Olen onnellinen. Synnyin ainoana lapsena keväällä -82 perheeseen, johon kuului äitini ja isäni. Muistan sen, että sain nukkua aina samassa huoneessa kuin äitini ja isäni. 19 vuotiaaksi saakka! Lapsuus meni suhteellisen hyvin, kunnes ymmärsin jotain. Siihen liittyi se, että äiti joskus otti minut sängystäni viereensä. Yllättäen ovelta kuuluu laukaus, ja alan itkeä. Äiti itkee myös, ja ison miehen pamauttaman oven kolina on viimeinen ääni, jonka kuulen ennen itkuun nukahtamistani. Myöhemmin sain tietää, että isä ampui humalassa sänkyymme, pohjan läpi. Ase oli lauennut kai vahingossa. Eihän isä omaa perhettään ampuisi? Muistan, kun eräänä päivänä isä jätti minut hetkeksi yksin, kävi kaupassa, ja minä sanoin, että hän toisi minulle amerikan pastilleja. Isä tuli takaisin, ja laittoi kätensä selkänsä taakse. Kiva leikki! Saan arvata missä karkkirasia on! Osoitan väärää kättä, ja hämmästynyt 6-vuotias saa käteensä tupakka-askin. Yäk! Mitä minä tällä? Isä kuitenkin vaihtaa askin omaan karkkirasiaani. Muistan sen, että asuimme vammaisten talonyhtiössä. Kaikki olivat hyvin perillä asioistamme, ja alakerrassamme vammautunut mies riiteli vaimonsa kanssa, ja joi... ja minä pelkäsin! Seuraava muistikuva on se, kun isäni vihasi kissaamme. Kissamme tuli tuttavallisella eleellä nukkumaan äitin ja isän viereen, kun isä nappasi siitä kiinni, ja viskasi sen seinään! Kissamme selviytyi siitä hengissä, mutta v. -89 se kuoli vain 9 kk ikäisenä. Äiti otti minulle uuden kissan, joka on asuu vielä tänäkin päivänä äitini ja isäni luona.
Ala-asteella, heti luokalle jäämiseni jälkeen, (4.luokka) jouduin uudelle luokalle, ja minua kiusattiin. Olin TYHMÄ. En ymmärtänyt ollenkaan miksi. Pärjäsin kuitenkin ala-asteen loppuun, ja yläasteella päätin olla kertomatta luokallejäämisestäni. Luulin että se oli kiusaamisen syy. Minua kuitenkin kiusattiin silti. Oli syrjimistä, hylkäämistä, sättimistä. Pahinta oli esiintyä luokan edessä, tai lukea ääneen. Ääni yleensä petti, kyyneleet valuivat silmistä, ja tärisin. Esityksen jälkeen päähän koski ja oksetti. Kiusaamista jatkui yläasteen loppuun, eivätkä opettajat tehneet mitään, vaikka äiti ja isä yrittivät saada kiusaajat kuriin. Ystäviä minulla onneksi oli, paras ystäväkin sieltä löytyi. Seuraavassa, lyhytkestoisessa koulussa minua ei kiusattu pahasti. Oli ystäviäkin, mutta ne menivät sitten riitaantumisen takia.
En tajunnut, että isäni oli alkoholisti, kuin vasta 2 vuotta sitten. En syyttänyt koskaan isää, en tiennyt että hänellä on riippuvaisuus alkoholiin, ja paniikkihäiriö, kaatumataudin ja sydänvian lisäksi. Isän vihasta saivat osansa naapuritkin, kuin hänen kaverinsakkin. Äiti kaikkein eniten. Isä huusi kaikesta, kissan pissimisestä lattialle, minun radion kuuntelemisesta, ja kaikkein eniten siitä, kun kirjoitin päiväkirjaa. mitään muuta isä ei eniten pelännytkään, kuin sitä, että jonain päivänä kertoisin KAIKEN.
