta toiselle. Pikku listastasi jää jäljelle siis vain uskonnollisuus, jonka myönnän erottavan ihmisen (muista)eläimistä. Mutta muitakin eroja toki on! Eläimet eivät myöskään rakenna atomipommeja eivätkä lentele päin pilvenpiirtäjiä...
Ihmisellä tuntuu olevan pakonomainen tarve löytää laadullisia eroja itsensä ja eläinten välillä. Miksiköhän? - Teresia
Agnostikko kirjoitti:
Tässäpä pikku linkki, jos eläimet ja kieli kiinnostavat: (http://www.koko.org/). Myöskään työkalujen systemaattista valmistamista ei voida pitää ihmisten erityisominaisuutena. Esim. simpanssit valmistavat työkaluja ja vieläpä siirtävät tuon taidon sukupolvelta toiselle. Pikku listastasi jää jäljelle siis vain uskonnollisuus, jonka myönnän erottavan ihmisen (muista)eläimistä. Mutta muitakin eroja toki on! Eläimet eivät myöskään rakenna atomipommeja eivätkä lentele päin pilvenpiirtäjiä...
Ihmisellä tuntuu olevan pakonomainen tarve löytää laadullisia eroja itsensä ja eläinten välillä. Miksiköhän?Ihminen valmistaa "systemaattisesti" työkaluja, myös atomipommeja ja lentokoneita (joita joku hullu voi käyttää uskonkiihkossaan väärin).
Eläimet ovat tässä vain yleisnimitys. Simpanssihan poikkeaa muista eläimistä huikeasti, saattaapa joissakin suhteissa olla lähempänä ihmistä. Voitaisiinko ajatella, että simpansseilla olisi jotain alkeellista uskontoakin? Kulttipaikka? Rituaali?
Jos laatueroja etsitään, niin eiköhän sitä löydy juuri ajattelun (kielen) alueelta, johon toki uskonnollisuus kokonaisuudessaan nivoutuu. Ihminen on koko ajan tietoinen itsestään ja tekemisistään.
Pakonomainen? Uskontotiede on vain yksi monista tieteen aloista. Vapaaehtoisesti kai niitä uskontoja tutkitaan. Yritetään löytää joitain lainalaisuuksia. Voi olla, että suhde eläimiin ja kasveihinkin ym. luontoon täsmentyy. Puillakin voi olla sielu. - .pp.
Teresia kirjoitti:
Ihminen valmistaa "systemaattisesti" työkaluja, myös atomipommeja ja lentokoneita (joita joku hullu voi käyttää uskonkiihkossaan väärin).
Eläimet ovat tässä vain yleisnimitys. Simpanssihan poikkeaa muista eläimistä huikeasti, saattaapa joissakin suhteissa olla lähempänä ihmistä. Voitaisiinko ajatella, että simpansseilla olisi jotain alkeellista uskontoakin? Kulttipaikka? Rituaali?
Jos laatueroja etsitään, niin eiköhän sitä löydy juuri ajattelun (kielen) alueelta, johon toki uskonnollisuus kokonaisuudessaan nivoutuu. Ihminen on koko ajan tietoinen itsestään ja tekemisistään.
Pakonomainen? Uskontotiede on vain yksi monista tieteen aloista. Vapaaehtoisesti kai niitä uskontoja tutkitaan. Yritetään löytää joitain lainalaisuuksia. Voi olla, että suhde eläimiin ja kasveihinkin ym. luontoon täsmentyy. Puillakin voi olla sielu.Tiedettä vai teologiaa?
Uskontotiede, eli uskonnon tieteellinen tutkimus pyrkii lähestymään uskontoa ja uskonnollisia ilmiöitä tieteen pohjalta.
Uskontohan on ihmiseen liittyvä kultturi-ilmiö.
Ihmisellä esiintyy uskonnollisia tunteita, kokemuksia, oppijärjestelmiä, organisaattioita, praktiikoita, rituaaleja jne...
Uskonnolliset ilmiöt esiintyvät elämyksinä ja kokemuksina, tajunnan ja mielen alueella ja erilaisina kulttuurituotteina, sosiaallisen toiminnan tuloksena.
Elämyksiä ja kokemuksia tutkitaan psykologian menetelmin ja kultuurituotteita aivan samoin kuin kaikkea kulttuuria tutkitaan tieteellisesti.
Uskonnon tutkimusta voidaan verrata kielten tutkimukseen = kultuuri ilmiö = omia spesifejä esiintymismuotoja.
Siis yleisenä ilmiönä psykologian, sosiologian, historian tai filosofian näkökulmasta = ilmiön kuvaaminen ja selittäminen.
Uskontotieteilijää ei sido uskonto jota hän tutkii, eli se on siinä mielessä samaa tiedettä mitä muutenkin tedään.
Teologian tutkia on yleensä sitoutunut siihen "totuuteen" jota hän tutkii.
Se voi olla heikompaa tai vakavampaa situtumista, heikommassa muodossa ilmeisesti usko ei vaikuta tutkijaan, siis onko se totta vai ei.
Vahvemmassa muodossaan taas sitoutuminen on luonteeltaan tunnustuksellista ja tämä taas merkitsee sitä, että tutkijan on välttämätöntä uskoa tutkimaansa uskonnollisen järjestelmän olevan myös oikea, koska uskonnon postuloimasta korkeimmista voimista tulee hänen tutkimuskohteensa ja se voi myös vaikuttaa tutkimuksen tulokseen.
Näistähän on hyviä esimerkkejä tuolla kreationistien jutuissa.
Teologisen tiedekunnan oppijärjestelmä, oppisisältö, ja tieteen alat voidaan kaiketi tulkita tuon heikomman situtumisen mukaiseksi?
Kirkkohistoria = historian tutkimusta joka ei vaadi situtumista.
Kirkko sosiologia = yleistä sosiologiaa jne..
Eli uskonnotiede ei juurikaan poikkeaa muun tieteen tekemisestä. - Teresia
.pp. kirjoitti:
Tiedettä vai teologiaa?
Uskontotiede, eli uskonnon tieteellinen tutkimus pyrkii lähestymään uskontoa ja uskonnollisia ilmiöitä tieteen pohjalta.
Uskontohan on ihmiseen liittyvä kultturi-ilmiö.
Ihmisellä esiintyy uskonnollisia tunteita, kokemuksia, oppijärjestelmiä, organisaattioita, praktiikoita, rituaaleja jne...
Uskonnolliset ilmiöt esiintyvät elämyksinä ja kokemuksina, tajunnan ja mielen alueella ja erilaisina kulttuurituotteina, sosiaallisen toiminnan tuloksena.
Elämyksiä ja kokemuksia tutkitaan psykologian menetelmin ja kultuurituotteita aivan samoin kuin kaikkea kulttuuria tutkitaan tieteellisesti.
Uskonnon tutkimusta voidaan verrata kielten tutkimukseen = kultuuri ilmiö = omia spesifejä esiintymismuotoja.
Siis yleisenä ilmiönä psykologian, sosiologian, historian tai filosofian näkökulmasta = ilmiön kuvaaminen ja selittäminen.
Uskontotieteilijää ei sido uskonto jota hän tutkii, eli se on siinä mielessä samaa tiedettä mitä muutenkin tedään.
Teologian tutkia on yleensä sitoutunut siihen "totuuteen" jota hän tutkii.
Se voi olla heikompaa tai vakavampaa situtumista, heikommassa muodossa ilmeisesti usko ei vaikuta tutkijaan, siis onko se totta vai ei.
Vahvemmassa muodossaan taas sitoutuminen on luonteeltaan tunnustuksellista ja tämä taas merkitsee sitä, että tutkijan on välttämätöntä uskoa tutkimaansa uskonnollisen järjestelmän olevan myös oikea, koska uskonnon postuloimasta korkeimmista voimista tulee hänen tutkimuskohteensa ja se voi myös vaikuttaa tutkimuksen tulokseen.
Näistähän on hyviä esimerkkejä tuolla kreationistien jutuissa.
Teologisen tiedekunnan oppijärjestelmä, oppisisältö, ja tieteen alat voidaan kaiketi tulkita tuon heikomman situtumisen mukaiseksi?
Kirkkohistoria = historian tutkimusta joka ei vaadi situtumista.
Kirkko sosiologia = yleistä sosiologiaa jne..
Eli uskonnotiede ei juurikaan poikkeaa muun tieteen tekemisestä.Uskontotiede tutkii uskontoja yleensä, ihmisten uskonnollistä käyttäytymistä, riittejä, myyttejä ym. Laajasti ottaen se on kulttuurihistoriaa, kulttuuriantropologiaa, taidehistoriaa, sosiologiaa, psykologiaa, kielitiedettä ym.
Lähtökohta on ihmisen uskonnollinen/ideologinen käyttäytyminen. Tutkimusmenetelmät ovat lähes samoja kuin em. tieteiden käyttämät.
Teologia tutkii oppisisältöjä, kuten Raamattua ja muita pyhiä kirjoituksia. Se on sidoksissa uskon päämäärään, ei niinkään yksilön sielunelämään. - kala
Tieteellinen vastaus, josta kiitos. Hieman omia mielipiteitäni ja lisäkysymyksiä.
Miten uskonto eroaa uskosta? Aina kuulee puhuttavan, että jokaisella ihmisellä on oma uskontonsa, mutta minusta tuntuu luontevammalta puhua jokaisen omista uskomuksista.
Väitän myös että omatakseen uskonnon ei tarvitse omata uskoa. Vertaa ns. tapa-kristityt. Mutta toisaalta, voiko ihmistä joka kuuluu kirkkoon muttei ole yhtään kiinnostunut pohtimaan uskoansa ("Papit on sitä varten että miettivät noita, minä vaan kuuntelen ja hoidan omat asiani") totuudenmukaisesti kutsua uskovaiseksi? Jos hän uskoo koska "niin kuuluu tehdä"?
Sisältyykö uskontoon vapaa tahto? Pitääkö uskovaisen siis *valita uskontonsa*? Eli vaikka olisi syntynyt esim. luterilaiseksi, niin siltikin pohtia omaa uskontoaan ja muita uskontoja, ja vasta sitten päättää että Kyllä minä haluan olla luterilainen. Onko katolilaisuus ja luterilaisuus eri uskontoja? Entä juutalaisuus ja kristinusko?
Vaikka tiede tutkii maailmaa ja *uskoo* havaintojensa todenperäisyyteen (vaikkei erehtymättömyyteen), ei se silti ole yleisen käsityksen mukaan uskonto. Vaatiiko uskonto siis ns. yliluonnollisen elementin? Mutta millä perusteella yliluonnollisen; väittäisin että uskovaiselle kaikki asiat ovat luonnollisia, myös jumala. Ehkä nämä asiat ovat jopa kaikkein luonnollisimpia, uskovaisen maailmankuvassa.
Vaatii uskoa, että voi lähteä väittämään empiirisesti, tieteellisin menetelmin havaittuja asioita ("maailmankaikkeuden lakeja") luonnollisiksi, tai todemmaksi kuin uskontoihin sisältyviä "faktoja" olemassaolosta. Se vaatii uskoa siihen, että aistimme, järkemme ja mittauksemme ovat riittäviä keinoja havaita todellisuutta. Eikä se ole tietenkään mitenkään perustelematon uskomus, mutta uskomus yhtäkaikki.
