Palataan verkostomarkkinointiin

Ei heidän taustansa missään rehellisessä verkostomarkkinoinnissa ole, vaan muissa pyramidi- ja huijausverkostoissa. Näitähän riittää.

Olli

Olli Lind kirjoitti:

Ei heidän taustansa missään rehellisessä verkostomarkkinoinnissa ole, vaan muissa pyramidi- ja huijausverkostoissa. Näitähän riittää.

Olli

Mitä olet mieltä agelista vm yrityksenä? maailman "huiput" mukana, järjettömät aloitusmaksut muut,selkeä pyramidipeli...

'pitkin suomea aivopestään ja värvätään porukkaa juuri nyt hirveällä hypetyksellä. Laihon porukalla on homma tiedossa, tottakai tutkijat ovat wincapitan takia ylityöllistettyjä, ei voi mitään.

Terve,

vastaan toki. Tällä palstalla on nyt aika paljon vain häirikköjä, jotka kirjoittavat ponzeista verkostomarkkinointipalstalle. Moni jopa näköjään väittää kivenkovaan että ponzit ovat verkostomarkkinointia.

Toki verkostomarkkinoinnin määritelmä on edelleen se, että edustajat hankkivat yhtiölle asiakkaita ja halutessaan edustajia ja saavat ansioita paitsi hankkimiensa asiakkaiden ostojen perusteella, myös hankkimiensa edustajien, näiden edustajien ja niin edelleen, hankkimien asiakkaiden tekemien ostojen perusteella, palkkiojärjestelmän mukaisesti. Toinen määritelmä on sama kuina äskeinen, sillä eroituksella, että yhtiö ei toimita suoraan asiakkailleen, vaan edustajat ovat jälleenmyyjiä, jotka ostavat tuotteet ja myyvät ne sitten asiakkailleen.

Verkostomarkkinoinnin yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaan verkostomarkkinointia siis ei ole sellainen toiminta, jossa verkostoijat ostavat vain omaan käyttöön täyttääkseen palkkioiden saamisen aktivointikriteerit ja hankkivat uusia omaan käyttöön ostajia täyttämään palkkioiden saamisen aktivointikriteerejä.

Henkilöt, jotka kutsuvat tuota aktivointikriteeripeliä (=pyramidipelin tyyppistä peliä) verkostomarkkinoinniksi, eivät voi kutsua verkostomarkkinoinniksi toimintaa, jossa pääosin liikevaihto muodostuu muusta kuin organisaatiopalkkioita saavien tai sen edellytyksenä olevien aktivointikriteerin suuruisista ostoista.

Mikäli taas noudatetaan verkostomarkkinoinnin yleistä määritelmää, verkostomarkkinointia ei ole toiminta, jossa liikevaihto muodostuu pääosin organisaatiopalkkioita saavien tai sen edellytyksenä olevien aktivointikriteerien suuruisista ostoista.

Näin siis esimerkiksi WinClub/Wincapita ei ole verkostomarkkinointia. Winclubissa kukaan ei voinut hankkia uusia asiakkaita, ei yhtiölle, eikä jälleenmyyden itselleen. Winclubilla ei ollut mitään tuotetta tai palvelua, mitä he olisivat myyneet, vaan toiminta oli perinteinen, alkuperäinen ponzihuijaus. WC:ssä ei edes ollut monitasoista palkkiointijärjestelmää, vaan sehän perustui siihen, että sijoita rahaa, ja saat 400 % tuoton, kun Hannu sijoittaa sen valuuttakauppaan (lähteenä "vyölaukkumiehen esittely", jota valuttakauppaan sijoittamistahan Hannu ei ole tehnyt, jos uutisoinnit pitävät paikkansa, kuten varmaan pitävätkin, ellei euro-baht -valuuttakauppaa lasketa lukuun). Lisäksi Winclubissa sai virtuaalisesti jonkun osuuden hankkimiensa klubilaisten ("sijoittajien" eli asikkaiden tuottoihin perustuen).

