Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta…
Monet tuntenevat tuon Lauri Viidan runon äidistään Alfhildista, jonka ensimmäisellä säkeellä tervehdykseni aloitan. Runo jatkuu niin lämpimänä ja koskettavana, että on helppo uskoa sen kuvaavan runoilijan aitoa näkemystä äidistään. Sellaisia ne äidit ovat. Hyvin ovat äitienpäivän ansainneet. Silloin, kun ei vielä virallista isänpäivää ollut, sanottiin, että kaikki muut vuodenpäivät paitsi äitienpäivä ovat isänpäiviä. Ja niin se on tainnut olla. Äidit ovat olleet enemmänkin ylistämällä alistettuja.
Puolueillakin on tänään äitienpäivän juhlallisuuksia. Huomisista lehdistä voimme varmaan lukea, millaisia kiitoksia Keskustan johtajat ovat antaneet äideille, miten ovat heitä ylistäneet. Olisi hyvä, jos he saisivat Keskustan johtaman hallituksen taholta myös konkreettisempaa. Ja olisi hyvä, jos Keskustankin hallitusherrat saisivat myös palautetta äideiltä; lapsiperheiden nuorilta äideiltä ja eläkeläis-isoäideiltä. Uskoakseni siinä palautteessa olisi myös sellaista, joka saisi nuo vallantäyteisyydestään tyytyväiset johtajamme ajattelemaan, että onko äitienkään hyväksi tehty kaikkea sitä, mitä on luvattu, ja oliko sittenkään paikallaan kieltää puhumasta köyhyydestä.
Mutta eivätpä äidit ainakaan tällaisena heille omistettuna juhlapäivänä mitään ikävää palautetta anna, vaan ottavat hymyillen ja kiitollisina vastaan kukat ja kiitokset, jotka heille suomme. Ja varmaan kiittelevät Keskustankin johtajia puolueen äitienpäivän juhlissa. Sellaisia ne äidit siis ovat.
Meillä voi olla kokemuksissamme todella suuria rakkauksia. Mutta sittenkään emme kai kenenkään rakkaudesta itseemme voi olla yhtä varmoja kuin äitimme rakkaudesta. Millaisia kouluja me kukin olemme käyneetkään ja millaisia opetuksia elämässämme muuten olemme saaneetkaan, niin varmaa on, että äitimme opetukset olemme saaneet kaikkein vilpittömimmin parhaalla tarkoituksella. Vaikka täällä on paljon sellaisia, jotka vaikuttavat äidinkin opetuksia vaille jääneiltä, niin varmasti hekin ovat niitä saaneet. Eikä äiti neuvonut kenellekään, että ”törkyile kaikille ei-keskustalaisille, nimittele heitä punikeiksi, homoiksi, hulluiksi, narsisteiksi ja miksi ikinä keksitkään”. Ei, vaan kyllä hän varmaan ensisijaisesti korosti hyviä käytöstapoja. Moni on nuo opetukset tyystin unohtanut. Silti uskon huonoimminkin täällä käyttäytyvän muistavan äitiään rakkaudella.
Niin muistan minäkin. Ei ollut äitini vastuuttomuutta, että ollessani vasta 1,5-vuotias hän joutui jättämään minut vanhempiensa huostaan. Hän oli pakotettu lähtemään maailmalle hakemaan elantoaan ja voidakseen lähettää rahaa myös vanhemmilleen minun tarpeitani varten. Ja vaikka neljään vuoteen näin äitiäni vain kerran vuodessa, hyvin hän minusta huolehti. Valokuvat todistavat, että olin varmaan tuon pienen, köyhän kylän parhaiten puettu vekara. Ja hyvän kasvatuksen sain isovanhemmiltani, joille myös olen syvästi kiitollinen.
Äitini hauta on täältä yli 400 km:n päässä, Varpaisjärven kirkkomaalla, joten siellä en voi äitienpäivänä käydä. Mutta kyllä minä taas kesällä siellä käyn, samoin tietysti ukkini ja mummoni haudalla Rautavaaralla, ja olen jo kauan heidän hautansa hoitosopimuksesta huolehtinut.
