Kulttuurista yleensä
Kulttuurin dialektinen olemus, yksilön ja yhteisön suhde
Kulttuuri, tämän vallitsevan kulttuurin sisällä on pääosiltaan ja haluamattamme juuri "tätä virallista, meille asetettua", sille en minä etkä sinä voi juuri mitään.
Ihmisen elämästä jää jäljelle vain hänen tekojensa tulokset, jotka siis ovat sidoksissa ennen kaikkea hänen kulttuuri piiriinsä. Tämä kulttuuri piirinsä taasen on yhteiskunnallista heijastusta meissä ja nousee vallitsevasta tuotantotavasta.
Tämän muurin rikkominen vaatii jo aika paljon Ihmiseltä saati se, että kulttuurintekijä luo tämän jälkeen jotain omaansa uutta ja ennen näkemätöntä.
Yksilöllistä on lähinnä luominen, uudenluominen ja siis työvoiman kulutuksen kautta tuotettu uusi, ennen näkemätön, ei siis toisten matkiminen vaan ihka oma ja uusi. Tässä olemme siis erilaisia, sillä vaikka kulttuurimme meidät leimaa heijastuman kautta ja vaikka voimme siihen takaisin vaikuttaa heikoin kytkennöin niin myös synnymme erilaisiksi joiltakin ominaisuuksiltamme. Kuten musiikillisesti, taiteellisesti, kirjallisilta kyvyiltämme, älykkyydeltämme, fyysisiltä ominaisuuksiltamme jne... Luovuutta silti voi kehittää niissäkin yksilöissä, joiden synnynnäiset ominaisuudet eivät tätä suoraan suosi. Kulttuuri, lahjakkuus ja luovuus, vaikka ne ovat osin yhtä ne painottuvat erilailla meissä kussakin.
Harrastamisemme on ominaisuuksiemme harjoittelua. harrastamme sitä mikä meitä miellyttää ja meitä miellyttää luultavimmin ominaisuuksiemme mukaiset teot.
Minun tekojani, iän mukana säilyneet ja elon myötä lisääntyneet ja muovautuneet, ovat ennen muuta seuraavat mieli harrasteeni; Kuvataiteen tekeminen, Klassisen musiikin kuuntelu, Taidekulttuurin seuranta, teollinen muotoilu ja siis suunnittelu muotoilumetodien kautta ja ennen kaikkea materialistinen filosofia jne...
Tässäpä tämä eli ne pää syyt, jotka johtavat elämänkuvan muodostumiseen ja sitä kautta maailmankatsomukseen.
Ystäväni sanovat, "sinä Hannu olisit menestynyt hyvin, jos olisimme toisenlaisessa yhteiskunnassa". Paljon sanottu, vai mitä?
Tämä kuitenkin tarkoittaa pelkistettynä, että toisenlainen yhteiskunta on mahdollista vain toisenlaisen ”Tuotantotavan” vallitessa!
Noissa sanoissa tapahtuu ainakin seuraavaa.. Ne määrittelevät tarpeen toisenlaiselle yhteiskunnalle. Ne määrittelevät sen kuitenkin menestymisen mittareilla, kuten määritellään tämä nykyinenkin. Ne määrittelevät tämän uuden yhteiskunnan myös yksilökeskeisyyden kautta. Luultavasti siksi, että olemme omaksuneet annettuna "mallin", menestys on yksilökeskeistä.
Mutta kuinka tämä sopii meidän kaikkien elämän mittariksi? ei kuinkaan. Me olemme yhteiskunnallisia olentoja ja sitä ei meistä pois saa edes valkopyykissä.
Jos saavutamme ajattelussamme arkiajattelua korkeamman tason, saavutamme filosofisen ajattelija tietoisen tason. Filosofinen ajattelu on tieteellisin menetelmin suoritettua ajattelua. Osaamme näin olla kriittisiä ja samalla rakentavia. Siis jälleen yhteiskunnallisia... Kuten huomaamme, kaikki polkumme johtavat aina lopulta yhteiskunnalliseen tarpeeseen, sillä aina kaikki tekemisemme tehdään toisia varten, ei lopultakaan itseämme, edes yrittäjät eivät toimi vain itseään varten. Sillä yrittäjä tarvitsee tuotteilleen kuluttajan, jotta hän voi saada tuotteessa olevan, sen tekemiseen käytetyn kulutetun työvoiman ja näin syntyneen lisäarvon siitä pois.