Winclub ei toiminut verkostomarkkinoinnin mukaan. Se hankki asiakkaita kylläkin suoramyynnin perusteella, mutta ei verkostomarkkinoinnin. Verkostomarkkinointi on suoramyynnin muoto, jossa edustajalla on mahdollisuus saada ansioita paitsi oman myyntinsä perusteella, myös hänen rakentamansa myyntiorganisaation myynnin perusteella. Winclubin jäsenet pystyivät saamaan virtuaaliansioita vain omalla sijoituksellaan, josta maksettiin ponzipalkkioita ja hankkimiensa asiakkaiden ts. "sijoittajien" virtuaalituottojen perusteella.

WC ei ollut verkostomarkkinointia. Se oli ponzihuijaus, johon hankittiin asiakkaita suoramyynnin tai oikeammin kerhomarkkinoinnin keinoin. Winclubista siis voisi puhua mieluummin vaikkapa kirjakerhot -palstalla, jos sellainen on. Verkostomarkkinointipalsta eli monitasomarkkinointipalsta on kuitenkin täysin väärä palsta sille aiheelle. WC ei ollut monitasomarkkinointia, vaan ponzaamista.

Palataksemme Ageliin:
Agelin "ensin tonni aloituskustannuksena ja sitten satanen ylläpitokuluna" malli on järjetön. Vaikkakin se on todennäköisesti laillinen, niin se ei mielestäni tule kestämään.

Alkuun tonni+satanen -mallilla saa ihmisiä mukaan suurin joukoin, koska sijoittajien kautta syntyvä liikevaihto voi olla lyhyellä tähtäimellä suurempaa kuin myyjien kautta syntyvä liikevaihto. Joitakin ihmisiä houkuttaa se, että sijoittaa sen sijaan että tarjoaisi tuotteita ostettavaksi, kun tuotteet on hinnoiteltu markkinahintoja korkeammalle, tai kun tuotteet ovat "ferrareita", eli niiden valmistus maksaa niin paljon, että ne on pakko myydä hinnalla, jota suurin osa ihmisistä ei ole valmis maksamaan.

Esimerkiksi, jos yhtiö tuo nyt markkinoille E-EPA -valmisteen, joka maksaa noin 10 euroa kuukautta kohden, eli joka on tuotteen markkinahinta nykyisillä markkinoilla, sitä voi saada kaupaksi aivan normaalisti. Jos siihen lisätään vaikka monivitamiineja, voi tuote vielä maksaa noin 15 euroa kuussa säilyttäen myytävyyden. Jos siihen samaan tuotteeseen vielä lisätään vaikka karnosiini, lykopeeni, oliivinlehtiuute, beetakaroteeni, benfotiamiini, orgaaninen kromi, pycnogenol, luteiini, mustikkauute ja niin edelleen, hinta voi nousta jopa sataan euroon kuussa. Tällöin hinta voi olla edelleen markkinoilla kilpailukykyinen kun otetaan huomioon kyseisten tuotteiden hinnat muualta hankittuna yhteenlaskettuna, mutta moniko sitä ostaa? Tuote voi olla satasen hinnalla halvempi kuin muut markkinoilla olevat tuotteet, jopa kätevämpi jne, mutta se ei käy kaupaksi.

Mutta, mikäli tuotteet ovat markkinoilla kilpailukykyisiä, niiden myymiseen saadaan hankittua myyjiä.

Agelin tuotteet vaikuttavat mielestäni sellaisilta, ettei ne käy markkinoilla kaupaksi. Mutta, jos heillä olisi tuolla 75 euron kuukausihinnalla (tukkuhinta 60 euroa) (vai onko nuo dollareina, kuitenkin) sellainen geelimäinen tuote, jossa olisi monivitamiinit luonnonmukaisina, E-EPA, karnosiini yms., hinta alkaisi lähetä sellaista jonka voisi ihan oikeasti maksaa myös tavallinen kuluttaja joka käyttää noita tuotteita, ja se tulisi helpommin nautittavassa muodossa.