Lasteni äidille, ensimmäiselle vaimolleni, olen tervehdykseni lähettänyt, ja poikamme tietysti käyvät hänen luonaan kukkatervehdyksellä. Edesmenneen rakkaan vaimoni kanssa meillä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta hänen haudalleen vein jo eilen kukkani, joita siellä on jo kovin runsaasti, kun istuttamani narsissit ja orvokit oikein röyhyävät ja ruusutkin alkavat olla jo nupulla. Poikapuoleni perheineen menee sitten tänään haudalle viemään kukat äidille ja mummolle.
Hyvät saittilaiset! Älkää antako tämän urheilun supersunnuntain formuloineen ja jääkiekkoineen älkääkä varsinkaan ”keskustapoliittisen debattinne” mennä äitienne ja lastenne äitien edelle, vaan muistakaa heitä, eläviä tai kuolleita! Kun aloitin Lauri Viidan runolla, myös päätän esitykseni hänen erään toisen runonsa muutamilla säkeillä, jotka paitsi sopivat äitienpäivään, kuvastavat hyvin myös minun tuntojani:
Onni
Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä kirjaimia tein tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.
Oli kerran ystäväjoukko
ja nuoruus. Kaikki eli.
Joka päivä oli kuin luominen
yhä olisi jatkunut. Nyt
minä yksin, entisen varjo,
läpikotaisin muistojen syömä,
laho, kaatuva puu,
aste asteelta lähenemässä
maan turhuutta, hiljaisuutta.
Kaita polku kaivolta ovelle
nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut,
kesä jatkuu. Kesä.
Tämän avauksen jälkeen en tee uusia avauksia enkä täällä muutenkaan tämän päivän jälkeen pariin viikkoon esiinny, joten saatte nauttia minua paremmasta seurasta! ;)
Hyvää äitienpäivää kaikille!
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta…
Monet tuntenevat tuon Lauri Viidan runon äidistään Alfhildista, jonka ensimmäisellä säkeellä tervehdykseni aloitan. Runo jatkuu niin lämpimänä ja koskettavana, että on helppo uskoa sen kuvaavan runoilijan aitoa näkemystä äidistään. Sellaisia ne äidit ovat. Hyvin ovat äitienpäivän ansainneet. Silloin, kun ei vielä virallista isänpäivää ollut, sanottiin, että kaikki muut vuodenpäivät paitsi äitienpäivä ovat isänpäiviä. Ja niin se on tainnut olla. Äidit ovat olleet enemmänkin ylistämällä alistettuja.
Puolueillakin on tänään äitienpäivän juhlallisuuksia. Huomisista lehdistä voimme varmaan lukea, millaisia kiitoksia Keskustan johtajat ovat antaneet äideille, miten ovat heitä ylistäneet. Olisi hyvä, jos he saisivat Keskustan johtaman hallituksen taholta myös konkreettisempaa. Ja olisi hyvä, jos Keskustankin hallitusherrat saisivat myös palautetta äideiltä; lapsiperheiden nuorilta äideiltä ja eläkeläis-isoäideiltä. Uskoakseni siinä palautteessa olisi myös sellaista, joka saisi nuo vallantäyteisyydestään tyytyväiset johtajamme ajattelemaan, että onko äitienkään hyväksi tehty kaikkea sitä, mitä on luvattu, ja oliko sittenkään paikallaan kieltää puhumasta köyhyydestä.
Mutta eivätpä äidit ainakaan tällaisena heille omistettuna juhlapäivänä mitään ikävää palautetta anna, vaan ottavat hymyillen ja kiitollisina vastaan kukat ja kiitokset, jotka heille suomme. Ja varmaan kiittelevät Keskustankin johtajia puolueen äitienpäivän juhlissa. Sellaisia ne äidit siis ovat.