Elämämme on siis yksilön ja yhteisön toistuvaa vuorovaikutteista suhdetta, ja tämä taasen on pysyvää irrottamatonta suhdetta luontoon.
Seuraako tästä, että jos jokin tämän kokonaisuuden tekijä ei ole tasapainossa syntyy ristiriita. Jota voidaan sovitella ja varmaan tarvitsee sovitella. Entä jos kaikki ei olekaan soviteltavissa? Onko esimerkiksi soviteltavissa rikkaan ja köyhän välinen suhde tai omistajan ja työläisen eli työvoimansa luovuttajan välinen suhde eli riistäjän ja riistetyn välinen suhde.
Varmasti huomaamme pian, että maailma on täynnä ristiriitoja joita ei voi sovitella. Piilotella ja kätkeä kylläkin niitä voi, mikäli omaa motiivin tähän touhuun, kuten kapitalistin olemukseen kuuluu omata.
Onko riistetyn syytä kätkeä olotilaansa suhdettaan riistäjään, tuskinpa, mutta onko riistäjän syytä tehdä se? -luultavasti jos haluaa pysyä riistäjänä.
Vielä tähän samaan liittyen parikysymystä ja vastausta kummalla sitten on valtaa, riistetyllä vai riistäjällä? Tietysti riistäjällä, kertyyhän hänelle pääomaa jokaisen työläisen luovuttamasta työvoimansa käytöstä. Pääoma siis sisältää vallan jonka se on riistämällä työvoimaa siihen saanut.
Mitä riistäjä tekee vallallaan ja onko tämä valta luonteeltaan kehittyvää (monimutkaistuvaa). Tietysti se on monimutkaistuvaa ja sen ilmiönä onkin syntynyt valtio turvaamaan tämän riistosuhteen jatkuvuutta eli pääoman kasaantumisen jatkuvuutta!
Riistetyn suhde valtioon on siis riistetyn suhde riistäjään, mutta nyt valtion välityksellä!
Mitenkä tähän kaikkeen liittyy vielä sovittelujärjestöt, kuten ammattiliitot, jotka ennen olivat taistelujärjestöjä ja riistetyn toimesta asetettuina. Nykyinen ammattiliitto on ainoastaan luokkarintaman silpoja, koska se käsittelee työväenluokkaa vain siltä osin, kun se on onnistunut myymään työvoimaansa ja toisin sanoen työllistetty.
Niinpä, monimutkaistuva valta on valtioksi naamioituneena vallannut riistetyltä myös jo tämän puolustusvälineet itselleen. Tämä ilmenee ns. konsensuksena yhteiskunnassa, jolloin yritetään selittää, että riisto on perustarve olemassa olollemme, se tulee siis hyväksyä ja että neuvottelemalla sovittamatonkin ristiriita on sovitettavissa. Tämä on käytännöllinen ja filosofinen (tieteellinen) mahdottomuus, mutta se on selitetty uskottavasti. Ja juuri työväenluokan oman toteutetun konsensus käytännön avulla.
Yhteiskunnassamme toteutetaan siis tuotantotapamallia, jossa todistetaan mahdoton mahdolliseksi. Kantikasta palikkaa työnnetään pyöreään reikään. Uudestaan ja uudestaan, mutta eihän se sinne särkymättä mene!
Tässä kaikessa ilmeneekin se tärkeä seikka, miksi sovittamaton ei ole sovitettavissa muuta kuin särkemisen kautta. Miksi riistetyn ja riistäjän ja suhde on ratkaistavissa vain tämän suhteen särkemisen kautta ja miksi riistetyn ja valtionsuhde on samoin ratkaistavissa vain särkemisen kautta. Samalla tässä ilmenee sovittelijoiden työn ja olemuksen todellinen luonne, miksi he ovat olemassa.
Vallankumous on hallitun särkemisen menetelmä eli uuden pystyttämistä hävitetyn tilalle.