Äitini rakasti ja huolehti ainokaisestaan. Antoi paljon lahjoja, helli ja suukotteli. En koskaan nähnyt äidin ja isän välistä rakkautta, enkä näe sitä vieläkään. Aina kun äiti halasi isää, hän tyrkkäsi äidin pois. Minua isä halasi, ja antoi pussailla. Sylissä olin, olin isin ja äitin tyttö. Mutta kun alkoholi tuli isän eteen, menin automaattisesti äidin puolelle. Rakastin isää, mutta rakastin ja puolustin äitiä. Eräänä päivänä isä huusi äidille, ja meinasi lyödä. Minä menin polvilleni molempien väliin (olin varmaan 14.v) ja rukoilin kädet ristissä isää lopettamaan. Isä lopetti, ja paiskasi oven kiinni niin, että rakennus nitisi. Kuinka sainkaan kärsiä isän hölmöilyistä, ja kuinka kuin horkassa pelkäsin isää. Keskellä yötä isä saattoi ruveta paljain nyrkein hakkaamaan huoneensa ovea! Oveen jäi reikä. Jos äiti meni sanomaan jotain, isä hermostui liikaa. Siksi minä huusin mieluummin äidilleni, että hän pysyy sängyssä, eikä mene ärsyttämään isää. Ongelmat jäivät selvittämättä. Isä saattoi tulla haastamaan riitaa, ja minä yritin pitää perhettä kasassa. Kouluun menin mielelläni, pois en tullut melkein ikinä. Halusin olla poissa kotoa, koska yleisimmin isä oli siellä kuitenkin juomassa. Kuuntelin niin monta kertaa ulko-ovemme takaa että kuuluuko sisältä haitarimusiikkia, ja pullojen kolinaa. Hyvällä tuurilla isäni nukkui olohuoneen sohvalla, ja minä sain iloisena kysyä, että laitetaanko kahvi tippumaan. Se oli ihanaa.
Lopulta pääsin ohi yläasteen, ja menin v.-00 ammattikouluun. Koulussani arvosanani olivat kuitenkin huonot, lintsasin tunneilta ja pyörin päivät pitkät netissä. Minua alettiin uudestaan syrjiä ja kiusata, samoin ystävääni, joka pysyi tiukasti rinnallani, ja joka jäi ainoana positiivisena asiana mukaani, koko koulusta. Etsin itselleni poikaystävää, olin vieläkin neitsyt, ja kokematon miesten kanssa. Muutamia epäonnistuneita treffejä oli ollut. Olin liikaa koulussa poissa, ja koulukuraattori halusi puhua kanssani. Hän näki selvästi, että halusin olla koulussa, mutta en tunneilla. Kuraattori sai minut tajuamaan, että pakenin kotiani. Hän kysyi myös, oliko perheessäni ongelmia. En suostunut aluksi myöntämään mitään, enkä osannut myöntää sanoin että muuta ongelmaa ei ollut kuin isä oli vähän kiukkuinen. Kuraattori säpsähti. Kiukkuinen? Liittyykö alkoholi asiaan? Lyökö hän äitiäni? Entäs minua? Aloin itkeä. En halunnut syyllistää isääni enkä äitiäni tästä. Aloinkin syytellä itseäni. En saanut äitiäni olla ärsyttämättä isää, en saanut pidettyä isääni hyvällä tuulella. Minusta olikin tullut meidän perheen liitoskappale, ja kaikki mitä vanhempani tekivät, vaikuttivat minuun. Kaikki mitä koulussa tapahtui, vaikutti minuun. Minusta oli tullut epävarma, itseään inhoava, ja masentunut möykky. Häpesin itkeä, itkin vain yksin makuuhuoneen sängyn nurkassa. Kuraattori otti minua vastaan aina kuin pystyi. Minä yritin livistää kuraattorin vastaanotoltakin, mutta hän käski minua tulemaan. Minä sitten tulin.