Toisenlainen uskomus on se, että antautuminen rukoukseen ja pyrkiminen j/Jumalan yhteyteen ovat ainoa tapoja päästä käsiksi "tietoon", jolla on loppupeleissä Merkitystä. Että empiirisesti järjellä ei voida ratkaista asioita, joilla ikuisuuden kannalta on merkitystä.
Vain jälkimmäinen maailmankuva yleisesti kelpuutetaan uskonnolliseksi maailmankuvaksi. Onko tuossa edellisessä kappaleessa mitään siitä, mitä uskonnolla saatettaisiin tarkoittaa?
(Hui. Innostuimpa taas jaarittelemaan. Toivottavasti joku jatkoi lukea... :)
Rauhaa ja rakkautta. - o_o
kala kirjoitti:
Tieteellinen vastaus, josta kiitos. Hieman omia mielipiteitäni ja lisäkysymyksiä.
Miten uskonto eroaa uskosta? Aina kuulee puhuttavan, että jokaisella ihmisellä on oma uskontonsa, mutta minusta tuntuu luontevammalta puhua jokaisen omista uskomuksista.
Väitän myös että omatakseen uskonnon ei tarvitse omata uskoa. Vertaa ns. tapa-kristityt. Mutta toisaalta, voiko ihmistä joka kuuluu kirkkoon muttei ole yhtään kiinnostunut pohtimaan uskoansa ("Papit on sitä varten että miettivät noita, minä vaan kuuntelen ja hoidan omat asiani") totuudenmukaisesti kutsua uskovaiseksi? Jos hän uskoo koska "niin kuuluu tehdä"?
Sisältyykö uskontoon vapaa tahto? Pitääkö uskovaisen siis *valita uskontonsa*? Eli vaikka olisi syntynyt esim. luterilaiseksi, niin siltikin pohtia omaa uskontoaan ja muita uskontoja, ja vasta sitten päättää että Kyllä minä haluan olla luterilainen. Onko katolilaisuus ja luterilaisuus eri uskontoja? Entä juutalaisuus ja kristinusko?
Vaikka tiede tutkii maailmaa ja *uskoo* havaintojensa todenperäisyyteen (vaikkei erehtymättömyyteen), ei se silti ole yleisen käsityksen mukaan uskonto. Vaatiiko uskonto siis ns. yliluonnollisen elementin? Mutta millä perusteella yliluonnollisen; väittäisin että uskovaiselle kaikki asiat ovat luonnollisia, myös jumala. Ehkä nämä asiat ovat jopa kaikkein luonnollisimpia, uskovaisen maailmankuvassa.
Vaatii uskoa, että voi lähteä väittämään empiirisesti, tieteellisin menetelmin havaittuja asioita ("maailmankaikkeuden lakeja") luonnollisiksi, tai todemmaksi kuin uskontoihin sisältyviä "faktoja" olemassaolosta. Se vaatii uskoa siihen, että aistimme, järkemme ja mittauksemme ovat riittäviä keinoja havaita todellisuutta. Eikä se ole tietenkään mitenkään perustelematon uskomus, mutta uskomus yhtäkaikki.
Toisenlainen uskomus on se, että antautuminen rukoukseen ja pyrkiminen j/Jumalan yhteyteen ovat ainoa tapoja päästä käsiksi "tietoon", jolla on loppupeleissä Merkitystä. Että empiirisesti järjellä ei voida ratkaista asioita, joilla ikuisuuden kannalta on merkitystä.
Vain jälkimmäinen maailmankuva yleisesti kelpuutetaan uskonnolliseksi maailmankuvaksi. Onko tuossa edellisessä kappaleessa mitään siitä, mitä uskonnolla saatettaisiin tarkoittaa?
(Hui. Innostuimpa taas jaarittelemaan. Toivottavasti joku jatkoi lukea... :)
Rauhaa ja rakkautta."Miten uskonto eroaa uskosta?"
Uskonto on jokin ennaltamäärätty kokonaisuus. Uskonnollinen usko taas tuntuu eroavan uskomuksesta, koska siihen sisältyy vahva tunteellinen komponentti.
"Vaikka tiede tutkii maailmaa ja *uskoo* havaintojensa todenperäisyyteen (vaikkei erehtymättömyyteen), ei se silti ole yleisen käsityksen mukaan uskonto."
Jollekin se voi olla uskonto, mutta millainen uskonto on sellainen joka vaihtaa oppejaan aina uuden tiedon mukaan?
"Vaatiiko uskonto siis ns. yliluonnollisen elementin?"
Ei, mutta se vaatii uskonnollisen kokemuksen.
"Mutta millä perusteella yliluonnollisen; väittäisin että uskovaiselle kaikki asiat ovat luonnollisia, myös jumala."
On eroa luonnollisella ja luonnollisella. Suomen kielen köyhyydeksi on laskettava se, että nämä kaksi eivät tarkoita samaa asiaa. Täytyy siis oppia erottamaan missä kontekstissa liikutaan, vaikka kuinka haluaakin pohtia filosofisesti. Otetaan esimerkki. "Minusta on luonnollista että ihminen tekee paljon erehdyksiä elämänsä aikana". Tuossa ei tarkoiteta että puhuttaisiin luonnosta vaan minulle ominaisesta ajattelutavasta. - witness
o_o kirjoitti:
"Miten uskonto eroaa uskosta?"
Uskonto on jokin ennaltamäärätty kokonaisuus. Uskonnollinen usko taas tuntuu eroavan uskomuksesta, koska siihen sisältyy vahva tunteellinen komponentti.
"Vaikka tiede tutkii maailmaa ja *uskoo* havaintojensa todenperäisyyteen (vaikkei erehtymättömyyteen), ei se silti ole yleisen käsityksen mukaan uskonto."
Jollekin se voi olla uskonto, mutta millainen uskonto on sellainen joka vaihtaa oppejaan aina uuden tiedon mukaan?
"Vaatiiko uskonto siis ns. yliluonnollisen elementin?"
Ei, mutta se vaatii uskonnollisen kokemuksen.
"Mutta millä perusteella yliluonnollisen; väittäisin että uskovaiselle kaikki asiat ovat luonnollisia, myös jumala."
On eroa luonnollisella ja luonnollisella. Suomen kielen köyhyydeksi on laskettava se, että nämä kaksi eivät tarkoita samaa asiaa. Täytyy siis oppia erottamaan missä kontekstissa liikutaan, vaikka kuinka haluaakin pohtia filosofisesti. Otetaan esimerkki. "Minusta on luonnollista että ihminen tekee paljon erehdyksiä elämänsä aikana". Tuossa ei tarkoiteta että puhuttaisiin luonnosta vaan minulle ominaisesta ajattelutavasta.(Lue omalla vastuulla.)
Raamattu määrittelee uskon siten, että luonnollinen ihminen tulee hengelliseksi. Miten? Siten, että Pyhä Henki (=Jeesus meissä) synnyttää uskon. Luonnollinen ihminen ei ota vastaan tätä todistusta Jumalasta. Luonnollinen ihminen rakastaa syntiä ilman synnintuntoa. Hengellinen ihminen rakastaa Jeesusta.
Uskova ihminen on synnin vaikutuksesta molempia!!! Miksi? Koska liha taistelee henkeä vastaan - syntiinlankeemus on totta.
Miten voimme olla hengellisiä? Uskoontulo on prosessi: Pyhä Henki vaikuttaa synnintunnon. Saamme uskoa syntimme anteeksi, ja vielä enemmän: syntisyytemme Jeesuksen ristinkuoleman vuoksi. Hän tulee elämäksi, Hengeksi meissä. (Tunsimmepa tai emme!) Tämä on se uusi luomus. Ja tätä vastaan sotii se luonnollinen ihminen meissä - päivittäin! Wau.
Synnintunto erottaa myös uskon uskonnosta. Uskonto on kuolleiden luitten kolinaa. (Kala: kelpaako?) Usko on synnin kohtaaminen&armo, joka vetää Jumalan mielen mukaiseen parannukseen, ei pintaparanteluun. - kala
o_o kirjoitti:
"Miten uskonto eroaa uskosta?"
Uskonto on jokin ennaltamäärätty kokonaisuus. Uskonnollinen usko taas tuntuu eroavan uskomuksesta, koska siihen sisältyy vahva tunteellinen komponentti.
"Vaikka tiede tutkii maailmaa ja *uskoo* havaintojensa todenperäisyyteen (vaikkei erehtymättömyyteen), ei se silti ole yleisen käsityksen mukaan uskonto."
Jollekin se voi olla uskonto, mutta millainen uskonto on sellainen joka vaihtaa oppejaan aina uuden tiedon mukaan?
"Vaatiiko uskonto siis ns. yliluonnollisen elementin?"
Ei, mutta se vaatii uskonnollisen kokemuksen.
"Mutta millä perusteella yliluonnollisen; väittäisin että uskovaiselle kaikki asiat ovat luonnollisia, myös jumala."
On eroa luonnollisella ja luonnollisella. Suomen kielen köyhyydeksi on laskettava se, että nämä kaksi eivät tarkoita samaa asiaa. Täytyy siis oppia erottamaan missä kontekstissa liikutaan, vaikka kuinka haluaakin pohtia filosofisesti. Otetaan esimerkki. "Minusta on luonnollista että ihminen tekee paljon erehdyksiä elämänsä aikana". Tuossa ei tarkoiteta että puhuttaisiin luonnosta vaan minulle ominaisesta ajattelutavasta."Jollekin se voi olla uskonto, mutta millainen uskonto on sellainen joka vaihtaa oppejaan aina uuden tiedon mukaan?"
Hyvä uskonto? :)
"On eroa luonnollisella ja luonnollisella. Suomen kielen köyhyydeksi on laskettava se, että nämä kaksi eivät tarkoita samaa asiaa."
Hmm. En tarkoittanut tuota kun sanoin "uskovaiselle kaikki asiat ovat luonnollisia, myös jumala". Tarkoitin nimenomaan yliluonnollisen vastakohtaa, eli sitä mikä on luontevasti (?!) olemassa. Siis sitä, että Jumala ei ole *yliluonnollinen* sinänsä, vaikka sitä ei voida selittää "luonnon laeilla". Tämä on vain sanahelinää, ei tästä sen enempää. Pahoittelen että sotkin asioita.
:) Pax. - Apua! pelastakaa simpanssit!
Teresia kirjoitti:
Ihminen valmistaa "systemaattisesti" työkaluja, myös atomipommeja ja lentokoneita (joita joku hullu voi käyttää uskonkiihkossaan väärin).
Eläimet ovat tässä vain yleisnimitys. Simpanssihan poikkeaa muista eläimistä huikeasti, saattaapa joissakin suhteissa olla lähempänä ihmistä. Voitaisiinko ajatella, että simpansseilla olisi jotain alkeellista uskontoakin? Kulttipaikka? Rituaali?
Jos laatueroja etsitään, niin eiköhän sitä löydy juuri ajattelun (kielen) alueelta, johon toki uskonnollisuus kokonaisuudessaan nivoutuu. Ihminen on koko ajan tietoinen itsestään ja tekemisistään.