Hannu Rainesto 3.12.2007 Turku
Kulttuurin dialektinen olemus, yksilön ja yhteisön suhde
Kulttuuri, tämän vallitsevan kulttuurin sisällä on pääosiltaan ja haluamattamme juuri "tätä virallista, meille asetettua", sille en minä etkä sinä voi juuri mitään.
Ihmisen elämästä jää jäljelle vain hänen tekojensa tulokset, jotka siis ovat sidoksissa ennen kaikkea hänen kulttuuri piiriinsä. Tämä kulttuuri piirinsä taasen on yhteiskunnallista heijastusta meissä ja nousee vallitsevasta tuotantotavasta.
Tämän muurin rikkominen vaatii jo aika paljon Ihmiseltä saati se, että kulttuurintekijä luo tämän jälkeen jotain omaansa uutta ja ennen näkemätöntä.
Yksilöllistä on lähinnä luominen, uudenluominen ja siis työvoiman kulutuksen kautta tuotettu uusi, ennen näkemätön, ei siis toisten matkiminen vaan ihka oma ja uusi. Tässä olemme siis erilaisia, sillä vaikka kulttuurimme meidät leimaa heijastuman kautta ja vaikka voimme siihen takaisin vaikuttaa heikoin kytkennöin niin myös synnymme erilaisiksi joiltakin ominaisuuksiltamme. Kuten musiikillisesti, taiteellisesti, kirjallisilta kyvyiltämme, älykkyydeltämme, fyysisiltä ominaisuuksiltamme jne... Luovuutta silti voi kehittää niissäkin yksilöissä, joiden synnynnäiset ominaisuudet eivät tätä suoraan suosi. Kulttuuri, lahjakkuus ja luovuus, vaikka ne ovat osin yhtä ne painottuvat erilailla meissä kussakin.
Harrastamisemme on ominaisuuksiemme harjoittelua. harrastamme sitä mikä meitä miellyttää ja meitä miellyttää luultavimmin ominaisuuksiemme mukaiset teot.
Minun tekojani, iän mukana säilyneet ja elon myötä lisääntyneet ja muovautuneet, ovat ennen muuta seuraavat mieli harrasteeni; Kuvataiteen tekeminen, Klassisen musiikin kuuntelu, Taidekulttuurin seuranta, teollinen muotoilu ja siis suunnittelu muotoilumetodien kautta ja ennen kaikkea materialistinen filosofia jne...
Tässäpä tämä eli ne pää syyt, jotka johtavat elämänkuvan muodostumiseen ja sitä kautta maailmankatsomukseen.
Ystäväni sanovat, "sinä Hannu olisit menestynyt hyvin, jos olisimme toisenlaisessa yhteiskunnassa". Paljon sanottu, vai mitä?
Tämä kuitenkin tarkoittaa pelkistettynä, että toisenlainen yhteiskunta on mahdollista vain toisenlaisen ”Tuotantotavan” vallitessa!
Noissa sanoissa tapahtuu ainakin seuraavaa.. Ne määrittelevät tarpeen toisenlaiselle yhteiskunnalle. Ne määrittelevät sen kuitenkin menestymisen mittareilla, kuten määritellään tämä nykyinenkin. Ne määrittelevät tämän uuden yhteiskunnan myös yksilökeskeisyyden kautta. Luultavasti siksi, että olemme omaksuneet annettuna "mallin", menestys on yksilökeskeistä.
Mutta kuinka tämä sopii meidän kaikkien elämän mittariksi? ei kuinkaan. Me olemme yhteiskunnallisia olentoja ja sitä ei meistä pois saa edes valkopyykissä.
Jos saavutamme ajattelussamme arkiajattelua korkeamman tason, saavutamme filosofisen ajattelija tietoisen tason. Filosofinen ajattelu on tieteellisin menetelmin suoritettua ajattelua. Osaamme näin olla kriittisiä ja samalla rakentavia. Siis jälleen yhteiskunnallisia... Kuten huomaamme, kaikki polkumme johtavat aina lopulta yhteiskunnalliseen tarpeeseen, sillä aina kaikki tekemisemme tehdään toisia varten, ei lopultakaan itseämme, edes yrittäjät eivät toimi vain itseään varten. Sillä yrittäjä tarvitsee tuotteilleen kuluttajan, jotta hän voi saada tuotteessa olevan, sen tekemiseen käytetyn kulutetun työvoiman ja näin syntyneen lisäarvon siitä pois.