Kotona isän juominen jatkui. Aloin saada tarpeekseni isästä, ja tämän älyttömistä riidoista. Aloin käyttää ammattikoulussa saamaani koulutusta potilaan rauhoittamisesta isääni, ja sain kuin sainkin tämän aina rauhoittumaan. Mutta olin edelleen perheen sovittelija. Äiti alistui isän tahtoon, mutta vastahakoisesti.
v. 01 lokakuussa keksin jotain. Haluan muuttaa kotoa pois! Kuraattori ojensi heti auttavan kätensä, ja kirjoitti opiskelija-asuntojen välittäjälle vetoomusviestin, ja joulukuussa sain huoneen solu-asunnosta! Kämppikseni oli rauhallinen ja uskovoinen tyttö, toinen hyvin harvoin solussa asuva tyttö. Muuttaisin ensi vuonna, tammikuussa! Kun muuttoon oli viikko, kerroin asiasta isälle. Äidille olin kertonut heti kun sain asunnon. Isä suhtautui asiaan hyvin, sanoi tosin, ettei halua auttaa minua muutossa. Se sopi minulle hyvin! Enpä isääni olis halunnutkaan asuntooni. Äitini, ja tämän serkku sanoivat auttavansa minua. uutena vuotena isällä oli korvatulehdus, ja tähän vedoten isä huudatti televisiota täysillä, ja minä kirjoitin päiväkirjaani pelosta kankeana, ja kirosin isän maasta taivaaseen. Lopulta sain tarpeekseni, ja itkien huusin meneväni turvakotiin. Äiti juoksi perässäni pakkaseen, ja sanoi, että voisimme nukkua lämpimässä saunassa, joka oli talonyhtiömme. Vähän aikaa saunassa ollessamme menimme takaisin kotiin, jossa isä odotti omassa huoneessaan, pyssyään hiplaillen. Minua pelotti. Isä vietti koko yön huoneessaan, ja minä itkien omassa sängyssäni. Sain kuin sainkin nukuttua. Seuraavana päivänä isä oli katuvainen, niinkuin aina, mutta me emme puhuneet hänelle koko päivänä, emmekä vielä kunnolla seuraavanakaan päivänä. Sitten tuli päivä, kun aloimme käyttäytyä kuin "normaali perhe".
Lopulta pääsin muuttamaan pois, ja isänikin auttoi muutossa. Mikään ei olisi voinut olla mahtavampaa. Minulla alkoi OMA elämä! Tosin n. ½ km äidin ja isän kodista, mutta kuitenkin. Rakastin elämääni!
Minulla jatkui normaaliksi luokittelemani elämä, jonka huomasinkin olevan valhetta. Ei ollut huolia, mutta olin yksinäinen ja masentunut. Keväällä minä sitten pyörryin liian alhaisen verensokerin takia saunassa, ja kämppikseni sai vannotettua minulle että pyörtyminen johtui epilepsiasta. Kuraattorin kautta sain taas apua neuropsykologeille, magneettikuvaukseen, ja aivosähkötutkimukseen, jotka osoittivat sen, minkä olin tiennyt koko kevään, kesän ja syksyn tutkimuksien ajan; Olin terve.
Huomasin lapsuuteni traumat. Säikähtelin pienistä, yläkerrasta tulevista äänistä, enkä uskaltanut tavata miehiä. Minulla oli huono itsetunto, ja suunnaton pelko miehiä kohtaan.
Tapasin miehen netissä.
Lopetin koulun syksyllä, ja menin työharjoitteluun. Mies, jonka olin tavannut netissä, halusi nähdä minut. Tai minähän se olin kokoajan halunnut nähdä hänet. Annoin tämän olla viimeinen mahdollisuus itselleni. Olin töissä kirjastossa, ja olimme sopineet tekstiviestein tapaavamme toisemme. Mies oli nähnyt minut, hän oli käynyt tarkistamassa etukäteen, ja kun me näimme toisemme... se oli rakkautta ensisilmäyksellä.