Pakonomainen? Uskontotiede on vain yksi monista tieteen aloista. Vapaaehtoisesti kai niitä uskontoja tutkitaan. Yritetään löytää joitain lainalaisuuksia. Voi olla, että suhde eläimiin ja kasveihinkin ym. luontoon täsmentyy. Puillakin voi olla sielu.Voi simpanssiparat!Jos niillä todella on alkeellista uskontoa, kristityt vaativat pian niiden kastamista kristityiksi sen uhalla että simpanssit muuten joutuvat helvettiin! Älä ihmeessä IKINÄ enää puhu simpanssien mahdollisesta uskonollisuudesta...
- o_o
witness kirjoitti:
(Lue omalla vastuulla.)
Raamattu määrittelee uskon siten, että luonnollinen ihminen tulee hengelliseksi. Miten? Siten, että Pyhä Henki (=Jeesus meissä) synnyttää uskon. Luonnollinen ihminen ei ota vastaan tätä todistusta Jumalasta. Luonnollinen ihminen rakastaa syntiä ilman synnintuntoa. Hengellinen ihminen rakastaa Jeesusta.
Uskova ihminen on synnin vaikutuksesta molempia!!! Miksi? Koska liha taistelee henkeä vastaan - syntiinlankeemus on totta.
Miten voimme olla hengellisiä? Uskoontulo on prosessi: Pyhä Henki vaikuttaa synnintunnon. Saamme uskoa syntimme anteeksi, ja vielä enemmän: syntisyytemme Jeesuksen ristinkuoleman vuoksi. Hän tulee elämäksi, Hengeksi meissä. (Tunsimmepa tai emme!) Tämä on se uusi luomus. Ja tätä vastaan sotii se luonnollinen ihminen meissä - päivittäin! Wau.
Synnintunto erottaa myös uskon uskonnosta. Uskonto on kuolleiden luitten kolinaa. (Kala: kelpaako?) Usko on synnin kohtaaminen&armo, joka vetää Jumalan mielen mukaiseen parannukseen, ei pintaparanteluun.Tässä vaan on se ongelma, että vaikka tiedän minkälainen prosessi uskoontulo on, varsin hyvin, niin en koe sitä mitenkään järkevänä vaihtoehtona. Ihmisellä on tapana takertua, VARSINKIN huonoihin käytösmalleihin. Kasvavat ongelmat selitetään uskonpuutteella tai vähäisellä käytösmallin noudattamisella. Tai jos elämä on haasteetonta, rutiininomaista ja ongelmat eivät kasva niin sitä pidetään siunauksena.
Prosessihan menee: ensin täytyy ottaa yksi askel, sitten toinen jne kunnes uskominen ja sen mukana tulevat kokemukset tapahtuvat automaattisesti. Kaikki sen jälkeen koettu selitetään sisäisesti tuon uskon kautta. Minusta tämä tapahtuu samalla tavalla poliittiseen kuppikuntaan itsensä indoktrinoinnissa. - o_o
kala kirjoitti:
"Jollekin se voi olla uskonto, mutta millainen uskonto on sellainen joka vaihtaa oppejaan aina uuden tiedon mukaan?"
Hyvä uskonto? :)
"On eroa luonnollisella ja luonnollisella. Suomen kielen köyhyydeksi on laskettava se, että nämä kaksi eivät tarkoita samaa asiaa."
Hmm. En tarkoittanut tuota kun sanoin "uskovaiselle kaikki asiat ovat luonnollisia, myös jumala". Tarkoitin nimenomaan yliluonnollisen vastakohtaa, eli sitä mikä on luontevasti (?!) olemassa. Siis sitä, että Jumala ei ole *yliluonnollinen* sinänsä, vaikka sitä ei voida selittää "luonnon laeilla". Tämä on vain sanahelinää, ei tästä sen enempää. Pahoittelen että sotkin asioita.
:) Pax.No se voisi olla hyvä uskonto, hetken aikaa. Kuitenkin kaikkien muutosten tapahtuessa ja informaatiotulvasta johtuen hitaammat putoaisivat kärryiltä. Koko juttu natisisi liitoksissaan kunnes hajoaisi.
- .pp.
Teresia kirjoitti:
Uskontotiede tutkii uskontoja yleensä, ihmisten uskonnollistä käyttäytymistä, riittejä, myyttejä ym. Laajasti ottaen se on kulttuurihistoriaa, kulttuuriantropologiaa, taidehistoriaa, sosiologiaa, psykologiaa, kielitiedettä ym.
Lähtökohta on ihmisen uskonnollinen/ideologinen käyttäytyminen. Tutkimusmenetelmät ovat lähes samoja kuin em. tieteiden käyttämät.
Teologia tutkii oppisisältöjä, kuten Raamattua ja muita pyhiä kirjoituksia. Se on sidoksissa uskon päämäärään, ei niinkään yksilön sielunelämään.oikein tiedä miten tuo erosi kirjoituksestani, mutta teologiaan kai kuluu myös "sielunhoidon" opiskelu mikä kait voidaan nähdä yksilöön kohdistuvana?
Eli teologia on myös taitojen opiskelua, tutkimuksen rinnalla? - witness
o_o kirjoitti:
Tässä vaan on se ongelma, että vaikka tiedän minkälainen prosessi uskoontulo on, varsin hyvin, niin en koe sitä mitenkään järkevänä vaihtoehtona. Ihmisellä on tapana takertua, VARSINKIN huonoihin käytösmalleihin. Kasvavat ongelmat selitetään uskonpuutteella tai vähäisellä käytösmallin noudattamisella. Tai jos elämä on haasteetonta, rutiininomaista ja ongelmat eivät kasva niin sitä pidetään siunauksena.
Prosessihan menee: ensin täytyy ottaa yksi askel, sitten toinen jne kunnes uskominen ja sen mukana tulevat kokemukset tapahtuvat automaattisesti. Kaikki sen jälkeen koettu selitetään sisäisesti tuon uskon kautta. Minusta tämä tapahtuu samalla tavalla poliittiseen kuppikuntaan itsensä indoktrinoinnissa.Myönnän, että tuollaista kaavajulistusta löytyy herätyskristillisyydestä. Sitä sanotaan pumppaamiseksi.
Itse asiassa tämä ateismi-palsta on hyvin samanlainen kuin luterilaisuus-palsta. Siellä luterilaiset (joskus papitkin?) julistavat, ettei uskoontuloa tarvita. Oikotie helvettiin. (Tietysti nyt joku copypastaa tään lauseen ja laittaa luterilaisuus-palstan otsikoksi.)
Kun katselee tämän palstan otsikoita, näkee uskomisen (eli sen kieltämisen) osana ateismia. Paljonko siihen hukkaantuu energiaa? Ateistilta puolustautumiseen/kieltämiseen ja uskovilta itsensä rääkkäämiseen/leikkikaluna olemiseen?
Osa ateisteista on entisiä uskovia, ja he tietävät missä aita on matalin.
Eli?
Saarnaamiset sikseen, jokainen on kuullut evankeliumin, ja tekee/on tehnyt omat ratkaisunsa. - Teresia
Apua! pelastakaa simpanssit! kirjoitti:
Voi simpanssiparat!Jos niillä todella on alkeellista uskontoa, kristityt vaativat pian niiden kastamista kristityiksi sen uhalla että simpanssit muuten joutuvat helvettiin! Älä ihmeessä IKINÄ enää puhu simpanssien mahdollisesta uskonollisuudesta...
Mistä sitä tietää, jos joku keksii kastaa simpansseja. Olihan Amerikassa sellainenkin villitys, että Kaalimaan kakaroita (nukkeja) adoptoitiin ja kastettiin ja ties mitä. Eikä tuo niin outo näky ole Suomessakaan, että eläinten hautausmaalla on ristejä muistomerkkinä. Risti ei ole mikään yleinen kuoleman symboli, ei ainakaan eläimen.
- o_o
witness kirjoitti:
Myönnän, että tuollaista kaavajulistusta löytyy herätyskristillisyydestä. Sitä sanotaan pumppaamiseksi.
Itse asiassa tämä ateismi-palsta on hyvin samanlainen kuin luterilaisuus-palsta. Siellä luterilaiset (joskus papitkin?) julistavat, ettei uskoontuloa tarvita. Oikotie helvettiin. (Tietysti nyt joku copypastaa tään lauseen ja laittaa luterilaisuus-palstan otsikoksi.)
Kun katselee tämän palstan otsikoita, näkee uskomisen (eli sen kieltämisen) osana ateismia. Paljonko siihen hukkaantuu energiaa? Ateistilta puolustautumiseen/kieltämiseen ja uskovilta itsensä rääkkäämiseen/leikkikaluna olemiseen?
Osa ateisteista on entisiä uskovia, ja he tietävät missä aita on matalin.
Eli?
Saarnaamiset sikseen, jokainen on kuullut evankeliumin, ja tekee/on tehnyt omat ratkaisunsa.Tietysti näen että uskoa on olemassa. Se on eri asia, että miksi sen tulkitsee. Syvemmäksi ymmärrykseksi, harhaksi vai joksikin kumpaakin sisältävältä.
Vanhana epäilijänä olen hyvin kiinnostunut näistä asioista enkä kiellä että jotain muunlaista uskoa voisi olla olemassa kuin sitä mikä on lopulta vain subjektiivistä. Näyttää vain hyvin epätodennäköiseltä.
Aina välillä olen kokeillut luuria, sen myönnän, mutta ei siellä kukaan muu kuin minä itse ole vastannut. Ja jos vastaisi niin miettisin äärimmäisen tarkasti onko se vain aivokemiaa vai jotain muuta. Olen niin monta nähnyt jotka ovat itse vastanneet omaan kutsuunsa ja luulleet sen olleen jokin siunaus ylemmiltä voimilta. - witness
o_o kirjoitti:
Tietysti näen että uskoa on olemassa. Se on eri asia, että miksi sen tulkitsee. Syvemmäksi ymmärrykseksi, harhaksi vai joksikin kumpaakin sisältävältä.
Vanhana epäilijänä olen hyvin kiinnostunut näistä asioista enkä kiellä että jotain muunlaista uskoa voisi olla olemassa kuin sitä mikä on lopulta vain subjektiivistä. Näyttää vain hyvin epätodennäköiseltä.
Aina välillä olen kokeillut luuria, sen myönnän, mutta ei siellä kukaan muu kuin minä itse ole vastannut. Ja jos vastaisi niin miettisin äärimmäisen tarkasti onko se vain aivokemiaa vai jotain muuta. Olen niin monta nähnyt jotka ovat itse vastanneet omaan kutsuunsa ja luulleet sen olleen jokin siunaus ylemmiltä voimilta.Voisko tuon oikeemmassa olla.
Käyhän tsekkailemassa muitakin kanavia... - kala
o_o kirjoitti:
No se voisi olla hyvä uskonto, hetken aikaa. Kuitenkin kaikkien muutosten tapahtuessa ja informaatiotulvasta johtuen hitaammat putoaisivat kärryiltä. Koko juttu natisisi liitoksissaan kunnes hajoaisi.
Olisiko sellainen uskonto hyvä uskonto, joka ei kestä? En tarkoita että sellainen joka kestää olisi automaattisesti hyvä, mutta tuskin yksikään (käsittämättömän mielivaltaisin termein määritelty) "Hyvä Uskonto" on ikinä täydellisesti kadonnut. Ihmiset kehittyvät, kansat kehittyvät, maailma kehittyy; miksei uskonnotkin sitten?