En tunne geelimäisten tuotteiden hinnoittelurakennetta, mutta jos Agelin tuotteita vertaa vaikka energiageeleihin, niin Agelin tuotteet ovat edullisia. Esimerkiksi Maxim Energiageeli, joka sisältää vain halpaa glukoosisiirappia, b1-vitamiinia ja säilöntä- ja väriaineita, maksaa 114 euroa kuussa (3,8 / geelipussi). Agelin hinnat siis vaikuttavat markkinahintoja alhaisimmalta näin äkkiseltään.

Koska Agelin hinnat ovat näköjään markkinahintoja alhaisemmat, ei sitä voida syyttää vastikkeettomuudesta hinnoittelussa. Geeli annospusseissa näköjään maksaa, kun pelkkä glukoosisiirappikin lisättynä pienellä määrällä yhtä b-vitamiinia jo maksaa paljon enemmän kuin Agelin tuotteet.

En väittäisi Agelia suorilta pyramidipeliksi itsessään. Tuotteet eivät mielestäni ja todistetusti ole ylihinnoiteltuja. Ne kuitenkin ovat "ferrari"-hinnoiteltuja, eli ilman ansiomahdollisuutta harva viitsii maksaa niin paljon tuotteen käyttämisen helppoudesta. Samalla rahallahan saa valtavan määrän laadukkaita monivitamiineja, rasvahappoja, antioksidantteja jne, kuin pelkkä Agel monivitamiini. Osa toki maksaa.

Mielestäni, mikäli Agelin tuotteita käyttävät haluavat käyttää niitä, eivätkä koe että ovat vain sijoittaneet, vaan että he ovat saaneet vastineen rahoilleen, Agel ei ole pyramidipeli.

Jos taas Ageliin "sijoittaneet" yleisesti kokevat, että he ovat laittaneet rahansa vain liiketoimintamahdollisuuden takia, eikä tuotteiden itsensä takia, Agel saattaa olla pyramidipeli.

Pyramidipelin puolesta puhuu se, että Agelia markkinoidaan virallisesti aloitusmaksu + aktivointimaksu nimikkeistölläkin.

Pyramidipeliä vastaan puhuu se, että tuotteita ei ole ylihinnoiteltu, vaan ne ovat jopa halvempia kuin sokerigeelit, ja se, että tuollaisen tuotteen myymisessä voidaan kuvitella olevan maistiaiset korkeassa roolissa, voi pitää luonnollisena, että niitä hankkii enemmänkin. Esimerkiksi Executivepakkauksessa on 16 kuukauden satsi. Jos ottaa vaikka 4 eri laatua, on siinä kuukaudeksi itselle tutustumiskäyttöön ja lisäksi 90 näytettä per tuote. Se määrä voi kulua aktiivisella edustajalla alle kuukaudessa.

Toki aika kovat kulut, harvinaisen kovat kulut tuotteiden myynnistä ja esittelystä, mutta tuote onkin makuherkkä, vaatii maistattamista. Monivitamiinipillerin voi ostaa ilman maistamista, sehän nielaistaan.

Mihin kategoriaan sijoittaisin Agelin? Siihen en pysty vastaamaan, yllämainituista syistä. Yhtiö myy markkinahintaista, jopa halvempaa, tuotetta, maistamistarve edellyttää melko isoja näytepakkausmääriä, en tiedä millainen tyytyväisyystaso on, uudenlaisen tuotteen jakelu tarvitsee nopeaa toimintaa, isoja tuotepakkauksia (tosin, kuka voisi aloittaa lisäravinnekaupan vain 1000 euron satsilla) jne. Ja toisaalta, markkinointi tyyliin aloitusmaksu ja kuukausimaksu särähtää korvaan ja lujaa pyramidilta.