Elämämme on siis yksilön ja yhteisön toistuvaa vuorovaikutteista suhdetta, ja tämä taasen on pysyvää irrottamatonta suhdetta luontoon.
Seuraako tästä, että jos jokin tämän kokonaisuuden tekijä ei ole tasapainossa syntyy ristiriita. Jota voidaan sovitella ja varmaan tarvitsee sovitella. Entä jos kaikki ei olekaan soviteltavissa? Onko esimerkiksi soviteltavissa rikkaan ja köyhän välinen suhde tai omistajan ja työläisen eli työvoimansa luovuttajan välinen suhde eli riistäjän ja riistetyn välinen suhde.
Varmasti huomaamme pian, että maailma on täynnä ristiriitoja joita ei voi sovitella. Piilotella ja kätkeä kylläkin niitä voi, mikäli omaa motiivin tähän touhuun, kuten kapitalistin olemukseen kuuluu omata.
Onko riistetyn syytä kätkeä olotilaansa suhdettaan riistäjään, tuskinpa, mutta onko riistäjän syytä tehdä se? -luultavasti jos haluaa pysyä riistäjänä.
Vielä tähän samaan liittyen parikysymystä ja vastausta kummalla sitten on valtaa, riistetyllä vai riistäjällä? Tietysti riistäjällä, kertyyhän hänelle pääomaa jokaisen työläisen luovuttamasta työvoimansa käytöstä. Pääoma siis sisältää vallan jonka se on riistämällä työvoimaa siihen saanut.
Mitä riistäjä tekee vallallaan ja onko tämä valta luonteeltaan kehittyvää (monimutkaistuvaa). Tietysti se on monimutkaistuvaa ja sen ilmiönä onkin syntynyt valtio turvaamaan tämän riistosuhteen jatkuvuutta eli pääoman kasaantumisen jatkuvuutta!
Riistetyn suhde valtioon on siis riistetyn suhde riistäjään, mutta nyt valtion välityksellä!
Mitenkä tähän kaikkeen liittyy vielä sovittelujärjestöt, kuten ammattiliitot, jotka ennen olivat taistelujärjestöjä ja riistetyn toimesta asetettuina. Nykyinen ammattiliitto on ainoastaan luokkarintaman silpoja, koska se käsittelee työväenluokkaa vain siltä osin, kun se on onnistunut myymään työvoimaansa ja toisin sanoen työllistetty.
Niinpä, monimutkaistuva valta on valtioksi naamioituneena vallannut riistetyltä myös jo tämän puolustusvälineet itselleen. Tämä ilmenee ns. konsensuksena yhteiskunnassa, jolloin yritetään selittää, että riisto on perustarve olemassa olollemme, se tulee siis hyväksyä ja että neuvottelemalla sovittamatonkin ristiriita on sovitettavissa. Tämä on käytännöllinen ja filosofinen (tieteellinen) mahdottomuus, mutta se on selitetty uskottavasti. Ja juuri työväenluokan oman toteutetun konsensus käytännön avulla.
Yhteiskunnassamme toteutetaan siis tuotantotapamallia, jossa todistetaan mahdoton mahdolliseksi. Kantikasta palikkaa työnnetään pyöreään reikään. Uudestaan ja uudestaan, mutta eihän se sinne särkymättä mene!
Tässä kaikessa ilmeneekin se tärkeä seikka, miksi sovittamaton ei ole sovitettavissa muuta kuin särkemisen kautta. Miksi riistetyn ja riistäjän ja suhde on ratkaistavissa vain tämän suhteen särkemisen kautta ja miksi riistetyn ja valtionsuhde on samoin ratkaistavissa vain särkemisen kautta. Samalla tässä ilmenee sovittelijoiden työn ja olemuksen todellinen luonne, miksi he ovat olemassa.
