mikä mättää??

Ehkäpä jo ensi syksynä joku kaltaisesi nuori ihmettelee, mitä minä nelikymppinen teen koulussa. Eipä mitään. Siinähän ihmettelee.

Näin jäkeenpäin ajatellen harmittaa todella, että ei tullut tehtyä niitä lapsia parikymppisenä vaan vasta kolmekymppisenä. Miksikö? Siksi, että pysyvän perheen saamisen mahdollisuudet ovat jokseenkin täsmälleen 50% tänäpäivänä. Itse kuulun siihen puolikkaaseen, jonka piti erota (luetaan: tuli jätetyksi). Parikymppisenä tehdyt lapset olisivat nyt aikuisia ja minä voisin elää omaa elämääni. Toisin kävi. Nythän muksut ovat vasta ala-asteella ja minulla riittää sarkaa elatusmaksujen maksussa. Ei mitään jakoja opiskella uutta ammattia muuten kuin kovalla markkinakorkoisella pankkivelalla. Se vaan on nyt pakko tehdä, sillä entinen nuorena hankittu ammattitaitoni on käynyt hyödyttömäksi olosuhteiden muututtua.

"Hei camoon, eläkää vielä kun on siihen mahdollisuus!"

Niin on tehty: on hankittu ammatti ja sen perustalle perustettu oma yritys ja viety sitä menestyksellä aikansa. Elämään kuuluu myös mustat hetket ja minun musta hetkeni oli avioero vasten tahtoani ja siihen rytäkkään kaatunut yritys. Nyt on sitten maksettu tasingot pois duunarina ylipitkää päivää kiskottaen ja alkaa uusi lehti elämänpäiväkirjassa. Siihen kuuluu muunmuassa uusi ammatti. Minullahan on vielä puolet työuran ajasta jäljellä. Se on sitä elämän mielekkyyden hyödyntämistä, että tekee elämällään jotain.

Ajattelepa dreamer83 sitä, että perheen perustaminen aikaisin mahdollistaa sen, että paras aikuisikä ei hupene vaipparalliin ja neuvolakierteeseen tai elatusmaksujen lusimiseen. Ne on jo hoidettu pois siinä vaiheessa, kun sinä vasta suunnittelet lasten hankintaa ja sitoutumista perheen tuomiin velvoitteisiin. Mitä iloa sinulle on firmastasi sitten kun makaat toksemian uuvuttamana kotona tai ujutat tissiä suuhun kahden tunnin välein tai jonotat päivystyspolille korvatulehduksessa kiljuvan pienokaisen kanssa?

Miksi muuten olet koulussa, joka ei ole se, mitä haluat? Eikö olisi järkevämpää käydä töissä tienaamassa omia tavoitteitasi varten kuin varata tyhjäkäyntiä käyden opiskelupaikka sellaiselta, joka haluaa sille alalle? Mistäs sinä sitä rahaa koulussa ollen keräät?

Tuohan on ihan positiivista, että mammat opiskelee ammatin. Jokaisella on oma käsikirjoitus elämälleen, eikä se aina edes suju sen mukaan, onneksi. Nykyään useimmat saavat ensimmäisen lapsensa "vanhana" eli kolmekymppisenä. Toisaalta se on ihan kivakin, pysyy elämän sykkeessä mukana, mutta luonnollisintahan olisi saada lapset jo kaksikymppisinä. Ehtisi mummoksikin ajoissa. Ei minusta niille mammoille ole huonostikaan käynyt, ja kaikki on vielä edessä 25:lla. Sossu on ehkä elättänyt, mutta ei välttämättä. Ja kalliiksi ne tulee päiväkotilapsetkin yhteiskunnalle (päiväkotimaksut ovat vain nimellinen osuus menoista), uravanhempien lapsukaiset.

Ei kaikki elä sossun tuella vain siksi, että sai lapsen/lapsia nuorella iällä. Mun sisko on 24 ja sillä on kaksi lasta, joista vanhin täytti 4 vuotta. He ostivat juuri omakotitalon ja miehellä on hyvä työ ja matkustelee maailmallakin. Siskolla on vielä 1 vuosi opiskelua jäljellä ja sitten valmistuu. Lapset on hoidossa ja elämä hyvin.

Mutta jotkut haluavat lapsia vasta myöhemmin kun on uraa tehty ja biologinen kello tikittää loppuaan..Kumpiakaan päätöksiä ei voi halveksua missään nimessä.

Minä puolestani löysin elämäni miehen yli 30v:na ja tein lapset lähempänä 40v!Urat takana ja koulutus vanhentunut.Lapset ala-asteella.Ei mahdollisuutta kouluttautua.Revi tässä sitten itseluottamusta naisena.Kuuntelisinko nuorempien naisten kehoituksia tehdä lapset ajoissa?Miten teet jos se oikea löytyy myöhemmin?Hän ne lapset halusi.Olin tottunut jo ajatukseen etten tee.tekisin vain uraani...Valitsin ehdottomasti arvokkaamman teon.En edes näytä "vanhalta"ja uraani en kaipaa.Omista kuluistani tingin.Lasten eteen teemme voitavamme.Rahaa ei jaella.Minä säälin nuoria naisia jotka mollaavat meitä vanhempia.Puhukaa sitten kun olette tässä iässä....