Viisaita miehiä

Mies joka rakasti elämää ja ihmisiä

DANIEL SYDLIK, Jehovan todistajien hallintoelimen pitkäaikainen jäsen, päätti maallisen vaelluksensa tiistaina 18. huhtikuuta 2006. Hän oli 87-vuotias ja ehti palvella Brooklynin Betel-perheessä New Yorkissa lähes 60 vuotta.

Veli Dan, kuten hänen ystävänsä häntä lämpimästi kutsuivat, tuli Beteliin vuonna 1946. Sitä ennen hän oli palvellut Kaliforniassa erikoistienraivaajana, ja toisen maailmansodan aikana hän oli ollut jonkin aikaa vankilassa kristillisen puolueettomuutensa vuoksi. Näistä kokemuksistaan hän kertoi värikkäästi elämäkerrassaan, joka ilmestyi Vartiotornissa 1.9.1985 nimellä ”Miten kallisarvoinen sinun ystävyytesi onkaan, oi Jumala!”

Veli Sydlik tunnettiin mutkattomana ihmisenä, jota oli helppo lähestyä. Hänen johtaessaan Betel-perheen aamupalvontaa hänen myönteisyytensä ja rakkautensa elämää kohtaan heijastuivat hänen tavanomaisista avaussanoistaan: ”On hienoa olla elossa ja palvella elävää tosi Jumalaa.” Tällaista asennetta hän pyrki julkisena puhujana vahvistamaan toisissakin, mikä näkyi puheiden teemoista: ”Onnellinen on se kansa, jonka Jumala on Jehova”, ”Heijasta Jehovan iloa”, ”Pitäkää yllä Jumalan hengen tulta” ja ”Paras on vielä edessä”.

Vuonna 1970 veli Sydlik meni naimisiin englantilaisen Marina Hodsonin kanssa, jota hän kuvaili ”Jumalan antamaksi tueksi”. He palvelivat Jehovaa yhdessä yli 35 vuotta.

Betelissä veli Sydlik työskenteli muun muassa painossa ja kirjoitusosastolla. Hän toimi myös radioasema WBBR:llä. Marraskuussa 1974 hänet nimitettiin hallintoelimeen, ja sittemmin hän palveli henkilökunta- ja kirjoituskomiteoissa.

Veli Sydlikin työskentelystä henkilökuntakomiteassa heijastui yli 30 vuoden ajan hänen suuri ihmisrakkautensa. Syvällä äänellään hän rohkaisi monia ja muistutti aina siitä, miten suuri kunnia on palvella Jehovaa. Yhä uudelleen hän korosti, että tosi onnellisuus ei riipu ulkoisista tekijöistä vaan suhteestamme Jehovaan ja elämänasenteestamme.

Veli Sydlikin poismeno on suuri menetys Betel-perheelle, mutta hänen esimerkkinsä miehenä, joka todella rakasti elämää ja ihmisiä, on jäänyt elämään. Olemme varmoja, että hän kuuluu niihin, joista puhutaan Ilmestyksen 14:13:ssa: ”Onnellisia ovat ne kuolleet, jotka tästä lähin kuolevat Herran yhteydessä. Niin, sanoo henki, levätkööt he vaivannäöistään, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.”
4173
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

hallitukseen taivaaseen, jossa on jo suuri joukko paimenia ja Rutherfordkin heidän joukossaan.
Taivaassa on kiva muistella Beth Sarimia ja etsiä vastausta polttavaan kysymykseen miksei vanhoille patriarkoille kelvanneet uudet Cadillacit ja muut hienot autot heidän saavuttua ruhtinaina hallitsemaan maan asukkaita vuonna 1925.
Patriarkat eivät olleetkaan kuulevinaan Rutherfordin kutsuhuutoa vaan jäivät makailemaan hautoihinsa.
Beth Sarim oli kuin ilmaa näille jumalan miehille.

Äänestä
  • Nyt on jäänyt jotain huomaamatta. Vuoden 2007 Vartiotorni-lehden tammikuun 1. päivän numerossa on tutkittavassa artikelissa uusi näkökanta. Sivun 28 kappale 12 kertoo seuraavaa:

    ”Tässä vaiheessa on hyvä tarkastella Raamatussa kerrottuja tapahtumia, joita voidaan rinnastaa toisiinsa. Jeesus Kristus voideltiin Jumalan valtakunnan tulevaksi Kuninkaaksi vuoden 29 syksyllä. Kolme ja puoli vuotta myöhemmin, vuoden 33 keväällä, hänet herätettiin kuolleista mahtavana henkipersoonana. Voitaisiinko tästä päätellä, että koska Jeesus asetettiin valtaistuimelle vuoden 1914 syksyllä, hänen uskollisten voideltujen seuraajiensa ylösnousemus alkoi kolme ja puoli vuotta myöhemmin, vuoden 1918 keväällä? Tämä on kiinnostava mahdollisuus. Vaikka tälle ajatukselle ei löydykään suoranmaista vahvistusta Raamatusta, se ei ole ristiriidassa muiden raamatunkohtien kanssa, jotka osoittavat ensimmäisen ylösnousemuksen käynnistyneen pian sen jälkeen, kun Kristuksen läsnäolo alkoi.”

