Minusta tuntuu, että nöyryydellä ymmärretään usein muuta kuin mitä se tarkoittaa.
Raamatullisesti ottaen nöyryys ei ole kynnysmattona olemista, ei itsensä halveksimista/aliarvioimista/vähättelyä/inhoa tms.
Nöyryys on käytännössä sen hyväksymistä, että Jumala on kaiken yläpuolella ja siksi kaikki tulee Jumalan kädestä.
Nöyrä ihminen arvioi omat kykynsä REALISTISESTI. Hän ei ajattele itsestään liikaa, muttei myöskään väheksy itseään.
Nöyryys on siis kunnian antamista Jumalalle ja itsensä arvioimista realistisesti.
On nöyryys toki muutakin, mutta ei tule mieleen tällä hetkellä muuta. Ken keksii lisätköön.
Voisin vielä mainita, että nöyrä ihminen ei aja karkeasti omaa etuaan, vaan pyrkii järkevään yhteiseloon. Hän siis on taipuvainen myönnytyksiin, mutta ei kuitenkaan ole kynnysmatto.
Raamatullisesti ottaen nöyryys ei ole kynnysmattona olemista, ei itsensä halveksimista/aliarvioimista/vähättelyä/inhoa tms.
Nöyryys on käytännössä sen hyväksymistä, että Jumala on kaiken yläpuolella ja siksi kaikki tulee Jumalan kädestä.
Nöyrä ihminen arvioi omat kykynsä REALISTISESTI. Hän ei ajattele itsestään liikaa, muttei myöskään väheksy itseään.
Nöyryys on siis kunnian antamista Jumalalle ja itsensä arvioimista realistisesti.
On nöyryys toki muutakin, mutta ei tule mieleen tällä hetkellä muuta. Ken keksii lisätköön.
Voisin vielä mainita, että nöyrä ihminen ei aja karkeasti omaa etuaan, vaan pyrkii järkevään yhteiseloon. Hän siis on taipuvainen myönnytyksiin, mutta ei kuitenkaan ole kynnysmatto.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oikeanlainen nöyryys on sitä , että on nöyrä elämän edessä, mutta pitää itseään arvokkaana osana koko luomakuntaa ja arvostaa itseään ja siinä olevia ihmisiä ja elämää.
Tässä olen ja en muuta voi, mutta olen ylpeä itsestäni.
Olen nöyrä tosiasioiden edessä, koska en voi niille mitään, silti en alennu kompuroimaan muiden edessä.
Olen nöyrä itselleni en vaadi itseltäni liikaa enkä kanssaihmisiltä.
Otan nöyränä vastaan sen lahjan ja armon minkä Jumala on antanut eli elämän.
Kiitän jokaisesta hetkestä ja "hehkutan" sillä että saan elää.
Suhteessa muihin joku voi alkaa nöyristellä (tekeytyy turhan nöyräksi, mikä ärsyttää muita), tai nöyryyttää toista (esim. esimies alaistaan muiden nähden). Nämä eivät ole toivottavaa käytöstä.
Totta nöyristely ei ole oikein se saattaa ärsyttä muita, mutta ei kaikkia.
Samaten jos esim. jokin auktoriteetti esimies tai opettaja nöyryyttää ei sekään ole oikein.
Eli pää pystyssä ja ylpeänä omasta minästään.
Eikä ole tarkoitus, että antaa kävellä kaikkien yli ja ohi tai päältä.
Jonkinlainen itsearvostus pitää olla.