Meillä voi olla kokemuksissamme todella suuria rakkauksia. Mutta sittenkään emme kai kenenkään rakkaudesta itseemme voi olla yhtä varmoja kuin äitimme rakkaudesta. Millaisia kouluja me kukin olemme käyneetkään ja millaisia opetuksia elämässämme muuten olemme saaneetkaan, niin varmaa on, että äitimme opetukset olemme saaneet kaikkein vilpittömimmin parhaalla tarkoituksella. Vaikka täällä on paljon sellaisia, jotka vaikuttavat äidinkin opetuksia vaille jääneiltä, niin varmasti hekin ovat niitä saaneet. Eikä äiti neuvonut kenellekään, että ”törkyile kaikille ei-keskustalaisille, nimittele heitä punikeiksi, homoiksi, hulluiksi, narsisteiksi ja miksi ikinä keksitkään”. Ei, vaan kyllä hän varmaan ensisijaisesti korosti hyviä käytöstapoja. Moni on nuo opetukset tyystin unohtanut. Silti uskon huonoimminkin täällä käyttäytyvän muistavan äitiään rakkaudella.
Niin muistan minäkin. Ei ollut äitini vastuuttomuutta, että ollessani vasta 1,5-vuotias hän joutui jättämään minut vanhempiensa huostaan. Hän oli pakotettu lähtemään maailmalle hakemaan elantoaan ja voidakseen lähettää rahaa myös vanhemmilleen minun tarpeitani varten. Ja vaikka neljään vuoteen näin äitiäni vain kerran vuodessa, hyvin hän minusta huolehti. Valokuvat todistavat, että olin varmaan tuon pienen, köyhän kylän parhaiten puettu vekara. Ja hyvän kasvatuksen sain isovanhemmiltani, joille myös olen syvästi kiitollinen.
Äitini hauta on täältä yli 400 km:n päässä, Varpaisjärven kirkkomaalla, joten siellä en voi äitienpäivänä käydä. Mutta kyllä minä taas kesällä siellä käyn, samoin tietysti ukkini ja mummoni haudalla Rautavaaralla, ja olen jo kauan heidän hautansa hoitosopimuksesta huolehtinut.
Lasteni äidille, ensimmäiselle vaimolleni, olen tervehdykseni lähettänyt, ja poikamme tietysti käyvät hänen luonaan kukkatervehdyksellä. Edesmenneen rakkaan vaimoni kanssa meillä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta hänen haudalleen vein jo eilen kukkani, joita siellä on jo kovin runsaasti, kun istuttamani narsissit ja orvokit oikein röyhyävät ja ruusutkin alkavat olla jo nupulla. Poikapuoleni perheineen menee sitten tänään haudalle viemään kukat äidille ja mummolle.
Hyvät saittilaiset! Älkää antako tämän urheilun supersunnuntain formuloineen ja jääkiekkoineen älkääkä varsinkaan ”keskustapoliittisen debattinne” mennä äitienne ja lastenne äitien edelle, vaan muistakaa heitä, eläviä tai kuolleita! Kun aloitin Lauri Viidan runolla, myös päätän esitykseni hänen erään toisen runonsa muutamilla säkeillä, jotka paitsi sopivat äitienpäivään, kuvastavat hyvin myös minun tuntojani:
Onni
Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä kirjaimia tein tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.
Oli kerran ystäväjoukko
ja nuoruus. Kaikki eli.
Joka päivä oli kuin luominen
yhä olisi jatkunut. Nyt
minä yksin, entisen varjo,
läpikotaisin muistojen syömä,
laho, kaatuva puu,
aste asteelta lähenemässä
maan turhuutta, hiljaisuutta.
Kaita polku kaivolta ovelle
nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut,
kesä jatkuu. Kesä.
Tämän avauksen jälkeen en tee uusia avauksia enkä täällä muutenkaan tämän päivän jälkeen pariin viikkoon esiinny, joten saatte nauttia minua paremmasta seurasta! ;)
Hyvää äitienpäivää kaikille!
Vastaukset 24
Vanhimmat
piruako tanne tulet toivotuksinesi. Tätä palstaa lukee KESKUSTALAISET äidit.
Haista sinä paska, keskustalainen. Tätä palstaa lukee kyllä muutkin kuin keskustalaiset.
on sanansa sanonut ja nyt on tyhmempien vuoro.
Meille useimmille reppanoille on käynyt samoin kuin Kapillekkin.