    Tuossa yllättää tuore epävarmuus: ”Tämä on kiinnostava mahdollisuus.” Kuinka ihmeessä nyt ’tälle ajatukselle ei löydykään suoranaista vahvistusta Raamatusta’?

    Vartiotorniseuran julkaisema kirja “Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin” kertoo sivulla 192 hyvin selkeästi mistä tämän valistavan totuuden väitetään tulleen raamatuntutkijoille:

    ”Yksi monista valistavista totuuksista, joita Jumala antoi nyt todistajilleen, koski Jumalan hengellisen kansan jäseniä, jotka olivat kuolleet ruumiillisesti. Tämä tapahtui vuonna 1927. Todistajat ymmärsivät tuona vuonna, että kuolleet hengelliset israelilaiset oli herätetty 1918 elämään taivaassa Kristuksen Jeesuksen kanssa. Se oli tietysti näkymätön ylösnousemus.”

    Miten ihmeessä vuonna 1927 Jumalalta saatu valistava totuus vuoden 1918 ylösnousemuksesta voi yhtäkkiä olla enää pelkkä kiinnostava mahdollisuus. Lisäksi vailla Raamatun suoranaista tukea, kun vuodesta 1927 tähän asti asia on ollut perusteellisen varma, no poislukien pari lyhytaikaista sooloilua. Aikaisempi varmuus ja Raamatun tuki muine todisteineen käy selvästi näistä muutamista otteista ilmi:

    ”Koska Raamatun profetiassa jonkin mittaaminen tavallisesti osoittaa, että sitä koskevan Jehovan tarkoituksen perusteellinen toteutuminen on varmaa. (2. Kuningasten kirja 21:13; Jeremia 31:39; Valitusvirret 2:8) Näin ollen Johanneksen näyssä tapahtunut temppelipyhäkön mittaaminen takasi sen, että Herran päivänä kaikki Jehovan temppeliä koskevat tarkoitukset täyttyisivät. Sopusoinnussa tämän kanssa ja kaikkien todisteiden mukaan niitä voideltuja, jotka olivat jo kuolleet uskollisina, alettiin herättää heille luvattuun paikkaan taivaalliseen pyhäkköön vuodesta 1918 lähtien.” (Vartiotorni 15. lokakuuta 1988 sivu 12)

    ”Vuonna 1918 alkoi tuominta kristityiksi tunnustautuvista. Voidellut voittajat, jotka olivat kuolleet ennen tuota aikaa, oli silloin määrä herättää kuolleista ja saattaa Jeesuksen yhteyteen hänen Valtakunnassaan.” (re-FI sivu 73)

    ”Kaikki todisteet osoittavat tämän taivaallisen ylösnousemuksen alkaneen vuonna 1918, sen jälkeen kun Jeesus oli asetettu valtaistuimelle vuonna 1914 ja hän oli lähtenyt ratsastamaan aloittaakseen kuninkaalliset voittonsa poistamalla taivaista Saatanan ja hänen demoninsa.” (re-FI sivu 103)

    ”Jehova alkoi vuonna 1918 palkita ’hänen nimeään pelkääviä, pieniä ja suuria’. Näistä ensimmäisiä olivat ne voidellut kristityt, jotka olivat kuolleet uskollisina ja jotka hän herätti kuolleista ja asetti taivaallisten 24 vanhimman joukkoon.” (re-FI sivu 274)

    ”Raamatun ajanlasku ja nykyaikana sattuneet vastaavat tapahtumat osoittavat, että Sulhas-Kuningas tuli hengelliseen temppeliin keväällä vuonna 1918. Silloin hän alkoi herättää kuolleista hengellisen morsiamensa uskollisia jäseniä ja liittää heitä yhteyteensä taivaallisessa Valtakunnassa.” (Vartiotorni 1. helmikuuta 1986 sivu 17)

    ”Raamatun ajanlasku ja nykyaikana sattuneet vastaavat tapahtumat osoittavat, että Sulhas-Kuningas tuli hengelliseen temppeliin keväällä vuonna 1918. Silloin hän alkoi herättää kuolleista hengellisen morsiamensa uskollisia jäseniä ja liittää heitä yhteyteensä taivaallisessa Valtakunnassa.” (Vartiotorni 1. helmikuuta 1985 sivu 17)

