Miksi eräiltä tahoilta jatkuu tämä diktatuurimaa-tyyppinen NATO-painostus. Se näyttää eräiden poliitikkojen kohdalla aina liittyvän Amerikan vierailuihin, aivankuin kohulausunnoilla maksettaisiin vierailukutsu "pääkonttoriin". Miksi tietyt, mm. YLE:n toimittajat (Sirkkanen &kumpp.), käyttävät puolet jokaisen kansanedustajan haastattelusta hyökkäävään NATO-inttämiseen??
Onko Suomessa sama tauti kuin Bushin USA:ssa?
"Pentagonin näkymätön käsi ohjailee tv:n sotilasasiantuntijoita USA:ssa
Pentagonin näkymätön käsi ohjailee tv:n sotilasasiantuntijoita USA:ssa
Joukko uutiskanavilla esiintyviä sotilasasiantuntijoita on toiminut Pentagonin lähettäminä "Troijan hevosina" Yhdysvaltain joukkoviestimissä, väittää amerikkalainen The New York Times -lehti
Riippumattomina esiintyneiden kommentaattoreiden tehtävä oli välittää myönteisiä näkemyksiä Irakin sodasta.
Lehden mukaan Yhdysvaltain puolustushallinto on käyttänyt television sotilasasiantuntijoita tietoisesti ja järjestelmällisesti hyväkseen "tasapainottaakseen" "valtavirtamedian" pessimistisiä tulkintoja sodasta.
Monet tv-kommentaattorit ovat toimineet lisäksi osakkaina sotateollisuudessa toimivissa yrityksissä. Asiantuntijan roolin ansiosta Pentagon on vuotanut heille sisäpiiritietoja, joista on ollut liiketoiminnallista hyötyä.
The New York Times selvitti asian haastattelemalla entisiä tv:n sotilasasiantuntijoita. Lehti sai myös käsiinsä sähköpostivaihtoa ja nauhoitettuja keskusteluja Pentagonin ja asiantuntijoiden välillä vuosien varrelta.
Pentagon aloitti "sotilasasiantuntijaohjelmansa" jo 2002, vuosi ennen hyökkäystä Irakiin. Ohjelman tarkoituksena oli värvätä "avainvaikuttajia" välittämään Pentagonin näkemyksiä terrorismin vastaisesta sodasta suurelle yleisölle.
Viestit kuitenkin verhottiin sellaiseen muotoon, että ne näyttivät riippumattomien sotilasasiantuntijoiden henkilökohtaisilta mielipiteiltä.
Pentagon oli havainnut, että tv:n sotilasasiantuntijat saivat usein enemmän ohjelma-aikaa kuin kanavien omat toimittajat. Yleisö piti eläkkeellä jääneitä sotilaita auktoriteetteina, sillä he eivät pelkästään kuvailleet sodan teknisiä yksityiskohtia vaan tarjosivat kehykset, joiden puitteissa tulkita tapahtumia.
Pentagon otti yhteyttä 75 sotilasasiantuntijaan, jotka esiintyivät säännöllisesti amerikkalaisviestimissä. Heitä kutsuttiin viikoittaisiin tapaamisiin puolustushallinnon johdon ja muiden edustajien kanssa. Tapaamisissa asiantuntijoille annettiin muistioita, joiden tietoja he käyttivät usein suoraan tv-lähetyksissä.
Pentagon kustansi myös asiantuntijoiden matkoja järjestetyille tutustumiskäynneille Guantánamoon ja Irakiin.
Monella tv-asiantuntijalla oli lehden mukaan myös likeisiä suhteita sotateollisuuteen, joiden menestys oli täysin riippuvainen hallituksen sotapolitiikasta – siis siitä, jonka "puolueettomina" kommentaattoreina he esiintyivät.