Luulen, että parin vuoden sisään Suomessakin on ihmisiä, jotka ovat ansainneet satoja tuhansia Agelissa, ja on tuhansia ihmisiä, jotka ovat pettyneet Ageliin, kun ovat sijoittaneet sen tonnin
ja ehkä enemmänkin, ja kun ei enää löydy ihan kotimarkkinoilta sijoittajia, eikä välttämättä ole todellisia asiakkaita joille hankitut tuotteet möisi ja joiden ostoista tulisi tuottoja.

anti-pyramid kirjoitti:

Terve,

vastaan toki. Tällä palstalla on nyt aika paljon vain häirikköjä, jotka kirjoittavat ponzeista verkostomarkkinointipalstalle. Moni jopa näköjään väittää kivenkovaan että ponzit ovat verkostomarkkinointia.

Toki verkostomarkkinoinnin määritelmä on edelleen se, että edustajat hankkivat yhtiölle asiakkaita ja halutessaan edustajia ja saavat ansioita paitsi hankkimiensa asiakkaiden ostojen perusteella, myös hankkimiensa edustajien, näiden edustajien ja niin edelleen, hankkimien asiakkaiden tekemien ostojen perusteella, palkkiojärjestelmän mukaisesti. Toinen määritelmä on sama kuina äskeinen, sillä eroituksella, että yhtiö ei toimita suoraan asiakkailleen, vaan edustajat ovat jälleenmyyjiä, jotka ostavat tuotteet ja myyvät ne sitten asiakkailleen.

Verkostomarkkinoinnin yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaan verkostomarkkinointia siis ei ole sellainen toiminta, jossa verkostoijat ostavat vain omaan käyttöön täyttääkseen palkkioiden saamisen aktivointikriteerit ja hankkivat uusia omaan käyttöön ostajia täyttämään palkkioiden saamisen aktivointikriteerejä.

Henkilöt, jotka kutsuvat tuota aktivointikriteeripeliä (=pyramidipelin tyyppistä peliä) verkostomarkkinoinniksi, eivät voi kutsua verkostomarkkinoinniksi toimintaa, jossa pääosin liikevaihto muodostuu muusta kuin organisaatiopalkkioita saavien tai sen edellytyksenä olevien aktivointikriteerin suuruisista ostoista.

Mikäli taas noudatetaan verkostomarkkinoinnin yleistä määritelmää, verkostomarkkinointia ei ole toiminta, jossa liikevaihto muodostuu pääosin organisaatiopalkkioita saavien tai sen edellytyksenä olevien aktivointikriteerien suuruisista ostoista.

Näin siis esimerkiksi WinClub/Wincapita ei ole verkostomarkkinointia. Winclubissa kukaan ei voinut hankkia uusia asiakkaita, ei yhtiölle, eikä jälleenmyyden itselleen. Winclubilla ei ollut mitään tuotetta tai palvelua, mitä he olisivat myyneet, vaan toiminta oli perinteinen, alkuperäinen ponzihuijaus. WC:ssä ei edes ollut monitasoista palkkiointijärjestelmää, vaan sehän perustui siihen, että sijoita rahaa, ja saat 400 % tuoton, kun Hannu sijoittaa sen valuuttakauppaan (lähteenä "vyölaukkumiehen esittely", jota valuttakauppaan sijoittamistahan Hannu ei ole tehnyt, jos uutisoinnit pitävät paikkansa, kuten varmaan pitävätkin, ellei euro-baht -valuuttakauppaa lasketa lukuun). Lisäksi Winclubissa sai virtuaalisesti jonkun osuuden hankkimiensa klubilaisten ("sijoittajien" eli asikkaiden tuottoihin perustuen).

Winclub ei toiminut verkostomarkkinoinnin mukaan. Se hankki asiakkaita kylläkin suoramyynnin perusteella, mutta ei verkostomarkkinoinnin. Verkostomarkkinointi on suoramyynnin muoto, jossa edustajalla on mahdollisuus saada ansioita paitsi oman myyntinsä perusteella, myös hänen rakentamansa myyntiorganisaation myynnin perusteella. Winclubin jäsenet pystyivät saamaan virtuaaliansioita vain omalla sijoituksellaan, josta maksettiin ponzipalkkioita ja hankkimiensa asiakkaiden ts. "sijoittajien" virtuaalituottojen perusteella.