Tuo mies, on nykyinen kihlattuni, olemme olleet kohta vuoden yhdessä. Muutin hänen luokseen, kun olimme olleet yhdessä 4kk, ja menimme kihloihin 3kk sitten. Rakastan häntä suunnattomasti, hän pelasti minut, ja auttoi elämässäni eteenpäin. Hänen perheensä otti minut avosylin vastaan, ja minun perheeni otti mieheni ihanasti vastaan. Rakastan isääni, rakastan äitiäni, ja rakastan miestäni. Minulla on nyt ympärilläni perhe, jonka kanssa voin elää. Elän menneisyyteni kanssa, ja perheeni elää siinä myös. Mieheni tietää tämän kaiken minusta, ja on tukenut siinä minua ihanasti :) Isäni on muuttunut rauhallisemmaksi, ja olen hänen kanssaan tekemisissä siinä missä muutkin, äiti ja isä asuvat edelleen yhdessä, muuttivat tosin rivitaloon, rauhallisemmalle seudulle, ja käymme vanhempieni luona melkein joka viikonloppu.
Elämä sujuu hyvin, suurimmaksi osaksi pelastavan enkelin, mieheni ansiosta. Ja tietenkin kaikkien ihmisten ansiosta, jotka minua auttoivat eteenpäin.
Vielä jotkut asiat muistuttavat lapsuudestani, enhän tipahtanut tänne höyhenpatjalla. Mutta jos olisin tippunut, osaisinko arvostaa elämääni?
Hyvää jatkoa kaikille :)
Pieni elämänkerta;
11
1518
Vastaukset
- vanhus
ei mikään pieni elämäkerta,vaan nuorella iso elämäkerta kerrottavana.
olet varmasti tasapainoinen ihminen nykyään,ei kuka tahansa olisi tuota jaksanut.
kunniotus kuuluu sinulle antaa.olet hyvä ihminen et alkanut vanhempiasi vihata,vaan kertomuksessasi kuulsi läpi miten paljon heitä rakastat.kun olisi enemmän sinunkaltaisia jaksajia ja rakkaudella vanempiaan muistavia.- 21.v
Tuntuuhan tuo minustakin uskomattomalta, mutta onneksi kaikki on hyvin kääntynyt :)
Kiitos kun luit tekstini :) - TÄSSÄ MUN
SYNNYIN KESÄLLÄ 1984 HELSINGISSÄ, KASVOIN JA LEIKIN MM TYTTÖJEN K OLIN HOIDOSSA PIENEMPÄNÄ ITÄ - HGISSÄ.MUN LEIKKIKAVERINI OLI ERÄS ANNE EN KOSKAAN LEIKKINYT HÄNEN KANSSAAN.VAAN HÄNEN KAVERINSA.1985 - 1988 KASVOIN IHMISENÄ JA VUONNA 1990 TULI KUVAAN MIA,RIINA JOISTA TYKKÄSIN. PERUSKOULUN KÄVIN 1991 - 2000.14 - 15 V Sain VASTAUKSEN ERÄÅLTÄ TYTÖLTÄ.MITÄ VITTUA SÄ OIKEIN TOLJAAT.15 - 16 V LÄHDIN STEINERKOULUSTA.RIEMUITEN JA OLIN VÄITELLYT SEN VERRAN OMAN OPETTAJANI KANSSA.2000 - 2001 ORTONILLA MINUA VUODEN VANHEMPI ANNE MARIA HEINONEN VAALEA SELLAINEN SAAPUI ELÄMÄÄNI.JA EIPÄ AIKAAKAAN KUN VEI MIEHEN SYDÄMMEN.TOKI MÄ IHASTUIN SIIHEN.ANNE HYMYILI MULLE AINA.JA MUUTENKIN NE AJAT OLIVAT OMALTA KANNALTA PARHAAT.2001 - 2002 IJKK TUNTU ETTÅ ALAMÄKI ALKOI.JA LOPPUEN LOPUKSI PUHUIN PAPIN KANSSA.2002 - 2003.ORTONILLA ALLEKIRJOITTANEEN PÄÄN PISTI SEKAISIN RIINA MARIA AMANDA RANTANEN.2003 - 2004.MEILLÅ MENI SYKSY HYVIN VOI KUNPA