Kapinkin äityli, heti nähtyään suuripäisen pojanjullin jonka oli pullauttanut maailmaan jonkun solttupojan pikaisen sipaisun jälkeen, päätti lähteä maailmalle niin pian kuin suinkin ainoaansa kaupalle.
Samoin kuin lukuisat thaimaalaisäidit nykyään lähetti hän elatusapua suvulleen Rautavaaralle, jotta nämä huolehtisivat pojasta edes joltisenkin eläjän maailman turuille.
Ja ehkä pojasta tulisi jopa vanhuuden turvakin. Kuten tiedämme, näin onnellisesti ei käynyt.
Vastoin Kapin kirjoituksen väittämiä, nykysuomessa ei tarvitse enää turvautua tähän ikiaikaiseen ja maailmassa yleisesti käytössä olevaan käytäntöön.
Meillä on sosiaaliturva, jonka puitteissa äidit voivat hoitaa lapsiaan kotonaan ja yhteiskunta avustaa heitä tarvittavissa määrin.
Koskahan thaimaalaisäidit saavat saman mahdollisuuden?
oli niin loivat olkapäät. Iso pää kun saatiin ulos, tuli niin vauhdilla, että lensi lattialle.
painua loanheitossaan, kun aloin vastata jompen aloitukseeni, niin johan siinä Loanheittäjät ehtivät palstalle veetuilemaan Jompelle.
Kyllä tuo Jomppeviha on Iskostunut noiden Kepulireppanoiden mieliin lähtemättömästi. Vaikka Joppe ei sanoisi kuin Huomenta, niin kyllä nämä Reppanat osaisivat siitäkin jomppea parjata, voi teitä yksinkertaisia sieluja, Jumala teitä varjelkoon, en voi muuta toivoa.
mikä nyt Uuden-Ukin pyrjäytti?
Kapi toi omassa sinällään asiallisessa kirjoituksessaan kepukaunansa mukaan juttuunsa.
Mikä vastineessani saa Sinut hurskastelemaan jopa Jumalan nimeen?
Sehän on täyttä asiaa Suomen sosiaaliturvan hyvästä tilasta tänä päivänä verrattuna tilanteeseen ympäri maailmaa.
Jos näin Politiikan palstalla, edes voi Äitejä onnitellakaan, tuntuu kuin se ei sopisi laisinkaan tuo Politikka äitiyteen. Jomppe toi taas tapansa mukaan hienosti esille meidän kaikkien tuntemuksemme,Äideistä ja Äitienpäivästä.
Oma Äitini lepää Etelä-Pohjanmaanlaisen hautausmaan siunatussa mullassa, joka kesä tulee siellä vierailtua. Tuossa vaimolle keittämän aamukahvia juodessa jopa kyynel vierähti poskipälleni, noinko sinä lastesi äitiä muistelet, kysyi vaimoni, no en tietenkään.
Vaan siksi kun olin lukenut tuon Jompen muistelon ja runon, muistui mieleeni väkevästi runo, jonka tunnen syvästi henkilökohtaiseksi, ja siitä tuo kyynel.
Se runo menee näin: "Voi Äiti, Äiti, anteeks mulle anna, kun sinut suruun saattanut mä oon, maailma tarjos mulle onnen maljan, ja sen maljan pohjaan saakka juonut oon".
Minulla ei ole tietokaan kuka tämän riimitelmän on kirjoittanut, mutta tämän riimitelmän myötä tulvahtivat mieleen ne hurjat
Kiljun ja Pontikantäytteiset vuodet siellä E-Pohjanmalla, ja kuinka oma Äitini silloin sai niistä kärsiä.
Nyt kun Äiti olet siellä Pilvenpäällä, voin sinulle vakuuttaa Poikasi Uus-Ukki Täällä Oulussa katuu, ja pyytää vilpittömästi anteeksi Äidilleen tuottamaa tuskaa, Kyllä minäkin olen vihdoinkin ottanut neuvostasi vaarin. Tuntuu vain näin Äitienpäivänä pahalta tuolla Sydämen seutuvilla. Lepää rauhassa rakas Äitini, toivoo sinun Ukki Poikasi!
tämä ei ole oikea paikka vuodattaa rokotiilin vesiä.