WC ei ollut verkostomarkkinointia. Se oli ponzihuijaus, johon hankittiin asiakkaita suoramyynnin tai oikeammin kerhomarkkinoinnin keinoin. Winclubista siis voisi puhua mieluummin vaikkapa kirjakerhot -palstalla, jos sellainen on. Verkostomarkkinointipalsta eli monitasomarkkinointipalsta on kuitenkin täysin väärä palsta sille aiheelle. WC ei ollut monitasomarkkinointia, vaan ponzaamista.

Palataksemme Ageliin:
Agelin "ensin tonni aloituskustannuksena ja sitten satanen ylläpitokuluna" malli on järjetön. Vaikkakin se on todennäköisesti laillinen, niin se ei mielestäni tule kestämään.

Alkuun tonni+satanen -mallilla saa ihmisiä mukaan suurin joukoin, koska sijoittajien kautta syntyvä liikevaihto voi olla lyhyellä tähtäimellä suurempaa kuin myyjien kautta syntyvä liikevaihto. Joitakin ihmisiä houkuttaa se, että sijoittaa sen sijaan että tarjoaisi tuotteita ostettavaksi, kun tuotteet on hinnoiteltu markkinahintoja korkeammalle, tai kun tuotteet ovat "ferrareita", eli niiden valmistus maksaa niin paljon, että ne on pakko myydä hinnalla, jota suurin osa ihmisistä ei ole valmis maksamaan.

Esimerkiksi, jos yhtiö tuo nyt markkinoille E-EPA -valmisteen, joka maksaa noin 10 euroa kuukautta kohden, eli joka on tuotteen markkinahinta nykyisillä markkinoilla, sitä voi saada kaupaksi aivan normaalisti. Jos siihen lisätään vaikka monivitamiineja, voi tuote vielä maksaa noin 15 euroa kuussa säilyttäen myytävyyden. Jos siihen samaan tuotteeseen vielä lisätään vaikka karnosiini, lykopeeni, oliivinlehtiuute, beetakaroteeni, benfotiamiini, orgaaninen kromi, pycnogenol, luteiini, mustikkauute ja niin edelleen, hinta voi nousta jopa sataan euroon kuussa. Tällöin hinta voi olla edelleen markkinoilla kilpailukykyinen kun otetaan huomioon kyseisten tuotteiden hinnat muualta hankittuna yhteenlaskettuna, mutta moniko sitä ostaa? Tuote voi olla satasen hinnalla halvempi kuin muut markkinoilla olevat tuotteet, jopa kätevämpi jne, mutta se ei käy kaupaksi.

Mutta, mikäli tuotteet ovat markkinoilla kilpailukykyisiä, niiden myymiseen saadaan hankittua myyjiä.

Agelin tuotteet vaikuttavat mielestäni sellaisilta, ettei ne käy markkinoilla kaupaksi. Mutta, jos heillä olisi tuolla 75 euron kuukausihinnalla (tukkuhinta 60 euroa) (vai onko nuo dollareina, kuitenkin) sellainen geelimäinen tuote, jossa olisi monivitamiinit luonnonmukaisina, E-EPA, karnosiini yms., hinta alkaisi lähetä sellaista jonka voisi ihan oikeasti maksaa myös tavallinen kuluttaja joka käyttää noita tuotteita, ja se tulisi helpommin nautittavassa muodossa.

En tunne geelimäisten tuotteiden hinnoittelurakennetta, mutta jos Agelin tuotteita vertaa vaikka energiageeleihin, niin Agelin tuotteet ovat edullisia. Esimerkiksi Maxim Energiageeli, joka sisältää vain halpaa glukoosisiirappia, b1-vitamiinia ja säilöntä- ja väriaineita, maksaa 114 euroa kuussa (3,8 / geelipussi). Agelin hinnat siis vaikuttavat markkinahintoja alhaisimmalta näin äkkiseltään.