Sitä mää vaan meinaan notta kaikki muuttuu jatkuvasti, ja jollei uskonto ota sitä huomioon, niin johan on kumma.
- mikko
tässä durkheimin määrittelemät uskonnon elementit:
-jako pyhään ja profaaniin
-riitit, joilla näihin voidaan vaikuttaa tai olla yhteydessä
tämä on siitä hyvä lähestymistapa, että oltaessa kulttuurin sisällä ei yleensä voida hahmottaa uskonnon olemusta tai rajoja. Siinä uskontoa lähestytään ihmisen, ei kankeiden muotojen näkökulmasta. Esim. alkuperäiskansoilla on helppo havaita uskonnollisten käsitysten nivoutuminen kaikkeen ajatteluun ja toimintaan johtuen siitä, että niiden uskomukset ovat niin kaukana omistamme.
samoin myös meidän yhteiskunnassamme. osa ihmisistä lukee itsensä jonkin vanhan ja julkilausutun uskonnon edustajaksi, mutta silloin kun tällainen uskontoon kuuluminen täytyy erikseen mainita, on uskonto jo menettänyt funktionaalisen asemansa yhteiskunnassa.
jos tarkastellaan niitä rituaaleja, joilla pyrimme ympäristöön ja elämäämme vaikuttamaan, ovat ne peräisin tieteestä (tämä ei tarkoita tieteen olevan uskonto, vaan että tiede ja sen tulkinnat ovat tuottaneet suuren osan nykyihmisen uskonnollisesta todellisuudesta). Universaalia pyhää on vaikeampi löytää.- Teresia
Luin kaikki vastaukset läpi peräkanaa, ja Mikko oli viitannut siihen asiaan, joka itselleni juolahti myös mieleen, nimittäin "pyhyyden" käsittäminen.
Että ihminen voisi saada pysyviä elämänarvoja uskon maailmasta, hänen täytyy sisäistää nämä arvot ja kunnioittaa syvästi uskonsa kohdetta ja sisältöä. Toisin sanoen, ihminen kokee nämä asiat niin pyhiksi ja osaksi itseään, että hän järkyttyy sisimmässään joka kerta, kun kuulee tai näkee jonkun kieltävän tai pilkkaavan hänen uskonsa kohdetta/sisältöä. Uskova ihminen uskaltaa täten myös rohkeasti puolustaa uskoaan, jos se asetetaan kyseenalaiseksi. Joku voi tulkita uskoaan puolustavan ihmisen ylimieliseksi, mutta se on pinnallinen tulkinta. - kala
Teresia kirjoitti:
Luin kaikki vastaukset läpi peräkanaa, ja Mikko oli viitannut siihen asiaan, joka itselleni juolahti myös mieleen, nimittäin "pyhyyden" käsittäminen.
Että ihminen voisi saada pysyviä elämänarvoja uskon maailmasta, hänen täytyy sisäistää nämä arvot ja kunnioittaa syvästi uskonsa kohdetta ja sisältöä. Toisin sanoen, ihminen kokee nämä asiat niin pyhiksi ja osaksi itseään, että hän järkyttyy sisimmässään joka kerta, kun kuulee tai näkee jonkun kieltävän tai pilkkaavan hänen uskonsa kohdetta/sisältöä. Uskova ihminen uskaltaa täten myös rohkeasti puolustaa uskoaan, jos se asetetaan kyseenalaiseksi. Joku voi tulkita uskoaan puolustavan ihmisen ylimieliseksi, mutta se on pinnallinen tulkinta."ihminen kokee nämä asiat niin pyhiksi ja osaksi itseään, että hän järkyttyy sisimmässään joka kerta, kun kuulee tai näkee jonkun kieltävän tai pilkkaavan hänen uskonsa kohdetta/sisältöä"
Ahdasmielistä tuo on kyllä, mutta ei mielestäni olennainen osa uskontoa. Käsittääkseni uskovaisen tulisi olla sellaisella (itse?)luottamuksen tasolla, että hän ei todellakaan järkyty moisesta.
Siinä olen kyllä samaa mieltä, että "uskova ihminen uskaltaa rohkeasti puolustaa uskoaan". Mutta jos sitä lähdetään tekemään "järkytyksen" näkökulmasta, niin lopputuloksena on pikemminkin fundamentalismia kuin uskontoa. - witness
Teresia kirjoitti:
Luin kaikki vastaukset läpi peräkanaa, ja Mikko oli viitannut siihen asiaan, joka itselleni juolahti myös mieleen, nimittäin "pyhyyden" käsittäminen.
Että ihminen voisi saada pysyviä elämänarvoja uskon maailmasta, hänen täytyy sisäistää nämä arvot ja kunnioittaa syvästi uskonsa kohdetta ja sisältöä. Toisin sanoen, ihminen kokee nämä asiat niin pyhiksi ja osaksi itseään, että hän järkyttyy sisimmässään joka kerta, kun kuulee tai näkee jonkun kieltävän tai pilkkaavan hänen uskonsa kohdetta/sisältöä. Uskova ihminen uskaltaa täten myös rohkeasti puolustaa uskoaan, jos se asetetaan kyseenalaiseksi. Joku voi tulkita uskoaan puolustavan ihmisen ylimieliseksi, mutta se on pinnallinen tulkinta.Älä vaan hermostu minuun. :)
Pyhyyttä ei ole yhdessäkään ihmisessä.
Pyhä Henki uskovassa näyttää todeksi synnin. Ja Pyhyys on yksin Jeesuksessa. Näin Raamatussa&uskovan elämässä.
Jumalaa ei tarvitse puolustaa. Pyhä Henki uskovassa on Puolustaja. Aikaansaa janon Jumalan puoleen, synnyttäen sen uskon nälän, että tarvitsee Jeesusta.
Jos näemme pyhän ihmisen, karttakaamme häntä kuin ruttoa! :) - o_o
Teresia kirjoitti:
Luin kaikki vastaukset läpi peräkanaa, ja Mikko oli viitannut siihen asiaan, joka itselleni juolahti myös mieleen, nimittäin "pyhyyden" käsittäminen.
Että ihminen voisi saada pysyviä elämänarvoja uskon maailmasta, hänen täytyy sisäistää nämä arvot ja kunnioittaa syvästi uskonsa kohdetta ja sisältöä. Toisin sanoen, ihminen kokee nämä asiat niin pyhiksi ja osaksi itseään, että hän järkyttyy sisimmässään joka kerta, kun kuulee tai näkee jonkun kieltävän tai pilkkaavan hänen uskonsa kohdetta/sisältöä. Uskova ihminen uskaltaa täten myös rohkeasti puolustaa uskoaan, jos se asetetaan kyseenalaiseksi. Joku voi tulkita uskoaan puolustavan ihmisen ylimieliseksi, mutta se on pinnallinen tulkinta.Näyttää siltä että oma pyhyyden käsitteesi on lähinnä tabujen luomista. Mutta sehän on enemmän taikauskoa(nk. maagista ajattelua) kuin varsinaista pyhää.
Tietysti pyhään voi sisältyä vahva defensiivisyys joka voi johtaa tuhoisiin seurauksiin. Tästä näimme äärimmäisen, mutta silti havainnollistavan esimerkin WTC-tornien tuhouduttua.
Islam on juuri tuollainen tabu-uskonto. Jos on kerran kääntynyt muslimiksi, niin uskon hylkääminen(esim. kääntyminen kristinuskoon tai ateistiksi ryhtyminen) johtaa siihen että kyseinen henkilö saatetaan tappaa. Ateistien ja vapaa-ajattelun lisäännyttyä Euroopassa ei tällainen enää ole arkea, mutta katso esimerkiksi http://www.secularislam.org/
Islam oli keskiajalla vielä suvaitsevampi kuin kristinusko, mikähän on aiheuttanut tämän suunnan muutoksen? - o_o
kala kirjoitti:
"ihminen kokee nämä asiat niin pyhiksi ja osaksi itseään, että hän järkyttyy sisimmässään joka kerta, kun kuulee tai näkee jonkun kieltävän tai pilkkaavan hänen uskonsa kohdetta/sisältöä"
Ahdasmielistä tuo on kyllä, mutta ei mielestäni olennainen osa uskontoa. Käsittääkseni uskovaisen tulisi olla sellaisella (itse?)luottamuksen tasolla, että hän ei todellakaan järkyty moisesta.
Siinä olen kyllä samaa mieltä, että "uskova ihminen uskaltaa rohkeasti puolustaa uskoaan". Mutta jos sitä lähdetään tekemään "järkytyksen" näkökulmasta, niin lopputuloksena on pikemminkin fundamentalismia kuin uskontoa.Jotkut uskovaiset eivät ryhdy puolustamaan uskontoaan, mutta sellaiset harvemmin haluavatkaan tulla keskustelemaan näistä asioista muiden kuin omiensa kanssa.
- Teresia
kala kirjoitti:
"ihminen kokee nämä asiat niin pyhiksi ja osaksi itseään, että hän järkyttyy sisimmässään joka kerta, kun kuulee tai näkee jonkun kieltävän tai pilkkaavan hänen uskonsa kohdetta/sisältöä"
Ahdasmielistä tuo on kyllä, mutta ei mielestäni olennainen osa uskontoa. Käsittääkseni uskovaisen tulisi olla sellaisella (itse?)luottamuksen tasolla, että hän ei todellakaan järkyty moisesta.
Siinä olen kyllä samaa mieltä, että "uskova ihminen uskaltaa rohkeasti puolustaa uskoaan". Mutta jos sitä lähdetään tekemään "järkytyksen" näkökulmasta, niin lopputuloksena on pikemminkin fundamentalismia kuin uskontoa.Mitä syytä uskovalla olisi puolustautua, jos hänen mielestään olisi yks hailee, pilkkaako joku hänen uskoaan tai eikö?
Uskovan mielestä pilkkaaja ei halveksi ainoastaan uskovan uskoa vaan myös Jumalaa, joka on tämän uskon antanut. Siksi puhun "järkyttymisestä". Uskovien ei pitäisikään jäädä pilkkaajien maalitauluksi juuri tästä syystä, sillä uskovalle hänen jumalakuvansa on pyhä. - Teresia
witness kirjoitti:
Älä vaan hermostu minuun. :)
Pyhyyttä ei ole yhdessäkään ihmisessä.
Pyhä Henki uskovassa näyttää todeksi synnin. Ja Pyhyys on yksin Jeesuksessa. Näin Raamatussa&uskovan elämässä.
Jumalaa ei tarvitse puolustaa. Pyhä Henki uskovassa on Puolustaja. Aikaansaa janon Jumalan puoleen, synnyttäen sen uskon nälän, että tarvitsee Jeesusta.
Jos näemme pyhän ihmisen, karttakaamme häntä kuin ruttoa! :)Ei se ihminen pyhä ole tietenkään, mutta Jumala, jonka Pyhä Henki on kirkastanut hänelle, on hänelle pyhä, rakas, kunnioitettava. Se mille ihminen itse antaa arvoa, ei saisi tulla lokaan poljetuksi. I know that you know what I mean.
Mitä pyhäinpäivä tarkoittaa? Jumalan pyhät ihmiset, uskossa pois nukkuneet?
Ihminen on Pyhän hengen temppeli. Jotkut myös pahan hengen? Jotkut vallan "hengettömiä"? - Teresia
o_o kirjoitti:
Näyttää siltä että oma pyhyyden käsitteesi on lähinnä tabujen luomista. Mutta sehän on enemmän taikauskoa(nk. maagista ajattelua) kuin varsinaista pyhää.