Vallankumous on hallitun särkemisen menetelmä eli uuden pystyttämistä hävitetyn tilalle.
Hannu Rainesto 3.12.2007 Turku
Vastaukset 16
Vanhimmat
mutta pisti silmään kirjoituksesi kohta;
"Ystäväni sanovat, "sinä Hannu olisit menestynyt hyvin, jos olisimme toisenlaisessa yhteiskunnassa".
tämä kertoo aika paljon siitä, että minä en voi hyväksyä edes ajatuksena sitä, että kommunistit koskaan saavat muokattua yhteisen maailmamme omansa näköiseksi. on vähän vaikea kertoa ilman turhia jaarituksia, että mitä minä pidän kulttuurina; niihin kuitenkin kuuluu täysin rajoittamaton oikeus siihen, että saat toteuttaa itseäsi ja ilostuttaa tai vihastuttaa lähimmäisiäsi luomalla milloin minkäkin näköisen haluamasi kuvataiteesi tahi säveltämäsi ooppera tai muotoilet sitten vaikka kivistä patsaita niin se on oman näköistäsi kulttuuria. riimittelet vaikka runoja vallankumouksesta, ihan yksi lysti ja sehän sitä kulttuuria on, että vapaasti saat toteuttaa itseäsi. mutta sitten kun yhteiskunta pitäisi muuttaa sinulle sopivaksi, että SINÄ saat sitä kulttuuriasi niin se on meille muille yhtä kuin mao kulttuurivallankumouksineen tappamassa ihmisiä nälkään tai pol pot murhaajajoukkoinensa pakottamassa sivullisia kommunismiinsa. kulttuurin pitäisi olla suvaitsevaista; että me kaikki saadaan toteuttaa itseämme sillä tyylillä kun halutaan.
Yhdeksänkymmensosaa maailman väestöstä elää vain sitä yhtä kymmenesosaa varten...
Missä heidän oikeutensa tehdä mitä lystää on?
me asumme suomessa; pienessä maassa niin pinta-alataan kuin väkimäärältäänkin. ehkä olisi syytä jättää jonninjoutavat maailmanparantamiset sikseen kun emme me niihin voi vaikuttaa ja miksi edes pitäisi asiasta olla kiinnostunut? teidän kommunistien puheitten mukaan meillä on omassakin maassamme ihan tarpeeksi epäkohtia alkaen leipäjonoista ja päättyen itämeren hitaaseen kuolemiseen.
kovin hyppäsit kulttuurista laajempiin atmosfääreihin...
Kommunistit lähtevät liikkeelle siitä, mihin todella voimme vaikuttaa ja jotka vaikuttavat kaikkeen. Nämä tekijät ovat siis kaiken vaikuttavuuden perusta. Kommunistit lähtevät liikkeelle siksi kapitalismista ja luokkajaosta. Toki he ottavat kielteisen kannan myös näihin meistä riippumattomiin Natoon ja EU:n, joita porvaristo petollisesti vaalivat Suomen kansan vastaisesti.
Sinä, kierrä tuon vaikuttavuuden ja sen mukana totuuden. Korvaat tosiasiat porvariston valheella kapitalismista ja samalla, EU:sta ja Natosta.
Jonninjoutavaa maailmanparantamista ei olekaan, on vain välttämättömyys korjata epäkohtia, se on kansalaisvelvollisuus ja koskee meitä kaikkia. Epäkohdista suurin on laillistettu riisto ja sen seurauksista syntyvä köyhyys. Sinä porvarina yrität kieltää tämän ajattelun ja toiminnan oikeuden riistetyiltä, mutta puhut heille silti vapaudesta ja demokratiasta. Ei riisto ja kansalaisten mielipiteistä välittämättömyys ole näistä kumpaakaan, ei vapautta, eikä demokratiaa, vaan kansan pettämistä. Maitokauppajonoissa, kyllä tiedämme miten asiat ovat ja miksi. Kyselen asiaa lähes joka päivä, kun itse olen kaupassa ja saan aina saman vastauksen, ostoskorin koosta riippuen. Jos katselen millaiseen autoon kärryjä raahataan, saan lisää tietoa. Jos seuraan autoa näen meneekö se persaukisten pellolle vai rikkaiden riistäjien aidatulle alueelle, sillan tois puol, jossa katutolpatkin on designia.
