>Suomalainen kristillinen elämä on (liian) kauan ollut luterilaisen hapatuksen nostattamaa. Tuoreimpana tuotoksena homoliitot - ns. suvaitsevaisuuden huipentumana. (Raamattu puhuu tosi paljon rakkaudesta - ei tällaisesta!)<
Tiedän, että tämä nyt on aihe, jota on jauhettu tällä palstalla lukemattomat kerrat. Kuitenkin mielestäni samaa sukupuolta olevilla henkilöillä on oikeus rakastaa toisiaan myös mielestämme "liian" intiimillä tavalla, emmekä tule tässä suvaitsevuuden huipentumaan millään tavalla. Ehkäpä se, että pyrimme näkemään ihmisten välisen rakkauden 'likaisena', on jopa vähemmän suvaittavaa.
Tiedän, että tämä nyt on aihe, jota on jauhettu tällä palstalla lukemattomat kerrat. Kuitenkin mielestäni samaa sukupuolta olevilla henkilöillä on oikeus rakastaa toisiaan myös mielestämme "liian" intiimillä tavalla, emmekä tule tässä suvaitsevuuden huipentumaan millään tavalla. Ehkäpä se, että pyrimme näkemään ihmisten välisen rakkauden 'likaisena', on jopa vähemmän suvaittavaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo lainauksesi on jotenkin tuttu?
Anyway - mitä sinulle kuuluu?
Minulle kuuluu hyvää. En ole käynyt foorumeilla viime aikoina. Tuntuu, että sain purettua asiani aika hyvin ja nyt ei ole juuri sanottavaa. Tai no onhan sitä, mutta nyt en käytä niinkään sanoja. Musiikki on minulle todella tärkeä kanava tulla ulos.
Olen viime aikoina alkanut soittaa kitaraa uudella innostuksella, joka on kai nyt sitten sitä, mitä haluan tehdä elämälläni. Sävelmät voivat olla jotenkin niin moniulotteisia. Tuntuu, että voin ilmaista itseäni siten parhaiten.
Olen alkanut pitää kitaraa mukanani ja koitan soittaa joka päivä ainakin jotain uutta. Tuntuu, että se todella vie minua eteenpäin, koska olen tavannut mielenkiintoisia ihmisiä ja oppinut paljon. En todella tiedä, mihin kaikki johtaa, mutta tuntuu kivalta pyrkiä elämään hetkessä.
Miten sinulla on mennyt?