Koska Agelin hinnat ovat näköjään markkinahintoja alhaisemmat, ei sitä voida syyttää vastikkeettomuudesta hinnoittelussa. Geeli annospusseissa näköjään maksaa, kun pelkkä glukoosisiirappikin lisättynä pienellä määrällä yhtä b-vitamiinia jo maksaa paljon enemmän kuin Agelin tuotteet.

En väittäisi Agelia suorilta pyramidipeliksi itsessään. Tuotteet eivät mielestäni ja todistetusti ole ylihinnoiteltuja. Ne kuitenkin ovat "ferrari"-hinnoiteltuja, eli ilman ansiomahdollisuutta harva viitsii maksaa niin paljon tuotteen käyttämisen helppoudesta. Samalla rahallahan saa valtavan määrän laadukkaita monivitamiineja, rasvahappoja, antioksidantteja jne, kuin pelkkä Agel monivitamiini. Osa toki maksaa.

Mielestäni, mikäli Agelin tuotteita käyttävät haluavat käyttää niitä, eivätkä koe että ovat vain sijoittaneet, vaan että he ovat saaneet vastineen rahoilleen, Agel ei ole pyramidipeli.

Jos taas Ageliin "sijoittaneet" yleisesti kokevat, että he ovat laittaneet rahansa vain liiketoimintamahdollisuuden takia, eikä tuotteiden itsensä takia, Agel saattaa olla pyramidipeli.

Pyramidipelin puolesta puhuu se, että Agelia markkinoidaan virallisesti aloitusmaksu + aktivointimaksu nimikkeistölläkin.

Pyramidipeliä vastaan puhuu se, että tuotteita ei ole ylihinnoiteltu, vaan ne ovat jopa halvempia kuin sokerigeelit, ja se, että tuollaisen tuotteen myymisessä voidaan kuvitella olevan maistiaiset korkeassa roolissa, voi pitää luonnollisena, että niitä hankkii enemmänkin. Esimerkiksi Executivepakkauksessa on 16 kuukauden satsi. Jos ottaa vaikka 4 eri laatua, on siinä kuukaudeksi itselle tutustumiskäyttöön ja lisäksi 90 näytettä per tuote. Se määrä voi kulua aktiivisella edustajalla alle kuukaudessa.

Toki aika kovat kulut, harvinaisen kovat kulut tuotteiden myynnistä ja esittelystä, mutta tuote onkin makuherkkä, vaatii maistattamista. Monivitamiinipillerin voi ostaa ilman maistamista, sehän nielaistaan.

Mihin kategoriaan sijoittaisin Agelin? Siihen en pysty vastaamaan, yllämainituista syistä. Yhtiö myy markkinahintaista, jopa halvempaa, tuotetta, maistamistarve edellyttää melko isoja näytepakkausmääriä, en tiedä millainen tyytyväisyystaso on, uudenlaisen tuotteen jakelu tarvitsee nopeaa toimintaa, isoja tuotepakkauksia (tosin, kuka voisi aloittaa lisäravinnekaupan vain 1000 euron satsilla) jne. Ja toisaalta, markkinointi tyyliin aloitusmaksu ja kuukausimaksu särähtää korvaan ja lujaa pyramidilta.

Luulen, että parin vuoden sisään Suomessakin on ihmisiä, jotka ovat ansainneet satoja tuhansia Agelissa, ja on tuhansia ihmisiä, jotka ovat pettyneet Ageliin, kun ovat sijoittaneet sen tonnin
ja ehkä enemmänkin, ja kun ei enää löydy ihan kotimarkkinoilta sijoittajia, eikä välttämättä ole todellisia asiakkaita joille hankitut tuotteet möisi ja joiden ostoista tulisi tuottoja.

lisätä että värvääjä saa värvätyn aloitusmaksusta sen 200$.Se on aika olennainen pointti...