Se strategia ja taktiikka, joita kommunistit yrittää toiminnassaan noudattaa, eivät poissulje mitään vääryyttä missään, mutta nämä keinot, strategia ja taktiikka, asettavat tehtävät priorisoidusti. Kommunistinen teoria on tunnettua Internationalismista ja solidaarisuudesta. Koska riisto on globaalia kapitalismia, on sen seuraukset globaaleja, kuten kapitalismin kriisi USA:ssa osoittaa jälleen kerran. Ja koska riisto on globaalia, on toiminta sitä vastaan myös oltava globaalia ja siis myös solidaarisuus työväenluokkaan.
Kulttuuri on hyvä ymmärtää oikein, niin ei käy kuten meille nyt kapitalismin mukana on käymässä, kun se hävittää kulttuureja. Kapitalismi tasapäistää meidät, toiset tyhmiksi riistäjiksi ja toiset köyhiksi riistetyiksi. Kulttuuri ei kuitenkaan pysty tuota riiston mekanismia selittään, vaikka kulttuuri on laaja ja vaikuttava tekijä, seisoo sekin tuotantotavan perustalla, saaden olemuksensa juuri siitä. Riiston mekanismit selittyvät kapitalismin erittelyssä, abstrahoinnissa, oikeilla metodeilla tutkittuna. Moni näitä kyseleekin, mutta taitavat olla kuitenkin niin laiskoja, että tyytyvät olemaan tutkimatta asiaa vaan jättävät sen kyselyyn ja vastauksiin. Luulevat, että kapitalismi, joka heidän ajatuksensakin luo, on selitettävissä parilla rautalangasta väännetyllä vastauksella. Ei todellakaan ole.. ja, kun kysyjän asennekin on jo ennakkoon asenteellinen, on kysyjä tuominnut itsensä pysymään paikallaan. Tätä seikkaa tulee tarkastella hegemonian kautta, mutta siitä erikseen.
HEIPPA!
ONKO MARXISMI-LENINISMI SAMA VAI ERI ASIA KUIN KAKSISUUNTAINEN OIREYHTYMÄ JA SKITSOFRENIA?
Onko Arvon Herra HR:llä jokin menetelmä siihen, että miten me voimme rahallista tasa-arvoa lisätä?
Onko muuta vaihtoehtoa kuin mennä mukaan voimalla EU:hun ja WTO:hon?
Jos Teillä Arvon HR ja Erikoisiskurit eli Anarkistit on jokin muu vaihtoehto kuin sekoilu Kommunistisella ja Sosialistisella tuotantotavalla, niin olkaa hyvä ja esittäkää se eli sellainen, joka sopii Reaalimaailmaan.
(Kyllä minä uskon, että Änkyräleninistien ja Telaketjustalinistien ajatusmaailmaan sopii jos jonkinlainen Skitsofreeninen tai Maanis-debressiivinen Äärimmäisen Sairas vouhotus ja sekoilu.)
Olisikohan HR ja kumppanit ry:n syytä mennä tarpeeksi ajoissa Psykoterapiaan?
Totinen KULKURI.
saatan olla vähän nuija mutta jopa minä käsitän, että tästä yhteiskunnasta täytyy pitää loitolla kaikki epämääräiset lahkot, jonka jäsenet seurailevat ihmisiä kaupoistaan pitkin turun katuja ja kyttäävät missä ihmiset asuvat. ei ihmisten vakoilua voi pitää hyväksyttävänä, asuu sitten kuka missäkin; siellä "persaukisten pellolla" tahi sitten siellä aurajoen hunajaisemmalla puolella. onko se rikos asua inhimmillisesti?
minusta sinun pitäisi ottaa vähän rennommin ja oppia hieman suvaitsevaisuutta; yrittäisit asettua näkemään maailmaa vähän monipuolisemmin silmin ja yrittäisit sisäistää, että maailma toimii yhteistyöllä ja hyväksyen toinen toisemme. ei kukaan halua mitään KTP-diktatuuria tai h raineston yhteiskuntajärjestystä, jossa herra kertoo meille "nuijille" mikä meille on parasta ja sieltä norsunluutornistaan kirjoittaa lait ja asetukset uusiksi, omansa näköisiksi.
minä en usko, että sinä pahemmin ymmärrät mitä kulttuuri ja sivistys pitää sisällänsä...