Tietysti pyhään voi sisältyä vahva defensiivisyys joka voi johtaa tuhoisiin seurauksiin. Tästä näimme äärimmäisen, mutta silti havainnollistavan esimerkin WTC-tornien tuhouduttua.
Islam on juuri tuollainen tabu-uskonto. Jos on kerran kääntynyt muslimiksi, niin uskon hylkääminen(esim. kääntyminen kristinuskoon tai ateistiksi ryhtyminen) johtaa siihen että kyseinen henkilö saatetaan tappaa. Ateistien ja vapaa-ajattelun lisäännyttyä Euroopassa ei tällainen enää ole arkea, mutta katso esimerkiksi http://www.secularislam.org/
Islam oli keskiajalla vielä suvaitsevampi kuin kristinusko, mikähän on aiheuttanut tämän suunnan muutoksen?Islaminuskoisissa maissa valta on keskittynyt uskonnollisille johtajille. Kun hengellinen ja maallinen valta on samoissa käsissä, käy niin kuin keskiajalla katoliselle kirkolle: se romahtaa. Ei kukaan voi palvella kahta herraa jne.
Eihän se usko mitään pakkoa saa olla. Ihmisellä on vapaus uskoa, ja se vapauttaa hänet tabuista ja muista kielloista. Ei lain orja, ei synnin orja, ei kenenkään orja, vaan vapaa näistä kahleista. Miksi vapaa ihminen pitäisi tappaa?
Mikä on sinulle "varsinaista pyhää"? WTC-tornien tuhoaminenko? Minulle se on varsinaista pahaa! - o_o
Teresia kirjoitti:
Ei se ihminen pyhä ole tietenkään, mutta Jumala, jonka Pyhä Henki on kirkastanut hänelle, on hänelle pyhä, rakas, kunnioitettava. Se mille ihminen itse antaa arvoa, ei saisi tulla lokaan poljetuksi. I know that you know what I mean.
Mitä pyhäinpäivä tarkoittaa? Jumalan pyhät ihmiset, uskossa pois nukkuneet?
Ihminen on Pyhän hengen temppeli. Jotkut myös pahan hengen? Jotkut vallan "hengettömiä"?Sehän on vanhaa pakanauskoa.
- o_o
Teresia kirjoitti:
Islaminuskoisissa maissa valta on keskittynyt uskonnollisille johtajille. Kun hengellinen ja maallinen valta on samoissa käsissä, käy niin kuin keskiajalla katoliselle kirkolle: se romahtaa. Ei kukaan voi palvella kahta herraa jne.
Eihän se usko mitään pakkoa saa olla. Ihmisellä on vapaus uskoa, ja se vapauttaa hänet tabuista ja muista kielloista. Ei lain orja, ei synnin orja, ei kenenkään orja, vaan vapaa näistä kahleista. Miksi vapaa ihminen pitäisi tappaa?
Mikä on sinulle "varsinaista pyhää"? WTC-tornien tuhoaminenko? Minulle se on varsinaista pahaa!Valta korruptoi heikot mielet, uskoivat tai eivät. Kirkon ja valtion asiat todellakin kannattaa pitää täysin erillään. Mutta jos joku on uskova kristitty tai vaikka muslimi ja toimii käytännössä mielestäni hyvin, niin siitä vaan virkaa hoitamaan!
Se on minulle yhdentekevä mitä jumalaa toiset ihmiset kumartavat kotonaan tai omissa pyhätöissään. Samaa ajattelen myös homoseksuaaleista, ei se minua haittaa mitä he kamarinpuolella tekevät, kunhan sen hienoutta ja ihanuutta ei joku tule minulle selittämään käännytysmielessä. Samanlaisia ihmisiähän he muuten ovat.
Täällähän olen tietysti omasta tahdostani puhumassa näistä asioista joten siitä vaan hyvää käännytysargumenttiä tulemaan. ;)
Eiköhän me olla, ainakin luulisin, samoilla linjoilla tuossa viestisi toisesta kappaleesta alkaen. - o_o
o_o kirjoitti:
Valta korruptoi heikot mielet, uskoivat tai eivät. Kirkon ja valtion asiat todellakin kannattaa pitää täysin erillään. Mutta jos joku on uskova kristitty tai vaikka muslimi ja toimii käytännössä mielestäni hyvin, niin siitä vaan virkaa hoitamaan!
Se on minulle yhdentekevä mitä jumalaa toiset ihmiset kumartavat kotonaan tai omissa pyhätöissään. Samaa ajattelen myös homoseksuaaleista, ei se minua haittaa mitä he kamarinpuolella tekevät, kunhan sen hienoutta ja ihanuutta ei joku tule minulle selittämään käännytysmielessä. Samanlaisia ihmisiähän he muuten ovat.
Täällähän olen tietysti omasta tahdostani puhumassa näistä asioista joten siitä vaan hyvää käännytysargumenttiä tulemaan. ;)
Eiköhän me olla, ainakin luulisin, samoilla linjoilla tuossa viestisi toisesta kappaleesta alkaen.Tarkoitin tuolla "hyvällä käännytysargumentillä" sitten poikkeuksellisen syvällisiä perusteluita jumalasta. En raamatun heiluttelua...
- Teresia
o_o kirjoitti:
Sehän on vanhaa pakanauskoa.
Ajattelet siis jotain vanhaa vainajien juhlaa? Tarkoitan nykymerkityksessä "pyhäinpäivä", kirkollinen juhlapäivä. Eivät kai kaikki vainajat ole näitä "pyhiä"? Kirkon piirissä ei vietetä mitään "Halloweenia".
- Teresia
o_o kirjoitti:
Tarkoitin tuolla "hyvällä käännytysargumentillä" sitten poikkeuksellisen syvällisiä perusteluita jumalasta. En raamatun heiluttelua...
Jos olisin lukenut teologiaa, voisin löytääkin niitä poikkeuksellisen syvällisiä perusteluita Jumalasta. Nyt olen valitettavasti vain maallikko. Minusta oli kyllä vähällä tulla teologi. Pyrin nimittäin sekä teologiseen tiedekuntaan Helsinkiin että humanistiseen tiedekuntaan Turkuun, jonne pääsin suoraan todistuksen perusteella ilman pääsykoetta. Olin kesätöissä ja pääsykokeeseen meno Helsinkiin oli hankalaa, että siksi on nyt näin.
Mutta ei kai sinullakaan ole teologin koulutusta? - witness
Teresia kirjoitti:
Ei se ihminen pyhä ole tietenkään, mutta Jumala, jonka Pyhä Henki on kirkastanut hänelle, on hänelle pyhä, rakas, kunnioitettava. Se mille ihminen itse antaa arvoa, ei saisi tulla lokaan poljetuksi. I know that you know what I mean.
Mitä pyhäinpäivä tarkoittaa? Jumalan pyhät ihmiset, uskossa pois nukkuneet?
Ihminen on Pyhän hengen temppeli. Jotkut myös pahan hengen? Jotkut vallan "hengettömiä"?Uskoontullut ihminen on Pyhän Hengen temppeli. Ihminen on pakana ennen uskoontuloa. Sorry :).
Luterilainen hapatus on vuosisadat alustanut tätä teemaa. Kun vauva valellaan käsilämpöisellä vedellä, niin hups, sielu taivaaseen vilahtaa. Eikö M.Luther oppinut mitään anekaupoissa?
Raamattu sanoo, että kun ihminen tulee uskoon (=Pyhän Hengen teko), silloin otetaan (uskon) kaste. Eikä siitä tehdä numeroa. Ehei, en kuulu mihinkään puulaakiin. :)
Tiedämme, että vain murto-osa luterilaisista on uskossa. Tämä ei ole diskriminointia, pyhän polkemista. Ihminen pyhyydessään säätää pyhäin päiviä. Liekö pakanamenot taustalla?
Stefanus oli aikansa marttyyri. Uskovainen mies. Ja hänet surmautti Saulus Tarsolainen. Jeesus pysäytti Sauluksen! Ja Sauluksesta tuli Paavali, valittu ase Jumalan käyttöön. Evankeliumin julistaja. Ei itsensä julistaja.
Ja Pietarille Jumala sanoi: *Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi.* Ja Pietarista tuli kallio! Hän, joka kielsi Jeesuksen (3x).
Niin heittää meidän käsityksemme pyhyydestä.
Raamattu sanoo myös, että eksymme ellemme tunne Kirjoituksia so. Jumalan Sanaa. Kuinka me voimme tuntea sitä, ellei Pyhä Henki sitä kirkasta?
Minä en tajunnut Raamatusta mitään ennenkuin tulin uskoon. - o_o
witness kirjoitti:
Uskoontullut ihminen on Pyhän Hengen temppeli. Ihminen on pakana ennen uskoontuloa. Sorry :).
Luterilainen hapatus on vuosisadat alustanut tätä teemaa. Kun vauva valellaan käsilämpöisellä vedellä, niin hups, sielu taivaaseen vilahtaa. Eikö M.Luther oppinut mitään anekaupoissa?
Raamattu sanoo, että kun ihminen tulee uskoon (=Pyhän Hengen teko), silloin otetaan (uskon) kaste. Eikä siitä tehdä numeroa. Ehei, en kuulu mihinkään puulaakiin. :)
Tiedämme, että vain murto-osa luterilaisista on uskossa. Tämä ei ole diskriminointia, pyhän polkemista. Ihminen pyhyydessään säätää pyhäin päiviä. Liekö pakanamenot taustalla?
Stefanus oli aikansa marttyyri. Uskovainen mies. Ja hänet surmautti Saulus Tarsolainen. Jeesus pysäytti Sauluksen! Ja Sauluksesta tuli Paavali, valittu ase Jumalan käyttöön. Evankeliumin julistaja. Ei itsensä julistaja.
Ja Pietarille Jumala sanoi: *Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi.* Ja Pietarista tuli kallio! Hän, joka kielsi Jeesuksen (3x).
Niin heittää meidän käsityksemme pyhyydestä.
Raamattu sanoo myös, että eksymme ellemme tunne Kirjoituksia so. Jumalan Sanaa. Kuinka me voimme tuntea sitä, ellei Pyhä Henki sitä kirkasta?
Minä en tajunnut Raamatusta mitään ennenkuin tulin uskoon.Äidinkielen oppaassa oli joskus määritelmä, että pakana tarkoittaa ihmistä joka ei kuulu johonkin valtauskonnoista(hindulaisuus, islam, juutalaisuus, kristinusko...), ennen se on tarkoittanut maalaista ja/tai epäsotilaallista henkilöä.
Mikäköhän tuo epäsotilaallisen henkilön tausta on tuossa merkityksessä?? - o_o
Teresia kirjoitti:
Jos olisin lukenut teologiaa, voisin löytääkin niitä poikkeuksellisen syvällisiä perusteluita Jumalasta. Nyt olen valitettavasti vain maallikko. Minusta oli kyllä vähällä tulla teologi. Pyrin nimittäin sekä teologiseen tiedekuntaan Helsinkiin että humanistiseen tiedekuntaan Turkuun, jonne pääsin suoraan todistuksen perusteella ilman pääsykoetta. Olin kesätöissä ja pääsykokeeseen meno Helsinkiin oli hankalaa, että siksi on nyt näin.