En osaa juurikaan suomalaisia runoja, mutta Katri Vala on jostakin jäänyt mieleen.
Äidit
Tuskallista on olla äiti
tässä maailmassa.
Hirvittäväksi on runneltu sinut,
kaunis elämä,
kun äidit sanovat;
parempi olisi lapsen kuolla.
Itku sodan polttamista maista,
tuska veristen pikku ruumiitten ääreltä,
romahtelevista taloista,
pakolaisten uupuneista karavaaneista
humisee yli maailman...
Juuriansa kiskoen
haavoittuneen jätin lailla
huojuu elämän puu.
Mutta kuin hauras kaisla-arkku Niilin rannalla,
orja äidin sitkeiden käsien solmimana,
keinuu äidinsydän,
lasta kätkien
kaikilla rannoilla
toivoen, vaanien:
Kenties tulevat,
pelastavat,
väkevät, puhtaat, pelottomat.
Toivottavasti osaamme vaalia maailmaamme siten, ettei turhia kärsimyksiä tuotettaisi, toisille, äideille, lapsille...
Maailmasta muuntautuisi parempi paikka, jos muistaisimme Sylvi Kekkosen lauseen: "Ahtaat ovat ne äidinrakkauden rajat, jotka sulkevat sisäänsä ainoastaan omat lapset"
Kaikesta huolimatta, äidit ovat päivänsä ansainneet -se on totta.
Kuinka suuri onkaan ero kahtaalta saamallani palautteella!
Uusi Ukki yhtyi avaukseni asiaan hienolla omalla muistelollaan, joka yhä vain vahvistaa kuvaani Ukista viisaana, hienona ihmisenä. Ja aina korrektisti käyttäytyvä, laajatietoinen ja ajatteleva Niinpä niin myös ikään kuin tuekseni esittää Katri Valan hienon runon, joka minulle – runouden harrastajalle – on entuudestaan tuntematon.
Ja sitten nuo kepulaiset! Miten hyvin sopiikaan heihin se, jonka avauksessani totean:
>> täällä on paljon sellaisia, jotka vaikuttavat äidinkin opetuksia vaille jääneiltä, niin varmasti hekin ovat niitä saaneet. Eikä äiti neuvonut kenellekään, että ”törkyile kaikille ei-keskustalaisille, nimittele heitä punikeiksi, homoiksi, hulluiksi, narsisteiksi ja miksi ikinä keksitkään”. Ei, vaan kyllä hän varmaan ensisijaisesti korosti hyviä käytöstapoja. Moni on nuo opetukset tyystin unohtanut.
painele nyt reissulesi äläkä tule tänne ikinä paskakasa.
vastineesta, joka on aivan samanlainen kuin oma kirjoituksesi?
Sinun juttusi sisältää tavanomaista kepukaunaasi ja hurskasteluasi. Minä olen sievästi kääntänyt piikkiä hiukkasen omaan nahkaasi ja argumentoinut Suomen sosiaaliturvan erinomaisesta kehityksestä.
Ja nyt sinä olet suuresti loukkaantunut tästä??
Se, että sinä loukkaat muita on siis aivan eri asia, vai kuinka tämä on ymmärrettävä? Kyllä meillä reppanoillakin on tunteet:)))
Niin. Punikeillakin on äiti, mutta isästä ei aina ole niin tietoa.
keskustalaista keskustelua! Jatkakaa, olkaa hyvä.
Pakko on vielä puuttua, kun lenkiltä tultuani tulin – harmi kyllä – vielä vilkaisemaan saittia ennen kuin rupean muihin puuhiin.
