Harri - Haisunäätä 2
Moi, moi! 18.9.2000
Suljin silmäni, ja hengitin oikein syvään, oikein, oikein syvään. Otin avaimet taskustani ja avasin silmäni: Harrin portti. Avasin reippaasti oven ja suljin sen. - "Harri! Tset, tset...mulla on namia sulle...Harriiii..." huhuilin. No, kävelin siinä tovin ja huutelin, mutta en löytänyt Harria. - " Nyt se ei ole ainakaan tiellä, kun asetan sen uuden mökin paikalleen!" mietin ja hain suuren kopin ja asetin sen nätisti vihreiden kasvien keskelle. Laitoin sinne pohjalle heiniä, ja pienen räsypeiton, jonka olin tuonut kotoa.
Sitten menin sisälle. Otin kaapista harjan ja huhuilin Harria. Vihdoin näin sen. Siellä se nukkui, heinien keskellä tyytyväisenä tuhisten. - "Harri...herätys". Se säpsähti. "Mrr...puh..pihh... aka,..." se mutisi ja tuhisi jotain ja kipitti sitten luokseni. Laskeuduin polvilleni ja nostin sen syliini. Aloin harjaamaan sitä. Lepertelin sitä, koska se ei ilmeisesti pidä siitä, että sitä käsitellään, harjaamisesta puhumattakaan. Kun olin sitten saanut sen harjattua, otin taskustani namin, ja annoin sille. - "Hyvä poika!" sanoin ja se kipitti ulos.
Minä menin kaapille hakemaan ruokaa. Ladoin sitä ison kasan ja laitoin sen juoma - pulloon lisää tuoretta vettä. Menin pihalle ruoka kädessä sen perässä. Se oli kotiutunut jo uuteen koppiin. - "Harri, tule! Täällä on ruokaa..." Sanoin ja heilutin ruokakuppia. Yhtäkkiä se syöksyi minua kohti ja hyppäsi kiinni ruoka - astiaan. Se ravisteli kuppia vaikka kuinka, ja heitti sen vihdoin maahan. Sitten se nuuski ruokaa ja kävi pian sen kimppuun.
Minä ihmettelin vieressä hieman säikähtäneenä ja menin hakemaan leluja. - "Aika vekara..." mietin samalla kun heittelin sille palloa. Illalla kävin sen kanssa pikku lenkillä, käpyttelemässä valjaiden kanssa. Ette varmasti halua kuulla millaisessa kunnossa valjaat olivat sen puremisen ja riuhtomisen jälkeen...minun on varmasti pakko ostaa uudet...ja ennen kaikkea kestävämmät!
terv. Tintti ja Harri
Moi, moi! 18.9.2000
Suljin silmäni, ja hengitin oikein syvään, oikein, oikein syvään. Otin avaimet taskustani ja avasin silmäni: Harrin portti. Avasin reippaasti oven ja suljin sen. - "Harri! Tset, tset...mulla on namia sulle...Harriiii..." huhuilin. No, kävelin siinä tovin ja huutelin, mutta en löytänyt Harria. - " Nyt se ei ole ainakaan tiellä, kun asetan sen uuden mökin paikalleen!" mietin ja hain suuren kopin ja asetin sen nätisti vihreiden kasvien keskelle. Laitoin sinne pohjalle heiniä, ja pienen räsypeiton, jonka olin tuonut kotoa.
Sitten menin sisälle. Otin kaapista harjan ja huhuilin Harria. Vihdoin näin sen. Siellä se nukkui, heinien keskellä tyytyväisenä tuhisten. - "Harri...herätys". Se säpsähti. "Mrr...puh..pihh... aka,..." se mutisi ja tuhisi jotain ja kipitti sitten luokseni. Laskeuduin polvilleni ja nostin sen syliini. Aloin harjaamaan sitä. Lepertelin sitä, koska se ei ilmeisesti pidä siitä, että sitä käsitellään, harjaamisesta puhumattakaan. Kun olin sitten saanut sen harjattua, otin taskustani namin, ja annoin sille. - "Hyvä poika!" sanoin ja se kipitti ulos.
Minä menin kaapille hakemaan ruokaa. Ladoin sitä ison kasan ja laitoin sen juoma - pulloon lisää tuoretta vettä. Menin pihalle ruoka kädessä sen perässä. Se oli kotiutunut jo uuteen koppiin. - "Harri, tule! Täällä on ruokaa..." Sanoin ja heilutin ruokakuppia. Yhtäkkiä se syöksyi minua kohti ja hyppäsi kiinni ruoka - astiaan. Se ravisteli kuppia vaikka kuinka, ja heitti sen vihdoin maahan. Sitten se nuuski ruokaa ja kävi pian sen kimppuun.
Minä ihmettelin vieressä hieman säikähtäneenä ja menin hakemaan leluja. - "Aika vekara..." mietin samalla kun heittelin sille palloa. Illalla kävin sen kanssa pikku lenkillä, käpyttelemässä valjaiden kanssa. Ette varmasti halua kuulla millaisessa kunnossa valjaat olivat sen puremisen ja riuhtomisen jälkeen...minun on varmasti pakko ostaa uudet...ja ennen kaikkea kestävämmät!
terv. Tintti ja Harri
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kertoiko toi sun tarina 34v Harri -pedofiilista ?
Saitko selville miks se teki niin. Siis tuli ja "hyökkäs" sen ruokakipon kimppuun.
huono juttu