Mutta ei kai sinullakaan ole teologin koulutusta?Ei, minulla ei ole teologin koulutusta. Tietääkseni hyvin harva ateisti lukee teologiksi. Uskontotieteilijäksi voisin kyllä itseni kuvitella tulevaisuudessa, siihenhän voi suhtautua objektiivisesti.
Oman kokemukseni mukaan teologeilla tai uskontotieteilijöillä ei ole sen enempää niitä todisteita tai syvällisiä perusteluja. Kahvia ja pullaa sitävastoin tuntuu riittävän! - Teresia
witness kirjoitti:
Uskoontullut ihminen on Pyhän Hengen temppeli. Ihminen on pakana ennen uskoontuloa. Sorry :).
Luterilainen hapatus on vuosisadat alustanut tätä teemaa. Kun vauva valellaan käsilämpöisellä vedellä, niin hups, sielu taivaaseen vilahtaa. Eikö M.Luther oppinut mitään anekaupoissa?
Raamattu sanoo, että kun ihminen tulee uskoon (=Pyhän Hengen teko), silloin otetaan (uskon) kaste. Eikä siitä tehdä numeroa. Ehei, en kuulu mihinkään puulaakiin. :)
Tiedämme, että vain murto-osa luterilaisista on uskossa. Tämä ei ole diskriminointia, pyhän polkemista. Ihminen pyhyydessään säätää pyhäin päiviä. Liekö pakanamenot taustalla?
Stefanus oli aikansa marttyyri. Uskovainen mies. Ja hänet surmautti Saulus Tarsolainen. Jeesus pysäytti Sauluksen! Ja Sauluksesta tuli Paavali, valittu ase Jumalan käyttöön. Evankeliumin julistaja. Ei itsensä julistaja.
Ja Pietarille Jumala sanoi: *Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi.* Ja Pietarista tuli kallio! Hän, joka kielsi Jeesuksen (3x).
Niin heittää meidän käsityksemme pyhyydestä.
Raamattu sanoo myös, että eksymme ellemme tunne Kirjoituksia so. Jumalan Sanaa. Kuinka me voimme tuntea sitä, ellei Pyhä Henki sitä kirkasta?
Minä en tajunnut Raamatusta mitään ennenkuin tulin uskoon...."ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän."
Tämä oli uskontunnustuksen osa. - Teresia
o_o kirjoitti:
Ei, minulla ei ole teologin koulutusta. Tietääkseni hyvin harva ateisti lukee teologiksi. Uskontotieteilijäksi voisin kyllä itseni kuvitella tulevaisuudessa, siihenhän voi suhtautua objektiivisesti.
Oman kokemukseni mukaan teologeilla tai uskontotieteilijöillä ei ole sen enempää niitä todisteita tai syvällisiä perusteluja. Kahvia ja pullaa sitävastoin tuntuu riittävän!Et voi verrata syvällisiä perusteluja kahviin ja pullaan! Voihan tietysti olla, että kahvi ja pulla uppoavat helpommin kehen tahansa, mutta syvälliset perustelut eivät niinkään löydä maaperää (mahanperää?) kaikissa kuulijoissa.
- Teresia
witness kirjoitti:
Uskoontullut ihminen on Pyhän Hengen temppeli. Ihminen on pakana ennen uskoontuloa. Sorry :).
Luterilainen hapatus on vuosisadat alustanut tätä teemaa. Kun vauva valellaan käsilämpöisellä vedellä, niin hups, sielu taivaaseen vilahtaa. Eikö M.Luther oppinut mitään anekaupoissa?
Raamattu sanoo, että kun ihminen tulee uskoon (=Pyhän Hengen teko), silloin otetaan (uskon) kaste. Eikä siitä tehdä numeroa. Ehei, en kuulu mihinkään puulaakiin. :)
Tiedämme, että vain murto-osa luterilaisista on uskossa. Tämä ei ole diskriminointia, pyhän polkemista. Ihminen pyhyydessään säätää pyhäin päiviä. Liekö pakanamenot taustalla?
Stefanus oli aikansa marttyyri. Uskovainen mies. Ja hänet surmautti Saulus Tarsolainen. Jeesus pysäytti Sauluksen! Ja Sauluksesta tuli Paavali, valittu ase Jumalan käyttöön. Evankeliumin julistaja. Ei itsensä julistaja.
Ja Pietarille Jumala sanoi: *Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi.* Ja Pietarista tuli kallio! Hän, joka kielsi Jeesuksen (3x).
Niin heittää meidän käsityksemme pyhyydestä.
Raamattu sanoo myös, että eksymme ellemme tunne Kirjoituksia so. Jumalan Sanaa. Kuinka me voimme tuntea sitä, ellei Pyhä Henki sitä kirkasta?
Minä en tajunnut Raamatusta mitään ennenkuin tulin uskoon.Esim. 1 kor.16:15 : "Mutta minä kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he ovat antautuneet pyhien palvelukseen."
2.kor.9:1 : "Pyhien avustamisesta minun tosin on tarpeetonta kirjoittaa teille."
Paavali nimittää Vähän Aasian seurakuntien jäseniä "pyhiksi", tai vastuuhenkilöitä, joille hän kirjeetkin lähetti.
Menee pieni hetki, kun etsin toisen "pyhiä" koskevan kohdan, jossa eri merkitys. - Teresia
witness kirjoitti:
Uskoontullut ihminen on Pyhän Hengen temppeli. Ihminen on pakana ennen uskoontuloa. Sorry :).
Luterilainen hapatus on vuosisadat alustanut tätä teemaa. Kun vauva valellaan käsilämpöisellä vedellä, niin hups, sielu taivaaseen vilahtaa. Eikö M.Luther oppinut mitään anekaupoissa?
Raamattu sanoo, että kun ihminen tulee uskoon (=Pyhän Hengen teko), silloin otetaan (uskon) kaste. Eikä siitä tehdä numeroa. Ehei, en kuulu mihinkään puulaakiin. :)
Tiedämme, että vain murto-osa luterilaisista on uskossa. Tämä ei ole diskriminointia, pyhän polkemista. Ihminen pyhyydessään säätää pyhäin päiviä. Liekö pakanamenot taustalla?
Stefanus oli aikansa marttyyri. Uskovainen mies. Ja hänet surmautti Saulus Tarsolainen. Jeesus pysäytti Sauluksen! Ja Sauluksesta tuli Paavali, valittu ase Jumalan käyttöön. Evankeliumin julistaja. Ei itsensä julistaja.
Ja Pietarille Jumala sanoi: *Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi.* Ja Pietarista tuli kallio! Hän, joka kielsi Jeesuksen (3x).
Niin heittää meidän käsityksemme pyhyydestä.
Raamattu sanoo myös, että eksymme ellemme tunne Kirjoituksia so. Jumalan Sanaa. Kuinka me voimme tuntea sitä, ellei Pyhä Henki sitä kirkasta?
Minä en tajunnut Raamatusta mitään ennenkuin tulin uskoon.Esim. ef.5:25: "Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaisi sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton."
- Teresia
witness kirjoitti:
Uskoontullut ihminen on Pyhän Hengen temppeli. Ihminen on pakana ennen uskoontuloa. Sorry :).
Luterilainen hapatus on vuosisadat alustanut tätä teemaa. Kun vauva valellaan käsilämpöisellä vedellä, niin hups, sielu taivaaseen vilahtaa. Eikö M.Luther oppinut mitään anekaupoissa?
Raamattu sanoo, että kun ihminen tulee uskoon (=Pyhän Hengen teko), silloin otetaan (uskon) kaste. Eikä siitä tehdä numeroa. Ehei, en kuulu mihinkään puulaakiin. :)
Tiedämme, että vain murto-osa luterilaisista on uskossa. Tämä ei ole diskriminointia, pyhän polkemista. Ihminen pyhyydessään säätää pyhäin päiviä. Liekö pakanamenot taustalla?
Stefanus oli aikansa marttyyri. Uskovainen mies. Ja hänet surmautti Saulus Tarsolainen. Jeesus pysäytti Sauluksen! Ja Sauluksesta tuli Paavali, valittu ase Jumalan käyttöön. Evankeliumin julistaja. Ei itsensä julistaja.
Ja Pietarille Jumala sanoi: *Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi.* Ja Pietarista tuli kallio! Hän, joka kielsi Jeesuksen (3x).
Niin heittää meidän käsityksemme pyhyydestä.
Raamattu sanoo myös, että eksymme ellemme tunne Kirjoituksia so. Jumalan Sanaa. Kuinka me voimme tuntea sitä, ellei Pyhä Henki sitä kirkasta?
Minä en tajunnut Raamatusta mitään ennenkuin tulin uskoon.Esim. kol.1:22 . "Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut."
- o_o
Teresia kirjoitti:
Et voi verrata syvällisiä perusteluja kahviin ja pullaan! Voihan tietysti olla, että kahvi ja pulla uppoavat helpommin kehen tahansa, mutta syvälliset perustelut eivät niinkään löydä maaperää (mahanperää?) kaikissa kuulijoissa.
On tuntunut tuo kahvittelu olevan tärkeämpää. En siis puhunut vertauskuvallisesti.
- mikko
kala kirjoitti:
"ihminen kokee nämä asiat niin pyhiksi ja osaksi itseään, että hän järkyttyy sisimmässään joka kerta, kun kuulee tai näkee jonkun kieltävän tai pilkkaavan hänen uskonsa kohdetta/sisältöä"
Ahdasmielistä tuo on kyllä, mutta ei mielestäni olennainen osa uskontoa. Käsittääkseni uskovaisen tulisi olla sellaisella (itse?)luottamuksen tasolla, että hän ei todellakaan järkyty moisesta.
Siinä olen kyllä samaa mieltä, että "uskova ihminen uskaltaa rohkeasti puolustaa uskoaan". Mutta jos sitä lähdetään tekemään "järkytyksen" näkökulmasta, niin lopputuloksena on pikemminkin fundamentalismia kuin uskontoa.väitteestäsi heijastuu aika hirveä nihilismi ja kyynisyys. itse pidän aika surkeana tilantena sellaista, jossa ihmisellä ei ole mitään niin tärkeää ja pyhää kokemusta tai uskomusta, että hän kokisi sen kiinteäksi osaksi itseään. mutta tähänhän saatamme olla enevässä määrin menossa: sivistynyt ihminen tunnustaa kaikki moraalikäsitykset, metafyysiset uskomukset jne. pelkiksi henkilökohtaisiksi preferensseiksi, joista voi vitsailla ja ehkä jutella hillitysti. tällöin on kaikelta ideologialta, uskonnolta jne. suurilta kertomuksilta pohja pois.
jotenkin näin lauloi Luonteri Surf Juvalla joitain vuosia sitten:
"Mä en usko enkeleihin,
mä en usko perkeleihin,
mä en usko tietokoneihin,
mä uskon meihin.
(...) Mitä meille silloin jää:
sä ja mä ja pari ystävää."
Eli ei kehitys ja valistus näköjään tee ihmisestä jaloa kulttuuriolentoa vaan saa käpertymään takaisin alkeelliseen biologiseen moraaliin. - mikko
witness kirjoitti:
Älä vaan hermostu minuun. :)
Pyhyyttä ei ole yhdessäkään ihmisessä.