Eräässä vastineessa todetaan:
>> Äitejä (myös omaasi) ylistävään aloitukseesikin olit ympännyt oman suuren kaunasi keskustaa ja keskustalaisia kohtaan...> Puolueillakin on tänään äitienpäivän juhlallisuuksia. Huomisista lehdistä voimme varmaan lukea, millaisia kiitoksia Keskustan johtajat ovat antaneet äideille, miten ovat heitä ylistäneet. Olisi hyvä, jos he saisivat Keskustan johtaman hallituksen taholta myös konkreettisempaa. Ja olisi hyvä, jos Keskustankin hallitusherrat saisivat myös palautetta äideiltä; lapsiperheiden nuorilta äideiltä ja eläkeläis-isoäideiltä. Uskoakseni siinä palautteessa olisi myös sellaista, joka saisi nuo vallantäyteisyydestään tyytyväiset johtajamme ajattelemaan, että onko äitienkään hyväksi tehty kaikkea sitä, mitä on luvattu, ja oliko sittenkään paikallaan kieltää puhumasta köyhyydestä. > sitä saa mitä tilaa > täällä on paljon sellaisia, jotka vaikuttavat äidinkin opetuksia vaille jääneiltä, niin varmasti hekin ovat niitä saaneet. Eikä äiti neuvonut kenellekään, että ”törkyile kaikille ei-keskustalaisille, nimittele heitä punikeiksi, homoiksi, hulluiksi, narsisteiksi ja miksi ikinä keksitkään”. Ei, vaan kyllä hän varmaan ensisijaisesti korosti hyviä käytöstapoja. Moni on nuo opetukset tyystin unohtanut.> Se, että sinä loukkaat muita on siis aivan eri asia, vai kuinka tämä on ymmärrettävä? Kyllä meillä reppanoillakin on tunteet > Ei kenellekään täysjärkiselle tulisi mieleen tulla kirjoittelemaan omasta kuolleesta äidistään Kepun keskustelupalstalle.
Sinähän mielipuoli suorastaan häpäiset äitisi muistoa
jopa äitienpäivänä sen pitää tunkea palstalle
solvaamaan keskustaa ja kanssakirjoittajiaan.
Vaan kai se niin on, että jos ihmisellä ei ole
viisautta, niin sitä ei sitten vaan ole.
totean, että kun palaat parin viikon kuluttua saitille niin kokeileppa vaihteeksi kirjoittaa kuten ihmiset kirjoittavat ihmisille.
Koulutoimen johtamisen, opastamisen ja kaunaamisen voit jättää Keski-Eurooppaan.
joten niillä eväin Kapista on tullut sellainen kuin on tullut eli tällä palstalla vähemmän tervetullut kuin moni muu! ;)
Kiitos tästä Jormalle.
Lämmitit mieltäni. Siitä erityiskiitokseksi vielä tuosta Lauri Viidan runosta äidilleen (Alfhild) viimeinen säkeistö:
Oi kuinka on ihana elää
ja tuutia lastenlapsiaan
ja kertoa kauniita uniaan!
Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,
oi lapseni, rakastakaa!
Niin paljon outoa käyttäytymistä olen täällä neljän vuoden aikana nähnyt, että minkään ei pitäisi enää yllättää, mutta en vaan voi olla ihmettelemättä sitä, että mikä avauksessani ja miksi taas avasi kaikki sulut tietyn suunnan törkyvirroilta. Surullista. Onneksi täällä ei liikkune montakaan äitiä, keskustalaisiakaan, sillä he kyllä häpeäisivät niiden puolesta, jotka itse eivät ymmärrä itseään hävetä.
Onneksi myös muutamia toisenlaisia reagointeja on ollut. Ne lämmittävät mieltäni, ja varmaan lämmittäisivät myös äitien mieltä, jos heitä täällä liikkuisi.
Nimim. Niinpä niin esitti Katri Valan kauniin runon ja lainasi Sylvi Kekkosen mietettä "ahtaat ovat ne äidinrakkauden rajat, jotka sulkevat sisäänsä ainoastaan omat lapset". Sylvi oli viisas ja epäitsekäs nainen, myös äidintunteissaan. Tuosta äidin epäitsekkyyden ajatuksesta haluan jatkaa Helinä Siikalan pienellä runolla:
Lapseni,
maailmalle sinut synnytin,
että hymyilisit hymyn heidän ilmeettömille kasvoilleen,
antaisit kukastasi tuoksun ja värin heidän arkeensa,
laulaisit hiljaisuutta heidän kiireeseensä,
nauraisit iloa heidän tyhjyyteensä,
menisit heidän luokseen sateisina päivinä,
menisit,
katson kun menet
ja sylini ikävöi sinua,
mutta elämälle minä sinut synnytin,
elämää rakastamaan, lapseni,
en itselleni.