    ”Raamattu yhdistää tämän ’ensimmäisen ylösnousemuksen’ Kristuksen ’läsnäoloon [kreikaksi parousia]’. (1. Korinttolaisille 15:23) Apostoli Paavali kirjoittaa: ’Herra itse laskeutuu taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan trumpetin kuuluessa, ja ne, jotka ovat kuolleita Kristuksen yhteydessä [ensimmäiseltä vuosisadalta alkaen siihen saakka, kun Kristus tuli hengelliseen temppeliin vuonna 1918], nousevat ensin.’” (Vartiotorni 1. heinäkuuta 1982 sivu 22)

    ”’Kristuksessa kuolleiden’ hengellinen ylösnousemus keväällä vuonna 1918, kolme ja puoli vuotta Kristuksen valtaistuimelle noususta pakanain aikojen lopussa syksyllä vuonna 1914, oli rinnakkainen Jeesuksen omalle ylösnousemukselle niisanin 16. päivänä vuonna 33, ’viikon puolivälissä’.” (Vartiotorni 1. lokakuuta 1979 sivu 29)

    ”Voidellut kristityt, joiden lukumäärä on 144 000, saavat ylösnousemuksen henkielämään taivaassa, ja tämä alkoi tapahtua vuonna 1918 taivaan valtakunnan perustamisen jälkeen vuonna 1914. (Ilm. 12:1–5; 14:1, 4; 20:4–6; 1. Kor. 15:50–55) Nämä kristityt ’pääsevät täydellisyyteen’ taivaissa ennen esikristillisten uskollisten Jehovan todistajien maallista ylösnousemusta.” (Vartiotorni 15. elokuuta 1970 sivu 371)

    Äänestä

Lue palstan säännöt!

Äänestä
  • sitä että Markku Mielo rikkoo jatkuvasti palstan sääntöjä. Seriffiä kehiin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


maailma täynnä kirjoitti:

Mies joka rakasti elämää ja ihmisiä

DANIEL SYDLIK, Jehovan todistajien hallintoelimen pitkäaikainen jäsen, päätti maallisen vaelluksensa tiistaina 18. huhtikuuta 2006. Hän oli 87-vuotias ja ehti palvella Brooklynin Betel-perheessä New Yorkissa lähes 60 vuotta.

Veli Dan, kuten hänen ystävänsä häntä lämpimästi kutsuivat, tuli Beteliin vuonna 1946. Sitä ennen hän oli palvellut Kaliforniassa erikoistienraivaajana, ja toisen maailmansodan aikana hän oli ollut jonkin aikaa vankilassa kristillisen puolueettomuutensa vuoksi. Näistä kokemuksistaan hän kertoi värikkäästi elämäkerrassaan, joka ilmestyi Vartiotornissa 1.9.1985 nimellä ”Miten kallisarvoinen sinun ystävyytesi onkaan, oi Jumala!”

Veli Sydlik tunnettiin mutkattomana ihmisenä, jota oli helppo lähestyä. Hänen johtaessaan Betel-perheen aamupalvontaa hänen myönteisyytensä ja rakkautensa elämää kohtaan heijastuivat hänen tavanomaisista avaussanoistaan: ”On hienoa olla elossa ja palvella elävää tosi Jumalaa.” Tällaista asennetta hän pyrki julkisena puhujana vahvistamaan toisissakin, mikä näkyi puheiden teemoista: ”Onnellinen on se kansa, jonka Jumala on Jehova”, ”Heijasta Jehovan iloa”, ”Pitäkää yllä Jumalan hengen tulta” ja ”Paras on vielä edessä”.

Vuonna 1970 veli Sydlik meni naimisiin englantilaisen Marina Hodsonin kanssa, jota hän kuvaili ”Jumalan antamaksi tueksi”. He palvelivat Jehovaa yhdessä yli 35 vuotta.

Betelissä veli Sydlik työskenteli muun muassa painossa ja kirjoitusosastolla. Hän toimi myös radioasema WBBR:llä. Marraskuussa 1974 hänet nimitettiin hallintoelimeen, ja sittemmin hän palveli henkilökunta- ja kirjoituskomiteoissa.

Veli Sydlikin työskentelystä henkilökuntakomiteassa heijastui yli 30 vuoden ajan hänen suuri ihmisrakkautensa. Syvällä äänellään hän rohkaisi monia ja muistutti aina siitä, miten suuri kunnia on palvella Jehovaa. Yhä uudelleen hän korosti, että tosi onnellisuus ei riipu ulkoisista tekijöistä vaan suhteestamme Jehovaan ja elämänasenteestamme.

Veli Sydlikin poismeno on suuri menetys Betel-perheelle, mutta hänen esimerkkinsä miehenä, joka todella rakasti elämää ja ihmisiä, on jäänyt elämään. Olemme varmoja, että hän kuuluu niihin, joista puhutaan Ilmestyksen 14:13:ssa: ”Onnellisia ovat ne kuolleet, jotka tästä lähin kuolevat Herran yhteydessä. Niin, sanoo henki, levätkööt he vaivannäöistään, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.”

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu