HPPD - Hallucinogen persisting perception disorder

Aika järkkyä! Ihanko oikesti noin. Ootko kokeillu ottaa sen jälkeen matkan? sillä lähtee millä on tullutkin.. noen tie, voisko mennä viel pahemmaks? Miten ne pamit auttaa, katoaako (lieventyykö) visuaalitkin. Itellä sama ongelma paitsi visuaaleja ei ole mut silmiin en pysty katsomaan ketään. Tosin mulle ongelmat synty ekstaasista, flippasin. Mulle se unelma olis varmaan se että sais lopun elämää rauhottavia kun ne auttaa välittömästi:) mut se on taas sit.
Ootko muuten mies/nainen..ihan uteliaisuudesta kysyn? Älä huoli en varmasti tunne sua:)

sitten itsesuggessiolla poiskin ne taas. Jotenkin vain käännän ja keskityn ajatuksella, niin saan sen tripin päälle ja niitä juttuja takaisin mitä oli hapoissa ollessa.
Ei nyt kaikkea. Sitten päinvastoinkin ne lähtee pois kun vain ajattelle muuta

Täällä kans pitkään hppd:stä kärsinyt, luulin tosin oireeni johtuvan aivan jostain muusta ja jatkoin silloin tällöin harvakseltaan trippailua seurauksena oireiden paheneminen. Olen nyt jättänyt kaikki pois, tupakkaa ja kahvia myöten mutta edistystä ei näytä tapahtuvan. Luin toisaalta että yleensä nämä efektit menevät itsestään ajan kanssa pois, miksei kaikilla??? Onko vauriota tullut liikaa tai aivot jumittuneet pysyvästi "väärään asentoon"?

Tämä vaiva on oikeasti yhtä helvettiä. Opiskelut jäivät jo aikaisemmin kun en vaan mitenkään kyennyt oireitteni takia opiskelemaan, muutaman vuoden jaksoin erinäisiä hanttihommia silloin tällön sairaslomalla ollen, mutta nyt ei enää pysty. Tämä on liian raskasta. Psyykkiset oireet pahenevat koko ajan kun elämä tuntuu ihan sairaalta ja raskaalta. Mitä mä teen?

Albert Hoffman sanoi, että tehokkain LSD:n vaikutusten kumoaja on... olikohan se tämä aine:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Klooripromatsiini
Muistaakseni.

Ei poista LSD:n vaikutusta, mutta helpottaa. Saattaapi skulaa pameja paremmin. Mene ja tiedä. Kysy lekuriltas.

Luulisin hppd:n ja flashbackien liittyvän osittain oloon. Jos sinua ahdistaa kokoajan ja ahdistuksen helpottuessa oireetkin helpottavat, täytyy sinun hankkiutua ahdistuksesta eroon. Minimoi ahdistusta aiheuttavat asiat elämässäsi, voita sosiaaliset ja muut pelkosi. Tähän tarvitset hyvien ihmisten ja vähän psykiatrinkin apua, bentsodiatsepiinitkin voivat auttaa mutta voit jäädä niihin koukkuunki, joka voi johtaa pahempaan ahdistukseen selvinpäin.

Helppoa ei varmasti tule olemaan mutta lopussa kiitos seisoo.

ps. "sillä lähtee millä on tullutkin" voi myös toki toimia, mutta jos ahdistus on kiinni psykedeliassa niin aika pieni mahdollisuus siihen...

Itsellänikin on lievää HPPD:tä, joka alkoi viikko synteettisen psilosiinin johdannaisen syömisen jälkeen, kestänyt kohta kolmisen kuukautta. Visuaalit mulla on jäänyt päälle jo vuosi sitten, mut nyt tilanne on erilainen: en näe varsinaisia yksittäisiä (harmittomia) visuaaleja juuri ikinä, mutta näkökenttä on muuten todella unenomainen - näköni on todella tarkka, silmät valoherkät ja värit aivan erityisen, no, värikkäitä. Katseen kohdistaminen on usein vaikeaa. Myös lumisadetta ja erilaisia häiriöitä on näkökentässä enemmän, pystyn esim. näkemään blue field entoptic phenomenonin (katso Wikipediasta), jota ennen en nähnyt. Ensin säikähdin HPPD:tä, ja koin ahdistusta ja lievää paniikkia. Nyt molemmat ovat enimmäkseen väistyneet - olen päättänyt, että tilanteeseen on vain sopeuduttava, ja pyrin ehkäisemään ahdistusta esimerkiksi liikkumalla, meditoimalla, syömällä terveellisesti, nukkumalla hyvin ja muokkaamalla asenteitani tietoisesti positiivisempaan päin.

On kyllä vaikeeta, kun ei voi olla varma siitä, meneekö tää ohi koskaan. HPPD voi mennä ohi kuukausissa tai vuosissa, mut esim. aloittajalla kestänyt sen kymmenen vuotta kuitenkin. En näe parempaa vaihtoehtoa kuin kärsivällisen sopeutumisen tilanteeseen ja hyväksynnän. Vaatii aikaa ja tahtoa, mutta on sen arvoista. Oma HPPD:ni on vielä niin miedonpuoleinen, etten viitsisi mitään lääkkeitä alkaa syömään. Ja myönnetäänkö niitä edes, jos on vähäinenkään päihdehistoria? Aattelin kyllä mennä varmaan psykologille juttelemaan aiheista, jos sillä olis tarjota jotain näkökulmaa.

Oon kärsinyt myös ajoittaisista, kummallisista dissosiaatioista ja suoranaisista flashbackeistä - on tullut vaikutuksia, jotka on olleet kuin suoraan tripeiltäni. Ja nää vaikutukset on siis ilmenneet täysin spontaanisti ja yllättävästi, ilman yritystä. Näitä ei kuitenkaan oo ollut nyt kuin satunnaisesti, mikä on helpottavaa.

Koen kaikesta tapahtuneesta huolimatta, että psykedeeleistä koituneet kokonaishyödyt painavat vaakakupissa enemmän kuin tää nimenomainen, yllättävä, rasittava mut varsin opettavainen sattumus.

Et tässä sitä ollaan. Shit happens.

Lisää keskustelua!

Nyt just voin n. neljän kuukauden kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta just sulle, HPPD:stä kärsivä, et älä huoli. Mikäli vaan pystyy ihan ylettömästä douppaamisesta pidättäytymään, niin kyl ne paremmat ajat edessä siintää. En osaa sanoa, ovatko omat "oireeni" muuttuneet suuntaan tahi toiseen (en ole käyttänyt miedompiakaan psykedeelejä), mutta kun lakkasin ajattelemasta niitä oireina, alkoi heti tuntua paremmalta. Tuntuu, että HPPD:tä pelkäävät pelkäävät aina oikeastaan sitä maailmankuvan muutosta, joka heijastuu uudesta tavasta aistia. Mut mitä siinä oikeastaan pelkäät? On hyvä oppia kohtaamaan pelko ja päästämään irti.

Sit keino, josta saattaa olla helpotusta: karnosiini. Saa apteekista, luontaistuotekaupoista ja marketeista. En tiedä, onko omalla kohdallani kyse placebosta, mutta joka tapauksessa antiepileptisine ominaisuuksineen saattaa jonkin verran vaikuttaa HPPD:hen (bentsotkin on antiepileptisiä) - netistä lukasin jonkun lääkärin arvuuttelevan, et HPPD on jonkinlainen epileptinen tila. Rauhoittavine GABAergisine (vihreä teekin voi skulaa) vaikutuksineen oli eittämättä ainakin helpotus siinä mielessä, et kun ei ajatukset pyöriny jatkuvasti tuhatta ja sataa, niin sai vähän aikaa miettiä. Ja hyväksyä. Valeriaanatuotteita voi kans kokeilla jos ahdistaa, ite en oo tarvinnu. Karnosiinin popsimisesta ei pitäis muutenkaan olla haittaa, tärkeä lisäravinne on se.

Voin kertoo, et kyl tän kans voi elää varsin merkityksellistä elämää. Just nyt kaikki on niinku ennenkin, mitä ny maailma on 1. entistä vieraamman ja 2. entistä ihmeellisemmän tuntunen. Tästä kaikesta ammennan inspiraatiota mm. elää täysillä ja just niinku mä itse haluan. Voimaa teille joilla hyväksymisprosessi on viel kesken ja rispektiä niille jotka oivalsi heti ottaa Hallucinogen Persisting Perception Orderin suomat uudet näkövinkkelit ahkeraan käyttöön.

HPPD on varmaan yli-itsediagnosoiduin "syndrooma" maailmassa. Kaikki noi jutut mitä kuvailit voi selittää ihan tavallisilla häiriötekijöillä näkökentässä, et vaan oo ennen matkailua keskittyny niihin kun et oo olettanut edes näkeväs erilailla.

Kellujat, BFEP ja aurat on yksinkertasesti optisia häiriöitä, ei neorologisia. Aurat selittyy yksinkertasesti sillä, että verkkokalvoon palaa kuva, ja silmien liikkuessa millejä jopa sillon kun luulet kattovas suoraan luo illuusion auroista. Kellujat on paskaa joka lilluu sun linssissä, BFEP on vaan verisuonten heijastuma näkökentässäs.
Itekki joskus uskoin tähän kunnes satuin kerran optometriikkaan tutustuneelta lääkäriltä joka kumos harhaluulot.

Hei, jonkunsortin HPPD oiretta minullakin. Tämä keskittyy lähinnä vain sälekaihtimiin ja verhoihin ollessani yksin ja tylsistynyt. Liikahtelua, venymistä, vellomista. Ei tämä minua ahdista, mutta olisi mielenkiintoista tietää mistä tälläinen optinen harha johtuu. Oppivatko aivoni tripin aikana vain katselemaan maailmaa vähän eri tavalla ja toimintamalli jäi osittain ikäänkuin päälle.. Bentsot poistavat illuusion, kun taas esim. opioidit jostain syystä saavat sen alkamaan. Harha ei siis ole voimakkuudeltaan ole kuin ehkä 1/4 tripillä koetusta.

Hei oletteko jatkaneet lsd:n, sienien, essojen tai vastaavien käyttöä oireista huolimatta? Olen myös itse alkanut saamaan HPPD:n oireita. Tekstirivit pullistelee ja uppoaa ja elottomat asiat "hengittää" ja venyy. Pystyn myös välillä esim. hämärässä muokkailemaan joitain esineitä ja tavallaan kadottamaan jotain linjoja tuijottamalla. Mitään henkistä en ole ainakaan omasta mielestäni kokenut. Ei tietenkään huvittaisi lopettaa minkään käyttöä kun on kuitenkin melko satunnaista,enkä koe tällä hetkellä oireita mitenkään haitalliseksi, mutta pelottaa että miten paljon oireet voivat pahentua? Ja olen vielä itse vasta 18v nainen ja kuitenkin jo pari vuotta huumeilla "leikkinyt", että voiko iällä tai sukupuolella olla vaikutusta herkkyydelle?

Itsekin luulin nuorena nautittujen matkojen aiheuttavan visuaalisia vääristymiä, mutta kun lopetin kofeiinin käytön, ilmiöt katosivat. Myöhemmin luin, että kofeiinin tiedetään aiheuttavan sekä näkö että kuuloharhoja. Ilmiön arvellaan johtuvan siitä, että kofeiini kiihdyttää keskushermostoa siinä määrin, että se alkaa esittää vääriä tulkintoja todellisuudesta. Myös muut keskushermostoa kiihdyttävät päihteet aiheuttavat halluja pitkässä käytössä.

Jopa kolmanneksella kofeiinin käyttäjistä on tutkimuksen mukaan näköharhoja.

Kuuloharhat todettiin siten, että kofeinisteja ja ei-kofeinisteja osallistui "kuulonmittaustestiin" jossa kuulokkeista kerrottiin kuuluvan kohinan seassa Bing Crosbyn "White Chirstmas" biisi. Huomattavasti useampi kofeinisti, kuin ei-kofeinisti kuunteli tyytyväisenä Bing Crosbya vaikka kuulokkeista kuului pelkkää kohinaa.

Muiden aineiden käyttö vaikuttaa siihen, miten kofeiini vaikuttaa aivoissa. Jokainen kofeinisti joka kä'yttää jotain muutakin kamaa, on sekakäyttäjä ja voi odottaa mitä tahansa, koska kofeiinin säätää aivokemiaa portaattomasti kohti psykoosia.

Kofeiinivieroitusohjeet löytyvät blogistani.

http://qmies.blogspot.fi/

oon syönyt aikoinaan hyvin suuria määriä lsdtä ja jonkun verran muita psykedeelejä ja mulla on jonkun verran outoja juttuja, toisinaan, sisätiloissakin, havahdun siihen että jostain kohtaa ruumistani menee ihosta läpi ja lihakseen sormenpään kokoinen "vesitippa". ei tunnu kuitenkaan samalta kun oikea vesitippa tai hikoilu vaan tavallaan hapelta. näen jonkun verran staattista "melua", pilkkuja ja kuvioita, en kuitenkaan häiritsevästi. Toisinaan näkökentän mittasuhteet ovat väärässä synkassa eli tuntuu että olen samaan aikaan tosi pieni ja suuri ja asiat ovat sekä lähellä että kaukana. en enää dokaile enkä polta ja juon kahvia kausittain, kuitenkin max 2 pientä kuppia päivässä. Ei ole pahemmin ahdistusta paitsi auktoriteettejä kohtaan ja sosialisointi kiinnostaa välillä mutta aika vähän. Silmiin katsomisesta en tiedä, en ole huomioinut mitään erikoista. Suosittelen näköongelmista kärsivien näöntarkastuksen lisäksi käyvän myös hierojalla ja hammaslääkärissä, sillä puruvirheet ja niskaongelmat voivat vaikuttaa siihenkin. Hyviä vointeja kaikille! Maailma tulee luoksesi sellaisena kun sen epäilet olevan joten epäile hyvää.

Juu mullakin hieman yli 4 vuotta kestänyt pintojen tajuton särinä. Valossa kun katson lähelle, näkökenttä on selkeä, mutta isot pinnat särisevät aavistuksen verran vihertävinä tms, tiiätte noi perus trippivärit.. Pimeässä ei muuta näykään kun särinää jokapuolella. Nää alkoi tosiaan reilut 4 vuotta sitten, taustalla lsd, sieniä, erilaisia tutkimus kemikaaleja ja pitkä lista huumeita muutenkin. Nyt noin vuosi selvinpäin oloa takana eivärkä minnekään ole kadonneet. En tosin nykyään enää kiinnitä oireisiini juuri huomiota, vaikkeivat ne olekaan minnekään kadonneet.. Aluksi stressasin paljon että jäiköhän tää nyt päälle loppuiäksi, mutta oon lakannut kuumottmasta koska ei ne sillä ainakaan lähde.. Ja mulla tosiaan vaan särinää, joka on kyllä tosi rasittavaa jos siihen kiinnittää huomiota jatkuvasti, muttei kuitenkaan pahimmasta päästä.

Sen siitä saa, tyhmyydestä sakotetaan. Mitäs aloitte vetämään paskaa kehoihinne.

Mulla oli joskus vuoden päivät tommosta, kun lopetin seinään kaikkien päihteiden käytön, sit meni vaan ohi =)

he eivät tiedä mitä ovat tekemässä, koko oireyhtymä on viime 4 vuoden aikana tavattu suomessa "ei elimelliseksi sairaudeksi"
jenkeissä todettu 2000luvun alussa.
bentsodiatsipeenit voivat "tuhota" oireyhtymän ja käytössä on myös muita pitkäaikaiskäytössä oleva uuden polven mieliala lääkkeitä "lamotregiini" josta en itse tiedä kun henkilökohtaisesti rauhoittavilla "heavy-dosella" rivatrillia a noin 1-2viikkoa kestävällä annostuksella ja sitä myötä toleranssin laskenta päivittäin tavallisella annoksella niin että lääkkeen syönnin voi lopettaa kokonaan ja parasta toivotaan että tämä pirullinen aivo-oireyhtymä ei uusiudu. silloin kun takauma tulee traumaattisista syistä kuten itse mainitsin niin oireyhtymä palasi. mutta triggeröivästä tekijästä, ja silloin tarvitaan uusi kuuri. mulla uudistui oireyhtymä puolen vuoden jälkeen parantumisesta mutta koko sen ajan oli olo kuin täysin terveellä ihmisellä, teen mm tutkimusta aiheesta parhaillaan ja toivotaan parasta että mennään ilman todisteita lääkehoidon tehokkuudesta, koska oireyhtymähän ei ole psykoosisairaus.