Ja kun otin avaukseni alussa esille heikommassa asemassa olevien äitien asemaa toivomuksena poliitikoille, niin lopetan vielä samalla teemalla, paljon rajummalla, mutta yhä todellisemmalla ainakin Helsingin katukuvassa:
Kerjäläisäiti (V.A.Koskenniemi)
Hän seisoo kadunkulmassa, on lapsi helmassansa
- niin pureva on syystalven tuuli –
ja kuolon kuumekukkaset ne palaa poskillansa
ja veretön on vilusta huuli.
Ja risaisella rievulla hän peittelevi pientään,
joka vaikeasti valittaen ääntää –
ja ohitsensa turkit yllä tuhannet rientää
ja turkinkaulan pystyhyn he kääntää.
En kaipaa tähän enää vastineita, mutta voitte niitä toki antaa, mutta en enää niihin vastaa. Olen sanottavani sanonut. Ja kohta alkanee Suomi-USA-matsi, jonka aion vielä katsoa.
Seuraavaksi tapaamme aikaisintaan 23.5. Hyvää kevään jatkoa, ja ihan kohtahan on jo kesä!
samaa aihetta käsitellyt kerrankin asiallinen avaus poistettiin aamulla!
Ilmeisesti Leteensuon Ohrana suosii toimillaan toisia ja toisia ei! Mielestäni äitienpäivä ei kuulu palstan aihepiiriin. Jos kuitenkin sheriffi katsoo sen sopivan, niin sitten hänen pitää hyväksyä kaikki aihetta käsittelevät asialliset avaukset. Jos sheriffi on sitä mieltä, että äitienpäivä ei liity Keskustaan eikä sen politiikkaan, niin silloin pitää sheriffin poistaa kaikki avaukset aiheeseen liittyen sekä asialliset että ennen kaikkea asiattomat!
En ymmärrä, miten Eniro on valinnut noin epäoikeudemukaisen ja tasapuolisuuteen kyvyttömän henkilön sheriffiksi? Ilmeisesti silloin otettiin kuka tahansa, joka sattui paikkaa hakemaan. Pula taisi olla valtaisa? Mene ja tiedä! Sheriffiksi hakeminen vaatii hyvät perustelut, miksi juuri minä olisin hyvä sheriffi! Ei riitä, että ilmaisee halun poistaa asiattomia viestejä. Kuitenkaan missään kohdin ei vaadita, että hakemuksen omakehuosio pitää olla totuudenmukainen! Voinhan minäkin väittää, että olen puolueeton ja oikeudemukainen, vaikka en olisikaan. Todellisuudessa olen kyllä! Voi, Eniro, minkä virheen olet tehnytkään etkä edes taida sitä itse tietää! ;)
Kapi on ovela, sonnari typerä. Sonnari kertoi vain mitä hän äideille soittaa, kapi kirjoitti myös näin
"Puolueillakin on tänään äitienpäivän juhlallisuuksia. Huomisista lehdistä voimme varmaan lukea, millaisia kiitoksia Keskustan johtajat ovat antaneet äideille, miten ovat heitä ylistäneet. Olisi hyvä, jos he saisivat Keskustan johtaman hallituksen taholta myös konkreettisempaa. Ja olisi hyvä, jos Keskustankin hallitusherrat saisivat myös palautetta äideiltä; lapsiperheiden nuorilta äideiltä ja eläkeläis-isoäideiltä. Uskoakseni siinä palautteessa olisi myös sellaista, joka saisi nuo vallantäyteisyydestään tyytyväiset johtajamme ajattelemaan, että onko äitienkään hyväksi tehty kaikkea sitä, mitä on luvattu, ja oliko sittenkään paikallaan kieltää puhumasta köyhyydestä."
Kyllä tuota sonnarin avauksen poiston syytä jo kyseeltiin ja Sagi todenmukaisesti vastasi, että siinä ei ollut mitään saitin aiheesta, kapin avauksessa on.
Oli niissä avauksissa muutakin eroa. Eikö sinun mielestäsi? (-;
parilla lauseella ja kauniimmin, mitä kapi 20.