- OMK
TÄSSÄ MUN kirjoitti:
SYNNYIN KESÄLLÄ 1984 HELSINGISSÄ, KASVOIN JA LEIKIN MM TYTTÖJEN K OLIN HOIDOSSA PIENEMPÄNÄ ITÄ - HGISSÄ.MUN LEIKKIKAVERINI OLI ERÄS ANNE EN KOSKAAN LEIKKINYT HÄNEN KANSSAAN.VAAN HÄNEN KAVERINSA.1985 - 1988 KASVOIN IHMISENÄ JA VUONNA 1990 TULI KUVAAN MIA,RIINA JOISTA TYKKÄSIN. PERUSKOULUN KÄVIN 1991 - 2000.14 - 15 V Sain VASTAUKSEN ERÄÅLTÄ TYTÖLTÄ.MITÄ VITTUA SÄ OIKEIN TOLJAAT.15 - 16 V LÄHDIN STEINERKOULUSTA.RIEMUITEN JA OLIN VÄITELLYT SEN VERRAN OMAN OPETTAJANI KANSSA.2000 - 2001 ORTONILLA MINUA VUODEN VANHEMPI ANNE MARIA HEINONEN VAALEA SELLAINEN SAAPUI ELÄMÄÄNI.JA EIPÄ AIKAAKAAN KUN VEI MIEHEN SYDÄMMEN.TOKI MÄ IHASTUIN SIIHEN.ANNE HYMYILI MULLE AINA.JA MUUTENKIN NE AJAT OLIVAT OMALTA KANNALTA PARHAAT.2001 - 2002 IJKK TUNTU ETTÅ ALAMÄKI ALKOI.JA LOPPUEN LOPUKSI PUHUIN PAPIN KANSSA.2002 - 2003.ORTONILLA ALLEKIRJOITTANEEN PÄÄN PISTI SEKAISIN RIINA MARIA AMANDA RANTANEN.2003 - 2004.MEILLÅ MENI SYKSY HYVIN VOI KUNPA
TULISI SELLAISET Ajat ELÄMÄSSÄNI JOLLOIN SAISIN NAUTTIA HELLYYDESTÄ.MUN PERHESUHTEET ON OK.MUTTA MÄ OON NÄHNY OMIN SILMIN KUINKA MUN YMPÄRILLÄNI ON TAPAHTUNUT AVIOEROJA.TOIVOTTAVASTI ITSELLENI EI KÄY KOSKAAN NIIN.
- 884
TÄSSÄ MUN kirjoitti:
SYNNYIN KESÄLLÄ 1984 HELSINGISSÄ, KASVOIN JA LEIKIN MM TYTTÖJEN K OLIN HOIDOSSA PIENEMPÄNÄ ITÄ - HGISSÄ.MUN LEIKKIKAVERINI OLI ERÄS ANNE EN KOSKAAN LEIKKINYT HÄNEN KANSSAAN.VAAN HÄNEN KAVERINSA.1985 - 1988 KASVOIN IHMISENÄ JA VUONNA 1990 TULI KUVAAN MIA,RIINA JOISTA TYKKÄSIN. PERUSKOULUN KÄVIN 1991 - 2000.14 - 15 V Sain VASTAUKSEN ERÄÅLTÄ TYTÖLTÄ.MITÄ VITTUA SÄ OIKEIN TOLJAAT.15 - 16 V LÄHDIN STEINERKOULUSTA.RIEMUITEN JA OLIN VÄITELLYT SEN VERRAN OMAN OPETTAJANI KANSSA.2000 - 2001 ORTONILLA MINUA VUODEN VANHEMPI ANNE MARIA HEINONEN VAALEA SELLAINEN SAAPUI ELÄMÄÄNI.JA EIPÄ AIKAAKAAN KUN VEI MIEHEN SYDÄMMEN.TOKI MÄ IHASTUIN SIIHEN.ANNE HYMYILI MULLE AINA.JA MUUTENKIN NE AJAT OLIVAT OMALTA KANNALTA PARHAAT.2001 - 2002 IJKK TUNTU ETTÅ ALAMÄKI ALKOI.JA LOPPUEN LOPUKSI PUHUIN PAPIN KANSSA.2002 - 2003.ORTONILLA ALLEKIRJOITTANEEN PÄÄN PISTI SEKAISIN RIINA MARIA AMANDA RANTANEN.2003 - 2004.MEILLÅ MENI SYKSY HYVIN VOI KUNPA
< MINUSTA OLISI MAHTAVAA OLLA SELLAINEN IHMINEN JOKA MUUTTUU PALJON.
- Velu
Onnea sinulle elämääsi. Toivottavasti kaikki jatkuu hienosti. Vielä tulee vastoinkäymisiä, mutta uskon sinun olevan niin vahva että niistä selviydyt. Ensimmäinen ajatukseni oli aika itsekäs eli kyllä olen itse päässyt helpolla. Näinhän se onkin, hyvä niin koska en olisi yhtä vahva kuin sinä.
- 21.v
Kyllä asiat jatkuvat hyvin. Nyt tosin pidän taukoa isästäni, hän humalapäissään on haukkunut miestäni, yms. Perheeni on taloudellisissa vaikeuksissa, saas nähdä miten äitini ja isäni viettävät joulun.
Olen miettinyt elämääni kovasti, ja äsken lukiessani oman elämänkertani, tajusin jättäneeni jotain pois, esim. sen, että solussa asuessani minulla kämppikset vaihtuivat, ja jossain vaiheessa kävi niin, että molemmat, erittäin riehakkaat ja kovasti juhlivat kämppikseni jättivät minut kotonani ulkopuolelle. He olivat kavereita keskenään, ja minä ujona vetäydyin.
Eräänäkin päivänä tulin kotiin mieheni luota (asuimme silloin erikseen) ja olin luvannut, että heillä saa olla solussamme bileet, ja joku heidän vieraistaan saa nukkua huoneeni lattialla. Klo 11 aamulla talo oli tunkkainen, haiseva ja täynnä viinapulloja, ja huoneestani kuului kuorsausta. Mainitsin siitä onneksi kämppiksilleni, ja he kerrankin tottelivat minua ja siivosivat kämpän. Toinen kämppiksistäni ei sitäpaitsi edes kunnioittanut minua, valitti pienestäkin äänestä, ja komenteli siivoamaan, yms. Hän oli kuin toinen isäni, paitsi naispuolinen...
Tuommoinen lisäys vielä tarinaani :)
Kiitos kaikille lukijoille! :)
- minä23
Ihana kuulla että olet selvinnyt noin hyvin elämässäsi, vaikka kovasti onkin koetellut!
Minulla myös pitkä elämäntarina takanani, ehkä kerron siitä joskus täällä?
Ollaan vahvoja! :)- 21.v
mielelläni tarinasi. Kertoisitko sen? :) Ollaan vahvoja! :)
- meitsi23
...siinä tarinaa kerrakseen. Harvinaisen hyvin ilmeisesti kerrottu, koska jaksoin noinkin pitkän jutun lukea loppuun asti.
- 19 V
TOIVOTTAVASTI AJAN MM SIMCA 1000NNILLA.JA YHTEENSÄ NOIN 155 ERIMERKILLÄ 234 ERIMERKILLÄ - 389 ERI AUTOMERKILLÄ KUN MINULLA ON AJOKORTTI JA PAPERIT. ARMEIJAAIKANANI SKODA 130 ÄLLÄLLÄ JA MERSU 240 DIESELILLÄ.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6628045Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4672315Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332245- 1471817
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi281335Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511246Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1131206Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.60863Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65857Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7776