Esimerkiksi Fox Newsin asiantuntija John C. Garret toimi lobbarina Patton Boggs yhtiössä, joka auttaa sotateollisuudessa toimivia yrityksiä voittamaan kauppasopimuksia.
Pentagonin tarjoamien muistioiden ja Irakiin kustannettujen matkojen ansioista Garretilla oli etukäteen yksityiskohtaista tietoa siitä, miten yritykset voivat parhaiten vastata puolustusvoimien kalustotarpeisiin.
Amerikkalaiset uutiskanavat – CNN, NBC, Fox News ja CBS muiden muassa – vaikuttavat olleen autuaan tietämättömiä käyttämiensä asiantuntijoiden kaksois- tai kolmoisrooleista.
Pentagon kiistää, että se olisi käyttänyt tv-kommentaattoreita sätkynukkeinaan.
"Tarkoitus ei ollut mikään muu kuin vilpitön pyrkimys välittää tietoa Amerikan kansalle", Pentagonin tiedottaja Bryan Whitman sanoi The New York Timesille." Jukka Huusko, Helsingin Sanomat
Onko Suomessa sama tauti kuin Bushin USA:ssa?
"Pentagonin näkymätön käsi ohjailee tv:n sotilasasiantuntijoita USA:ssa
Pentagonin näkymätön käsi ohjailee tv:n sotilasasiantuntijoita USA:ssa
Joukko uutiskanavilla esiintyviä sotilasasiantuntijoita on toiminut Pentagonin lähettäminä "Troijan hevosina" Yhdysvaltain joukkoviestimissä, väittää amerikkalainen The New York Times -lehti
Riippumattomina esiintyneiden kommentaattoreiden tehtävä oli välittää myönteisiä näkemyksiä Irakin sodasta.
Lehden mukaan Yhdysvaltain puolustushallinto on käyttänyt television sotilasasiantuntijoita tietoisesti ja järjestelmällisesti hyväkseen "tasapainottaakseen" "valtavirtamedian" pessimistisiä tulkintoja sodasta.
Monet tv-kommentaattorit ovat toimineet lisäksi osakkaina sotateollisuudessa toimivissa yrityksissä. Asiantuntijan roolin ansiosta Pentagon on vuotanut heille sisäpiiritietoja, joista on ollut liiketoiminnallista hyötyä.
The New York Times selvitti asian haastattelemalla entisiä tv:n sotilasasiantuntijoita. Lehti sai myös käsiinsä sähköpostivaihtoa ja nauhoitettuja keskusteluja Pentagonin ja asiantuntijoiden välillä vuosien varrelta.
Pentagon aloitti "sotilasasiantuntijaohjelmansa" jo 2002, vuosi ennen hyökkäystä Irakiin. Ohjelman tarkoituksena oli värvätä "avainvaikuttajia" välittämään Pentagonin näkemyksiä terrorismin vastaisesta sodasta suurelle yleisölle.
Viestit kuitenkin verhottiin sellaiseen muotoon, että ne näyttivät riippumattomien sotilasasiantuntijoiden henkilökohtaisilta mielipiteiltä.
Pentagon oli havainnut, että tv:n sotilasasiantuntijat saivat usein enemmän ohjelma-aikaa kuin kanavien omat toimittajat. Yleisö piti eläkkeellä jääneitä sotilaita auktoriteetteina, sillä he eivät pelkästään kuvailleet sodan teknisiä yksityiskohtia vaan tarjosivat kehykset, joiden puitteissa tulkita tapahtumia.
Pentagon otti yhteyttä 75 sotilasasiantuntijaan, jotka esiintyivät säännöllisesti amerikkalaisviestimissä. Heitä kutsuttiin viikoittaisiin tapaamisiin puolustushallinnon johdon ja muiden edustajien kanssa. Tapaamisissa asiantuntijoille annettiin muistioita, joiden tietoja he käyttivät usein suoraan tv-lähetyksissä.