Pyhä Henki uskovassa näyttää todeksi synnin. Ja Pyhyys on yksin Jeesuksessa. Näin Raamatussa&uskovan elämässä.
Jumalaa ei tarvitse puolustaa. Pyhä Henki uskovassa on Puolustaja. Aikaansaa janon Jumalan puoleen, synnyttäen sen uskon nälän, että tarvitsee Jeesusta.
Jos näemme pyhän ihmisen, karttakaamme häntä kuin ruttoa! :)tässä luisutaan nyt kristilliseen pyhyys-teologiaan, vaikka tavoitteena oli (?) tavoittaa jotain uskonnon olemuksesta sinällään. eli esim. uskonto>
- witness
Teresia kirjoitti:
Esim. kol.1:22 . "Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut."
Paavali puhuu seurakunnalle (=uskovien yhteisö). Kun ihminen on tullut uskoon (=ottanut vastaan syntiensä sovituksen Jeesuksessa), me olemme Jumalalle otolliset. Jumala katsoo Jeesukseen (meissä).
Yksikään ihminen itsessään ei ole pyhä. Harrastamalla uskonnollisia, puhumalla uskonnollisia voimme pitää yllä pyhyyden ulkokuorta. Ja poimia raamatunjakeita irti asiayhteyksistä.
Älä vaan hommaa itselles sitä uskontotieteen laudaturia! :) - mikko
o_o kirjoitti:
Näyttää siltä että oma pyhyyden käsitteesi on lähinnä tabujen luomista. Mutta sehän on enemmän taikauskoa(nk. maagista ajattelua) kuin varsinaista pyhää.
Tietysti pyhään voi sisältyä vahva defensiivisyys joka voi johtaa tuhoisiin seurauksiin. Tästä näimme äärimmäisen, mutta silti havainnollistavan esimerkin WTC-tornien tuhouduttua.
Islam on juuri tuollainen tabu-uskonto. Jos on kerran kääntynyt muslimiksi, niin uskon hylkääminen(esim. kääntyminen kristinuskoon tai ateistiksi ryhtyminen) johtaa siihen että kyseinen henkilö saatetaan tappaa. Ateistien ja vapaa-ajattelun lisäännyttyä Euroopassa ei tällainen enää ole arkea, mutta katso esimerkiksi http://www.secularislam.org/
Islam oli keskiajalla vielä suvaitsevampi kuin kristinusko, mikähän on aiheuttanut tämän suunnan muutoksen?kyllä asian hahmottaminen pyhäksi aina ja kaikissa uskonnoissa merkitsee tabun luomista. tässä esimerkki:
Source: The Collins English Dictionary © 2000 HarperCollins Publishers, huomaa kohta 3:
"sacred ['seıkrıd]
adjective
1 exclusively devoted to a deity or to some religious ceremony or use; holy; consecrated
2 worthy of or regarded with reverence, awe, or respect
3 protected by superstition or piety from irreligious actions
4 connected with or intended for religious use
example: sacred music
5 dedicated to; in honour of
[ETYMOLOGY: 14th Century: from Latin sacrare to set apart as holy, from sacer holy] "
juuri tuo profaanilta suojeleminen on pyhän kokemukselle tunnusomaista, mutta ei se merkitse aina jotain tappamisia tms. kunnioittava suhtautuminen voidaan toteuttaa muutenkin. - witness
Teresia kirjoitti:
Esim. ef.5:25: "Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaisi sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton."
Seurakunta on Kristus-ruumis, jonka jäsenet ovat uskoontulleita. Heitä on kirkoissa ym. uskontokunnissa. Yksikään uskontokunta ei saa nimittää itseänsä 'seurakunnaksi', eikä ainakaan 'oikeaksi'. Uskovat ovat hajaantuneina.
Luterilainen kirkko yrittää pitää ihmiset... luterilaisina (kasteen kautta 'uskovina').
Raamattu puhuu uskovista, jotka ovat tulleet uskoon.
(Melkein pakko kysyä: Oletko, Teresia, tullut uskoon? Vai noudatatko oppeja? Eikö se ole raskasta? Jos Raamattu on vain hyvien ohjeiden käsikirja, jääköön se alimmaiseksi kirjahyllyssä.) - kala
mikko kirjoitti:
väitteestäsi heijastuu aika hirveä nihilismi ja kyynisyys. itse pidän aika surkeana tilantena sellaista, jossa ihmisellä ei ole mitään niin tärkeää ja pyhää kokemusta tai uskomusta, että hän kokisi sen kiinteäksi osaksi itseään. mutta tähänhän saatamme olla enevässä määrin menossa: sivistynyt ihminen tunnustaa kaikki moraalikäsitykset, metafyysiset uskomukset jne. pelkiksi henkilökohtaisiksi preferensseiksi, joista voi vitsailla ja ehkä jutella hillitysti. tällöin on kaikelta ideologialta, uskonnolta jne. suurilta kertomuksilta pohja pois.
jotenkin näin lauloi Luonteri Surf Juvalla joitain vuosia sitten:
"Mä en usko enkeleihin,
mä en usko perkeleihin,
mä en usko tietokoneihin,
mä uskon meihin.
(...) Mitä meille silloin jää:
sä ja mä ja pari ystävää."
Eli ei kehitys ja valistus näköjään tee ihmisestä jaloa kulttuuriolentoa vaan saa käpertymään takaisin alkeelliseen biologiseen moraaliin.Olen kaikkea muuta kuin nihilisti tai kyynikko.
Kirjoitit "itse pidän aika surkeana tilantena sellaista, jossa ihmisellä ei ole mitään niin tärkeää ja pyhää kokemusta tai uskomusta, että hän kokisi sen kiinteäksi osaksi itseään."
Minusta on aika nihilististä ajatella, että että automaattisesti pitäisi tapahtua niin, että jos hlön maailmankuvaa arvostellaan, hänen pitää järkyttyä. Tarkoitin siis edellisellä viestilläni sitä, että käsitteenä uskontoon EI TULISI sisältyä sellainen, että uskovainen ei kykenisi suhtautumaan rakentavasti uskoonsa tai pyhinä pitämiinsä asioihin kohdistuvaan kritiikkiin. Eikös se Jessekin sanonut, että siinä toisen posken kääntämisessä on tiettyä mieltä?
Comprendez? - mikko
kala kirjoitti:
Olen kaikkea muuta kuin nihilisti tai kyynikko.
Kirjoitit "itse pidän aika surkeana tilantena sellaista, jossa ihmisellä ei ole mitään niin tärkeää ja pyhää kokemusta tai uskomusta, että hän kokisi sen kiinteäksi osaksi itseään."
Minusta on aika nihilististä ajatella, että että automaattisesti pitäisi tapahtua niin, että jos hlön maailmankuvaa arvostellaan, hänen pitää järkyttyä. Tarkoitin siis edellisellä viestilläni sitä, että käsitteenä uskontoon EI TULISI sisältyä sellainen, että uskovainen ei kykenisi suhtautumaan rakentavasti uskoonsa tai pyhinä pitämiinsä asioihin kohdistuvaan kritiikkiin. Eikös se Jessekin sanonut, että siinä toisen posken kääntämisessä on tiettyä mieltä?
Comprendez?kyllä kai ihminen jollain tasolla aina järkyttyy jos koko hänen maailmankatsomuksensa perusta asetetaan kyseenalaiseksi. järkyttyminen jo edellyttää sitä, että ottaa kritiikin tosissaan. se voi johtaa avoimeen pohdintaan tai defensseihin henkilöstä riippuen.
- Teresia
witness kirjoitti:
Seurakunta on Kristus-ruumis, jonka jäsenet ovat uskoontulleita. Heitä on kirkoissa ym. uskontokunnissa. Yksikään uskontokunta ei saa nimittää itseänsä 'seurakunnaksi', eikä ainakaan 'oikeaksi'. Uskovat ovat hajaantuneina.
Luterilainen kirkko yrittää pitää ihmiset... luterilaisina (kasteen kautta 'uskovina').
Raamattu puhuu uskovista, jotka ovat tulleet uskoon.
(Melkein pakko kysyä: Oletko, Teresia, tullut uskoon? Vai noudatatko oppeja? Eikö se ole raskasta? Jos Raamattu on vain hyvien ohjeiden käsikirja, jääköön se alimmaiseksi kirjahyllyssä.)Olen sellainen henkilö, jolla on ollut onni olla uskossa pienestä pitäen. Sen vuoksi en ole kokenut sellaista uskoon "tulemista", mikä on monille tuttua myöhemmältä iältä.
Ei Raamattu ole minulle mikään "hyvien ohjeiden käsikirja". Mistä olet sellaiseen tulokseen tullut?
Ei uskontokunta ole "Kristuksen seurakunta". Alkuseurakunta oli sellainen, sielläkin valvottiin tarkasti kristittyjen opetusta ja elämää, kuten Paavalin kirjeistäkin voimme päätellä. Pyhän Hengen läsnäolo oli siellä välttämätön kristittyjä koossa pitävä voima.
Se on yhä vieläkin. (Hajaannus on nyt suuri ja repii kristittyjä erilleen. Se on tosiasia.)
Noudatanko oppeja? Kysymys on epäselvä. Mitä oppeja? Kenen oppeja? Eikö Raamatusta löydy se oppi, jota meidän pitää noudattaa? ("Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut... minua ja sinua...että Hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka...)
Tässähän tämä Raamattu on vieressäni pöydällä eikä missään alimmaisena kirjahyllyssä. Siitä eilen illalla etsin nuo "pyhiä" koskevat kohdat.
Katekismuksessa oli luku "Pyhittämisestä":... "niin kuin Hän koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee ja pyhittää ainoassa oikeassa uskossa..." Ainoa oikea usko on usko Kristukseen. Opettelimme rippikoulussa ulkoa tärkeimpiä kohtia.
Etkö usko, että myös luterilaisessa kirkossamme on Kristuksen seurakunnan jäseniä? Heitä on kaikkialla maailmassa, eri uskontokuntien jäseninä ja uskontokuntien ulkopuolella.
Kristittyjä yhdistää "yksi usko ja yksi kaste" ( yhteinen usko Kristukseen ja Pyhän Hengen kaste). Mahdoitkohan kysyä minulta tätä asiaa? - Teresia
witness kirjoitti:
Paavali puhuu seurakunnalle (=uskovien yhteisö). Kun ihminen on tullut uskoon (=ottanut vastaan syntiensä sovituksen Jeesuksessa), me olemme Jumalalle otolliset. Jumala katsoo Jeesukseen (meissä).
Yksikään ihminen itsessään ei ole pyhä. Harrastamalla uskonnollisia, puhumalla uskonnollisia voimme pitää yllä pyhyyden ulkokuorta. Ja poimia raamatunjakeita irti asiayhteyksistä.
Älä vaan hommaa itselles sitä uskontotieteen laudaturia! :)En ole hankkimassa itselleni uskontotieteen laudaturia. Mutta ei kai lisätieto mistään asiasta voi kaataa ihmisen uskoa? Ei uskontotieteen näkökulma vähennä sitä, minkä jo ennestään tiedän ja uskon. Muutenhan pitäisi kulkea laput silmillä, ettei vain mitään "tietoa" tai "oppia" tulisi uskoa murentamaan.
Ammatissani opettajana joudun päivittäin käsittelemään oman alani tietoja ja suhteuttamaan niitä muiden tietoihin, käsityksiin, tunteisiin, tapoihin ym. Joudun arvioimaan toisten osaamista. Luotan arvostelukykyyni. Uskoni ei horju sen vuoksi, että tiedän enemmän asioista. Saan ja annan kritiikkiä, se on jokapäiväistä. Luotan sanan voimaan yleensä ja Raamatun sanan voimaan erityisesti. Kun Raamattu käsitteineen on lapsesta asti tuttu, en helposti ole minkään virran vietävissä. Siksi käytän minulle tuttua terminologiaa, Raamatun sanoin ja omin sanoin. - Teresia
mikko kirjoitti:
kyllä asian hahmottaminen pyhäksi aina ja kaikissa uskonnoissa merkitsee tabun luomista. tässä esimerkki:
Source: The Collins English Dictionary © 2000 HarperCollins Publishers, huomaa kohta 3:
"sacred ['seıkrıd]
adjective
1 exclusively devoted to a deity or to some religious ceremony or use; holy; consecrated
2 worthy of or regarded with reverence, awe, or respect
3 protected by superstition or piety from irreligious actions
4 connected with or intended for religious use
example: sacred music
5 dedicated to; in honour of
[ETYMOLOGY: 14th Century: from Latin sacrare to set apart as holy, from sacer holy] "
juuri tuo profaanilta suojeleminen on pyhän kokemukselle tunnusomaista, mutta ei se merkitse aina jotain tappamisia tms. kunnioittava suhtautuminen voidaan toteuttaa muutenkin.Jeesuksen toimintaa miettiessäni olen usein törmännyt tähän "profaanilta suojelemisen" mysteeriin. Jeesushan ei yrittänytkään suojella itseään, toimintaansa eikä sanojaan "profaanilta", vaan teki kaiken hyvin julkisesti, ihmisten silmien edessä ja korvien kuullen. Tästä syystä siis fariseukset, jotka itse olivat juuri näitä "profaanilta suojelijoita", pitivät Jeesusta suorastaan julkeana, "pyhän" häpäisijänä. Liika avoimuus ei kuulunut "pyhien" asioiden käsittelyyn. Eihän esim. temppelin "kaikkein pyhimpään" päässeet muut kuin ylipappi. Kun Jeesus julisti, että uskomalla Häneen Jumalan poikana jokaisella tavallisella ihmisellä on "pääsy kaikkein pyhimpään", se oli fariseuksen mielestä mitä hirveintä Jumalan pilkkaa ja rienausta.
Olisiko niin, että usko/uskonto alkaakin näivettyä juuri siksi, että sitä aletaan "suojella profaanilta", jolloin alkaa myös "tabujen" muodostuminen. Kansalta hämärtyy kunkin "tabuksi" muodostuneen asian yhteys tavallisen ihmisen elämään, ja lopulta koko uskonto on kokoelma erilaisia "tabuja", joiden ympärillä häärii vain niihin vihkiytyneitä pappeja ja auktoriteetteja, joita kansa kunnioittaa heidän oppineisuutensa tähden. Tavallisten ihmisten ei ole enää tarvis eikä edes lupa koskea "pyhään evankeliumiin ja muihin tabuihin", ettei niiden pyhyys kärsisi.
Tämä on juuri sitä väärää "pyhän" käsittämistä, jota vastaan Jeesus nousi aikoinaan. Siksi varmaan "sanan on tultava lihaksi ja asuttava meidän keskellämme" edelleenkin, ettemme sulkisi Jumalan sanaa ja sakramentteja kammioihin happanemaan, vaan käyttäisimme niitä päivittäin omaksi ja toistemme hyväksi. Vierivä kivi ei sammaloidu. Virtaava vesi ei pilaannu. Uusi päivä tuo uuden elämän, jos niin haluamme. - witness
Teresia kirjoitti:
Olen sellainen henkilö, jolla on ollut onni olla uskossa pienestä pitäen. Sen vuoksi en ole kokenut sellaista uskoon "tulemista", mikä on monille tuttua myöhemmältä iältä.
Ei Raamattu ole minulle mikään "hyvien ohjeiden käsikirja". Mistä olet sellaiseen tulokseen tullut?
Ei uskontokunta ole "Kristuksen seurakunta". Alkuseurakunta oli sellainen, sielläkin valvottiin tarkasti kristittyjen opetusta ja elämää, kuten Paavalin kirjeistäkin voimme päätellä. Pyhän Hengen läsnäolo oli siellä välttämätön kristittyjä koossa pitävä voima.
Se on yhä vieläkin. (Hajaannus on nyt suuri ja repii kristittyjä erilleen. Se on tosiasia.)
Noudatanko oppeja? Kysymys on epäselvä. Mitä oppeja? Kenen oppeja? Eikö Raamatusta löydy se oppi, jota meidän pitää noudattaa? ("Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut... minua ja sinua...että Hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka...)
Tässähän tämä Raamattu on vieressäni pöydällä eikä missään alimmaisena kirjahyllyssä. Siitä eilen illalla etsin nuo "pyhiä" koskevat kohdat.
Katekismuksessa oli luku "Pyhittämisestä":... "niin kuin Hän koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee ja pyhittää ainoassa oikeassa uskossa..." Ainoa oikea usko on usko Kristukseen. Opettelimme rippikoulussa ulkoa tärkeimpiä kohtia.
Etkö usko, että myös luterilaisessa kirkossamme on Kristuksen seurakunnan jäseniä? Heitä on kaikkialla maailmassa, eri uskontokuntien jäseninä ja uskontokuntien ulkopuolella.
Kristittyjä yhdistää "yksi usko ja yksi kaste" ( yhteinen usko Kristukseen ja Pyhän Hengen kaste). Mahdoitkohan kysyä minulta tätä asiaa?Oikeastaan tehtäväni on siunata sinua Jeesuksen nimessä. :)
Muistatko, mitä Jeesus sanoi Nikodemukselle, hallitusmiehelle? Joh.3:3
*Totisesti, minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.*
Ei uskoontulo ole vain juoppojen&narkkareiden etuoikeus.
Raamattu sanoo, että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Joka ikisen tarvitsee henkilökohtaisesti ottaa vastaan Jeesus (tulla uskoon) mikäli haluaa Taivaaseen (ja välttää Helvetin).
Ymmärrän, mitä kirjoitat. Olet luterilainen :).
Emme ole uskovaisia, ellemme tule uskoon. Kyllä lapsena voi tulla uskoon, jos Pyhä Henki kutsuu. Ei uskoon 'kasveta'=opetella. Ei se ole ihmisen teko. Toki kristillinen kasvatus on tärkeää, mutta se yksin ei tee ihmisestä 'uskovaa'. Se on vain... ulkoa opettelua. Sorry, jos edelleen loukkaan?
Kun puhuin hajaannuksesta, se on välttämätön... :) Kaikista uskontokunnista yhdistyvät uskovat. Eivät instituutiot. Seurakunta=Jeesukseen uskovat=Kristus-ruumis. Hajaannus on myönteinen!
Ihminen kastetaan, kun hän tulee uskoon. Se ei ole Pyhän Hengen kaste. Uskoontullessaan ihminen saa Pyhän Hengen. Ja Pyhän Hengen kaste tarkoittaa Pyhällä Hengellä täyttymistä (uudet kielet). Uskoontulo on erottautumista Jumalalle, rakastumista Jeesukseen. Ei käskyjen/oppien noudattamista.
Suosittelen käymistä luterilaisuus-palstalla. Siellä on enemmän puhetta uskon kasteesta (jota nimikristityt luterilaiset vääntävät harhaopiksi!)
En julkisesti tämän enempää kirjoita tästä asiasta sinulle.
Jeesus-terveisin w. - mikko
Teresia kirjoitti:
Jeesuksen toimintaa miettiessäni olen usein törmännyt tähän "profaanilta suojelemisen" mysteeriin. Jeesushan ei yrittänytkään suojella itseään, toimintaansa eikä sanojaan "profaanilta", vaan teki kaiken hyvin julkisesti, ihmisten silmien edessä ja korvien kuullen. Tästä syystä siis fariseukset, jotka itse olivat juuri näitä "profaanilta suojelijoita", pitivät Jeesusta suorastaan julkeana, "pyhän" häpäisijänä. Liika avoimuus ei kuulunut "pyhien" asioiden käsittelyyn. Eihän esim. temppelin "kaikkein pyhimpään" päässeet muut kuin ylipappi. Kun Jeesus julisti, että uskomalla Häneen Jumalan poikana jokaisella tavallisella ihmisellä on "pääsy kaikkein pyhimpään", se oli fariseuksen mielestä mitä hirveintä Jumalan pilkkaa ja rienausta.
Olisiko niin, että usko/uskonto alkaakin näivettyä juuri siksi, että sitä aletaan "suojella profaanilta", jolloin alkaa myös "tabujen" muodostuminen. Kansalta hämärtyy kunkin "tabuksi" muodostuneen asian yhteys tavallisen ihmisen elämään, ja lopulta koko uskonto on kokoelma erilaisia "tabuja", joiden ympärillä häärii vain niihin vihkiytyneitä pappeja ja auktoriteetteja, joita kansa kunnioittaa heidän oppineisuutensa tähden. Tavallisten ihmisten ei ole enää tarvis eikä edes lupa koskea "pyhään evankeliumiin ja muihin tabuihin", ettei niiden pyhyys kärsisi.
Tämä on juuri sitä väärää "pyhän" käsittämistä, jota vastaan Jeesus nousi aikoinaan. Siksi varmaan "sanan on tultava lihaksi ja asuttava meidän keskellämme" edelleenkin, ettemme sulkisi Jumalan sanaa ja sakramentteja kammioihin happanemaan, vaan käyttäisimme niitä päivittäin omaksi ja toistemme hyväksi. Vierivä kivi ei sammaloidu. Virtaava vesi ei pilaannu. Uusi päivä tuo uuden elämän, jos niin haluamme.jeesus hylkäsi uskon harjoittamisessa ulkokuoren pyhittämisen. mutta jos joku olisi mennyt hänelle sanomaan että hänen Isänsä on surkea juoppo ja tyranni, tuskin hän olisi sitä kovin arvostavasti kuunnellut. Pyhityksen kohteet ja tavat muuttuvat, mutta itse pyhyyden kokemus säilyy uskossa keskeisenä.
sanalla tabu on huono konnotaatio ja siksi sen käyttö oli ehkä turhaa. Kuitenkin pyhyyteen tulisi mielestäni liittyä aina nöyryys ja kunnioitus. Sen sijaan kirkkoa, pappeja, rituaaleja, materiaa jne. en pidä pyhinä tai tällä tavoin suojeltavina. ei suojelu myöskään ole mitään aktiivista yhteiskunnallista toimintaa vaan jokaisella, joka uskoo, herää halu suojata pyhinä kokemansa asiat. sen sijaan itsensä eristäminen pahasta ei tähän kuulu.
nykytermein jeesuksen pyhittämiä asioita voisivat olla ihmisarvo ja Jumala.
todella hyvä pointti joka tapauksessa ja erinomainen näkökulma jeesuksen toimintaan. pitänee pohtia tätä tarkemmin, mutta tässä nyt ensimmäinen reaktio.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6507987Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4662270Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332186- 1471759
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251250Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511236Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1101153Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65843Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.58798Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7747