Et taida tietää, että tutkimus on tutkimus ja niiden tekeminen hyvin suotavaa. Tutkimus on myös oltava journalistiikan perustana, joten tutkimuksia nyt vain tulee tehdä. Tutkijan etikkaan kuuluu, vaitiolo tutkittavista, mutta ei tutkimustuloksista. Lehtimiehen etiikka on joustavampi, kuten julkisensananneuvoston ohjeista voimme lukea.
Tein tutkimuksen kerran Kelan tutkimuslaitoksesta Petreasta ja tulokset olivat karmeat, niin karmeat että Kela junaili googlen sivustolta koko tutkimuksen pois. Samalla se junaili kaikki muutkin kriittiset itseään koskevat kirjoitukseni sieltä, sillä kukaan muu kuin Kela tai sen toimeksiannosta poliisi, ei tätä olisi pystynyt tekemään.
Vain poliisin tutkimusetiikka on kehnoa, pamputtamista ja solvaamista, hämäämistä ja valehtelua. Lisäski he pettävät meitä mm. jättämällä tutkintapyynnöt tekemättä, jos seuraukset olisivat heitä itseään tai muita virkamiehiä langettavia. Nytkin on kaksi sellaista tutkintapyyntöä Helsingin rikospoliisilla, jotka on siellä jätetty vanhentumaan.
Joten, ei tässä nt kommunisteja tule solvata vaan laillista valtiovaltamme ja sen oikeistoa.
Kulttuurista teidän yhtä jos toista, olen jopa tenttinyt kiitettävästi mm. kirjallisuus ja kulttuuriteiteet.
ettetkö omaisi jotain erityistaitoja ja omalla tavallasi vilpittömästi teet "tutkimuksiasi". mies, joka suoltaa tekstia sinunlaillasi varmasti tenttii kiitettävällä arvosanalla kirjallisuus/kulttuuritieteet. meitä on moneksi ja moneen junaan.
mutta elämästä sinä et tiedä pierun vertaa; jos minä kaupasta tullessani havaitsisin, että joku seuraa minua niin, jos on itseäni pienempi mies kuskina, niin pistän auton poikittain tielle ja kiskon varjostajan autosta ulos, pistän turpaan ja soitan poliisin paikalle. jotain käytöstapoja täytyy olla ja ihmisillä pitää olla oikeus elää elämäänsä rauhassa. siitä ei voi poiketa tai me huomaamme yht'äkkiä elävämme anarkiassa.
samoin en voi olla kovin vakuuttunut kirjoittajan tasapainoisuudesta lukiessani hänen kirjoitelmiaan siitä, että kela sensuroi hänen hengentuotoksiaan. kela ei ole mikään CIA kennedyn salamurhan jälkimainingeissa. kelaa tuskin kiinnostaa h raineston nettikirjoitukset. suomalainen poliisikaan tuskin vaivautuu sinua pamputtelemaan, eiköhän ne jätä vaan noteeraamatta sinun, kieltämättä vainoharhaisia, "tutkimuspyyntöjäsi".
sinun pitäisi nyt yrittää erottaa todellinen maailma siitä sinun teoriamaailmastasi.
Varmaan tutkittiin heti "puolueettomasti" kaikki
yhteisölle osoitetut epäkohdat!
Silleen että osoittaja vietiin äkkiä häkkiin!
Teikäläisen todellisuudentajulla tehdyn tutkimuksen
hävittämisen ymmärtää het kun on täällä tutustunut
järjen juoksuusi.
En päästäisi teikäläistä minkään puolueettoman
ja objektiivisuuteen pyrkivän tutkimuksen lähelle-
kään!
Kommunistit täytyy niistä pitää kaukana.
Aina menee politiikan teoksi!
Eli kapulaa rattaaseen periaatteella.
Uskontosi perusprinsiippi!