Pentagon kustansi myös asiantuntijoiden matkoja järjestetyille tutustumiskäynneille Guantánamoon ja Irakiin.
Monella tv-asiantuntijalla oli lehden mukaan myös likeisiä suhteita sotateollisuuteen, joiden menestys oli täysin riippuvainen hallituksen sotapolitiikasta – siis siitä, jonka "puolueettomina" kommentaattoreina he esiintyivät.
Esimerkiksi Fox Newsin asiantuntija John C. Garret toimi lobbarina Patton Boggs yhtiössä, joka auttaa sotateollisuudessa toimivia yrityksiä voittamaan kauppasopimuksia.
Pentagonin tarjoamien muistioiden ja Irakiin kustannettujen matkojen ansioista Garretilla oli etukäteen yksityiskohtaista tietoa siitä, miten yritykset voivat parhaiten vastata puolustusvoimien kalustotarpeisiin.
Amerikkalaiset uutiskanavat – CNN, NBC, Fox News ja CBS muiden muassa – vaikuttavat olleen autuaan tietämättömiä käyttämiensä asiantuntijoiden kaksois- tai kolmoisrooleista.
Pentagon kiistää, että se olisi käyttänyt tv-kommentaattoreita sätkynukkeinaan.
"Tarkoitus ei ollut mikään muu kuin vilpitön pyrkimys välittää tietoa Amerikan kansalle", Pentagonin tiedottaja Bryan Whitman sanoi The New York Timesille." Jukka Huusko, Helsingin Sanomat
Vastaukset 4
Vanhimmat
Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP)
Kuva: Ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat aloittivat Kosovossa vuonna 1999.Kuva: Ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat aloittivat Kosovossa vuonna 1999.
Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) luotiin osana Maastrichtin sopimusta (Sopimus Euroopan unionista, SEU), joka astui voimaan vuonna 1993. Sitä kehitettiin edelleen sekä Amsterdamin (1999) että Nizzan (2003) sopimuksissa.
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) onkin ollut viime vuosina yksi nopeimmin kehittyneistä EU:n toimialoista. Tähän vaikuttaneita tekijöitä ovat olleet mm. Länsi-Balkanin tapahtumat 1990-luvulla sekä terrorismin vastainen toiminta 2000-luvulla.
Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuussa 2003 korkean edustajan valmisteleman EU:n ensimmäisen turvallisuusstrategian. Strategia kuvailee unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimintaympäristöä ja tavoitteita. Sen tehtävänä on ohjata ja vahvistaa unionia globaalina toimijana, joka käyttää aiempaa yhtenäisemmin ja tehokkaammin laajaa välineistöään yhteisten arvojensa ja yhteisen turvallisuutensa edistämiseen.
Turvallisuusstrategiassa suurimmiksi uhiksi on määritelty terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen ja alueelliset konfliktit sekä niihin liittyen sortuvat valtiot ja järjestäytynyt rikollisuus. Unionin strategisia tavoitteita ovat siihen kohdistuviin uhkiin vastaaminen, turvallisuuden ja vakauden rakentaminen lähialueilla sekä tehokkaan monenkeskisen yhteistyön varaan rakentuva kansainvälinen turvallisuus- ja oikeusjärjestys. Keinot näiden tavoitteiden edistämiseksi voivat olla niin poliittisia, humanitaarisia, kehityspoliittisia ja taloudellisia kuin myös sotilaallisia ja siviilikriisinhallintatoimia.
Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan lähtökohdat
Maastrichtin sopimus 1993
Lähtökohdat Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) kehittämiselle luotiin vuonna 1993 voimaan astuneella Maastrichtin sopimuksella, jossa ETPP määriteltiin osaksi unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Käytännössä Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla tarkoitetaan unionin valmiuksia toteuttaa kriisinhallintaa sotilaallisen kriisinhallinnan ja siviilikriisinhallinnan keinoin.