On hyvin vaikea saada selvää, retoriikastanne, mutta pikkuhiljaa sekin tässä valkenee, saa toiston, toiston ja toiston, jolla voi teoriaa vahvistaa. Kokosin pikaisesti luonnokseksi seuraavan...
Seuraavat kaksikymmentä seikkaa toistuu jatkuvasti kirjoituksissanne, jokin näistä seikoista löytyy siis joka kirjoituksesta. Mikään näistä ei ole pätevää argumentointia, jota vaaditaan kirjoitukselta, jotta se olisi pätevää keskustelua.
Ensiksi; tulee olla vastaamatta kysymyksiin.
Toiseksi; haukutaan kirjoittaja
Kolmanneksi; haukutaan hänen kirjoituksensa, sitä edes kunnolla lukematta
neljänneksi; vertaillaan jotakin kirjoituksesta johonkin, joka keksitään, yleensä olemattomaan. Vertaillaan kommunismiin, sen tekemisiin (vaikka ei ole edes olemassa ollut)
viidenneksi; verrataan kaikkea NL;n
kuudenneksi; haukutaan teoria ja vedotaan nykyhetkeen (historiallisuus tarkastelusta puuttuu, kuten koko tarkastelu)
seitsemänneksi; otetaan jokin kohta ja vääristellään se miten sattuu
kahdeksanneksi; kierretään koko kirjoitus ja aletaan puhuu aivan muusta
yhdeksänneksi; kehutaan kapitalismia ja sen saavutuksia
kymmenenneksi; kierretään tieteellisesti osoitetut tosiseikat
yhdenneksitoista; ai käytetä argumentointia, vaan soitetaan poskea ikään kuin argumentiksi
kahdenneksitoista; verrataan kaikkea itselle huonoa, mihin vain, joka on tunnettu epäonnistumisestaan
kolmanneksitoista; kiistetään ja kumotaan kaikki ilman mitään näyttöä
neljänneksitoista; puututaan kirjoittajan ominaisuuksiin
viidenneksitoista; suututaan, jos kirjoittaja kirjoittaa samoin kuin he
kuudenneksitoista; vedotaan moraaliin
seitsemänneksitoista; haukutaan vastapuolen menetelmät
kahdeksanneksitoista; haukutaan vastapuolen käyttämät tiedemiehet, nimitellään ja solvataan heitä
yhdeksänneksitoista; ei olla muistaminaan vastauksia joita on saatu, vaan kysellään niitä uudelleen
kahdenneksikymmenenneksi; korvataan ja hämätään määrällä sisältöä
jne…….
Sinulla on vastaamatta kahteen kysymykseen
edelleen.
Tai toinen ei ollut kysymys vaan annettu tehtävä.
Sosialistisen Suomen valtion budjetti tulo- ja
menopuolineen pääkohtaisesti perusteluineen lyhyes-
ti.
Toinen onkin sitten selvä kysymys jonka aina
väistät dialektiikalla asian sivuun.
Yksinkertainen kysymys.
Missä sosialistisessa euroopan maassa on brutto-
kansantuote per asukas sama tai suurempi kuin
Suomessa? Siis on ollut tai on.
Lisätään siihen vielä että missä sosialistisessa
maassa valtion budjetti on per asukas samaa
luokkaa tai suurempi kuin Suomessa.
Sosiaaliset reaaliset tulonsiirrot sekä valtion
käytössä olevat verotulot ovat merkittävä
kulmakivi.
Tässä näin aluksi sinun omaa "mustaa aukkoasi".
Voidaan pysyä asiassa ilman haukkumisia.
Se sopii oikein hyvin. Mutta se on sitten molem-
minpuolista.
Kättä päälle?
Mikä valtio euroopassa on sosialistinen?
Ei ole. Vielähän niitä 20 vuotta sitten oli
vaikka kuinka monta?
Eikö ne olleetkaan miehitettyjä valtioita?
Oletko muuten huomannut että myös omissa kirjoituksissasi käytät näitä mainitsemiasi menetelmiä? Varsinkin kohta 1 on viime aikoina ollut käytössä.
Olen huomannut, käytänkin näitä keinojanne, oppiakseni typerää huonoa retoriikkaanne.