Amsterdamin sopimus 1999
Vuonna 1999 voimaan astuneen Amsterdamin sopimuksen valmisteluvaiheessa Suomi ja Ruotsi ehdottivat yhdessä, että sotilaalliset kriisinhallintatehtävät otettaisiin selvemmin määriteltyinä unionin tehtävien joukkoon.
Nämä alun perin Länsi-Euroopan unionin (WEU) piirissä vuonna 1992 sovitut nk. Petersbergin tehtävät kattavat Amsterdamin sopimuksen mukaan humanitaariset ja pelastustehtävät, rauhanturvaamisen sekä taistelujoukkojen tehtävät kriisinhallinnassa, rauhanpalauttaminen mukaan lukien.
Myöhemmin EU:n kriisinhallintatehtäviä on tarkennettu lisäämällä niihin yhteiset toimet aseidenriisunnan alalla, neuvonta ja tuki sotilasasioissa sekä konfliktinesto ja konfliktinjälkeinen vakauttaminen. EU pyrkii edellä mainittujen kriisinhallintatehtävien siviili- ja sotilasnäkökohtien yhteensovittamiseen.
Vuoden 1999 Kölnin ja Helsingin Eurooppa-neuvostojen päätelmät
Vuoden 1999 Kölnin ja Helsingin Eurooppa-neuvostojen päätösten mukaisesti ETPP:n kulmakiveksi tulivat juuri Petersbergin kriisinhallintatehtävät, joita unioni ryhtyisi toteuttamaan. ETPP:n tavoitteista sovittiin ensimmäisen kerran Helsingin Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 1999.
ETPP on kehittynyt tämän jälkeen nopeasti. Unioni on perustanut kriisinhallintatoiminnan edellyttämät poliittis-sotilaalliset rakenteet, suorittanut ensimmäiset itsenäiset kriisinhallintaoperaatiot sekä kehittänyt sotilaallisia ja siviilivoimavaroja kriisinhallintaa varten.
Tulevaisuuden haasteet
EU:n yksi suurimmista haasteista tulevaisuudessa turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla on parantaa koordinaatiota eri toimijoiden välillä kokonaisvaltaisen toimintatavan varmistamiseksi kriisinhallinnassa.
Suomi edistää osaltaan unionissa aloitettua työtä siviili-sotilaskoordinaation edistämiseksi kriisinhallinnassa. Tämä työ koskee muun muassa operaatioiden suunnittelua ja toteuttamista sekä kriisinhallintaan tarvittavien voimavarojen kehittämistä.
ETPP-alan päätöksenteko
Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alaan kuuluvissa asioissa Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (COPS) osallistuu politiikan määrittelemiseen antamalla lausuntoja neuvostolle.
Komitea seuraa ETPP:n toteuttamista ja vastaa kriisinhallintaoperaatioiden poliittisesta valvonnasta ja strategisesta johdosta. Varsinaiset ETPP-operaatioita koskevat päätökset tehdään neuvostossa.
EU:n sotilaskomitea (EUMC) antaa COPS:lle sotilaallisissa kysymyksissä neuvoja ja suosituksia sekä ohjeistaa sotilasesikuntaa (EUMS) sotilaallisissa asioissa.
Siviilikriisinhallintaa koskevat kysymykset valmistellaan siviilikriisinhallintakomiteassa (CivCom).
Poliittis-sotilaallisen työryhmän (PMG) tehtävänä on toimia COPS:n valmisteluelimenä ETPP-asioissa.Työryhmä käsittelee erityyppisiä ETPP:hen liittyviä asioita ja sen mandaatti on lavea.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka kansainvälisissä järjestöissä
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioissa Suomi osallistuu Euroopan neuvoston (EN), Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ), Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ja Pohjois-Atlantin Liiton (Nato) rauhanturvatyöhön.
Liiteasiakirjat
pdfSuomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset (PDF)
Ulkoasiainministeriön selvitys 21.12.2007